Se ois sit viimenen pikakäynti iskän ovella....

mun mies työnsä kautta löysi arviolta kuukauden kuolleena olleen ihmisen asunnosta.
ei se mitää mut sillon oli kesä,toissakesä ja lämpöä oli ollu koko kuukauden +30-35...
oli aika kypsää tavaraa

 

Mä kyllä ymmärrän omien alkoholistivanhempieni tekojen kautta hyvinkin sen ettei siellä kuukauteen ole käyty, ja esim. meillä mutsi vaan ei vastaa puheluihin jos on kännissä (ja saattaa hyvinkin kännätä kuukauden yhteen menoon )

Itse olen miljoona kertaa toivonut että kunhan ne kuolee, kuolisivat kadulle tms. ettei kenenkään meistä tarvitse sit löytää verissään jostain . Pahin painajaiseni olisi se.

Ap, mikä oli isäsi kuolinsyy?

 

Usein nämä alkoholistit tekeytyy näkymättömäksi aivan itse, ei vastaa puhelimeen eikä avaa ovea, siinä ei auta muu kun vaan odotella taas selvempää päivää ja jotain elonmerkkiä. Ei sinne oven taakse poliisitkaan lähde joka päivä tarkisteleen vaikka pyytäiski.

 

Voimia siulle paljon. :hug:

 

Ap:lle suuri halaus. En voi edes kuvitella, kuinka raskasta on ollut.

 

Oma isäni on alkoholisti. TOSIN nyt ollut ilman nelisen kuukautta, MUTTA kuten jokainen alkoholistin läheinen tietää, alkoholisti on aina alkoholisti.
Toki toivon, ettei isäni juo enää koskaan, mutta toisaalta tiedän myös sen, että yksikin pisara, niin siitä se taas lähtee...

SILTI ja siitä huolimatta en tajua, ettei omat lapset ton enempää välitä, että isäukko saa monta viikkoa lojua kuolleena kämpässään. Anteeksi vaan.

Minä soitan vähintään joka toinen päivä ellei isäni soita mulle. Näin tapahtui myös silloin kun isäni joi vielä joka päivä.
Ihmiset on tietysti erilaisia ja kaikilla ei samanlaista suhdetta omiin vanhempiin ole. Asutaan satojenkin kilometrien päässä ja yhteydenpito jää. Toivon, etteio omat lapseni koskaan hylkää mua, vaikka vanhenenkin...

 

Voimia aapeelle. Miten saitte sen hautausavustusjutun jne järjestymään? Jos jossain vaiheessa jaksat, niin kerrotko millainen "show" teillä oli poliisin jne kanssa? Kun musta tuntuu, että meillä ei mennyt ihan niinkuin olisi kuulunut noi asiat. Kuolemasta ilmoitettiin isäni vanhemmille (eikä ainoalle perilliselle, minulle), he menivät asuntoon, en suinkaan minä, poliisi ei osoittanut minuun minkään sorttista kiinnostusta (ei mitään yhteydenottoa) jne. Kivat sotkut oli mulla selvittävänä kun isovanhempani(80siä) väittivät hoitaneensa kaikki asiat ja sitten saat tietää että mitään ei ole hoidettu, ei edes vuokrasopimusta irtisanottu, heille poliisit ja isännöitsijä olivat sanoneet että ei tälläisessä tapauksessa tarvitse irtisanoa jne...

kyselee se samassa tilanteessa ollut joka kirjoitteli siihen perunkirjoitusketjuun

 

[QUOTE="vieras";25330236]Usein nämä alkoholistit tekeytyy näkymättömäksi aivan itse, ei vastaa puhelimeen eikä avaa ovea, siinä ei auta muu kun vaan odotella taas selvempää päivää ja jotain elonmerkkiä. Ei sinne oven taakse poliisitkaan lähde joka päivä tarkisteleen vaikka pyytäiski.[/QUOTE]

just näin.
ja hyvin osaavat syyllistää sitten, kun vihdoin joko A ) hetkeksi selviävät ja ottavat yhteyttä tai B ) vastaavat vihdoin puhelimeen/ovikelloon.

tai meillä ainakin mummo on sellainen. mököttää ja kiukuttelee, kun ei ole nähnyt lapsenlapsiaan ja kuinka olemme pahoja ihmisiä,kun hältä moisen edun viemme. ja muutenkin, kun emme käy ja emme välitä ja hän se on niin yksinäinen.

argh, ajatuskin saa jo ärsyyntymään.

 

Aika karua... ja samalla hieman kaksijakoisia ajatuksia nostattava ketju. Samaan ajatukseen mä ymmärrän täysin jos joku katkoo välit vanhempiinsa ja sitten kuitenkin mietin, että jos mun läheiselle tulisi riippuvaisuus niin en katkoisi välejä.

Näin se elämä menee, ihmiset kuolevat joko yksinäisinä tai läheisten ympäröiminä, omasta tahdostaan tai vastoin tahtoaan.

