Saattekste jotain kiksejä vallasta?

Mitä ninatt vastaat siihen lääke-kysymykseen?! Eli jos lapsellesi määrättäs jotain lääkettä, joka maistuu pahalta eikä halua ottaa sitä, niin pakottaisitko siinätilanteessa vai miten hoitasti asian?
1-vuotiaalle kun kuitenki on aika vaikea selittää että otappa tätä myrkyn makusta lääkettä, se auttaa :xmas:

En nähny lääkekysymystä.

Jos kyseessä on hengenvaara, niin toimitaan sen mukaisesti. Aikuisenkin saa tönäistä auton edestä pois jne.

 

Mä olen joustava ja luen lastani ja annan hänelle tietyissä asioissa mahdollisuuden lukea itse itseään. MUTTA jotkut rajat ja säännöt on oltava. Maailma pelaa niin ja lapsen on syytä oppia se jo pienenä.

Mun ex on narsistinen ja mä uskon sen johtuvan juurikin hänen saamastaan kasvatuksesta. Äitinsä on kyllä ollut rakastava ja tehnyt parhaansa. Mutta ex ei ole kokenut lapsena pettymyksiä eikä oppinut noudattamaan sääntöjä ja vielä tänä päivänä saattaa kehuskella tämän johtuvan vaan hänen ylivoipaisuudestaan. Kukaan ei vaan ole voinut hänelle mtn. Mä uskon että äitinsä ja isänsä ois voinut, jos ois pettymysten estämisen sijaan käyttänyt muita keinoja.

Lisäksi myönnän, että sääntöjä ja rajoja on myös mun jaksamisen takia, ei siksi että saisin vallasta kiksejä. En jaksais olla täysin lapsen pyöriteltävänä. Mutta ennen kaikkea siis siksi että jotkut rajat suojelevat lasta ja lapsen on hyvä oppia noudattamaan sääntöjä elämässä. En usko että lapsi tästä kärsii, saahan hän yllin kyllin rakkautta ja hellää hoivaa.

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1551984

 

Niin juuri. Sinä sallit sen, että lapsesi myöhästyisi koulusta, kunhan sitten kärsii opettajan kiukun. Siis SINÄ sallit, että opetusta häiritään. Vastuuta täytyy antaa lapselle sen ikätason mukaisesti.

Peesi

Eikö sinun mielestäsi ole järjettömän egosentristä meininkiä, että sun murunen saa häiritä opetusta ihan vapaasti, mikäli kärsii seuraukset?
Olet varmasti opettajien riemu!

Tuota... Lue nyt tuo teksti ajatuksella ja näe paradoksi.

"saa häiritä opetusta ihan vapaasti mikäli kärsii seuraukset"

Öhh?

 

En jaksanut lukea kaikkea, voi olla että toistan jo sanottua. Mutta siis niinhän lapsista sanotaan, että ne tarvitsevat rajat tunteakseen olonsa turvalliseksi. Jos lapsi saa päätää liikaa, alkaa liian varhain annettu vastuu ahdistaa häntä. Lapsi tarvitsee aikuista, joka kantaa sopivissa määrin taakkaa hänen puolestaan, tekee valintoja ja ohjaa. Ja tietysti myös rakastaa.

Ja vastaus: en saa kiksejä, ehkä enemmänkin mietin, käytänkö valtaani viisasti ja sopivissa määrin.

Mä haluisin ap kuulla, millä sanoin sä kumoat tän?

Vastaisitko myös tähän, mua todella kiinnostaisi kuulla.

 

Onko kiva kiusata pieniä? Tuntea olonsa tärkeäksi ku voi pompotella toisia ja ylpeillä sillä, että mun lapsi pelkää niin paljon, että tekee ihan mitä mä sanon. Jäittekö pieninä vailla rakkautta vai mistä tuo johtuu, tarve määräillä ja kurittaa.

Onko kivaa ku lapsi itkee mielipahaansa? Tai kiukkuaa vastaan voimattomana? Onhan se helppoa kun on monta kertaa isompi ja kontrolloi perheen kaikkia resursseja mutta aika epäreilua avutonta lasta kohtaan viedä häneltä kaikki päätäntävalta omasta itsestään. Saako lapset edes hengittää ilman lupaa? Syödä tai nukkua ei ilmeisesti saa.

Jotain mielihyvää lasten kiusaaminen ilmeisesti monelle tuottaa, ei sitä muuten n'in laajasti harjotettais.

rajat on rakkautta! tiedän yhden tälläisen ns.rajattoman perheen. Muksut oli murkku iässä "lievästi" sanoen vaikeita. Vanhemmat oli enemmän kun lirissä niiden kanssa. Mutta mitä voit hihhuleilta odottaa?

 

Onko oikeasti kahden aikuisen parisuhde verrannollinen vanhemman ja lapsen suhteeseen? Enkä mä kyllä oikein usko, että moni on noin alentuva tai tuomitseva lastensa suhteen. En tiedä, jouduitko moista kuuntelemaan omassa kodissasi, mutta meillä lapset pistävät joskus hanttiin nukkumaan mennessä, mutta aikuisena tiedän, etteivät he jaksa herätä ajoissa suorittamaan velvollisuuksiaan opintiellä, jos eivät mene tarpeeksi varhain sänkyyn. Se on se aikuisuuden ja vanhemmuuden osa, että joskus joutuu tekemään ikäviäkin juttuja.

Okei, eli lapsi siis jotenkin nauttii mollaamisesta, mitätöimisestä ja määräilystä? Missä vaiheessa lapsi yhtäkkiä muuttuukin aikuiseksi kertaheitolla ja kaikki joka ennen päti onkin huono juttu?

Minkälaisen signaalin sä annat lapselle jos olet pistämässä nukkumaan vaikka häntä ei väsytä ja hänellä on jotain itsensä mielestä tärkeätä kesken? Sä sanot: Sinä et osaa tätä itse joten minun on se tehtävä. Se, mikä tuntuu sinusta oikealta ja tärkeältä ei oikeasti sitä ole. Minä tiedän paremmin mikä sinulle on hyväksi. Älä luota itseesi.

Ei sitä ääneen tarvitse sanoa. Viesti tulee silti lapselle perille selkeänä.

Eivät lapset tiedäkään mikä on heille parhaaksi. En oikein jaksa uskoa, että valvominen, roskaruoan syöminen, rokotusten välttäminen, koulupinnaaminen jne. ovat lapselle hyväksi. Eittämättä lapset tekevät vain sen, mikä heitä itseään kiinnostaa. Aikuiset ovat vastuussa lapsista. Aikuisella tulisi olla sen verran tietoa ja kokemusta, että hän voi tehdä päätöksiä lapsenkin puolesta.

Auktoriteetteja ei voi aikuinenkaan täysin sivuuttaa. Olettaen, että olisin vakavasti sairas, täytyy minun luovuttaa se päteminen lääkärilleni. Jos teen jotain sääntöjen vastaista, minut voi toinen aikuinen tuomita huolimatta siitä kuinka pätevä mielestäni olin. Yhteiskunta ei toimi anarkian vallassa kovin pitkään.

Jos minä nyt päätän, etten halua maksaa veroja, en halua käydä töissä, en halua elättää lapsiani vaan aion elää itselleni vain seuraten omaa sisäistä "mikä on minulle parasta" joudun varmaan aika pian laitokseen sekä joudun kokemaan valintani seuraukset.

P.S. Jos siirtymätilanteet ovat vaikeita, suosittelen pehmeää taktiikkaa. Lapselle voi sanoa, että kello alkaa olla aika paljon, että kohta on aika mennä unille. Antaa aikaa siihen, että hän saa leikit loppuun. Tai, herranen aika sentäs, on meillä saatu jättää leikit keskenkin, siis joku rakennelma lattialle yön yli ja siitä sitten jatkettu aamulla. Voi sitä hallituskin pyytää kansalta suuntaa-antavan äänestyksen, mutta silti tehdä kuten kansalle on parhaaksi, sillä suurin osa kansasta ei tajua omaa etuaan.

 

Rajat ja pahoinpitely, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä on täysin eri asiat.
Meillä on asioista keskusteltu jo 15 vuotta,eli vanhin siis on sen ikäinen.
En hyväksy jäähyjä, mutta ymmärrän että joskus toiset niitä käyttää.
Itse olen läsnä pienen lapsen kiukussakin,mutta isommat saavat purkaa tunteitaa kuten parhaakse ovat kokeneet.

Olemme jutelleet siis jo etukäteen,miten kunkin lapsen (6 kpl) kohdalla toimitaan.Mikä sopii kellekin.Eli saa suuttua ja purkaa tunteitaan,mutta miten-se sovitaan.

Nukkuma-ajat on jonkinlaiset,tiiän että lapsi voi leikkeihinsä vajota ja valvoa illalla myöhään,eli omiin huoneisiin mennään rauhoittumaan hyvssä ajoin.

Esim kolmosista kaksi osaa itse sammuttaa jo valot ja alkaa nukkumaan,bonaripoika tarvitsee sen huomautuksen että olis aika sammutella valoja jo.Ja nukahtaa kyllä heti.

Musta lasten yksilöllisyys tulis huomioida,toisille sopii vapaampi tyyli ja toiset tarvitsee enemmän opastusta.

Murkku ei polta eikä juo,mutta kokeillut on tupakkaa.Alkoa ei saa kokeilla,kiinnostusta olisi mutta arvostaa mun toivetta ja on juomatta.

Meillä on rajoja paljonkin,esim pelipäivät on jaettu lasten kesken-tällöin jokaisella on arkena yksi päivä jolloin saa pelata kaikille pelikoneilla.

Muuten isommat olisivat koneillaan jatkuvasti,sen tiedän.
Sitä on rajoitettava ihan lasten oman turvallisuuden vuoksi.

Mulla on sellanen kirjava se tie jota kuljen,ei niin mustavalkoista kuin osalla tuntuu olevan.

 

siitä, että nöyryytät lastasi antamalla hänen myöhästyä koulusta, ja kokemalla muiden katseet ja opettajan paheksunnan luokan edessä?

En minä nöyryytä lasta silloin vaa lapsi itse En minä häntä estäisi menemästä kouluun ja naureskelisi kun joutuu häpeämään, vaa antaisin hänen itse todeta mitä siitä seuraa, ku rikkoo sääntöjä.

Sun pitäisi suojella lasta tällaisilta nöyryytyksiltä!!! Luulet, että lapsella on sisäsyntyinen kyky valita oikein tai sitten että yhdestä ulkopuolisen "nöyryytyksestä" oppii miten olla. Eihän lapsi siitä opi mitään! Hän luulee, että hänellä on lupa mennä kouluun myöhässä ja seuraavaksi hän onkin luokan edessä häpeämässä. Hän ei opi muuta kuin sen, etei TIEDÄ mikä on oikein ja mikä väärin. Helpompaa se lapsen elämä on, jos sanot lapselle tarvittaessa, miten asiat pitää tehdä ja miksi, niin hänen ei turhaan tarvitse kokea niitä yhteiskunnan taholta, sillä sen antamat opetukset ovat varmasti kovempia kuin kenenkään äidin.

 

En jaksanut lukea kaikkea, voi olla että toistan jo sanottua. Mutta siis niinhän lapsista sanotaan, että ne tarvitsevat rajat tunteakseen olonsa turvalliseksi. Jos lapsi saa päätää liikaa, alkaa liian varhain annettu vastuu ahdistaa häntä. Lapsi tarvitsee aikuista, joka kantaa sopivissa määrin taakkaa hänen puolestaan, tekee valintoja ja ohjaa. Ja tietysti myös rakastaa.

Ja vastaus: en saa kiksejä, ehkä enemmänkin mietin, käytänkö valtaani viisasti ja sopivissa määrin.

Mä haluisin ap kuulla, millä sanoin sä kumoat tän?

Vastaisitko myös tähän, mua todella kiinnostaisi kuulla.

No voi helevatakun tuohonkin vastattu jo miljoona kertaa. Oppikaa lukemaan, jookostakookosta, niin ei tarvii kymmenen kertaa selittää eri sanoilla samaa asiaa.

Mun mielestä lapsi ei todellakaan saa mitään turvaa siitä, että hänen ylitse kävellään. Ettei hänen mielipidettänsä kuunnella. Ettei hän saa luottaa omiin valintoihinsa pätkääkään. Hän tietää, että hän on täysin voimaton pistämään vastaan jos aikuinen jotain saa päähänsä. Miksi se tuntuisi turvalliselta?

Sen sijaan jos aikuiselta saa aina apua tarvittaessa, aikuinen opastaa, kertoo ja tekee itse hyviä valintoja, niin on varmaan paljon turvallisempi olo.

 

ööö, no mun nuorin on viisi vuotias ja kehitysvammainen jolla ei esim minkäänlaista vaarantajua ole, joten kyllähän niitä rajoja joutuu asettamaan. Mutta syödä ei ole pakko jos ei ole nälkä ruoka-aikaan, en ole noita isompikaan pakottanut, eikä yksikään ole vielä nälkään kuollut. Päiväunille tai yöunille on turha laittaa lasta joka ei ole väsynyt, mieluummin valvoo vähän pitempään, niin nukkumaan meno sujuu helpommin ilman että kellekkään tulee paha mieli. Päivittäin lapsi saa itse valita pikku asioista, hänellä on useita erilaisia ruokaluvälineitä, valitsee aina mieleisensä, aamulla saa valita mieleisemmän vaihtoehdon 2 asusta jne...ja kiukunpuuskia on vähemmän kun neiti tuntee että hän saa päättää.

 

Mitä ninatt vastaat siihen lääke-kysymykseen?! Eli jos lapsellesi määrättäs jotain lääkettä, joka maistuu pahalta eikä halua ottaa sitä, niin pakottaisitko siinätilanteessa vai miten hoitasti asian?
1-vuotiaalle kun kuitenki on aika vaikea selittää että otappa tätä myrkyn makusta lääkettä, se auttaa :xmas:

En nähny lääkekysymystä.

Jos kyseessä on hengenvaara, niin toimitaan sen mukaisesti. Aikuisenkin saa tönäistä auton edestä pois jne.

Joten lapsi saa kärsiä kivuista vaikka kuinka kauan tai antaa esim. ripulin mennä niin pitkälle, että hengenvaara on lähellä (ja sitten vasta pakottaa ottaa lääkettä), koska yksivuotiaskin voi tässä asiassa ottaa vastuun itsestään?

 

äiti oli narsisti ja piiloagressiivinen. Meillä ei ollut mitään rajoja, kaikista valinnoista jouduttiin itse me lapset maksamaan. Pari kertaa joutui lastensuojelu puuttumaan, mutta oppiko äiti mitään. Ei. Hänellä oli oikeus omasta mielestään olla välinpitämätön. Tuollaiset ihmiset ei sovellu vanhemmiksi. Minulla on edelleen suuri häpeä taakkanani.

 

siitä, että nöyryytät lastasi antamalla hänen myöhästyä koulusta, ja kokemalla muiden katseet ja opettajan paheksunnan luokan edessä?

En minä nöyryytä lasta silloin vaa lapsi itse En minä häntä estäisi menemästä kouluun ja naureskelisi kun joutuu häpeämään, vaa antaisin hänen itse todeta mitä siitä seuraa, ku rikkoo sääntöjä.

Sun pitäisi suojella lasta tällaisilta nöyryytyksiltä!!! Luulet, että lapsella on sisäsyntyinen kyky valita oikein tai sitten että yhdestä ulkopuolisen "nöyryytyksestä" oppii miten olla. Eihän lapsi siitä opi mitään! Hän luulee, että hänellä on lupa mennä kouluun myöhässä ja seuraavaksi hän onkin luokan edessä häpeämässä. Hän ei opi muuta kuin sen, etei TIEDÄ mikä on oikein ja mikä väärin. Helpompaa se lapsen elämä on, jos sanot lapselle tarvittaessa, miten asiat pitää tehdä ja miksi, niin hänen ei turhaan tarvitse kokea niitä yhteiskunnan taholta, sillä sen antamat opetukset ovat varmasti kovempia kuin kenenkään äidin.

Siis miten tää nyt meni Aina lasta ei voi suojata pettymyksiltä, lapsen on opittava kestämään pettymykset... Mutta ilmeisesti VAIN jos ne ovat äidin tai isän tuottamia?

Koululainen ymmärtää jo ku mä sanon, että SINÄ KÄYT KOULUA JA MENET SINNE KU MENET, jos menet myöhässä, niin opettaja ei tykkää. Lapset eivät edelleenkään ole mitään aivottomia imbesillejä. Kyllä ekaluokkalainenkin jo ymmärtää jos selität miten koulu toimii.

 

No voi helevatakun tuohonkin vastattu jo miljoona kertaa. Oppikaa lukemaan, jookostakookosta, niin ei tarvii kymmenen kertaa selittää eri sanoilla samaa asiaa.

Mun mielestä lapsi ei todellakaan saa mitään turvaa siitä, että hänen ylitse kävellään. Ettei hänen mielipidettänsä kuunnella. Ettei hän saa luottaa omiin valintoihinsa pätkääkään. Hän tietää, että hän on täysin voimaton pistämään vastaan jos aikuinen jotain saa päähänsä. Miksi se tuntuisi turvalliselta?

Sen sijaan jos aikuiselta saa aina apua tarvittaessa, aikuinen opastaa, kertoo ja tekee itse hyviä valintoja, niin on varmaan paljon turvallisempi olo.

kyllä se elämä opettaa ja kasvattaa sinuakin, ninaseni.

 

En jaksanut lukea kaikkea, voi olla että toistan jo sanottua. Mutta siis niinhän lapsista sanotaan, että ne tarvitsevat rajat tunteakseen olonsa turvalliseksi. Jos lapsi saa päätää liikaa, alkaa liian varhain annettu vastuu ahdistaa häntä. Lapsi tarvitsee aikuista, joka kantaa sopivissa määrin taakkaa hänen puolestaan, tekee valintoja ja ohjaa. Ja tietysti myös rakastaa.

Ja vastaus: en saa kiksejä, ehkä enemmänkin mietin, käytänkö valtaani viisasti ja sopivissa määrin.

Mä haluisin ap kuulla, millä sanoin sä kumoat tän?

Vastaisitko myös tähän, mua todella kiinnostaisi kuulla.

No voi helevatakun tuohonkin vastattu jo miljoona kertaa. Oppikaa lukemaan, jookostakookosta, niin ei tarvii kymmenen kertaa selittää eri sanoilla samaa asiaa.

Mun mielestä lapsi ei todellakaan saa mitään turvaa siitä, että hänen ylitse kävellään. Ettei hänen mielipidettänsä kuunnella. Ettei hän saa luottaa omiin valintoihinsa pätkääkään. Hän tietää, että hän on täysin voimaton pistämään vastaan jos aikuinen jotain saa päähänsä. Miksi se tuntuisi turvalliselta?

Sen sijaan jos aikuiselta saa aina apua tarvittaessa, aikuinen opastaa, kertoo ja tekee itse hyviä valintoja, niin on varmaan paljon turvallisempi olo.

Kauheen argessiivista kielenkäyttöä. Tulee ihan turvaton olo.

Sanohan vielä, miksi olet noin mustavalkoinen? Millainen lapsuus sinulla itselläsi on ollut? Miksi sanot "lapsi ei saa luottaa itsennsä pätkäkään", jos puhun rajojen asettamisesta?

 

No voi helevatakun tuohonkin vastattu jo miljoona kertaa. Oppikaa lukemaan, jookostakookosta, niin ei tarvii kymmenen kertaa selittää eri sanoilla samaa asiaa.

Mun mielestä lapsi ei todellakaan saa mitään turvaa siitä, että hänen ylitse kävellään. Ettei hänen mielipidettänsä kuunnella. Ettei hän saa luottaa omiin valintoihinsa pätkääkään. Hän tietää, että hän on täysin voimaton pistämään vastaan jos aikuinen jotain saa päähänsä. Miksi se tuntuisi turvalliselta?

