Pidenpään haaveilleet

[Sunny]

Pahoittelut Hipalle menkoista, kurjaa .

Rosalle voisin sanoa, että liityn samaan joukkoon: tämä päivä on ollut kuin suoraan helvetistä!!
Mullahan tosiaan tää tilanne on ollut tosi epäselvä. Viime viikonloppuna vuotoa kunnolla ja kipuja. Lämmöt pysyneet koholla 37 tietämissä, eilen raskaustestissä ihan selkeä plussa. Tänään menin lääkäriin, kun jonkin laista vuotoa tulee koko ajan. No, nehän sitten heti heräsivät, kun kuuluvat mun edellisestä kohdun ulkoisesta ja eikun lähete suoraan sairaalaan.

Siellä sitten miehen kanssa odotettiin ja odotettiin. Multa otettiin verikokeet ja pissanäyte ja taas odotettiin, Huh hu.
Lopulta kun pääsin gynelle niin uutiset oli tosi ""valoisat"". Mitä luultavammin uus kohdun ulkoinen ja kystakin oli siellä vasemmalla puolella taas ollut. Tosin tuo kysta oli ilmeisesti juuri puhjennut ja vuotanut pois, koska se oli gynen mukaan litistynyt. Alkuviikosta taas kotrolliin. Jos silloin Hcg-arvot ovat laskeneet, niin mahdollista on myös varhainen keskenmeno (joka olis tässä tapauksessa parempi vaihtoehto). Niin, että jos mitään vauvoja en saa kropassani kasvaamaan niin kystia ainakin. Pitäis varmaan kehitellä mulle ihan omat sellaiset kystatestit ja sit jos tulistkin kaks kystaa kerrallaan niin olis oikeen tuplaonni!! No, joo oikeasti ei paljon naurata... Pakko kuitenkin yrittää välillä heittää vähän mustaa huumoria muuten ei pää kestä. Kyllä täällä on tänään itketty. Raksalla kun käytiin sain tyhjässä talossa oikein itkeä kunnolla ääneen, kyllä se vähän helpotti.

Rosa sulle ja miehellesi kovasti tsemppiä täältä halauksen kera. Toivotaan, että kun ne muutenkaan ei näyttäneet osaavan hommiaan niin testikin on jotenkin möhlitty ja tilanne ei olisikaan ollenkaan niin toivoton. Uus testi vaan, niin saatte asiaan selvyyttä. Toivoa ei kannata vielä missään nimessä menettää (paraskin puhuja nimimerkillä toivonsa menettänyt). Harmi sen jalkaskin puolesta, mutta ehkä tää oli joku tarkoitus: sun ei tarvi nyt mennä töihin kun on toi simppa-asia selvitettävänä ja mieltä painamassa. Hyvä kun jalkaan ei tullut murtumaa.

Koitetaan jaksaa siskot... Life is hard but so am I.

 

[Suvi]

Voi Sunny! Ihan hirveää! Miten voi olla niin huonoa tuuria, että jo toisen kerran käy samalla tavalla? Minun mottoni on myös tuo sama ""Life is hard, bur so am I"", taidamme olla vähän sukulaissieluja! Mutta eikös se ole juuri niin, että meille vahvoille annetaan näitä vastoinkäymisiä ja niille, jotka eivät niitä kestäisi, niitä ei anneta! Tsemppiä sinulle roppakaupalla! Kyllä se vielä kerran onnistuu, usko pois!

 

[Rosa]

Voi Sunny, oon tosi pahoillani! Miten voi taas olla asiat noin...? Karseeta.

Itse olen täällä miettinyt asioita. Paljonkin, kun muuta ei oikein voi tehdä... Huomenna simppatestinäytettä antamaan. Mitä jos mun miehellä ei oikeasti ole siittiön siittiötä?!? Täällä olen päivän maannut ja potenut jalkaa ja mietiskellyt näitä vaikeita asioita... Tänään on kp14/28, että niinkö ovis ja meillä on rakastelu pannassa, olikohan 3-5 päivää pitäis olla yhdynnästä pidättäytymistä ennen testin ottamista. Noh, ei se mua oikeestaan vaivaa. Johan tässä on 12 kiertoa mennyt harakoille, että ei tämä yksi tässä matkassa enää paljon paina.

Eilen taas kuulin, että kaksi tyyppiä ovat raskaana. Toinen aivan älyn nuori tyttö. Vietä siinä sitten kotosalla äitienpäivää ja koita olla kuin ""ei tässä mitään""...

Rosa

 

[Rosa]

No niin... Tänä aamuna on käyty simppanäyte taas antamassa. Oon kyllä tosi ylpeä miehestäni, ei mennyt kauan eikä urputtanut ollenkaan testistä! Tuloksiakin luvattiin ehkä jo tälle viikolle, mutta viimeistään ensi viikolla aikoivat lähettää postia. Odotellaan... Jospa nyt oikeasti jotain tapahtuisi. Vissi ero on siinä, että nyt oltiin yksityisellä ja viimeksi kunnallisella puolella.

Kierron puoltaväliä tässä eletään. Seuraavan kerran tätiä odotellaan tossa 30.5 saapuvaksi.

 

[Sunny]

Hieno juttu Rosa, että nyt asiat näyttäis sujuvan paremmin tuon hoitavan tahon suhteen. Toivottavasti saisitte vastaukset pian, odottaminen on niin turhauttavaa...

Mulla oli tänään se polikäynti. Raskaushormniarvo oli sama kuin lauantaina, joten sen seuranta jatkuu. Torstaina taas verikokeeseen. Tämä gyne piti kuitenkin todennäköisempänä, että tää olis ollut ihan normaali keskenmeno ennemmin kuin kohdun ulkoinen, mutta varmaksi ei voi sanoa. Clomeja en saa enää käyttää ykstyisen gynen ohjeiden mukaan ilman ultraseurantaa. Kerroin kuinka turhautunut ja rikki olen koko tästä tilanteesta ja niinpä se konsultoi lapsettomuusklinikan lääkäriä siitä samantien. Sovittiin, että kesän ajan käytössä on Terolutit, jotta kierrot pysyisivät jossain kuosissa. Elo-syyskuussa tulee kutsu tarkempiin tutkimuksiin ja hoitosuunnitteluun sinne hormoni- ja lapsettomuusklinikalle. JOS kesän aikana jotain luonnonmukaisesti tapahtuu niin sitten se on ihan ok.
Päätin, että kesän otamme tosi rennosti tämän asian suhteen. En mittaile lämpöjä, en tikuta ovista, ei laskeskella sen paremmin otollisia aikoja. Eletään just niin kuin hyvältä tuntuu, kunhan muistan Terolutit syödä kp 15-24.

Yritän täällä palstallakin käymistä edes vähän vähentää.
Jotenkin on helpottunutkin olo, tietää mitä tuleman pitää...

 

[Suvi]

Tsemppiä Sunnylle! Olisihan se hyvä asia, että ei sitten ainakaan kohdunulkoinen olisi! Sekö ei sitten ole mahdollista, että olisit raskaana?

 

[Sunny]

Kyllä näillä viikoilla (6+0) pitäis jo olla korkeampi tuo raskaushormoniarvo, ultrassa pitäis näkyä jo jotain ja hormoniarvo pitäis nousta nopeammin kaksinkertaistua tässä ajassa (lauantaista tähän päivään), joten mitään raskauden mahdollisuutta ei ole ilmaan edes heitetty. Niin ja vuotoahan on koko ajan ollut enemmän ja vähemmän. Kyllä se nyt vaan täytyy uskoa, ettei onni potkaissut tälläkään kertaa. Kiitos kuitenkin Suvi tsempistä.

