Meidän poika 9v, on aivan hurahtanu balettii, jossa on nyt muutaman kerran käyny. Itekkin aluksi koitin sanoa, että se on tyttöjen juttu, mutta lujatahtoisesti poika tahtoi koittaa ja on nyt ryhmän ainoa poika =)
Opettaja kehuu luonnonlahjakkuudeksi voiman ja hyvän kehon hallinnan takia (sisko saa kehuja notkeudesta ja vartalon rakenne sopii lajiin, mutta kun se sisu puuttuu...)
Oikeastan nyt mä olen tajunnu, etä on ihan omituista pitää balettia tyttöjen lajina, koska se vaatii hirveästi fyysistä voimaa!
Ja toinen juttu on, että jännää mistä noi tuntemukset "tyttöjen juttu" ja "poikien juttu" syntyy.
Mieskin tuumi, että järki sanoo, jotta on hieno että pojalla on harrastus josta nauttii ja saa onnistumisen tunteita ja positiivista palautetta, mutta silti ajatus esim. opiston päätösesityksessä ainoana poikana huomiota saavasta pojasta ei välttämättä herätä samanlaista "tuo on minun lapsi" ylepyttä, mitä aiheuttais, jos tyttö olisi erityisen lahjakas.
Opettaja kehuu luonnonlahjakkuudeksi voiman ja hyvän kehon hallinnan takia (sisko saa kehuja notkeudesta ja vartalon rakenne sopii lajiin, mutta kun se sisu puuttuu...)
Oikeastan nyt mä olen tajunnu, etä on ihan omituista pitää balettia tyttöjen lajina, koska se vaatii hirveästi fyysistä voimaa!
Ja toinen juttu on, että jännää mistä noi tuntemukset "tyttöjen juttu" ja "poikien juttu" syntyy.
Mieskin tuumi, että järki sanoo, jotta on hieno että pojalla on harrastus josta nauttii ja saa onnistumisen tunteita ja positiivista palautetta, mutta silti ajatus esim. opiston päätösesityksessä ainoana poikana huomiota saavasta pojasta ei välttämättä herätä samanlaista "tuo on minun lapsi" ylepyttä, mitä aiheuttais, jos tyttö olisi erityisen lahjakas.