tamtam, eli viralliset onnittelut..koita nyt nauttia eläkä anna ressin ja murehtimisen vallata mieltä! Ihanat onnittelut teille!
kellopeliappelsiini, onhan se hyväkin, että kohtu saa välikierron aikaa palautua.
Tvvollakin on vaan huonoja esimerkkejä kuin voi käydä jos uusi raskaus alkaa heti menetetyn perään. Eli uudella innolla seuraavaa ovista odotellen
Muuten nuo erotiikkapippalot on kyllä muakin näin vanhemmalla iällä alkanut kiinnostaa..olis miehelle kiva ylläri jos joskus hommais reissun tuommoiseen. Oletko aikaisemmin käynyt? Voiko tämmöinen normaali ihminen, maalaistollo lähteä sinne? Vai meneekö yöunet..?
Itseasiassa en ole edes tiennyt, että Oulussakin järjestävät..oikein kansainvälisesti, olen aina luullut että vaan tuolla etelä-Suomessa.
pikkuvadelma, jeps..kolmea vuotta voi jo sanoa pitkäksi ajaksi!
Mulla oli viime syksy tosi rankka, silloin tuli itkettyä ja raivottua tosissaan, menkat oli aina uusi keskenmeno. Loppuvuosi meni ivf:ää odotellessa ihan helposti ja kun se kauan odotettu ja toivottu hoito sitten alkoi, olin alusta asti ihan satavarma, ettei se onnistu. Ja niinhän siinä kävi, pettymys ei todellakaan ollut pahimmasta päästä.
Nyt on mennyt taas hyvin, luomukierrot ei kauheasti hetkauta..aina se on kuitenkin se pienenpieni toive, että jospas nyt. Jotenkin olen varma, että me saadaan vielä ainakin pari lasta, ennemmin tai myöhemmin.
Pas:iin on todella kovat odotukset ja pudotus tulee olemaan ihan kauhea jos ei taaskaan onnistu. Varsinkin kun pakkasessa on vaan ne kaksi rupusta, jos ne ei edes selviä sulatuksesta. Ja jotenkin on hoitojen alusta asti, puolitoista vuotta, ollut takaraivossa ajatus/haavekuva/toive/enne kaksosista, että me vielä joskus saisimme kaksi lasta yhdellä kertaa.
Välillä tuntuu, että eläisin ennemmin tätä hoitojen alkamisen odotusta kuin itse sitä hoitoa, pelottaa ihan hirveästi tuo tuleva mahdollinen siirto. Jotenkin sitä ennemmin eläisi tässä tietämättömässä tilassa, kun voi vaan haaveilla, että sitten joskus hoidoilla onnistaa, kuin että elää sitä hoitoa ja tulee se olo, ettei tämä taaskaan onnistu. En se taida minäkään olla tarpeeksi vahva. Kumarran ja todella syvään heille, jotka jaksavat aktiivisesti kulkea rankoissa hoidoissa, edellisestä seuraavaan ja aina jaksaa toivoa. Minusta ei kyllä siihen ole. Nämä pakolliset luomuilutauot tulevat kyllä tarpeeseen.
Onko teillä esikoinen puhunut vauvatoiveista?
Meillä kaveripiirissä on kerennyt olla jo monta vauvamahaa, kaikki ovat poksahdelleet ja tuo kolmevuotias on alkanut haaveilla meillekin omasta pienestä. Se hoitaa omaa vauvanukkeaan, joka on jo meidän perheenjäsen, kattelee omia vanhoja vauvakuviaan ja ihastelee miten nätti se vauva siinä kuvassa on. Ja "minä haluaisin äiti meillekin tuommosen pikkuvauvan, minä hoitaisin sitä". Mitä tuohon voi vastata?! Vedet silmissä, että niin äitikin haluaisi.
Mutta toisaalta olen iloinen siitä, että olen kerennyt itse täysillä kasvattaa tuon ainokaiseni, se on saanut kaiken huomion ja on jo iso tyttö sitten/kun pikkusisarus saadaan. Ja sehän saadaan, periksi ei prkle anneta!
).( Pakko alkaa tikuttaa ovista jo huomenna, kp7. Jomotus munasarjoissa on niin kovaa, että folli saattaa kasvaa vauhdilla. Eikä lh-piikki saa missään nimessä mennä ohi!