 

[Suvi]

Yritä kuitenkin ajatella positiivisesti! Hedelmöitys on kuitenkin taasen tapahtunut, ja ehkä jopa oikeaan paikkaan kiinnittynytkin, vielä ei vain ollut aika! Seuraavalla kerralla, ja ehkäpä siis jo ensi kierrossa kaikki menee hyvin loppuun asti. Onhan tosiaan monia, joilla ei ole tärpin tärppiä ja pitkä aika yritystä takana.

Itsekin vielä jotenkin jaksan uskoa, että kyllä se meilläkin vielä joku päivä onnistaa. Muistelen, että raskauduit ensimmäisellä kerralla kuitenkin nopeasti? Meillähän meni jo reilu vuosi ekaan tärppiinkin. Sinullakin ku taisi sotkea hormonit sekaisin ja samaa epäilen itsellänikin. Monien päivien tuhruvuoto ennen menkkoja ja omituisia oireita, joista epäilen hormonitasapainon olleen metsässä. Ehkäpä me piankin pääsemme turisemaan odottajien puolelle ja ehkäpä samaan ketjuunkin! Tsempataan toinen toisiamme ja kyllä se vielä tästä!

 

[Nelli]

Hei kaikille! Olen kirjoitellut tähän ketjuun joskus aikaisemmin, en tiedä muistaako kukaan enään no kuitenkin.. Sunny ja Rosa kirjoittelivat silloin ainaskin.

Olipas täällä huonoja uutisia Sunnylla Olen todella pahoillani puolestasi! Voimia kovasti teille!! Kauheaa toimintaa on tk:ssa sattunut teidän kohdalle Rosa! Ei voi kuin ihmetellä kovasti.. mutta onneksi nyt asiat ovat paremmalla mallilla ja saatte oikeita tuloksia ja vastauksia.

Niin tosiaan kirjoittelin tänne mutta päätin luopua koko vauvahaaveista ja kypsyin ajatukseen että minusta ei koskaan äitiä tule. Melkeen kaksi vuotta kerettiin haaveilla! Minun kierrot olivat sitä luokkaa että raskaus ei edes olisi mahdollinen (45-58) Tutkimuksiin en kertakaikkaan uskaltanut lähteä, koska pelkäsin että vastaus on että lapsia en voi saada! Lopetin siis kaikki ajtukset omasta vauvasta, oviksen pongailut, lämpöjen mittailut ja huomasinkin että minun elämä on tosi ihana vaikka lasta en saisikaan. No nyt minulla on ollu rinnat todella kipeät jo ennen edellisiä menkkoja, menkkojen aikana ei eikä reiluun viikkoon menkkojen jälkeenkään. Nyt kuitenkin olivat niin kipeät että päätin soittaa tk:hon että asialle on tehtävä jotakin, koska en pysty edes nukkumaan kunnolla! Kysyivät että olenko raskaana ja sanoin että en varmasti ole Kuitenkin ihan huvinvuoksi testin tein soiton jälkeen ja niinhän siihen 2 ihan selkeää viivaa tuli)

Nyt vaan mietityttää että jos olenkin jo viime kuussa raskaana??!! Oireita ei muuta kuin todella kipeät rinnat. Olen myös miettinyt että jos kyse oli keskenmenosta ja testi näyttää vielä plussaa??!! No tänään soitan neuvolaan ja toivottavasti saan pian sinne ajan! Olis tosi ihana varmistua asiasta kun nyt on niin epävarma olo..

Kaikkea hyvää teille ja plussa rikasta kesää)

 

[Rosa]

Kyllähän minä ainakin Nellin muistan! Mahtava homma kuinka olet saanut pään nollattua ja asennoiduttua lapsettomaan elämään ja sitten yx kax kaikki muuttui. Tähän kyllä tässä jo taannoin itsekin pyrin, mutta voi olla hyvin mahdollista, että vaikka kuinka nollaan, niin meille ei sitä lasta koskaan suoda...

