Heippa pitkästä pitkästä aikaa!
Tänne on tullut vaikka mitä juttua, nyt en varmaan osu kommentoimaan kaikkea!
Onnea Samirja rakenneultrailu-uutisista ja poikaveikkauksesta! Oliko pikkutyyppi jotenkin salaperäisessä asennossa vai miksi eivät luvanneet? Mihin Haikaranpesän ryhmään päädyitte? Meillä on tammikuussa muistaakseni perehdytykset. (Voi elämä mulla on pää harventunut vakavasti! Perehdytys ei varmaankaan ole oikea sana - valmennus? Oikeesti, mulla katkeilee ajatukset kesken lauseen ja saatan jatkaa juttuja esimerkiksi puolen päivän päästä... Mies-parka.)
Juhlavaatteista , sain muutaman varsin toimivan ihan äitiystarkoituksiin tehdyn mustan trikoomekon työkaverilta lainaan. Sitten Henkkamaukalta ostin kuukausi sitten äippäverkkosukkahousut, jotka on ihan hauska lisä - tulee juhlapukeutunut olo. Näillä ajattelin pärjäillä... Vaateostoksilla on tosiaan todella epämotivoivaa, joten olen pääasiassa jättänyt väliin. Tavallinen talvitakki tuntui jossain vaiheessa jo kinnaavan, mutta nyt taas kummallisesti mahtuu.
Viime aikoina olen jaksanut liikkua aika hyvin, käydä uimassa, äitiysjoogassa ja bodybalancessa - mutta, torstain bb:n jälkeen tuli vähän vaaleanpunaista vuotoa ja jotenkin kehno olo. Nukuin sitten reilusti puoli vuorokautta ja sen jälkeen oli taas ihan ok olo. Päättelin kuitenkin, että nyt tämä tantta tyytyy pelkästään äitiysliikuntaan, kävelyyn, vesijuoksuun ja kevyeen uintiin (olen jossain välissä treenannut uintia vähän tehokkaamminkin, ja uintikin taitaa helposti livahtaa liian korkeille sykkeille). Ostin vielä tuon uusimman Vauva-lehtipaketin ja hitsi oikeesti - mun ei kyllä pitäisi lukea ollenkaan noita keskos-vauvasairaana-juttuja, kun parun sitten niiden ääressä. Mehän mennään jo viikoilla, joilla olisi teoreettinen mahdollisuus selviytyä. Ei *pitäisi* huolehtia - ilman mitään syytä... Mutta kyllä tossa taas vähän pelkopeikko nosti päätään, ennen kuin sain lintattua sen.
Doppler-pohdinnat - Amanda, musta tuntuu, että kotidopplerin tehot on vaan sen verran vähäisemmät ja liitännät kämäsemmät, että sykkeet ei kuulu kovin hyvin. Itse veikkaan kuunnelleeni myös alkuvaiheessa jokusen kerran istukkaa, kun se Samirjan tapaan möllöttää tuossa edessä ja on ihan varmasti ollut ensimmäisenä sykkimässä tuossa. Mutta niin kauan kun istukassa on virtauksia, niin kaiken pitäisi olla hyvin - eikö? Että on ihan hyvä kuullu mitä tahansa metakkaa mahasta Niin ja Tuittis, sain dopplerin samoihin aikoihin. Välillä oli vähän vaikeempi kuullaa ääniä ja helposti hermostui ja etsi aika vääriltä seuduilta. Alussa ne kuuluu kuitenkin varmimmin siitä ihan häpyluun yläpuolelta, tosi tosi alhaalta, vaikka maha olisi turvoksissa ylempääkin (näin ainakin mulla). Ja tätä "alkua" kesti siis reilusti yli 15 viikon.
Mitkä vaunut aiot Pööppis hankkia? Entä onko Samirjalla suosikkia? Joku aika sitten taisin vielä ahdistua aiheesta - anteeksi varhaisemmassa vaiheessa olevat, jos tämä tuntuu ällöltä. Meidän pitäisi lähteä koeajamaan jonnekin lastentarvikehelvettiin, mutta ei ole vielä löytynyt tarvittavaa puhtia. Periaatetasolla Bugaboon Cameleonit kiinnostaisivat kepeän liikuteltavuutensa ja joukkoliikenneystävällisyytensä puolesta. Hankinnoista vielä: meille huudettiin Mawok ensimmäiseksi sängyksi - se on ihana :heart: ja löytyi vielä ihan kohtuuhinnalla (kun eihän siitä tiedä, kauanko vauva siinä viihtyy tai viihtyykö ollenkaan). Pinnis tulee miehen kotoa, joten sänkyhommat ovat hallussa Joku jo synnyttänyt taisi puhua Bebiamboosta. Pikkutyypin vaatteita tulee varmaan vuokrattua tai ostettua sieltä.
Mahan näkymisestä: mun mielestä mulla on ollut vauvamaha jo ainakin 10 viikkoa, mutta tällä (25.) viikolla töissä kommentoitiin "Kyllä sullakin alkaa jo olla aika iso maha" (ihan pian isäksi tuleva työkaveri) "Mitä - kuulinko oikein - onko teille tulossa vauva?" (toinen, vähän vanhempi mies, joka sitten totesi, ettei silleen katsele ihmisten mahoja). Eli, vauvamahan näkyminen on myös katsojan silmässä aika pitkään.
Ankkakävely - olen yrittänyt muistaa yhden joogaohjaajan ohjeen: kuvittele itsellesi dinosauruksen häntä, joka kääntää ryhtiä suoraksi. Kun jaksaa pitää alaselkää vähän suoremmassa, lonkatkin liikkuu normaalimmin. Silti mun eteneminen on ollut piinallisen hidasta jo pitkään. Mutta pahemmilta selkäkivuilta olen viimeaikoina välttynyt (kop kop)!
No niin, taas tuli kirjoitettua romaani lauantai-illan kunniaksi
Oikein hyviä vointeja kaikille! Mulla on keskiviikkona tiedossa sokerirasitus - yök. Ja sitten seuraavalla viikolla olisikin jo eka neuvolalääkäri. Ai niin, ja tilasin äitiyspakkauksen... Niin ne viikot sitten vierivätkin!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 24+3
Tänne on tullut vaikka mitä juttua, nyt en varmaan osu kommentoimaan kaikkea!
Onnea Samirja rakenneultrailu-uutisista ja poikaveikkauksesta! Oliko pikkutyyppi jotenkin salaperäisessä asennossa vai miksi eivät luvanneet? Mihin Haikaranpesän ryhmään päädyitte? Meillä on tammikuussa muistaakseni perehdytykset. (Voi elämä mulla on pää harventunut vakavasti! Perehdytys ei varmaankaan ole oikea sana - valmennus? Oikeesti, mulla katkeilee ajatukset kesken lauseen ja saatan jatkaa juttuja esimerkiksi puolen päivän päästä... Mies-parka.)
Juhlavaatteista , sain muutaman varsin toimivan ihan äitiystarkoituksiin tehdyn mustan trikoomekon työkaverilta lainaan. Sitten Henkkamaukalta ostin kuukausi sitten äippäverkkosukkahousut, jotka on ihan hauska lisä - tulee juhlapukeutunut olo. Näillä ajattelin pärjäillä... Vaateostoksilla on tosiaan todella epämotivoivaa, joten olen pääasiassa jättänyt väliin. Tavallinen talvitakki tuntui jossain vaiheessa jo kinnaavan, mutta nyt taas kummallisesti mahtuu.
Viime aikoina olen jaksanut liikkua aika hyvin, käydä uimassa, äitiysjoogassa ja bodybalancessa - mutta, torstain bb:n jälkeen tuli vähän vaaleanpunaista vuotoa ja jotenkin kehno olo. Nukuin sitten reilusti puoli vuorokautta ja sen jälkeen oli taas ihan ok olo. Päättelin kuitenkin, että nyt tämä tantta tyytyy pelkästään äitiysliikuntaan, kävelyyn, vesijuoksuun ja kevyeen uintiin (olen jossain välissä treenannut uintia vähän tehokkaamminkin, ja uintikin taitaa helposti livahtaa liian korkeille sykkeille). Ostin vielä tuon uusimman Vauva-lehtipaketin ja hitsi oikeesti - mun ei kyllä pitäisi lukea ollenkaan noita keskos-vauvasairaana-juttuja, kun parun sitten niiden ääressä. Mehän mennään jo viikoilla, joilla olisi teoreettinen mahdollisuus selviytyä. Ei *pitäisi* huolehtia - ilman mitään syytä... Mutta kyllä tossa taas vähän pelkopeikko nosti päätään, ennen kuin sain lintattua sen.
Doppler-pohdinnat - Amanda, musta tuntuu, että kotidopplerin tehot on vaan sen verran vähäisemmät ja liitännät kämäsemmät, että sykkeet ei kuulu kovin hyvin. Itse veikkaan kuunnelleeni myös alkuvaiheessa jokusen kerran istukkaa, kun se Samirjan tapaan möllöttää tuossa edessä ja on ihan varmasti ollut ensimmäisenä sykkimässä tuossa. Mutta niin kauan kun istukassa on virtauksia, niin kaiken pitäisi olla hyvin - eikö? Että on ihan hyvä kuullu mitä tahansa metakkaa mahasta Niin ja Tuittis, sain dopplerin samoihin aikoihin. Välillä oli vähän vaikeempi kuullaa ääniä ja helposti hermostui ja etsi aika vääriltä seuduilta. Alussa ne kuuluu kuitenkin varmimmin siitä ihan häpyluun yläpuolelta, tosi tosi alhaalta, vaikka maha olisi turvoksissa ylempääkin (näin ainakin mulla). Ja tätä "alkua" kesti siis reilusti yli 15 viikon.
Mitkä vaunut aiot Pööppis hankkia? Entä onko Samirjalla suosikkia? Joku aika sitten taisin vielä ahdistua aiheesta - anteeksi varhaisemmassa vaiheessa olevat, jos tämä tuntuu ällöltä. Meidän pitäisi lähteä koeajamaan jonnekin lastentarvikehelvettiin, mutta ei ole vielä löytynyt tarvittavaa puhtia. Periaatetasolla Bugaboon Cameleonit kiinnostaisivat kepeän liikuteltavuutensa ja joukkoliikenneystävällisyytensä puolesta. Hankinnoista vielä: meille huudettiin Mawok ensimmäiseksi sängyksi - se on ihana :heart: ja löytyi vielä ihan kohtuuhinnalla (kun eihän siitä tiedä, kauanko vauva siinä viihtyy tai viihtyykö ollenkaan). Pinnis tulee miehen kotoa, joten sänkyhommat ovat hallussa Joku jo synnyttänyt taisi puhua Bebiamboosta. Pikkutyypin vaatteita tulee varmaan vuokrattua tai ostettua sieltä.
Mahan näkymisestä: mun mielestä mulla on ollut vauvamaha jo ainakin 10 viikkoa, mutta tällä (25.) viikolla töissä kommentoitiin "Kyllä sullakin alkaa jo olla aika iso maha" (ihan pian isäksi tuleva työkaveri) "Mitä - kuulinko oikein - onko teille tulossa vauva?" (toinen, vähän vanhempi mies, joka sitten totesi, ettei silleen katsele ihmisten mahoja). Eli, vauvamahan näkyminen on myös katsojan silmässä aika pitkään.
Ankkakävely - olen yrittänyt muistaa yhden joogaohjaajan ohjeen: kuvittele itsellesi dinosauruksen häntä, joka kääntää ryhtiä suoraksi. Kun jaksaa pitää alaselkää vähän suoremmassa, lonkatkin liikkuu normaalimmin. Silti mun eteneminen on ollut piinallisen hidasta jo pitkään. Mutta pahemmilta selkäkivuilta olen viimeaikoina välttynyt (kop kop)!
No niin, taas tuli kirjoitettua romaani lauantai-illan kunniaksi
Oikein hyviä vointeja kaikille! Mulla on keskiviikkona tiedossa sokerirasitus - yök. Ja sitten seuraavalla viikolla olisikin jo eka neuvolalääkäri. Ai niin, ja tilasin äitiyspakkauksen... Niin ne viikot sitten vierivätkin!
Lallaa ja Pikku-Inkkari 24+3
Viimeksi muokattu: