Rypäleraskaus

Voi Lionne! Miten kauheaan tilanteeseen jouduit. Voin vain virtuaalisesti rutistaa lämpimästi, sillä sanoja ei riitä. Rankat tarinat vetää hiljaiseksi. Onneksi olet kuitenkin saanut hoidon aloitettua ja hyvässä paikassa olet asiakkaana. Osuvasti käytit kuvausta suossa tarpomisesta, sillä sitä se varmasti on. Mutta askel kerrallaan eteen- ja ylöspäin.

Tää on aika hiljainen ketju tätä nykyään, mutta jos siltä tuntuu käy täällä purkamassa. Tuntuu että aika usealle juuri omien ajatusten jäsentely "paperille" auttaa ymmärtämään edes pikkuisen tätä kauheaa asiaa. Toki sen voi tehdä päiväkirjaan tms., mutta tämä on yksi väline.

 

Kiitos Inkku kun olet käynyt täällä "vanhana konkarina" tsemppaamassa uusia kohtalotovereitamme. Kaikille lämmin halaus ja syvin osanottoni, olette kaikki kokeneet kovia.

Koitan ehtiä joku päivä kirjoittaa enemmän, tällä hetkellä vuorokaudesta meinaa tunnit loppua... Tiedän että tällä hetkellä kun tilanne on akuutti, tuntuu että mitä hel...ttiä te ihmiset siellä noin koitatte tsempata ja uskotella että kyllä se siitä, itse ainakin olisin joskus halunnut tintata kun tuntui, että maailma on ihan sumussa eikä mistään tunnu löytyvän lohtua. Mutta olemme kaikki täällä kirjoittelevat sairaudestamme selvinneet voittajina, vaikkakin tokihan se jälkensä jättää.

Kävin tänään kontrollissa ja kropassa kaikki ihan hyvin, monirakkulaiset munasarjat kuulemma on ja iso hormonirakkula pitää epäsäännöllistä kiertoa yllä. Mutta kierto on kuitenkin kaikkien noiden myrkkyjen jälkeen, siitä olen iloinen. Jospa sitten vuoden päästä alkaisi tärpätä kun karenssi on ohi... Koitan olla ottamatta asiasta stressiä ja jännitystä, se ei varmastikaan auta.

Jos vain jaksatte lukea ketjua niin sieltä löytyy varmasti vastauksia moniin askarruttaviin kysymyksiin ja ihan vapaasti, kysykää mitä mieleen tulee! Tämä ei ole vanha ja unohtunut ketju, minulle ainakin edelleen erittäin tärkeä vaikka en enää viikottain täällä käykään. Olette lähellä sydäntäni!!!

-Murmerliini-

 

Tänään on viikko keskeytyksestä, poikamme syntymästä.

Kävin gynellä ja hcg-arvo oli 31 000. Mola aiheutti mulle munasarjojen hyperstimulaation ja ne kasvoivat nyrkin kokoisiksi. Niiden suhteen ei ole viikossa tapahtunu juuri muutosta.

Mä olen vaan niin hirveän surullinen ja katkera. En mä halua mitään uutta vauvaa joskus vuoden parin päästä. Mutta toisaalta ajatus siitä, että mun raskaudet ja lapsiluku oli sitten tässä, niin on kauhea sekin. Mä en jaksa ravata sairaalassa, enkä jaksa tätä surkeaa kohtaloa.

Välillä ärsyttää puhua tästä ihmisille, koska monien asenne tuntuu olevan, että sehän oli vaan keskenmeno. Tekis mieli kirkua, että tästä voi seurata syöpä, me saatiin nähdä lapsemme ja hänellä on nimi.

Ja on paha mieli siksikin, kun mun maha näyttää edelleen samalta kuin ennen keskeytystä. Ihan selkeä vauvamaha, mutta ei enää vauvaa. Gynekin kommentoi sitä tänään.

Mä en selvästikään ole vielä tsemppaus ja toivoa on -vaiheessa.

 

Voi Lionne, halaan sinua ja olen vain ""hengessä mukana"! Mitään lohdutuksen sanoja on vaikea keksiä eikä mitään, mikä tilannetta muuttaisi, olekaan. Sen verran osaan vain sanoa, että ymmärrän hyvin, että mielesi tekee takoa asiaa paremmin ymmärtämättömille tosiseikat. Mola ei ole todellakaan vain keskenmeno ja pelkkään keskenmenoonkin liittyy aivan tarpeeksi suuria tunteita. Toivon sydämeni pohjasta voimia surutyöhön, olemme täällä palstalla tukenasi jos yhtään tuntuu siltä että meistä on apua.