En halua mitenkään korostaa omia ongelmiani ja pelkojani. Me tällä palstalla kaikki toivomme omaa ja toisten onnistumista ja huolista voimme vapaasti kirjoittaa tänne. Mulla on ollut viime ajat tosi paha mieli. En ole nyt moneen päivään jaksanut oikein mitään. Pahaa mieltä lietsoo vain vielä tämä viikonloppuinen tapaturma ja kun ei voi tehdä oikein mitään kuin miettiä ja itkeä omaa EHKÄ tosi surkeaa kohtaloa...

Sunny, olen tosi pahoillani sun puolesta, mutta koita olla onnellinen siitä, että teillä hedelmöittyminen on tapahtunut, meillä sitä ei ehkä koskaan saada omilla sukusoluilla aikaan ja se jos mikä tuntuu aika mahdottoman raskaalta hyväksyä.

Eilen jo miehen kanssa puhuttiin mitä vaihtoehtoja meillä on, jos miehen spermassa ei todellakaan ole siittiöitä. Ensimmäinen, mitä teemme on 4. kiveskohju leikkaus, mutta sitä ei todellakaan tee enää mikään julkisen sairaalapuolen lääkäri, joka on jo kolme kertaa tosiaan saanut vain tuhoa aikaan. Tämän jälkeen heti toipumisen jälkeen tehdään uusi sperma-analyysi. Jos tulosta ei synny, vaihtoehtoina on luovutetut siittiöt, adoptio tai lapsettomuus. Kaikki kuulostaa hirveiltä vaihtoehdoilta minulle, joka olen jo pienestä asti haaveillut omasta perheestä ja äitinä olemisesta. Arvatkaa merkitseekö minulle mitään saada tehtyä lopputyö ja valmistuttua mahdollisesti ensi jouluna??? En halua tätä kyseistä ammattia, sillä ei ole merkitystä, haluaisin vain olla äiti... :¨(

Jos tämä viimeinen vuosi on ollut minulle ja miehelleni raskas, uskon melko suurella varmuudella, että jatko tulee olemaan tuplasti rankempi. Miten tästä selviää? Miten tästä elämästä saa tehtyä itselle vielä sellaisen, että tällä on jotain merkitystä? Miten jaksaa herätä jokaiseen uuteen aamuun, kun tietää, että on ""sekundaa""? Miten tämä kaikki vaikuttaa minun ja mieheni suhteeseen? Olemme luvanneet Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa rakastaa myötä- ja vastamäessä, niin teemmekin, mutta silti pelkään omaa ja mieheni reagoimista erilaisiin tilanteisiin. Mitä jos lapsi joskus päätetään saattaa alulle luovutetuilla siittiöillä, voiko mies koskaan tuntea olevansa hänen isä? Mitä jo se onkin meidän välillä vaan kiistakapula ja riidan tullessa miehen on helppo vetäytyä ja sanoa, että eihän se edes minun ole...? Adoptio olisi siinä mielessä parempi vaihtoehto, että lapsi olisi sitten yhtä paljon (tai vähän...) minua ja miestäni. Mutta, kun tuntuu, että haluaisin kokea raskauden ja jo sen mukanaan tuoman rakkauden lasta kohtaan.

Anteeksi, aika pitkä kirjoitus, eikä mitenkään hirveän positiivinen. Kaikkea tosiaan vain ehtinyt tässä pohtia viime päivät. Paljon on myös miehen kanssa keskusteltu asioista, mikä on tietysti hyvä merkki.

Miten muuten Sunny ja muut, tietääkö vauvahaaveistanne moni ulkopuolinen? Entä Sunny tietääkö perheenne ja ystäväsi näistä kohdunulkoisista yms? Meillä oikeastaan kukaan ei tiedä, yksi hyvä ystäväni vain. Ja hänkin tietää vain, että yritystä on, mutta ei mitään näistä vaivoista. En tiedä olisiko helpompaa, jos puhuisi tästä enemmän. Sekin on vain tosi hankalaa...

 

[Sunny]

Juu, kyllä minäkin Nellin muistan . Kiva kuulla kuulumisiasi. Toivotaan, että kyseessä olisi ihan oikea plussa, eikä suinkaan mikään keskenmeno. Pidän peukkuja. Tule kertomaan, kun saat asiaan varmuutta.

