N
no
Vieras
Minusta ns. 'eron syy' ei ole loogisesti tarkoituksenmukainen ja käsitteenä lähinnä harhaanjohtava.
Lähtökohtaisesti on olemassa (syntynyt) vain syy 'liittyä yhteen'. Eräänlainen liittosopimus, sekin enimmäkseen ikäänkuin elinkeino (yhtymä, osuuskunta tai jotain sinnepäin).
"eron syy"; kyllä erolle pitää olla syy, vaikka usein sitä syytä ei sanota tai kyetä enää sanomaan.
No, ei nyt mistään sopimuksesta voida puhua kuin vasta sitten, kun yhteisesti päätetään , että yhdessä jatketaan. Seurustelusuhde on hyvin sopimukseton tila, jossa on täysi oikeus kuniakkaaseen perääntymiseen ilman syyllisyyttä, paitsi tietysti, jos on jo tullut jotakin suurempaa luvattua....
Voidaan sanoa esim. että suhteen tarkoitus on toteuttaa yhteisesti aiottua elämäntapaa.
Yhteiselämän syy on pyrkimyksessä onnistua tekemään niin, tuottaa elämään tavoiteltu laatu.
Jos tähän ei (jostain toissijaisesta syystä) pystytä, ei yhteiselämälle ole järkevää perustetta = ensisijainen 'eron syy' (aina sama, vakio).
Jos suhdetta siitä huolimatta jatketaan (pidetään yllä), on sille oltava olemassa jokin muu, alkuperäisen korvaava (ehkä väliaikaisluontoinen) syy.
Kyllä minusta suhteelle on aina olemassa jokin "väliaikaisluonteinen" syy: ihastus, rakastus, huvitus, ihanuus, turvallisuus...en oikeastaan alkaisikaan suhteeseen, jossa syynä on: väliaikainen isyys, -äitiys, majoitus, rahoitus, rauhoitus, selkeytys, järkevöitys.
Se on perustavanlaatuisesti lakisääteinen velvollisuus, jonka laiminlyönnistä oikeuslaitoksen on näytön mukaan rangaistava vastuullista yksilöä.
Parisuhde ei ole velvollisuus vaan kahdenvälinen sopimus, mikä voidaan milloin tahansa purkaa (avioliitto lainvoimaisena harkinta-ajan jälkeen).
"Suhde" omaan lapseen säilyy läpi elämän; alkutaipaleen velvoitteen jälkeenkin.
Erotyötä tarvitaan kahden asian takia. Sosiaalisen normipaineen (kuvitellun velvollisuuden) kumoamiseen ja kiintymyksen (tunnetilan) muuttamiseen (oikeutukseen, vapauden voittamiseen).
Narskuahan ei sitten henkilökohtaisesti rasita kumpikaan aspekti ja niinpä tämä yl. reippain mielein lähteekin samantien nostelemaan kohti uusia seikkailuja. Sinänsä erittäin luonteenmukaista eli luonnollista ts. täysin loogista, mutta normaalille ihmiselle usein tuskallisen käsittämätön ilmiö (vahingollinen vuorovaikutushäiriö).
Erotyötä tarvitaan pitkästä suhteesta aina, lukuunottamatta tietysti narskut. Mutta suhteen alkuvaiheessa eroon riittää oma hyvä syy ja itsensä kuunteleminen, eikä suinkaan sillä ole mitään tekemistä narskuuden kanssa.
(tää laatikkoleikki on vaikea kirjoitustyyli, joka ei sovi minulle, mutta kunhan yritin.)
Viimeksi muokattu: