H
"Huoh"
Vieras
Meillä on 5.5v poika, jolla on todettu SI, eli sensorisen integraation häiriö. Tämä ilmenee levottomuutena, ja erilaisina muina aisti-ja aistimus oireina (maistelee mielellään kaikkea, hakee kropalla kontaktia jne) . Poika on käynyt toimintaterapiassa yhden jakson (15 kertaa) ja todettiin ettei enää tarvitse sitä. Kävi myös psykologilla, koska haluttiin hänen arvio pojasta. Psykologin mukaan kaikki on oikein hyvin, levottomuutta on, mutta poika on esim. kielellisesti todella lahjakas, hänellä on hyvä muisti jne.
Pojalla on ollut aina ongelmia sosiaalisissa suhteissa koska on niin vilkas, herkästi töninyt muita, rikkonut leikkejä jne. Ei siis tajua itse milloin menee liian pitkälle, ja milloin muilla ei ole enää hauskaa. Kaipaa kuitenkin hirveästi kavereita ja kaverit ja tekeminen on tärkeää. Harva lapsi kuitenkaan jaksaa tätä meidän poikaa, koska tosiaan on niin raju, eikä itse ees tajua sitä. Olemme loputtomiin asti kertoneet miten pitäisi käyttäytyä ja miten ei jne jne. Nyt poika on harrastanut erästä harrastusta viime syksystä asti, johon meni ainoana uutena poikana, muut tunsivat toisensa. Ensin poika suri sittä ettei tuntenut ketään, mutta nyt on jo tullut tutuksi muiden kanssa. Tänään sitten ohjaaja tuli sanomaan, että heillä on meidän pojan kanssa vaikeuksia, koska poika tönii muita, ei malta odotaa omaa vuorooan jne. Häiritsee siis muidenkin harrastamista. Todella masentavaa kuultavaa, etenkin kun poika rakastaa tätä harrastusta ja se on hänen SI-häiriölleen hyväksi, ikäänkuin terapiaa. Olen nyt koittanut selittää koko illan enemmän ja vähemmän hyvällä ja pahalla, miksi nyt pitää lopettaa töniminen jne jne. Tuntuu että olen aivan loppu tuon pojan kanssa.En enää keksi mitä pitäisi tehdä, ja millä saada asioita perille. Tuntuu että kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
On kamalaa, että poika heitetään kohta harrastuksistakin ulos huonon käytöksen takia, että ei vaan tajua miten käyttäytyä!! Miten voikin jonossa hiljaa ja tönimättä seisominen olla vaikeaa. Kaikki aikuisetkin väsyvät poikaan nopeasti koska on niin mahdoton. Itse olen vanhempana tosiaan jo ihan loppu. Tuntuu että kohta en vaan enään jaksa edes välittää ja yrittää.
Kouluun lähtö huolestuttaa, ja olen varma että poika tulee kiusatuksi koska on helppo uhri. Lisäksi pojalla on tarve miellyttää muita, joten helposti tulee "muilutetuksi".
Olisi kiva kuulla jos on vastaavia "häiriköitä" miten olette jaksaneet ja onko mitään keinoa mikä voisi auttaa poikaan? Ymmärrän, että hänellä on SI-häiriö eikä hän välttämättä VOI tekemisilleen mitään, mutta silti se ei poista sitä faktaa että olen ihan loppu jo.
Pojalla on ollut aina ongelmia sosiaalisissa suhteissa koska on niin vilkas, herkästi töninyt muita, rikkonut leikkejä jne. Ei siis tajua itse milloin menee liian pitkälle, ja milloin muilla ei ole enää hauskaa. Kaipaa kuitenkin hirveästi kavereita ja kaverit ja tekeminen on tärkeää. Harva lapsi kuitenkaan jaksaa tätä meidän poikaa, koska tosiaan on niin raju, eikä itse ees tajua sitä. Olemme loputtomiin asti kertoneet miten pitäisi käyttäytyä ja miten ei jne jne. Nyt poika on harrastanut erästä harrastusta viime syksystä asti, johon meni ainoana uutena poikana, muut tunsivat toisensa. Ensin poika suri sittä ettei tuntenut ketään, mutta nyt on jo tullut tutuksi muiden kanssa. Tänään sitten ohjaaja tuli sanomaan, että heillä on meidän pojan kanssa vaikeuksia, koska poika tönii muita, ei malta odotaa omaa vuorooan jne. Häiritsee siis muidenkin harrastamista. Todella masentavaa kuultavaa, etenkin kun poika rakastaa tätä harrastusta ja se on hänen SI-häiriölleen hyväksi, ikäänkuin terapiaa. Olen nyt koittanut selittää koko illan enemmän ja vähemmän hyvällä ja pahalla, miksi nyt pitää lopettaa töniminen jne jne. Tuntuu että olen aivan loppu tuon pojan kanssa.En enää keksi mitä pitäisi tehdä, ja millä saada asioita perille. Tuntuu että kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
On kamalaa, että poika heitetään kohta harrastuksistakin ulos huonon käytöksen takia, että ei vaan tajua miten käyttäytyä!! Miten voikin jonossa hiljaa ja tönimättä seisominen olla vaikeaa. Kaikki aikuisetkin väsyvät poikaan nopeasti koska on niin mahdoton. Itse olen vanhempana tosiaan jo ihan loppu. Tuntuu että kohta en vaan enään jaksa edes välittää ja yrittää.
Kouluun lähtö huolestuttaa, ja olen varma että poika tulee kiusatuksi koska on helppo uhri. Lisäksi pojalla on tarve miellyttää muita, joten helposti tulee "muilutetuksi".
Olisi kiva kuulla jos on vastaavia "häiriköitä" miten olette jaksaneet ja onko mitään keinoa mikä voisi auttaa poikaan? Ymmärrän, että hänellä on SI-häiriö eikä hän välttämättä VOI tekemisilleen mitään, mutta silti se ei poista sitä faktaa että olen ihan loppu jo.