Rosa, voin hyvin ymmärtää tunteesi. Itsellä tosiaan se on ihan hyvä juttu, että raskaus on tämän kaksi kertaa joka tapauksessa alkanut missä nyt sitten lieneekin sijainnut. Kyllä sitä kuitenkin on ollut tosi masentunut tämän asian tiimoilta vähän väliä. Olen oikeasti jo miettinyt jonnekin ammatti-ihmisien luo puhumaan menemistä, mutten ainakaan vielä ole mitään sen eteen tehnyt. Päällimmäisenä mullakin on tuo tunne siitä, että olen ""sekundaa"". Koulu ei toden totta millään kiinnostais pätkääkään, mut kai sitä on pakko jotain yrittää koko ajan räpeltää. Nyt olen harjoittelussa, joka liittyy hyvin läheisesti lapsiin...

Rosa kyseli myös tuosta kertomisesta muille. Meillä molempien perheet ja lähimmät ystävät tietävät siitä ensimmäisestä kohdun ulkoisesta ja siitä mun joulukuisesta leikkauksesta. Nyt sit tästä uudesta keskenmenosta tai kohdun ulkoisesta ollaan oltu vähemmin äänin. Mun perhe ja pari lähintä ystävää tietää. Mun mielestä on ollut hyvä kun on ollut niitä joiden kanssa asiasta puhua. Ja läheiset ymmärtävät, kun aina välillä on vähän alamaissa. Mä olen niin tunneihminen, etten tällaisia vaikeuksia pysty kokonaan sisälläni pitämään. Miehen sisaruksille ja vanhemmille en halua ihan kaikkea kertoa, kun tuntuu, etten halua olla niiden puolelta ainut joka ei tähän hommaan pysty. Mies hyväksyy ja kunnioittaa näissä asioissa pitkälti mun toiveitani.

En olis ikinä etukäteen uskonut, että tääkin asia koituu mun elämässä näin suureksi vaikeudeksi. Mun elämässä on muutenkin noita vastoinkäymisiä riittänyt...

 

[Riina-K]

Hei kaikille!


Rosa: Voi itku mitä uutisia saitte! :'( (((halaa))) Toivoa ei vielä kuitenkaan kannata menettää. Mikäli siemennesteessä ei olisikaan yhtään siittiöitä, kivesbiopsiasta niitä saattaa löytyä. Suosittelen lämpimästi hakeutumaan tarkempiin lapsettomuustutkimuksiin. Tiedän, että päätös hoitoihin lähdöstä on vaikea, mutta ainakin itselleni se oli myös helpottava. Meillä tilanne on siinä mielessä eri, että syy lapsettomuuteen näyttää olevan pelkästään minussa. Syyllisyyden määrä on välillä musertava. Onneksi mies rakastaa, kuten alttarilla lupasi, myötä- ja vastoinkäymisissä. Aiomme taistella tämän taistelun rinnakkain ja pystypäin, katsotaan sitten tuleeko meille perhettä vai jäämmekö kahden. Luovutettuja sukusoluja ja adoptiota voimme mekin joutua miettimään, mikäli ainoa munasarjani turmeltuu. Ymmärrän täysin kaikki tunteesi ja ne ovat täysin oikeutettuja. Ei tarvitse jaksaa olla pärjäävä ja yrittää väkisin iloita muista asioista, tämä suru kannattaa surra täysillä niin kauan kuin sitä riittää. Niin olen ainakin itse tehnyt ja se on ainakin ajoittain helpottanut oloa.

Meillä siis hoidot nyt käynnissä (IVF), punktio tulossa ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Syynä siis tähän paha endoni. Hoitojen yhteydessä nyt käynyt ilmi, että endoa on taas tullut ainokaiseen munasarjaani. Kiire siis on. Täytyy pitää peukut pystyssä, että tärppi tulisi nyt heti. Muuten saattaa olla edessä uusi leikkaus, joka ei tee munasarjalle hyvää, joskaan sitä ei endokaan tee.