 

Ei ihminen loputtomiin jaksa. Pitää osata erottautua, ettei itse tuhotuisi. Kummallista tekopyhyyttä tässä ketjussa. Voimia ap :hug:.

 

Alkuperäiseen viestiin, ei siitä tule sanomista. Ne tyhjentää sen kämpän, siivoaa sen ja lähettää helvetin ison laskun.. Muista että kyllä kaikki hoituu ja selviää vaikka nyt just ei välttämättä siltä tunnu :hug:

 

Itse joudun myös "tyhjentämään" enoni asunnon jonne hän oli kuollut. Oloni oli kuitenkin levollinen, pääsi parempaan paikkaan... juttelin "hänelle" asunnossa ollessa... terpeuttista. Jaksamisia!

 

[QUOTE="salla";25328808]Mulla on isä alkoholisti ja tasan tarkkaan olen soittanut hänelle pari kolme kertaa viikossa ja siten tsekannut jotta kaikki on ok...edes siltä osin, että tiedän hänen olevan hengissä. En minä hänen luonaan käy silloin kun putki on pahimmillaan, mutta soitan kuitenkin.

Mutta jokainen tekee tavallaan ja omien voimavarojen mukaan, eikä siitä pidä ottaa mitään tunnontuskia vaikka joku täällä asiaa ihmettelisikin. Ja mä en sitten ollut tuo joka asiaa täällä kysyi...tosin mietin kyllä itsekseni samaa.[/QUOTE]

Voi Salla Salla, älä suotta mieti. Älä ainakaan enää kirjoita niitä mietteitäsi. Voimia ap.

 

ap:lle :hug: ja jaksamisia

ja ketjun aiheeseen liittyen, mun isä ei ole alkoholisti, ihan normaali se kai on kaikin puolin, mut kovin, kovin etäinen mun elämässäni.Pidetään kyllä yhteyttä aina silloin tällöin, mut jos mun soittamisesta olis kiinni, niin se vois olla puolikin vuotta jossain ennenkuin seuraavan kerran edes koittaisin tavoitella.

 

Voimaa tarvitsetkin. :hug:

 

En ymmärrä miten säännöllisellä soittamisella muka estettäisiin alkoholistin äkkikuolema (niin kuin ne useimmiten ovat). Minusta on täysin sama onko joku ollut kuolleena kaksi päivää, viikkoa tai kuukautta. Jos elämäntyyli on itsetuhoinen, niin sitä ei läheisten suremisella estetä. Pitää vaan tajuta pitää huolta itsestään.

 

Lukaisin kaikki viestit, mut nyt joudun vastaamaan kännykällä ja tää on niin hidasta, et koitan yhteen viestiin saada vastaukset nyt ainkin alkuun.

5 viikon päästä saadaan vasta virallinen kuolinsyy ja -aika. Siihen asti pitää odotella.

Soskun hautausavustusta tosiaan voidaan hakea vasta perunkirjoituksen jälkeen ja täällä tosiaan jobor oikeusaputoimistoon on yli 3kk, mut onneks saadaan käyttää muunkin kaupungin palvelua, ni siskot hoitaa sen omassa kaupungissaan missä ei jonoa yhtään. Ja ihana hautaustoimisto oli sitä mieltä, et voidaan lasku maksaa perunkirjoituksen jälkeen.

Juteltiin tuossa tädin ja isän tädin kanssa ja hekin silloin tällöin nähneet isääni ja ovat olleet siinä luulossa, että aivoinfarktin jälkeen ois juominen vähentyny ja mitä miekin häntä olin kesän ja syksyn mittaan nähny kylillä pyöräilevän ym. ni vaikuttanu tosi skarpilta, rempannu asuntoa ym. Ni tulihan tää vähän yllärinä, et missä kunnossa lopulta oli. Makkarin nurkastakin löyty toista kymmentä kassillista pulloja...viinaa pääosin...

 

Niin ja kiitos osanotoista. Kyllä tässä jotenkin jaksellaan...ja vaikkakin oli vanha juoppo ja sen alkoholin takia pidettiinkin vähemmän yhteyttä niin silti se oli isä ja sisimmässään ihana ja rakaskin. Viinan lisäks ei oikein muuta pahaa sanottavaa oo...

 

Itse hain apua aikuistumiseni kynnyksellä a-klinikalta kun isäni juominen haittasi minua. Sain ohjeeksi olla välittämättä, ja se oli paras neuvo mitä ikinä olen saanut. Jos isäni olisi tullut pyytämään apua, olisin auttanut, mutta muutoin minun ei hänestä enää tarvinnut huolta kantaa. Sain oman elämän takaisin!

Oma isäni sittemmin raitistui ja on nyt muista syistä jo kuollutkin, mutta ketään alkoholistia en ala hyysäämään.

 

Minulla molemmat vanhemmat on alkoholisteja. En suoraan sanottuna välitä heistä. On pitänyt irrottaa, että on voinut rakentaa tätä omaa elämää. Minulle on oikeasti ihan sama, että onko he mun vanhemmat vai ei ja onko he elossa vai ei.

Ainoa toive omiin lapsiini ja välittämiseen liittyen mulla on se, että osaisin olla omien lasteni rakkauden arvoinen! Että eläisin raittiin elämän, olisin heille tukena ja turvana. Olisin heille äiti! Olisin sitä mitä vanhemman pitää lapselle olla.

En toivo, että lapseni olisivat läheisriippuvaisia ja roikkuisivat heille haitallisessa ihmissuhteessa, jos minä jostain kummasta syystä alkoholisoituisin. En haluaisi, että he mahdollistaisi mun juomisen. En haluaisi, että he kokisi velvollisuudekseen hyysätä ja huolehtia noin kamalan elämän VALINNEEN ihmisen puolesta. En haluaisi, että he sairastuisi siinä samalla.

Pitäkää kamalana ihmisenä, mutta minusta alkoholisi ei missään nimessä ansaitse lastensa rakkautta ja soisin kaikkien alkoholistien läheisten saavan jostain voimaa katkaista kaikki välit. => Siis siinä vaiheessa, kun apua raitistumiseen on ensin tarjottu ja se on luonnollisesti hylätty.

 

[QUOTE="vieras";25330078]Minulla oli alkoholistivanhempi, samoin miehelläni ja silti minusta on järkyttävää että ihminen on kuukauden kuolleena ilman että kukaan kaipaa Ymmärrän jokseenkin sen ettei haluta pitää yhteyttä mutta toivottavasti ette tässä kohtaa rupea esittämään surevaa läheistä kun ette ole aiemminkaan välittäneet. [/QUOTE]

mieheni alkoholisti isä kuoli. mies piti isään yhtäyttä muutaman kuukauden välein puhelimitse. aina jäi paha mieli kun puhelimessa uhattiin vetää turpaa, tappaa tai muuten haukuttiin. isä myös eläessään satutti sekä fyysisesti että henkisesti perhettään. kun mieheni isä kuoli. itki mieheni joka ei koskaan itke. itki ihan aidosti surusta, olihan mies kuitenkin hänen isänsä ja olihan hänellä lapsuudesta hänestä hyviäkin muistoja. mutta viimeiset ajat isä oli sellainen ettei häneen voinut yhteyttä pitää. ja niin itkin muuten minäkin joka en edes miestä tuntenut vaikka meillä miehen kanssa jo kaksi yhteistä lasta siinä vaiheessa kun isänsä kuoli. olin toki tavannut hänet

 

Siis ei jumankavita, mitä tekopyhiä kusipäitä tänne ketjuun aina välillä vaivautuu kirjoittamaan. Älä ap välitä näistä losereista, tottakai sulla on oikeus surra poismennyttä isääsi. Ja varmasti jo ennen tätäkin on jo surettanut isän alkoholismi. Olen pahoillani puolestasi.

Aivan ja näin se on! Minulla eritttäin laaja ja kattava kokemus alkoholisteista läheisinä.
Kylla vaan surra saa. Ja saa jopa moninkertaisesti. Siinä saa surra sitakin, mitä paitsi on jäänyt kuolleen vielä eläessä.
Päihderiippuvainen ihminen on täysin kykenemätön ottamaan läheisiään huomioon. Ei juoppoa sureta se rakastetaanko häntä vai ei. Häntä surettaa vain ja ainoastaan se, että saako hän tarpeeeksi päihteitä ja jonkun hoitamaan hänen asioitaan.
Siksi on ylen kummallista, että jotkut täällä syylisltävät viatonta uhria, päihderiippuvaisen läheistä.

 

kovasti jaksamisia.

 

Tulipa paha mieli tämän viestin takia. Itse en varmaan pystyisi edes menemään ko asuntoon. Ikävää että jouduit näkemään ne kaikki jutut ei sellaista kenenkään läheisen kuuluisi nähdä, saati haistella mitään hajuja

Voimia sinulle Senni Tonnika

 

Eli olet se juomisen mahdollistava läheinen koska tuolla tapaa pidät huolta isästäsi ja hänen juomisestaan.

Et taatusti soittaisi terveelle isällesi kolme kertaa viikossa vaikka yhtä lailla hän voisi saada sydänkohtauksen tai muun yllättävän sairauden.

No minä juttelen isäni sekä äitini kanssa lähes päivittäin vaikka kummallakaan ei ole mitään alkoholismia tai muutakaan taustalla, äitini on kyllä vakavasti sairaana ollut jo 1,5 vuotta mutta olen pitänyt yhteyksiä yllä ihan yhtä tiheään jo ennen sairautta. Isäni on täysin terve, jos ei hammassärkyä lasketa mukaan...