 

Lionne, varmasti on vaikea puhua asiasta jollekulle, joka ei voi yhtään käsittää mistä on kysymys. Ja hyvää tarkoittavat positiivisten puolien tyrkyttäminen ei kyllä auta siinä tilanteessa. Siihen sortuu itsekukin, kun ei ole itse sen surun, pelon ja tuskan keskellä, jossa sinä olet. Anna itsellesi mahdollisuus nyt surra, vihata, karjua tai mikä tahansa nyt tuntuu "oikealta". Tärkeää on kuitenkin, että jollakin tavalla purat pahaa oloasi.

Valitettavaa on, että molaa ja sen aiheuttamaa tuskaa ei pääse unohtamaan tai poistamaan mielestään, kun pitää jatkuvasti rampata kontrolleissa. Hyvän hcg-tuloksen aiheuttama hyvä olokin häipyy nopeasti, kun pitää taas jännittää seuraavaa testiä. Joka kerta se kuitenkin on testi lähempänä negaa.

Lämmöllä ajatellen, Inkku.

 

Kiitos Inkku ja Murmerliini kannustuksesta! Se lämmittää mieltä, vaikka vielä oma usko ei jaksa riittää.

Sain nyt luettua koko ketjun alusta loppuun. Todella rankkoja tarinoita on ollut monella. Tavallaan oma tilanne tuntuu ihan pieneltä, koska ainakaan tällä hetkellä ei ole viitteitä sytoihin joutumisesta. Mun keuhkot kuvattiin keskeytystä edeltävänä päivänä ja ne oli puhtaat. Syöpä kuitenkin pelottaa, koska mun hcg oli niin hurja, >1 000 000. En tunne itseäni sellaiseksi vahvaksi naiseksi, joka valtavalla tsempillä taistelis itsensä voittoon...

Kävin raskauden aikana viisi kertaa ultrassa, eikä kukaan huomannut/tajunnut mitään. 1x varhaisultra, 2x neuvolassa (ei mistään erityisestä syystä, se vaan kuului neuvolan palveluun), 2x np-ultra. Np-ultrassa kahdesti siksi, että ekalla kerralla tarvittavia mittauksia ei saatu tehtyä. Vasta kun neuvolassa huomattiin raskausmyrkytyksen oireet (proteiini pissassa ++, korkeat verenpaineet) ja asiaa alettiin tutkimaan tarkemmin, niin mola huomattiin. Joskus tulevaisuudessa voi olla vaikeaa luottaa edes ultraan ja siihen että kaikki voisi olla hyvin.

Pahin shokki taitaa olla jo ohi ja itkun määrä on vähentynyt. On kuitenkin kauhea ikävä meidän Aleksia.

 

Pikaisesti uusimmat kuulumiset. Hcg on 7302 ja munasarjat edelleen hyperstimuloituneet. Mun pitää ottaa tosi rauhallisesti, ettei munasarjat ala vuotamaan ja siinä on sitten riskinä niiden menetys. Käytän verenpaine- ja verenohennuslääkkeitä. Gyne tsekkaa mut joka viikko, pelkkä hcg-seuranta ei siis riitä.

 

Aivan mahtavan upeaa hcg:n laskua sinulla on, Lionne. Munasarjojen hyperstimulaatio taas kuulostaa tosi ikävältä. Onko mitään arvoita kauanko tuollainen tilanne voi jatkua? Taitaa sekin olla niitä kummallisuuksia, että aika näytää missä tahdissa tilanne menee ohi. Hyvä, että sinun tilanteesi nyt otetaan tosissaan ja ottavat vastaan viikottain.

Miten jaksat ja pystyt touhuamaan esikon kanssa?

 

Voimia kaikille uusille listalaisille myös täältä. Vaikka itselläni onkin tuo kaikki jo takanapäin, niin molan (itselläni siis vain osittainen) aiheuttama tuska ei kuitenkaan unohdu koskaan. Henkisesti tulen aina olemaan 4 lapsen äiti, vaikka lapsia ei olekaan kuin kaksi.

Niin, KAKSI! Maailman kaunein prinsessamme syntyi pari viikkoa sitten - ja raskaus alkoi suunnilleen samana päivänä, kun karenssi loppui! Uskon vahvasti siihen, että raskaus alkoi niin helposti sen vuoksi, että sitä ei pitänyt vielä mahdollisena eli ei stressannut vielä siitä, että kuinka helppoa tai vaikeaa uudelleen raskaaksi tuleminen on.

Olen huomannut, että kun jollekin joskus asiasta mainitsee, niin lähipiiristäkin löytyy yllättävän paljon vastaavia tragedioita. Jos näistä vaikeista asioista pystyttyäisiin puhumaan avoimemmin, niin ehkä olisi helpompi tajuta, kuinka monella meistä todella on pieniä enkelilapsia tuolla pilvenreunalla. Vaikka se ei omaa tuskaa helpota, niin ainakin itsestäni on ollut helpottavaa tietää, että ei ole ainoa.

Tunteet on pinnassa näiden parin vaikeamman vuoden jälkeen ja kiitollisuus siitä, että olemme tämän pienen ihmeen saaneet aikaiseksi, on suuri. Tunnen suurta surua kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka eivät koskaan saa pitää pientä nyyttiä rinnallaan, vaikka kuinka sitä toivoisivat.

Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, joten älkää kukaan luopuko toivosta, vaikka epätoivo välillä iskeekin. Jokainen uusi elämä on ihme eikä itsestään selvyys. Vaikka tämä saattaakin kovin kliseiseltä kuulostaa, niin totta se kuitenkin on.

Suru pitää kuitenkin surra ja itkut itkeä loppuun, ennen kuin kukaan meistä voi jatkaa eteenpäin.

 

Lämpimät onnittelu, MamaMay! Nopeasti meni raskautesi, näin sivusta seurattuna
Nyt on aika nauttia vauvantuoksusta.

 

Onnittelut MamaMaylle tyttövauvasta!

Inkku, gyne ei ole sanonut mitään arviota tilanteen jatkumisesta. Millään lääkkeellä ei voi niitä kutistaa, vain aika auttaa. Kolmessa viikossa pienentymistä on tapahtunut muutama sentti.
Esikoinen on vajaa parivuotias vauhtiviikari ja kyllähän hänen kanssaan touhuaminen kärsii tästä. Syliin nostan vain kun on ihan pakko ja muutenkin lähinnä seuraan sivusta leikkejä.

Jotenkin on taas viikko kulunut ja hcg on enää/vielä 2500. Veressä on kuitenkin liikaa verihiutaleita, joten ohennuslääkkeen piikittäminen jatkuu. Mä sain näemmä tämmöisiä sivuoireita riesakseni.

 

melkein aina. Minulla meni vuosia kaiken ollessa täydellistä. Lapset terveitä, talous kunnossa ja jopa mukava työ, itsellä sekä puolisolla. Se oli aivan uskomatonta ja joskus tuli pelko siitä, että jonain päivänä onni loppuu...Tänä vuonna se sitten tapahtui; tuli kuolemat, aikuisen ja syntymättömän. Tuli kriisi työpaikalla. Tuli sairautta. Mutta mustallakin pilvellä on kultareunus: Nyt näen selvemmin, mikä elämässä on tärkeää. Kukat kannattaa viedä ennemin niile, jotka elävät kuin haudalle. Elävät tarvitsevat meitä. Paljon onnellisia asioita on vielä jäljellä ja tulee uusiakin.
Lionne, ehkä jotkut ovat suhtautuneet murheeseesi kevyen tuntuisesti, koska he eivät ole -syystä tai toisesta- tienneet asian oikeaa tilaa. Näin kävi minullekin, en muistanut kenelle olin puhunut kuinkakin tarkasti ja ihmettelin joidenkin vähättelevää asennetta. Vasta myöhemmin, kun aloin päästä asian yli, tajusin syyn.

 

Lionne, haastavaa on varmasti parivuotiaan viikarin kanssa, koska vauhtia riittää, mutta puhe ei mene vielä perille. Tosin en tiedä milloin se alkaa tehoamaan, sillä omani täyttää ensikuussa 4 vee ja edelleen mennään täysillä ilman pelon tai järjen häivää.

Ootteko kaksistaan kotona päivisin vai onko sulla hoitoapua? Meinaan vaan, että kun noin pientä pitää ihan pakosta välillä nostellakin.

Muumimammalle kiitos viisaista sanoista.

 

Muumimamma, onhan se totta, että vähättely johtuu tietämättömyydestä. Enää kukaan ei ole möläyttänyt mitään ikävää.

Inkku, ollaan kaksistaan kotona. Pakolliset nostot syöttötuoliin yms on tietenkin tehtävä, mutta kaiken ylimääräisen sylissä pitämisen olen jättänyt pois. Onneksi isi iltaisin peuhaa ja pyörittelee sylissä.

Kyllä alkoi taas vähän korpeamaan kun kävin tänään sairaalassa ja siellä viimeisillään raskaana oleva nainen osti tupakkaa kioskista. Miksi se saa sen vauvansa, mutta me ei voitu saada? Nyt oli siis viides käynti lääkärillä ja hcg oli 307. Lääkityksistä pääsin onneksi eroon, mutta hyperstimulaatio jatkuu vaan. Ei ne taida normalisoitua ennen kuin hcg on negatiivinen.

 

Huh, tuntuupa hassulta siirtyä tuolta huhtimammat-osastolta tänne rypäleraskaus-osastolle. Tai, minulla epäillään sitä. Maanantaina minulla on kaavinta jolloin saavat näytteet. No, lohdullista ikävällä tavalla huomata, etten olekaan ainoa. Minulla ei ollut raskauden aikana mitään vuotoja, kohtu vain oli tyhjä. Nyt odotellaan mikä on tuomio. Ensimmäistä lasta odoteltiin.

 

Viuhti, pahoittelut raskauden keskeytymisestä, oli tuomio mikä tahansa. Toivottavasti kyseessä ei ole mola, sillä se tekee tiestä pidemmän. Tsemppiä maanantain kaavintaan ja voimia tulosten odotteluun!

 

Minun puolesta myös pahoittelut viuhdille raskauden keskeytymisestä. Samoin minä toivon puolesatasi, että kyseessä ei olisi mola, se tosiaan tekee tiestä vähän pidemmän ja vaikeamman. Itsellä nyt kolmas viikko sytoja menossa. Tällä viikolla hCG saadaan todennäköisesti alle 5 ja sitten vielä annetaan kaks viikon jaksoa. Tätä ei kyllä toivoisi kenellekkään Ja tsemppiä vielä viuhdille maanantain kaavintaan, kaikki menee varmasti hyvin.

 

Kiitos tsemppauksista, toimenpide meni itsessään hyvin oksenteluja lukuunottamatta, mutta kyllä se vaan oli osittainen mola ja tässä sitten kootaan itseään siltäkin osin, ettei voidakaan heti alkaa uutta yrittämään. Mutta kunhan hieman nieleskelen asiaa niin kirjoittelen sitten lisää.

 

Hienoa, Lionne, että HCG on noin hyvin pudonnut! Miten olet jaksanut esikoisen kanssa, kun sinulla on se hyperstimulaatio? Kai hän on jossain hoidossa päivisin, jos et voi nostella?
Doriskissa, onko hoidollasi kuinka voimakkaita sivuvaikutuksia? On sinullakin kestämistä! En todellakaan voi kuin ihmetellä, kuinka te kaikki tällä palstalla oikein kestätte! Minun juttuni kun oli tuollainen perussimppeli tapaus ja aikakin on ehtinyt jo lieventää pahimpia muistoja. Ihmisaivot on onneksi niin rakennettu.

 

Hei kaikille uusille ketjulaisille ja osanottoni raskauden menetyksestä sekä tästä typerästä taudista. Ajan kanssa kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin...

Doriskissan kuulumisia haluaisin myös kuulla, miten koit sytostaatit? Ilmeisesti siis sinulla oli pistoshoito etkä tarvinnut suonensisäisiä? Ihan mielenkiinnosta ja tulevan ammattinikin takia haluaisin kuulla miltä pistoshoito tuntuu, tietysti jokainen kokee sen omalla tavallaan.

Tsemppiä ja halauksia kaikille!

 

Itse asiassa kirjoittelin ihan väärin edellisessä viestissä, eli nyt neljäs viikko sytoja menossa. Alussa sain metotreksaattia pistoksena ma, ke pe ja su kaks viikkoo (välissä viikon tauko). Siitä sitten sain molemmilla kerroilla keuhkoreaktion, ja epäilynä oli, että henkitorvi/keuhkoputki on ärtynyt rikki ja teki kipeetä. Ja se jouduttiin lopettamaan. Nyt oon siis toista viikkoo suonensisäisessä infuusiossa, jota annetaa ma-pe joka päivä. Tästä uudesta ei oo tullu mitään vakavampia sivuvaikutuksia. Pahoinvointia on jonkinverran, sen saa kuitenkin kuriin lääkityksellä ja väsyttää loppuviikkoa kohden enemmän, muuten ihan suht hyvin olen voinut. Vielä ois kaks viikko jäljellä eli voiton puolella ollaan. Saa nähdä, miten hiusten käy, joudunko vielä peruukkikaupoille. Esikoisen puolesta harmittaa, ku ei jaksa hoitoviikoilla samanlaisesti touhuta, mutta näin se nyt vaan menee ja joskus tämäkin on vain muisto sydämessäni. Ja pahoittelut viuhdille, että kyseessä oli kuin olikin osittainen mola. Kirjoittelehan kuulumisiasi kun jaksat.

 

Olen lukenut koko ketjun kertaalleen läpi, mutta en millään muista, että oliko kenellekään täällä kirjoittaneelle määrätty kahden vuoden karenssia? Muistaako kukaan? Mulla 2kk raja lähestyy ja tuo asia pyörii taas enemmän mielessä.

 

Ainiin, piti vielä laittaa Viuhdille pahoittelut molan varmistumisesta. Miten olet nyt voinut?
Ja hienoa, että doriskissan sytohoidot ovat jo voiton puolella. Toivottelen jaksamista loppusuoralle!

 

Lionne, minulla on kahden vuoden karenssi ja siihen vaikutti ensisijaisesti saamani sytostaatit, toiseksi tosiaan se, että hcg ei laskenut riittävän nopeasti. Jos olisin parantunut "normaalisti", olisin saanut vain vuoden karenssin. Mutta eka vuosi on jo takana! Käyn siis edelleen kerran kuussa seurantaverikokeissa ja viiden kk:n välein lääkärissä ultrassa, jossa katsotaan että kohtu ja munasarjat jaksavat hyvin. (minulla oli kohtulihakseen ehtinyt tulla jo kasvain, samoin keuhkoista löytyi muutoksia). Kun sain kuulla tuosta kahdesta vuodesta, ajattelin että en saa koskaan lasta, mutta hiljalleen usko siihenkin asiaan vahvistuu. Tosin kehoani on myrkytetty niin kovasti, että raskautuminen ei ole ihan niin helppoa kuin normaalisti voisi olla. Nytkään ei ole menkkoja taas ollut pariin kuukauteen vaikka välillä jo näytti ihan hyvältä.

Doriskissa saa ilmeisesti nyt sitten aktinomysiini-D:tä? Muistelen että itsellänikin sitä annettiin kun metotreksaatti ei tehonnut ja sykli oli juuri tuo 5 päivää ja viikon tauko. Kun sekään ei auttanut niin sitten siirryttiinkin jo järeisiin aineisiin... Tukka minulta lähti häiritsevässä määrin vasta EMACO-kuurin puolivälissä (sytoja oli siis annettu silloin jo 3-4kk), joten voi olla että et joudu peruukkikauppaan, tosin hiustenlähtö tuntuu olevan yksilöllistä. Joillakin alkaa karvoja tippua jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen. Toivotaan että selviät tällä lääkkeellä eikä tarvita enää muita myrkkyjä, hyvältähän tuo jo vaikuttaa. Ja vuosi sitten olin kutakuinkin kalju, nyt saan jo pienen ponnarin! Ensi kesän häissä kutrit jo hulmuaa! =)

Toivottelen kaikille lämpimiä ajatuksia ja uskoa tulevaan!

 

Murmerliini, harmi juttu että sulle määrättiin niin pitkä karenssi, mutta hienoa, että jaksat positiivisesti odottaa tulevaa.

Mä en vieläkään tiedä karenssini kestoa. Se tärkeä 2kk:n hcg-arvo oli 45. Se oli ihan odotettu tulos ja lasku on pysynyt linjassaan. Ensi viikolla katsotaan seuraavan kerran ja silloin toivottavasti tehtäisiin jotain päätöksiä jatkosta. Ei se negatiivinen tule olemaan silloinkaan, oma arvioni on ~20. Vähän pelottaa, että mitä tuleman pitää :/