Vastaan vain alkuperäiseen viestiin.
En saa kiksejä siitä että isompana otan joissain tilantiessa vallan.
On olemassa asioita jotka vaan tulee tapahtua oli tuo leikki-ikäinen siitä mitä mieltä tahansa. ja on asioita jotka on kiellettyjä oli hän mitä mieltä tahansa. Esimerkiksi hampaat pestään aamulla ja illalla halusi lapsi tai ei, koska meistä vanhemmista hammashygienia on sellainen asia mihin lapsella ei ole vielä sanavaltaa, vaan hammashuolto opetellaan pienestä pitäen niin että vanhempana kun se on lapsen omalla kontolla tulee hampaista huolehtiminen selkäytimestä. Samoin esimerkiksi pikkuveljen lyöminen on kiellettyä ja joskus lyömisen kieltäminen saa aikaan aikamoisen vastareaktion, koska tottakai lapsi haluaisi tehdä niin kun itse haluaa, mutta vanhempana meidän tulee luovia lasten tarpeiden välissä ja esikoisen tarve lyödä pikkuveljeä ei todellakaan mene edellen pikkuveljen tarpeen olla tulematta lyödyksi.
Minusta on tarpeellista opettaa lapselle että elämässä on olemassa korkeampia auktoriteettejä jotka sanelee pitkälti elämäämme. Ei aikuisenakaan voi tehdä mitä sattuu, myös meillä on korkeampia auktoriteettejä jotka sanelee elämäämme, esim lait.
Mutta silti meillä lapsella on päätäntävalta sellaisissa asioissa jotka eivät varsinaisesti vaaranna kenenkään turvallisuutta tai vahingoita terveyttä. Lapsi saa päättää hänelle tärkeistä asioista, esim mikä satu luetaan illalla, laittaako ulos lähtiessä kaulahuivin vai kypärämyssyn, mitä leluja otetaan ulos mukaan, minkä verran ruokaa syö jne.
Ja muuten, mä olen tavattoman ylpeä siitä että esikoisella on vahva tahto vaikka se saakin meidät välillä törmäyskurssille, välillä voittaa äiti, välillä poika. Uskon että vahvatahtoisena hän tulee pärjäämään elämässään hyvin kunhan opetamme ja ohjaamme hänet lapsesta asti elämään tiettyjen sääntöjen puitteissa.
Ja mä en kyllä usko että kovinkaan moni vanhempi oikeasti päättää IHAN KAIKESTA, kyllä normaalissa perheessä jokaisella on päätäntävalta niissä asioissa jotka ovat soveliaita kun katsotaan päättäjän ikää.