Nyt purkaudun ja sanon suoraan

Onko hän psykopaatti tai esim. rajatila, anteeksi suora kysymys?

Mitä yhteistä rajatilapersoonallisuudella ja psykopatialla on keskenään? Ei niin yhtään mitään.

 

Nyt mua ärsyttää suunnattomasti taas se, että tukiperheitä saavat sellaiset perheet, joissa tavallisia lapsia, mutta vanhemmat haluavat "omaa aikaa". Ap:n perheen pitäisi saada hyvä tukiperhe, että saisivat edes välillä levähtää. Rankkaa on varmasti. Minäkin väsyn välillä omaan lapseeni, perheen kuopukseen, jonka käytös on rasittavaa, mutta kontrolloitavissa. Kaikki sympatiani ap:lle ja perheelle. Voisiko tukiperhe olla vaihtoehto? Lapsenne kuulostaa kyllä älykkäältä.

 

Kamala tilanne. Toivotan paljon voimia.

Mitä lapsi syö? Varmaan joku vetää herneet nenään tästä, mutta on tutkimuksia (tiede-palstalla oli jokin aika sitten tästä juttua) että gluteeni ja muut viljojen sisältämät aineet aiheuttavat psyykkisiä oireita ja mm. skitsofreniaa sekä häiriökäyttäytymistä. Sokerin on myös jo kauan moni havainnut hermostuttavan ja villitsevän lapsia. Nämä siis pätee niihin joilla on herkkyyttä reagoida tiettyihin ruoka-aineisiin. Suosittelisin siis poistamaa ruokavaliosta viljat ja sokerin. Tuloksia tosin ei voi odottaa näkevänsä saman tien; elimistölle täytyy antaa aikaa palautua.

Mukavaa että joku muukin ajatteli tätä. Ruokavalio ei välttämättä mitään ihmeparantumista saa aikaan, mutta kun tilanne on noin vaikea niin ehdottomasti kokeilisin lapselle viljatonta ja sokeritonta ruokavaliota alkuun vaikka noin kuukauden ajaksi. Noin epätoivoisessa tilanteessa koittaisin itseasiassa miellummin tiukkaa ketogeenistä ruokavaliota. Ainakaan ei olisi mitään hävittävää.

Jaksamista toivon kovasti ap:lle ja perheelleen.

 

[QUOTE="hei";28866051]Nyt mua ärsyttää suunnattomasti taas se, että tukiperheitä saavat sellaiset perheet, joissa tavallisia lapsia, mutta vanhemmat haluavat "omaa aikaa". Ap:n perheen pitäisi saada hyvä tukiperhe, että saisivat edes välillä levähtää. Rankkaa on varmasti. Minäkin väsyn välillä omaan lapseeni, perheen kuopukseen, jonka käytös on rasittavaa, mutta kontrolloitavissa. Kaikki sympatiani ap:lle ja perheelle. Voisiko tukiperhe olla vaihtoehto? Lapsenne kuulostaa kyllä älykkäältä.[/QUOTE]
AP sanoi, ettei tauko auta. Oli jo ekalla sivulla.

Harmi ettei tällaisia "vammoja" näe jo ultrassa,niin voisi estää syntymästä ihmisolioita, joiden elämä on muita tuhoavaa 100% ajasta. Aivan kauhealta kuulostaa. Älkää sairastuttako itseänne enempää, jos lapsen saisi johonkin laitokseen. Viekää ihmeessä.

 

Ap taas, kiitos uusista viesteistä. Lääkitystä emme ole väheksyneet, mutta emme sellaista saa koska vaikka lapsella on jo lääke (Risperdal) katsottuna valmiiksi, nykyinen psykiatri jne. ei tahdo aloittaa sitä. Ei auttanut vaikka lapsen opettaja soitti hänelle.

