Heissan! Olenkin jo salaisessa facebook-ryhmässä jotain tapauksestani kirjoitellut, mutta nyt haluan jakaa kokemani myös muille, ehkäpä varoittavana esimerkkinä. Ottakaa langetettu karenssiaika tosissaan! Nyt seuraa pitkä sepustus siitä, miten voi käydä.
Kaikki alkoi 22.2.2016 jolloin olin onnellisesti raskaana viikolla 9 ja hakeuduin alkuraskauden ultraan yksityiselle klinikalle. Odotin toista lasta ja ihmettelin kun raskausoireet poikkesivat kovasti ensimmäisestä raskaudestani. Tai lähinnä niitä ei ollut lainkaan; pientä kuvotusta iltaisin sekä rusehtavaa vuotoa oli alkanut ilmaantua. Ehdin käymään neuvolassa, jossa terveydenhoitaja käski minun olla huolehtimatta.
Yksityinen lääkäri katsoi ultraa ja sanoi heti, ettei nää elävää sikiötä. Huomasin sen itsekkin, sikiö oli vain möykky. Sitten hän kiinnitti huomionsa istukkaan, joka oli reikäinen. "Joudun laittamaan sinut yliopistolliseen sairaalaan heti huomenna. Kaavinta on tässä tapauksessa ainut vaihtoehto." Puhui jostain rypäleraskaudesta..
Shokki. En heti ymmärtänyt mitä hän sanoi. Sain kysyttyä, että voinko heti yrittää uutta raskautta? Lääkäri totesi vain ympäripyöreästi, että ei tämän tilan pitäisi vaikuttaa raskautumiseen (halusi odottaa patologin lausunnon). Kuinka väärässä hän olikaan..
Kaavinta oli heti seuraavana päivänä. Hcg oli vain noin 7000 lähtötilanteessa. En saanut puhua lääkärin kanssa, vaikka olin illan osastolla. Heti kun kykenin kävelemään ja käymään vessassa lähetettiin kotiin.. Ilman mitään tietoa, ilman tukea, ilman mitään. Sanottiin vain, että jatkohoito määräytyy patologin lausunnon mukaan. Ehkäisyä tulee käyttää niin pitkään kun ei ole tietoa.. Onneksi löysin tämän foorumin ja rohkaisevia kirjoituksia. Aloin ymmärtää, että mitä minulla oli ehkä edessä.
Alkoi pitkä piinaava odottelu. Odin, että minulle soitetaan kaavinnan PAD-tuloksesta. Sanoivat, että kestää 2-3 viikkoa. En siis käynyt hcg-mittauksessa tai muutakaan jälkitutkimusta ei tehty. Tein itse negatiivisen raskaustestin 3vk kaavinnasta. Sitten lopulta 17.3 itse tuskaisena soitin ja kysyin tuloksia. Hoitaja vastasi, ja luki tietokannasta, että "Molaan viittaavia löydöksiä siellä oli ollut. Pääsetkö keuhkokuvaan heti? Entäs verikokeeseen?". Vihdoinkin! Ihmettelin, että miksei verikoetta määrätty jo 2vk kaavinnan jälkeen..? Miksei minulle soitettu? No jokatapauksessa se oli jo alle 2, kun vihdoinkin siellä kävin neljä viikkoa kaavinnasta. Eli hcg:n lasku oli nopea.
Tuon jälkeen kävin kuukausittaisissa kontrolleissa kolme kertaa. Joka kerta hcg oli hienosti alle 2 ja kohtu näytti hyvälle. Kuukautiset alkoivat 5vk kaavinnasta ja tulivat ajallaan, normaalisti. Olin kuin mitään osittaista rypäleraskautta ei koskaan olisi ollutkaan. Aloin ahdistua karenssista.. Vauvakuume nosti päätään ja tuntui, että elämästä puuttui se jokin. Tutkin illat nettiä, selasin julkaisuja ja hain ahkerasti tietoa.
