Rypäleraskaus

Taas palstalla hyviä uutisia. Vendela kohta puolivälin merkkipaalulla. Sinä jos kuka olet kannustava esimerkki kaikille molan kanssa kamppaileville. Hienoa, että olet tarkassa seurannassa, jolloin ei mielikuvitukselle ehdi tulla liian suurta tilaa.

Ja omppu, upeaahan se on, ettei sinulla ollutkaan molaa. Tuulimunassakin kuvittelee olevansa raskaana ja sitten yht'äkkiä riemu plussasta viedäänkin pois, joten ei kannata millään tavalla vähätellä omia tunteitaan. Kaikkea hyvää tulevaan vauvahaaveiluun.

 

No niin, PET-kuvaus tehty. Homma oli samanlaista kuin CT-kuvassa, kesti vaan pitempään. Nyt odotellaan tuloksia, ei pitäis mennä kamalan kauaa. HCG oli viime viikolla jo alle 2, tän viikon tulosta en ole vielä saanut. Huh!

 

Murmeliini, tosi hienoa että hCG on laskenut! Toivotaan nyt hyviä uutisia PET-kuvasta, sittenpähän pääsisit rauhaisin mielin (?) elelemään karenssipäiviä pois.

 

Tänään sain puhelinsoiton... PET-kuvassa ei löytynyt minkäänlaista metabolista toimintaa, eli solukot ovat kuolleita eli arpeutumia. Ja hcg oli viikko sitten jo alle yhden. Eli pitäisi olla terve nainen täällä! Tunteet on tosi sekavat, itkettää, naurattaa, huolettaa... mitä vaan. En siinä puhelun aikana hoksannut sitten kysyä jatkojuttuja, mutta sinnehän voi aina soittaa. Luokkakavereilta sain isot aplodit kun tulin takaisin luokkaan ja kerroin uutiset. Läheisimmät ovat tirauttaneet iloitkut. Nyt sitten pitää oikeasti aloittaa normaali elämä, no töihin menen jo ensi yöksi ja koulu pitää kiireisenä. Samalla jännätään alkaako koiran masu pyöristyä ja saadaanko joulupennut =)

Teitä palstalaisia en varmasti unohda ja tulen kurkistelemaan kuulumisia. Huokaus.

Rakkaudella,
Murmeliini

 

Nyt kyllä tirautetaan täälläkin itkut, sillä niin onnellinen olen puolestasi, Murmeliini!
Sitä voi vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu ja miten jokin raskas taakka putosi harteiltasi. Hyvin on sinua tutkittu, joten ei ole jäänyt mitään epäilystä, että mola on nyt selätetty. Vihdoinkin!

Onnea elämääsi jatkossakin!

 

Voi Murmeliini, miten mahtavan hienoa!! Nyt vain ansaitusti ja täysillä nauttimaan koulusta, töistä, kodista, joulupennuista, joulun odotuksesta ja kaikin puolin normaalista elämästä.

(Tuo hCG-juttu kuulostaa nyt siltä, että olisko sulla sitten ollut se munasarjasuppressio, joka piti hCG:tä hoidon loppuvaiheissa vähän koholla. Ja kun keho pääsi levähtämään, suppressiokin hellitti.)

 

Sitä minäkin mietin kun arvo tipahti melkein heti täysin negatiiviseksi. Hyvä näin. Olette ihania!

