Saattekste jotain kiksejä vallasta?

jaaha
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Kukaan ei ymmärrä miten lapsen häkkiin telkeminen tai sisälle sulkeminen tai kiinnipiteleminen olis alistamista. Se on mun mielestä hieman outoa, ettei tätä kukaan tunnu tajuavan...
Jos pinnasängyssä nukkuminen on mielestäsi häkkiin telkeämistä, olet antanut välineestä tulla itseisarvon. Ei sängyn muoto määrää tapaa jolla lasta kohdellaan. Pinnasänky on yhtä hyvä sänky kuin mikä tahansa muukin, jos vanhemmat vastaavat lapsen tarpeisiin. Sisälle sulkeminen ja kiinnipiteleminen... näitä en ymmärtänyt?
 
Alkuperäinen kirjoittaja lukenut:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mitä evolutionääristä tarkoitusta tuo kapinoiminen on palvellut kun parhaimmin selviytyvät yksilöt eivät ilmeisesti kapinoinnillansa mitään voita?
Se on palvellut sitä, että on selvinnyt hengissä, kun tietää säännöt ja tavat. Tietää ettei leijonan luolaan saa/kannata juosta.

Siis mikäli kapinoinnin toinen osapuoli (vanhempi) on hommansa osannut...
Miksi säännöt ja tavat ovat epäselkeitä jos niitä noudattaa? Miksi kapinaa? Miksei vaa tottelevaisuutta? Eikös tottelevaiset lapset olis selviytyny parhaiten? Miten kapinoivat lapset ja uhmaiset olisivat voittajia?
 
harmaa
Mikä tämä häkkihomma on? Ja siis, kiinnipitäminen,niin,,,täällä on jouduttu pitämään lasta kiinni kun on niin raivonnut, ja kyllä on huomattu, miten olo on helpottanut, kun on saanut turvassa sylissä purkaa pahaa oloaan, vaikka sillä hetkellä huuto on tuntunut kauhealta. Eihän tämä aloittaja nyt taida ymmärtää yhtään mistä puhuu, huhhuh näitä kaikkea riittää...
 
juuh
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mitä evolutionääristä tarkoitusta tuo kapinoiminen on palvellut kun parhaimmin selviytyvät yksilöt eivät ilmeisesti kapinoinnillansa mitään voita?

Yksilöt jotka eivät sopeudu yhteisön toimintaan, kuolevat pois.
Uhma ja kapinointi on opettelua yhteisön tavoille, joita vanhemmat ryhmän jäsenet nuoremmille opettavat.
Puhuit ittes pussiin. Kysyn vielä kerran: Mitä evolutionääristä tarkoitusta tuo kapinointi on palvellut?
No joo, totta. Aatellaan vaikka sitten niin, että vain niihen yksilöiden jälkeläiset ovat kyllin vahvoja selviämään, jotka kapinoinnin kautta ovat oppineet yhteisön tavat ja keinot selviytyä. Niiden vanhempien, jotka ovat jättäneet lapsensa "susien armoille", jälkeläiset eivät ole selvinneet.
Kapinoinnin evolutionääristä syytä en keksi, paitsi että kyseenalaistaminen on keino selviytyä.
 
Lukematta koko ketjua vastaan suoraan otsikossa esitettyyn kysymykseen : en saa mitään kiksejä vallasta. Välillä vaan tunnen oman voimattomuuteni, koska en ole täydellinen äiti vaikka haluaisin olla.
Joskus palaa käämit ja saatan olla epäreilu lasta kohtaan. Ainakaan minä en ole pystynyt välttämään epäonnistumisia tällä äitiyden vaativalla tiellä. Parhaani yritän mutta aina se ei riitä.
 
lukenut
Alkuperäinen kirjoittaja lukenut:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mitä evolutionääristä tarkoitusta tuo kapinoiminen on palvellut kun parhaimmin selviytyvät yksilöt eivät ilmeisesti kapinoinnillansa mitään voita?
Se on palvellut sitä, että on selvinnyt hengissä, kun tietää säännöt ja tavat. Tietää ettei leijonan luolaan saa/kannata juosta.

Siis mikäli kapinoinnin toinen osapuoli (vanhempi) on hommansa osannut...
Aa, okei, mä en tajunnut kontekstia. En ymmärtänyt et pohdit koko kapinoinnin olemassaolon tarkoitusta.

Mutta siis eikö ainakin tällä hetkellä psykologien tulkita ole, että kapinoiminen kuuluu itsenäistymisprosessiin. Palvelee siis sitä tarkoitusta.
 
harmaa
Alkuperäinen kirjoittaja Minttuhirviö:
Lukematta koko ketjua vastaan suoraan otsikossa esitettyyn kysymykseen : en saa mitään kiksejä vallasta. Välillä vaan tunnen oman voimattomuuteni, koska en ole täydellinen äiti vaikka haluaisin olla.
Joskus palaa käämit ja saatan olla epäreilu lasta kohtaan. Ainakaan minä en ole pystynyt välttämään epäonnistumisia tällä äitiyden vaativalla tiellä. Parhaani yritän mutta aina se ei riitä.
Hienosti sanottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lukenut:
Mutta siis eikö ainakin tällä hetkellä psykologien tulkita ole, että kapinoiminen kuuluu itsenäistymisprosessiin. Palvelee siis sitä tarkoitusta.
Mitä itsenäistymistä se on kun sille ei saa antaa periksi? Ymmärtäisin tämän jotenkuten jos vanhempien "toivottu" toiminta olisi uhman edessä antaa periksi, mutta kun se kapina on kukistettava. Miten se edistää itsenäistymistä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mitä evolutionääristä tarkoitusta tuo kapinoiminen on palvellut kun parhaimmin selviytyvät yksilöt eivät ilmeisesti kapinoinnillansa mitään voita?

Yksilöt jotka eivät sopeudu yhteisön toimintaan, kuolevat pois.
Uhma ja kapinointi on opettelua yhteisön tavoille, joita vanhemmat ryhmän jäsenet nuoremmille opettavat.
Puhuit ittes pussiin. Kysyn vielä kerran: Mitä evolutionääristä tarkoitusta tuo kapinointi on palvellut?
No joo, totta. Aatellaan vaikka sitten niin, että vain niihen yksilöiden jälkeläiset ovat kyllin vahvoja selviämään, jotka kapinoinnin kautta ovat oppineet yhteisön tavat ja keinot selviytyä. Niiden vanhempien, jotka ovat jättäneet lapsensa "susien armoille", jälkeläiset eivät ole selvinneet.
Kapinoinnin evolutionääristä syytä en keksi, paitsi että kyseenalaistaminen on keino selviytyä.
Mutta eikös evoluution tuloksena olisi pitänyt syntyä lapsia, jotka mielellään tottelevat vanhempiansa ja jotka vanhempiensa kanssa yhteistyössä oppivat yhteisön säännöt ja toimintatavat? Tähän mä uskon, kuulostaa loogisemmalta ku tämä uhma-keksintö :)
 
lukenut
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja lukenut:
Mutta siis eikö ainakin tällä hetkellä psykologien tulkita ole, että kapinoiminen kuuluu itsenäistymisprosessiin. Palvelee siis sitä tarkoitusta.
Mitä itsenäistymistä se on kun sille ei saa antaa periksi? Ymmärtäisin tämän jotenkuten jos vanhempien "toivottu" toiminta olisi uhman edessä antaa periksi, mutta kun se kapina on kukistettava. Miten se edistää itsenäistymistä?
En osaa sanoa, kun en ole asiaan perehtynyt. Kuvittelisin, että kapinointi ja sen kautta tulleet rajat luovat sitä perusturvallisuutta, joka on ainoa tie vahvaan itsetuntoon, antaa rohkeutta itsenäistymiseen ja itsenäisiin valintoihin, kun niiden aika koittaa. Näin olen ainakin Sinkkosen tekstejä tulkinnut.
 
juuh
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja lukenut:
Mutta siis eikö ainakin tällä hetkellä psykologien tulkita ole, että kapinoiminen kuuluu itsenäistymisprosessiin. Palvelee siis sitä tarkoitusta.
Mitä itsenäistymistä se on kun sille ei saa antaa periksi? Ymmärtäisin tämän jotenkuten jos vanhempien "toivottu" toiminta olisi uhman edessä antaa periksi, mutta kun se kapina on kukistettava. Miten se edistää itsenäistymistä?
Sen kapinan tehtävä on se, että se tulisi kukistetuksi. Lapsi kokeilee rajoja!
 
vieras
Ehkä sun NinaTT pitää opetella ilmaisemaan itseäsi selkeämmin ja konkreettisemmin, jollei kukaan ymmärrä, mitä sä ihan oikeasti tarkoitat.