Rupesin kyseenalaistamaan karenssin pituuden. Miksi jossain päin maailmaa riittää, että kuukautiset tulevat normaalisti kolme kertaa ja jossain karenssiksi riittää 3kk? Miksi meillä tulee automaattisesti se 6kk, tapauksesta riippumatta? En löytänyt yhtään tapausta, joissa osittaisen molan jälkeen se olisi tullut seuraavassa raskaudessa takaisin, kun arvot olivat olleet 0 useamman kuukauden ajan. Tiesin olemassa olevasta riskistä, mutta kuvittelin olevani mola-perkeleeltä suojassa. "Ei se Meille tule uudestaan! Meillähän on jo terve lapsi, miksei toinenkin?!"
Meidän karenssia oli kulunut 3kk ensimmäisestä 0-tuloksesta ja 4kk kaavinnasta, kun soitin eräälle lääkärille. Hänen puheistaan sain käsityksen, että jos sattuisin vahingossa tulemaan raskaaksi, niin todennäköisesti mitään ongelmia ei tulisi..
Puhelun jälkeen aloin olla entistä varmempi, että otamme riskin. Heitin pallon miehelleni, joka myös tiesi riskit. Otimme myös huomioon sen, että ensimmäistä lastamme yritettiin useampi kierto ja olin myös sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan. Raskaus ei siis todennäiköisesti edes alkaisi ensimmäisellä yrittämällä. Mutta kuinkas kävikään..
20.6 tein jälleen positiivisen raskaustestin. En ollut uskoa sitä.. Mitä? Eihän nyt vielä? Pelko alkoi hiipiä mieleen, mutta sysäsin sen sivuun. Olin varma, että olen raskaana, koska bongasin ovulaation ja raskaus sopi ajankohtaan. Ei vielä molaa, eihän..?
Kädet täristen ja ääni väristen soitin naistentautien polille. Vastannut hoitaja huokasi syvään.. " No eikä... Nyt jo raskaana?". Ymmärsin silloin, että vastaanotto ei tule olemaan iloinen. Odotin pidossa pitkät minuutit kun hoitaja jutteli lääkärin kanssa.
Lopulta vähän iloisempi ääni ilmestyi luurin toiseen päähän ja ilmotti, että alkuraskauden ultra tehdään siellä heillä rv7, sitä ennen ei tarvitse käydä edes mittauttamassa hcg:tä. Huokasin syvään..Ehkä en sittenkään saa saarnaa?
Koitti rv7 heidän laskujensa mukaan. Omat laskut poikkesivat sen verran, että oikeammin viikkoja oli kasassa 6+3..Mutta toivoin kovasti sydämen jo läpättävän kuvaruudulla. Niinhän se tekikin, hentoinen sydän pamppaili, mutta en uskaltanut katsoa ruutua. Lääkäri oli nuori ja tutki istukkaa kulmat kurtussa. "Näyttää hieman epätasaiselle..Röpelöiselle. Soitan kollegalle, jos hän voisi myös katsoa.". Paniikki! Mitä? Eikö kaikki olekkaan kunnossa?
Toista lääkäriä ei koskaan kuulunut ja annettiin lupa nousta tutkimuspöydältä. Annettiin aika rv 9, joilloin nähdään varmasti jos rypäle on uusinut. Paska.. Ei kai taas.
Koitti rv9 ultra. Jälleen marssimme sydän pamppaillen ja itkua pidätellen tuomiolle. Vastassa oli reipas lääkäri joka heti kertoi, että ei ainakaan reikäiselle ja röpelöiselle istukka näytä. Ja siellähän se sikiökin köllöttää sydän villisti pamppaillen. Mitä?! Voinko vihdoinkin varata ensimmäisen neuvolan? "Kyllä. Voitte varata ja voitte myös rentoutua. Hyvälle näyttää!". Pienen keskustelun jälkeen päädyimme siihen, että niskaturvotusultran olisi hyvä suorittaa lääkäri, mutta jatkotutkimuksia ei enää tarvittaisi naistentautien polille. Olimme onnesta soikeina!
