Saattekste jotain kiksejä vallasta?

Minusta on tarpeellista opettaa lapselle että elämässä on olemassa korkeampia auktoriteettejä jotka sanelee pitkälti elämäämme. Ei aikuisenakaan voi tehdä mitä sattuu, myös meillä on korkeampia auktoriteettejä jotka sanelee elämäämme, esim lait.
Mutta silti meillä lapsella on päätäntävalta sellaisissa asioissa jotka eivät varsinaisesti vaaranna kenenkään turvallisuutta tai vahingoita terveyttä. Lapsi saa päättää hänelle tärkeistä asioista, esim mikä satu luetaan illalla, laittaako ulos lähtiessä kaulahuivin vai kypärämyssyn, mitä leluja otetaan ulos mukaan, minkä verran ruokaa syö jne.

Ihan täysin samaa mieltä olen! Tuo on tosi tärkeä asia opettaa lapsille. Meillä toimitaan ihan samoin

 

Pitäkää hauskaa keskenänne ja miettikää seuraavalla kerralla ku lapsillenne puhutte, että miltä tuntuis, jos itse olisitte lapsen kengissä.

Seuraava keskustelu tulee todennäköisesti olemaan se, että hihkaisen partsilta lapsille, että ois välipalan aika. Semmonen hirmuhallitsija täällä rautaisella otteella tekee toisia koskevia ratkaisevia päätöksiä. Nuo lampaat todennäköisesti tulevat kyselemättä sisätiloihin keskeyttäen leikkinsä ilman kapinaa (aivopestyjä kun ovat), pesevät kätensä (ainakin kehoituksesta, jos eivät muuten) ja istuvat pöytään syömään sellaista välipalaa, jonka olen heille itse valinnut, konsultoimatta heitä ensin.

Mahtavat tarvita vuosien terapiaa.

Alistetut lapsiparat, joiden äiti saa kiksejä vallankäytöstä, alistamisesta ja mollaamisesta. :'( Mäkin pakotin nuhaisen kuopuksen päiväunille vaikka hän sinnikkäästi huusi: "en minä ole säsynyt, en minä halua dukkumaan!!" Ja nukahti samantien kun pää osui tyynyyn.... voi näitä tyrannin otteitani. :saint:

Täällä on kans toinen tyranni paikalla :wave: Kyllä mäkin eilen illalla pakotin tuon neidin unille, selkeesti oli jo väsynyt mutta ei malttanut nukkumaan. Ja unessa oli varmaan ennen jo ku pää kosketti tyynyä Kyllä se varmaan nyt suunnattomasti kärsi tästä tyranniäidistä joka käyttää mielivaltaisesti aikuisen valtaa :'( Aamulla tyttö heräs hyväntuulisena ja jatkoi illalla kesken jäänyttä leikkiä..

Mä myös pakotin lapseni päiväunille, vaikka huusi mulle ettei sitten enää tahdo elää B) eli 5-vee heräsi aamuviideltä, ja oli ihan poikki. Nukahti heti sänkyynsä vaikka kuulemma ei väsyttäny. Olis vissiin pitäny antaa valvoa?

 

Mä en lukenut koko ketjua, mutta sen verran täytyy sanoa että tiedän yhden perheen missä lapsilla ei ole rajoja ja voin sanoa että mitä isommaks lapset kasvaa, sitä enemmän se homma karkaa käsistä... Kun itse olin yläasteiässä, mulla oli kotiintuloajat, mun vanhemmat halus tietää missä meen. Mun kaveri taas sai mennä missä haluu, tulla kotiin kun halus. Ja hän kadehti mua, koska koki että mun vanhemmat välittää musta, mutta hänestä ei välitetä kun kukaan ei kysele perään. Että viä tuossa iässäkin niitä rajoja tarvitaan...

Tuo on niin totta! Samnanlaisia kokemuksia on omassakin ystäväpiirissä!

 

Mä myös pakotin lapseni päiväunille, vaikka huusi mulle ettei sitten enää tahdo elää B) eli 5-vee heräsi aamuviideltä, ja oli ihan poikki. Nukahti heti sänkyynsä vaikka kuulemma ei väsyttäny. Olis vissiin pitäny antaa valvoa?

Ah niin tuttua! Ehkä sitä pitäs antaa vaan lapsen tehdä itse valintansa, senku riekkuu hereillä niin paljo ku haluaa, yliväsynyt lapsihan on aina ihan suunnaton nautinto.. :xmas:

 

Mä myös pakotin lapseni päiväunille, vaikka huusi mulle ettei sitten enää tahdo elää B) eli 5-vee heräsi aamuviideltä, ja oli ihan poikki. Nukahti heti sänkyynsä vaikka kuulemma ei väsyttäny. Olis vissiin pitäny antaa valvoa?

Ah niin tuttua! Ehkä sitä pitäs antaa vaan lapsen tehdä itse valintansa, senku riekkuu hereillä niin paljo ku haluaa, yliväsynyt lapsihan on aina ihan suunnaton nautinto.. :xmas:

on suunnaton nautinto, varsinkin äidille joka on yön valvonut vauvan kanssa

 

Mä myös pakotin lapseni päiväunille, vaikka huusi mulle ettei sitten enää tahdo elää B) eli 5-vee heräsi aamuviideltä, ja oli ihan poikki. Nukahti heti sänkyynsä vaikka kuulemma ei väsyttäny. Olis vissiin pitäny antaa valvoa?

Ah niin tuttua! Ehkä sitä pitäs antaa vaan lapsen tehdä itse valintansa, senku riekkuu hereillä niin paljo ku haluaa, yliväsynyt lapsihan on aina ihan suunnaton nautinto.. :xmas:

on suunnaton nautinto, varsinkin äidille joka on yön valvonut vauvan kanssa

Se varmasti maksimoi sen nautinnon :hug:

 

Kyllähän se mieltä lämmittää kun lapset joka päivä pyytävät karkkia mutta minäpä en annakaan! :kieh:

 

Onko kiva kiusata pieniä? Tuntea olonsa tärkeäksi ku voi pompotella toisia ja ylpeillä sillä, että mun lapsi pelkää niin paljon, että tekee ihan mitä mä sanon. Jäittekö pieninä vailla rakkautta vai mistä tuo johtuu, tarve määräillä ja kurittaa.

Onko kivaa ku lapsi itkee mielipahaansa? Tai kiukkuaa vastaan voimattomana? Onhan se helppoa kun on monta kertaa isompi ja kontrolloi perheen kaikkia resursseja mutta aika epäreilua avutonta lasta kohtaan viedä häneltä kaikki päätäntävalta omasta itsestään. Saako lapset edes hengittää ilman lupaa? Syödä tai nukkua ei ilmeisesti saa.

Jotain mielihyvää lasten kiusaaminen ilmeisesti monelle tuottaa, ei sitä muuten n'in laajasti harjotettais.

Johan nyt. Vetäsitpä aika laajalla pensselillä. Mitään välimuotojako ei ole, totaalinen valta tai totaalinen vallattomuus? Mä jotenkin kuvittelin että sä olisit tän mustavalkopalstan yleistyksien yläpuolella uusine teorioinesi, mutta väärässäpä olin - ihan samaa minä-oikeassa-muut-väärässä-asennetta kuin keskiverto-palstamammoillakin

 

Joo, kauheeta kiusaamista on ruoka- ja nukkumaanmenoajat

Olisko se lapsi onnellisempi jos sais mennä shortseissa pakkaseen ja syödä karkkia iltaruuaksi?

Pitääkö sun hyvä sunnuntai käyttää riidanhaastamiseen, lapsi hyvä?

Ap purkaa nyt vain pahaa oloaan siitä, kun mies teki hänelle eilen oharit jälleen kerran.

 

Minun lapsi itkee mielipahaansa esimerkiksi siksi, että ei saa leikata leipää leipäveitsellä. Ehkä olen tyranni, mutta minusta 2-vuotias ei vielä ole kykenevä heilumaan terävän veitsen kanssa. Mielipahaa aiheuttaa myös turvaistuimessa istuminen. Olen kuitenkin sen verran ikävä ihminen, että laitan lapsen turvaistuimeen ja vieläpä köytän hänet siihen kiinni.

Olen koettanut selittää, että veitsellä saattaa saada haavan sormeensa. Tai että kolarissa on vaarallista, jos ei ole turvaistuimessa. Todennäköisesti lapsi ei kuitenkaan edes tiedä, mikä on kolari. Vaikeaa siis selittää, kun käsitteet eivät aina ole pikkuisella hallinnassa.

 

Joo, kauheeta kiusaamista on ruoka- ja nukkumaanmenoajat
Olisko se lapsi onnellisempi jos sais mennä shortseissa pakkaseen ja syödä karkkia iltaruuaksi?
Pitääkö sun hyvä sunnuntai käyttää riidanhaastamiseen, lapsi hyvä?

Ap purkaa nyt vain pahaa oloaan siitä, kun mies teki hänelle eilen oharit jälleen kerran.

Aapeeta panetti eilen ihan karmeesti ja yritti vongata joltain palstan ukolta munaa, mut ukkoo ei kiinnostanut
Uituttaahan se semmoinen =)

 

Mua on alkanu oikeesti säälittää se ninan lapsi. Tuntuu että se itsekseen siel notkuu päivästä toiseen ja vaik ois väsynyt niin äiti ei vie edes sänkyyn, palstailee vaan.
Mikä se ninan virka oikein on siinä lapsensa elämässä? Kämppis? Toivottavasti ei oikeesti ole ihan noin välinpitämätön lapsestaan, mitä täällä laukoo. :x
Mitä lapsi tekee tollasella äitillä? Vesilintua vois heittää.

 

Ketjua lukematta vain aloitukseen vastaan siis.

Mun mielestä vauva aika on siitä ihanaa aikaa, kun saa antaa lapselle kaiken mitä hän haluaa, häntä ei tarvitse vielä komennella eikä käskeä. Mutta sitten kun alkaa lapsella omatahto ja aina se tahto ei mene yksiin muiden kanssa, eikä myöskään lapsen oman terveyden yms kanssa, niin on tosi kurjaa kun pitää olla äiti ja toimia vastoin lapsen tahtoa

 

Mua on alkanu oikeesti säälittää se ninan lapsi. Tuntuu että se itsekseen siel notkuu päivästä toiseen ja vaik ois väsynyt niin äiti ei vie edes sänkyyn, palstailee vaan.
Mikä se ninan virka oikein on siinä lapsensa elämässä? Kämppis? Toivottavasti ei oikeesti ole ihan noin välinpitämätön lapsestaan, mitä täällä laukoo. :x
Mitä lapsi tekee tollasella äitillä? Vesilintua vois heittää.

No ihan täysin samaa mieltä olen ma.

 

Saako lasta pakottaa pesulle? Harvempi pikkulapsihan varsinaisesti tykkää pesulla käynnistä.

 

Minun lapsi itkee mielipahaansa esimerkiksi siksi, että ei saa leikata leipää leipäveitsellä. Ehkä olen tyranni, mutta minusta 2-vuotias ei vielä ole kykenevä heilumaan terävän veitsen kanssa. Mielipahaa aiheuttaa myös turvaistuimessa istuminen. Olen kuitenkin sen verran ikävä ihminen, että laitan lapsen turvaistuimeen ja vieläpä köytän hänet siihen kiinni.

Olen koettanut selittää, että veitsellä saattaa saada haavan sormeensa. Tai että kolarissa on vaarallista, jos ei ole turvaistuimessa. Todennäköisesti lapsi ei kuitenkaan edes tiedä, mikä on kolari. Vaikeaa siis selittää, kun käsitteet eivät aina ole pikkuisella hallinnassa.

Meillä voi veitsellä leikata yhdessä aikuisen kanssa ja turvaistuimiin kun ovat tottuneet, niin ei niistäkään ole kiistaa ollut.

Suurin haaste on ollut lähinnä nukkumisissa ja syömisissä. Läksyjen teossa ja lelujen korjaamisissa. Jos ei nuku, niin väsyttää ja kiukutta. Sama pätee, jos ei syö terveellisesti. Meidän lapsilla taasen ei motivaatio aina riitä ajatella, että miten käy jos jätämme siivoamatta tai läksyt tekemättä. Yksi elämä on liian lyhyt, jotta ne voisi kokeilla kantapään kautta.

 

omituista että kaikki haukkuvat ja tuomitsevat jyrkästi ninatt:n ajatukset, vaikka aivan yleinen käytäntöhän tämä nykyään monissa perheissä on.
siis että asia on mennyt täysin päinvastoin. ennen vanhemmat määräsivät kaiken: minne mennään lomilla, mitä tehdään milloinkin.

nykyään taas monissa perheissä tanssitaan aivan 100% lasten pillin mukaan. lomilla tehdään vaan juttuja joista lapset tykkää, rahat käytetään lasten kalliisiin pukuihin ja romuihin ja äidit itse kulkee ryysyissä. tehdään vaan ruokia joista lapset tykkää jne.

siis käytännössä suurin osa perheistä elää yhä enemmän lasten pillin mukaan.

mutta ninatt tarkoittaa että kukaan ei päällepäsmäröi eikä määrää vaan että jokainen saisi päättää omista asioistaan. eli lapsi ei määrää vanhempien tekemisiä eikä toisinpän, mutta käytäntö on usein vaikeampi koska lapsi ei esim. harrastuksiin päääse itse vaan aikuisen vietävä.eli demokratia niin että jokaisen toiveita kunnioitetaan lomilla ja vapaa-ajan vietossa ja menuiden suunnitetlussa jne.

 

Onko kiva kiusata pieniä? Tuntea olonsa tärkeäksi ku voi pompotella toisia ja ylpeillä sillä, että mun lapsi pelkää niin paljon, että tekee ihan mitä mä sanon. Jäittekö pieninä vailla rakkautta vai mistä tuo johtuu, tarve määräillä ja kurittaa.

Onko kivaa ku lapsi itkee mielipahaansa? Tai kiukkuaa vastaan voimattomana? Onhan se helppoa kun on monta kertaa isompi ja kontrolloi perheen kaikkia resursseja mutta aika epäreilua avutonta lasta kohtaan viedä häneltä kaikki päätäntävalta omasta itsestään. Saako lapset edes hengittää ilman lupaa? Syödä tai nukkua ei ilmeisesti saa.

Jotain mielihyvää lasten kiusaaminen ilmeisesti monelle tuottaa, ei sitä muuten n'in laajasti harjotettais.

Tuosta olen samaa mieltä! Ja sitten lapset uhmaavat ja vaikeat murrosiät.
Lapsi ymmärtää jo pienenä puheen vaikkei vielä itse puhuisi mitään. Ja meitähän he matkivat niin hyvässä kuin pahassa. Olkaamme esimerkkijä niin lapsi oppii huomaamatta.

 

Joo, kauheeta kiusaamista on ruoka- ja nukkumaanmenoajat

Olisko se lapsi onnellisempi jos sais mennä shortseissa pakkaseen ja syödä karkkia iltaruuaksi?

Pitääkö sun hyvä sunnuntai käyttää riidanhaastamiseen, lapsi hyvä?

Totta, on tainnut ninaTT:ltä viikonloppu mennä koneella. Mitähän se lapsi tekee?

 

Meillä voi veitsellä leikata yhdessä aikuisen kanssa ja turvaistuimiin kun ovat tottuneet, niin ei niistäkään ole kiistaa ollut.