Tsemppiä kaikille lapsensaativaikeuksien kanssa kamppaileville, toivottavasti pitkä odotuksenne palkitaan!

 

[Rosa]

Täällä on kyllä kaikilla niin mieli maassa, että nyt kaivattaisiin jollekin vähän parempia uutisia... Eihän tästä muuten mitään tule.

Mulla on taas huomenna viikon sairasloman jälkeen töihin meno. Onneksi. Saa jotain muuta ajateltavaa. Nyt on tullut vaan viikko oltua ja mietittyä. Tänään sentään pihan sain haravoitua.

Miehen simppatuloksia kovasti odotellaan. Toisaalta vähän kauhun sekaisin tuntein... Eiköhän ne sieltä piakkoin tule.

 

[Tuikku]

Hei!

Oota vaan nyt rauhassa Rosa ne testitulokset ja yritä olla murehtimatta hirveesti ennen kuin saat varmuuuden asioihin(helppohan se on tässä sanoa...). Tuli tosi kurja olo sun puolesta, mutta pidetään toivoa yllä, ettei asiat olisi kuitenkaan niin huonosti.

Itse en ole tästä ""ongelmallisesta"" vauva-asiasta monellekkaan puhunut. Muutamalle kaverille vaan. Jos tää vielä hankalammaksi käy, et jos noista clomeistakaan ei ole apua, ehkä sitten kerrron avoimemmin, varsinkin jos joku kysyy.

Omasta navasta muutama sana: eka clomikierto siis menossa, kp 11 nyt, ei oikeastaan mitään oireita oviksesta. Tänään oli vähän hunovointisuutta ja eilen kans, mut se ehkä ainoa oire. En ole lämpöjä mittaillut enkä tikuttanut, ajattelin nyt aluksi pärjätä ilman. Ja kuulostella kehoa ihan näin vaan.

Huomenna ois sitten töissä ""vauvapitoinen"" päivä, kivaa.
Eli työnteko ei ainakaan helpota tätä vauvakuumetta...

Tsemppiä tytöt ja haleja.

 

[Iisa]

Ohhoh, mihinkäs meidän ketju on meinannut karata?

Täällä kp pyöreät 50... joten eipä paljon kerrottavaa, mutta nostetaan kuitenkin ketjua...

 

[Nelli]

Huomenta ja kiitos tsemppauksista!

Perjantaina testailin uudestaan ja kai se on uskottava että raskaana ollaan) Viiva tuli heti ja melkein yhtä selkeänä kuin kontrolli-ikkunan viiva! Tuntuu vaan vieläkin jotenkin uskomattomalta kun oireitakaan ei juuri ole.. No rinnat ovat olleet TODELLA kipeät, mutta nyt nekään eivät pahemmin enää vaivaa?? No kai niitä oireita kerkeää vielä tulla, nythän on vasta tänään rv 5.

Teille kaikille toivotan oikein paljon onnea matkaan ja lähettelen plussasäteitä Niin se raskaus voi tulla ihan täytenä yllätyksenä! Minäkin olin ihan 100 prosenttisen varma että ikinä en raskaaksi tule... Kolme testiä tehneenä en vieläkään voi uskoa tätä todeksi!

 

[Alias]

Hei Rosa,
Toivottavasti olete saaneet jo hyviä tuloksia sperma-analyysistä. Halusin kuitenkin tulla sanomaan, että mikäli miehen siittiöttömyys johtuisi vain rakenteellisista seikoista, eli esimerkiksi juuri suonikohjuista tai kunhan siittiöiden esiasteita kiveksissä syntyy, saadaan raskaus alkamaan kyllä nykyään ihan oman miehen siittiöillä. Voidaan ""kalastaa"" tälläinen esiaste kiveksistä ja kypsyttää se invitro olosuhteissa, kunnes se on valmis ja hedelmöitys hoidetaan sitten kirjaimellisesti laittamalla siittiö munasoluun. Halusin lohduttaa sinua ja miestäsi siten, että nykyään miehestä johtuva lapsettomuus on äärimmäisen harvinaista, koska on juuri tämä ICSIksi kutsuttu menetelmä olemassa (jopa Y-kromosomista johtuva perinnöllinen lapsettomus voidaan näin periyttää, jos tulea lapsi olisi poika). Se, ettei edes siittiöiden esiasteita synny on aivan valtavan harvinaista!

