Repiikö/riipiikö etäsuhde liikaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Wiltsu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

Wiltsu

Vieras
Olen tässä pohtinut etäsuhdettani. Uteliaana ja mielenkiinnolla katselen, miten tämä tulee sujumaan. En ole teini-iän jälkeen varsinaisesti seurustellut, vaan muuttanut aina melko nopeasti miesten kanssa yhteen asumaan. Nyt olen pakkotilanteessa. Asumme 200 kilsan päässä toisistamme ja minulla on vielä 16- ja 17-vuotiaat teinit kotona. Miehellä on hyvä vakityö Helsingissä, minä olisin muuten vapaa lähtemään, mutta haluan hoitaa teinini täällä.
Jollain lailla tämä on kuitenkin raastavaa. Nyt vietän ensimmäisen viikonlopun erossa hänestä tutustumisemme jälkeen ja sekin on mukavaa, sillä nautin myös puuhastelusta ihan itsekseni; pihan kevätsiivousta ja yleistä raivaamista koko talossa. Mutta viihdyn hänen seurassaan mielettömän hyvin ja siksi minusta olisi mielenkiintoista kohdata arkikin yhdessä. Läheisyytemme ja seksi on valloittavaa.
En ole varsinaisesti edes pohtinut yhteenmuuttamisen mahdollisuutta, koska sitä ei käytännössä ole. Silti ei voi mitään, että kaipaan Helsingin asuntoomme hänen luokseen. Repiiköhän tämä liikaa? Matkustaminenkin eestaas on raastavaa ja kuluttavaa. Minulla on sellainen olo, että minulla ei ole kotia enää missään. Kun tulen stadista kotiin, on täällä pyykkikuorma ja keittiö on kuin pommin jäljiltä; tämä tuntuu hetken työmaalta ja joka kerta menee muutama päivä sopeutumiseen taas. Sama toisessa päässä...menee hetki, että tajuan irrottautua teinien kanssa elämisen arjesta ja huonosta omatunnosta ja nauttia kahden aikuisen ihanista yhdessäolohetkistä...
Totunko tähän?
Missään nimessä sitä en kyseenalaista, ettenkö haluaisi tämän miehen kanssa olla. Rakastan häntä!
Mutta jaksanko elää näin vielä muutamia vuosia?
 
Jos lähdet huoneistosta ja siivoat sen, niin miten se on kuin pommin jäljiltä kun palaat?

Olisiko kenties järki palaamassa päähäsi, kun et ajattelekaan enää alapäälläsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt en ymmärrä;11616912:
Jos lähdet huoneistosta ja siivoat sen, niin miten se on kuin pommin jäljiltä kun palaat?

Olisiko kenties järki palaamassa päähäsi, kun et ajattelekaan enää alapäälläsi.
Toi sisälukutaito ei edelleenkään ole sun vahvinta alaa....mut tsemppaa - ehkä se siitä!
 
Mä ihmetelen miksi se äijä sotkee sen kämppänsä kun sä olet poissa.Siivoat teinin paskoja ja jonkun vanhan kurppa äijän paskoja. Mitä järkee, panomisen maksat siivoamalla?
 
Olen tässä pohtinut etäsuhdettani. Uteliaana ja mielenkiinnolla katselen, miten tämä tulee sujumaan. En ole teini-iän jälkeen varsinaisesti seurustellut, vaan muuttanut aina melko nopeasti miesten kanssa yhteen asumaan. Nyt olen pakkotilanteessa. Asumme 200 kilsan päässä toisistamme ja minulla on vielä 16- ja 17-vuotiaat teinit kotona. Miehellä on hyvä vakityö Helsingissä, minä olisin muuten vapaa lähtemään, mutta haluan hoitaa teinini täällä.
Jollain lailla tämä on kuitenkin raastavaa. Nyt vietän ensimmäisen viikonlopun erossa hänestä tutustumisemme jälkeen ja sekin on mukavaa, sillä nautin myös puuhastelusta ihan itsekseni; pihan kevätsiivousta ja yleistä raivaamista koko talossa. Mutta viihdyn hänen seurassaan mielettömän hyvin ja siksi minusta olisi mielenkiintoista kohdata arkikin yhdessä. Läheisyytemme ja seksi on valloittavaa.
En ole varsinaisesti edes pohtinut yhteenmuuttamisen mahdollisuutta, koska sitä ei käytännössä ole. Silti ei voi mitään, että kaipaan Helsingin asuntoomme hänen luokseen. Repiiköhän tämä liikaa? Matkustaminenkin eestaas on raastavaa ja kuluttavaa. Minulla on sellainen olo, että minulla ei ole kotia enää missään. Kun tulen stadista kotiin, on täällä pyykkikuorma ja keittiö on kuin pommin jäljiltä; tämä tuntuu hetken työmaalta ja joka kerta menee muutama päivä sopeutumiseen taas. Sama toisessa päässä...menee hetki, että tajuan irrottautua teinien kanssa elämisen arjesta ja huonosta omatunnosta ja nauttia kahden aikuisen ihanista yhdessäolohetkistä...
Totunko tähän?
Missään nimessä sitä en kyseenalaista, ettenkö haluaisi tämän miehen kanssa olla. Rakastan häntä!
Mutta jaksanko elää näin vielä muutamia vuosia?
Hei!
Ymmärtää tuon, että rankkaa on kahdella paikkakunnalla asuminen. Olet tunnollinen ihminen, haluat hoitaa asiasi ja askareesi hyvin. Ei se ole mikään virhe. - Voisko mies tulla sinun (teidän) luoksesi joskus viikonloppuisin? Vaihtelisitte. - Koska rakastat häntä, niin kyllä sä jaksat sitä rumbaa ainakin jonkun aikaa. Kohtahan lapset jo lähtevät ehkä opiskelemaan tms. Mutta hienoa että pidät lapsista noin hyvää huolta, ajattelet niiden parasta.- Kun mies on kiva ja ok sinulle, niin pidä yllä suhdetta ja onnea !
 
Viimeksi muokattu:
Hei!
Ymmärtää tuon, että rankkaa on kahdella paikkakunnalla asuminen. Olet tunnollinen ihminen, haluat hoitaa asiasi ja askareesi hyvin. Ei se ole mikään virhe. - Voisko mies tulla sinun (teidän) luoksesi joskus viikonloppuisin? Vaihtelisitte. - Koska rakastat häntä, niin kyllä sä jaksat sitä rumbaa ainakin jonkun aikaa. Kohtahan lapset jo lähtevät ehkä opiskelemaan tms. Mutta hienoa että pidät lapsista noin hyvää huolta, ajattelet niiden parasta.- Kun mies on kiva ja ok sinulle, niin pidä yllä suhdetta ja onnea !
Kyllä miesystäväni onkin ollut täällä meillä aina välillä, hänellä on helsinkiasunnon lisäksi muutama muukin paikka, jotka myös vaatii hiukan panostusta - minusta tuntuu, että meidän molempien mielestä helsinkikoti on sellainen rauhan tyyssija, lemmenluola. Siksi haluamme mennä mieluusti kahden sinne.

Hauskaa tässä koko hommassa on, että minun eksäni vielä osittain asuu samassa yhteisessä talossamme - eri asunnoissa kuitenkin ja nykyinen miesystäväni viettää eksäni kanssa aikaa yhdessä puuhaillen talomme työtiloissa...tulevat hyvin toimeen. Ja eksäni nykyinen naisystävä sitten taas vaikuttaa oikein mukavalta mimmiltä ja hän viettää myös aikaa meidän talossamme puuhastellen ja me tarjoamme toisillemme pieniä palveluksia silloin tällöin: minä muun muassa lahjoitan hänen tyttärelleen minun tyttäreni kamoja ja juttelemme niitä näitä toisiamme kunnioittaen.

Tullut mieleen, että tästä sais hyvän ja toimivan kommuunin...kaikki huolehtis kaikkien lapsista vuoron perään ja yhteisesti...kokkailtais ja katottais, että kaikilla on hyvä olla.

Itse asiassa taidan lopettaa tän etäsuhdeihmettelyni tähän; meillähän on kaikki äärettömän hyvin! Eksäni on parhaita ystäviäni ja eksän nyksä on mukava ja nyksänikin pitää heistä molemmista ja rakastaa mua ja minä sitä. Ja meillä on helsinkiasunto vain meille kahdelle.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä miesystäväni onkin ollut täällä meillä aina välillä, hänellä on helsinkiasunnon lisäksi muutama muukin paikka, jotka myös vaatii hiukan panostusta - minusta tuntuu, että meidän molempien mielestä helsinkikoti on sellainen rauhan tyyssija, lemmenluola. Siksi haluamme mennä mieluusti kahden sinne.

