Kerroin miehelleni, että olen viritellyt suhdetta toiseen mieheen, ja myös sen, etten vielä ole mennyt seksiin asti. Kerroin myös, että mies on vanha tuttavani. Miehelläni ei kuitenkaan ole aavistustakaan toisen miehen henkilöllisyydestä. Sitä en paljasta koskaan.
Mieheni sanoi, että jotain on arvaillut eikä tunnu hyvältä, mutta siinä kaikki. Ei kysellyt sen enempää.
Kerroin toiselle miehelle, mitä olin kertonut miehelleni. Tämä mies katsoi olevansa loukkaantunut ja petetty enkä enää ole hänen luottamuksensa arvoinen. Sanoin, että toivoisin hänen suhteensa vaimoonsa olevan niin hyvä, että voisi kertoa tällaisista "seikkailuvirityksistä", jotta myös hänen vaimollaan olisi mahdollisuus korjata suhteestaan puuttuva juttu. Sen mahdollisuuden halusin miehelleni antaa. Jotain selvästikin puuttuu - muutenhan en tällaiseen olisi ryhtynytkään. Eikä tämä toinen mies. Mutta sellaista mahdollisuutta hänellä ei ole; avioliitto kuulemma päättyisi siihen paikkaan.
Minun avioliitollani on nyt mahdollisuus, koska mieheni tietää, että jokin minulta puuttuu. Suhteen viritystä toiseen mieheen en ole lopettanut enkä sellaista edes miehelleni luvannut.
lienee minunkin aika osallistua keskusteluun, kun minun haamunikin on jo mukana
luepas Cesilia oikein ajatuksella tämä edellinen vastauksesi, niin huomaat, että sinun ajattelukykysi ei ole tässä suhdesopassa enää lainkaan edes uskottavaa. ota etäisyyttä itseesi ja koeta kerätä ylpeytesi rippeet ja lopeta uskottelemasta itsellesi miten hyvä ja oikein toimiva olet.
Vaikuttaa siltä, että miehesi ja toinen mies tuntevat toisensa, joten yksi näkökanta suhteiden tuomassa sotkussa on myös näiden miesten välinen yhteys ja asema, olkoon se sitten millä tasolla tahansa. Toinen mies on pettynyt sinuun , kun paljastit suhteesi miehellesi.
Toinen "hauska" piirre sinussa on se, että sinä annoit tällä sivusuhteella miehellesi mahdollisuuden korjata teidän suhde. Tulee mieleeni pettäjien kliseet, missä he pettävät, koska haluavat antaa lapsilleen rakastavan ja hyvätuulisen vanhemman.
sama toistuu mielestäsi toisen miehen perheessä, jossa vaimo saamahdollisuuden korjata heidän suhteensa.
Sinä olet teillä se ihminen, joka päättää avioliiton kohtalosta ja sen päätät siten, jos miehesi osaa antaa sinulle puuttuvat elementit suhteesta?
Ehkä sinä kiristät omilla lapsillasi miestäsi, ajattelet, että miehelläsi ei ole muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä sinun peli, jotta hän voisi pitää perheen ehjänä. Toivottavasti itsekin ymmärrät miten likaista peliä harrastat monessa perheessä ja monissa ihmissuhteissä. Toimintasi on laskelmoivaa, jollakin tapaa käärmemäisen pistävää. Minä ainakin toivon miehellesi rohkeutta ottaa sinusta ero ja hakea lasten kotia ja huoltajuutta itselleen, sitten sinä saisit jatkaa omaa likaista peliäsi ihan itseksesi perheesi menttäneenä ja omaan ilkeyteesi langenneena.
