Kiitos, se on täälläkin päällimäisin toive tässä elämässä juuri nyt.
Kun vointi on hyvä , elän varsin normaalia elämää.
Kun en voi tilannetta muuttaa mihinkään, niin ei se auta asiaa yhtään , että jäisin sängynpohjalle masentumaan.
Tottakai välillä itken ja pelottaa , sitten itketään
Kun touhuaa tavallisia asioita, kyläilee, pyytää vieraita, silloin kun itse jaksaa , niin sehän virkistää ja ajatukset suuntautuu muualle.
Tosi kiitollinen olen ,että asuinpaikkakunnallani on yliopistollinen sairaala.
Olen todella hyvissä käsissä.
Aivan huikeita ja ihania lääkäreitä.
Yks sanoikin" kun sä oot tämmöinen apeciaali case, me pidämme sut hyppysissämme."
Ja sain suorat numerot naistenpolille sekä naisten akuuttiin.
Kyllä me kuulutaan pieneen prosenttiin maailmassa , jotka pääsemme tämän tason hoitoon kun terveyshuolia tulee vastaan.
Hirveästi toivoa jokaiselle näiden huolien kanssa eläville