Rannalla, onks se nyt niin kauheeta jos taapero on yksin vedessä..

No, minä olen sitten vauhko betonihelvetissä asuva (ja muutin tänne betonihelvettiin sieltä peltojen keskeltä ) ja olen sitä mieltä että 2-v ei mene veteen yksin. Varmasti kantaani vaikuttaa se, että sukulaiseni on hukkunut 2-vuotiaana ja se, että itse suhtaudun veteen hyvin epävarmana ja pelottavanakin elementtinä. En silti usko, että lapseni ovat tästä valvomisesta pilalle menneet, ovat kyllä saaneet vapaasti puljata siinä vaiheessa, kun tiedän että esim. seisaaltaan pyllylleen kaatuessa ja veden alle joutuessa eivät sinne huku.

Olen myös töissäni joutunut elvyttämään 2-vuotiasta joka hukkui omassa kotipihassa kahluualtaaseen jossa oli vettä 15cm ja vanhemmat oli vieressä vahtimassa. Että niin.. Ja ei olis meidän lapsi 2-vuotiaana saanut vielä olla vedessä yksin, nyt on järkeä päässä paaaljon enemmän kuin silloin.

No kylläpä on viisaaksi ehtinyt puolessa vuodessa kehittyä, huh huijaa...Hirvittää vaan lapsen puolesta..

 

Me juuri oltiin rannalla. Mä myönnän olen ehkä hysteerikko omien lasteni suhteen veden kanssa. Mutta mä en päästä silmistäni edes mun 7,5v:tä. Menee siis itekseen siellä vedessä, ui ja sukeltaa. Kävelee pitkälle veteen niin että vettä rintaan ja ui aina rantaan päin. Samalla kuitenkin pidän tiukkaan silmällä kun vahdin pienempiä. Mulla kanssa se että aina pitää tietää missä kohtaa on että jos painuu veden alle niin tietää mistä lähteä etsimään. Ja joo, siellä vedessä seisoen vahdin, jos vahtisin pelkkää isointa niin rannalla voisin olla. Viisivuotias saa mennä veteen napaa myöten ja lähteä siitä uimaan/sukeltamaan rantaan päin. Silloin olen korkeintaan kahden metrin päässä. Kolmevuotias saa mennä napaan asti veteen, silloin olen aivan vieressä. Jos luttaa ihan rannassa niin olen itse hiekalla.

Äsken kun sitten halusin ottaa valokuvia niin mies tuli tilalleni veteen seisomaan että pystyn keskittymään valokuvaukseen ja mies hoiti vahtimisen. Eli kyllä meillä ihan työkseen vahditaan lapsia silloin kun rannalla ollaan. En kuitenkaan koe että mitenkään sitoisin lapsia vaikka tiukkaan niitä vahditaankin kun kuitenkin uimataidot kaikilla jo jonkinlaiset.

 

ensiapu kurssilla sanottiin, että on ihan todistettu fakta että vanhemmat EIVÄT EHDI rannalta poimimaan sukkeluksissa olevaa lasta. Pienten lasten yleisin kuolinsyy on hukkuminen, että siitä voi päätellä jotain.

Virallinen kanta asiaan on ettei taapero saa olla yksin ilman vieressä seisovaa aikuista vedessä.

 

Me juuri oltiin rannalla. Mä myönnän olen ehkä hysteerikko omien lasteni suhteen veden kanssa. Mutta mä en päästä silmistäni edes mun 7,5v:tä. Menee siis itekseen siellä vedessä, ui ja sukeltaa. Kävelee pitkälle veteen niin että vettä rintaan ja ui aina rantaan päin. Samalla kuitenkin pidän tiukkaan silmällä kun vahdin pienempiä. Mulla kanssa se että aina pitää tietää missä kohtaa on että jos painuu veden alle niin tietää mistä lähteä etsimään. Ja joo, siellä vedessä seisoen vahdin, jos vahtisin pelkkää isointa niin rannalla voisin olla. Viisivuotias saa mennä veteen napaa myöten ja lähteä siitä uimaan/sukeltamaan rantaan päin. Silloin olen korkeintaan kahden metrin päässä. Kolmevuotias saa mennä napaan asti veteen, silloin olen aivan vieressä. Jos luttaa ihan rannassa niin olen itse hiekalla.

Äsken kun sitten halusin ottaa valokuvia niin mies tuli tilalleni veteen seisomaan että pystyn keskittymään valokuvaukseen ja mies hoiti vahtimisen. Eli kyllä meillä ihan työkseen vahditaan lapsia silloin kun rannalla ollaan. En kuitenkaan koe että mitenkään sitoisin lapsia vaikka tiukkaan niitä vahditaankin kun kuitenkin uimataidot kaikilla jo jonkinlaiset.

Niin, ei se ole sitomista vaan viisautta ja huolenpitoa kuten aikuisen kuuluukin toimia.

 

no mä en jättäisi, jos vaikka kaatuu niin kyllä siinä ikävästi kerkee vettä keuhkoihin vetää ennen kuin ennätätte sieltä rannalta. muitakin vaaroja on

Vettä voi vetää henkeen siinä kaatuessaan samalla sekunnilla, kun kaatuu, vaikka äiti seisoisi vieressä.
2-3m on niin lyhyt matka, että lapsi ei takuull aehdi hukkua siinä ajassa, vaikka vanhemmat tulisivatkin rannalta.

Itse olin kerran lapsen kanssa uimassa, valvoin lasta vedessä parin, kolmen metrin päässä lapsen ollessa minun ja rannan välissä.
Lapsi kompastui pohjalla olevaan kiveen ja painui veden alle.
Syvässä vedessä kolme metriä oli pitkä matka, kun vesi otti vastaan.
Jos olisin ollut rannan puolella, matalammassa vedessä tai hiekalla, olisin ollut lapsen luona puolta nopeammin.
Silti tässäkään tapauksessa lapsi ei vetänyt vettä keuhkoon, vaan pidätti hengitystään. Ikää taisi olla 4v.

Näinpä, meidän 3v horjahti myös vaikka oli 3 aikuista metrin ja parin metrin säteellä. Kompastui pohjassa johonkin ja oli mennä uppeluksiin, eikä heti päässty kunnolla tasapainoon. Isä loikkasi ottamaan kiinni. Mutta siis voi tuollalailla käydä vaikka seisoo siinä vieressä. (uimassa oli myös muita sisaruksia).

 

Multa onnistuu vahtiminen mainiosti, vaikken itse olisikaan vedessä tai ihan vesirajassa.

Eli ei oo minusta mitenkään kauheaa, jos muksu on ns. yksikseen vedessä.

 

meillä on lapset kanssa vedessä, minä en jaksa istua siellä palelemassa vaan olen siinä missä on kuivaa vieressä =)

 

No onpa taas jotain mitä en ole edes osannut pelätä.
Meillä 1,5v ja 2v10kk ovat koko päivän mulanneet altaassa ja rannalla matalassa vedessä, ei tullut mieleenkään että olisin vieressä seissyt. Ehdin paikalle sekunnissa parin metrin päästä jos hätä tulee.

Vettä pelkäämätön 1,5v liukuu kuin hylje pää edellä altaaseen pidättäen hengitystä ja nousee pintaan hengittämään. Antakaa lasten kokeilla ja oppia, hukkua voi tosiaan vaikka vesilasiin jos niikseen tulee.

 

Mun mies pitää ehdottoman tärkeänä että seison taaperon vieressä järvessä vahtimassa sitä...on nähnyt liian monta surullista tapausta työssään...Nyt kun on oma pieni lapsi,vahtii sitä kokoajan kun haukka,jopa liikaakin!

 

Noin mekin rannalla ollaan. Lapset leikkii vedessä ja itse istutaan rannalla ihan vieressä ja tokli vahdimme lapsia koko ajan. Ei mulle ole koskaan kukaan huomauttanut asiasta. Toki kellukkeet varmuudeksi mut en mä ole niin hysteerinen ton veden kanssa. Sit saattaisin itsekin jota kuta huomauttaa jos päästäis lapsen niin ettei vahdi lastaan ja lapsi menisi päättömästi miten sattuis.

 

no mä en jättäisi, jos vaikka kaatuu niin kyllä siinä ikävästi kerkee vettä keuhkoihin vetää ennen kuin ennätätte sieltä rannalta. muitakin vaaroja on

Vettä voi vetää henkeen siinä kaatuessaan samalla sekunnilla, kun kaatuu, vaikka äiti seisoisi vieressä.
2-3m on niin lyhyt matka, että lapsi ei takuull aehdi hukkua siinä ajassa, vaikka vanhemmat tulisivatkin rannalta.

Itse olin kerran lapsen kanssa uimassa, valvoin lasta vedessä parin, kolmen metrin päässä lapsen ollessa minun ja rannan välissä.
Lapsi kompastui pohjalla olevaan kiveen ja painui veden alle.
Syvässä vedessä kolme metriä oli pitkä matka, kun vesi otti vastaan.
Jos olisin ollut rannan puolella, matalammassa vedessä tai hiekalla, olisin ollut lapsen luona puolta nopeammin.
Silti tässäkään tapauksessa lapsi ei vetänyt vettä keuhkoon, vaan pidätti hengitystään. Ikää taisi olla 4v.

Näinpä, meidän 3v horjahti myös vaikka oli 3 aikuista metrin ja parin metrin säteellä. Kompastui pohjassa johonkin ja oli mennä uppeluksiin, eikä heti päässty kunnolla tasapainoon. Isä loikkasi ottamaan kiinni. Mutta siis voi tuollalailla käydä vaikka seisoo siinä vieressä. (uimassa oli myös muita sisaruksia).

Tottakai voi käydä! mutta mietippä että noin käy kun sinä istut siellä hiekalla ja katsot hetkeksi toiseen suuntaan ja lapsi häviää veden alle. Sä menet paniikkiin ja et edes osaa hahmottaa missä kohtaa se on mennyt upoksiin kun et vieressä seiso. Sitä paitsi usein kun vieressä seisoo niin saa sen verta nopeesti kiinni ettei muksu kerkiä edes mennä pinnan alle, se tuskin sieltä rannalta käsin onnistuu...

jokainen tavallaan mutta kyllä se niin on että turvallisinta lapselle on kun aikuinen on vieressä.

 

Jos ranta on suht matala, eikä syvene yks kaks, en hätäilis. Tosin meidän taaperot on aina osanneet sukeltaa. Myös äkkitilanteessa. Silti luonnonvesi on arvaamaton ja lasta ei välttämättä heti pinnan alta huomaa, jos hän sinne katoaa.

 

no mä en jättäisi, jos vaikka kaatuu niin kyllä siinä ikävästi kerkee vettä keuhkoihin vetää ennen kuin ennätätte sieltä rannalta. muitakin vaaroja on

Vettä voi vetää henkeen siinä kaatuessaan samalla sekunnilla, kun kaatuu, vaikka äiti seisoisi vieressä.
2-3m on niin lyhyt matka, että lapsi ei takuull aehdi hukkua siinä ajassa, vaikka vanhemmat tulisivatkin rannalta.

Itse olin kerran lapsen kanssa uimassa, valvoin lasta vedessä parin, kolmen metrin päässä lapsen ollessa minun ja rannan välissä.
Lapsi kompastui pohjalla olevaan kiveen ja painui veden alle.
Syvässä vedessä kolme metriä oli pitkä matka, kun vesi otti vastaan.
Jos olisin ollut rannan puolella, matalammassa vedessä tai hiekalla, olisin ollut lapsen luona puolta nopeammin.
Silti tässäkään tapauksessa lapsi ei vetänyt vettä keuhkoon, vaan pidätti hengitystään. Ikää taisi olla 4v.

Näinpä, meidän 3v horjahti myös vaikka oli 3 aikuista metrin ja parin metrin säteellä. Kompastui pohjassa johonkin ja oli mennä uppeluksiin, eikä heti päässty kunnolla tasapainoon. Isä loikkasi ottamaan kiinni. Mutta siis voi tuollalailla käydä vaikka seisoo siinä vieressä. (uimassa oli myös muita sisaruksia).

Tottakai voi käydä! mutta mietippä että noin käy kun sinä istut siellä hiekalla ja katsot hetkeksi toiseen suuntaan ja lapsi häviää veden alle. Sä menet paniikkiin ja et edes osaa hahmottaa missä kohtaa se on mennyt upoksiin kun et vieressä seiso. Sitä paitsi usein kun vieressä seisoo niin saa sen verta nopeesti kiinni ettei muksu kerkiä edes mennä pinnan alle, se tuskin sieltä rannalta käsin onnistuu...

jokainen tavallaan mutta kyllä se niin on että turvallisinta lapselle on kun aikuinen on vieressä.

Niin, siis minähän seisoin siellä lapseni vieressä ja mieheni myös, enkä jättänyt yksin leikkimään veteen. tarkoitin vain, ettei se aina auta vaikka vieressäkin seisoo.

Ei siis tähän mennessä ole meillä lapset olleet keskenään vedessä. Ainoastaan niin että siinä vesirajassa tekevät hiekkakakkuja tms. Mutta varmaan tänä kesänä vähän isommat sisarukset voivat mennä keskenäänkin, niin että muutaman metrin päästä seuraan. 3v en osaa vielä sanoa, käytän järkeä tilanteen mukaan.

