Onko sinusta normaalia jos 21-vuotias seurustelee 15-vuotiaan kanssa?

ystäväni täyttää kohta 16 ja seurustelee 24-vuotiaan miehen kanssa.Mielestäni siinä ei ole mitään outoa.ja ainakaan tässä tapauksessa mies ei ole mitenkään jälkeenjäänyt hiippari,vaan kouluttautunut kirvesmieheksi ja alalla töissä.Tämä mieskin on sen verta tuttu niin minulle kuin kaverini perheellekkin että voisin lyödä vaikka vetoa että,hän ei ole pelkästään p***un perässä.

 

eihän esim 10 vuoden ikäero ole loppuenlopuksi paljon, mutta tuossa vaiheessa jos toinen on 15 ja toinen 21 on 6 vuotta jo iso ero, mut siitä 10 v päästä toinen olis 25 ja toinen 31, ei kuulosta pahalle ollenkaan...

 

On normaalia!? Ei todellakaan ole normaalia. En ikinä hyväksyisi jos kysymys olisi omasta tytöstäni. Varokoot jos joku mies yrittääkin tyttööni koskea. Sen verran välitän tytöstäni, etten hyväksyisi tuollaista hyväksikäyttöä, nuori liha vain mielessä. Soittaisin poliisille alta aikayksikön, todellakin.

Pelkässä seurustelussa ei ole mitään laitonta, vaikka jompikumpi osapuoli olisi alle suojaikärajan. Ainoastaan seksi tai seksuaalinen teko olisi tuossa tapauksessa laitonta.

Että ei välttämättä kannata liian hätäisesti poliisille alkaa soittamaan, siitä voi pätkähtää syyte väärästä ilmiannosta.

Tosin en minäkään hyväksyisi alle 16-vuotiaan ja reilusti täysi-ikäisen seurustelua, mutta en minä voisi siitä oikein poliisillekkaan soittaa, mikäli mitään rikosta ei olisi tapahtunut.

Se on rikos.

Ei ole, mikäli seksiä ei harrasteta, tai ei tehdä mitään muuta seksiin rinnastettavaa seksuaalista tekoa.

 

Kuulin juuri, että erään tutun 15-vuotiaalla teinitytöllä 21-vuotias poikaystävä ja hyväksyvät tämän täysin, aika outoa mun mielestä. Toinen kuitenkin ihan jo aikuinen ja toinen vielä lapsi.

Riippuu paljon ihmisistä.
Itse menin 17-vuotiaana naimisiin 23 vuotiaan kanssa ja siitä seurasi pitkä, onnellinen liitto.

 

Mä olin 14 kun aloin seurustella 21-vuotiaan kundin kanssa ja oltiin peräti 8 vuotta yhdessä!

 

Varmasti riippuu yksilöistä ja varmasti tälläinen suhde voi onnistua ja siitä voi tulla pitkä ja onnellinen. Hieman minua kuitenkin naurattaa nämä muutamien puolustelut "mutku mäki olin 15 ja mies 25 ja mies oli ihan kunnollinen". Tietysti aina on yksittäistapauksia, mutta tilastojen mukaan varmasti on niin, että suurimmassa osassa tälläisistä suhteista mies on kouluttamaton, ehkä työtön, alistava jne.

 

Itse olin 17v kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, hän oli 21v tuolloin. Oikeastaan kaikilla tuntemillani pariskunnilla (omassa ystävä/sisaruspiirissä) on vähintään neljä vuotta ikäeroa, parhaimmillaan 12 vuotta (kauhistuin aluksi, mutta tyyppi ei vaikuta yhtään niin vanhalta kuin ikä antaa olettaa..). Olen kuullut myös 18v ikäerosta (tunsin pariskunnan vasta keski-ikäisenä, joten en osaa tuohon sen kummempaa sanoa, oli vissiin ollut N 18v ja mies 36v alussa..).

Tuohon tapaukseen sanoisin, että riippuu ihan älyttömästi ko. miehestä, 21v ei välttämättä ole ihan niin aikuinen kuin voisi kuvitella.. ja jos kerran ovat vanhempienkin kanssa olleet aisasta samaa mieltä niin miksi ei? Vai onko sinulla jokin syy epäillä, että vanhemmilla puutteellinen moraali tmv?