 

Voi Murmeliini !! Hienoja ja odotettuja uutisia. Olen tosi iloinen puolestasi. Kaikkea hyvää joulun ja pentujen odotukseen ja kärsivällisyyttä karenssin viettoon, kärsivällisyyttä ootkin jo hyvän tovin opetellut

 

Hei kaikille pitkästä aikaa!
En olekaan palstalla käynyt pitkään aikaan, jotenkin suru tuntuu vieläkin niin raastavalta ja kärsin omantunnon tuskia siitä, että teinkö oikean ratkaisun. Syyllisyyden tunne pienen elämä lopettamisesta on todella suuri-mielessä on monesti käynyt hätäilikö liikaa ja jos kuitenkin olisi yrittänyt jatkaa raskautta.. Vaikka turhaahan se jossittelu on.
Joten ei sitten välttämättä aina kaipaa lisämuistutusta aiheesta Karenssihan kohdallani päättyi jo kesäkuussa, mutta en ole vielä valmis uuteen raskauteen. Miten te muut olette selvinneet surusta?
Olen kuitenkin todella iloinen lukiessani teidän muiden hyvistä uutisista!
Hyvää talven odotusta kaikille

 

Joo, itsellä karenssia jäljellä vajaan kuukauden verran. Vielä yks kontrollikäynti ja sen pitäis olla siinä. Nyt sitten vaan miettii, että uskaltaako yrittää vielä kerran vai ei...? Jotenkin tuntuu siltä, että huonoa tuuria on ollut sen verran (eli ensin keskenmeno ja sitten tuo osittainen rr), että kyllä se huono tuuri jatkuu kuitenkin. Toinen lapsi olisi kuitenkin edelleen toiveessa (ettei esikoisesta tule täysin hemmoteltua kakaraa ; )), mutta...
Ja turha kenenkään sanoa, että "sulla on kuitenkin jo toi yksi". Se, että on jo yksi ihana pieni mies kotona, ei kuitenkaan poista lapsen kaipuuta, ehkä jopa pahentaa. Ja kukaan ei voi toisen tuskaa tietää. Kuten Eve Hietamies kirjassaan sanoi, että kun yhdeksän keskenmenon jälkeen sai vihdoinkin lapsen, niin uudestaan ei uskaltanut enää yrittää, kun vihdoinkin tietää, mitä on menettänyt.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, joten peukut pystyyn vaan kaikille ja jaksamista. Vaikka muuten arki sujuisi "normaalisti", niin ainahan nämä asiat satunnaisesti nostavat päätään (varsinkin kontrollipäivinä). Voimia kaikilla ja toivotaan, että pysyvä lumi tulisi pian tänne eteläänkin, niin olisivat päivät valoisampia : )

 

Kiva, että kuuluu teistäkin, Riepunen ja MayMay. Toipuminen voi ja kuuluukin kestää kauan, joten antakaa sille aikaa. Eikä kannata hätiköidysti tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Jos kuitenkin antaa vauvalle mahdollisuuden ja tärppi tulee, niin alkuraskaus on kyllä rankkaa ja pelottavaa. En tiedä helpottaako sitten seuraavissa raskauksissa, jos niitä tulee. Omalla kohdallani tärkeintä oli surussa toipumisessa asian ruotiminen juurta jaksain, aina vain uudelleen. Niin kauan kuin ei enää ollut mitään sanottavaa tai ainakaan se ei ollut ihan joka hetki mielessä. Ja vieläkin koen esim. tämän ketjun terapiana, vaikkei asia ole mitenkään akuutti pitkään aikaan ollutkaan.

Mutta meillä jokaisella on omat tapamme käsitellä asioita ja ymmärrän oikein hyvin, Riepunen, jos et halua molasta kuulla sanaakaan. Tunnet itse, mikä tapa sopii sinulle.

Valoisaa talven odottelua toivottelen niin teille kuin muillekin ketjulaisille!

 

Riepunen, on niin vaikea sanoa mitään järkevää. Sinun surusi täytyy olla todella syvää.

Olen potilasvahinkoilmoitustani tehdessä tutkinut vähän lääketieteellisiä artikkeleita itsekin. Niistä saamani tiedon pohjalta arvelen ihan maallikkona, että sinun raskautesi, Riepunen, olisi suurella todennäköisyydellä johtanut keskenmenoon ennen vauvan ehtimistä elinkykyiseksi. Todennäköisyys elävän vauvan synnyttämiseen rypäleraskaus-normaaliraskaus-yhdistelmissä on aika alhainen, ja kasvaimesi koko oli silloin rv 18 käsittääkseni aivan valtava. Sen kasvaimen olisi pitänyt saada paisua vielä ainakin kuusi viikkoa ennen kuin vauvalla olisi ollut pieniäkään mahdollisuuksia selvitä kohdun ulkopuolella - miten ihmeessä sikiö olisi kestänyt sen? Ja vaikka rv 24 syntyneillä vauvoilla on jo mahdollisuus selvitä kohdun ulkopuolella tehohoidossa, minun kokemukseni mukaan (tapasin Lastenklinikan teholla useita keskosperheitä) hyvin pienillä viikoilla syntyneiden keskosten riski kuolla keskoshoidossa komplikaatioihin (esim. aivoverenvuotoon) on aika korkea, ja muita ongelmia voi tulla myöhemmin elämässä. Siksi minusta tuntuu, että mahdollisuutesi synnyttää elävä vauva tuosta raskaudesta olisi ollut hyvin pieni. Raskautta jatkettaessa myös sinun riskisi saada syöpä olisi kasvanut. Minusta olisi ollut kohtuutonta, että olisit joutunut syöpähoitoon, kun sinulla on jo valmiiksi raskaita kokemuksia taustalla.

Ymmärrän, ettei tällainen todistelu yhtään edes vähennä suruasi tai tuntemaasi syyllisyyttä. Haluan silti sanoa, että kukaan muu ei sinua syytä. Valintatilanne, johon jouduit, oli aivan hirveä.

Minä toivon, että eräänä päivänä olet valmis tulemaan uudelleen raskaaksi, ja saat kokea täysin normaalin raskauden, synnytyksen ja vauva-ajan!

 

Otavainen on sitten käynyt vuosikontrollissa! hCG-seurantaa jatketaan nyt 2 kk välein ja kontrollikäyntejä 4 kk välein. Lisäksi mulla on jatkuva lähete hCG-labraan, jos tulee sellainen olo, että täytyisi päästä mittauttamaan.

Oikeasti on ihan käsittämätöntä, että olen nyt tässä!

Murmeliini, onko sulta mitattu hCG-betaa? On varmaankin. Mikä betan prosentuaalinen osuus oli sulla hoidon alussa? Entä onko beta nyt negatiivinen? Mulla beta laski hoidon lopussa samoissa lukemissa kuin kokonais-hCG, mutta ihan loppumetreillä beta jäi vähän laahaamaan. Hoidon loputtua beta oli muutaman kuukauden ajan hiukan yli 1, sitten 1.0 ja nyt viimeiset 3 kk se on ollut <1.

 

Heissan Otavainen,

en tiedä betasta, ei mun mielestä kyllä ole otettu kuin s-hCG, siis seerumi... Mulla on kontrolli tammikuun alussa, koitan muistaa kysyä tuosta silloin. Ihanaa että asiat on noin hyvin. Mites hapetustilanne?

On mennyt aika sulatellessa asioita, kuten varmaan jokainen omalta kohdalta tietää. Alan tajuta nyt vasta missä syvyyksissä olenkaan ollut ja mitä olen käynyt läpi. Luulen, ettei olisi ollenkaan pahitteeksi käydä uudemman kerran psykologilla purkamassa tätä vyyhtiä. Samaa psykologia en vaan enää saa, koska hänen työsuhde oli määräaikainen =( Jokainen vauvauutinen on pieni isku vyön alle, vaikka eihän asialle mitään voi ja ihmiset saavat lapsia. Tuntuu vaan tosi pahalta vaikka koitan ajatella positiivisesti. Kotona en voi asiasta puhua, mies sanoo että älä itseäsi kiusaa moisella suremisella, ei se auta. Totta, mutta ei tunteitaan voi tukahduttaa.

Riepunen, en minäkään osaa sanoa mitään mikä helpottaisi, voin vain olla henkisenä tukena. Teitä kohdannut asia on ollut todella vaikea ja varmasti mietit asiaa pitkään. Sure kuitenkin niin pitkään kuin siltä tuntuu, se on meidän oikeus. Kaikki aikanaan, vaikka ihan kamalaa tämä odottaminen ja asian miettiminen on. Voimahalaus sinulle ja perheellesi!

 

Hei kaikki! Meille syntyi ihana pieni poikavauva 27.11. Mola on minun elämässäni enää etäinen paha uni. Uskomatonta, että n. vuosi sitten vielä kävin säännöllisesti labrakontrolleissa ja jännäsin HCG-arvoja kuukausittain. Loppujen lopuksi pääsin melko helpolla, mola oli osittainen ja käyttäytyi varsin kiltisti ja oppikirjamaisesti, toisin, kuin monilla teistä.

Voimahalaukset teille kaikille, joille mola on vielä tätä päivää. Toivon, että tämä uutinen rohkaisee eikä ole potku vyön alle. Hyviä ja ihania asioita tapahtuu myös ikäviä asioita kohdanneille, uskokaa pois !

 

Lämpimät onnittelu Päikälle ja perheelle! Tosi mukava kuulla, että raskaus ja synnytys menivät hyvin.

 

Heissan Päikkä ja onnittelut! Nauti elostasi ja olostasi, ehkä se vielä omallekin kohdalle sattuu! Onneksi voin nauttia tuon koirani pentujen liikkeistä sen masussa, jospa jouluaattona meille syntyisi pieniä karvaisia lahjoja =)

On aina helpottavaa kuulla että molan jälkeen on syntynyt normaalin raskauden kautta terveitä lapsia, aina pelottaa että se uusii ja omassa tapauksessani vielä kaikki myrkkyjen aiheuttamat riskit pelottaa. No, enää lasketaan yhtä vuotta ja 9 kuukautta uuden yrityksen alkuun!

Oikein mukavaa joulua kaikille ja parempaa tulevaa vuotta!

 

Jouluiset tervehdykset kaikille myös täältäkin.
Omalta osaltani koettelemus on nyt ohi. Viimeinen kontrolli viime viikolla ja eilen sain sitten "puhtaat paperit"! Ihme helposti tämä aika kului labrassakäyntien siivittämänä. Toisaalta aika on ollut helppoa siinä mielessä, kun ei ole tarvinnut "stressata" lapsen yrittämistä ja miettiä kerran kuussa, että "joko nyt?". Nyt pää kylmänä vaan eteenpäin ja toivotaan, että joku päivä vielä haikara ilmoittaa olevansa matkalla. Ja toivotaan myös, että kaikki menee sitten hieman parempin kuin viime kerroilla... Kolmas kerta toden sanoo (toivottavasti).
Onnea kaikille, joilla asia on takana päin, ja jaksamista kaikille, joilla kontrolliaika vielä jatkuu. Nautitaan nyt talvesta ja aurinkoisista päivistä.
Erittäin rauhallista ja onnellista joulua kaikille.

 

Hienoa MamaMay! =)))

 

Mukavaa kun palstalla on ollut hiljaista, se kertoo siitä että asiat lienee suurimmalla osalla hienosti eikä uusia mola-hirviöitä ole ilmaantunut =) Kävin kontrollissa ja kaikki edelleen "normaalia", munasarjoissa toimintaa ja viimekuussa taisi olla ensimmäiset menkatkin yli vuoteen! Keväällä vielä käynti tohtorissa ja vuoden verran näitä kk:n välein otettavia verikokeita. Elämään mahtuu nykyään muuta mietittävää kuin mola ja lapsen menetys, koira sai pennun ja sitä ollaan tässä kasvatettu ja nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan talon rakennusta, nyt kun siihen on aikaa. Toivottavasti sitten jos haikara meille suunnistaa parin vuoden päästä, on oma talo valmis!

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!!!

