mieli
Komentaminen ja ohjaaminen on kaksi ihan eri asiaa. Mutta eihän kaikki voi ymmärtää sitä...heti jos ei tee kuten lapsi sanoo luetaan se lapsen komentamiseksi.
"vieras"
[QUOTE="vieras";24035574]tässä taitaa nyt monellakin mennä sekaisin
pimennetty rauhallinen huone suljetulla ovella, ja rauhallisen lapsen iltaleikit / puuhastelut
JA
panikoiva lapsi joka on lukittuna huoneeseen ilman mitään tietoa pääseekö pois / ilman mitään rauhoittavaa tilannetta siitä, että kaikki on hyvin.[/QUOTE]
Minä ymmärsin että ongelma on se että nukahtamiseen menee niin kauan?
No, joo se on ongelma jos lapsi on siellä huoneessa paniikissa, mutta jos iloisena laulelee tai höpöttelee omiaan niin minun mielestä se ei ole ongelma. Omat lapseni eivät sitäpaitsi mene yksin nukkumaan vaan siellä on se kaksonen kaverina.
Jos lasten antaisi valvoa illalla miten pitkään vain, he nukkuisivat hoidossa todella pitkät päiväunet. Itse kuitenkin käyn töissä enkä voi päiväunia nukkua. Minulle itselleni se päivärytmi ei sovi. Menen nukkumaan arkipäivinä 22-23 välillä joka ilta, välillä aikaisemminkin. Kyllä säännöllisessä päivärytmissä on kyse paitsi lasten myös aikuisten jaksamisesta. Jos mun pitäisi nukuttaa lapsia sinne klo 23 asti ja sen jälkeen vasta pääsisin itse suihkuun ja nukkumaan, ei menisi kauaa niin alkaisin itse olla väsynyt. Herätys aamuisin 6-6.30 ja lapsilla viimeistään seitsemältä että ehditään hoitoon ja töihin.
Lapsentahtisuus voi olla ok heille kenelle se aikataulujen puolesta sopii, mutta mun mielestä sulaa hulluutta jos lapsia on enemmän. Yksi valvoisi illalla ja toinen heräisi aamulla, aikuinen ei saisi nukkua koskaan?
pimennetty rauhallinen huone suljetulla ovella, ja rauhallisen lapsen iltaleikit / puuhastelut
JA
panikoiva lapsi joka on lukittuna huoneeseen ilman mitään tietoa pääseekö pois / ilman mitään rauhoittavaa tilannetta siitä, että kaikki on hyvin.[/QUOTE]
Minä ymmärsin että ongelma on se että nukahtamiseen menee niin kauan?
No, joo se on ongelma jos lapsi on siellä huoneessa paniikissa, mutta jos iloisena laulelee tai höpöttelee omiaan niin minun mielestä se ei ole ongelma. Omat lapseni eivät sitäpaitsi mene yksin nukkumaan vaan siellä on se kaksonen kaverina.
Jos lasten antaisi valvoa illalla miten pitkään vain, he nukkuisivat hoidossa todella pitkät päiväunet. Itse kuitenkin käyn töissä enkä voi päiväunia nukkua. Minulle itselleni se päivärytmi ei sovi. Menen nukkumaan arkipäivinä 22-23 välillä joka ilta, välillä aikaisemminkin. Kyllä säännöllisessä päivärytmissä on kyse paitsi lasten myös aikuisten jaksamisesta. Jos mun pitäisi nukuttaa lapsia sinne klo 23 asti ja sen jälkeen vasta pääsisin itse suihkuun ja nukkumaan, ei menisi kauaa niin alkaisin itse olla väsynyt. Herätys aamuisin 6-6.30 ja lapsilla viimeistään seitsemältä että ehditään hoitoon ja töihin.
Lapsentahtisuus voi olla ok heille kenelle se aikataulujen puolesta sopii, mutta mun mielestä sulaa hulluutta jos lapsia on enemmän. Yksi valvoisi illalla ja toinen heräisi aamulla, aikuinen ei saisi nukkua koskaan?
"vieras"
Kuulostaa tutulta.. Tosin siitä en tiedä olisiko ovi lukossa. Tämä äiti on mahtava jättämään asioita mainitsematta.. Ja lapsi on tällä hetkellä "jo" 6v pian. Mutta tommosta menoa se siihen aikaan oli. Yksin huoneessa odottaen unta. Nukahti sitten usein sängyn alle kun pelkäsi yksin.
kurjuus
[QUOTE="vieras";24035628]Kuulostaa tutulta.. Tosin siitä en tiedä olisiko ovi lukossa. Tämä äiti on mahtava jättämään asioita mainitsematta.. Ja lapsi on tällä hetkellä "jo" 6v pian. Mutta tommosta menoa se siihen aikaan oli. Yksin huoneessa odottaen unta. Nukahti sitten usein sängyn alle kun pelkäsi yksin.[/QUOTE]
Tunnet perheen?
Kamalaa :'( Surullinen mieli lapsen vuoksi.
Tunnet perheen?
Kamalaa :'( Surullinen mieli lapsen vuoksi.
meillä tytot (7 ja liki 6v) valvoisivat vaikka läpi yon mikäli siihen mahdollisuuden saisivat.
Isänsä luona saavat usein valvoa, ja heräävät silti aikaisin: ja sitten ihmetellään kun tappelevat päivät ja miksi minulla ei näitä ongelmia koskaan ole (tietysti nahistelevat, muttei ongelmaksi asti, vaan ihan normaalisti. Tietysti tähän voidaan liittää ettei miehet aina tunnu kestävän lasten eripuraa ihan yhtä pitkäpinnaisesti
)Meillä laitan sänkyyn hiukan ennen klo 20, oli arki tai pyhä, tietysti poikkeuksia on.
Lapsi tarvitsee unta kehittyäkseen ja oppiakseen. Meillä oikeasta nukkuma-ajasta kielii, että lapset nukahtavat 10 minuutissa. Toki on iltoja ku n venyy puolellakin tunnilla kun esikoinen pohtii asioita paljon.
Neuvolassa sanoivat että aika aikaisin menevät
O) mutta anteeksi, minusta ei vaan mikään klo 23-7 unet riitä: Aikuisenkin tulisi nukkua jo sen verran, vaikkei tässä enää kasveta ja aivosolutkin on lujaa vauhtia kuihtumassa . Ja jos mulla on onnelliset, iloiset lapset, jotka jaksaa touhuta päivät ilman että joka asiasta kitistään huonojen unien takia (itse olen täysin samanlainen jos nukun huonosti/vähän) niin se on mulle se tärkein mittari.Mutta itse asiaan.
Huoneeseen en ole koskaan lukinnut, pakottanut. Toki pyytänyt palaamaan huoneeseen, korottanut ääntäkin joskus kun tytoillä pienempänä meni sellaseen pelaamiseen illat, väsyneenä lasten mielikuvitus on kyllä uskomaton, ja keksivät paljonkin asioita viivyttääkseen unillemenoa. itse tein vuorotyotä ja aamulla herätys oli klo 5, joten lasten hyppiminen yli kymmeneen ei vaan tullut kysymykseen.( Mun vanhemmat kyseenalaisti silloin kun lapset menivat 6 aikaa nukkumaan, ja sanoin etta joudun ne kiskomaan klo 5 ylos, joten ne ei oikeesti JAKSA jos eivat ajoissa mene unille, enkä minä jaksa)
Lukitseminen ei ole oikein, ei. Itse pelkään pimeää ja suljettujapaikkoja, joten ei tulisi mieleenkään sulkea lapsia minnekään, ja mielestäni sellaiseen pitäisi heti puuttua.
sai sitten vihamiehiä tai ei.
moiu
Aloittajan tapaus nyt on aivan liian kärjistetty, ei noin.
Mutta Tytsin kommentteja pakko myös vähän kommentoida, hienoa että kummipoikasi osaa mennä oma-alotteisesti nukkumaan. Mutta lapsia on niin erilaisia, toisia ei väsytä, toiset eivät malta nukkua, toiset vaan eivät osaa tulkita itseään. Aikuisten tehtävä on luoda lapselle rytmi, joka tuo turvaa ja rauhallisuutta.
2-vuotias on ihan liian nuori itse tunnistamaan väsymyksensä, vaikka kummipoikasi tässä tapauksessa onkin ilmeisesti kehittyneempi.
Monet vanhemmat käyvät töissä ja aamulla on pakko nousta aikaisin ylös, myös tämän pienen lapsen, joka on halunnut valvoa iltakymmeneen ellei vielä pidempään. Väsynyt lapsi onkin kiva sitten viedä hoitopaikkaan...hoitajat kiittää.
Mutta Tytsin kommentteja pakko myös vähän kommentoida, hienoa että kummipoikasi osaa mennä oma-alotteisesti nukkumaan. Mutta lapsia on niin erilaisia, toisia ei väsytä, toiset eivät malta nukkua, toiset vaan eivät osaa tulkita itseään. Aikuisten tehtävä on luoda lapselle rytmi, joka tuo turvaa ja rauhallisuutta.
2-vuotias on ihan liian nuori itse tunnistamaan väsymyksensä, vaikka kummipoikasi tässä tapauksessa onkin ilmeisesti kehittyneempi.
Monet vanhemmat käyvät töissä ja aamulla on pakko nousta aikaisin ylös, myös tämän pienen lapsen, joka on halunnut valvoa iltakymmeneen ellei vielä pidempään. Väsynyt lapsi onkin kiva sitten viedä hoitopaikkaan...hoitajat kiittää.
Voi tsiisus noita tytsin juttuja! Hyvä kun lapseton kertoo ihan pokkana miten pitäis lapsia pitäisi kasvattaa... Kyllähän voi olla tietoinen asioista mutta ihan eri asia on sanoa miten todellisuudessa asiat toimii.
Meilläkin isompi on sellanen että kun alkaa väsyttää niin kierrokset vaan lisääntyy ja menee riehumiseksi eikä todellakaan tulis mieleenkään lähteä nukkumaan. Riehuu niin pitkään kunnes sammuu istualteen
Meillä menee molemmat tytöt (1,5v & 2v10kk) sänkyihinsä ja ovet laitetaan kiinni. Isompi hyörii ja pyörii aikansa ja lauleskelee mutta nukahtaa sinne itsekseen, pienempi simahtaa kuin saunan lamppu. Välillä isompi saattaa olla tunninkin hereillä sängyssä mutta leikkii omia juttuja käsillään ja höpisee siellä, jos itkee niin mennään kyllä rauhottamaan.
Olen nyt varmaan sellainen kamala äiti?
Meilläkin isompi on sellanen että kun alkaa väsyttää niin kierrokset vaan lisääntyy ja menee riehumiseksi eikä todellakaan tulis mieleenkään lähteä nukkumaan. Riehuu niin pitkään kunnes sammuu istualteen
Meillä menee molemmat tytöt (1,5v & 2v10kk) sänkyihinsä ja ovet laitetaan kiinni. Isompi hyörii ja pyörii aikansa ja lauleskelee mutta nukahtaa sinne itsekseen, pienempi simahtaa kuin saunan lamppu. Välillä isompi saattaa olla tunninkin hereillä sängyssä mutta leikkii omia juttuja käsillään ja höpisee siellä, jos itkee niin mennään kyllä rauhottamaan.
Olen nyt varmaan sellainen kamala äiti?
"vieras"
Olen tätä joskus verrannut siihen, että minä jolla ei ole koiraa, alkaisin antaa kaikille koiraharrastajille vinkkejä koirankasvatuksen jne. Mielipiteitä voi toki olla, mutta kyllä mua hiukan päästäni vajaana silloin pidettäisiin.
Lastenkasvatuksen kanssa on kuitenkin ilmeisesti toisin. Sellaiset joilla ei ole lapsia tai jotka eivät ole lasten kanssa paljoa olleet tekemisissä ovat täysin oikeutettuja arvostelemaan heitä joilla on lapsia.
Monikkoperheen äitinä on vielä sanottava tähän lapsentahtisuuteen, että varmasti hieno ideologia, mutta käytännössä ihan mahdotonta jos lapsia on useampi kuin yksi. Minä ihan surutta herätin vauva-aikaan myös toisen kaksosen syömään silloin kuin toinenkin söi ( molemmat piti syöttää lääkärin käskystä aina 3h välein). Jos olisin antanut vauvojen heräillä syömään kummankin omaan tahtiinsa, en olisi kyennyt yöllä nukkumaan yhtään. Tiedän että ei välttämättä optimia lasten kannalta mutta on se äidinkin joskus pakko nukkua. 3h ruokailuväleillä sain nukkua aina hiukan reilu 2h syöttöjen välissä.
Sama koskee näitä unirytmejä jne. Jokainen perhe hakee itselleen sopivat unirytmit ja aikataulut, siihen vaikuttaa yksilöllisen unentarpeen lisäksi se miten perheen vanhemmat joutuvat aamulla lähtemään töihin jne. On aika eri asia jos lapsi saa aamulla nukkua kymmeneen kotona vailla kiirettä mihinkään, kuin se että hänet herätetään hoitoon seitsemältä.
"mä"
Onko näissä perheissä teini-ikäisiä? Silloin se sato korjataan...Mun mielestä on ihan normaalia, että lapsi syö sen verran kuin on nälkä ja menee nukkumaan sitten, kun väsyttää.
"Eea"
Niin, jos on vanhemmat on kavereita tai jopa lapsen bestiksiä.Tunnen monia perheitä, joissa lapset menevät nukkumaan silloin, kun heitä väsyttää. Eikä se yhdessäkään perheessä ole yhdeltä yöllä.
Naapuri
Meidänkin naapurissa asuu tällainen perhe ja voi hitto sitä kiukuttelun määrää koulupäivän jälkeen kun lapsi on niin väsynyt, ettei meinaa pystyssä pysyä. Joissakin perheissä kun pitää herätä myös aamulla tiettyyn aikaan.Tunnen monia perheitä, joissa lapset menevät nukkumaan silloin, kun heitä väsyttää. Eikä se yhdessäkään perheessä ole yhdeltä yöllä.
Kyllä nukkumaanmenoajat on ihan perusjuttuja lastenhoidossa.
hgf
Vaikka se joillain perheillä toimii, ei se tarkoita että se toimii kaikilla..Mun mielestä on ihan normaalia, että lapsi syö sen verran kuin on nälkä ja menee nukkumaan sitten, kun väsyttää.