Lapsi heräsi tänään ennen seitsemää ja tuli herättämään. Pyysin että olisi hiljaa ja muistutin, mitä saa/ei saa tehdä. Sanoi "joo", ja meni laittamaan musiikkia, kovalla voimakkuudella. Usein tuntuu ettei hän muista tai tajua, mitä hänelle puhutaan...sai sitten raivarin, kun menin perässä muistuttamaan siitä musiikista ("tähän aikaan ei vielä kuunnella, muistatko?") ja laitoin cd-soittimen pois. Myöhemmin hänelle tuli eräs kaveri kylään, katsoivat elokuvaa. Lapsi alkoi painamaan "pause"-nappia jatkuvasti ja kaverinsa pahastui siitä. Mieheni käski lasta lopettamaan, jolloin lapsi meni vessaan ja totesi koppavasti, ettei häntä kiinnosta katsoa enempää. Jätti kaverinsa sohvalle nököttämään yksin ja meni itse huoneeseensa lukemaan.

 

Ap taas, kiitos uusista viesteistä. Lääkitystä emme ole väheksyneet, mutta emme sellaista saa koska vaikka lapsella on jo lääke (Risperdal) katsottuna valmiiksi, nykyinen psykiatri jne. ei tahdo aloittaa sitä. Ei auttanut vaikka lapsen opettaja soitti hänelle.

Lapsi heräsi tänään ennen seitsemää ja tuli herättämään. Pyysin että olisi hiljaa ja muistutin, mitä saa/ei saa tehdä. Sanoi "joo", ja meni laittamaan musiikkia, kovalla voimakkuudella. Usein tuntuu ettei hän muista tai tajua, mitä hänelle puhutaan...sai sitten raivarin, kun menin perässä muistuttamaan siitä musiikista ("tähän aikaan ei vielä kuunnella, muistatko?") ja laitoin cd-soittimen pois. Myöhemmin hänelle tuli eräs kaveri kylään, katsoivat elokuvaa. Lapsi alkoi painamaan "pause"-nappia jatkuvasti ja kaverinsa pahastui siitä. Mieheni käski lasta lopettamaan, jolloin lapsi meni vessaan ja totesi koppavasti, ettei häntä kiinnosta katsoa enempää. Jätti kaverinsa sohvalle nököttämään yksin ja meni itse huoneeseensa lukemaan.

Voi että.

Oon ehkä missannut jonkun viestin, onko teillä mahdollisuutta saada perhetyöntekijöitä avuksi? Esmes. ehkäisevän lastensuojelutyön kautta?

 

Voimia...

Meidän 7v kehitysvammaisella autisti-tytöllä risperdal on auttanut, tosin annostuksesta neuvotellaan taas tässä syksyllä lääkärin kanssa. Lääkäri ei alkukesästä ollut meidän ja koulun toiveista huolimatta valmis nostamaan annostusta vaikka samalla oli hyvin ärtynyt siitä kun (sillä hetkellä hyvin rauhallisesti käyttäytyvä) tyttö ei kontrollikäynnin aikana pystynyt olemaan hiljaa ja rauhoittumaan paikalleen...

Tilapäishoito tukiperheessä tai jossain "laitoksessa" on myös tärkeä henkireikä kaikille. Meillä tyttö ja 8v isoveljensä (down, autismi) ovat nyt viikonloppuhoidossa ja oli aivan käsittämättömän rauhallinen ilta ja aamu muulla perheellä. Naureskeltiinkin miehen kanssa että. 2,5v:n ja vauvan kanssa tämä on jo ihan lapsivapaata kaikessa rentoudessaan.

Meillä tilapäishoitopaikka on pieni laitosyksikkö tms (5 lasta kerrallaan) jossa kumnallakin lapsistamme on oma hoitaja käytössä koko ajan. Tekevät mukavia retkiä mm huvipuistoja, eläintarhaa, kotieläinpihoja, sisäleikkipuistoja, yöreissuja saareen jne ja muuten lapset ovat kykyjensä mukaan mukana talon töissä. Molemmat viihtyvät tuolla loistavasti.

 

Lääkitys on katsottuna, mutta lääkäri ei suostu aloittamaan sitä. Voiko älyttömämpää enää olla?
Onhan täysin selvää, että tollainen lapsi jo tarvitsisi aivokemioittensa tasaamiseen jonkinlaista lääkitystä. Entäs jos kyseessä olisi vaikka epilepsiaa sairastava lapsi ja lääkäri kieltäytyisi aloittamasta lääkitystä, sehän olisi suorastaan hoitovirhe!

 

Lapsi hoitoon joyoniin. Varsinkin jos perheessä on muita lapsia, muilla lapsilla on oikeus elää pelkäämättä kotona. Niin kyllä vanhemmillakin..
Itse en jaksaisi. En vaikka kuinka olisi oma lapsi.

 

Ei ole perhetyöntekijöistä apua tämän tasoisen lapsen kanssa, siitä olen varma. Ihan sama kuka nämä tilanteet hänen kanssaan hoitaa, lopputulos on ollut aina sama niin kotona, hoidossa kuin koulussakin. Kävimme aikoinaan perheneuvolassa lapsen käytöksen vuoksi ja siellä sanoivat, ettei heillä ole mitään tarjottavaa meille kun olimme itse niin hyvin perillä toimintatavoista ja lapsi oli heistä erittäin haastava.

Kyllä minä ymmärrän, että lapsen hoidon suhteen on tehty väärin, mutta en itse saa asiaa muutettua vaikka kuinka haluaisin. Hän tulee jatkossakin käymään psykiatrilla, joka pistää kaiken meidän vanhempien syyksi (on useamman kerran kiihtynyt puheissaan jos olemme jotain negatiivista sanoneet) ja kuvailee eri tahoille (lasu ym.) lasta sanoilla "ihana, fiksu lapsi". Kuulemma pitäisi vaan lisää ottaa syliin, valvoa vieressä kunnes nukahtaa, mielellään nukkua samassa sängyssä...rehellinen kantamme mieheni kanssa oli, että kuulostaa paitsi epätodelliselta mutta myös sopimattomalta näin ison lapsen ollessa kyseessä, sai psykiatrin kiihtymään entisestään. On kuulemma meidän syytämme että lapsi kokee olonsa turvattomaksi, hän kokee olevansa yksin, hän on jumissa negatiivisen käytöksen kehässä koska ei saa tarpeeksi kehuja vaan liikaa moitteita. Niin, johtuisikohan esim. jälkimmäinen mitenkään siitä, että jos pitkin päivää satuttaa muita, rikkoo sääntöjä ja haastaa riitaa, niin lopputulos ei voi olla pelkkää auringonpaistetta ja kehutulvaa?? Usein tuntuu, että meiltä vanhemmilta vaaditaan asioita, joihin monikaan tavallinen ihminen ei pystyisi.

Tämä on yksi syy lisää sille, miksi tahdomme lapsen nyt laitoshoitoon ja meiltä pois: tahdomme olla rauhassa psykiatrin vaatimuksilta, pahimmillaan kahdesti viikossa olemme käyneet niitä kuuntelemassa. Lapsi voisi saada oikeat diagnoosit sen jälkeen, kun nämä kaikkitietävät ammattilaiset olisivat ensin vuorollaan hääränneet hänen kimpussaan ja kuvitelleet tietävänsä, kuinka vaikkapa väitetty "turvattomuus"(tätä ei ole sanottu esiintyvän muissa kuin tämän psykiarin seurannassa..) korjataan. Lisäksi lapsi imee meistä mehut ja jos hän kerran kaipaa "jaksavia aikuisia" ympärilleen, saa niitä sitten laitoksesta.

Nyt täytyy mennä, lapsi kakkasi lattialle ja haju on karsea!

 

Ap taas, kiitos uusista viesteistä. Lääkitystä emme ole väheksyneet, mutta emme sellaista saa koska vaikka lapsella on jo lääke (Risperdal) katsottuna valmiiksi, nykyinen psykiatri jne. ei tahdo aloittaa sitä. Ei auttanut vaikka lapsen opettaja soitti hänelle.

