Rypäleraskaus

Edellisestä kirjoituksesta näyttää vierähtäneen lähes päivälleen kaksi vuotta. Lisään oman tarinani muille tätä ketjua lukeville.

 

Rekisteröityminen ei näytä onnistuvan, mennään siis ”vierailijalla”.

Sain tänään lääkäriltä soiton ja tuomioksi osittaisen rypäleraskauden. Harmittaa ihan sikana, mutta toisaalta hyvä että saatiin vihdoin lopullinen vastaus, kaavinnasta on nimittäin jo yli neljä viikkoa. Nyt sentään pääsee asiassa henkisesti eteenpäin ja suunnittelemaan tulevaisuutta.

Olen lukenut tätä palstaa aika paljon, ja on ollut kiva lukea muiden kokemuksia, joihin voi nyt sitten peilata omiaan. Suurin ihmetys tämän päiväisessä puhelussa oli se, että lääkäri sanoi ettei mitään karenssiaika tarvita sen jälkeen, kun hcg-taso on ollut negatiivinen kahdessa peräkkäisessä mittauksessa. Uusiutumisriski on kuulemma sama (siis seuraavassa raskaudessa), alkoi seuraava raskaus sitten 1 kk, 7 kk tai yli vuosi seurannan lopettamisesta. Tämä oli iso yllätys verrattuna tämän palstan kokemuksiin, tosin suurin osa näistä kokemuksista on 10-15 vuotta vanhoja.

Olen käynyt joka viikko hcg-mittauksessa, ja tasot ovat olleet seuraavat:
Juuri ennen kaavintaa 170 000
1. vko kaavinnasta 2 900
2. vkoa kaavinnasta 350
3. vkoa kaavinnasta 100
4. vkoa kaavinnasta 42

Hyvin siis on laskenut. Toivo elää, että pääsen 2 kk/ 8 vkon ”määräajassa” negatiiviseen tulokseen. Tosin en tiedä, onko tuollaista määräaikaa enää edes olemassa, koska lääkäri ei siitä maininnut. Tältä palstalta olen tuosta lukenut.

 

Meille osui rypäleraskaus muutamien mutkien jälkeen. Ollaan käyty hoidoissa vuodesta 2020, ensin julkisella 3 IVF/ICSI kierrosta ilman ainoatakaan alkiota, ja tästä jatkettiin alkuvuodesta yksityiselle, jossa ekasta ICSI:stä saatiin yllättäen 3 alkiota, joista 1 siirrettiin. Olo oli epätodellinen, kun hoito vihdoin tuottikin tulosta.

Raskaustesti näytti selkeää plussaa, tämä oli ensimmäinen raskaus ikinä (ikää tässä jo 38v) ja olin aivan innoissaan, kun lopultakin näkyi edes pieni toivonpilkahdus täysin toivottomien hoitojen jälkeen. Saatiin neuvolaan varhausraskauden ultra viikolle 7, jotta varmistetaan ettei kyseessä ole kohdunulkoinen raskaus, myös verikokeita täytyi seurata tarkemmin. Viikkoa ennen neuvolaa alkoi pienenpieni vaaleanpunainen/ruskea silloin tällöin tihuttava vuoto, joka oli tietysti "normaalia".

Neuvolassa olikin yllättäen käytössä aivan antiikkinen ultra, jolla hoitaja oletti näkevänsä kaksoset ja onnitteli useamman kerran, itse en ollut näkymästä samaa mieltä, ja olin käynnin jälkeen todella turhautunut. Miksi pitää sanoa jotain sellaista, mistä ei ole varma? Miksi ei voi lähettää lääkärin pakeille? Miksi luodaan toivoa, joka menee todennäköisesti rikki ihan kohta?

Kävimme samalla viikolla yksityisellä uudessa ultrassa, sillä asia vaivasi. Täällä erikoislääkäri totesi kohdussa olevan runsaasti hyytymiä, eikä hän löytänyt alkiota, vaikka jonkinlainen hieman litistyneen mallinen pussi siellä näkyi. Sain lähetteen päivystykseen raskauden keskeytykseen, tässä vaiheessa oletuksena keskeytynyt keskenmeno.

Menimme sairaalaan seuraavalla viikolla, ja ultrassa näkyi heti huonoja uutisia. Kohtu oli täynnä massaa, joka viittasi rypäleraskauteen ja hcg arvot olivat yli 140 000 (viikko 8). Päädyin suoraan keuhkokuviin ja imukaavintaan. Keuhkokuvat olivat onneksi puhtaat tässä kohtaa. Nukutus ja koko hoito pelotti hurjasti, onneksi mies sai olla mukana osastolla ja meille sattui tosi mukavat hoitajat tällä kertaa. Olin tosi kipeä seuraavana päivänä, käytiin vielä uudestaan osaston kautta ja sitten alkoi jo hieman helpottaa fyysisesti. Henkinen puoli taas on vasta aivan alussa.

3 päivää kaavinnasta hcg oli pudottnut 13 000 tienoille. Verikokeen ottajalla oli mennyt ensimmäisessä kontrollinäytteessä putket sekaisin, ja näytettä ei voinutkaan tulkita joten täytyi käydä erikseen ottamassa uusi näyte. Nyt odotellaan jatkoseurantaa, ja uusia verikokeita.

Muistan, kun epäonnistuneiden IVF hoitojen aikana olin kateellinen niille, jotka saavat edes keskenmenon ja pääsevät edes yrittämään. Meillä ei siis saatu yliopistosairaalassa edes ainoatakaan alkiota, jonka voisi siirtää, eikä kukaan osannut sanoa miksi, ja mitä tälle olisi tehtävissä. Nyt kun siirto toisaalla vihdoin onnistui, olen yhtä typerän tuntuisella tapaa kateellinen niille, jotka saavat tavallisen keskenmenon. Ei ole mukava kuulla, että keskenmenoa vastaavan hoidon päälle tulee vielä riski paljon vakavammasta ongelmasta ja päälle pitkä seuranta. Kun muut ovat pyyhkineet kyyneleet keskenmenon jälkeen, voidaan heti yrittää uudestaan. Me emme voi, lisäksi ainoa apu löytyy labrasta ja onneksi sentään vielä pakastimesta. Viides punktio tähän perään olisi ollut liikaa, eikä hoitoja olisi voinut muutenkaan heti jatkaa, vaikka ikä tulee vastaan kovaa vauhtia.

On myös huutava vääryys, että keskenmenon/menetyksen kokenut laitetaan vastasyntyneiden osastolle hoitoon. Aivan älytön ajatus! Tämä on varma tapa traumatisoida ihmisiä ja viedä heiltä viimeinenkin toivo jaksamisesta. Onneksi saimme sairaalassa pyytämällä omaa rauhaa, että pysyin kasassa.

Ja onneksi täältä löytyi todella kattavasti teidän kokemuksia, joihin voi verrata omaa tilannetta. Tästä oli kovasti apua jo nyt. Ehkä tästäkin vielä selvitään.

Nyt toivotaan vain, että meidän tapauksessa kyseessä on mahdollisimman lievä versio, ja että hcg arvo laskee ripeästi nollille <3