Päiväkoti ja sosiaalisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Siis onko normaalia joka päivä varata kaveria, kysellä jo edellisenä päivänä oletko mun kanssa? Ihan tosi? (kuullut sivusta ulkona tällaista päiväkotilapsilta)

En muista omasta lapsuudesta tuollaista.
Ja olen ymmärtänyt, että muissa maissa ei tuollaista ole, koska leikkikoulu alkaa jo 3-4v ja kaikki ovat porukassa opettelemassa ohjattuja leikkejä/opetusta koko päiävn. Ulkona kiljutaan kaikki porukassa se pieni hetki mikä siellä ollaan /jos ollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja Kimppa:
[
"Tuota, että kuka leikkii kenenkin kaa, on nähtävissä ihan kaikkialla missä lapsia on koolla. En osaa ajatella sitä kamalana asiana, kilpailuna tai kiusaamisena."

En mäkään. Juuri tuota tarkoitin. Ja jos vanhemmat suhtautuvat tuollaiseen lasten normaaliin touhuun hirveän varauksella ja huolestuneina, niin voihan se tarttua lapseenkin, että hän alkaa vetäytyä syrjään.

Tai siten, että lapsesta tulee kamala drama queen/king: "Jenna ei leikkiny mun kaa tänään, se leikki Nooran kaa!" ja sitten koko perhe voivottelee yhdessä sitä, kuinka lasta on taas mukamas kiusattu. Vaikka lapsi sai leikkiseuraa silti, eikä jäänyt yksin, eikä oikeastaan edes huomannut ettei Jenna leikkinyt hänen kanssaan. Ja muksu käyttää tuota joka kerta, kun haluaa vähän huomiota.

Niinpä :). Lapsen jutut otetaan joskus liiankin tosissaan ja niistä Keskustellaan pitkään ja hartaasti, vaikka lapsen ainoa pointti on saada huomiota vanhemmiltaan eikä mitään muuta ongelmaa ole. Lapsen ajatukset ovat saman tien jossain muualla eikä se jää märehtimään tuollaisia vaan innostuu seuraavasta leikistä. On se sitten Jennyn kaa tai Nooran kaa ;)

Muksut (ne pirulaiset) huomaavat heti, millä jutuilla saa parhaiten huomiota ja jos se on tuo "kuka leikkii kenen kaa", joka saa vanhempien housun puntit tutisemaan pelosta että heidän pamperooniaan kiusataan tai syrjitään, niin sitä sitten peliin tarvittaessa.
 
Meillä on kokemus, että lapsi oppi sosiaalisia taitoja ja nimenomaan ryhmässä toimimista päiväkodissa. Yllätyksekseni myös oikeudentaju kehittyi, vaikka kuvittelin juuri ap:n tavoin päiväkodin olevan rajun kilpailun paha alku ja juuri. Lapsella tuli paljon selkeämpiä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja miltä heikommista tuntuu.

Osasi hän toisen ikäisen tai eri ikäisenkin kanssa touhuta ennenkin, mutta päiväkodissa oppi ihan eri tavalla sosiaalisia sääntöjä ja ryhmässä olemista. Meillä on ihana päiväkoti, jossa kannustetaan leikkimään myös eri kavereiden kanssa ja huolehditaan, ettei lapsi jää yksin eikä ketään kiusata.

Lapsilla on kova kilpailuvietti ja lasten maailma saattaa tuntua aikuisesta raa'alle, mutta se vain johtuu siitä, että paljon raaemmassa aikuisten maailmassa raakuus on piilotettua. Joskus olenkin miettinyt, pelkäävätkö lasten maailmaa pelkäävät aikuiset todellisuudessa aikuisten maailmaa ja siirtävät pelkonsa lapsiinsa.

Minusta lasta ei saakaan liikaa lähteä suojelemaan toisilta lapsilta eikä isoiltakaan lapsiryhmiltä, koska silloin hänelle ei kehity em. kykyjä. En usko muutenkaan lasten kasvatuksessa siihen, että erilaisia vanhemman mielestä jännittäviä tilanteita välttelemällä lapsi oppisi itse jotakin tai toimimaan elämässä oikein. Enkä tarkoita benji-hyppyjä vaan ihan tavanomaisia tilanteita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on kokemus, että lapsi oppi sosiaalisia taitoja ja nimenomaan ryhmässä toimimista päiväkodissa. Yllätyksekseni myös oikeudentaju kehittyi, vaikka kuvittelin juuri ap:n tavoin päiväkodin olevan rajun kilpailun paha alku ja juuri. Lapsella tuli paljon selkeämpiä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja miltä heikommista tuntuu.

Osasi hän toisen ikäisen tai eri ikäisenkin kanssa touhuta ennenkin, mutta päiväkodissa oppi ihan eri tavalla sosiaalisia sääntöjä ja ryhmässä olemista. Meillä on ihana päiväkoti, jossa kannustetaan leikkimään myös eri kavereiden kanssa ja huolehditaan, ettei lapsi jää yksin eikä ketään kiusata.

Lapsilla on kova kilpailuvietti ja lasten maailma saattaa tuntua aikuisesta raa'alle, mutta se vain johtuu siitä, että paljon raaemmassa aikuisten maailmassa raakuus on piilotettua. Joskus olenkin miettinyt, pelkäävätkö lasten maailmaa pelkäävät aikuiset todellisuudessa aikuisten maailmaa ja siirtävät pelkonsa lapsiinsa.

Minusta lasta ei saakaan liikaa lähteä suojelemaan toisilta lapsilta eikä isoiltakaan lapsiryhmiltä, koska silloin hänelle ei kehity em. kykyjä. En usko muutenkaan lasten kasvatuksessa siihen, että erilaisia vanhemman mielestä jännittäviä tilanteita välttelemällä lapsi oppisi itse jotakin tai toimimaan elämässä oikein. Enkä tarkoita benji-hyppyjä vaan ihan tavanomaisia tilanteita.

"En usko muutenkaan lasten kasvatuksessa siihen, että erilaisia vanhemman mielestä jännittäviä tilanteita välttelemällä lapsi oppisi itse jotakin tai toimimaan elämässä oikein. "

Niin totta. Kuten koko tekstisi. Lapset suhtautuvat moniin asioihin kuten vanhempansa ja vanhemmat voivat huomaamattaan siirtää omia pelkojaan lapselle, vaikka lapsi elää ihan turvallisessa ympäristössä normaaleissa lasten leikeissä.

Mäkään en ikinä tunnista ainakaan omaa päiväkotiamme noista kuvauksista, miten on kamalaa kilpailua, röyhkeyttä jne. Jopa sitä omaa rauhaa ja pienempää ryhmää löytyy sitä kaipaaville kun lapset voivat esim. pareittain leikkiä pihalla tai eri huoneissa sisällä.

Onko se tosiaan joidenkin aikuisten kokemus maailmanmenosta yleensä ja pelko, jonka he heijastavat päiväkotielämäänkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on kokemus, että lapsi oppi sosiaalisia taitoja ja nimenomaan ryhmässä toimimista päiväkodissa. Yllätyksekseni myös oikeudentaju kehittyi, vaikka kuvittelin juuri ap:n tavoin päiväkodin olevan rajun kilpailun paha alku ja juuri. Lapsella tuli paljon selkeämpiä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja miltä heikommista tuntuu.

Osasi hän toisen ikäisen tai eri ikäisenkin kanssa touhuta ennenkin, mutta päiväkodissa oppi ihan eri tavalla sosiaalisia sääntöjä ja ryhmässä olemista. Meillä on ihana päiväkoti, jossa kannustetaan leikkimään myös eri kavereiden kanssa ja huolehditaan, ettei lapsi jää yksin eikä ketään kiusata.

Lapsilla on kova kilpailuvietti ja lasten maailma saattaa tuntua aikuisesta raa'alle, mutta se vain johtuu siitä, että paljon raaemmassa aikuisten maailmassa raakuus on piilotettua. Joskus olenkin miettinyt, pelkäävätkö lasten maailmaa pelkäävät aikuiset todellisuudessa aikuisten maailmaa ja siirtävät pelkonsa lapsiinsa.

Minusta lasta ei saakaan liikaa lähteä suojelemaan toisilta lapsilta eikä isoiltakaan lapsiryhmiltä, koska silloin hänelle ei kehity em. kykyjä. En usko muutenkaan lasten kasvatuksessa siihen, että erilaisia vanhemman mielestä jännittäviä tilanteita välttelemällä lapsi oppisi itse jotakin tai toimimaan elämässä oikein. Enkä tarkoita benji-hyppyjä vaan ihan tavanomaisia tilanteita.

Kiva lukea hyvästä päiväkodista. Mutta niitä on monelaisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä on kokemus, että lapsi oppi sosiaalisia taitoja ja nimenomaan ryhmässä toimimista päiväkodissa. Yllätyksekseni myös oikeudentaju kehittyi, vaikka kuvittelin juuri ap:n tavoin päiväkodin olevan rajun kilpailun paha alku ja juuri. Lapsella tuli paljon selkeämpiä ajatuksia siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja miltä heikommista tuntuu.

Osasi hän toisen ikäisen tai eri ikäisenkin kanssa touhuta ennenkin, mutta päiväkodissa oppi ihan eri tavalla sosiaalisia sääntöjä ja ryhmässä olemista. Meillä on ihana päiväkoti, jossa kannustetaan leikkimään myös eri kavereiden kanssa ja huolehditaan, ettei lapsi jää yksin eikä ketään kiusata.

Lapsilla on kova kilpailuvietti ja lasten maailma saattaa tuntua aikuisesta raa'alle, mutta se vain johtuu siitä, että paljon raaemmassa aikuisten maailmassa raakuus on piilotettua. Joskus olenkin miettinyt, pelkäävätkö lasten maailmaa pelkäävät aikuiset todellisuudessa aikuisten maailmaa ja siirtävät pelkonsa lapsiinsa.

Minusta lasta ei saakaan liikaa lähteä suojelemaan toisilta lapsilta eikä isoiltakaan lapsiryhmiltä, koska silloin hänelle ei kehity em. kykyjä. En usko muutenkaan lasten kasvatuksessa siihen, että erilaisia vanhemman mielestä jännittäviä tilanteita välttelemällä lapsi oppisi itse jotakin tai toimimaan elämässä oikein. Enkä tarkoita benji-hyppyjä vaan ihan tavanomaisia tilanteita.

Kiva lukea hyvästä päiväkodista. Mutta niitä on monelaisia.

Niin on, siksi kävin tutustumassa paikkoihin etukäteen. Yksi sieltä nousi heti ylitse muiden ja sinne onneksi lapsen saimme.
 
Sosiaalisuus on kyllä sana, jota käytetään miljardilla eri tavalla. En ole ollenkaan vakuuttunut, että päiväkotiin viemisellä/ viemättä jättämisellä voidaan vaikuttaa lapsen sosiaalisuuteen. Lapsen temperamentti ja persoona ovat mitkä ovat, varmasti niiden kehittymistä voidaan tukea oikeanlaisella kasvatuksella, mutta yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ei ole, esim. että vieminen päiväkotiin tekisi lapsesta sosiaalisen.
 

Yhteistyössä