Sen sijaan jos aikuiselta saa aina apua tarvittaessa, aikuinen opastaa, kertoo ja tekee itse hyviä valintoja, niin on varmaan paljon turvallisempi olo.

kyllä se elämä opettaa ja kasvattaa sinuakin, ninaseni.

siperia opettaa

 

Koululainen ymmärtää jo ku mä sanon, että SINÄ KÄYT KOULUA JA MENET SINNE KU MENET, jos menet myöhässä, niin opettaja ei tykkää. Lapset eivät edelleenkään ole mitään aivottomia imbesillejä. Kyllä ekaluokkalainenkin jo ymmärtää jos selität miten koulu toimii.

opettajan takiako sinä käyt koulussa? ala-asteelainen saattaa ajatella tuolla tavalla, mutta ei aikuinen ihminen. Ei kysymys ole mistään opettajan tykkäämisestä tai tykkäämättömyydestä, vaan siitä, että osallistuakseen opetukseen (joka on pakollista tavalla tai toisella), täytyy olla paikalla tiettyinä aikoina. Todella naiivia argumentointia ninaTT:lta.

 

En nähny lääkekysymystä.

Jos kyseessä on hengenvaara, niin toimitaan sen mukaisesti. Aikuisenkin saa tönäistä auton edestä pois jne.

Ai saa vai.. eikö se oo toisen asioihin puuttumista ja pompotusta lain..
Annatko tosiaan meille luvan nina, annatko.

 

Ei kai se olekaan lapselle hyväksi, jos vanhempi on autoritäärinen ja impulsiivinen. Kuulostaa kauhealta yhdistelmältä. Mutta se laissez-faire ei ole missään tutkimuksissa osoittautunut sen paremmaksi. Kasvatus voi olla ohjaavaa ja kannustavaa, vaikka lapsella olisikin selkeät rajat.

 

Kerros konkreettisia esimerkkejä. Mitä valintoja sun lapsi tekee? Missä tilanteessa lapsesi osaa sinulta apua pyytää? Mitä lapsesi ei saa itse päättää?
Eikö sun lapsi oo jotain 1vee? Mahtaa kommunikaatiotaidot olla erityisen hyvin kehittyneet.

Ehkä oleellisin kysymys: KEITÄ ovat nämä, jotka pompottavat, kävelevät, eivätkä ota lapsen mielipidettä huomioon? Kerro jooko? Miksi oletat tällaisia vanhempia olevan täällä paljon? En tunne moisia yhtään!

En jaksanut lukea kaikkea, voi olla että toistan jo sanottua. Mutta siis niinhän lapsista sanotaan, että ne tarvitsevat rajat tunteakseen olonsa turvalliseksi. Jos lapsi saa päätää liikaa, alkaa liian varhain annettu vastuu ahdistaa häntä. Lapsi tarvitsee aikuista, joka kantaa sopivissa määrin taakkaa hänen puolestaan, tekee valintoja ja ohjaa. Ja tietysti myös rakastaa.

Ja vastaus: en saa kiksejä, ehkä enemmänkin mietin, käytänkö valtaani viisasti ja sopivissa määrin.

Mä haluisin ap kuulla, millä sanoin sä kumoat tän?

Vastaisitko myös tähän, mua todella kiinnostaisi kuulla.

No voi helevatakun tuohonkin vastattu jo miljoona kertaa. Oppikaa lukemaan, jookostakookosta, niin ei tarvii kymmenen kertaa selittää eri sanoilla samaa asiaa.

Mun mielestä lapsi ei todellakaan saa mitään turvaa siitä, että hänen ylitse kävellään. Ettei hänen mielipidettänsä kuunnella. Ettei hän saa luottaa omiin valintoihinsa pätkääkään. Hän tietää, että hän on täysin voimaton pistämään vastaan jos aikuinen jotain saa päähänsä. Miksi se tuntuisi turvalliselta?

Sen sijaan jos aikuiselta saa aina apua tarvittaessa, aikuinen opastaa, kertoo ja tekee itse hyviä valintoja, niin on varmaan paljon turvallisempi olo.

