Rypäleraskaus

Onpas kesälomani aikana tapahtunut kaikenlaista. Ihan päällimmäiseksi jäi mieleen Vendelan tilanne. Kaksi viikkoa tuntuu varmasti nyt pitkältä ajalta odotella, mutta "liplatus" kuulosti hyvältä. Toivotaan myös, että tuhruttelu loppuu, sillä se on raastavaa, vaikka usein ihan harmitonta. Huikean onnen ja pohjamutien välinen ero on vaan niin pieni ja varmasti näissä tunnelmissa käyt nyt kummassakin. Hcg 39 000 ei minustakaan kuulosta mitenkään kovin korkealta tuossa vaiheessa, vaikka mikäs lääkäri minä tässä nyt olen mitään arvoja noteeraamaan. Tulipa vaan jossain vaiheessa niihin tuijoteltua itsekin suurennuslasin kanssa. Pariin kertaan mitattiin hcg molaa seuranneessa raskaudessa. Muistaakseni viikoilla 5 ja 7. Sen jälkeen oli normaalit "vanhan naisen" kontrollit, np- ja rakenneultra. Nyt taitaa kaikki kunnat tarjota molemmat ultrat jokaiselle raskautuneelle.

Murmeliinilla on myös raastavaa. Mola on niin rankka, kun tuntuu, ettei se millään anna levähtää, vaikka toipuminen sujuisikin hyvin. Ja "faktojen" ristiriitaisuus on ihan peestä. Jaksuja.

Piikuakin täällä lämpimästi ajattelen ja toivon, että edes pienen pienen valon pilkahdus olisi nähtävissä. Augustilla jälkitarkastus torstaina, tulethan kertomaan kuulumiset.

Syksy alkaa, vaikka vielä toivoisin kesän jatkuvan. Toivotaan kuitenkin, että syksystä tulee kuulas ja kaunis.

 

Murmeliini päivittää tilansa: hCG edelleen 4, lääkäri lomalla mutta onneksi koulun aloitus toi jotain uutta ja kivaa. Huomenna taas tippaletkun jatkoksi.

 

Hei kaikille!

En ole pitkään aikaan vieraillut sivulla lukemassa kirjoituksia ja uusia nimiä on ilmestynyt, valitettavasti

Lupasin tulla kirjoittelemaan kuulumisia ultrista. Niskapoimu-ultrassa radiologi ei saanut mitattua kunnolla niskan turvotusta (kaveri ei suostunut liikkumaan, saati vaihtamaan asentoaan!) vaan merkkasi neuvolakorttiin silmämääräisen arvionsa alle 1. Olin tuloksesta hieman pettynyt ja peloissani, jos jotain onkin vialla kun ei varmuutta saatu. Viikon 16-17 tuntumassa vauvamme liikkeet alkoivat voimistumaan mikä valoi uskoa siihen että ollaanhan siellä hengissä vaikka tähän astisen matkan aikana (olen puolessa välissä) ajatuksiin on ehtinyt monenlaisia tuntemuksia ja painajaisia niin keskenmenosta kuin kaavinnan kauheudesta molan aikana. Neuvolakäynneillä sydänäänet ovat kuuluneet hyvin ja voimakkaasti.
Rakenneultrassa maanantaina näkyi likkuvainen ja terve sikiö. Kaikki oli kohdallaan ja jopa kallon muoto oli kuulemma kaunis Sukupuoli jäi ilmaan roikkumaan koska ultran suorittanut gyne ei ollut itsekkään varma näkemästään ei uskaltanut luvata tyttöä/poikaa varmaksi tulijaksi. Noh eipä se niin harmita kun ei oikeen osaa odottaa vain toista sukupuolta ja minulle tällä hetkellä kaikkein tärkein asia on että lapsi olisi terve ja kaikki sujuisi hyvin. Tammikuulla se sitten nähdään kumpiko meidät yllättää ja tottakai palailen vielä kirjoittelemaan kuulumisia.

Syksyyn valoa tuo lokakuussa tehtävä etelänmatka ja onneksi raskaus on vielä silloin niillä viikoilla että matkustamisen ei pitäisi olla tuskaista, ainakin neukkutätin mukaan

Kunhan nyt vaan välttyisi siltä possuflunssalta :-/

Mukavaa loppukesän rippeitä ja alkavaa toivottavasti aurinkoista syksyä kaikille. Voimia ja halauksia, tämän asian yksi kerrallaan onneksi pystymme selättämään, emme unohtamaan.

 

Opiskeluintoa Murmeliinille. Hyvä saada uusia asioita ajateltavaksi, sillä loppumetrit molan kanssa ovat varmasti rankkoja. Onneksi hcg pysynyt kohdillaan.

Ja Sudenkorennolle mukavia raskauspäiviä. Itse ainakin rakenneultran jälkeen aloin uskomaan, että ehkä meille sittenkin tulee se vauva. Ja tulihan se. Tammikuuhun tuntuu olevan vielä pitkä aika, mutta tuossahan se on ihan oven takana.

Syksyn jatkoja kaikille!

 

jokos Inkulle on toista tulossa, miten niin rivien välistä olin lukevinani ?

 

Hyvin on nimmi rivinsä ja erityisesti niitten välit lukenut Paitsi, että ihan väärin. Ei oo vauvoja tilauksessa.

 

Päivän saldo 3 ja kun kysyin lääkäriltäni mieltäni painanutta seikkaa koskien erilaisia raja-arvoja, hän kertoi, että raja-arvo on riippuvainen tutkimusmenetelmästä. Eli voin olla tyytyväinen tähän alle viiden arvoon (jota on ollut jo 6 viikkoa!), edellisellä menetelmällä kuulemma raja-arvona on pidetty arvoa 25... Eli oikeasti näyttää nyt siltä, että olen saamassa terveen paperit kuukauden päästä, edellyttäen toki että ct-kuvasta ei mitään löydy. Hui!

 

Hei pitkästä aikaa,

Toivotan kaikille molan kanssa jaksamista ja pikaisia iloisia uutisia jokaiselle. Itse olen saanut 4,5 vuoden vauvaprojektin onnelliseen loppuun molan, sytostaattien, karenssin ja uusien keskenmenojen kautta. Mutta vihdoin uskallan iloita. Viikko sitten sain 11 päivää etuajassa terveen ja suloisen tyttövauvan, 4210 g ja 54 cm. Patologin tuloksia ei vielä istukasta ole, mutta se tuntuu nyt sekundääriseltä, kun on vauva sylissä.

Toivottavasti lisää hyviä uutisia tulee muiltakin!

 

Hirmuisen paljon onnea Jompolle, oletkin ollut mielessäni välillä. Ihanaa että vauvaprojekti on saanut onnellisen lopun, nyt nautit täysillä äitiydestä!

 

Syvältä sydämestä lähtevät onnittelut Jompolle ja perheelle! Hienon kokoisen tytön olette saaneet. Voi sitä tunteen myräkkää mikä uudellä äidillä varmasti myllää. Ihanaa vauva-aikaa toivottelen.

Murmeliinillekin onnea hienosta hcg arvosta. Taas on yksi aslkel menty eteenpäin.

 

Piiku, mitä kuuluu? Voimia.

 

Kyllä täällä hetkittäin pilkahtelee valoa..koiran tullessa ovelle vastaan tai korin täytyttyä mustatorvisienistä
Toisaalta on mukavaa kuulla toisten onnistumisesta raskauden suhteen, toisaalta tulee vieläkin se sama lohduton olo, etten minä onnistu ikinä. Mutta kyllä tuo Jompon juttu herättää pikkaisen toivon kaltaisen...hetkeksi.
Ihanaa kuulla murmerliinin arvojen laskemisesta ja koulun aloittamisesta, on sentään muuta elämää kuin ällöttävä mola. Minäkin menin takaisin kouluun mutta en kestä olla saakelin kätilöopiston vieressä, johon onneni päättyi ja josta lappaa ulos onnellisia vanhempia ja odottavia äitejä pihat täynnä!! Koulu tuo uusia asioita ja paljon stressiä ja vie siten tilaa surulta ja masennukselta...siksikin minusta on hienoa, että murmerliini, olet jaksanut aloittaa opiskelun näin vaikeiden juttujen jälkeen ja aikana.

Köppänä, sinulla on varmaan jo iso masu...en voi olla ajattelematta kun eräs tuttavani vanhalta työpaikalta on raskaana ja hänen la oli samaan aikaan kuin minullakin, että tuollainen masu minullakin olisi, olisin nyt rv:lla se ja se ja minullakin olisi kohta taas ultra Sellaista minulle kuuluu, kipua edelleen, eihän se mihinkään mene kun olen edelleen aina vaan lapseton mutta ainakin olen taas koulussa, minulla on jo tokat menkat menossa sitten plussaamisen ja kaavinnan ja arvot kai pysyneet matalalla. Viimeinen mittaus oli siis elokuussa ja koska arvo oli 5 niin hoitosuhde kättärille loppui siihen. Painoni,jonka sain muhkeine kohtuineni ja hormoneineni, ei ole tippunut ennalleen, eikä suonikohjut lähteneet tahi turvotus, vatsa on jumalattoman kipeä joka halvatun päivä, mutta se on varmaan psykosomaattista. Olen käynyt juttelemassa 2krt psyk.erikoissairaanhoitajan kanssa raskauden menetyksestä ja molasta mutta saakeli, minäkin tiedän enemmän mielenterveydestä ja minäkuvaan vahingoittavasti vaikuttavasta lapsettomuudesta. Hän sanoo kuten sairaalapastorikin; Kyllä se siiitä! Minäkin sain lapsia,kyllä sinäkin saat etc.
Mutta kai minulla hyvin menee,olen kätkenyt tunteeni sisääni ja koska inhoan hyvin pitkälle itseäni petyttyäni itseeni, rankaisen itseäni nykyään, aloitin tupakoimisen kun koulu alkoi. En jotenkin osannut mennä sinne jännittämättä, koska pelkäsin jaksamistani tiiviissä sosiaalisessa ryhmässä.JOten ekana koulupäivänä ostin tupakka-askin, ja ajattelin että hittoako tässä, ei tästä kohdusta oo muutenkaan mihinkään ollut. Tiedän etten saisi polttaa, inhoan tupakkaa ja sen hajua, tiedän että pitäisi harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin mutta vaikka teen kaikkeni, niin mikään ei onnistu. Mielialatkin vaihtelee siten että koulupäivinä on ihan jees, fyysisesti tosi väsynyt mutta ei ehdi murehtia...näin viikonloppuna, yksin kotona, tuntuu ettei minulla ole mitään. Onneksi huomenna on taas koulua.

Mietin, että kun minulla on puolen vuoden karenssi annettu niin onkohan missään kohtalotovereita, jotka olisivat vähän varastaneet siitä??? Onko sillä mitään väliä alammeko "yrittämään" marraskuussa vai joulukuussa...kun ei sitä plussaa kuitenkaan tule?! Tuntuu niin turhalta koko ehkäisykin...enhän minä ennenkään niin miksi nyt? Ja kun karenssi on ohitse niin kuinka kauan menee, että tapahtuu jotain ratkaisevaa, kuten hedelmöityshoidot??? Tällaistä tajunnanvirtaa tänä sunnuntaina...

Mukavaa syksyä kaikille, murmeliinille voimia kouluun ja Köppänä ja muut samassa tilanteessa olevat, onnellista odotusta ja kiitos Inkku ja Köppänä välittämisestä

 

Jompolle oikein sydämelliset onnittelut pienestä tytöstä! Nyt nautit ihan täysillä ja unohdat menneet, sillä sylissä on se kauan kaivattu ja odotettu tuhisija. Ihanaa!

 

Hyvä, että hieman valoisampia hetkiä on Piikunkin elämässä. Metsäretki mukavassa syyssäässä kyllä pakostikin parantaa mielialaa, ainakin pikkuhetkeksi. Ja koulun aloitus oli tosi hyvä idea. Tsemppiä sinne.

SInulla on rankka tilanne, kun on tuttu, jolla on lähes sama la, kuin sinulla olisi ollut. Muutoinkin sitä koko sen ajan tosiaan miettii, että missä vaiheessa nyt oltaisiin ja jos toisesta vielä konkreettisesti näkee ajan kulumisen ja vauvan kasvamisen, niin varmasti rassaa tosissaan.

Vaikket koe saaneesi mitään erikoissairaanhoitajan jutuista, niin ehkä on hyvä, että saat kuitenkin päästellä omia tuntemuksia pois ja vaikka "opettaa" ko. hoitsulle tätkin asiaa. Tai mistä minä tiedän, tuntuu vain, että kun olet alkuun päässyt, älä lopeta kesken.

Itse "varastin" karenssista kaksi-kolme päivää, koska ovis oli juuri ennen lopputarkastusta, jossa sain luvan yritykseen. Mutta en koskaan milloinkaan kenellekään suosittele ennenaikaista aloittamista. Se pelko oviksesta menkkojen alkamiseen oli jotain ihan kauheaa, vaikka järkeni sanoi, ettei niillä päivillä mitään merkitystä ollut. Onnekseni en ollut raskaana silloin, vaan tärppi tuli viisi kiertoa myöhemmin. Muistan toki sen paniikin ja varmuuden siitä, etten koskaan tule raskaaksi, joten en yhtään ihmettele, että mietit karenssista luistamista. Syyt karenssiin on olemassa ja johonkin on rajat vedettävä. Se kuka niistä viimekädessä päättää, onkin eri juttu.

Toivottavasti jaksat pitää itsestäsi huolta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt ei ole aika luovuttaa vaan taistella. Kyllä sinäkin selätät sen molan niin kuin moni muukin on tehnyt. Joulukuu on ihan tuossa tuokiossa edessäsi ja silloin on hyvä aloittaa yritys, kun tietää, että on tehnyt voitavansa sen edesauttamiseksi, että raskaus alkaa.

 

Voimahaleja Piikulle, elämä voittaa, usko pois!

Minulla alkaa loppu häämöttää emacon suhteen, vuoden loppuun sitten viikottaiset hcg-mittaukset minkä jälkeen harvemmin. Sain allergisen reaktion metotreksaatista, joten se jää nyt pois hoitosuunnitelmastani, muut myrkyt vielä annetaan tämän kuun loppuun. Aika hurjalta tuntuu. Nyt alkaa muutenkin huomata voimakkaan väsymyksen enkä edes muista, miltä tuntuu kun olo on "normaali", melkein vuodenhan olen sairastanut ja ollut huonovointinen ja väsynyt. Menkkojakaan ei ole ollut sitten viime loka-marraskuun jälkeen. Vaikka kahden vuoden karenssi tuntuu toisaalta epäoikeuden mukaiselta, on se ihan tervetullut määräys, saanpahan varmasti elämäni takaisin raiteilleen ja fyysisen kunnon kohdilleen. Ei auta kuin uskoa ja luottaa, mitä muutakaan tässä voi?

 

Hei Murmeliini, hienoa että jaksat yhä! Vointi kohenee sytojen loputtua normaaliksi aika pian. Mulla meni muistaakseni jotain 3 viikkoa että olo oli jo muutoin melko normaali, paitsi tietysti se happivaje mulle jäi.

Mulla on seuraava lääkärikontrolli marraskuun alussa. Ajattelin siellä kysyä, mitä eri hCG-mittausmenetelmiä on olemassa, ja minkä nimistä menetelmää meillä käytetään. Jos haluat vielä varmuuden siitä, että meitä on tosiaan mitattu eri menetelmillä, kysy vielä lääkäriltäsi se teillä käytetyn mittausmenetelmän nimi.

 

Mittausmenetemistä sen verran, että minun hoitojen aikana niistä ylilääkäri jutteli jonkin verran. Hän itse ehdotti rinnakkaismittauksia silloin tällöin eli samalla kerralla 2 näytettä, toinen lähti yksityiseen mittauslaboratorioon. Tämä kuulemma siksi, että hän mainitsi aikaisemmasta mola-tapauksesta, joka oli alhaisilla arvoilla aloittelemassa sytohoitoja mutta ei sitten tarvinnutkaan, kun todettiin mittausvirheeksi. Menetelmistä en osaa sanoa, mutta vaikka menetelmät on kuinka tänä päivänä standardoitu, voi eroja tulla.

 

Piiku: kiva kuulla, että valoakin välillä pilkahtelee. Hyvä kun aloitit koulun, saa ajatuksia muualle edes hetkittäin. Tupakka ei tietty ole mikään hyvä homma, mutta pääset siitä varmasti sitten irti kun siltä tuntuu. On myös hyvä että voit käydä siellä terapiassa tms. mutta on se kans inhottavaa, jos se tyyppi ei osaa hommaansa, höh. Taitaa olla kaikilla aloilla sama juttu, että osa "on vaan täällä töissä" ja joku taas olisi vaikka ilman koulutusta huipputyyppi johonkin hommaan. Sähän voinet kai "räjähtää" siellä ja "panna vähän tuulemaan" jos se auttais edes omaan oloon. Toivottavasti pääset eroon myös siitä vatsakivusta, se tosiaan luultavasti on psykosomaattista. Itsekin reagoin stressiin ym. vatsakivuilla, mutta olen kasvanut niin pumpulissa, ettei ole juuri kokemusta, mutta pienikin järkytys tuntuu heti vatsassa. Kuinka kauan voit käydä siellä terapiassa ja kuinka harvoin se oikein on? No, pitää taas mennä, mutta voimia sinulle kovasti ja jos haluat itseäsi enemmän rääkätä, niin opiskele niin "että hippulat vinkuu"!

 

Piiku: Miksi ihmeessä mittaukset loppuivat, kun arvo alle 5?? Itselläni on karenssiaika noin vuoden loppuun, mutta kyllä minä käyn edelleen 4 viikon välein verikokeissa (viimeksi tänään). Tuosta vaan päättelin kun mainitsin, että hoitosuhde kättärillä loppui. Vai käytkö sitten muualla kokeissa? Pidä huoli siitä, että mittaukset tehdään kerran kuussa karenssin loppuun . Ja kuten Inkku sanoi, karenssiin on syynsä.

 

Mamamay, en todellakaan tiedä miksi...se lääkäri, joka soitti että arvo on nyt 5 sanoi ettei tarvi enää seurata sitä. Kun kysyi silloin, että miksi ei, että eikö arvo pitäisi olla 2 tai edes alle 5, niin hän sanoi ettei heillä siis kättärillä ja ettei kaikilla naisilla kuulemma ikinä edes laske se kahteenkaan asti...olen minä sitä ihmetelly ja ahistellu että arvaillakko tässä pitää jouluun asti että arvo on pysynyt alhaalla ja sit ominpäin aloittaa vaan yrittäminen mutta näin se on vain nyt. En käy missään kontrolleissa kun ei ole mitään hoitosuhdettakaan enää mihinkään...

Mutta muuten alkaa usko huomisesta voittamaan, tupakkaa en ole suuhuni pistänyt sen edellesin viestini, 6.9 jälkeen ja olen keskittynyt vain lepoon,kouluun ja koiraan.Käynyt vähän lenkkeilemässä ja salilla

 

Moi Piiku! Hienoa että olet valoisammin mielin, hyviä päiviä alkaa vaan tulla hiljalleen lisää. Mutta on tuo aika outoa ettei kontrollimittauksia enää tehdä... Tosin oma tapaukseni on paljon ärtsympää lajia, mutta minullahan lääkityksestä uskalletaan luopua vasta kun vähintään kaksi kuukautta negatiivisia tuloksia viikottain (meillä siis 5 tai alle, raja riippuvainen mittautekniikasta kuulemma) ja senkin jälkeen viikottainen seuranta kolme kuukautta ja sitten harvemmin. Etkö mitenkään voisi saada niitä mittauksia vaikka oman neuvolan kautta? Olisihan se nyt henkisenkin jaksamisen kannalta hyvä saada varmuus asiaan. Mutta enivei, tosi upeaa että olet jaksanut pitää itsestäsi huolta, tsemppiä jatkossakin!!!

 

Hyvä Piiku! Elämä alkaa voittaa

En tiedä rypäleraskauden systeemeistä, mutta itselläni ei tuulimunan/kohdunulkoisen (asia ei selvinnyt) jälkeen mitattu hcg-arvoa kuin että se lähti hyvään laskuun. Kun se oli 11, niin mittaukset olisi lopetettu ellen itse olisi vaatinut mittaamaan siihen asti kun on alle 5 (luin jostain, että alle 5 tarkoittaa "ei raskaana"). Sitten kävin labrassa siis vielä kerran ja kun soitin tuloksesta, sanottiin vain, että negatiivinen eli alle 5, en tiedä paljonko se sitten oli. En myöskään tiedä mittausmenetelmistä ja mahdollisista mittavirheistä. Näin siis TAYSin alueella.

Tsemppiä Piikulle kouluhommiin ja muutenkin, joulu se kolkuttelee jo yllättävänkin lähellä!

 

hei vaan kaikille syyssateilta suojissa lämmitteleville...yritin selata tätä ketjua läpi,mutta en jaksanut montaa sivua tässä olossani ja kysynkin nyt suoraan, että josko joku osaisi kertoa minulle, millaisia oireita on, jos mola alkaakin invasiiviseksi? Entä millaisia oireita on erityisesti jos keuhkoissa on etäpesäkkeitä?

Minulla on siis tullut verta yskiessä eilen ja tänään ja äitini vaan toi mieleeni molan...hih, olinkin siis ehtinty unohtaa sen.
Aamulla sairaalaan enivei, koska kuumetta ollut nyt 13vrk:tta ja kauheaa kipua nivelissä ja lihaksissa eka viikko, palelua ja yskää ja nyt tämä kulunut vko sängyn pohjalla ed.kuumeessa vaikkei flunssa oireita..vaan tätä kirottua kuumetta, kylkiin ja rintaa sattuu, kuvottaa ja vatsakipua ja oksentamista.

Varmaan joku pitkittynyt pöpö vaan mutta tulipahan mieleen, että mistä sellaiset joiden hcg mittaukset lopetaan arvon tullessa viiteen, tietävät pelätä, onko mola pysynyt aisoissa/ voitettu...

Mukavaa lokakuuta kaikille hyväntuuliselta potilaalta Tulispa jo lunta tai edes ruskaa, rakastan syksyä!!!

 

Piiku, mun mielestä tuo kuulostaa sikainfluenssalta eikä molan uusimiselta. Influenssan oireita ovat nimenomaan kuume ja lihaskivut, sikainfluenssassa ymmärtääkseni monilla on myös pahoinvointia. Influenssan jälkitautina voi tulla keuhkokuume, joten sairaalassa on tosiaan syytä käydä tutkituttamassa asia, jos kerran veristä yskää on.

Molan keuhkoetäpesäkkeet aiheuttivat minulle sitkeää ja kivuliasta yskää, voimakasta kurkkukipua, lievää lämmön kohoamista, hengästymistä, huimausta ja pulssin nousua. Mitään korkeaa kuumetta, oksentamista tai yleistä lihassärkyä ei ollut. Jos mola lähtisi uusimaan, olisi myös todennäköistä, että ensimmäiset oireet tulisivat *kohdusta*, eli tulisi epäsäännöllistä veristä vuotoa.

Piiku, jos hCG:tä ei seurata, niin eihän sitä molan uusimista todellakaan tiedetä mistään! Vaikkakin sinun tapauksessasi uusiminen kuulostaisi tosi epätodennäköiseltä (koska mola huomattiin tosi aikaisin ja hCG laski niin nopeasti), minusta on silti järkyttävää, että sinulle ei tarjottu kuukausittaisen hCG-seurannan tarjoamaa suojaa. Sinun sijassasi kävisin ehdottomasti vaikka yksityisessä labrassa varmistamassa, että hCG on nyt negatiivinen.

Tulethan kertomaan kun voit taas paremmin!

Kuinka Murmeliini voi? Joko hoitosi on ohi, ja olet päässyt toipumaan sytostaateista? Tsemppiä ja voimia sinne!

 

Nopeasti Piikulle: Voithan tehdä raskaustestin. Jos on nega, niin ainakin on alle 25:n tai 10:n testistä riippuen. Jos tulee plussaa ja tiedät ettet oikeasti ole raskaana, kannattaa heti mennä lääkäriin. Muutoin oireesti kyllä kuulostavat influenssalta.
Toivotaan, että saat oikeat tropit nopeaan ja tilanne lähtee paranemaan.

Sunnuntaita kaikille muillekin!