Saattekste jotain kiksejä vallasta?

omituista että kaikki haukkuvat ja tuomitsevat jyrkästi ninatt:n ajatukset, vaikka aivan yleinen käytäntöhän tämä nykyään monissa perheissä on.
siis että asia on mennyt täysin päinvastoin. ennen vanhemmat määräsivät kaiken: minne mennään lomilla, mitä tehdään milloinkin.

nykyään taas monissa perheissä tanssitaan aivan 100% lasten pillin mukaan. lomilla tehdään vaan juttuja joista lapset tykkää, rahat käytetään lasten kalliisiin pukuihin ja romuihin ja äidit itse kulkee ryysyissä. tehdään vaan ruokia joista lapset tykkää jne.

siis käytännössä suurin osa perheistä elää yhä enemmän lasten pillin mukaan.

mutta ninatt tarkoittaa että kukaan ei päällepäsmäröi eikä määrää vaan että jokainen saisi päättää omista asioistaan. eli lapsi ei määrää vanhempien tekemisiä eikä toisinpän, mutta käytäntö on usein vaikeampi koska lapsi ei esim. harrastuksiin päääse itse vaan aikuisen vietävä.eli demokratia niin että jokaisen toiveita kunnioitetaan lomilla ja vapaa-ajan vietossa ja menuiden suunnitetlussa jne.

No onhan se nyt eri asia järjestää arkielämä lasten mukaan, kuin antaa lasten tehdä ihan mitä sattuu huvittamaan.

jos järjestät kaiken lasten mukaan niin silloinhan lapsesi käytännössä määräävät sinua. kun nina tt ajattelee, että kukaan ei määrää ketään.

No kyllähän lapsi ninaTT:täkin on sitten varmasti siinä mielessä määrännyt, että hänen täytyy hänelle tehdä päivittäin ruokaa, järjestää paikka nukkumiselle, jos hän menee töihin/kouluun tms. järjestää hoitopaikka jne. Eikö nuo asiat nyt ole ihan välttämättömiä kaikkien lasten kohdalla, myös ninaTT:n. Ei nuo nyt erityisemmin mielestäni mitään määräämistä ole, jos arki sovitetaan lapsellekin sopivaksi.

 

Mites Nina, kun esim. eilen illalla tyttösi heräsi, eikä halunnut enää käydä nukkumaan. Miten asia olisi mennyt jos sinulla olisi ollut tänä aamuna tärkeä meno ja sinun olisi pitänyt olla virkeänä paikalla, esim. töissä? Ethän sinä voi jättää tuon ikäistä itsekseen ja mennä nukkumaan? Ja jos sinä joudut valvomaan tytön kanssa vaikka itse tarvisit unta, niin eikö tyttösi silloin määrää sinun tekemisistä?

Tähän ninaTT vastasikin eilisessä ketjussa, että äiti voi ihan vapaasti mennä nukkumaan, lapsi valvokoot. Ei lapsi määrää tässä tapauksessa.

 

mä ymmärrän kyllä pointin tässä tavassa, mutta se voi tosi helposti mennä päin p*rsettä, ihan muiden ihmisten takia.

Esim. vaikkapa se lelujen vieminen. Joo, lapsi ei ole mikään paha, eikä tahdo välttämättä niin tehdä. MUTTA siihen ei välttis tarvita ku yks toinen lapsi joka tekee niin ja sen jälkeen sun lapsi tekee niin myös.

Koulussa opettaja saattaa heittää että lintsaa jos tahdot, minä en välitä yhtään (koettu), kaikki siis sanois sun lapselle näin. no, se voi vaikuttaa hyvin, ja lapsi tahtookin mennä kouluun, tai niin, että mitä väliä mulle kun ei muillekaan.

Mun mielestä tossa on kyllä järkee, mä huomaan itse joka päivä miten se meidän pojan kanssa toimii. Pojan isä käyttää perinteistä komentelua yms, eikä poika toottele sitä yhtään. Mä annan kyselen mitä poika ite haluaa tehdä jne. ja poika on todella kiltti. Riehuminen ja muu alkaa heti ku isi tulee kotiin (arvatkaa vaan v*tuttaako). Eli kyllä se komentelu sen uhman tekee.

Mutta se kultanen keskitie pitäs löytää ihan just muita ihmisiä ajatellen. Yhteiskuntaa, yleisiä sääntöjä ja tapoja ajatellen. Lasta pitäis ehdottomasti kuunnella ja lapsella pitää olla valta omasta itsestään (esim. ei pakkosyöttöä), mutta tiettyjä sääntöjä kuitenki pitää olla, ihan siksi että ne säännöt on olemassa teidän perheen ulkopuolella.

Mitä tulee arkirytmiin, niin kyllähän se tulee lapselle luonnostaan. Turhaan täällä porukka väittää esim. että lapsi ei nukkuis koskaan jos sitä ei pakottais.

 

Voi kuule. Ku laps seisoo luokan edessä ja opettaa katsoo pahasti, niin eiköhän jää viimeiseks kertaa ku laps on myöhässä jos tällä lapsella on muuten asiat ihan hyvin...

tästä rohkenen olla eri mieltä kanssasi. näin varmaan tapahtuu täydellisessä maailmassa. monenko kouluikäisen kanssa olet tämän teoriasi testannut?

Koulussa työskentelevänä voin kertoa, että ei opettajat katso pahasti eka-, tokaluokkalaisia jotka myöhästyy. Mutta ihmettelevät kyllä, jos tätä usein tapahtuu, että millaiset vanhemmat sillä lapsella on, kun laps jatkuvasti myöhästelee.
Eli vastuu on näissä asioissa vanhemmilla, ei vielä lapsella, ainakaan noin pienillä.

 

mä ymmärrän kyllä pointin tässä tavassa, mutta se voi tosi helposti mennä päin p*rsettä, ihan muiden ihmisten takia.

Esim. vaikkapa se lelujen vieminen. Joo, lapsi ei ole mikään paha, eikä tahdo välttämättä niin tehdä. MUTTA siihen ei välttis tarvita ku yks toinen lapsi joka tekee niin ja sen jälkeen sun lapsi tekee niin myös.

Koulussa opettaja saattaa heittää että lintsaa jos tahdot, minä en välitä yhtään (koettu), kaikki siis sanois sun lapselle näin. no, se voi vaikuttaa hyvin, ja lapsi tahtookin mennä kouluun, tai niin, että mitä väliä mulle kun ei muillekaan.

Mun mielestä tossa on kyllä järkee, mä huomaan itse joka päivä miten se meidän pojan kanssa toimii. Pojan isä käyttää perinteistä komentelua yms, eikä poika toottele sitä yhtään. Mä annan kyselen mitä poika ite haluaa tehdä jne. ja poika on todella kiltti. Riehuminen ja muu alkaa heti ku isi tulee kotiin (arvatkaa vaan v*tuttaako). Eli kyllä se komentelu sen uhman tekee.

Mutta se kultanen keskitie pitäs löytää ihan just muita ihmisiä ajatellen. Yhteiskuntaa, yleisiä sääntöjä ja tapoja ajatellen. Lasta pitäis ehdottomasti kuunnella ja lapsella pitää olla valta omasta itsestään (esim. ei pakkosyöttöä), mutta tiettyjä sääntöjä kuitenki pitää olla, ihan siksi että ne säännöt on olemassa teidän perheen ulkopuolella.

Mitä tulee arkirytmiin, niin kyllähän se tulee lapselle luonnostaan. Turhaan täällä porukka väittää esim. että lapsi ei nukkuis koskaan jos sitä ei pakottais.

Voi johtua myös siitä että lapsella on ollut isää ikävä (ilmeisesti isä on ansiotyössä ja lapsi näkee isää harvemmin?) ja mopo karkaakäsistä kun rakas isä tulee kotiin ja lapselle tulee mahdollisuusleikkiä isän kanssa.

Mutta voi toki johtua kometelustakin =)

 

Mites Nina, kun esim. eilen illalla tyttösi heräsi, eikä halunnut enää käydä nukkumaan. Miten asia olisi mennyt jos sinulla olisi ollut tänä aamuna tärkeä meno ja sinun olisi pitänyt olla virkeänä paikalla, esim. töissä? Ethän sinä voi jättää tuon ikäistä itsekseen ja mennä nukkumaan? Ja jos sinä joudut valvomaan tytön kanssa vaikka itse tarvisit unta, niin eikö tyttösi silloin määrää sinun tekemisistä?

Tähän ninaTT vastasikin eilisessä ketjussa, että äiti voi ihan vapaasti mennä nukkumaan, lapsi valvokoot. Ei lapsi määrää tässä tapauksessa.

MITÄ?! Onko totta vai pahaa puhetta? Eihän kukaan jätä yksivuotiasta yksin ja mene itse nukkumaan?!

 

Ninan tavassa on varmasti paljon hyvää, mutta olen satavarma, että siinä on myös asioita joista tulee ongelmia lapselle ( ja äidille ja mikä kaikista ikävintä myös monelle monelle muulle )

Särähti silmään tuolla alkusivuilla, kun Nina koulusta myöhästymisestä sanoi, että sittenpähän oppii, kun joutuu luokan edessä seisomaan ja opettaja katsoo vihaisesti tms. Miksi Nina olettaa, että opettaja kieltää, rankaisee ja neuvoo, mutta ei itse sitä tee? Opettajan vastuulle ja tehtäväksikö ajattelit kasvatuksen laittaa?

 

Puoltoista tuntia, 150 viestiä B) Mitäs se tekee per minuutti... Melkein kaks viestiä Joo. Eiköhän ole aika siirtyä tekemään muita juttuja.

Pitäkää hauskaa keskenänne ja miettikää seuraavalla kerralla ku lapsillenne puhutte, että miltä tuntuis, jos itse olisitte lapsen kengissä.

Itsehän viestin aloitit.Ja varmasti tiesit ettei tätä purematta niellä.

Palataan asiaan kun sulla on 15 v siinä kasvatettavana,eikun anteeks...eihän niitä lapsia kasvatetakaan.

Totta, täälläkin kuopus pian 15vee. Fiksu on ja koulua käy ihan patistamatta. Omatoimisesti aina ovat läksynsä ja lähtönsä hoitaneet. Ekaluokalla oli kello soimassa milloin lähteä kun ei ajantaju vielä oikein pelannut.Saattooi uppoutua johonkin leikkiin eikä olisi ajoissa selvinnyt. Yksin läksi kun itse töissä.
Eipä tuolle huudella tartte, on kohtelias, fiksu, oikein rakastettava.

 

Mä en jaksa selata koko ketjua ja tiedän, että tämä on erittäin provosoiva alootus.

Mutta se että lapsella on rajoja ei tarkoota sitä, että häntä alistettaasiin. Se, että lapselle sanotaan ei, ei tarkoota sitä että häntä henkisesti pahoinpidellään. Moni lapsia työkseen hoitava sanoo, että lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Me ollaan näitä juttuja käyty läpi ihan lähihoitajakoulutuksessakin.

Btw. mä en edelleenkään jättääsi 1v. lasta yksin pihalle edes puoleksi minuutiksi vaikka piha olis minkälaanen.

 

Mites Nina, kun esim. eilen illalla tyttösi heräsi, eikä halunnut enää käydä nukkumaan. Miten asia olisi mennyt jos sinulla olisi ollut tänä aamuna tärkeä meno ja sinun olisi pitänyt olla virkeänä paikalla, esim. töissä? Ethän sinä voi jättää tuon ikäistä itsekseen ja mennä nukkumaan? Ja jos sinä joudut valvomaan tytön kanssa vaikka itse tarvisit unta, niin eikö tyttösi silloin määrää sinun tekemisistä?

Tähän ninaTT vastasikin eilisessä ketjussa, että äiti voi ihan vapaasti mennä nukkumaan, lapsi valvokoot. Ei lapsi määrää tässä tapauksessa.

MITÄ?! Onko totta vai pahaa puhetta? Eihän kukaan jätä yksivuotiasta yksin ja mene itse nukkumaan?!

No näin ihan totta vastasi, tässä suora lainaus:

"Miten sitten perustelet esim lapsen valvomisen? Kyllähän hän päättää siinä samalla, että äitikin siis valvoo.