Lapsi heräsi tänään ennen seitsemää ja tuli herättämään. Pyysin että olisi hiljaa ja muistutin, mitä saa/ei saa tehdä. Sanoi "joo", ja meni laittamaan musiikkia, kovalla voimakkuudella. Usein tuntuu ettei hän muista tai tajua, mitä hänelle puhutaan...sai sitten raivarin, kun menin perässä muistuttamaan siitä musiikista ("tähän aikaan ei vielä kuunnella, muistatko?") ja laitoin cd-soittimen pois. Myöhemmin hänelle tuli eräs kaveri kylään, katsoivat elokuvaa. Lapsi alkoi painamaan "pause"-nappia jatkuvasti ja kaverinsa pahastui siitä. Mieheni käski lasta lopettamaan, jolloin lapsi meni vessaan ja totesi koppavasti, ettei häntä kiinnosta katsoa enempää. Jätti kaverinsa sohvalle nököttämään yksin ja meni itse huoneeseensa lukemaan.

Onko lapsella testattu puheen ymmärtämistä. Joskus lapsella saattaa olaa puheen ymmärtämisen vaikeus vaikka osaisi tuottaa puhetta hyvin. Tällöin ohjeiden noudattaminen on kuvaamsasi kaltaista, eli ohjeiden noudattaminen ei onnistu.

 

Puheen ymmärtäminen on tutkittu, se oli normaalia. Lapsella on kausia jolloin jää jumiin tavuihin ja änkyttää, tähän todettiin että "hänellä on vaan niin kiire sanoa jo seuraava asia ettei oikein malta keskittyä nykyhetkeen". Jaa...Lastenlinnassa tämä tutkimus. Puheterapeutti sanoi kyllä myös, että erittäin helposti tulistuva ja omaehtoinen tapaus meillä, mutta sanahelinäksi se jäi eikä päätynyt esim. lausuntoihin sanallakaan.

 

Ei ole perhetyöntekijöistä apua tämän tasoisen lapsen kanssa, siitä olen varma. Ihan sama kuka nämä tilanteet hänen kanssaan hoitaa, lopputulos on ollut aina sama niin kotona, hoidossa kuin koulussakin. Kävimme aikoinaan perheneuvolassa lapsen käytöksen vuoksi ja siellä sanoivat, ettei heillä ole mitään tarjottavaa meille kun olimme itse niin hyvin perillä toimintatavoista ja lapsi oli heistä erittäin haastava.

Kyllä minä ymmärrän, että lapsen hoidon suhteen on tehty väärin, mutta en itse saa asiaa muutettua vaikka kuinka haluaisin. Hän tulee jatkossakin käymään psykiatrilla, joka pistää kaiken meidän vanhempien syyksi (on useamman kerran kiihtynyt puheissaan jos olemme jotain negatiivista sanoneet) ja kuvailee eri tahoille (lasu ym.) lasta sanoilla "ihana, fiksu lapsi". Kuulemma pitäisi vaan lisää ottaa syliin, valvoa vieressä kunnes nukahtaa, mielellään nukkua samassa sängyssä...rehellinen kantamme mieheni kanssa oli, että kuulostaa paitsi epätodelliselta mutta myös sopimattomalta näin ison lapsen ollessa kyseessä, sai psykiatrin kiihtymään entisestään. On kuulemma meidän syytämme että lapsi kokee olonsa turvattomaksi, hän kokee olevansa yksin, hän on jumissa negatiivisen käytöksen kehässä koska ei saa tarpeeksi kehuja vaan liikaa moitteita. Niin, johtuisikohan esim. jälkimmäinen mitenkään siitä, että jos pitkin päivää satuttaa muita, rikkoo sääntöjä ja haastaa riitaa, niin lopputulos ei voi olla pelkkää auringonpaistetta ja kehutulvaa?? Usein tuntuu, että meiltä vanhemmilta vaaditaan asioita, joihin monikaan tavallinen ihminen ei pystyisi.