Rakkaudella,
Murmeliini

 

Ihanaa lukea iloisia uutisia! Todella paljo onnea Päikälle vauvan johdosta! MamaMay, hienoa että koettelemus on nyt ohi!
Murmerliini, kiva kuulla että asiat hyvällä mallilla! Äkkiä se vuosi seurannoissa menee kun teilläkin uusia isoja projekteja joihin keskittyä.
Itselläkin jännät paikat, sain tietää viikko sitten olevani raskaana! Iloinen yllätys, mutta mola-taustan vuoksi en ole vielä hirveästi uskaltanut iloita, ennenkuin varmistuu että masussa kaikki hyvin.
Kysynkin nyt, että minkälaisia seurantoja te muut olette saaneet uudessa raskaudessa kun edellisessä raskaudessa mola? Muistelen lääkärin puhuneen ainakin varhaisraskauden ultrasta?
Seurataanko muuten tarkemmin?
Ensi viikolla soitan neuvolaan..nyt olisi kai 4+5. Nimimerkkiä en vielä uskalla pistää..

Ihanaa uutta vuotta kaikille!

 

Voihan.... Uskomatonta mutta totta. Samana päivänä kun oli viimeinen kontrollikäynti niin taisi tärpätä... Ensi viikolla ultraan - jos vaikka tällä kertaa kaikki menis hyvin!
Mitään ekstra kontrollia ei ole, jos itse haluaa ennen normaalia ekaa ultraa mennää yksityiselle, niin se on oma päätös.

 

Huiiii! Sormet ja varpaat ristissä molempien plussauutisten vuoksi!!! Onnea!

Minulla on sellainen käsitys, että siinä vaiheessa jos raskaudun, pääsen automaattisesti varhaisultraan ja muutenkin raskautta seurattaisiin naistentautien polilla tiiviisti. Mutta en tiedä onko tämä sairaanhoitopiirikohtaista ja minun tapauksessani vielä kun kyseessä oli tosi paha mola. Mutta suosittelen oman mielenrauhan vuoksi käymään sitten vaikka yksityisellä jos ei kunnalliseen pääse. Tosin, minä pääsisin ns. ylimääräisiin ultriin jo ikänikin puolesta sitten kun vauvaa saadaan taas yrittää.

Nyt vaan mieleen malttia ja toivoa!!!

 

Piiku, mitä kuuluu?

 

Huiii! Nyt sormet ja varpaat ristiin plussanneiden puolesta!

Voin nopsaan kommentoida teille, että minulla ainakin molan (+sytojen) jälkeistä raskautta seurattiin ultralla ja hcg-mittauksilla lähes viikoittain vkolle 12 saakka. Tämän jälkeen kontrolliultrat viikoilla 16, (+rakenne vko20), 22, 32 ja 38. Nyt on viikko 28 aluillaan ja itse olen tosi tyytyväinen tarkkaan seurantaan ihan mielenrauhani säilyttämisen kannalta. Mitään varsinaista syytä noille vkon 16 jälkeisille ultrille ei ole, mutta istukan toimintaa halutaan varalta seurata. Itse ymmärsin onkologini sanoista, että mola uusisi viikkoon 16 mennessä, jos olisi uusiakseen. Ilmeisesti istukka myös tutkitaan tarkkaan synnytyksen jälkeen ja hcg:n laskua seurataan sinne arvon 5 alle. Nämähän voivat olla vain käytännöt minun kohdallani, mutta seurantaa kannattaa kyllä vaatia, jos sitä ei automaattisesti tarjota. olisi kivaa kuulla, miten muilla on uutta raskautta seurattu.

Murmeliinille kovasti tsemppiä taloprojektiin ja karenssin sietämiseen. Itse otin karenssin henkisen toipumisen kannalta, kun hoitojen aikana en juuri tuohon puoleen ehtinyt keskittyä. Käytimme mieheni kanssa karenssiajan talome remontointiin, matkusteluun ja toistemme seurasta nauttimiseen -kiitollisuuteen siitä, että molasta selvittiin.