Eikä päätä. Ei äidin ole pakko valvoa vaikka lapsi valvoo. Se on äidin päätös."

 

Ap:lle

Ihanko huvikses ja aikaa tappaakses moisia kyselet? Outo olet!

 

Ninan tavassa on varmasti paljon hyvää, mutta olen satavarma, että siinä on myös asioita joista tulee ongelmia lapselle ( ja äidille ja mikä kaikista ikävintä myös monelle monelle muulle )

Särähti silmään tuolla alkusivuilla, kun Nina koulusta myöhästymisestä sanoi, että sittenpähän oppii, kun joutuu luokan edessä seisomaan ja opettaja katsoo vihaisesti tms. Miksi Nina olettaa, että opettaja kieltää, rankaisee ja neuvoo, mutta ei itse sitä tee? Opettajan vastuulle ja tehtäväksikö ajattelit kasvatuksen laittaa?

Näinpä. Ja miten lapsi kokee nuo torut ja rangaistukset tuossa iässä, jos ei ole kertaakaan aiemmin tullut kielletyksi, rankaistuksi, kehutuksi tai kannustetuksi? Miten lapsi suhtautuu opiskeluunkaan jos opettaja kehuu?

 

omituista että kaikki haukkuvat ja tuomitsevat jyrkästi ninatt:n ajatukset, vaikka aivan yleinen käytäntöhän tämä nykyään monissa perheissä on.
siis että asia on mennyt täysin päinvastoin. ennen vanhemmat määräsivät kaiken: minne mennään lomilla, mitä tehdään milloinkin.

nykyään taas monissa perheissä tanssitaan aivan 100% lasten pillin mukaan. lomilla tehdään vaan juttuja joista lapset tykkää, rahat käytetään lasten kalliisiin pukuihin ja romuihin ja äidit itse kulkee ryysyissä. tehdään vaan ruokia joista lapset tykkää jne.

siis käytännössä suurin osa perheistä elää yhä enemmän lasten pillin mukaan.

mutta ninatt tarkoittaa että kukaan ei päällepäsmäröi eikä määrää vaan että jokainen saisi päättää omista asioistaan. eli lapsi ei määrää vanhempien tekemisiä eikä toisinpän, mutta käytäntö on usein vaikeampi koska lapsi ei esim. harrastuksiin päääse itse vaan aikuisen vietävä.eli demokratia niin että jokaisen toiveita kunnioitetaan lomilla ja vapaa-ajan vietossa ja menuiden suunnitetlussa jne.

Oikein hyvin kirjoitettu ja niin totta. Noilla lapsilla on paljon ongelmia kun kouluun tulevat ja hoidossakin jo. Toinen ääripää sitten ruumiilliset kurittajat, kasvatuksen nojalla. Tosin nuo edellä mainitutkin saattavat läpsiä kun oma pinna täynnä taipumista. Kurjaa.

 

Lukematta koko ketjua vastaan vain ap:n otsikossa olevaan kysymykseen. Ei, en saa mitään erityisiä kiksejä. Mutta katson velvollisuudekseni olla tämän perheen aikuinen, vaikka se ei aina kivamukavaa olekaan.

 

Mä muuten uskon mielummin lähes 30 vuotta lapsia työkseen hoitanutta ihmistä kuin 20v. yhden lapsen äitiä. On meinaan nähnyt aika paljon lapsia tuo työkseen lapsia hoitanut tuossa vuosien varrella ja niin monia kasvatustapoja...

 

siis tämä on niin loistava aihe, kun olen tätä niin paljon miettinyt. ja kärsinyt kun en tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
esimerkki :
lapseni inhosi rattaiden turvavöitä (vai miksi niitä kutsutaan), ei halunnut olla kiinni. Minä en tiedä onko minulla oikeutta riistää toisen oikeus vapauteen. Annoin olla ilman. Seuraus: tippui pikkukaupan kivilattialle pää edellä.

Soitin neuvolaan tai lääkärille, en muista, ja käskettiin tarkkailla ja vahtia yö. ja näin tein. Mutta siis.
Tämä aihe on tosi hyvä.
Mitä ninatt teet vastaavissa tilanteissa?

Näinpä. Mä olin tänään mun vilkkaan 2-vuotiaan pojan kanssa kaupungilla ja unohdin rattaat kotiin. No yritin pitää poikaa kädestä, mutta veti kättä pois ja höpötti vaan että "itte!". No, päästin käden ja sanoin, että kävele nätisti tässä kun menee paljon autoja ja pienet pojat jää helposti alle. Hetken kävelikin, mutta kun olin painamassa liikennevalojen nappia, poika pinkaisikin juoksuun. Onneksi ehdin nappaamaan hupusta kiinni ennen kun juoksi auton alle. IKINÄ; IKINÄ, en enää päästä irti, ennen kun varmasti osaa kävellä kunnolla. Voi mikä vapaudenriiston huuto kiirikään ympäri kaupunkia kun pidin pojasta kiinni.

Mutta hän on vain minulle ihan liian rakas kokeillakseni kuinka käy jos hän saisi itse päättää.

Kyllä meillä osasi jo 2vee pysähtyä odottamaan ja yhdessä keskusteltiin koska voi mennä tien yli. Valoissa tietenkin odoteltiin vihreää valoa. Mutta mistäs osaa ellei opetella ajoissa vaain rattaissa vain istuu.

 

Lukematta koko ketjua vastaan vain ap:n otsikossa olevaan kysymykseen. Ei, en saa mitään erityisiä kiksejä. Mutta katson velvollisuudekseni olla tämän perheen aikuinen, vaikka se ei aina kivamukavaa olekaan.

Aivan! Oishan se mukavaa asettua lapsen asteelle ja antaa kaiken mennä omalla painollaan. Oikeassa elämässä tällainen ei vain onnistu, koska aikuisen on oltava aikuinen ja vastuullinen.

On hienoa olla nuori, radikaali ja kuvitella että on kaikessa oikeassa. Kymmenen vuoden päästä ap:kin huomaa että oikeita tapoja on monia, ja kukaan ei koskaan ole täydellisen oikeassa. Lisäksi kun itsetunto kasvaa iän myötä niin ei ole tarvetta korostaa omia mielipiteitään ja tapojaan muille, on hyvä vain elää ja antaa toisten elää.

 

Jaa, musta taas äiti joka ei asteta rajoja lapselleen ja antaa lapsen itse päättää mitä tekee on vaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Se voi koristella millä tahansa kauniilla kasvastustermeillä mutta pohjimmiltaan siitä on kyse. Helpommalla pääsemisestä. Sitten kun se lapsi alkaa oireilemaan kun yhteiskunta sille asettaa niitä rajoja, sä vaan peset kätesi sillonkin koko hommasta ja sanot lapsi kantakoon itse vastuun teoistaan. Kerropa mulle koska sä kannat vastuun sun tekojesi seurauksista?

 

Aivan! Oishan se mukavaa asettua lapsen asteelle ja antaa kaiken mennä omalla painollaan. Oikeassa elämässä tällainen ei vain onnistu, koska aikuisen on oltava aikuinen ja vastuullinen.

Mä ajattelen asian myös niin, että vanhempana mun tehtäväni on kasvattaa lapseni siten, ettei heille tässä yhteiskunnassa eläminen tuota kohtuuttomia vaikeuksia. Yhteiskunnassa on omat sääntönsä, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa erilaisia rangaistuksia. Pienen lapsen "yhteiskunta" on koti ja kodin säännöt vastaavat pienelle lapselle aikuisen yhteiskunnan sääntöjä. Sääntöjen noudattaminen, sääntöjen rikkomisesta rangaistuksen kärsiminen sekä muiden huomioiminen siten, että joutuukin tekemään jotain, mitä ei oikeastaan haluaisi tehdä, ovat pohjana yhteiskunnassa pärjäämiseen.

 

Yhteiskunnassa on omat sääntönsä, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa erilaisia rangaistuksia. Pienen lapsen "yhteiskunta" on koti ja kodin säännöt vastaavat pienelle lapselle aikuisen yhteiskunnan sääntöjä. Sääntöjen noudattaminen, sääntöjen rikkomisesta rangaistuksen kärsiminen sekä muiden huomioiminen siten, että joutuukin tekemään jotain, mitä ei oikeastaan haluaisi tehdä, ovat pohjana yhteiskunnassa pärjäämiseen.

Tuo on todella hyvä vertaus. Ja jos ei alkuyhteiskunnassa ole oppinut toimimaan sääntöjen mukaan, niin on hankala pärjätä kun tulee aika astua ulos suurempiin kuvioihin.

 

Sen verran haluan sanoa, että aloittajan kannattaa tässä tapauksessa kuunnella muitakin kuin omaa itseään vain ja ainoastaan lapsen parhaaksi. Toki on monenlaisia tapoja kasvattaa, mutta pääpointtina kasvatuksessa on vahna ikiviisas sanonta "rajat ovat rakkautta". Jos siis haluaa lapsestaan tasapainoisen nuoren ja aikuisen.

 

Jaa, musta taas äiti joka ei asteta rajoja lapselleen ja antaa lapsen itse päättää mitä tekee on vaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Se voi koristella millä tahansa kauniilla kasvastustermeillä mutta pohjimmiltaan siitä on kyse. Helpommalla pääsemisestä. Sitten kun se lapsi alkaa oireilemaan kun yhteiskunta sille asettaa niitä rajoja, sä vaan peset kätesi sillonkin koko hommasta ja sanot lapsi kantakoon itse vastuun teoistaan. Kerropa mulle koska sä kannat vastuun sun tekojesi seurauksista?

Sä et taida tuntea ketjun aloittajaa? Mä voin vakuuttaa, että hän on kaikkea muuta kun laiska kasvattaja. Kuinka moni meistä jaksaa alusta asti pissattaa vauvaa lavuaarilla ja kantaa lähes koko ajan liinassa, antaa syödä alusta asti itse vaikka tulee sotkua miten jne? NinaTT:n lapsi ei myöskään käsittääkseni ole juurikaan ollut toisten hoidossa. NinaTT saa korjata, jos olen väärässä.

 

Mä muuten uskon mielummin lähes 30 vuotta lapsia työkseen hoitanutta ihmistä kuin 20v. yhden lapsen äitiä. On meinaan nähnyt aika paljon lapsia tuo työkseen lapsia hoitanut tuossa vuosien varrella ja niin monia kasvatustapoja...

Niin minäkin. Ja meillä tuon ihmisen neuvo mulle oli että mitä enemmän komentaa, sitä vähemmän totellaan. Entäs teillä?

 

En tiedä mistä tää sun aloitus on saanut alkunsa, mutta juttujasi lukeneena tämä ja monet muut kirjoituksesi lähinnä huvittavat.
Luulet olevasi täydellinen kasvattaja, ikää kakskyt ja risat, yhden taaperon äiti?
Sanonpa vaan, että Siperia opettaa nöyryyttä sullekin, ja huomaat jossain vaiheessa, että joudut pyörtämään idealistiset päätöksesi.
Tai kadut niitä ainakin.

 

Jaa, musta taas äiti joka ei asteta rajoja lapselleen ja antaa lapsen itse päättää mitä tekee on vaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Se voi koristella millä tahansa kauniilla kasvastustermeillä mutta pohjimmiltaan siitä on kyse. Helpommalla pääsemisestä. Sitten kun se lapsi alkaa oireilemaan kun yhteiskunta sille asettaa niitä rajoja, sä vaan peset kätesi sillonkin koko hommasta ja sanot lapsi kantakoon itse vastuun teoistaan. Kerropa mulle koska sä kannat vastuun sun tekojesi seurauksista?

Sä et taida tuntea ketjun aloittajaa? Mä voin vakuuttaa, että hän on kaikkea muuta kun laiska kasvattaja. Kuinka moni meistä jaksaa alusta asti pissattaa vauvaa lavuaarilla ja kantaa lähes koko ajan liinassa, antaa syödä alusta asti itse vaikka tulee sotkua miten jne? NinaTT:n lapsi ei myöskään käsittääkseni ole juurikaan ollut toisten hoidossa. NinaTT saa korjata, jos olen väärässä.

Eli Täydellinen Äiti joka jakaa täällä viisautta meille vajaavaisille.