Rypäleraskaus

Heissan rakkaat ihmiset!

Mun osalta emaco on nyt taaksejäänyttä elämää, toivottavasti =) Hcg junnaa 3 ja 5 välillä ja perjantaina kuulen ct-kuvan tulokset, kyllä jännittää! Tämän viikon verikoe menee vielä viimeisen myrkytysoperaation piikkiin, sitten olen omillani ja ei auta kuin toivoa että hcg pysyy aloillaan. Aika haikea mieli kuitenkin oli kun sairaalasta viimeisen kerran läksin, hoitajista oli tullut kuitenkin niin tuttuja näiden kahdeksan kuukauden aikana.

Piiku, minustakin tuo kuulostaa influenssalta, toivottavasti saat kunnon tropit. Minullakin oli keuhko-oireina hengästyminen ja sykkeen kova nousu vaikkei varsinaisia kasvaimia ehtinyt muodostua. Ja tuo raskaustesti on hyvä idea, ainakin suuntaa-antava. Nyt jatkan opiskelua ja tulen kertomaan jatkokuulumisia, olen ollut nettipimennossa remonttievakon takia... Kohta onneksi päästään omaan kotiin takaisin =) Talvea odotellessa!

 

Murmeliini, toivon sinulle rauhaisaa karenssin alkua, kohenevaa vointia ja menestyksekkään alhaisia hCG-arvoja!

CT-kuvaan liittyen mainitsen, että mulla näkyi selkeitä kasvainjälkiä keuhkokuvissa ja CT-kuvissa vielä sytostaattihoidon jälkeenkin, mutta lääkärini mielestä hoito oli silti turvallista lopettaa, sillä tässä taudissa hCG-arvo kertoo sataprosenttisesti, onko pahanlaatuisia soluja jäljellä. Seurannassa kasvainjäämät ovatkin jatkuvasti kutistuneet, nyt niistä on enää pikkuruiset rippeet jäljillä. Ei siis välttämättä ole syytä säikähtää, vaikka kuvissa jotain pientä näkyisikin!

Raskaustestejä myönnän itsekin tehneeni "muutaman" tässä seurannan aikana. Niihin liittyy sellainen pieni ongelma, että raskaustestiin voi tulla hento haamuviiva jostain muustakin syystä kuin hCG:stä johtuen. Tällaiset haamuviivat ovat itseltäni vieneet mielenrauhan monta kertaa - ja ihan turhaan, sillä veritestissä hCG on kuitenkin ollut negatiivinen. Sinänsä, jos haluaa varman tuloksen, kannattaa luottaa siihen veritestiin.

 

Hei taas ja kiitos todella paljon vastauksistanne. Ukko marssi raskaustestiä ostamaan..vähän hermostuttaa kun kuukautisiakaan ei tullut viime viikolla vaikka kaavinnan jälkeen tuli 2 normaalihkoa kiertoa 29 päivän välein, pieniähän ne olivat, 2-3 päivää kestivät mutta nyt ei tullut ollenkaan.

Minullahan ei ole ollut korkeaa kuumetta tai räkätautia ollenkaan. Olen pitänyt yllä reilun kaksi viikkoa lämpöä 37.3-37.7 joka päivä lämmön puolella kuitenkin. Yskää on muttei sellaista keuhkoputkentulehduksen kaltaista. Palelee ja hikoiluttaa vuorotellen ja todellakin väsyttää ja huimaa ja pienikin kävely hengästyttää ihan hulluna.

Eilen olin omalääkärillä ja hän ei ottanut kantaa että mikä tään on aiheuttanut, crp oli aivan normaali, joten lämpöä ei pidä yllä ainakaan bakteeritulehdus. Hän sanoi että sikainfluenssakin paranee viikon vuodelevolla. Olen ollut 2 viikkoa vuodelevossa ja ei muutosta lämpöön, väsymykseen eikä hengästymiseen. Vaihtoehto virus on ainoa vaihtoehto tai sit jokin muu...mutta on tämä sitten oudoin virus mikä mulla on ikinä ollut koska olen sairastanut influenssan kerran aiemminkin ja tällainen se ei ollut. Lääkäri sanoi vain että buranalla lämpöö alas, kylkikivut pois ja keuhkoröntgeniin lähete. En ole vielä mennyt kun tuo kuukautisten poisjääminen nyt epäilyttää taas siinä asiassa.
Lääkäri myös kirjoitti lähetteen yhteen hcg seurantaan sitten karenssiajan lopulla joulukuussa. Mutta hän ei tietenkään osannut ottaa naistensairaalan puolesta kantaa heidän hcgn seuranta tapoihin.