Kunnes koitti nt-ulta rv12...
Sikiöllä paljon poikkeavuuksia (mm. laajentunut sydän, paha niskaturvotus 5,7mm ja paha napatyrä). Istukka on todella suuri, reikäinen, molamainen. Kyyneleet vain puskivat pintaan. Ne kyyneleet joita en koskaan muiden nähden vuodata..
Jatkot sikiötutkimuskeskuksessa viikonlopun jälkeen. Lääkäri ei voinut uskoa molan uusineen. Sehän on niin harvinaistakin..
Sikiöllä ei ole elinmahdollisuuksia. Otetaan istukkaverinäyte..Miksi? Jos sikiöllä ei ole elinmahdollisuuksia? Vai onko sittenkin? Onko tämä jotain muuta kuin mola? Kysymykset tulivat yhtenä ryöppynä. Valvoin koko viikonlopun, itkin ja valvoin.
Seuraavat päivät menivät niin sumussa, että en edes muista kaikkea. Sikiö ehti kuolla kohtuun viikonlopun aikana ja minut lähetettiin lääkkeelliseen keskeytykseen, koska viikkoja oli kasassa yli 12 (laskettuna 13, vaikka sikiö vastasi enää 11+2).
Lääkkeellisestä keskeytyksestä en kerro sen enempää, kuin että siitä jäi traumat. Istukka ei monista yrityksistä huolimatta halunnut tulla ulos ja pääsin (!!) lopulta anelujen jälkeen kaavintaan. Hcg oli ennen kaavintaa yli 200 000 ja heti kaavinnan jälkeen n.80 000. Kolme viikkoa kaavinnasta hcg oli enää 76 ja kohtu näyttää jälleen hyvälle. Kontrollin tehnyt lääkäri oli niin ymmällään, että ehdottikin jo downin syndroomaa sikiön kuoleman syyksi. Mutta tutkittuaan tarkemmin kuvia ennen kaavintaa pyysikin odottamaan patologin lausuntoa, jota ei jälleen kerran kuulu... Sikiö lähti myös tutkittavaksi.
Tänään juttelin kaavinnan tehneen lääkärin kanssa, ja hänen mukaansa istukka oli selvästi molamainen. Ei juuri epäilyn varaa jää, vaikka toki se PAD-vastaus täytyy kuulla ennen kuin jatkoista tulee ohjeistusta.. Näitä foorumin sivuja lukiessani tajusin, että minusta ei koskaan ole pyydetty beta-hcg:tä. Se oli 385 raskauden ajan verikokeissa.. Pyysinkin lääkäriä laittamaan sen mukaan seuraavaan kontrolliin, mutta kuulemma se ei ole tarpeellinen..
Erilaiset kysymykset risteilevät mielessä päivittäin. Olisiko mola uusinut, jos olisimme odottaneet sen 2kk, kuten jotkut sairaalat ohjeistavat? Olisinkin ehtinyt "tervehtyä" noissa parissa kuukaudessa? Uskallammeko enää yrittää? Mitä jos tulee kolmas mola? Selviänkö tällä kertaa yhtä vähällä kuin ensimmäisellä? Voisiko molan diagnosoida ennen tuota nt-ultraa? Jos, niin miten? Miksi meille? Miksei niille kolmelle kaverille, jotka tässä vuoden aikana ovat raskautuneet? Onko minun munasoluissa vikaa, tai kohdussa? Onko mieheni siittiöissä vikaa?
Ympärillä olevat ihmiset eivät ymmärrä, että mitä käymme läpi. Käsketään olla ajattelematta asiaa. "Aika parantaa haavat", entä jos tässä tapauksessa ei paranna?