Oletko sinäkin Niitä? :O Vai kuulutko uuteen yläluokkaan? Huomaatko luokkia?

[QUOTE="vieras";25924343]Koulutustausta ehdottomasti periytyy, se on selvää. Merkittävintä on äidin koulutustausta. Olikohan se vuonna 2008, kun akateemisesti koulutetun äidin lapsella on 8 kertainen todennäköisyys päätyä yliopistoon, verrattuna peruskoulun suorittaneen äidin lapseen. Ja tää ilmiö on täysin yleismaailmallinen. Merkittävintä on kodin sosiaalinen pääoma ja sen realisoituminen koulutuksen kautta.

Kehitys on lähinnä Suomessa mennyt siihen suuntaan, että eliitin ei tarvitse maksaa kuin pääomaveroa valtavista tuloistaan ja keskiluokka on jakautunut kahtia niihin, jotka on töissä julkisella työnantajalla ja niihin, jotka takoo yksityisellä rahaa. Tääkin on ihan yleiseurooppalaista trendiä.

Klassresat on meidän yhteiskunnassa kyllä jääneet 60-70-luvuille..[/QUOTE]

Juu, luokkaretkien kulta-aika on ohi. Joka vuosi yhä useampi yliopistoon päässyt tulee itsekin akateemisesta perheestä - osasyynä tietysti on se, että akateemisia perheitä on enemmän kuin aiemmin. Mutta jotkut ovat ihan huolissaan siitä, kuinka vaikea nykyään työläisperheen lapsen on päästä akateemiselle uralle. Sitä tapahtuu vähemmän kuin ennen, ihmiset pysyvät luokissaan vaikka eivät välttämättä haluaisi.
Suurin vaikutus on kodilla ja kannustamisella.

Kuinkahan moni palstan akateeminen on työläisperheestä?

 

Arvioidaan, että viimeisten 15 vuoden aikana luokkaerot ovat kasvaneet, kun ne siihen asti lähinnä pienentyivät. Muutos on sikäli merkittävät. "Melkein kaikki kuuluvat keskiluokkaan" -mantra ei enää ole pätevä, siihen pyrittiin, mutta nyt tilanne menee jo toiseen suuntaan - keskiluokka pienenee.

Itse asiassa tässä on käynyt pitkälti niin, että se mikä oli 30 vuotta sitten vain eliitin saatavissa, on ollut pitkään saatavissa jo keskiluokassakin. Ja nyt tarkoitan keskiluokalla sitä osaa ihmisistä, joilla on. Olivatpa he sitten duunareita tai akateemisia. Tämä on luonut sen harhan, että kaikilla pitäisi olla. Olen toisissa yhteyksissä ennenkin esittänyt esimerkin asiasta. On aivan eri asia kuulua luokkakavereissa siihen 90%:iin, jolla ei ole hilavitkutinta, kuin kuulua luokkakavereissa siihen 10%:iin, jolla ei ole hilavitkutinta. Vanhemmat - ihan ymmärrettävästi - toivovat lapsensa kuuluvan enemmistöön eikä erottuvan kavereidensa joukossa sillä, että heillä ei hilavitkutinta ole.

 

Juu, luokkaretkien kulta-aika on ohi. Joka vuosi yhä useampi yliopistoon päässyt tulee itsekin akateemisesta perheestä - osasyynä tietysti on se, että akateemisia perheitä on enemmän kuin aiemmin. Mutta jotkut ovat ihan huolissaan siitä, kuinka vaikea nykyään työläisperheen lapsen on päästä akateemiselle uralle. Sitä tapahtuu vähemmän kuin ennen, ihmiset pysyvät luokissaan vaikka eivät välttämättä haluaisi.
Suurin vaikutus on kodilla ja kannustamisella.

Kuinkahan moni palstan akateeminen on työläisperheestä?

Ja toiseksi suurin kai rahalla

 

Ja toiseksi suurin kai rahalla

Vai kolmanneksi suurin? Olisiko toiseksi suurin kuitenkin motivaatiolla?

 

tuosta jälkimmäisestä. Teen luovaa työtä ja koen olevani todella kaukana ensiksi mainituista "niistä". Ystäväpiirissämme ei "niitä" ole. oihinkin joskus törmää esim. lasten kautta harrastuksissa jne. mutta yritän pysyä kaukana. Ne on pelottavan tympeitä, kun ne ei ymmärrä mistä me puhutaan eikä me ymmärretä niiden huumoria (eikä ne meidän).

Tuloiltamme olemme alempaa keskiluokkaa jos ei jopa köyhiä. Olemme sukupuolineutraaleja semivegejä ekohippejä joilla on ekoauto ja ekotalo. Kuuntelemme aina väärää musiikkia, luemme toisenlaisia lehtiä, katsomme telkkarista vain YLEn ohjelmia tai netistä epäkaupallisia elokuvia. Tosi-tv on kirosana ja iltapäivälehdet "uutisineen" vitsi. Aloitan aamun kotona sängyssä Hesarin mobiilissa uutisilla. Juttelemme kotona politiikkaa emmekä osta koskaan eurokossua tai käy baarissa kuin joskus hyvillä keikoilla. Koitan vaikuttaa omalla esimerkilläni ja propagandapuheillani ympäristöni ihmisiin että hekin haluaisivat pelastaa maailman ja korkeakulttuurin.

Joskus mietin että miksi musta tuli tällainen, mutta en tosiaankaan voi muutakaan olla.

 

Ja toiseksi suurin kai rahalla

Mun mielestä kyllä Suomessa opiskelu ei ole perheen taloudesta kiinni. Enemmänkin vaikuttaa lapsen itsetunto, kunnianhimo ja akateemisen koulutuksen arvostus - se kun ei nykyään enää takaa automaattisesti töitä tai kovin kummoista palkkaakaan.

 

Juu, luokkaretkien kulta-aika on ohi. Joka vuosi yhä useampi yliopistoon päässyt tulee itsekin akateemisesta perheestä - osasyynä tietysti on se, että akateemisia perheitä on enemmän kuin aiemmin. Mutta jotkut ovat ihan huolissaan siitä, kuinka vaikea nykyään työläisperheen lapsen on päästä akateemiselle uralle. Sitä tapahtuu vähemmän kuin ennen, ihmiset pysyvät luokissaan vaikka eivät välttämättä haluaisi.
Suurin vaikutus on kodilla ja kannustamisella.

Kuinkahan moni palstan akateeminen on työläisperheestä?

Voin ihan suoraan myöntää, etten ainakaan minä.

Mutta ite olen kyllä asiaa siltäkin kannalta miettinyt, ettei se akateemisuus voi olla mikään itseisarvo. Kaikki ei sitä edes halua. Työläistaustaiset ihmiset usein päinvastoin vieroksuu akateemista koulutusta. On toisaalta hieman ylimielistä sanoa, ettei työväenluokkaiset ihmiset tajua omaa parastaan, kun ei kouluttaudu. Varsinkin kun sillä ei nykyään takaa menestystä.

 

Vai kolmanneksi suurin? Olisiko toiseksi suurin kuitenkin motivaatiolla?

Laskin motivaation ykkösvaihtoehtoon eli siihen, kuinka paljon kannustetaan/lannistetaan ihmistä.

 

[QUOTE="tiunu";25924462]Mun mielestä kyllä Suomessa opiskelu ei ole perheen taloudesta kiinni. Enemmänkin vaikuttaa lapsen itsetunto, kunnianhimo ja akateemisen koulutuksen arvostus - se kun ei nykyään enää takaa automaattisesti töitä tai kovin kummoista palkkaakaan.[/QUOTE]

Höpö höpö. Jos ei ole vanhemmilla rahaa auttaa taloudellisesti eikä ole suhteita joilla pääsee tekemään jotain hyvää duunia opiskelujen sivussa niin ei sitä voi montaa vuotta näillä tukimäärillä opiskella! Itse en haikaillut 6 v yliopisto-opinnoistaa just sen takia että ei ollut vanhemmilla rahaa kustantaa oppikirjoja ja opiskelua kalliilla paikkakunnalla.