"mä"
Meillä aikuinen päättää koska on nukkumaanmenoaika ja lapsi päättää kummalle kyljelle nukahtaa
"torsti"
[QUOTE="annas";24035288]Oletteko te Tytsille kuittailevat niitä, jotka pitävät lastaan 2-3 tuntia sängyssä unta odottamassa? Minusta sellainen on ihan järjetöntä, mutta kuulemani mukaan aika yleistä. Minusta lapsen nukkumiset pitäisi säätää sen mukaan, mikä on hänen nukkumisensa kannalta parasta. Olen kuullut monen kertovan, että lapset nukahtavat ihan nopeasti viikonloppuisin, kun ei ole ollut tarhan pakkopäiväunia, mutta viikolla lapsi pitää pakottaa pyörimään monta tuntia sängyssä, kun ei saa unta. Eiköhän tuollaiseen ongelmaan olisi joku ihan muu ratkaisu olemassa kuin lapsen pakottaminen sängyssä pyörimiseen iltaisin..? Se on sitten asia erikseen, jos lapsi ei vaan halua mennä sänkyyn, vaikka on oikeasti väsynyt, mutta sitten kun sänkyyn menee, nukahtaa parissakymmenessä minuutissa.
Meidän poika on nyt 1,5 v. ja hänen kohdallaan näyttäisi olevan niin, että hän itse tietää milloin on aika nukkua. Joskus pistän hänet päivä- tai iltaunille liian aikaisin, kun luulen hänen olevan jo riittävän väsynyt. Silloin poika vaihtaa sängyssä koko ajan asentoa, nousee n. viiden minuutin välein pinnoja vasten ylös huutamaan, jolloin asettelen hänet takaisin ja hän yrittää taas saada unen päästä kiinni, mutta lopulta suuttuu ihan kokonaan. Noissa tapauksissa on minusta selvää, ettei lasta nukuta riittävästi, enkä huudata häntä silloin sängyssä. Normaalistikin kun pojan laittaa nukkumaan, hän saattaa nousta muutaman kerran ylös, mutta yleensä silloin riittää pelkkä sanominen: "nyt nukutaan" tai sitten makuulle laittaminen. Nukahtaminen on varmaan aina melkoista pyörimistä pienillä lapsilla, mutta normaalisti se pyöriminen ei kestä ikuisuuksia ja hidastuu vähitellen. Mielestäni olen koko ajan oppinut paremmin tunnistamaan sen, milloin lapsi kannattaa pitää sängyssä ja milloin ottaa vielä hetkeksi valvomaan. Minulla ei ole mitään havaintoa siitä, että poika osaisi väärinkäyttää noita tilanteita.
Vauvakahvilassa yksi äiti kertoi minulle miten oli ihan nopeasti saanut oman pikkupetterinsä opetettua olemaan temppuilematta sängyssä. Hän sanoi muutamana iltana laittaneensa 9 kk ikäisen vauvansa sänkyyn, eikä ollut mennyt sinne vaikka lapsi itki. Vauva oli huutanut jonkun aikaa ja nukahtanut sitten ja 4-5 päivän jälkeen ei ollut enää inahtanutkaan. Kysyin että olivatko jättäneet oven auki, että lapsi näki ja kuuli vanhempansa, mutta eivät kuulemma olleet jättäneet. Minä en osannut sanoa tuohon mitään, vaikka säälitti tosi paljon heidän vauvansa. Nykyään puhutaan niin paljon unikouluista, että tuollaista saatetaan pitää ihan normaalina, vaikka minä en pystyisi tuollaiseen
Ymmärrän kyllä ap:ta, että on vaikea puuttua, jos kyseessä on sukulainen tai muuten tuttu ihminen. Minun yhden sukulaisen perheessä pakkosyötetään lapsia niin, että heille annostellaan ruoka lautasille ja se on pakko syödä. On tosi raskasta istua samassa pöydässä katsomassa kun lapset istuvat kylmien ruokiensa edessä ja koittavat oksennusta pidätellen saada ruuan menemään alas. En ole pystynyt sanomaan asiasta mitään, enkä usko että se auttaisikaan kun kaikissa mahdollisissa lastenhoito-oppaissa sanotaan, ettei lasta saa pakottaa syömään lautastaan tyhjäksi. Siitä tulee kyllä mielenkiintoista kun meidän poika vähän kasvaa tuosta ja hänen ei tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi, vaikka muiden lasten on pakko. Saa nähdä miten tuon toisen perheen vanhemmat selittävät asian omille lapsilleen.[/QUOTE]
Minä laitan joka ilta esikoisen klo 20-20:30 nukkumaan. Lapsi on hyvin tyytyväinen siihen että hänet viedään sänkyyn, luetaan, peitellään, annetaan pusut ja hali. Lapsi ei nuku päikkäreitä, joten ei tarvitse taistella ollenkaan, eikä viedä väkisin sänkyyn. Lapsi nukahtaa 10-15min aikana. Ikää lapsella 2v11kk.
Kun olen vienyt esikoisen, on vauvan vuoro. Imetän vauvaa ja siihen hän nukahtaa.
Mä en voi käsittää miksi pienet lapset pistetään tekemään isoja päätöksiä itse/yksin. Ihan oikeasti tytsi, lapset tarvitsee rajoja ja rakkautta. Ei niitä voi "kasvattaa" kuin pellossa, tai sen kyllä huomaa myöhemmin...
Tuttavani lapsi saa päättää koska menee nukkumaan ja yleensä menee klo 24-1 yöllä. Kuinkahan käy kun äiti palaa töihin, eikä pääse sinne ajoissa kun "jessikakaneli" nukkuu! Muutenkin tällä lapsella on paljon käytöshäiriöitä, kun saa tehdä juuri niin kuin tykkää. Häntä ei edes komenneta, kun "se on liian tiukkaa".
Toivon ettet enää jaa lastenkasvatus ohjeita, kun sulla ei selkeesti ole mitään kokemusta.
Meidän poika on nyt 1,5 v. ja hänen kohdallaan näyttäisi olevan niin, että hän itse tietää milloin on aika nukkua. Joskus pistän hänet päivä- tai iltaunille liian aikaisin, kun luulen hänen olevan jo riittävän väsynyt. Silloin poika vaihtaa sängyssä koko ajan asentoa, nousee n. viiden minuutin välein pinnoja vasten ylös huutamaan, jolloin asettelen hänet takaisin ja hän yrittää taas saada unen päästä kiinni, mutta lopulta suuttuu ihan kokonaan. Noissa tapauksissa on minusta selvää, ettei lasta nukuta riittävästi, enkä huudata häntä silloin sängyssä. Normaalistikin kun pojan laittaa nukkumaan, hän saattaa nousta muutaman kerran ylös, mutta yleensä silloin riittää pelkkä sanominen: "nyt nukutaan" tai sitten makuulle laittaminen. Nukahtaminen on varmaan aina melkoista pyörimistä pienillä lapsilla, mutta normaalisti se pyöriminen ei kestä ikuisuuksia ja hidastuu vähitellen. Mielestäni olen koko ajan oppinut paremmin tunnistamaan sen, milloin lapsi kannattaa pitää sängyssä ja milloin ottaa vielä hetkeksi valvomaan. Minulla ei ole mitään havaintoa siitä, että poika osaisi väärinkäyttää noita tilanteita.
Vauvakahvilassa yksi äiti kertoi minulle miten oli ihan nopeasti saanut oman pikkupetterinsä opetettua olemaan temppuilematta sängyssä. Hän sanoi muutamana iltana laittaneensa 9 kk ikäisen vauvansa sänkyyn, eikä ollut mennyt sinne vaikka lapsi itki. Vauva oli huutanut jonkun aikaa ja nukahtanut sitten ja 4-5 päivän jälkeen ei ollut enää inahtanutkaan. Kysyin että olivatko jättäneet oven auki, että lapsi näki ja kuuli vanhempansa, mutta eivät kuulemma olleet jättäneet. Minä en osannut sanoa tuohon mitään, vaikka säälitti tosi paljon heidän vauvansa. Nykyään puhutaan niin paljon unikouluista, että tuollaista saatetaan pitää ihan normaalina, vaikka minä en pystyisi tuollaiseen
Ymmärrän kyllä ap:ta, että on vaikea puuttua, jos kyseessä on sukulainen tai muuten tuttu ihminen. Minun yhden sukulaisen perheessä pakkosyötetään lapsia niin, että heille annostellaan ruoka lautasille ja se on pakko syödä. On tosi raskasta istua samassa pöydässä katsomassa kun lapset istuvat kylmien ruokiensa edessä ja koittavat oksennusta pidätellen saada ruuan menemään alas. En ole pystynyt sanomaan asiasta mitään, enkä usko että se auttaisikaan kun kaikissa mahdollisissa lastenhoito-oppaissa sanotaan, ettei lasta saa pakottaa syömään lautastaan tyhjäksi. Siitä tulee kyllä mielenkiintoista kun meidän poika vähän kasvaa tuosta ja hänen ei tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi, vaikka muiden lasten on pakko. Saa nähdä miten tuon toisen perheen vanhemmat selittävät asian omille lapsilleen.[/QUOTE]
Minä laitan joka ilta esikoisen klo 20-20:30 nukkumaan. Lapsi on hyvin tyytyväinen siihen että hänet viedään sänkyyn, luetaan, peitellään, annetaan pusut ja hali. Lapsi ei nuku päikkäreitä, joten ei tarvitse taistella ollenkaan, eikä viedä väkisin sänkyyn. Lapsi nukahtaa 10-15min aikana. Ikää lapsella 2v11kk.
Kun olen vienyt esikoisen, on vauvan vuoro. Imetän vauvaa ja siihen hän nukahtaa.
Mä en voi käsittää miksi pienet lapset pistetään tekemään isoja päätöksiä itse/yksin. Ihan oikeasti tytsi, lapset tarvitsee rajoja ja rakkautta. Ei niitä voi "kasvattaa" kuin pellossa, tai sen kyllä huomaa myöhemmin...
Tuttavani lapsi saa päättää koska menee nukkumaan ja yleensä menee klo 24-1 yöllä. Kuinkahan käy kun äiti palaa töihin, eikä pääse sinne ajoissa kun "jessikakaneli" nukkuu! Muutenkin tällä lapsella on paljon käytöshäiriöitä, kun saa tehdä juuri niin kuin tykkää. Häntä ei edes komenneta, kun "se on liian tiukkaa".
Toivon ettet enää jaa lastenkasvatus ohjeita, kun sulla ei selkeesti ole mitään kokemusta.
"madame"
anteeksi mutta saanen sanoa, että normaaleissa perheissä lapsilla on nukkumaanmeno ajat! niin myös meillä ja lapset nukkuu viimeistään klo.21 !
todellakin ovat tiettyyn kellon aikaan sängyssä ja pysyvät. no esikoisen kohdalla kokeilin tota ett sai valvoa niin myöhään että nukahtaa, hän pomppi vielä iloisesti klo 00 yöllä hereillä,jolloin minä en jaksanut enänä valvoa ja pistin hänet nukkumaan. sen jälkeen hommat on toistunut samanlaisena joka ilta. että siinä sulle lapsi joka valvoisi varmaan lähes koko yön, sehän seoiskin tervettä valvoo yöt ja nukkuu päivät,onnistuisi koulunkäyntikin hyvin
sanottakoon sitten sekin että ihan varmasti psykologit, lastentarhanopet yms on sitä mieltä että kunnon yöunet pitää taata lapselle ja se onnistuu vain jos aikuinen on aikuinen ja päättää nukkumaan menoajat yms..
"vieras"
[QUOTE="vieras";24035719]Olen tätä joskus verrannut siihen, että minä jolla ei ole koiraa, alkaisin antaa kaikille koiraharrastajille vinkkejä koirankasvatuksen jne. Mielipiteitä voi toki olla, mutta kyllä mua hiukan päästäni vajaana silloin pidettäisiin.
Lastenkasvatuksen kanssa on kuitenkin ilmeisesti toisin. Sellaiset joilla ei ole lapsia tai jotka eivät ole lasten kanssa paljoa olleet tekemisissä ovat täysin oikeutettuja arvostelemaan heitä joilla on lapsia.
Monikkoperheen äitinä on vielä sanottava tähän lapsentahtisuuteen, että varmasti hieno ideologia, mutta käytännössä ihan mahdotonta jos lapsia on useampi kuin yksi. Minä ihan surutta herätin vauva-aikaan myös toisen kaksosen syömään silloin kuin toinenkin söi ( molemmat piti syöttää lääkärin käskystä aina 3h välein). Jos olisin antanut vauvojen heräillä syömään kummankin omaan tahtiinsa, en olisi kyennyt yöllä nukkumaan yhtään. Tiedän että ei välttämättä optimia lasten kannalta mutta on se äidinkin joskus pakko nukkua. 3h ruokailuväleillä sain nukkua aina hiukan reilu 2h syöttöjen välissä.
Sama koskee näitä unirytmejä jne. Jokainen perhe hakee itselleen sopivat unirytmit ja aikataulut, siihen vaikuttaa yksilöllisen unentarpeen lisäksi se miten perheen vanhemmat joutuvat aamulla lähtemään töihin jne. On aika eri asia jos lapsi saa aamulla nukkua kymmeneen kotona vailla kiirettä mihinkään, kuin se että hänet herätetään hoitoon seitsemältä.[/QUOTE]
Niin, kyllähän minäkin ennen lapsia julistin, ruokapöydässä, ja kun sanon että hyvää yötä muruseni, vauva pistää silmät kii ja nukkuu rätti kainalossa siistissä huoneessa jossa on ihania leluja ja kaikki paikoillaan ja taapero kävelee pupua perässään raahaten petiin
ja nukahtaa sinne nätisti ja mä käyn sitten silittelemässä nukkuvaa suloista pienokaistani, ja käperryn sit mieheni kainaloon söpänä, nättinä, virkeenä ja tukka ja meikit hyvin,
hempeesti sylitellään ja rakastellaan kauniisti ja nukahdetaan vierekkäin
ja aamulla vauva jokeltelee sängyssä nukuttuaan 8 h, ja taapero tulee iloisena viereen ja mies tekee mulle aamupalan ja mä oon taas nätti heti aamusta.
ihan ei menny niin
Lastenkasvatuksen kanssa on kuitenkin ilmeisesti toisin. Sellaiset joilla ei ole lapsia tai jotka eivät ole lasten kanssa paljoa olleet tekemisissä ovat täysin oikeutettuja arvostelemaan heitä joilla on lapsia.
Monikkoperheen äitinä on vielä sanottava tähän lapsentahtisuuteen, että varmasti hieno ideologia, mutta käytännössä ihan mahdotonta jos lapsia on useampi kuin yksi. Minä ihan surutta herätin vauva-aikaan myös toisen kaksosen syömään silloin kuin toinenkin söi ( molemmat piti syöttää lääkärin käskystä aina 3h välein). Jos olisin antanut vauvojen heräillä syömään kummankin omaan tahtiinsa, en olisi kyennyt yöllä nukkumaan yhtään. Tiedän että ei välttämättä optimia lasten kannalta mutta on se äidinkin joskus pakko nukkua. 3h ruokailuväleillä sain nukkua aina hiukan reilu 2h syöttöjen välissä.