Ikä on vain numero, ihminen sen ratkaisee. Varsinkin vielä parikymppisenä kun ei olla elämää niin kamalasti nähty välttämättä. (Monet parikymppiset miehet asuu vielä vanhempien nurkissa, tiedän näitäkin tapauksia) Eriasia jos joku ihan oikeasti aikuinen (esim. yli 25v tai yli 30v) tai muuten hämärä vaikka olisikin nuorempi kiertelee alle 18v tyttöjen ympärillä.

 

Varmasti riippuu yksilöistä ja varmasti tälläinen suhde voi onnistua ja siitä voi tulla pitkä ja onnellinen. Hieman minua kuitenkin naurattaa nämä muutamien puolustelut "mutku mäki olin 15 ja mies 25 ja mies oli ihan kunnollinen". Tietysti aina on yksittäistapauksia, mutta tilastojen mukaan varmasti on niin, että suurimmassa osassa tälläisistä suhteista mies on kouluttamaton, ehkä työtön, alistava jne.

Miten työttömyys tai kouluttamattomuus liittyy tähän keskusteluun tai kunnollisuuteen?

 

Miten työttömyys tai kouluttamattomuus liittyy tähän keskusteluun tai kunnollisuuteen?

Kun tuolla joku kertoi, että Suomen Kuvalehdessä oli tutkimusta, että nämä miehet ovat yleensä työttömiä ja kouluttamattomia ja ei ole edes kunnollisia ja siellä heti alettiin puolustuskannalle että ei mun mies vaan oo tollanen.

 

Varmasti riippuu yksilöistä ja varmasti tälläinen suhde voi onnistua ja siitä voi tulla pitkä ja onnellinen. Hieman minua kuitenkin naurattaa nämä muutamien puolustelut "mutku mäki olin 15 ja mies 25 ja mies oli ihan kunnollinen". Tietysti aina on yksittäistapauksia, mutta tilastojen mukaan varmasti on niin, että suurimmassa osassa tälläisistä suhteista mies on kouluttamaton, ehkä työtön, alistava jne.

No, mulla 14-v. oli vielä peruskoulu kesken ja 21-v. kundini oli jo käynyt ammattiopinnot sekä intin ja oli koulutustaan vastaavassa vakituisessa työssä, omistusasunto ja asiat muutenkin kunnossa. Ei siis todellakaan mikään karvanoppa-amisviiksi.

 

[QUOTE="vieras";23735185]No, mulla 14-v. oli vielä peruskoulu kesken ja 21-v. kundini oli jo käynyt ammattiopinnot sekä intin ja oli koulutustaan vastaavassa vakituisessa työssä, omistusasunto ja asiat muutenkin kunnossa. Ei siis todellakaan mikään karvanoppa-amisviiksi.[/QUOTE]

Hah, mikä tän viestin pointti oli? Todistaa just se mitä sanoin, että on tilastoja ja on yksittäistapauksia ja aivan naurettavaa ruveta selittämään omaa yksittäistapaustaan, tilaston vastustukseksi.

 

Olin 16v. ja mies 23v. kun alotettiin seurustelemaan. Nyt oon 23v ja mies 30. En oikeen usko, että oli sillon p***un perässä kun puoli vuotta meni ennen ensimmäistä kertaa. Ja ollaan nyt oltu 5v. naimisissa ja vauvakin puolivuotias. En huomaa ikäeroa missään tilanteissa. Tai no ehkä siinä kun mietitään lapsuuden lempibändejä tai vastaavaa.

Ihan eri asia on esim. yks sairas 24v. poika joka mulle lähetteli viestejä kun olin 15v. Oli käynyt "läpi" suunnilleen kaikki kaupungin teinitytöt ja jätti mun kaverinkin kun ei saanut siltä. Tommosen kans on kyllä omaa typeryyttään, jos alkaa jotain säätämään. Niin, ja en todellakaan tavannut sitä idioottia.

 

Hah, mikä tän viestin pointti oli? Todistaa just se mitä sanoin, että on tilastoja ja on yksittäistapauksia ja aivan naurettavaa ruveta selittämään omaa yksittäistapaustaan, tilaston vastustukseksi.

Sinulle tilasto tuntuu olevan tärkeä, minulle taas eletty elämä ja kokemukset. Kummalla meistä mahtaa olla hauskempaa?

 

jos otsikkoon saa sanoa mielipiteensä niin.. ei ole normaalia.

 

Mä olin 16 ja mies 21 kun ruvettiin seurustelemaan... se riippuu niin paljon siitä millaisia ihmisiä ne on.