Alias

 

[Rosa]

Heipä hei pitkästä aikaa!

Olen ollut melko kiireinen töiden kanssa ja nytkin vain pikaisesti tulin pyörähtämään. Tänään tuli viikko mihen simppatestisä, tuloksia ei ole vielä tullut, mutta eiköhän pikapuoliin tule. Mukava, kun on ollut kiirettä töissä, niin ei ole pahemmin ehtinyt itsesääliin vajota ja miettiä tätä asiaa.
Mutta nyt saunaan!

Rosa

 

[Sunny]

Hienoa Nelli, että viiva on ja pysyy. Paljon onnea teille ja onnellista odotusta .


Omasta tilanteesta vähän eli:
Olin siis eilen sairaalassa kontrollikäynnillä. hCG-arvo olikin noussut aina vaan ja edelleen ja mun vuoto on myös ollut runsasta lauantai-illasta lähtien. Ultrassa näkyi, että myös vatsaontelossa oli nyt verta. Aluksi lääkäri sanoi, että tehdään kaavinta ja jos siinä ei saalista saada niin samassa nukutuksessa mentäisiin laparoskopiaan. Onneksi kuitenkin hän konsultoi vielä muitä lääkäreitä ja pienen käden väännön jälkeen päätyivät kuitenkin antamaan mulle Metotreksaattipiikin. Sain sen eilen iltapäivällä ja olin osastolla seurannassa iltaan asti. Perjantaina verikoekontrolli kotipaikkakunnalla ja maanantaina taas kontrollikäynti sairaalaan (edelleyttäen tietysti että perjantaina arvo ei enää ole noussut). Sairaslomalla ens tiistaihin.

Sanoivat, että piikin jälkeen voi tulla koviakin kipuja sekä huonovointisuutta. Määräsivät kovat kipulääkkeet, joita en kuitenkaan vielä tähän mennessä ole joutunut ottamaan ollenkaan. Mulla on korkeahko kipukynnys ja kivut ovat mielestäni olleet aika lieviä. Huonoa oloa on välillä ollut. Vuodon suhteen mulla on ehtona, että yhtään se ei saa eilisestä lisääntyä tai joudun takas sairaalaan. Tähän asti tää päivä on ollut sen suhteen parempi. Toivon hartaasti, että se samperin piikki nyt auttais, sen on pakko!!!

Olen aika puhki poikki ja pinossa, kun tästä selviän en ihan heti aijo antaa edes mahdollisuutta samaan tilanteeseen. Pyysin eilen lääkäriltä ehkäisyrenkaaseen reseptin kesäksi.
Syksyllä sitten katsellaan jatkoja näiden lapsiasioiden suhteen siellä infertiliteettipoliklinikalla.

Käyn varmasti teitä täällä moikkaamassa ja teidän juttujanne lukemassa.
Kaikkea hyvää toivotellen Sunny

 

[Iisa]

Huh, kamalaa Sunny, mitä joudut kokemaan... =( Vaikutat kuitenkin onneksi siltä että jaksat pysyä ""järkevänä"" näiden asioiden edessä, ja on varmasti Sinun itsesi kannalta paras antaa kehon ""levätä"" nyt vähän aikaa.. Toivosta ei kuitenkaan saa luopua, vaikkei se varmaan helppoa ole, mutta kun keho ja mieli on vähän toipunut nyt näistä vastoinkäymisistä niin eiköhän se aurinko taas ala paistaa... Rohkeutta ja voimia Sulle!

 

[nosto]

uppista..........

 

[Rosa]

Pitkästä aikaa linjoilla!

Vapaapäivää viettelen, niin ehtii sadepäivänä koneellekin. Aamupäivästä kaivelin kukkapenkkejä, kun oli hyvä ilma.

Minä en kyllä käsitä, tämä on varmaan joku minun ja mieheni päälle langetettu kirous.. En tiiä missä te muut ootte käyneet simppatesteissä, mutta meillä taas kestää ja kestää! Nyt alkuviikosta tulee 2 viikkoa testin antamisesta eikä mitään kuulu! Huomenna täytyy soittaa ja sanoa, että on se hel**tti, kun kalliisti testeistä maksetaan (126 ja tulokset luvattiin jo samalla viikolla, niin EI!!! Ja kun tämä on jo toinen kerta! Eri paikassa vain.

Tädin pitäisi tulla tiistaina. Mitään menkkoihin tai raskauteen viittaavaa ei ole. Ja tuntuu, että eipä niitä tuntemuksia jaksa ja viitsi kauheasti edes kuulostella. Pieleen mennyt niin monta kertaa jo.

Sunnylle pahoittelut kokemistasi jutuista. Mikä on tilanne nyt?

Kesänjatkoja ja plussatuulia teille muille!

Toivonsa menettänyt Rosa...

 

[Rosa]

Maailma romuttui tänä aamuna täysin. Miehen spermassa ei ole siittiön siittiötä. En varmaan enää kuulu tälle palstalle. Täytynee siirtyä tuonne lapsettomien puolelle tai poistua koko keskustelupalstalta. Elämä on todella epäreilua. Oon vain koko aamupäivän itkenyt, ei tässä muuta voi. Onneksi on vapaapäivä, miten tästä selviää? Miten jaksan taas huomenna aloittaa työputken? Miten miehen ja minun avioliitto selviää tästä? Haluttaisi puhua jollekulle, mutta kenelle...? Mies ei halua tästä kerrottavan, no onpa yllätys. On varmasti kova pala olla lhällä oppupäivä töissä. Mahtaa olla kolaus omaa miehisyyttäänkin kohtaan...

 

[Sunny]

Voi Rosa, olen niin sanoin kuvaamattoman pahoillani teidän puolesta :`(. Elämä on todella epäreilua!!!

Luulen, että näin heti alkuunsa ei voi antaa minkäänlaisia käytännön neuvoja. Teidän on käsiteltävä asia kumpainenkin omassa päässänne ja sitten vielä tietenkin yhdessä. Aikaa se vaatii, mutta ehkä ajan myötä jaksaa alkaa miettiä jäljellä olevia vaihtoehtoja.

Toivon koko sydämestäni teille jaksamista ja yrittäkää saada voimaa toisistanne kaikesta huolimatta. Ava tuolla kevätyrittäjissä kirjoitti psykologille menemisestä. Se olisi minustakin hyvä idea, yhdessä tai erikseen. Ja jos et jaksa huomenna töihin mennä, niin mielestäni voit tässä tilanteessa hakea ihan hyvin sairaslomaakin.

Mulla oma tilanne alkaa fyysisesti jo olla parempaan päin. Vatsaontelossa on verta jonkin verran aiheuttaen mulle kipuja, joten saikkua jatkettiin vielä parilla päivällä. Tää tuntuu niin mitättömältä murheelta tuon Rosan uutisen jälkeen .

 

[Sini]

Koita kuitenkin ottaa miehesi tunteet huomioon, niin ikävä kuin asia sinullekin on. Joka tapauksessa miehesi kanssa teillä voi olla vielä vuosikymmeniä yhteistä elämää, lapsen saaminen taas on monille yhä epävarmempaa. Itse emme ole uskaltautuneet edes testeihin, vaikkei mitään ole tapahtunut 10-vuotisen liittomme aikana. Suremme hiljaa vaan.