 

Kuinkahan moni palstan akateeminen on työläisperheestä?

Isäni on akateeminen, äitini ei. Siskoni on akateeminen, minä en.

 

Laskin motivaation ykkösvaihtoehtoon eli siihen, kuinka paljon kannustetaan/lannistetaan ihmistä.

Okei, mä en laskenut, koska joskus lapsen motivaatio voi olla kannustuksesta huolimatta nollissa. Tunnen akateemisia perheitä, joissa lapsia on tosiaan kannustettu, mutta lapsi itse halunnut kuitenkin ei-akateemisen ammatin.

 

Höpö höpö. Jos ei ole vanhemmilla rahaa auttaa taloudellisesti eikä ole suhteita joilla pääsee tekemään jotain hyvää duunia opiskelujen sivussa niin ei sitä voi montaa vuotta näillä tukimäärillä opiskella! Itse en haikaillut 6 v yliopisto-opinnoistaa just sen takia että ei ollut vanhemmilla rahaa kustantaa oppikirjoja ja opiskelua kalliilla paikkakunnalla.

Höpö, höpö itsellesi. Itsekin opiskelen korkeakoulututkintoa ja vanhemmat eivät sponsoroi pennilläkään. Se on kuule siitä kiinni, että voiko tinkiä elämänlaadusta vai pitääkö saada kaikki-mulle-heti köyhänä opiskelijanakin. Ja aika harvalla alalla ostetaan "kalliit kirjat itse" - Suomessa on toimiva yliopistokirjastojärjestelmä sekä kirjoja myydään käytettynä ja itse voi myydä ne lähes samaan hintaan eteenpäin.

 

Tuosta tekstistä olisi voinut tunnistaa Johanna Korhosen katkeruuden "niitä muita" kohtaan ilman, että kirjoittajaa olisi mainittu. Lisäksi vielä ketjun aloittajankin olis voinut laittaa samaan yhteyteen ilman nickiäänkin.

Teksit oli sillätavalla mielenkiintoinen, että siinä esiintyivät sanat eliitti, luokka jne., joiden useimmat kuvittelvat siirtyneet historiaan.

 

[QUOTE="tiunu";25924462]Mun mielestä kyllä Suomessa opiskelu ei ole perheen taloudesta kiinni. Enemmänkin vaikuttaa lapsen itsetunto, kunnianhimo ja akateemisen koulutuksen arvostus - se kun ei nykyään enää takaa automaattisesti töitä tai kovin kummoista palkkaakaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Suomessa kun ei edelleenkään ole lukukausimaksuja ja jos osaamista, motivaatiota ja kunnianhimoa piisaa, niin eipähän tuolle akateemisen ammatin hankkimiselle ole mitään estettä, ei edes se raha.

 

Okei, mä en laskenut, koska joskus lapsen motivaatio voi olla kannustuksesta huolimatta nollissa. Tunnen akateemisia perheitä, joissa lapsia on tosiaan kannustettu, mutta lapsi itse halunnut kuitenkin ei-akateemisen ammatin.

Kenen mielestä motivaatio on nollissa tuossa tapauksessa?

Minustakaan akateemisuus ei ole itseisarvo. Tunnen eniten ns. käsityöläisiä jotka ovat ylpeitä ammatistaan, eivät lainkaan tyhmiä mutta eivät kiinnostuneita akateemisesta urasta.

En tiedä, kuka tai mikä pitää yllä tätä koulutettu vs. vähemmän koulutettu - linjaa. Miksi siitä puhutaan, miksi vertaillaan?

 

[QUOTE="vieras";25923058]Maksaako Pravda tolle lesbolle tälläisistä aivopieruista?[/QUOTE]

Ei varmasti maksa. Pravda on tällä hetkellä arvostettujen oikeistolaisten omistama lehtitalo. Kyllä tämän täytyy tulla setan, Tampereen kaupungin ja Lenin-museon tulostimilta.

 

[QUOTE="tiunu";25924516]Höpö, höpö itsellesi. Itsekin opiskelen korkeakoulututkintoa ja vanhemmat eivät sponsoroi pennilläkään. Se on kuule siitä kiinni, että voiko tinkiä elämänlaadusta vai pitääkö saada kaikki-mulle-heti köyhänä opiskelijanakin. Ja aika harvalla alalla ostetaan "kalliit kirjat itse" - Suomessa on toimiva yliopistokirjastojärjestelmä sekä kirjoja myydään käytettynä ja itse voi myydä ne lähes samaan hintaan eteenpäin.[/QUOTE]

Sitten varmaan korkeakouluopiskelijana uskot tutkimuksia enemmän, kuin omaa kokemusperäistä tietoa.

Koulutustaustan periytyvyys on tieteellistä faktaa. Sitä on ihan turha yrittää kieltää. Järkevämpää olis varmaan miettiä miksi tämä ilmiö tapahtuu, kuin yrittää kiistää sen olemassa oloa.

 

Tuosta tekstistä olisi voinut tunnistaa Johanna Korhosen katkeruuden "niitä muita" kohtaan ilman, että kirjoittajaa olisi mainittu. Lisäksi vielä ketjun aloittajankin olis voinut laittaa samaan yhteyteen ilman nickiäänkin.

Teksit oli sillätavalla mielenkiintoinen, että siinä esiintyivät sanat eliitti, luokka jne., joiden useimmat kuvittelvat siirtyneet historiaan.

Miksi Korhonen on katkera niitä muita kohtaan?
Ja sanotko että minäkin olen katkera jostakin? Mielenkiintoista, kerro lisää.

 

Juu, luokkaretkien kulta-aika on ohi. Joka vuosi yhä useampi yliopistoon päässyt tulee itsekin akateemisesta perheestä - osasyynä tietysti on se, että akateemisia perheitä on enemmän kuin aiemmin. Mutta jotkut ovat ihan huolissaan siitä, kuinka vaikea nykyään työläisperheen lapsen on päästä akateemiselle uralle. Sitä tapahtuu vähemmän kuin ennen, ihmiset pysyvät luokissaan vaikka eivät välttämättä haluaisi.
Suurin vaikutus on kodilla ja kannustamisella.

Kuinkahan moni palstan akateeminen on työläisperheestä?

Pitäiskö kaikkien olla turhatieteiden maistereita, vai sallitko ihmisten elää duunareinakin?

 

[QUOTE="vieras";25924552]Sitten varmaan korkeakouluopiskelijana uskot tutkimuksia enemmän, kuin omaa kokemusperäistä tietoa.

Koulutustaustan periytyvyys on tieteellistä faktaa. Sitä on ihan turha yrittää kieltää. Järkevämpää olis varmaan miettiä miksi tämä ilmiö tapahtuu, kuin yrittää kiistää sen olemassa oloa.[/QUOTE]

Koska mun mielestä siinä ei edelleenkään ole mitään tekemista rahan kanssa vaan aiemmin luettelemieni: akateemisen tutkinnon- arvostuksen ja kotoa lähtevän kannustuksen ja sitä myötä syntyvän itsetunnon kehittymisen kanssa.

 

En tiedä, kuka tai mikä pitää yllä tätä koulutettu vs. vähemmän koulutettu - linjaa. Miksi siitä puhutaan, miksi vertaillaan?