Kerro nyt muutama konkreettinen esimerkki, millaista tilanteista puhut. Mitä on ne tahallisen turhan alistamisen ja turhien sääntöjen tilanteet, mihin viittaat. Vaikea kuvitella edes, mulle ainakin kuulostaa erittäin vieraalta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä sun NinaTT pitää opetella ilmaisemaan itseäsi selkeämmin ja konkreettisemmin, jollei kukaan ymmärrä, mitä sä ihan oikeasti tarkoitat.

Kerro nyt muutama konkreettinen esimerkki, millaista tilanteista puhut. Mitä on ne tahallisen turhan alistamisen ja turhien sääntöjen tilanteet, mihin viittaat. Vaikea kuvitella edes, mulle ainakin kuulostaa erittäin vieraalta.
No vaikkapa nukkumaanmenoaika. Olet laittamassa lasta nukkumaan tavanomaiseen aikaan. Lapsi sanoo, ettei väsytä, eikä hän halua mennä sänkyyn.

Hirveän usein näkyy leikkipuistoissa kieltäjätätejä jotka seuraavat taaperoitansa haukkana ja kieltävät kaiken. Ei saa kiipeillä, ei saa mennä yksin liukumäestä, ei saa koskea tuohon, nyt mennään tuonne koska äiti sanoo.

Jos ulkovaatteet eivät pysy päällä, niin uhkaillaan kotiinlähtemisellä.

Isommalla lapsella sitten tietenkin eri juttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja lukenut:
Mutta siis eikö ainakin tällä hetkellä psykologien tulkita ole, että kapinoiminen kuuluu itsenäistymisprosessiin. Palvelee siis sitä tarkoitusta.
Mitä itsenäistymistä se on kun sille ei saa antaa periksi? Ymmärtäisin tämän jotenkuten jos vanhempien "toivottu" toiminta olisi uhman edessä antaa periksi, mutta kun se kapina on kukistettava. Miten se edistää itsenäistymistä?
Mä en näe että vanhemman ensisijainen tehtävä olisi tukahduttaa kapina vaan enemänkin luoda puitteet lapselle/nuorelle minkä sisällä hänen on turvallista koetella rajojaan ja kapinoida. ihan kaikkea ei voi sallia, sen luulisi olevan selvää ihan kaikille ja tässä kohtaa vanhemman tehtävä on pitää kiinni rajoista joiden sisällä lapsi saa kapinoida omaa tahtoaan (tahtoa tehdä kiellettyä asiaa). Näkisin että tämä kapinahengen rajaaminen luo perustaa sille että lapsi osaa elää myöhemminkin yhteiskunnassa asetettujen rajojen puitteissa jossa hänen "kapinahenkeään" ja tahtoaan rajataan korkeammalla auktoriteetillä.
Itsenäistynyt ihminen on kykeneväinen toimimaan siinä yhteiskunnassa missä elää.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
No vaikkapa nukkumaanmenoaika. Olet laittamassa lasta nukkumaan tavanomaiseen aikaan. Lapsi sanoo, ettei väsytä, eikä hän halua mennä sänkyyn.

Hirveän usein näkyy leikkipuistoissa kieltäjätätejä jotka seuraavat taaperoitansa haukkana ja kieltävät kaiken. Ei saa kiipeillä, ei saa mennä yksin liukumäestä, ei saa koskea tuohon, nyt mennään tuonne koska äiti sanoo.

Jos ulkovaatteet eivät pysy päällä, niin uhkaillaan kotiinlähtemisellä.

Isommalla lapsella sitten tietenkin eri juttuja.
Pientä joustoa voi olla nukkumaanmenoajoista, mutta säännöllinen rytmi on yleensä hyväksi, jos pitää kouluun tai tarhaan mennä. Mun metodeilla lapset kyllä nukahtaa ajallaan. Musta on tärkeää jo ihan itsellenikin, päivän ainoa rauhallinen hetki saada illalla ennen nukkumaanmenoa. En ole tiukkis, meillä kello on yleensä 22 - 22.30 kun mennään nukkuun, joten paljon joustoja ei voi antaa.

Ehkä ne leikkipuistokieltämiset on turvallisuutta. Joskus näyttää kyl olevan sitäkin, että laiska äiti haluaa lörpötellä muiden kanssa eikä jaksa vahtia lasta, joten lapsi joutuu könöttämään hiekkalaatikolla. Itse en kyl jaksa missään leikkipuistoissa käydä ylipäänsä.

Jollei ulkovaatteet tosiaan pysy ulkona päällä, niin onko paljon vaihtoehtoja kuin lähteä himaan???
 
vakio harmaana.
ninaTT, sulla on vuoden vanha lapsi jonka kanssa noi kasvatussysteemit saattaa hyvinkin toimia. Ootahan kun uhma alkaa vuoden puolentoista päästä niin ei olekaan niin helppoa olla asettamatta rajoja. Ja se uhma tulee haluat sä sitä tai et.

Vaikka meilläkin asetetaan rajoja mm ruoka-aikojen ja nukkumaan menon suhteen ei se tarkoita sitä että emme kunnioittaisi lastamme. Totta kai kunnioitamme. Lapsemme ymmärtää myös sen miksi sääntöjä ja rajoja on. Kaikesta voi keskustella.
 
heh
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Miksi säännöt ja tavat ovat epäselkeitä jos niitä noudattaa? Miksi kapinaa? Miksei vaa tottelevaisuutta? Eikös tottelevaiset lapset olis selviytyny parhaiten? Miten kapinoivat lapset ja uhmaiset olisivat voittajia?
Niin kysypä tätä itseltäs.. kapinoiva lapsi.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mutta eikös evoluution tuloksena olisi pitänyt syntyä lapsia, jotka mielellään tottelevat vanhempiansa ja jotka vanhempiensa kanssa yhteistyössä oppivat yhteisön säännöt ja toimintatavat? Tähän mä uskon, kuulostaa loogisemmalta ku tämä uhma-keksintö :)
Niinhän sitä luulisi. Mutta kaikilla muillakin laumäeläimillä käydään valtataistelua lauman johtajuudesta eikä millään muulla eläinlajilla pennut ole johtajina. Kyllä ne emot kukistaa poikasiltaan moiset elkeet. Eli ei lainkaan luonnotonta olla antamatta poikasten hyppiä nenille. Tai kuonolle, miten vaan.

 
yön pikanen
Mikä nina sun rooli on lapselles, koska äiti et ainakaan ole. Kämppis? Kaveri?

Kun sä et suojele, laita lastas nukkumaan, opeta, näytä sille äidillisiä otteita mitenkään, muuta kuin omalla esimerkilläs.. niin mitä virkaa sulla on? Siis lapsellesi? Eikö lapsi voi yhtä hyvin hengailla vaikka naapurin seurassa tai pihalla. Mitä ihmeen esimerkkiä koitat antaa?
Tulee paha mieli kun ajattelen, sun lapsi ansaitsis paremman äitin, anteeksi nyt vain.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Mutta eikös evoluution tuloksena olisi pitänyt syntyä lapsia, jotka mielellään tottelevat vanhempiansa ja jotka vanhempiensa kanssa yhteistyössä oppivat yhteisön säännöt ja toimintatavat? Tähän mä uskon, kuulostaa loogisemmalta ku tämä uhma-keksintö :)
Niinhän sitä luulisi. Mutta kaikilla muillakin laumäeläimillä käydään valtataistelua lauman johtajuudesta eikä millään muulla eläinlajilla pennut ole johtajina. Kyllä ne emot kukistaa poikasiltaan moiset elkeet. Eli ei lainkaan luonnotonta olla antamatta poikasten hyppiä nenille. Tai kuonolle, miten vaan.
Ihmiset ja eläimetkin käy keskenään valtataistelua. Silloin kun vastassa on jääkarhu ihminen on kyl alakynnes samoin jos vastassa on kissa. Mut kun vastassa on koira on kyl pakko yrittää olla pomo.
 
Nana
NinaTT! Minusta sinulla on joitakin ihan hyviä pointteja. En itsekään ymmärrä miksi jotkut äidit/vanhemmat pitävät hirveän ankarasti kiinni tietyistä mielivaltaisistakin säännöistä. Ymmärrän säännöt, mitkä tähtäävät lapsen hyvinvointiin, kasvatukseen ja turvallisuuteen. Sen sijaan en ymmärrä sääntöjä, jotka on tehty nimenomaan helpottamaan vanhempien elämää, tai jotka perustuvat siihen että "näin on aina tehty, ja näin tehdään nytkin", eikä niillä käytännössä ole mitään positiivista vaikutusta lapseen itseensä.

