Minä todellakin pyyhin persaukseni teidän yksityisyys-ja firmansalaisuusasioilla, tai yleensäkin koko vaahtoamisella, yksityisyys my arse!.
Ihminen on sellainen, että lukee toisten kirjeet, ja kännykät, jos on jokin itseään kiinnostava syy. Tämän tekee jokainen joka ei ole tyhmä. Jollekin asialle pitää saada varmuus joskus tavalla tai toisella, silloin ihminen tekee sen ja ottaa selville oli se oikein tai ei. Tapahtuipa se sitten kännykkää selaamalla tai peruukki päässä seuraamalla toista kadulla.
Syy on arvatenkin mustasukkaisuus ynnä muu. ei kenelläkään järkevällä yksilöllä kiinnosta firma-asiat, niistä kun ei voi mitenkään hyötyä ilman että jää kiinni.
Rakkaudessa keinot ovat sallitumpia, vaikka laki toisaalta sanoo mitä sanoo.
Minusta ihminen, joka ei katso, tai ei myönnä edes olevansa utelias, (pettävän)kumppaninsa kännykkää kun se jää vartioimatta, ei ole mikään pyhimys vaan HÖLMÖ.
En pidä kännylöiden ja spostien salakatselua todellakaan mitenkään ylevänä, enkä halua sitä tehdä, mutta myös se "luottamus-yksityisyys-on itsestäänselvyys"-kuoro joka aina marmattaa joka paikassa, on lähinnä tekopyhää sakkia.
He alkava marmattaa aina siellä missä ei ole kyse edes mistään yksityisyydestä, vaan siitä että joku mies tuo sp-tauteja, aidsin, kupan, pillutulehduksia sun muuta inhottavaa kotiinsa. Kyllä sen pitäisi olla lailla kiellettyä eikä mikään typerä kännykän vilkuileminen jossa ei todellakaan ole kenenkään elämästä ja hengestä kyse. joku vaimo yrittää saada selville parisuhteensa realiteetit, ja on huolissaan, sille alkaa kaikki mutisemaan että "soos soo ei saa kattoa ukon taskuihin"
Ihmisen toiminta määrittelee aika pitkälle hänen luonteensa ja päinvastoin, mutta silti tässä kohtaa en usko että lapsellisuudessa himourkkijat tai urkkimatta jättävät olisivat mitenkään kaukana toisistaan henkisiltä ominaisuuksiltaan.
Mites teillä muuten yksityisyys tässä: Kun minä olin nuori, minulla oli taskumatti ja tupakka-aski laatikossa bileisiin lähtiessä, olin 13 vuotta.
Kortsut oli piilotettuina takin taskussa olevaan reikään,
ja kyllö minä olin sitä mieltä, että minulla on oikeus yksityisyyteen. huusin pallo punaisena jos joku yritti minun laatikoilleni. täysi-ikäiseksi kun tulin, ei tarvinnut huutaa enää. Ja olen oppinut sen näkemään ihmisistä, että mitä enemmän pitävät meteliä omasta pyhyydestään ja ylevyydestään, sitä varmemmin on kunnon satsi synkkiä salaisuuksia taustalla.
Yksityisyyteen on oikeus juu jokaisella, Mutta vitut ole, ja katson varmasti myös lapseni taskut ennen kartsalle lähtöä jos niikseen tulee. Toivottavasti ei tarvitse, mutta jos epäilys tulee niin varmasti pidän itseni ajan tasalla siitä mitä, minkäverran ja missä osoitteessa.
