Yksi teistä
Jos jollekin läheisellesi tulisi nyt riippuvaisuus, niin tämä läheinen ei kuitenkaan olisi tehnyt sinun lapsuudestasi painajaismaista helvettiä, joka vaikuttaa koko loppuelmääsi. Sinulla olisi pitempi historia onnellista aikaa ja normaalia ihmissuhdetta tämän ihmisen kanssa, ja siten parempi motivaatio ja halu auttaa ja pysyä tämän ihmisen lähellä.Aika karua... ja samalla hieman kaksijakoisia ajatuksia nostattava ketju. Samaan ajatukseen mä ymmärrän täysin jos joku katkoo välit vanhempiinsa ja sitten kuitenkin mietin, että jos mun läheiselle tulisi riippuvaisuus niin en katkoisi välejä.
Näin se elämä menee, ihmiset kuolevat joko yksinäisinä tai läheisten ympäröiminä, omasta tahdostaan tai vastoin tahtoaan.
Minun oli pakko repiä itseni irti äidistä. Hän on pilannut elämäni ensimmäiset 20-25 vuotta eikä sen jälkeenkään elämä ongelmatonta ole ollut. Olen nyt 38. En vaan halua enkä pysty antamaan hänelle enempää tilaa elämässäni. Soittelemme satunnaisesti, välillä voi mennä kuukausiakin etten puhu hänen kanssaan. Poikaani hän ei tapaa koskaan, suojelen lastani.