En minäkään usko molan villiintymiseen/uusimiseen, koska mola tosiaan havaittiin niin pian, mutta tää mystinen puolikuollut olo alkaa todella ottaan päähän. Nyt raskaustestin tekoon....

 

Piiku, tulethan kertomaan kun olet tehnyt sen testin!

 

Emacoton Murmeliini, JES!!!!! Ajatteles, että vihdoinkin olet tässä tilanteessa. Varmasti tuntuu hyvältä.

Niin, siinä raskaustestissä on hyvät ja huonot puolensa, mutta jos se näyttää selkeää negaa, ei ainakaan tarvitse miettiä enempää. Toki haamutus voi hermostuttaa, mutta silloin kyllä pitää sitten mennä heti veritestiin. Toivotaan hyvää tulosta. Tarkoitus ei ollut "opastaa" kotitesteihin, mutta samoin kuin Otavainen, tein niitä pari kertaa varmistaakseni selustaa. Mitään haamuja ei silloin tullut näkyviin. Testi kannattaa kuitenkin heittää heti pois, eikä katsella sitä testiajan jälkeen. Silloin voi haamuja näkyä, vaikkei olisi mitään syytä.

 

No nin testi tehty ja negaa näytti selkeesti. Tein sen aika "ohuesta" virtsasta, sillä olin juuri 30 min aiemmin käynyt pissalla ja join sit 0,5 litraa vettä että sain pissattua uusiks, mutta tällä ei varmaan suurempaa merkitystä tässä vaiheessa ollut. Kuukautisia ei sitten vain tullut tässä kuussa?!

 

Huh helpotusta, Piiku. Toivottavasti keuhko-oireillesi löytyy selitys, joka on jotain paljon harmittomampaa kuin molan keuhkoetäpesäkkeet!

 

Piiku: itselläni oli joskus pientä lämpöä kahdeksan viikkoa, syytä ei löytynyt, mutta yksi lääkäri kielsi mittaamasta, kuulemma lämmönsäätely voi viruksen jälkeen jäädä sekaisin ja toinen lääkäri määräsi kolmen päivän antibioottikuurin, ja sillä "tauti" lähtikin. Jos ei olisi tehonnut, niin olisi laittanut lähetteen labraan borrelioosi-testiin. Pieni (ja vissiin isokin) verenkuva otettiin ja siinä (niissä) kaikki oli ok. Siihen borrelioositestiin minäkin sinuna pyytäisin lähetteen ellei homma ala selvitä. Itselläni ei kyllä muistaakseni ollut muita oireita kuin lämpöily.

Yhdellä puolitutulla miehellä oli myös kuumetta tosi pitkään ja keuhko-oireita, mutta ei hänelläkään asia selvinnyt ainakaan moneen viikkoon, sittemmin en ole hänestä kuullut löytyikö syy ja lähtikö vaivat.

Toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Ja hyvä kun sait sen hcg-kontrollin joulukuulle.

 

Niinkuin Otavainen varoitteli, jälkiä löytyy keuhkoista ja kohtulihaksen kasvain oli pienentynyt puoleen ja kuulemma lähinnä kystiittinen. Mutta koska tämä tauti on kohdallani ollut niin hankala ja herkkä tulemaan resistentiksi, olivat hoitavat lääkärit miettineet ja miettineet ja laittoivat minut kuopioon PET-kuvaukseen missä varmistetaan onko kasvaimissa aktiivista toimintaa vai ovatko ne vain "arpia". Joissain ERITTÄIN harvoissa tapauksissa solut voivat muuttua ja lakata erittämästä hcg:tä... Mutta nyt taas odotellaan.