Totta, siitä ei minunkaan ollut tarkoitus puhua, mutta yllättävän paljon koulutus taitaa ihmisiä jakaa suuntaan ja toiseen. Ei kuitenkaan taloudellisesti - siitähän tuossa aloituksessakin oli kyse: koulutetut eivät aina palkassa pärjää. Mutta aatteena se jotenkin jakaa ihmisiä, sen olen huomannut. Ehkä. Kai. Sinustakin.

Ammattiin kouluttautuneen motivaatio voi varmasti olla ihan yhtä hyvä, tuli ammatti sitten korkeakoulun kautta tai ammattikoulusta. Kuitenkin on yhä suurempi porukka, joka ei arvosta koulutusta, ei kannusta kouluttautumaan.

 

[QUOTE="vieras";25924569]Pitäiskö kaikkien olla turhatieteiden maistereita, vai sallitko ihmisten elää duunareinakin?[/QUOTE]

Tää on jotenkin niin kuvaava kommentti
Maisterit on aina turhatieteisiä ja vaikka ei olla edes viitattu, että duunarius ois jotain huonompaa niin heti on tarve ylistää itseään alistamalla maistereita.

 

Kenen mielestä motivaatio on nollissa tuossa tapauksessa?

Minustakaan akateemisuus ei ole itseisarvo. Tunnen eniten ns. käsityöläisiä jotka ovat ylpeitä ammatistaan, eivät lainkaan tyhmiä mutta eivät kiinnostuneita akateemisesta urasta.

En tiedä, kuka tai mikä pitää yllä tätä koulutettu vs. vähemmän koulutettu - linjaa. Miksi siitä puhutaan, miksi vertaillaan?

No ajattelin lähinnä sitä, että yrittäisi edes pysyä samassa luokassa kuin vanhempansa. Nuorella ei ole motivaatiota siihen vaan putoaa "alempaan" luokkaan tekemiensä valintojen vuoksi.

 

Höpö höpö. Jos ei ole vanhemmilla rahaa auttaa taloudellisesti eikä ole suhteita joilla pääsee tekemään jotain hyvää duunia opiskelujen sivussa niin ei sitä voi montaa vuotta näillä tukimäärillä opiskella! Itse en haikaillut 6 v yliopisto-opinnoistaa just sen takia että ei ollut vanhemmilla rahaa kustantaa oppikirjoja ja opiskelua kalliilla paikkakunnalla.

Höpö höpö. Ei ole vanhemmila rahaa, eikä suhteitakaan. Olen opiskellut ja valmistunut tavoiteajassa, tehnyt siinä sivussa töitä, mihin valmistumiseni jälkeen suoraan jäin töihin. Monen peräänkuuluttama asenne ja motivaatio ajoivat eteenpäin. Nyt on hyvä palkka, perhe jne, enkä tunne yhtään häpeää siitä, että tulen duunariperheestä.

Se, että et haikaillut koskee aika monia. Jotkut eivät haikaile edes ammatista, joka ei vaadi pitkää tai vaikeaa koulutusta, vaan jäävät sohvalle makaamaan, kun ei ole vanhemmilla rahaa, eikä suhteita. Tässä sitä ollaan vain sohvalla, kun ei ole mitään ja kukaan ei tule auttamaan.

 

[QUOTE="vieras";25924569]Pitäiskö kaikkien olla turhatieteiden maistereita, vai sallitko ihmisten elää duunareinakin?[/QUOTE]

Sanoinko jossain, että kaikkien pitäisi olla jotakin? Pointti oli siinä, että vaikka halua olisi, niin tietyistä piireistä akateemisuuteen ponnistaminen on vaikeampaa kuin ennen. Ja se ei ole hyvä.

Nykyään on liikaakin turhatieteiden maistereita, olen sen täällä ennenkin sanonut. Miksi en sallisi jotakin? Ja mitä merkitystä sillä edes on mitä minä sallin, eihän minulla ole vaikutusvaltaa?