Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Kiva lukea teidän kuulumisia ja ihanaa Inkku, että kertoilet kuulumisia, vaikka varmasti aika ja ajatukset ovat hyvin paljon pikkukaverin tekemisissä!
Kotihiiri, huomenna on tärkeä päivä! Pidän kaikki varpaat ja peukalot pystyssä puolestasi! Jotenkin tuntuu niin "dramaattiselta", että yhdellä verikoearvolla voi olla niin iso merkitys tulevaisuuden kannalta. Toisaalta, vaikka arvo ei olisikaan nega (mitä ei tietysti toivota), niin välttämättä karenssiaika ei ole täyttä 12 kuukautta. Tokihan lääkärit tietävät paremmin kuin minä, mutta minulla karenssiaika ei ole täyttä 12kk, vaikka minulla hCG meni negaksi ekan kerran vasta 13viikkoa kaavinnan jälkeen. Tosin viimeisinä viikkoina arvot tippuivat hyvin hitaasti: 8viikon jälkeen arvo oli 9, mutta siitä meni vielä kuukausi, ennenkuin oltiin alle 2:ssa.
Se on totta, kuten monesti on jo tullut todettua, että aika menee nopeasti, vaikka eteenpäin ajateltuna aika tuntuu pitkältä. Toukokuulle (oman karenssin loppuun) ei enää tunnu olevan ikuisuus, vaikka onhan tässä vielä 3kk. Joudun odottamaan toukokuun menkat ja sen jälkeen menemään ultraan ja jos kaikki on kunnossa, lupa heltiää. Eli toivon suuresti, että menkat tulisivat toukokuun alussa.
Haluaisin kysyä teiltä, että millä konsteilla te yritätte pitää ajatuksia muussa kuin loputtomalta tuntuvassa karenssiajassa ja miten "nopeutatte" ajan kulkua? mari78:lla ja kotihiirellä varmaan kotona olevat pienokaiset vievät ajatuksia muualle ja mari78:lla lisäksi taloasiat. Mitä muita ajatuksia teillä olisi?
Minä olen järjestänyt jonkin verran sovittuja menoja iltoihin: kansalaisopiston käsityö- ja liikuntapiirejä. Lisäksi noin kahden viikon välein on järjestynyt mukavia tapahtumia, pikkumatkoja Suomessa, kavereiden kanssa illanistujaisia yms. On koko ajan pieniä tapahtumia, mitä odottaa, niin aika kuluu nopsaan. Sitten välillä, jos aika tuntuu ihan kauhean pitkältä, yritän palauttaa ajatukseni usean kuukauden sijasta lyhyempään jaksoon, esim. "enää kolme päivää viikonloppuun", tai "enää 4h töitä, sitten pääsen kotiin". Myös tietyt sarjat ovat odottamisen arvoisia, esim. syksyllä seurasin Maajussille Morsianta ja nyt Idolssia. Nämä saattavat tuntua tyhmiltäkin ajatuksilta, mutta ovat minulla toimineet. Toisaalta harmittaa tämmöinen ajattelu, että ikäänkuin elämä alkaisi vasta sitten kun saa raskaudenyritysluvan. Varsinkin silloin, kun rypäleraskaustieto tuli sytostaattimahdollisuuksineen ja syöpäpelkoineen, ajattelin, että pitää arvostaa enemmän aikaa ja tätä hetkeä. No, tässä sitä nyt ollaan; toivotaan vaan ajan kuluvan nopeasti, että se ruusuinen tulevaisuus koittaisi.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin koen, että rypäleraskaus on saanut arvostamaan enemmän aikaa, terveyttä ja itselle tärkeitä arvoja.
Tämmöisin ajatuksin tällä kertaa. Kuulumisiin! Olisi mukava kuulla teistäkin, ketkä ette ole ihan viimeviikkoina palstalla vierailleet (mm. AiKo ja Anu62).
Hyvää huomista Runebergin päivää, eikun uunit kuumaksi ja torttujen paistoon!
Kotihiiri, laittele sitten viestiä, miten kävi!