En myöskään kannata sitä, että nukkumaan raahataan kesken leikkien ilman mitään varoitusta, rangaistaan vaikka siskon kanssa tappelemisesta eikä vaivauduta ottamaan selvää kumpi aloitti, tietokone suljetaan nenän edestä ilman mahdollisuutta tallentaa keskeneräistä työtä tai peliä, tms. Tyrannimainen käytös kostautuu kyllä tulevaisuudessa yhtä paljon kuin liika lepsuuskin. Säännöt ovat sääntöjä, mutta inhimillisyyttä ei pitäisi unohtaa.

Mutta sen sijaan, että ottaisi lapsen mielipiteet ja tunteet huomioon terveellä tavalla ja neuvottelisi kummallekin sopivan ratkaisun ongelmaan, ei minusta ole ollenkaan järkevää hylätä kaikkia sääntöjä ja määräyksiä vain sen pelossa että joskus menisi liian pitkälle. Tietyt asiat ovat sellaisia, että pelkkä selittäminen ja esimerkki ei auta. Tottakai pienelle lapselle voi opettaa, että siivotaan lelut leikkien jälkeen, ja lapsi onnellisena tekee niin ilman mitään ongelmia. Mutta entä sitten kouluikäisenä ja teininä, kun ei enää kiinnosta siivota. Äidin selitykset siitä että huone alkaa näyttää kaatopaikalta eivät hetkauta puoleen tai toiseen, vaan aina löytyy kivempaa tekemistä kuin siivoaminen?

Omat vanhempani eivät pakottaneet minua siivoamaan. Ei varmaan ole vaikea kuvitella miltä kotini näyttää nyt aikuisena! Koska minulla ei lapsena ollut selkeitä sääntöjä, enkä silloin oppinut "pakottamaan" itseäni tekemään epämiellyttäviä asioita, en osaa sitä vielä nytkään. Se niin sanottu itsekuri ei ole mikään sisäsyntyinen ominaisuus, se on taito mikä opitaan mm. sillä että äiti vaatii ja pakottaa siivoamaan sen huoneen perinpohjaisesti joka viikko, eikä ajattele vain että lapsi kestäköön seuraukset jos ei niin tee. Tällaisissa asioissa ne seuraukset saattavat olla niin vakavat, että kukaan hyvä äiti ei antaisi niiden tapahtua lapselleen.

Ajatelkaa ihmisiä Sillä siisti-ohjelmassa! Mistä vetoa, että suurin osa niistä ei ole kotona oppinut että on pakko siivota? En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos minun lapseni päätyisi sellaiseen tilanteeseen minun "kultaisten periaatteideni" vuoksi.

 
ap:lle
Onkohan sulla jotenkin provosoiva kirjoitustyyli vai oletko todella noin mustavalkoinen ja alentuva ihminen?
Ei kukaan pysty olemaan täydellinen vanhempi. Ne, jotka yrittävät liikaa yleensä väsyvät ja uupuvat. Niin, ei susta toki vielä siltä tunnu. Olethan vasta vuoden harjoitellut.
Uskon, että suurin osa meistä haluaa lapsilleen parasta. Varmaan myös sinä. Toivottavasti kuitenkin tiedät mitä teet ja osaat katsoa tulevaisuuteen. Kaikki ei tosiaan mene niin, kuin kirjoissa sanotaan. Lasta ei voi käyttää omien pyrkimysten ja filosofioiden harjoittelukappaleena.
Harva meistä on noin julma kuin annat ymmärtää. Lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta. Osa lapsista testaa tosi lujaa rajojaan. Miksi? Hän testaa rakastetaanko häntä ehdoitta. Jos kukaan ei aseta rajoja, on lapsi tuuliajolla, keikkuu kuten pieni purje ulapalla ilman että kukaan ohjaa ja auttaa, että pääsisi turvasatamaan; löytäisi itsensä ja itsetuntosta jne.

Pienelle lapselle vastuu itsestään on liikaa. Ei hän ole kykenevä tekemään päätöksiä, kuten aikuinen. Toki JOUSTOA tarvitaan ja lapsen kanssa on keskusteltava ja neuvoteltava, mutta vastuu ja myös se valta on aikuisella.

Kun lapsella on vahva perusluottamus hän uskaltaa uhmata. Tietää, että ei hylätä. Se on aikuisen ongelma, jos ei uhmaa ja kiukkua kestä. Alistetut ja kaltoinkohdellut lapset eivät todellakaan uhmaa...kaukana siitä.

 

Yhteistyössä