Tämä on yksi syy lisää sille, miksi tahdomme lapsen nyt laitoshoitoon ja meiltä pois: tahdomme olla rauhassa psykiatrin vaatimuksilta, pahimmillaan kahdesti viikossa olemme käyneet niitä kuuntelemassa. Lapsi voisi saada oikeat diagnoosit sen jälkeen, kun nämä kaikkitietävät ammattilaiset olisivat ensin vuorollaan hääränneet hänen kimpussaan ja kuvitelleet tietävänsä, kuinka vaikkapa väitetty "turvattomuus"(tätä ei ole sanottu esiintyvän muissa kuin tämän psykiarin seurannassa..) korjataan. Lisäksi lapsi imee meistä mehut ja jos hän kerran kaipaa "jaksavia aikuisia" ympärilleen, saa niitä sitten laitoksesta.

Nyt täytyy mennä, lapsi kakkasi lattialle ja haju on karsea!

Hankkikaa videokamera ja kuvatkaa lasta kotioloissa, just kun se on pahimmillaan, tilanteet kun sottaa paskalla ja on ihan mahdoton.

Kai se osaakin käyttäytyä hyvin joittenkin psykiatrien ja lastensuojelutätien seurassa, 20 minuuttia silloin tällöin kun itse haluaakin olla kunnolla.
Sitten näytätte niille ne filmit, minkälaista teillä oikeasti on, ja kysykää haluaisitteko ottaa tämän lapsen teille, vaikka viikoksi asumaan?

Luulis niiltäkin hymyjen hyytyvän.

 

Missä päin ap asuu.
Satakunnassa ja seinäjoen seudulla on valmiudet ainakin hoitaa tälläisiä tapauksia.

 

Helsingissä asumme.

Kun laitoimme lapsen päiviksi vaippoihin, selitimme hänelle että ne ovat kuin pikkupöksyt eli niihin ei kakata jne. vaan ne heitetään sitten roskiin jos likaantuvat. Selitin, miten kyllästynyt olen pyykkäämään 1-2 koneellista lähes päivittäin tätä kakkapyykkiä ja että "nyt äidin aika riittää muuhunkin kivaan, kun ei jatkuvasti tarvitse pestä kakkapyykkiä". Lapsi vaikutti ymmärtävän, antoi itsekin esimerkkejä mitä kivaa voimme tehdä "kun ei tarvitse pestä koko ajan kakkaa pois". No, lopputulos oli silti se, että hän on pissannut ja kakannut vaippoihin jatkuvasti, sotkenut sillä edelleen, suorastaan taantunut jollain tasolla...jokaisen kakkavaipan yhteydessä käydään uudestaan läpi, että tarkoitus oli mennä vessaan ja että vaippa oli vaan suojaamassa housuja, ei tulosta. Joko suuttuu ("ei tarvitse muistuttaa!! miksi sä koko ajan muistutat!!") tai sitten toteaa vaan, että ei halunnut keskeyttää leikkiään.

Että näin 7-vuotias.

 

Mä luin ekan sivun.

Apua!

7 vuotias hirmuhallitsee perhettä. Kyse ei oikeasti ole kolmikymppisestä psykopaatista vaan SEITSEMÄN VUOTIAASTA LAPSESTA!

Hyvin usein. HYVIN USEIN mukuloitten nenäle pomppiminen, röyhkeän käytöksen jatkuminen ja tuollainen suoraansanoen sairas toiminta on lähtöisin kotoa.
Ihan oikeasti hei nyt! "Lapsi luki sarjakuvaa nurkassa kun lääkäri kävi", "Lapsi sanoi että älä seuraa"
(minä hiiri äiti tottelin lastani ja palasin huoneeseen :headwall

Kova kovaa vastaan. Lehti huut helvettiin kädest kun ollaan lääkärikäynnillä.
Ja miksi ihmeessä et voinut sanoa lapselle, että Sorry, mutta äiti kävelee tässä nyt ja mennään takaisin huoneeseen. Yhdessä?

Ap ja miehensä palvoo pikkutyrannia, se on saanut ihan liikaa valtaa. Ei tuonikäinen osaa käsitellä sitä.

 

edellinenhän näköjään tietää vastauksen kysymykseen. ottaa varmaan mielellään sijaislapseksi. ap n perheelle voimia!!

 

edellinenhän näköjään tietää vastauksen kysymykseen. ottaa varmaan mielellään sijaislapseksi. ap n perheelle voimia!!

Mä ehdottaisin kyllä tuota jonkun muunkin jo mainitsemaa videokameraa. Laittakaa "piiloon" ja kuvatkaa päivä juuri niinkuin teidän päivä mene.
Edellytyksenä tälle tietenkin on, etei vanhemmat kiillota käyttäytymistään kun tietävät kameran kuvaavan...

 

Lapsi heräsi tänään ennen seitsemää ja tuli herättämään. Pyysin että olisi hiljaa ja muistutin, mitä saa/ei saa tehdä. Sanoi "joo", ja meni laittamaan musiikkia, kovalla voimakkuudella. Usein tuntuu ettei hän muista tai tajua, mitä hänelle puhutaan...sai sitten raivarin, kun menin perässä muistuttamaan siitä musiikista ("tähän aikaan ei vielä kuunnella, muistatko?") ja laitoin cd-soittimen pois. Myöhemmin hänelle tuli eräs kaveri kylään, katsoivat elokuvaa. Lapsi alkoi painamaan "pause"-nappia jatkuvasti ja kaverinsa pahastui siitä. Mieheni käski lasta lopettamaan, jolloin lapsi meni vessaan ja totesi koppavasti, ettei häntä kiinnosta katsoa enempää. Jätti kaverinsa sohvalle nököttämään yksin ja meni itse huoneeseensa lukemaan.

Olisiko mahdotonta että jompikumpi vanhemmista heräisi lapsen kanssa yhtäaikaa?

Mitä tuohon elokuvajuttuun tulee. Minusta ei edes paha. Jos lapsi päättää alkaa keekoilemaan ja ärsyttämään kaveria, kaveri kotiin ja mukula olkoon yksinään.

 

Meillä ei ole ihan noin rankka tilanne, mutta 7-v erityislapsi meilläkin ja elämä kulkee isolta osin hänen ehdoilla. Meillä viime syksy oli äärettömän rankka. Toimintaterapeutti väläytteli jo mahdollisuutta saada lapsi 8vk kestävään psykiatriseen kuntoutukseen, mutta tilanne helpotti vähitellen. Jos mikään muu (omaishoidon edut, toimintaterapia, lastensuojelun muut muodot) ei auta, harkitkaa vakavasti sijoitusta. Joskus se katkaisee kierteen, lapsella ei selvästi ole hyvä olla. Se EI ole automaattisesti teidän vikanne, vaan kierre on vaan päässyt pahasti vauhtiin. Olen käynyt noita tunteita läpi ja meidän etu on se, että meidän ympärillä on täyspäisiä ammattilaisia, jotka ymmärtävät, että kaikki tunteet kuuluvat asiaan eikä tarkoita sitä, ettemmekö rakastaisi lasta. Meille on ammattilaiset sanonut suoraan, että tavalla tai toisella kierre katkaistaan, lapsen ei saa antaa hallita perhettä!

 

Ap, kerroitko jo mistä tuo paskalla leikkiminen alunalkaen lähti?
Onko lapsi kärsinyt ummetuksesta? Sanomatakin selvää että terve 7 vuotias ei tarvitse enää vaippaa.
Meilä aikoinaan vielä eskari-ikäinen poika piilotteli kylpyhuoneessa paskaisia alushousujaan. Koko muukin pyykki haisi kiljaantuneelle paskalle. Vanhemmat olivat lähes hermoraunioita. Nyt se on jo onneksi taakse jäänyttä elämää.

Meillä syynä oli kovavatsaisuus. Lapsen paska haisi kammottavalle kun muhi elimistössä päivätolkulla. Oli kovaa kuin sementti. Movicolia, mallasuutetta ym kului hyvin ja edelleenkin lapsen ollessa 14 vuotta pitää vahtia ettei paska päse kovale. On taipumusta kovavatsaisuuteen hällä.

Mutta tuo paskalla leikkiminen. Haluaisin tietää millaisessa tilanteessa se alkoi? Mitä teitte eka kerran kun lapsi tuhri paskallaan?

 

Onko tämän ketjun ap vielä linjoilla...?

 

Lapsella ei ole ummetusta, tykkää vaan ilmeisesti leikkiä kakallaan eikä häntä häiritse se, että muut kiusaantuvat touhusta. On heitellyt pökäileitään ikkunasta ulos jne. omituista. Kakkatouhu alkoi kun perheemme kohtasi isohkon kriisin, eli sikäli voisin ymmärtää että sotkemisella on tarkoitus...mutta kuuluuko sen jatkua puolta vuotta? Miksi sitä ei saada loppumaan? Tämä ns. kriisi oli hyvin positiivinen asia, mutta "kriisi on aina kriisi", selitti lapsen psykiatri.
En muista tarkalleen, mitä teimme kun hän tuhri ekan kerran, mielestäni emme mitään erityistä? Ei meitä ole aiemminkaan haitannut lapsen vahingot, olemme niitä siivoilleet keskimääräistä enemmän muutenkin. Touhu muuttui kuukausien jälkeen rasittavaksi ja vasta nyt viime aikoina olemme turhautuneet siihen, koska sitä on kestänyt jo 6kk.

Mitä tulee lapsen pomotukseen, on totta että lapsi pyrkii määräilemään aikuisia ympärillään ja koska vedättää myös, moni on hukassa hänen kanssaan. Ongelma onkin siinä, että vaikka rankaisisin häntä millä, hän unohtaa tekosensa heti tai ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta (ja tämä kohta ei siis ole vedätystä, kuuluu yhteen sairauteenkin joka hänellä on, lisäksi testattu lääkärin toimesta). Väkivaltaa en voi käyttää, se ei johda mihinkään. Ei auta jäähyt, etujen menetykset, sanallinen palaute, lempitavaroiden ottaminen pois, pelikiellot...Lastenlinnan papereissa lukee että olemme toimineet hyvin johdonmukaisesti lapsen suhteen, tahtoisin uskoa siihen vieläkin. Positiivisen huomion lisääminen on kokeiltu myös, ei johda mihinkään. Silloin lapsi käyttäytyy hyvin jos kaikki huomio on jatkuvasti hänessä ja aikuinen tukee hänen jokaista askeltaan. Vaikka me vanhemmat pystyisimme siihen, koulussa tämä on mahdottomuus- eikä mielestäni ole realistista 7-vuotiaalle, muutenkaan.

Mitä tulee lapsen kanssa heräämiseen, yleensä heräämme samoihin aikoihin mutta kerran viikossa tahdomme nukkua hieman pidempään kuin 6-7. Lapsi saattaa sitäpaitsi herätä jo viideltä emmekä tahdo opettaa häntä siihen, että palvelu pelaa noihin aikoihin. Vessassa voi toki käydä ja ottaa vettä tms. pientä, mutta noin muuten siihen aikaan ollaan vielä huoneessaan ja jossei uni millään tule, vaikka luetaan itsekseen jotain. Siihen aikaan ei aleta melskaamaan, polkemaan jalkaa tai kuuntelemaan levyä.

Syy, miksi lapsen "annettiin" lääkärin vastaanotolla käyttäytyä huonosti, oli se että hänkin näkisi millaista lapsen käytös ihan oikeasti on. Aiemmin olen häntä prepannut käyntejä varten, mutta tajusin pian että sen vuoksi ne myös jäivät hedelmättömiksi; lapsi feikkasi käytöstään ja niinpä se todellinen käytös jäi näkymättä + päätymättä papereihin. Heti kun lopetin, "oikea" käytös alkoikin näkyä ja sitä ollaan nyt viime aikoina tahdottu nimenomaan tutkia.

 

Mitä yhteistä rajatilapersoonallisuudella ja psykopatialla on keskenään? Ei niin yhtään mitään.

Väitinkö jossain olevan :O Tiedätkö rajatilan ja psykopatian oleellisimman eron? Tuskin.

Puhuu meidän "asosiaali" on sellanen ujo

 

voimia sinulle ap paljon minultakin!toivon sydämestäni että asiat saisivat paremman käänteen..