 

Hah, mikä tän viestin pointti oli? Todistaa just se mitä sanoin, että on tilastoja ja on yksittäistapauksia ja aivan naurettavaa ruveta selittämään omaa yksittäistapaustaan, tilaston vastustukseksi.

Se on aina sama juttu tällä palstalla. Jos puhutaan tilastollisesti tai yleisesti ottaen, aina joku neropatti tulee kiekumaan "no MULLA ainakaan ei ole noin.." Onhan se tietysti mukavaa, että pääsee sanomaan jotain tuomatta mitään keskusteluun.

Aiheeseen: Tuoksuu jyväpunttiamiksen touhulta.

 

Jos tyttö on varhaiskypsä ja nuorukainen lapsellinen, niin voi olla Ok. Itse en vielä 15-vuotiaana tapaillut poikia ollenkaan, mutta 16-17-vuotiaana tapailin parikymppisiä. 16-vuotiaana seurustelin muutaman kuukauden 22-vuotiaan kanssa.

 

Kyllä tämäkin ketju sen jo kertoo, että näissä tapauksissa lapset tehdään nuorina ja pohjalla on korkeintaan amistutkinto jne. Eikä siinä mitään, jokainen elää elämäänsä tavallaan, mutta itse en todellakaan haluaisi, että lapseni teininä tapailisia aikuista miestä, saatikka perustaisi perheen. Olen itse niin tyytyväinen siihen, että on korkeakoulutus ja mies huolella valittu ja sitä haluan tyttärellenikin =)

 

Musta sellainen aikuinen joka tapailee teiniä on vähän säälittävä. Ja varmasti lapsellinen. Itse en kovinkaan hyvällä katsoa näitä pareja missä toinen on alaikäinen ja toinen päälle 20 vuotias.

 

Itse aloin 19 -vuotiaana seurustelemaan 25-vuotiaan kanssa. Nyt olemme olleet yhdessä jo 12 vuotta. Tapasimme opiskelijabileissä, opiskelimme siis samassa yliopistossa. Tuo opiskelu olikin suuri yhdistävä tekijä, vaikka mies aloittelikin silloin lopputyötä ja itse olin opiskelujen alussa. Parina ekana seurusteluvuotene suhde oli puoleltani välillä katkolla juuri ikäeron vuoksi ja hieman eri elämänvaiheen vuoksi, mutta suhde onneksi kesti alun hankaluudet.

En hyväksyisi silti alaikäisen seurustelua aikuisen miehen kanssa. Silloin elämäntilanne on vielä liian erilainen ja hyväksikäytön riski on suuri.

 

EN hyväksyis.. Sais miekkonen ettii ihan omanikäistä seuraa, vaikka olis kuinka henkisellä tasolla 15v.

15v ja 21v ei oo mun mielestä sopiva pari.

mua ällötti jo teininä nää pimppistä vetävät reilu parikymppiset kundit joilla oli autot täynnä jotain kasiluokkalaisia.. :x

 

Se on aina sama juttu tällä palstalla. Jos puhutaan tilastollisesti tai yleisesti ottaen, aina joku neropatti tulee kiekumaan "no MULLA ainakaan ei ole noin.." Onhan se tietysti mukavaa, että pääsee sanomaan jotain tuomatta mitään keskusteluun.

Aiheeseen: Tuoksuu jyväpunttiamiksen touhulta.

Tarkoitus lienee havainnollistaa että niitä yksittäistapauksia on tosiaan oikeasti olemassa, ja vastoin yleistä mielipidettä ne voivat myös toimia, ilman että ne 21-vuotiaat tarvitsee leimata epänormaaleiksi pikkutyttöjen kyttääjiksi tai hyväksikäyttäjiksi.

 

minä olin aikoinani just 17 täyttänyt kun aloin seurustelemaan nyk.mieheni kanssa, hän oli silloin 25v....

 

ei.
nim. kokemusta on.

 

huhhuh mitä juttua, kai se nyt on yksi ja sama asia jos tykkäävät vain toisistaan, tätä se teinimaailmassa nykyään on...
JA te hyvät "meidän tyttö ei ainakaan ikinä tuon ikäisen kanssa alaikäisenä ala seurustelemaan"- ihmiset, äidille ja isille ei kaikkea totuutta aina kerrota eikä se nyt tarkota millään tavalla että mies olisi jälkeenjäänyt ym. IHMISET HALOO HERÄTYS!!!