Suurin haaste on ollut lähinnä nukkumisissa ja syömisissä. Läksyjen teossa ja lelujen korjaamisissa. Jos ei nuku, niin väsyttää ja kiukutta. Sama pätee, jos ei syö terveellisesti. Meidän lapsilla taasen ei motivaatio aina riitä ajatella, että miten käy jos jätämme siivoamatta tai läksyt tekemättä. Yksi elämä on liian lyhyt, jotta ne voisi kokeilla kantapään kautta.

Meidän lapsi ei ole vielä turvaistuimeen tottunut, vaikka on koko pienen ikänsä joutunut siinä istumaan kumma, että hän ei ole oppinut vielä, että siinä nimenomaan joutuu aina istumaan, vaikka kertaakaan ei ole päässyt ajelemaan ilman turvavöitä. (kun siis jonkin teorian mukaanhan lapsi oppii, että tahtoaan ei saa läpi huutamalla, jos vaan vanhempi on tiukkana eikä ikinä anna periksi. Ehkä kaksi vuotta ei vielä riitä?)

Veitsellä se tahtoo leikata nimenomaan ITSE, ei saisi olla vanhempi mukana. Ylipäänsä, kaikki pitäisi saada tehdä itse, ilman vanhemman avustusta. Mutta kun taaperolla ei oikein vielä motoriikka kaikkeen riitä, ja kun ei onnistu, niin tulee RAIVO.

Luovi siinä sitten

 

En mä muista ihmisistä tiedä mut rajat ja auktoriteetit on tuonu mulle lapsena ja silloin nuorena turvaa.

 

Minä olen elänyt rajattoman lapsuuden ja Ninan mietteet ovat kuin äitini suusta. Nyt äitini ihmettelee, miksi oma lapseni ei SAA kokea samaa, minä vastaan: Hän ei JOUDU kokemaan samaa.

Nyt aikuisenakin, kun joudun tekemään aikuisten suuria päätöksiä, koen suurta ahdistusta ja pelkoa päätöksiä kohtaan. En millään opi, että mieheni auttaa minua päätöksien teossa ja välillä tekee päätökset puolestani. Ja se tuntuu mahtavalta! Sisäinen ahdistus helpottuu, kun joku muu sanoo, että hän tekee päätökset tästä ja tästä. Lapsena en osannut eritellä tuota ahdistuksen tunnetta ja liittää sitä päätäntävaltaan. En siis osannut pyytää apua. Olin aivan hukassa ja peloissani, mutta luulin, että se on aivan normaalia.

Nuorena tein jatkuvasti vääriä valintoja, sillä se, että sain edes tehtyä jonkinlaisen valinnan, helpotti hiukan. Mutta vain todella lyhyeksi ajaksi. Ja kierre jatkui jatkumistaan. Sisäisesti huusin apua, jotakuta toista tekemään päätökset mun puolesta, etten mä jaksa enää enkä edes halua!

Kun luen Ninan ajatuksia, palaan sisimmässäni takaisin lapsuuteeni ja rintaa puristaa. Monesti otan oman lapsen syliini ja rutistan lujaa ajatellen samalla, että onneksi oma lapseni ei joudu kokemaan tuota. Ikinä en voisi satuttaa lastani kuormaamalla hänen niskaansa aivan liian suuren vastuun; vastuun pienestä ihmisestä.

 

Kyllä sen huomaa mitä siitä tulee kun ensimmäiset rajat asettaa opettaja joka on myös lapsen ensimmäinen auktoriteetti maailmassa.

 

Saako lasta pakottaa pesulle? Harvempi pikkulapsihan varsinaisesti tykkää pesulla käynnistä.

Soon paree jos lapset ei käy pesulla. Vettä säästyy ja maailma pelastuu=)

 

Saako lasta pakottaa pesulle? Harvempi pikkulapsihan varsinaisesti tykkää pesulla käynnistä.

Soon paree jos lapset ei käy pesulla. Vettä säästyy ja maailma pelastuu=)

Niin ja kyllä ne nyt joskus tajuaa kylpyyn mennä. Ehkä joskus 5-vuotiaana, kun kaverit alkaa huomautella hajusta.