Sama koskee näitä unirytmejä jne. Jokainen perhe hakee itselleen sopivat unirytmit ja aikataulut, siihen vaikuttaa yksilöllisen unentarpeen lisäksi se miten perheen vanhemmat joutuvat aamulla lähtemään töihin jne. On aika eri asia jos lapsi saa aamulla nukkua kymmeneen kotona vailla kiirettä mihinkään, kuin se että hänet herätetään hoitoon seitsemältä.[/QUOTE]
Niin, kyllähän minäkin ennen lapsia julistin, ruokapöydässä, ja kun sanon että hyvää yötä muruseni, vauva pistää silmät kii ja nukkuu rätti kainalossa siistissä huoneessa jossa on ihania leluja ja kaikki paikoillaan ja taapero kävelee pupua perässään raahaten petiin
ja nukahtaa sinne nätisti ja mä käyn sitten silittelemässä nukkuvaa suloista pienokaistani, ja käperryn sit mieheni kainaloon söpänä, nättinä, virkeenä ja tukka ja meikit hyvin,
hempeesti sylitellään ja rakastellaan kauniisti ja nukahdetaan vierekkäin
ja aamulla vauva jokeltelee sängyssä nukuttuaan 8 h, ja taapero tulee iloisena viereen ja mies tekee mulle aamupalan ja mä oon taas nätti heti aamusta.
ihan ei menny niin
"madame"
ai niin tuota miten palstalaisten mielestä isomman lapsen jättö yksin nukahtaa on hirvee synti ja ls asia, mutta vauvahan täytyy nukuttaa erihuoneessa,itkettää nukkumaan, oho ups siis unikouluttaa.
kule tiedän monta perhettä joissa saattaa olla huonejäähy käytössä. täytys vissiin sitte heidänkin antaa erityislastensa pistää pienempiä kuonoonsa kun ei saa yksin olla omassa huoneessaan. kärjistin vähän .mutta
kule tiedän monta perhettä joissa saattaa olla huonejäähy käytössä. täytys vissiin sitte heidänkin antaa erityislastensa pistää pienempiä kuonoonsa kun ei saa yksin olla omassa huoneessaan. kärjistin vähän .mutta
vierass
Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta.
Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.
Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.
"vieras"
Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.
Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle.
Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.
Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle.
Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.
[QUOTE="vieras";24035763]ihan ei menny niin [/QUOTE]
Älä... ei vai?!?
Vaimon odottaessa esikoista, minä olin sitä mieltä että lapsen uhmaikä johtuu huonosta kasvatuksesta. "Meidän lapselle ei sellaista tule koska meistä tulee täydellisiä vanhempia".
Olin myös vahvasti sitä mieltä että vahvan auktoriteetin ja johdonmukaisen kasvatuksen ansiosta minun ei koskaan tarvitse korottaa ääntäni lapselle.
Lainatakseni sanojasi:
ihan ei menny niin
[/QUOTE]Älä... ei vai?!?
Vaimon odottaessa esikoista, minä olin sitä mieltä että lapsen uhmaikä johtuu huonosta kasvatuksesta. "Meidän lapselle ei sellaista tule koska meistä tulee täydellisiä vanhempia".
Olin myös vahvasti sitä mieltä että vahvan auktoriteetin ja johdonmukaisen kasvatuksen ansiosta minun ei koskaan tarvitse korottaa ääntäni lapselle.
Lainatakseni sanojasi:
ihan ei menny niin
"madame"
meillä siis kyllä tuo kohta 3vee nukahtaa viereen joka ilta. mutta eiköhän useammissa perheissä lapset jätetä sänkyyn ihan itsekseen nukahtamaan! miten se eroaa siitä jos oven laittaa kiinni?
"vieras"
Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.
Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.
Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?
Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.
Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.
(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.
Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?
Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.
Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.
(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)
"vieras"
Yksin nukuttamisesta
Nykykulttuurissamme on selvästi havaittavissa kaksi vastakkaista suuntausta liittyen vauvanhoitoon yleensä ja vauvojen nukkumiseen erityisesti. Näitä nukkumissuuntauksia voidaan nimittää esimerkiksi perhepeti-ihanteeksi ja yksin nukkuvan vauvan ihanteiksi. Tämän sivuston tekijöiden keskuudessa edustetaan perhepeti-ihannetta, mutta vastakkainen ihannekin ansaitsee tulla perusteellisesti pohdituksi. Mistä on syntynyt ihanne yksin omassa sängyssä nukkuvista vauvoista? Millä eri tavoin tuota ihannetta perustellaan tieteellisesti? Millä eri tavoilla tuohon ihanteeseen pyritään pääsemään? Millaista kritiikkiä yksin nukkumisen ihannetta vastaan on esitetty eri lähteissä?
Yksin nukkumisen lyhyt historia
Lasten ja naisten historia ei ole ollut miesvoittoisen historiantutkijajoukon ykkösaiheita menneinä vuosikymmeninä ja tiedot eri aikakausien vauvan- ja lastenhoitotavoista perustuvat paljolti suulliseen perimään, kaunokirjallisuuteen sekä joihinkin terveysviranomaisten toiminnasta jääneisiin kirjallisiin lähteisiin. Yleisen sosiaalihistoriallisen tiedon pohjalta voi kuitenkin turvallisesti sanoa, ettei ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa Euroopassa tai Suomessa ole suurimmalla osalla kansaa ollut mahdollisuutta nukuttaa vauvaa omassa huoneessa. Asumukset eivät yksinkertaisesti ole olleet tarpeeksi suuria kuin rikkaimmalla väestönosalla. Teollistumisen ja elintason yleisen nousun myötä viime vuosikymmeninä on kuitenkin asukaskohtainen neliömäärä noussut suuresti ja nykyään useimmilla suomalaisperheillä on halutessaan mahdollisuus järjestää vauva nukkumaan eri huoneeseen kuin vanhemmat. Suuret talot ja asunnot ovat kulttuurimme ihanne ja yleisen elintason noustessa erillisistä lastenhuoneista on tullut varakkaammilta vähävaraisemmille matkittu tapa.
Perinne omasta sängystä lienee kuitenkin paljon erillistä lastenhuonetta pidempi. Suomessa on jo ainakin 1800-luvulta asti veistetty puusta lastenkehtoja ja pinnasängyt ovat yleistyneet viimeistään 1950-luvulta lähtien niin, että niitä nykyään valtavirran kulttuurissa pidetään välttämättömänä vauvatarvikkeena. Vielä 1900-luvun alussa rahvas nukkui usein lattianrajassa ja vauvoja on varmaankin pyritty suojelemaan kylmältä kehtojen avulla. Kehdon keinuttaminen on ollut myös yleisesti tunnettu vauvojen rauhoittamiskeino. Vauvansänkyjä koskee tietysti sama kuin lastenhuoneita: on vaatinut taloudellisia resursseja ja käsityötaitoa ostaa tai tehdä vauvalle sänky, ja tapa on matkittu vuosisatojen varrella rikkailta köyhille.
Yksi esitetty selitys vauvojen nukuttamisesta omaan sänkyyn liittyy lapsien tukehtumiskuolemiin vanhempien kanssa samassa sängyssä nukkuessa. 1800-luvulla eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa tuli voimaan kieltoja vauvojen nukuttamisesta perhepedissä. Taustasyynä oli se, että köyhissä, monilapsisissa perheissä nähtävästi ei-toivotuista ylimääräisistä suista hankkiuduttiin epätoivoisena eroon jopa lapsenmurhalla ja yleinen tekosyy tälle oli lapsen tukehtuminen vanhemman kierähdettyä hänen päälleen. Tämä pelko vauvojen tukehtumisesta on välittynyt nykypäivään saakka, ja sen riskin poistamiseksi pitääkin perhepedissä aina noudattaa tiettyjä turvallisuussääntöjä.
Miksi vauvan pitäisi nukkua yksin?
Nykypäivänä harvoin kuulee vauvojen yksin nukuttamista perusteltavan perinteellä tai sillä, että on hienoa kun on varaa sänkyyn tai lastenhuoneeseen. Sen sijaan lapsiin erikoistuneita neurologeja myöten on perusteltu yksin nukkumista monenlaisin perheen ja vauvan hyvinvointiin liittyvin seikoin. Useimmiten suosituksissa ja ohjeissa kylläkin keskitytään vain siihen, miten vauvan saa nukkumaan yksin. Tässä kuitenkin joitakin perusteluja, miksi vauvan yksin nukkuminen olisi hyväksi (mm. Semperin vauvanruokamainoksen suomalaisen asiantuntijan mukaan):
vauvan oletetaan nukkuvan parhaiten kuin aikuinen: hämärässä, hiljaisessa huoneessa
vauvalle ajatellaan olevan pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin nukahti (esim. sylistä sänkyyn)
vauvan ajatellaan nukkuvan nopeammin pidempiä unijaksoja ilman yösyöttöjä
vauvalle ajatellaan kehittyvän pitkällä tähtäimellä parempi nukahtamisrutiini eli terveemmät uniassosiaatiot
Hyvin usein äitien välisessä keskustelussa vauvaan liittyvien perustelujen sijaan kuulee vanhempiin liittyviä perusteluja: vanhemmat saavat nukuttua paremmin, vanhempien vuode halutaan varata parisuhteelle ja seksielämän ajatellaan olevan parempaa vauvan nukkuessa toisaalla.
Yksin nukkumista ihannoivissa unikoulutusyhteyksissä pidetään yleensä ei-toivottavana tai jopa haitallisena vauvojen nukuttamista imettäessä, syliin tai aikuisen viereen. Perusteluna näkee usein muun muassa sen, että vauvalle kehittyy tästä väärä uniassosiaatio, josta hänet on myöhemmin vaikea opettaa eroon. Äitien katsotaan myös joutuvan sitomaan itseään liikaa vauvoihin näin nukuttamalla ja nukkuen sekä uskotaan äitien unenlaadun olevan heikompaa vauvan vieressä nukkuessa.
Miten ihanteeseen yksin nukkuvista vauvoista kehotetaan pyrkimään?
Unikoulu oli 1990-luvun vauvanhoidon trendisana suomessa. Nyttemmin termistä on tullut kaksijakoisia tunteita herättävä, ja nykyään näkee enemmän termiä uniassosiaatio. Molempia termejä käyttävä vauvakoulutus kuitenkin pyrkii samaan: mahdollisimman varhain yksin omassa sängyssä nukkuviin vauvoihin. Pyrkimyksenä on myös se, että vauva oppii nukahtamaan ja nukkumaan ilman toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa.
Unikouluja on nykyään monenlaisia, mutta alun perin termillä tarkoitettiin hieman toisistaan eroavia tekniikoita, joita yhdisti vauvan yksin nukkumaan laittaminen ja itkun sietäminen. Alkuperäiset unikoulut perustuivat 18001900-lukujen vanhempiin käsityksiin itkusta vauvojen keuhkoja vahvistavana ja itsenäistymistä edistävänä asiana, joka ei ole haitaksi vauvojen kehitykselle. Vauvat siis kehotettiin yksinkertaisesti jättämään yksin nukkumaan, kunnes he itsekseen nukahtivat. Ilta toisensa perään itkujakso lyheni, kunnes vauvat nukahtivat itkutta. Nämä pitkien, lohduttamatta jätettyjen itkujaksojen unikoulut on tänä päivänä poistettu suosituksista, ja niiden sijaan suositellaan unikoulutustekniikoita, joissa vauva joko otetaan syliin tai häntä silitetään hänen itkiessään ja hänet jätetään uudestaan yksin nukahtamaan hänen rauhoituttuaan. Unikouluille myös annetaan vaihtelevia suositusminimi-ikärajoja.
Mitä vasta-argumentteja ja kritiikkiä yksin nukkumisen ihanteelle ja unikouluille on esitetty?
Yksin nukkumista vastaan esitetyt argumentit vaihtelevat sen mukaan, mitä tieteen-alaa väitteen esittäjä edustaa.
Evoluutiobiologian tai kulttuuriantropologian näkökulmasta ei pidetä uskottavana käytäntöä, joka perustuu vain muutaman vuosikymmenen tai korkeintaan parin vuosisadan kokemukseen yhdessä kulttuurissa. Ihmislajin historia ja geeniemme evoluutio on miljoonien vuosien mittainen ja koko tuon ajan vauvat ovat nukkuneet äitiensä välittömässä läheisyydessä. Kuten Smallin kirjassa tuodaan esille, vauvojen geenit eivät siis ole voineet vielä ehtiä sopeutua tähän uuteen ihanteeseen eikä se siksi ole heidän kehitykselleen ihanteellista. Vauvat odottavat syntyvänsä kivi-kautiseen keräilijä-metsästäjäkulttuuriiin ja heitä ohjaavat siksi vaistot, jotka kehottavat pitämään äidin lähellä, jotta ravintoa riittää, lauma ei jätä eivätkä vaarat luonnossa vainoa. On jopa kyseenalaistettu, kuuluuko ihmisaikuistenkaan nukkua vain yhdessä jaksossa koko vuorokauden unensa ja esitetty teoria ihmislajista luontaisesti kaksi unijaksoa päivässä nukkuvana.
Lääketieteen ja neurologian näkökulmasta pidetään äärimmäisen tarpeellisena, että vauva nukkuu paljon ja erityisesti on paljon aikuista enemmän REM- eli vilkeunessa. Kuten Searsien kirjassa tuodaan esille, vastasyntyneen elimistö ei vielä tunne yön ja päivän eroa ja vauvojen unisyklit ovat paljon aikuista lyhyempiä ja sisältävät siksi enemmän REM-unta. Tämän katsotaan olevan vauvan aivojen kehityksen ja oppimisen kannalta edistyksellistä. Vauvoilla on myös varsin pikkuruiset mahalaukut, noin heidän nyrkkinsä kokoiset, ja he siksi tarvitsevat ravintoa vähän kerrallaan ja usein. Kestää siis kauan, ennen kuin vauvat pystyvät syömään päiväsaikaan riittävästi ravintoa ja he voivat jättää yösyötöt kokonaan pois.
Mikseivät vauvat sitten voisi saada tarvitsemaansa unta yksin nukkuen? Yleisimmin viitattu vauvojen ja äitien unesta laboratorio-olosuhteissa tehty tutkimus on James McKennan kolmen tutkimuksen sarja 19801990-luvuilla. Noiden tutkimusten loppupäätelmänä oli selvä ero yksin ja äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen unenlaadun välillä: äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen elintoiminnot olivat tasaisempia, hengi-tyskatkoksia oli vähemmän ja he pysyivät tasaisemmin unessa, koska saivat hoivaa ja imetystä nopeammin ja heräämättä missään vaiheessa täysin. Laboratoriotutkimukset myös osoittivat äitien olevan unissaan täysin tietoisia vauvoistaan eikä yksikään äiti ollut lähelläkään kierähtää vauvansa päälle. Äidin ja vauvan unisyklit vaikuttivat synkronoiduilta niin, että molempien uni keveni yhtä aikaa imetystä varten ja syveni taas niiden aikana ja jälkeen. Searsien kirjassa myös kerrotaan kätkytkuolemien ja yksin nukkumisen välisestä tilastollisesta yhteydestä ja väitetään, että perhepedissä nukkuvilla vauvoilla on vähemmän kätkytkuolemia.
Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään. Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen. Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan. Joka tapauksessa kiin-tymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi. Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista. Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.
Lähteet:
William ja Martha Sears: The Baby Sleep Book
Jean Liedloff: The Continuum Consept
Meredith F. Small: Our babies, Ourselves - how biology and culture shape the way we parent
Nykykulttuurissamme on selvästi havaittavissa kaksi vastakkaista suuntausta liittyen vauvanhoitoon yleensä ja vauvojen nukkumiseen erityisesti. Näitä nukkumissuuntauksia voidaan nimittää esimerkiksi perhepeti-ihanteeksi ja yksin nukkuvan vauvan ihanteiksi. Tämän sivuston tekijöiden keskuudessa edustetaan perhepeti-ihannetta, mutta vastakkainen ihannekin ansaitsee tulla perusteellisesti pohdituksi. Mistä on syntynyt ihanne yksin omassa sängyssä nukkuvista vauvoista? Millä eri tavoin tuota ihannetta perustellaan tieteellisesti? Millä eri tavoilla tuohon ihanteeseen pyritään pääsemään? Millaista kritiikkiä yksin nukkumisen ihannetta vastaan on esitetty eri lähteissä?
Yksin nukkumisen lyhyt historia
Lasten ja naisten historia ei ole ollut miesvoittoisen historiantutkijajoukon ykkösaiheita menneinä vuosikymmeninä ja tiedot eri aikakausien vauvan- ja lastenhoitotavoista perustuvat paljolti suulliseen perimään, kaunokirjallisuuteen sekä joihinkin terveysviranomaisten toiminnasta jääneisiin kirjallisiin lähteisiin. Yleisen sosiaalihistoriallisen tiedon pohjalta voi kuitenkin turvallisesti sanoa, ettei ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa Euroopassa tai Suomessa ole suurimmalla osalla kansaa ollut mahdollisuutta nukuttaa vauvaa omassa huoneessa. Asumukset eivät yksinkertaisesti ole olleet tarpeeksi suuria kuin rikkaimmalla väestönosalla. Teollistumisen ja elintason yleisen nousun myötä viime vuosikymmeninä on kuitenkin asukaskohtainen neliömäärä noussut suuresti ja nykyään useimmilla suomalaisperheillä on halutessaan mahdollisuus järjestää vauva nukkumaan eri huoneeseen kuin vanhemmat. Suuret talot ja asunnot ovat kulttuurimme ihanne ja yleisen elintason noustessa erillisistä lastenhuoneista on tullut varakkaammilta vähävaraisemmille matkittu tapa.
Perinne omasta sängystä lienee kuitenkin paljon erillistä lastenhuonetta pidempi. Suomessa on jo ainakin 1800-luvulta asti veistetty puusta lastenkehtoja ja pinnasängyt ovat yleistyneet viimeistään 1950-luvulta lähtien niin, että niitä nykyään valtavirran kulttuurissa pidetään välttämättömänä vauvatarvikkeena. Vielä 1900-luvun alussa rahvas nukkui usein lattianrajassa ja vauvoja on varmaankin pyritty suojelemaan kylmältä kehtojen avulla. Kehdon keinuttaminen on ollut myös yleisesti tunnettu vauvojen rauhoittamiskeino. Vauvansänkyjä koskee tietysti sama kuin lastenhuoneita: on vaatinut taloudellisia resursseja ja käsityötaitoa ostaa tai tehdä vauvalle sänky, ja tapa on matkittu vuosisatojen varrella rikkailta köyhille.
Yksi esitetty selitys vauvojen nukuttamisesta omaan sänkyyn liittyy lapsien tukehtumiskuolemiin vanhempien kanssa samassa sängyssä nukkuessa. 1800-luvulla eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa tuli voimaan kieltoja vauvojen nukuttamisesta perhepedissä. Taustasyynä oli se, että köyhissä, monilapsisissa perheissä nähtävästi ei-toivotuista ylimääräisistä suista hankkiuduttiin epätoivoisena eroon jopa lapsenmurhalla ja yleinen tekosyy tälle oli lapsen tukehtuminen vanhemman kierähdettyä hänen päälleen. Tämä pelko vauvojen tukehtumisesta on välittynyt nykypäivään saakka, ja sen riskin poistamiseksi pitääkin perhepedissä aina noudattaa tiettyjä turvallisuussääntöjä.
Miksi vauvan pitäisi nukkua yksin?
Nykypäivänä harvoin kuulee vauvojen yksin nukuttamista perusteltavan perinteellä tai sillä, että on hienoa kun on varaa sänkyyn tai lastenhuoneeseen. Sen sijaan lapsiin erikoistuneita neurologeja myöten on perusteltu yksin nukkumista monenlaisin perheen ja vauvan hyvinvointiin liittyvin seikoin. Useimmiten suosituksissa ja ohjeissa kylläkin keskitytään vain siihen, miten vauvan saa nukkumaan yksin. Tässä kuitenkin joitakin perusteluja, miksi vauvan yksin nukkuminen olisi hyväksi (mm. Semperin vauvanruokamainoksen suomalaisen asiantuntijan mukaan):
vauvan oletetaan nukkuvan parhaiten kuin aikuinen: hämärässä, hiljaisessa huoneessa
vauvalle ajatellaan olevan pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin nukahti (esim. sylistä sänkyyn)
vauvan ajatellaan nukkuvan nopeammin pidempiä unijaksoja ilman yösyöttöjä
vauvalle ajatellaan kehittyvän pitkällä tähtäimellä parempi nukahtamisrutiini eli terveemmät uniassosiaatiot
Hyvin usein äitien välisessä keskustelussa vauvaan liittyvien perustelujen sijaan kuulee vanhempiin liittyviä perusteluja: vanhemmat saavat nukuttua paremmin, vanhempien vuode halutaan varata parisuhteelle ja seksielämän ajatellaan olevan parempaa vauvan nukkuessa toisaalla.
Yksin nukkumista ihannoivissa unikoulutusyhteyksissä pidetään yleensä ei-toivottavana tai jopa haitallisena vauvojen nukuttamista imettäessä, syliin tai aikuisen viereen. Perusteluna näkee usein muun muassa sen, että vauvalle kehittyy tästä väärä uniassosiaatio, josta hänet on myöhemmin vaikea opettaa eroon. Äitien katsotaan myös joutuvan sitomaan itseään liikaa vauvoihin näin nukuttamalla ja nukkuen sekä uskotaan äitien unenlaadun olevan heikompaa vauvan vieressä nukkuessa.
Miten ihanteeseen yksin nukkuvista vauvoista kehotetaan pyrkimään?
Unikoulu oli 1990-luvun vauvanhoidon trendisana suomessa. Nyttemmin termistä on tullut kaksijakoisia tunteita herättävä, ja nykyään näkee enemmän termiä uniassosiaatio. Molempia termejä käyttävä vauvakoulutus kuitenkin pyrkii samaan: mahdollisimman varhain yksin omassa sängyssä nukkuviin vauvoihin. Pyrkimyksenä on myös se, että vauva oppii nukahtamaan ja nukkumaan ilman toisen ihmisen jatkuvaa läsnäoloa.
Unikouluja on nykyään monenlaisia, mutta alun perin termillä tarkoitettiin hieman toisistaan eroavia tekniikoita, joita yhdisti vauvan yksin nukkumaan laittaminen ja itkun sietäminen. Alkuperäiset unikoulut perustuivat 18001900-lukujen vanhempiin käsityksiin itkusta vauvojen keuhkoja vahvistavana ja itsenäistymistä edistävänä asiana, joka ei ole haitaksi vauvojen kehitykselle. Vauvat siis kehotettiin yksinkertaisesti jättämään yksin nukkumaan, kunnes he itsekseen nukahtivat. Ilta toisensa perään itkujakso lyheni, kunnes vauvat nukahtivat itkutta. Nämä pitkien, lohduttamatta jätettyjen itkujaksojen unikoulut on tänä päivänä poistettu suosituksista, ja niiden sijaan suositellaan unikoulutustekniikoita, joissa vauva joko otetaan syliin tai häntä silitetään hänen itkiessään ja hänet jätetään uudestaan yksin nukahtamaan hänen rauhoituttuaan. Unikouluille myös annetaan vaihtelevia suositusminimi-ikärajoja.
Mitä vasta-argumentteja ja kritiikkiä yksin nukkumisen ihanteelle ja unikouluille on esitetty?
Yksin nukkumista vastaan esitetyt argumentit vaihtelevat sen mukaan, mitä tieteen-alaa väitteen esittäjä edustaa.
Evoluutiobiologian tai kulttuuriantropologian näkökulmasta ei pidetä uskottavana käytäntöä, joka perustuu vain muutaman vuosikymmenen tai korkeintaan parin vuosisadan kokemukseen yhdessä kulttuurissa. Ihmislajin historia ja geeniemme evoluutio on miljoonien vuosien mittainen ja koko tuon ajan vauvat ovat nukkuneet äitiensä välittömässä läheisyydessä. Kuten Smallin kirjassa tuodaan esille, vauvojen geenit eivät siis ole voineet vielä ehtiä sopeutua tähän uuteen ihanteeseen eikä se siksi ole heidän kehitykselleen ihanteellista. Vauvat odottavat syntyvänsä kivi-kautiseen keräilijä-metsästäjäkulttuuriiin ja heitä ohjaavat siksi vaistot, jotka kehottavat pitämään äidin lähellä, jotta ravintoa riittää, lauma ei jätä eivätkä vaarat luonnossa vainoa. On jopa kyseenalaistettu, kuuluuko ihmisaikuistenkaan nukkua vain yhdessä jaksossa koko vuorokauden unensa ja esitetty teoria ihmislajista luontaisesti kaksi unijaksoa päivässä nukkuvana.
Lääketieteen ja neurologian näkökulmasta pidetään äärimmäisen tarpeellisena, että vauva nukkuu paljon ja erityisesti on paljon aikuista enemmän REM- eli vilkeunessa. Kuten Searsien kirjassa tuodaan esille, vastasyntyneen elimistö ei vielä tunne yön ja päivän eroa ja vauvojen unisyklit ovat paljon aikuista lyhyempiä ja sisältävät siksi enemmän REM-unta. Tämän katsotaan olevan vauvan aivojen kehityksen ja oppimisen kannalta edistyksellistä. Vauvoilla on myös varsin pikkuruiset mahalaukut, noin heidän nyrkkinsä kokoiset, ja he siksi tarvitsevat ravintoa vähän kerrallaan ja usein. Kestää siis kauan, ennen kuin vauvat pystyvät syömään päiväsaikaan riittävästi ravintoa ja he voivat jättää yösyötöt kokonaan pois.
Mikseivät vauvat sitten voisi saada tarvitsemaansa unta yksin nukkuen? Yleisimmin viitattu vauvojen ja äitien unesta laboratorio-olosuhteissa tehty tutkimus on James McKennan kolmen tutkimuksen sarja 19801990-luvuilla. Noiden tutkimusten loppupäätelmänä oli selvä ero yksin ja äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen unenlaadun välillä: äitinsä kanssa nukkuvien vauvojen elintoiminnot olivat tasaisempia, hengi-tyskatkoksia oli vähemmän ja he pysyivät tasaisemmin unessa, koska saivat hoivaa ja imetystä nopeammin ja heräämättä missään vaiheessa täysin. Laboratoriotutkimukset myös osoittivat äitien olevan unissaan täysin tietoisia vauvoistaan eikä yksikään äiti ollut lähelläkään kierähtää vauvansa päälle. Äidin ja vauvan unisyklit vaikuttivat synkronoiduilta niin, että molempien uni keveni yhtä aikaa imetystä varten ja syveni taas niiden aikana ja jälkeen. Searsien kirjassa myös kerrotaan kätkytkuolemien ja yksin nukkumisen välisestä tilastollisesta yhteydestä ja väitetään, että perhepedissä nukkuvilla vauvoilla on vähemmän kätkytkuolemia.
Psykologit taas esittäisivät varoituksen sanan yksin nukuttamista ja unikouluja vastaan siksi, ettei vauvan ajatella vielä ymmärtävän olevansa erillinen ihminen ja siksi hän kokee suurta kauhua aina yksin jäädessään. Pahimmillaan itku-unikoulun ajatellaan tuottavan jopa minän hajoamiskokemuksen sekä totaalisen hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden tunteen. Riippuu psykologista, kuinka pitkällisiä vaikutuksia ihmisen elämään näillä vauvaiän kokemuksilla ajatellaan olevan. Joka tapauksessa kiin-tymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi. Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista. Searsit perustelevatkin perhepetiä ja hyvin hidasta, lapsentahtista omaan sänkyyn opettelua turvallisen ja positiivisen asenteen luomisella nukkumista kohtaan. Heillä on asiasta vertailevaa kokemusta: kolme ensimmäistä lastaan he nukuttivat tavanomaisesti yksin ja viisi viimeistä perhepedissä - heidän perhepetivauvansa olivat rohkeammin yksin nukkuvia leikki-ikäisiä.
Lähteet:
William ja Martha Sears: The Baby Sleep Book
Jean Liedloff: The Continuum Consept
Meredith F. Small: Our babies, Ourselves - how biology and culture shape the way we parent
"argh"
Sinä vouhkaaja: Lopeta. Me kaikki ollaan luettu noi saamarin oteet jo tuhat kertaa.
Ne on teoriaa - ihmiselämä ei toimi ihan noin. Me eletään tässä maailmassa, ei japanissa. Jos tahtoo toteuttaa japanilaisen kultuurin tapoja on muutettava japaniin. Meidän yhteiskunta ei toimi samoin.
Lopeta!
Ne on teoriaa - ihmiselämä ei toimi ihan noin. Me eletään tässä maailmassa, ei japanissa. Jos tahtoo toteuttaa japanilaisen kultuurin tapoja on muutettava japaniin. Meidän yhteiskunta ei toimi samoin.
Lopeta!
"mä"
Ihme juttu, että aina NinaTT:n ketjuihin (ja nyt näemmä tytsyn:kin) ilmestyy noita linkkejä lapsien kasvatuksesta...
Kummallista yhteensattumaa....
Kummallista yhteensattumaa....