 

Voi Murmeliini, sun pitää siis vielä jaksaa!

Omallakin kohdalla tuli mietittyä mahdollisuutta, voisivatko molasolut mutatoitua niin, etteivät ne enää eritäkään hCG:tä. Vaikka mulla on nyt mennyt vuosi seurantaa ilman ongelmia (paitsi hapetuksen suhteen), jäämät keuhkokuvissa ovat koko ajan pienenneet ja kohtu on ollut ultrissa siisti, silti tuollainen tieto hermostuttaa. Joten en ihmettele, jos se sinua hermostuttaa nyt. Onko niin siis joskus ihan oikeasti käynyt, eikä kyseessä ole vain teoreettinen mahdollisuus?

Minä pidän kuitenkin hyvin todennäköisenä, että sulla on sama tilanne kuin mullakin; että solukko on joko arpia tai hyvänlaatuista syövän "tukisolukkoa", joka pahanlaatuisten solujen kadottua lähtee hiljalleen poistumaan. Tämän taudin yleisessä hoito-ohjeessa ei edes sanota, että hoidon lopussa negatiivisiin hCG-arvoihin päästyä pitäisi ottaa kuvat. Näin ollen kovin monta tapausta maailmassa ei voi olla, joissa hCG ei olisikaan riittänyt mittariksi.

Hirmu iso voimahalausrutistus sinulle!

 

Voivoi kun meinaa kiristää hermoja tämä odottaminen... No, hcg oli onneksi laskenut kolmeen ja järki sanoo että ei kai niissä kasvaimissa mitään enää elä mutta kun ei voi olla varma. Plaaah...

 

On varmasti pitkiä päiviä Murmeliinilla, mutta onneksi hcg on vieläkin laskenut. Joko tiedät milloin pääset kuvaukseen? En ole koskaan kuullutkaan PET-kuvauksesta. Kestääkö vastauksen saaminen kuvauksen jälkeen kauan?

 

Onpa täällä ollut rankkoja kokemuksia Voimia kaikille!!
Itse elän vielä suuressa epätietoisuudessa. Maanantaina käytiin miehen kanssa ultrassa rv 12+3 ja kohdussa ei ollutkaan asukkia Todettiin tuulimunaksi ja lääkäri epäilee molaa. Hcg yli 15000. Eilen oli kaavinta ja patologin tulokset tulee viikon-parin päästä. Verikoe uusitaan kolmen vko:n päästä. Olen ymmälläni tapahtuneesta, itku tulee kun puhuu asiasta jollekin. Toisaalta ajattelen, että ehkä helpompi näin, kun ei ollut sikiötä ollenkaan niin ei ole ketä surra...Mutta kun ei tiedä mitä on vielä edessä...
Kaikki läheiset ja suurin osa tuttavista tiesi raskaudesta, ei ole helppo kertoa tällaisesta käänteestä. Onneksi meillä on jo yksi ihana 2,5v poika, joka auttaa jaksamaan. Laskettu aika olisi ollut syntymäpäivänäni...nyyh...

 

Hei Omppu87!

Kurjaa että tämä kenkku asia on tullut kohdallesi, toivotaan nyt vain parasta että kyseessä olisikin vain tuulimuna. Ymmärtääkseni hcg voi noilla viikoilla normaaliraskaudessakin olla lähempänä 200 000 (ainakin googlettamieni taulukoitten mukaan), joten tuo sinun hcg on aika matala ja ihan viikkojen mukainen. Mutta patologihan sen varmimman vastauksen sitten antaa. Tosin itse en koskaan patologin lausuntoa edes saanut, ekan kaavinnan aikaan hcg oli lähes 500 000 ja kaavinnan yhteydessä oli jo lääkäri todennut että rypälemäistä kudosta sieltä tulee. Viikkoja oli minulla suunnilleen sama kuin sinulla kun ekaan ultraan mentiin.

Pitkiä päiviä varmasti edessä, koitahan nauttia pienestä pojastasi ja keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan, tulokset tulee aikanaan ja sitten katsotaan asiaa uudelleen ja mietitään eteenpäin. Täältä saat joka tapauksessa ihanaa tukea, koko rypäleraskaus on niin outo ja hämmentävä asia, että keskustelu samankokeneitten kanssa on ollut ainakin minulle ihan välttämätöntä. Itsekin ajattelin, että oli helpompaa päästä menetyksestä eteenpäin kun sikiötä ei ollutkaan, mutta suoraan sanottuna, aika helvetillistä tämä on kun kaveripiiristä kantautuu vähän väliä vauvauutisia.

Tulehan kertomaan tuntemuksia ja kuulumisia, ollaan täällä hengessä mukana!

 

Piiku, huhuu? Kuinka voit?

 

Inkulle piti vastaamani että PET-kuvaus perustuu jotenkin solujen sokeriaineenvaihduntaan. Sitä tapahtuu normaalisti mm sydämessä ja rakossa (muistaakseni) ja jos sitä havaitaan siellä missä syöpäsoluja/kasvaimia on, tarkoittaa se sitä että ne ovat aktiivisia ja edelleen jakautumiskykyisiä. Vastausten saapumisesta en tiedä, ilmeisesti KYS:n lääkäri katsoo kuvat ensin ja antaa lausunnon, sitten tapaan oman lääkärini. Huoh... Hcg oli 3 mutta näin painajaista että se lähti nousemaan... Jospa se ei olisi enneuni.

Täälläkin kaipaillaan Piikun kuulumisia.

 

Hei Otavainen ja hei Murmerliini, täällähän mie! Elossa ja suht hyvissä ruumiinvoimissa, hih! Eiku oikeasti on ihan pirun hyvä olo ollut tänä viikonloppuna, lämpö ei oo meinannu laskea millään mutta olen huhkinut koulussa entistä ehompana. Urheileen ei vielä pysty, mutta opiskeleen jo. Tuo lämpö on tosiaan tiukassa ja en tiedä mikä influenssa tms. sellainen mulla oli mutta lääkäri meinas et se voi sekoittaa termostaatin pitkäksi aikaa. Mietin, että varmaan tuo molan aiheuttama apeus ja suru olivat hyökkäämään kärkkyvälle virukselle oikein sisäänheittäjinä. Sitähän lääketiede toitottaa että psyykkeen vaikutus taudeista paranemiseen on 80% ja meidän lääketieteen ope sanoi, että syöpä tulee varmasti, jos on paljon vastoinkäymisiä, surua ja stressiä. Hui! Että kaikkia meitä se syöpä kyttää monta kertaa elämän aikana Pitää itkeä kun itkettää ja nauraa kuin naurattaa ja ei saa antaa elämän lannistaa. No se oli meidän sisätautiolääkärin mielipide mutta pisti vähän vauhtia minuun. Enivei en ihmettele kun tämä syyspöpö tainnutti mut niin pitkäksi aikaa, kävinhän vähän huonoilla tehoilla :/

Olen miettinyt ettei sen lapsen aika ollut, se tulee kun on oikea aika. Kyllä minä vielä äidiksi tulen, tavalla tai toisella, ja mola tuli mutta se huomattiin ajoissa, koska olin kaukaa viisas ja menin varhaisultraan yksityiselle, joten voin olla itselleni kiitollinen sen sijaan että olisin vain pettynyt itseeni. Kukaan meistä ei ole ansainnut molaa! Sen olen ymmärtänyt, ja sen että elämänilo tulee takaisin...pala kerrallaan Toivon niin joka päivä että murmerliinikin saisi vilkuttaa molalle isolla kädellä jo!

Niin ja ihanaa, kuukautiset tulivat heti samana päivänä kun kuume laski tarpeeksi. Voi kun muistelin iloitessani kuukautisista kuinka joskus aloin aina itkemään pettymyksestä niiden tullessa. No nyt olin iloinen et ne tuli yli viikon odottelun jälkeen, ne on kuitenkin merkki siitä, että elimistö toimii! Keuhkokuvassa en ole ehtinyt käymään kun kolmen viikon sairastelu aiheutti aika kovaa puurtamista koulussa, että sai toiset kiinni. Viime vkolla olikin sitten pari tenttiä ja seminaaria ja kirjallisen työn palautusta ja selvisin niistä kaikista ja siksi nyt onkin tämä viikonloppu tuntunut NIIN HYVÄLTÄ!!!! Ihanaa...olen aika onnellinen nyt... Tulispa talvi! Ja oikein paljon voimaa ja iloa ja haleja kaikille vanhoille ja uusille. Pitää nauttia näistä pienistä onnen hetkistä.

 

Ompulla on nyt piina-ajat, kun odottelet lausuntoja. Onneksi toipuminen on nyt kuitenkin alkanut, koska kaavinta on tehty ja mahdolliset rypäleet häädetty. Jaksamista lähettelen ja tosiaan tuo esikko pitää kuitenkin kiireisenä, vaikka varmasti välillä iskee lamaannus. Päivä kerrallaan eteenpäin ja samalla toipuminen niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Piiku päässyt myös opiskeluun takaisin, kiva, kiva. Ihmeen sitkeä pöpö sinuun on kyllä iskenyt, mutta nyt se selvästi talttumassa. Ja olen ehdottomasti samaa mieltä, että mielialalla on tosi suuri merkitys siinä, miltä mikin asia tuntuu ja varmasti myös fyysisesti, niin kuin opettajasi sanoo.

Kiitos Murmeliinille PET-selvityksestä. Näin ainakin saat varmaa tietoa asiasta. Mutta niin vaan on se aika pitkää odottaa tuloksia. Pitkälle olet kyllä jo päässyt omassa taistelussasi. Kohta sota on ihan kokonaan voitettu.

Mulla on kohta neljä vuotta molaraskauden lasketusta ajasta. Ihana lapsi on syntynyt sen jälkeen, mutta siltikin vielä joskus tulee se musertava tunne, kun sain tietää mistä on kysymys. Aina tietysti harvemmin ja onnellinen olen elämässäni. Ja koska pääsin fyysisesti molasta helpoimman kaavan mukaan, niin voin vain kuvitella millaista on taistella sytostaattien yms. kanssa. Tsemppejä vaan kaikille!

 

Onpa mukava kuulla että Piikulle elämä jaksaa hymyillä ja jaksat itsekin vetää suupielet ylöspäin sen kanssa! Itsekin odotan kovasti huomista koulupäivää (ja mikorbiologian tenttiä...) että pääsen takaisin arkeen kiinni syysloman jälkeen. Meinasi seinät taas alkaa kaatua niskaan kun kotona jumitin tenttikirjojen parissa. Eipä tässä muukaan auta kuin koittaa tarttua arkisiin asioihin ja huomata yks kaks että tänään mennään kuopioon ja sitten taas arjen keskellä huomata että nyt saa tulokset kuvauksista. Ei auta etukäteismurehtiminen. Kiitos taas kaikille tsempeistä ja omasta puolestani halauksia kaikille! Lunta odotellessa...

 

Voi miten kiva kuulla, Piiku, että olet noin valoisalla mielellä ja että oudot oireesikin ovat poistuneet!

Murmeliini, kannattaa tosiaan pitää itsensä aktiivisena - ei saa pysähtyä pyörittelemään ajatuksia kokonaan tämän taudin ympärillä! Hyviä opiskelupäiviä ja kärsivällisyyttä, ja toivotaan tietysti oikein helpottavia tuloksia siitä PET-kuvauksesta.

 

Todellakin hienoa ja ihanaa kuulla, että Piiku on noin positiivisilla fiiliksillä. Isosti tsemppiä jatkoon teille kaikille!

 

Lukeekohan Vendela yhä tätä palstaa? Kiinnostaisi kuulla, kuinka Vendelan raskaus sujuu! Entä mitä kuuluu Riepuselle?

 

Hei vaan kaikille!

Kyllä täällä käydään vielä, lähes päivittäin. Olen monesti aikonut kirjoittaa kuulumisiani palstalle, mutta jotenkin on tuntunut pahalta hehkuttaa omaa onnea, kun palstalle tulee koko ajan uusia kohtalotovereita molan kanssa. Muistan itse sytohoitojen ja lapsettomuustuomiopelon keskellä ajatelleeni kovin synkkiä, kun muut kertoivat onnistuneista raskausksistaan. Toki onnisumiset toivat myös toivoa noihin mustiin päiviin.

En tosiaan vielä vuosi sitten olisi uskonut, jos joku olisi minulle kertonut, että minustakin voi vielä tulla äiti. Mutta tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä. Sen verran olen omista vastoinkäymisistäni oppinut, etten vieläkään 17. raskausviikon alkaessa uskalla hihkua ja riemuita raskaudestani. Molapeikko kummittelee yhä takaraivossa ja kaipa tätä pelkoa kestää siihen saakka, että saamme pienokaisen syliimme. Sitä pitää itseään niin pahanonnen lintuna, että pitää oikein komentaa itseään ajattelemasta kaikkia niitä pahoja mahdollisuuksia, joita raskaudessa voi sattua. On hullua, ettei molapelosta kertakaikkiaan meinaa päästä eroon.

Minua kyllä seurataan todella tarkaan äitiyspolilla, esim ultrat minulle tekee lääkäri ja itseasiassa heitä on aina kaksi paikalla varmistamassa, ettei rypälesolukkoa ole havaittavissa. Nyt olen käynyt jo neljä kertaa ylimääräisessä ultrassa ja huomenna on viides tarkistus. Kaikki on ollut puhdasta tähän mennessä ja istukka näyttää hyvältä ja toimivalta. Ainoa huoli on, että se on kiinnittynyt juuri samaan paikkaan kuin mola, joten pelkona on, että sieltä jokin kasvaimen osa saattaisi aktivoitua uudelleen. Vaikkakin, jo pari viikkoa sitten lääkärit uskalsivat todeta, ettei mola enää voi tässä raskaudessani uusia, mutta määräsivät kuitenkin istukan seurantaan siltä varalta, että jotain toimintahäiriöitä ilmaantuisi. Huomenna olen taas viisaampi ja jatkoistakin päästään sopimaan

Raskaus on muuten edennyt hyvin ja alkuajan pahoinvointikin hellittää jo. Haluaisinkin kertoa teille pahimmassa tulessa oleville, että molan jälkeenkin on vielä mahdollista onnistua. Meitä on monta esimerkkiä olemassa tälläkin palstalla. Jotenkin vain haluaisin rutistaa teitä kaikkia ja sanoa, että kaikki se paha, mitä nyt tapahtuu kääntyy vielä hyväksi. Itse en uskonut koskaan nousevani kuopasta, johon molan myötä putosin, mutta nyt kahden vuoden jälkeen aurinko paistaa meillekin. Kovasti haluan lähettää teille taistelu -ja toipumisvaiheessa oleville tsemppiä ja sinniä! Tekin saatte vielä oman ailieninne nujerrettua

 

Voi kiitos, Vendela, kun kerroit kuulumisia! Tämä oli uskomattoman hieno uutinen, ja varmasti hyvin kannustava kaikille niille, jotka odottavat vuoroaan päästä samaan tilanteeseen. Ja onpa kiva kuulla, että lääkärit ottavat seurantasi noin tosissaan!

 

Hei kaikki! Kiitos valtavasti tuesta ja kannustuksesta! Kävin lueskelemassa kirjoituksianne useasti, mitään en kuitenkaan osannut kirjoittaa tunteiden mylleryksessä...
Sain lopultakin kuulla tulokset, kyseessä oli vain tavallinen tuulimuna. Parin kuukauden päästä saamme yrittää vauvaa uudesttaan. Toivottavasti paremmalla onnella.
Tuntuu kyllä todella hölmöltä näin jälkeenpäin, että tulin tänne ruikuttamaan melko pienestä vastoinkäymisestä teidän kokemuksienne rinnalla.. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä. Toivon kaikille paljon voimia ja jaksamista sekä onnea tulevaan!