 

No ohoh. Eipä ole tullut mieleenkään, että vieressä pitää seistä.... Äsken just oltiin rannalla ja 2,5-vuotias siinä leikki rantavedessä, mies oli esikoisen kanssa syvemmällä ja minä istuin rannalla... Tosin toi ei mene nilkkoja syvemmälle...

 

no mä en jättäisi, jos vaikka kaatuu niin kyllä siinä ikävästi kerkee vettä keuhkoihin vetää ennen kuin ennätätte sieltä rannalta. muitakin vaaroja on

Vettä voi vetää henkeen siinä kaatuessaan samalla sekunnilla, kun kaatuu, vaikka äiti seisoisi vieressä.
2-3m on niin lyhyt matka, että lapsi ei takuull aehdi hukkua siinä ajassa, vaikka vanhemmat tulisivatkin rannalta.

Itse olin kerran lapsen kanssa uimassa, valvoin lasta vedessä parin, kolmen metrin päässä lapsen ollessa minun ja rannan välissä.
Lapsi kompastui pohjalla olevaan kiveen ja painui veden alle.
Syvässä vedessä kolme metriä oli pitkä matka, kun vesi otti vastaan.
Jos olisin ollut rannan puolella, matalammassa vedessä tai hiekalla, olisin ollut lapsen luona puolta nopeammin.
Silti tässäkään tapauksessa lapsi ei vetänyt vettä keuhkoon, vaan pidätti hengitystään. Ikää taisi olla 4v.

Näinpä, meidän 3v horjahti myös vaikka oli 3 aikuista metrin ja parin metrin säteellä. Kompastui pohjassa johonkin ja oli mennä uppeluksiin, eikä heti päässty kunnolla tasapainoon. Isä loikkasi ottamaan kiinni. Mutta siis voi tuollalailla käydä vaikka seisoo siinä vieressä. (uimassa oli myös muita sisaruksia).

Tottakai voi käydä! mutta mietippä että noin käy kun sinä istut siellä hiekalla ja katsot hetkeksi toiseen suuntaan ja lapsi häviää veden alle. Sä menet paniikkiin ja et edes osaa hahmottaa missä kohtaa se on mennyt upoksiin kun et vieressä seiso. Sitä paitsi usein kun vieressä seisoo niin saa sen verta nopeesti kiinni ettei muksu kerkiä edes mennä pinnan alle, se tuskin sieltä rannalta käsin onnistuu...

jokainen tavallaan mutta kyllä se niin on että turvallisinta lapselle on kun aikuinen on vieressä.

Niin, siis minähän seisoin siellä lapseni vieressä ja mieheni myös, enkä jättänyt yksin leikkimään veteen. tarkoitin vain, ettei se aina auta vaikka vieressäkin seisoo.

Ei siis tähän mennessä ole meillä lapset olleet keskenään vedessä. Ainoastaan niin että siinä vesirajassa tekevät hiekkakakkuja tms. Mutta varmaan tänä kesänä vähän isommat sisarukset voivat mennä keskenäänkin, niin että muutaman metrin päästä seuraan. 3v en osaa vielä sanoa, käytän järkeä tilanteen mukaan.

no niinhän mä sanoin että silti voi käydä mitä vaan vaikka vieressä seisoisit. Ja tajusin kyllä että seisoitte. Mutta parempi se onkin seisoa vieressä kun niin käy kuin istua rannalla. Isommat toki voi jo mennä yksinäänkin pulikoimaan ja äiti rannalla mutta ei esim. 1v, niinkuin joku täällä kertoi päästäneensä.

 

On kauheaa. Täytyy pitää käsistä kiinni ja veteen saa mennä vain (taaperon) polvia myöten. :attn: Juosta ei saa, hyppiä ei saa, eikä äitin päälle saa roiskuttaa vettä. :attn: Äidin katse ei saa herpaantua sadasosasekunniksikaan taaperosta.

 

mulla 4,5 ja 5,5 vuotiaat lapset leikkivät kaksin vedessä. jos en ite ui niin en kastele etes varpaita yleensä. useimmiten uin kyllä itsekkin ja sillon olen itse tosi syvällä ja lapset ranta vedessä

 

ensiapu kurssilla sanottiin, että on ihan todistettu fakta että vanhemmat EIVÄT EHDI rannalta poimimaan sukkeluksissa olevaa lasta. Pienten lasten yleisin kuolinsyy on hukkuminen, että siitä voi päätellä jotain.

Virallinen kanta asiaan on ettei taapero saa olla yksin ilman vieressä seisovaa aikuista vedessä.

Siis kuinka kaukaata? Meidän mökillä mä istun n 2 m päästä lapsesta joka pulikoi siinä. Olen aikoinaan nostanut pikkuveljeni hänen kaatuessaan veteen, ihan hyvin siinä kerkesi vaikken silloinkaan ollut ihan vieress. Pikkuveli oli silloin n 2v. Pidätti hengitystään ku kaatui naama edellä veteen. Samoin oma tyttäreni pyllähtäessään pepulleen (naama edellä ei ole veteen tänä kesänä mennyt - viime kesänä sukellettiin usein vielä ku vauvauinnissa käytiin vuoden ikään asti) on pidättänyt hengitystään. Korkeintaan vähän roiskunut nenään joka on tuntunut ikävältä.

Jos asia on niin, että lapsi mukamas samantien vetää vettä henkeen niin silloin vieressäseisoskelu ei auta (ellei pidä lapsesta kokoaikaa kiinni) ja kun asia ei tietenkään ole niin niin voi aivan hyvin seistä tai istua parin metrin päässä.

Kaikki hukkumistapaukset joista minä olen kuullut niin lapsi on ollut vedessä kauan. Laiturille tyttö menee aikuisen seurassa kunnes oppii uimaan, koska laiturilta pudotessa voi pudota niin syvälle ettei lasta heti löydetä, mutta rannassa saa pulikoida vaikken minä seisoisi 30 cm päässä vaan ehkä sen 2-3 metrin päässä. Se yksi sekunti pitempään mitä mulla kestää 3 m päästä vrt 30 cm päästä ei muuta yhtikäs mitään, lapsi ei siinä ajassa vedä vettä keuhkoihin.

 

Pitäkää hysteerisenä tai ei, mutta mun alle kouluikäiset, uimataidottomat lapset ei ainakaan oo sekuntiakaan vedessä ellei heillä oo joku aikuinen vieressään. Eipähän tarvi sitte jossitella jos jotain sattuukin, kun on ainaki ollu siinä vieressä eikä monen metrin päässä rannalla.

 

pulikoimassa. Kun vanhemmat ovat n. 2m päässä rantaviivasta seuraamassa ja vahtimassa lastaan?

Meillä on 2,5v lapsi joka on itsekseen vedessä suurimmaksi osaksi. Vahdimme vain rannalta käsin. Lapsi on rohkea vedessä mutta ikäisekseen järkeväkin. Ei mene vedessä vyötäistä syvemmälle, uiskentelee käsipohjaa, leikkii hiekkaleluillaan jne. Emme koe tarpeelliseksi seistä lapsen vieressä vedessä. Hiekaltakin pääsemme kyllä nopeasti avuksi jos vaikka kaatuu.

Eräs nainen vaan asiasta tänään huomautti rannalla.

En kyllä jättäisi. Olette aika rohkeita. Mä en oikeasti tajua tätä että miten se on niin vaikeata kattoa lasten perään.

 

Noi kellukkeet vielä. MItä vaaraa on, jos lapsi menee hetkeksi uppeluksiin? Millä on 3 lapsista käynyt vauvauinnissa ja näiden kanssa olen voinut olla ihan rauhassa, kun tiesin heidän osanneen sukeltaa, mutta myös ne 2 jotka eivät vauvauinnissa ole käynneet, on myös pysyneet hengissä, vaikka välillä ovat uppeluksiin joutuneet.

Mielestäni siis enemmin on vaarana se, että lapsi ei koskaan pysty edes harjoittelemaan sukellusta, kuin se, että uimarannalla on ilman kellukkeita.

 

Noi kellukkeet vielä. MItä vaaraa on, jos lapsi menee hetkeksi uppeluksiin? Millä on 3 lapsista käynyt vauvauinnissa ja näiden kanssa olen voinut olla ihan rauhassa, kun tiesin heidän osanneen sukeltaa, mutta myös ne 2 jotka eivät vauvauinnissa ole käynneet, on myös pysyneet hengissä, vaikka välillä ovat uppeluksiin joutuneet.

Mielestäni siis enemmin on vaarana se, että lapsi ei koskaan pysty edes harjoittelemaan sukellusta, kuin se, että uimarannalla on ilman kellukkeita.

Mun mielestä ei mitään. Kun nuo meidän skidit ainakin pidättää hengitystään silloin.