 

Koululainen ymmärtää jo ku mä sanon, että SINÄ KÄYT KOULUA JA MENET SINNE KU MENET, jos menet myöhässä, niin opettaja ei tykkää. Lapset eivät edelleenkään ole mitään aivottomia imbesillejä. Kyllä ekaluokkalainenkin jo ymmärtää jos selität miten koulu toimii.

opettajan takiako sinä käyt koulussa? ala-asteelainen saattaa ajatella tuolla tavalla, mutta ei aikuinen ihminen. Ei kysymys ole mistään opettajan tykkäämisestä tai tykkäämättömyydestä, vaan siitä, että osallistuakseen opetukseen (joka on pakollista tavalla tai toisella), täytyy olla paikalla tiettyinä aikoina. Todella naiivia argumentointia ninaTT:lta.

Argh.

En jaksanu tuon pidemmälle selittää. Toki lapselle kannattaa kertoa, että koulua käydään oppimista varten, mutta toki hänelle kannattaa ehkä myös mainita, että opettajan työ häiriintyy jos hän tulee ja menee miten sattuu, ja siksikin on hyvä olla paikalla ajoissa.

Mä esimerkiksi en olis kaivannu koulussaoloa paljoakaan oppiakseni, joten mulle olis ollu ihan turha selittää miten koulussa pitää olla ajoissa jotta pysyis mukana opetuksessa. Sen sijaan opettajan ja muiden oppilaiden näkökulman ymmärsin.

 

ööö, no mun nuorin on viisi vuotias ja kehitysvammainen jolla ei esim minkäänlaista vaarantajua ole, joten kyllähän niitä rajoja joutuu asettamaan. Mutta syödä ei ole pakko jos ei ole nälkä ruoka-aikaan, en ole noita isompikaan pakottanut, eikä yksikään ole vielä nälkään kuollut. Päiväunille tai yöunille on turha laittaa lasta joka ei ole väsynyt, mieluummin valvoo vähän pitempään, niin nukkumaan meno sujuu helpommin ilman että kellekkään tulee paha mieli. Päivittäin lapsi saa itse valita pikku asioista, hänellä on useita erilaisia ruokaluvälineitä, valitsee aina mieleisensä, aamulla saa valita mieleisemmän vaihtoehdon 2 asusta jne...ja kiukunpuuskia on vähemmän kun neiti tuntee että hän saa päättää.

Nää sun mainitsemat ei ole ninaTT:n mielestä OIKEITA asioita, joten on yhtä tyhjän kanssa antaa lapsen päättää tollasista. Ihan hänen itsensä sanomana.

 

äiti oli narsisti ja piiloagressiivinen. Meillä ei ollut mitään rajoja, kaikista valinnoista jouduttiin itse me lapset maksamaan. Pari kertaa joutui lastensuojelu puuttumaan, mutta oppiko äiti mitään. Ei. Hänellä oli oikeus omasta mielestään olla välinpitämätön. Tuollaiset ihmiset ei sovellu vanhemmiksi. Minulla on edelleen suuri häpeä taakkanani.

Samoin minun mieheni lapsi on kasvanut täysin vailla rajoja.Mies oli yksinhuoltaja kun tapasimme ja lapsen äiti on narsisti.
Hän jätti lapsensa ja miehensä ja karkasi jonkun miehen matkaan.

Mutta mitkä jälket lapsessa onkaan siitä 4 vuodesta jotka äidin kanssa eli....=(

Olen työstänyt kovasti tuota rajattomuutta mutta lapsella on äärettömän huono itseluottamus.
Mies sanoi ettei hän tajunnut mitään,teki pitkiä työpäiviä.

Käy nyt terapiassa ja koulukuraattorilla.

Äiti vuoroin sitoi lasta itseensä,vuoroin hylkäsi.
Lapsi ei osaa vieläkään päättää asioista.
Menee sekaisin kun haluaa sitä ja tätä.
On kuin 2 vuotiaan tasolla,mä haluun ton,ei kun ton tai ton.
On jo koululainen siis.

 

tässä on että ap itse uskoo niin lujasti asiaansa, että sillä varmaan poksahtaa kohta joku suoni kun oikeen vaahtoaa. Just tällästen takia on niitä käytöshäiriöitä. Täytyy sanoa että nykyään opeilla on aika kova duuni opettaa näitä äidin pikku mussukoita