Hauskaa tässä koko hommassa on, että minun eksäni vielä osittain asuu samassa yhteisessä talossamme - eri asunnoissa kuitenkin ja nykyinen miesystäväni viettää eksäni kanssa aikaa yhdessä puuhaillen talomme työtiloissa...tulevat hyvin toimeen. Ja eksäni nykyinen naisystävä sitten taas vaikuttaa oikein mukavalta mimmiltä ja hän viettää myös aikaa meidän talossamme puuhastellen ja me tarjoamme toisillemme pieniä palveluksia silloin tällöin: minä muun muassa lahjoitan hänen tyttärelleen minun tyttäreni kamoja ja juttelemme niitä näitä toisiamme kunnioittaen.

Tullut mieleen, että tästä sais hyvän ja toimivan kommuunin...kaikki huolehtis kaikkien lapsista vuoron perään ja yhteisesti...kokkailtais ja katottais, että kaikilla on hyvä olla.

Itse asiassa taidan lopettaa tän etäsuhdeihmettelyni tähän; meillähän on kaikki äärettömän hyvin! Eksäni on parhaita ystäviäni ja eksän nyksä on mukava ja nyksänikin pitää heistä molemmista ja rakastaa mua ja minä sitä. Ja meillä on helsinkiasunto vain meille kahdelle.


Vielä, olen ihan kateellinen sulle että pystyt tähän tällaiseen "kommuuniin " sopeutumaan, Mä en pystyis, olen niin mustasukkainen ja " vaikea " tyyppi näin omasta näkökulmastani katsottuna.
Kaikkea hyvää sulle!
 
Viimeksi muokattu:
Kauanko olette olleet yhdessä? Muistelen, että kerroit kesällä tai syksyllä tapailevasi jotain itäsuomen metsämiestä.

Olet aina muuttanut heti yhteen asumaan, nythän onkin hyvä seurustella pitkän kaavan mukaan ainakin niin kauan, että lapset ovat vastuullasi. Pari vuotta hurahtaa äkkiä.

Teinitkö siellä sotkevat? Kyllä tuon ikäisten pitäisi pystyä siivoaamaan sotkunsa itse. Jos eivät pysty, niin palkkaa siivooja heidän rahoillaan. Rahan menetys opettaa kummasti, varsinkin jos sitä ei ole ylettömästi. Nyt on viimeinen hetki alkaa opastamaan teinejä näihin elämisen perustaitoihin.
 
Kauanko olette olleet yhdessä? Muistelen, että kerroit kesällä tai syksyllä tapailevasi jotain itäsuomen metsämiestä.

Olet aina muuttanut heti yhteen asumaan, nythän onkin hyvä seurustella pitkän kaavan mukaan ainakin niin kauan, että lapset ovat vastuullasi. Pari vuotta hurahtaa äkkiä.

Teinitkö siellä sotkevat? Kyllä tuon ikäisten pitäisi pystyä siivoaamaan sotkunsa itse. Jos eivät pysty, niin palkkaa siivooja heidän rahoillaan. Rahan menetys opettaa kummasti, varsinkin jos sitä ei ole ylettömästi. Nyt on viimeinen hetki alkaa opastamaan teinejä näihin elämisen perustaitoihin.

Sä oot kyllä yksi persereikä muisteloinesi. Tee joskus jotakin muuta kuin seuraa tätä palstaa. Tämä palsta olisi paljon parempi, jos tajuaisit pysy siinä pienessä piirissäsi ulkopuolella tämän. Läski ämmä.
 
Viimeksi muokattu:
Wiltsulla on taas mennyt viintä muutama pullo. Sen huomaa kielenkäytöstä.
Minäkin ihmettelen näitä sun kuvioitasi. Aika nopeeta toimintaa tuntuu olevan.

Miten sulla on kaksi paskasta kämppää vaikka siivoat koko ajan kummassakin päässä?
Kakarasi sotkevat toisessa päässä ja vanha juoppo kirkonmies toisessa päässä!
Huhheijaa kaikkee sitä sinä teet kikkelin eteen!
Ei käy kateeks sun elämä.

Ai niin, mitenkäs se miehen Helsingin kämppä nyt yks kaks sun asunnokses muuttui?
Oletko ostanut osuuden mieheltä vai onko hän antanut sulle jo hyvän hyvyyttään puolet omaisuudestaan vaikket ole vielä edes entisestä ukostasi eronnut?

Ja vielä, sä lahjotat ex-miehesi uudelle hoidolle tyttäresi kamoja.. hei, eikö ne olekaan tyttäresi kamoja, miten sinä niitä voit pois antaa, luulisi päätäntävallan olevan tyttärelläsi omiin tavaroihinsa??

Taitaa pitää paikkansa se vanhan kirkollinen opetus mennyt jotenkin niin, että
se mikä on sinun (kirkonmiehen ja tyttären) on myös minun (Wiltsun) ja se mikä on minun (Wiltsun) on vain minun (Wiltsun).
Vai siteerasinko mä jotenkin väärin???
 
Taitaa olla wiltsun päässä nuo äijät. Metsämiheiä ja helsinkiläismiehiä. 200 kilometriä on hirrrmu pitkä matka, paas mä sen muutama vuosi sitten menin päivittäin Tampereelta Helsinkiin duunin takia. Yhteisiä asuntoja ja taloja joissa asuu yhteisiä teinejä ja epäteinejä ja exiä ja nyksiä ja muita mielikuvitushahmoja.Ja kaikki haluaa jättituheroa. Loppu.
 
Kauanko olette olleet yhdessä? Muistelen, että kerroit kesällä tai syksyllä tapailevasi jotain itäsuomen metsämiestä.

Olet aina muuttanut heti yhteen asumaan, nythän onkin hyvä seurustella pitkän kaavan mukaan ainakin niin kauan, että lapset ovat vastuullasi. Pari vuotta hurahtaa äkkiä.

Teinitkö siellä sotkevat? Kyllä tuon ikäisten pitäisi pystyä siivoaamaan sotkunsa itse. Jos eivät pysty, niin palkkaa siivooja heidän rahoillaan. Rahan menetys opettaa kummasti, varsinkin jos sitä ei ole ylettömästi. Nyt on viimeinen hetki alkaa opastamaan teinejä näihin elämisen perustaitoihin.
Jaa, tapailin silloin kesällä jotain miestä... Onko sillä merkitystä, kuinka kauan olemme olleet nykyisen miesystäväni kanssa yhdessä?
Juuh, teinit sotkee...oletko huomannut? Joskus ne siivoo, joskus ei. En minä heidän rahoihinsa koske. Ja äh, kyllä noi kaksi mun vanhintakin on oppineet perustaidot elämään, ehkä nää kaks nuorempaakin oppii. Luotan siihen, että kun annan, niin saan. Ainakin pätee noiden mun vanhempien lasten kohdalla - tarpeeksi kun hemmottelin, saan nyt ne kaikki moninkertaisesti takaisin.
 
Viimeksi muokattu:
Tjah---- Olen vuoden päivät selaillut palstaa,eipä ole tullut vastaan aikaisemmin, häiriköikö hän?

On se törppöillyt täällä parikyt vuotta. Tais pitää vuoden paussin, joten et ole törmännyt.

Et kai ole wiltsu itse, sillä on tapana heittää tuon tapaisia kommentteja eri nimellä päästäkseen huomion keskipisteeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja minä myös;11618808:
Wiltsulla on taas mennyt viintä muutama pullo. Sen huomaa kielenkäytöstä.

Miten sulla on kaksi paskasta kämppää...?

Huhheijaa kaikkee sitä sinä teet kikkelin eteen!

Ai niin, mitenkäs se miehen Helsingin kämppä nyt yks kaks sun asunnokses muuttui?

Ja vielä, sä lahjotat ex-miehesi uudelle hoidolle tyttäresi kamoja.. hei, eikö ne olekaan tyttäresi kamoja, miten sinä niitä voit pois antaa, luulisi päätäntävallan olevan tyttärelläsi omiin tavaroihinsa??

Viinipulloja on mennyt useampia elämäni aikana joo. Miten sen huomaa kielenkäytöstä? Hmmmm...älä kysy mieystävältäni suihinottotilanteen jälkeen.

Kuinka niin KAKS paskasta kämppää? Missä niin kirjoitin?

"Huhheijaa kaikkee sitä sinä teet kikkelin eteen!"
Muistelisin tähän väliin baaripokaani, jos uskaltaisin....siltä sain ihan silkkaa pelkkää seksiä....koko yön....eikä sen tarvinnut jäädä siivoomaan ees. Hyvä pano siis.

Noh, Helsingin asunnosta oot vaan kateellinen.

Kyllä mun alaikäisen tyttären kamat on mun. Mä oon ne ostanut. Kysyin silti muodon vuoksi tyttäreltäni, että saanko antaa ne sille Klaaralle. Tyttäreni tuntee Klaaran ja äitinsä, joten sanoi, että ehdottomasti saat antaa ne Klaaralle.
 

Yhteistyössä