Enkä oo huomannut outoja katseita, kun oon antanut lasteni rauhassa "sukeltaa" ja mm. heitellyt heitä veteen heidän pyynnöstään ja antanut heidän hyppiä laiturilta tai altaan päädystä vaikkei uimataitoa ollutkaan vielä kummallakaan, eikä ikääkään kuin 2-4 v . Syvemmässä vedessä tietty kellukkeet tms olleet käytössä, rantavedessä tai lastenaltaassa saivat sukellella ilman niitäkin.

 

http://ww.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=32716:hukkuminen-lasten-toiseksi-yleisin-kuolinsyy-alkoholi-usein-taustalla&catid=2:kotimaa&Itemid=4

 

ensiapu kurssilla sanottiin, että on ihan todistettu fakta että vanhemmat EIVÄT EHDI rannalta poimimaan sukkeluksissa olevaa lasta. Pienten lasten yleisin kuolinsyy on hukkuminen, että siitä voi päätellä jotain.

Virallinen kanta asiaan on ettei taapero saa olla yksin ilman vieressä seisovaa aikuista vedessä.

Siis kuinka kaukaata? Meidän mökillä mä istun n 2 m päästä lapsesta joka pulikoi siinä. Olen aikoinaan nostanut pikkuveljeni hänen kaatuessaan veteen, ihan hyvin siinä kerkesi vaikken silloinkaan ollut ihan vieress. Pikkuveli oli silloin n 2v. Pidätti hengitystään ku kaatui naama edellä veteen. Samoin oma tyttäreni pyllähtäessään pepulleen (naama edellä ei ole veteen tänä kesänä mennyt - viime kesänä sukellettiin usein vielä ku vauvauinnissa käytiin vuoden ikään asti) on pidättänyt hengitystään. Korkeintaan vähän roiskunut nenään joka on tuntunut ikävältä.

Jos asia on niin, että lapsi mukamas samantien vetää vettä henkeen niin silloin vieressäseisoskelu ei auta (ellei pidä lapsesta kokoaikaa kiinni) ja kun asia ei tietenkään ole niin niin voi aivan hyvin seistä tai istua parin metrin päässä.

Kaikki hukkumistapaukset joista minä olen kuullut niin lapsi on ollut vedessä kauan. Laiturille tyttö menee aikuisen seurassa kunnes oppii uimaan, koska laiturilta pudotessa voi pudota niin syvälle ettei lasta heti löydetä, mutta rannassa saa pulikoida vaikken minä seisoisi 30 cm päässä vaan ehkä sen 2-3 metrin päässä. Se yksi sekunti pitempään mitä mulla kestää 3 m päästä vrt 30 cm päästä ei muuta yhtikäs mitään, lapsi ei siinä ajassa vedä vettä keuhkoihin.

No hyvin voi vetää henkeen jos pelästyy, vaikka rauhallisessa vauvauinnissa niin ei kävisikään. Samoin lapsen uimataito voi kadota sen sileän tien kun yllättäen joutuu veden varaan vaikka vähän syvemmälle. Ja kyse on ennemmin siitä että sä et välttämättä edes huomaa missä kohtaa mukelo katoaa sinne veden alle, siinähän se aika kuluukin kun paniikissa sitä aletaan etsimään. Siinä kohtaa meinaan katoaa järki lopullisesti päästä eikä se laps sieltä löydykkään ihan heti vaikka ei kaukana rannasta olisikaan.

 

No hyvin voi vetää henkeen jos pelästyy, vaikka rauhallisessa vauvauinnissa niin ei kävisikään. Samoin lapsen uimataito voi kadota sen sileän tien kun yllättäen joutuu veden varaan vaikka vähän syvemmälle. Ja kyse on ennemmin siitä että sä et välttämättä edes huomaa missä kohtaa mukelo katoaa sinne veden alle, siinähän se aika kuluukin kun paniikissa sitä aletaan etsimään. Siinä kohtaa meinaan katoaa järki lopullisesti päästä eikä se laps sieltä löydykkään ihan heti vaikka ei kaukana rannasta olisikaan.

Mä en usko, että pikkuinen voi hävitä rantaveteen, jos aikuinen vahtii rannalla n. 2m päässä. Eriasia on jos esim. laiturilta tippuu. Silloin olisikin hyvä, jos lapselle ei olisi ensimmäinen kerta kun uppeluksiin joutuu ja näin ollen ei hätääntyisi vaan räpiköisi pintaan.