Hei kaikille!
Nyt vasta kerkiän ja jaksan täne koneelle, on ollut aika pyöritystä tämä viimeinen viikko. Meidän neitihän on nyt sitten tänään jo viikon ikäinen, viikko on mennyt hujauksessa. Vähän tarinaa ajattelin tulla kertomaan, koitan olla kuitenkin kirjoittamatta romaania
22.12 eli su-ma välisenä yönä lorahti tosiaan lapsivedet keittiön lattialle kesken yöllistä vessareissua n.klo.3.00. Herätin miehen ja jäätiinodottelemaan jotakin muutakin tapahtuvaksi... ja odoteltiin ja odoteltiin... miään ei ollut tapahtunut aamukuuteen mennessä ja aloin jo epäillä pidätskykyn kadonneen hetkellisesti ja pissanneeni lattialle
Soitin synnärille ja käskivät tulla näytille kahdeksan aikoihin. Siellä sitten totesivat että lapsivettähän se ja olin 2 cm auki. Kun ei kuitenkaan tullut supistuksia niin lähettivät kotiin niitä odottelemaan ja sovittiin aika käynnistykseen seuraavalle aamule klo.8 jos ei mitään tapahtuisi ennen sitä. Kotona kuitenkin klo.11 aikaan alkoivat supparit n.7 min välein ja n.klo.14 tuli jo 4 min välein jolloin lähdettiin takaisin sairaalaan. Olin vasta 3 cm auki ja jäimme vastaanottoon odottelemaan edistymistä. Sitä sitten odoteltiinkin! Suppareita tuli tosi kipeinä n. 2 min välein ja aina vaan olin sen 3 cm auki! Illalla n.klo.20 päästivät sitten saliin ja sain ilokaasua hengitellä, mikä olikin tosi tehokasta tällä kerralla! Viineksi en vastaavaa tehoa muista saaneeni, mutta nyt auttoi kipuihin upeasti. Kaasulla pärjäsin pitkälle mutta, mutta... aina vaan olin 3 cm auki!
Minähän en olisi halunnut epiduraalia koska viimeksi se vei supistuksilta tunnon täysin ja ponnistusvaihe pitkittyi 1,5 tuntiin ja päätyi imukuppiin. Halusin siis nyt pärjätä ilman ja otinkin siis aqua-rakkulat joista myös oli apua selkeästi. Puolenyön aikoihin katsottiin taas tilannetta ja APUA, siis edelleen 3 cm auki... Päätettiin kätilön kanssa kokeilla kohdunkaulan puudutetta, jos se rentouttaisi sen verran että avautminen etenisi. Sattui muuten ihan kohtuullisesti tuo puudutteen laitto :kieh: Siitäei ollut mitään apua. Ei mitään. Kivut jatkuivat samanlaisina ja n.klo.2.00 puhkaistiin kalvot, jotka olivat vielä ehjät (eli lapsiveden meno oli tapahtunut ylempää)ja silloin kivut kävivät sietämättömiksi. Voin kertoa etten ole eläissäni kokenut sellaista kipua, mikä silloin alkoi. En olisi osannut edes kuvitella. Esikoisesta sain epiduraalin niin varhaisessa vaiheessa etten ollut sellaista silloin kokenut. Silloin katosi kaikki periaatteet hornan tuuttiin ja epiduraali äkkiä ja heti
Lääkäri kävi tökkimässä selkääni kolme kertaa ennen kuin sai puudutteen laitettua ja voi sitä onnea kun se alkoi vaikuttaa! Niinpä sitten kävikin että aukeneminenkin edistyi pikku hiljaa ja klo.4.00 olin jopa (!) 5 cm auki
Kätilö laittoi epiduraalin lisäyksen ja lähti huoneesta. N.klo.4.30 tunsin jotain kovaa jalkojeni välissä ja soitin kelloa sillä tunsin tarvetta ponnistaa (täysin uusi tuntemus minulle!). Kätilö sanoi vähän epäuskovaan sävyyn katsovansa tilanteen ja yllätys hänellekin, olin 10 cm auki ja vauvan pää oli jalkovälissäni melkein ulkona. Siispä ponnistettiin ja 6 min, neljä ponnistusta ja lapsi oli pihalla
Olin täysin puulla päähän lyöty, olin jo varautunut samaan imukuppirääkkiin kuin viimeksi, ja nyt tämä kävikin näin siististi! Meidän mustatukkainen prinsessa oli tosiaan täysin odottamatta 3990g, joten siinäkin mielessä tämä näin helppo ponnistusvaihe oli täysi ihme (esikoinen oli 3150g). Niin sitten ekaa kertaa sain vauvan heti syliin ja hän osasi heti imeäkin. Pisteet 8-9.
Kokemus oli siis hieman ristiriitainen, kipujen suhteen pahempi kuin edellinen synnytys, mutta ponnistuksen ja lopputuloksen kannalta huomattavasti helpompi. Jouluaattona tosiaan jo kotiuduttiin.
Tyttö on suloinen kun mikä. Syö hyvin ja maitoa riittää. Yö on risaisia mutta niinhän ne näin alkuun on tietenkin kun ei toisella vielä rytmiä ole. Esikoinen suhtautuu ainakin toistaiseksi vauvaan positiivisesti, suukottelee ja on kiinnostunut. Sanoo; "meidän vauva" ja silittää päätä :heart: Saa nyt nähdä kun mies alkaa taas työt perjantaista alkaen, miten mahtanee sitten suhtautua kun ei saakaan kokoajan huomiota.
No, tuli romaani kuitenkin
Kiva jos jaksoitte lukea. En ole vielä ehtinyt perehtyä mitä olette kirjoitelleet, joten tulen myöhemmin kommentoimaan. Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille toivottaa,
Torey ja tytöt