Meidän pieni tyttö syntyi vauhdilla perjantaina 14.1 aamuyöstä raskausviikolla 33+0. Kokoa pikkuisella oli jo 2240 g ja 43 cm. Synnytys eteni loppujen lopuksi niin vauhdilla etten ehtinyt mitään kivunlievitystä saada. Tyttö on keskolassa, mutta voi hyvin. Kiitos kaikille tsemppauksesta, kulunut viikko oli todella raskas, kun vauva yritti syntyä ja sitä yritettiin estellä. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. Fiilikset on aivan toisenlaiset synnytyksen jälkeen. Koen olevani kuin eri ihminen, tai se normaali Kaapo, joka olen aiemminkin ollut. Nyt vasta sen huomaa, kuinka rankka raskausaika oli.
** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.7 **
- Viestiketjun aloittaja Sannuli79
- Ensimmäinen viesti
Kaapo onnea koko perheellenne!!! Ajatellas, että sillä oli niin kiirus äiskän ja iskän luokse :heart:. Kamalaa kun rupes ajatteluttaan, että periaatteessa tuollainenhan on ihan mahdollista ja voisi osua omallekin kohdalle :O. Toivottavasti ei...mun pitäis olla heinäkuussa vielä hyvissä voimissa...suunnitelmia...
Paljon onnea Kaapo :heart:
Kova oli kiire pienellä neidillä päästä maailmaan, mutta onneksi oli jo sentään noinkin iso vauva niin ei varmaankaan joudu hirveän kauaa keskolassa aikaa viettämään. En osaa edes kuvitella miten rankkaa sinulla on ollut, mutta nyt ainakin pääset nauttimaan vauvasta ja kunhan kotiudutte niin normaalista arjesta.
Meillä ei pojalla tunnu olevan mitään kiirettä poistua yksiöstään. Pariin viikkoon ei ole edes ollut supistuksia, toivotaan että tilanne säilyykin tällaisena. Leikkaus on suunnitteilla rv 38, saan tarkemman ajan vasta lähempänä. Mutta alle 2 viikkoa joka tapauksessa enää jäljellä täälläkin!
Rae 37+0
Kova oli kiire pienellä neidillä päästä maailmaan, mutta onneksi oli jo sentään noinkin iso vauva niin ei varmaankaan joudu hirveän kauaa keskolassa aikaa viettämään. En osaa edes kuvitella miten rankkaa sinulla on ollut, mutta nyt ainakin pääset nauttimaan vauvasta ja kunhan kotiudutte niin normaalista arjesta.
Meillä ei pojalla tunnu olevan mitään kiirettä poistua yksiöstään. Pariin viikkoon ei ole edes ollut supistuksia, toivotaan että tilanne säilyykin tällaisena. Leikkaus on suunnitteilla rv 38, saan tarkemman ajan vasta lähempänä. Mutta alle 2 viikkoa joka tapauksessa enää jäljellä täälläkin!
Rae 37+0
Niin ja Sannuli, koita olla liikoja stressaamatta, varmasti vain ohimenevä vaihe. Eipä meilläkään hommat hoidu kuten ennen, joulukuusen ulosheittäminen kesti viikon ja nyt olen koko päivän odottanut imurin kantamista toiseen kerrokseen... Ehkä nuo neulaset saadaan pois seuraavan viikon kuluessa...
Onnea hirmuisesti Kaapo ja perhe! :heart: Nyt vaan otatte rauhallisesti ja lepäätte tarpeeksi :hug: Pikkuneidille paljon terkkuja keskolaan! 
Oon miettiny usein, että annetaanko keskolassa rintamaitoa ollenkaan? Tai oman äidin siis? Estetäänkö maidontulo jollain vai pumpataanko se talteen vai miten silloin menetellään? Kuhan utelen
Sannuli: miehet tuntuu olevan mahottoman laiskaa porukkaa... Mulla on selkä niin heikossa kunnossa, etten pysty tekemään mitään kuten lumitöitä, kantamaan puita jne. ja tekeekö mies niitä hommia siltikään? EI. ja se on koko ajan töissä eikä meinannut ehtiä edes kauppaan tänään kun mä täällä pahoinvoivana tartteisin ravintoa... hermo menee. Eli et oo ainoo, eikä syy kokonaan ole hormooneissa :hug:
Oon miettiny usein, että annetaanko keskolassa rintamaitoa ollenkaan? Tai oman äidin siis? Estetäänkö maidontulo jollain vai pumpataanko se talteen vai miten silloin menetellään? Kuhan utelen Sannuli: miehet tuntuu olevan mahottoman laiskaa porukkaa...
Mulla on selkä niin heikossa kunnossa, etten pysty tekemään mitään kuten lumitöitä, kantamaan puita jne. ja tekeekö mies niitä hommia siltikään? EI. ja se on koko ajan töissä eikä meinannut ehtiä edes kauppaan tänään kun mä täällä pahoinvoivana tartteisin ravintoa... hermo menee. Eli et oo ainoo, eikä syy kokonaan ole hormooneissa :hug:Onnea pikkuisesta Kaapo! Nyt lepoa ja vahvistumista äidille ja pienelle
Sannuli: Jaksamista! Et oo ainoa, mun mies kyllä tekee, mutta kumma kun esim. imuroinnista aina pitää muistuttaa, ihan kuin se olisi mun vastuulla muistaa kotityöt! Kaupassa käy ja ruokaa tekee kyllä kiitettävästi, mutta siivous |O
Tömpsis keskolassa imettämisestä, olen jonkun verran tutustunut pariin vastasyntyneiden osastoon ja niillä mahdollisimman paljon kannustettiin imettämään. Maitoa voi myös pumpata ja jättää osaston kaappiin omaa pientä varten. Keskosen imettämisessä joskus on omat haasteensa eikä tietysti aina onnistu.
Ainomieli 9+3, jolla ei mitään raskausoireita, paitsi arat rinnat.. Väsymystä ilmassa tosin.
Sannuli: Jaksamista! Et oo ainoa, mun mies kyllä tekee, mutta kumma kun esim. imuroinnista aina pitää muistuttaa, ihan kuin se olisi mun vastuulla muistaa kotityöt! Kaupassa käy ja ruokaa tekee kyllä kiitettävästi, mutta siivous |O
Tömpsis keskolassa imettämisestä, olen jonkun verran tutustunut pariin vastasyntyneiden osastoon ja niillä mahdollisimman paljon kannustettiin imettämään. Maitoa voi myös pumpata ja jättää osaston kaappiin omaa pientä varten. Keskosen imettämisessä joskus on omat haasteensa eikä tietysti aina onnistu.
Ainomieli 9+3, jolla ei mitään raskausoireita, paitsi arat rinnat.. Väsymystä ilmassa tosin.
Meillä täällä kaikki jatkuu ennallaan. Mies on ollut aina hyvä noissa kotihommissa. Mulla kun taas olo on rintoja lukuunottamatta jotakuinkin sama kuin ennen raskautta niin kaikki menee ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mies on hyvin vanhempiensa kasvattama, ei ole tarvinnut lisäopastusta, ja se kun työkseenkin kasvattaa lapsia niinjotenkin se tuntuu siltä, että sillä on tässäkin vaiheessa jo homma hanskassa.
Haittapuolena tässä kaikessa on, että mä en ole yhtään nauttinut tästä raskaudesta, koska edelleenkään ei tunnu, että mitään olis tapahtunut. On jotenkin vaikea edes ajatella olevansa raskaana. Tietysti toivon ihan jumalattomasti, että lääkärissä nyt torstaina ja nt-ultrassa kuun lopussa olisi meidän murunen hyvissä voimissa kyydissä.
Tsemppiä kaikille, sehän tässä on, että oli asiat niin tai näin, niin vähintään vähän ahdistaa joka tapauksessa : /, nää pikkuiset on NIIN toivottuja :heart: meillä kaikilla.
Marienna 9+2
Haittapuolena tässä kaikessa on, että mä en ole yhtään nauttinut tästä raskaudesta, koska edelleenkään ei tunnu, että mitään olis tapahtunut. On jotenkin vaikea edes ajatella olevansa raskaana. Tietysti toivon ihan jumalattomasti, että lääkärissä nyt torstaina ja nt-ultrassa kuun lopussa olisi meidän murunen hyvissä voimissa kyydissä.
Tsemppiä kaikille, sehän tässä on, että oli asiat niin tai näin, niin vähintään vähän ahdistaa joka tapauksessa : /, nää pikkuiset on NIIN toivottuja :heart: meillä kaikilla.
Marienna 9+2
Heippa!
Onnea Kaapo!!! :flower:
Ainomieli, kiva kun löysit tänne!
Smi, joko, joko?
Viime viikon ultra, ikä ja verikokeiden tulokset kertoivat: ei riskiä. Mies oli ihan täpinöissään kun katteltiin meidän toukkaa ruudulta. Itse ahdistuin sekunti sekunnilta kun toukan niskaa mitattiin moneen kertaan ja kävin pissallakin välillä, että toukka pääsee kääntymään. Ehdin vetää itseni jo sellaiseen paniikkiin, että purskadin itkuun kun hoitaja kertoi riskianalyysin tulokset. Harmittaa kun en päässyt ihastelufiiliksiin ultran aikana, kuitenkin kovin vähissä nämä mahdollisuudet katsella sitä omaa vauvaa ennen syntymää. No, mieli koheni onneksi iltaa kohden. Ja onhan mulla ne kuvat.
Mites te muut nukutte? Itse olen nukkunut viimeisen kahden kuukauden ajan max. 6 h yössä, heräilen pari tuntia ennen kellon soittoa enkä saa nukuttua ennenkuin kello sitten soi. Olenkin iltapäivästä jo todella uupunut ja nukun päikkäreitä joka päivä. Sinänsä tylsää, kun olisi kaikkea muutakin tekemistä. Päätin aloittaa itselleni unikoulun ja lopettaa päivisin nuokkumisen. Ehkä unihiekka riittää sitetn aamuun asti.
Voikaa mammat hyvin ja paksusti! Loikin tästä ekalle neuvolalääkärikäynnille.
MR 13+0
Onnea Kaapo!!! :flower:
Ainomieli, kiva kun löysit tänne!
Smi, joko, joko?
Viime viikon ultra, ikä ja verikokeiden tulokset kertoivat: ei riskiä. Mies oli ihan täpinöissään kun katteltiin meidän toukkaa ruudulta. Itse ahdistuin sekunti sekunnilta kun toukan niskaa mitattiin moneen kertaan ja kävin pissallakin välillä, että toukka pääsee kääntymään. Ehdin vetää itseni jo sellaiseen paniikkiin, että purskadin itkuun kun hoitaja kertoi riskianalyysin tulokset. Harmittaa kun en päässyt ihastelufiiliksiin ultran aikana, kuitenkin kovin vähissä nämä mahdollisuudet katsella sitä omaa vauvaa ennen syntymää. No, mieli koheni onneksi iltaa kohden. Ja onhan mulla ne kuvat
.Mites te muut nukutte? Itse olen nukkunut viimeisen kahden kuukauden ajan max. 6 h yössä, heräilen pari tuntia ennen kellon soittoa enkä saa nukuttua ennenkuin kello sitten soi. Olenkin iltapäivästä jo todella uupunut ja nukun päikkäreitä joka päivä. Sinänsä tylsää, kun olisi kaikkea muutakin tekemistä. Päätin aloittaa itselleni unikoulun ja lopettaa päivisin nuokkumisen. Ehkä unihiekka riittää sitetn aamuun asti.
Voikaa mammat hyvin ja paksusti! Loikin tästä ekalle neuvolalääkärikäynnille.
MR 13+0
Viimeksi muokattu:
Kaapolle onnea pienestä tulokkaasta! :flower:
(.) Täällä eletään todellisia piinaviikkoja. Mulla oli ar-ultra varattuna ke 26.1. jolloin viikkoja olisi 8+2. Lauantaina alkoi kuitenkin pieni tuhruilu ja la-su-yönä tuli vähän punaisempaakin tavaraa. Ei housuihin asti missään vaiheessa mutta kuitenkin sen verran että pelästyin. Olin ihan varma että kesken menee, kun olen lukenut että vuodot ei kuulu raskauteen. Paniikissa ja täysin lannistuneena soittelin päivystykseenkin sunnuntaina mutta ei ne mua ottaneet sinne kun vuoto ei ollut runsasta. Vuoto sitten yllätykseksi loppuikin kokonaan sunnuntain aikana ja ma-aamuna varasin ultran samalle päivälle. Ultrassa oli kaikki kerrassaan hienosti - pikkuinen sydän jumputti ja kokoakin oli tasan sentti mikä vastaa viikkoja 7+1 (laskujen mukaan menossa silloin 7+0). Mitään syytä tuhruilulle ei löytynyt. Voitte kuvitella sitä helpotuksen määrää! =) No, eilen sitten huomasin taas pientä tuhruilua, tällä kertaa se oli vieläkin vähäisempää ja loppui jo eilisiltana kokonaan. En jaksanut alkaa enää panikoida, katsotaan mitä tämä päivä (ja huominen ja sitä seuraava ja ensi viikko jne.) tuo tullessaan. Mutta saisi jo loppua tällaiset hermojaraastavat tuhruilut!
Vastauksena unikysymykseen: väsymys on aika kova ja menen nukkumaan aikasemmin kuin yleensä, viimeistään kymmenen aikaan, ja nukahdankin aika nopeasti. Ongelma on mullakin se että herään aamuyöstä yleensä pissahätään ja sen jälkeen kestää tosi kauan saada uudelleen unta. Tänäänkin taas ihan silmät ristissä töissä...
Missä vaiheessa pahoinvoinnista kärsivien olo muuten on parantunut ja millä viikolla se oli pahimmillaan? Mulla on ollut nyt tasan kaksi viikkoa joka-aamuista yrjöämistä ja loppupäivän etoo muuten vaan. Olen varautunut että tätä voi kestää vielä monta viikkoa...
Arminen 7+3
(.) Täällä eletään todellisia piinaviikkoja. Mulla oli ar-ultra varattuna ke 26.1. jolloin viikkoja olisi 8+2. Lauantaina alkoi kuitenkin pieni tuhruilu ja la-su-yönä tuli vähän punaisempaakin tavaraa. Ei housuihin asti missään vaiheessa mutta kuitenkin sen verran että pelästyin. Olin ihan varma että kesken menee, kun olen lukenut että vuodot ei kuulu raskauteen. Paniikissa ja täysin lannistuneena soittelin päivystykseenkin sunnuntaina mutta ei ne mua ottaneet sinne kun vuoto ei ollut runsasta. Vuoto sitten yllätykseksi loppuikin kokonaan sunnuntain aikana ja ma-aamuna varasin ultran samalle päivälle. Ultrassa oli kaikki kerrassaan hienosti - pikkuinen sydän jumputti ja kokoakin oli tasan sentti mikä vastaa viikkoja 7+1 (laskujen mukaan menossa silloin 7+0). Mitään syytä tuhruilulle ei löytynyt. Voitte kuvitella sitä helpotuksen määrää! =) No, eilen sitten huomasin taas pientä tuhruilua, tällä kertaa se oli vieläkin vähäisempää ja loppui jo eilisiltana kokonaan. En jaksanut alkaa enää panikoida, katsotaan mitä tämä päivä (ja huominen ja sitä seuraava ja ensi viikko jne.) tuo tullessaan. Mutta saisi jo loppua tällaiset hermojaraastavat tuhruilut!
Vastauksena unikysymykseen: väsymys on aika kova ja menen nukkumaan aikasemmin kuin yleensä, viimeistään kymmenen aikaan, ja nukahdankin aika nopeasti. Ongelma on mullakin se että herään aamuyöstä yleensä pissahätään ja sen jälkeen kestää tosi kauan saada uudelleen unta. Tänäänkin taas ihan silmät ristissä töissä...
Missä vaiheessa pahoinvoinnista kärsivien olo muuten on parantunut ja millä viikolla se oli pahimmillaan? Mulla on ollut nyt tasan kaksi viikkoa joka-aamuista yrjöämistä ja loppupäivän etoo muuten vaan. Olen varautunut että tätä voi kestää vielä monta viikkoa...
Arminen 7+3
Arminen, oijoi. Ei kai pieni vuoto ilman kipuja yleensä tarkoita yhtään mitään, vaikka stressaakin. Ihania ultrakuulumisia Näytin oman ultrakuvan neuvolan terkalle, sanoi että "onpa se pikkuinen" 1,5 cm sentään silloin.
Pahoinvointi: Mulle henk.koht. loppui viikolla 8 aikalailla kokonaan, joskus vielä vähän etoo jos ateria lykkääntyy pahasti. Monella kai loppuu viikolla 13?
Nukkuminen: On aikoja että heräilen aamuyöllä ja valvon pari tuntia. Nyt olen nukkunut hyvin viime yöt (vessassa käyn yleensä kerran-pari), mutta tänä aamuna heräsin alavatsakipuun Kovaa jomotusta oikealla alamahassa. Toivottavasti ei tarkoita mitään, tuntui aika ilkeältä kyllä.
Miten muuten olette jaksaneet tai ehtineet liikuntaa harrastaa? Olen menossa tänään pitkästä aikaa joogatunnille ja luin, että on liikkeitä, joita ei kannattaisi ekan raskauskolmenneksen aikana tehdä. Tiedättekö näistä? Päälläseisonnoista muistan joskus tunnilla mainittaneen, ettei raskaana saa tehdä, mutta tuolla nyt ei sellaisia varmaankaan tehdä. Mä yritän nyt kuunnella itseäni siellä, jos tuntuu huonolta, niin otan kevyesti.
Olen myös huomannut vyötärön pehmenneen jo! Siis ei mitenkään pyöristyneen, mutta ihan pieni pömppis tullut. Liekö sitten turvotusta.
Ainomieli 9+6
Näytin oman ultrakuvan neuvolan terkalle, sanoi että "onpa se pikkuinen" 1,5 cm sentään silloin. Pahoinvointi: Mulle henk.koht. loppui viikolla 8 aikalailla kokonaan, joskus vielä vähän etoo jos ateria lykkääntyy pahasti. Monella kai loppuu viikolla 13?
Nukkuminen: On aikoja että heräilen aamuyöllä ja valvon pari tuntia. Nyt olen nukkunut hyvin viime yöt (vessassa käyn yleensä kerran-pari), mutta tänä aamuna heräsin alavatsakipuun
Kovaa jomotusta oikealla alamahassa. Toivottavasti ei tarkoita mitään, tuntui aika ilkeältä kyllä. Miten muuten olette jaksaneet tai ehtineet liikuntaa harrastaa? Olen menossa tänään pitkästä aikaa joogatunnille ja luin, että on liikkeitä, joita ei kannattaisi ekan raskauskolmenneksen aikana tehdä. Tiedättekö näistä? Päälläseisonnoista muistan joskus tunnilla mainittaneen, ettei raskaana saa tehdä, mutta tuolla nyt ei sellaisia varmaankaan tehdä. Mä yritän nyt kuunnella itseäni siellä, jos tuntuu huonolta, niin otan kevyesti.
Olen myös huomannut vyötärön pehmenneen jo! Siis ei mitenkään pyöristyneen, mutta ihan pieni pömppis tullut. Liekö sitten turvotusta.
Ainomieli 9+6
Viimeksi muokattu:
Ainomieli, mun vyötärö pehmeni jo monta vuotta sitten kun tapasin mieheni ja herkut alkoi maistua entistäkin paremmin opcorn: Ei vaan, mulla on ihan hirveää turvotusta iltaisin ja näytän suorastaan järkyttävältä. Ihan kuin viikkoja olisi jotain 20! Aamuisin taas ei mitään, vatsa on niin littana kuin se tässä kunnossa voi olla.
opcorn: Ei vaan, mulla on ihan hirveää turvotusta iltaisin ja näytän suorastaan järkyttävältä. Ihan kuin viikkoja olisi jotain 20! Aamuisin taas ei mitään, vatsa on niin littana kuin se tässä kunnossa voi olla.Terveisiä neuvolasta!!! Lääkäri oli sairastunut, mutta onneksi naapurihuoneen lääkäri otti vastaan. Verikokeet jäi terkalla ottamatta, sen verran kiirus siellä oli tuon sairastumisen takia. KÄyn varmaan ensi viikolla. Pitää joku päivä käydä niissä seuloissakin, koska 1,5 viikon päästä on nt-ultra.
MUTTA SIIS: siellä uiskenteli ja potki meidän pikkuinen ja kokoa oli 9+3 viikon verran. Sydän löi ja pää oli iso kuin mikä. Viisas lapsi siis tulossa. Mittaus ei välttämättä ollut ihan tarkka, koska vempulainen lapsemme ei millään suostunut sivukuvaan vaan aina kun lääkäri koitti uutta kohtaa, oli napero siellä jo lärvi kameraan päin. Pituutta oli siis 2,63 senttiä ja kaikki näytti hyvältä. Istukka näytti olevan takaseinustalla, eli potkuja tulemme kokemaan . Saas nähdä nyt sitten mitä nt-ultra määrittää lasketuksi ajaksi, itse menen vielä ovulaatiosta lasketun ajan mukaan sinne asti.
Lähetteet sain kilpparikontrolliin ja nyt seuraavan kahden viikon aikana onkin sitten kaksi erillistä verikoereissua ja yksi ultra ja sitten heti taas verikoetta kilppariasioissa.
On ollut hymy ja itku tänään herkässä :heart:
Liikuntaa en erityisemmin ole ehtinyt harrastaa, mitä nyt kävelyä. Painaa koulu- ja työhommat aika pahasti päälle. Olen yrittänyt panostaa hyvään ravintoon, riittävään uneen ja mukavaan oloon.
Halaus kaikille!!
Marienna 9+5
MUTTA SIIS: siellä uiskenteli ja potki meidän pikkuinen ja kokoa oli 9+3 viikon verran. Sydän löi ja pää oli iso kuin mikä
. Viisas lapsi siis tulossa. Mittaus ei välttämättä ollut ihan tarkka, koska vempulainen lapsemme ei millään suostunut sivukuvaan vaan aina kun lääkäri koitti uutta kohtaa, oli napero siellä jo lärvi kameraan päin. Pituutta oli siis 2,63 senttiä ja kaikki näytti hyvältä. Istukka näytti olevan takaseinustalla, eli potkuja tulemme kokemaan . Saas nähdä nyt sitten mitä nt-ultra määrittää lasketuksi ajaksi, itse menen vielä ovulaatiosta lasketun ajan mukaan sinne asti.Lähetteet sain kilpparikontrolliin ja nyt seuraavan kahden viikon aikana onkin sitten kaksi erillistä verikoereissua ja yksi ultra ja sitten heti taas verikoetta kilppariasioissa.
On ollut hymy ja itku tänään herkässä :heart:
Liikuntaa en erityisemmin ole ehtinyt harrastaa, mitä nyt kävelyä. Painaa koulu- ja työhommat aika pahasti päälle. Olen yrittänyt panostaa hyvään ravintoon, riittävään uneen ja mukavaan oloon.
Halaus kaikille!!
Marienna 9+5
MR siis mähän nukkuisin ihan niin paljon kun ehdin. Tai siis päivällä nukuttaa aina ja illalla kun menen sänkyyn niin se on yhtä kieppumista, mutta kun unen päästä saan kiinnin niin yleensä nukun ihan hyvin aamuun asti vaikka tietysti vessaan herään pari kertaa yössä. Nyt viimeisen pari viikkoa olen nähnyt unia ihan hirveästi ja ne tuntuu olevan jotenkin niin levottomia että unen laatu kärsii. Siksikin siis olen väsynyt.
Mariennallahan oli hyviä uutisia ultrasta. Hienoa että pikkuinen voi hyvin ja sunkin arvoja seurataan tiheään niin ei pääse yllätyksiä tulemaan!
Arminen mulla väheni tuntuvasti pahoinvointi viikolla 10 kun sairastuin siihen karmeaan flunssaan. Sitten kun flunssa meni ohi niin pahoinvointi taas vähän lisääntyi hetkeksi, nyt en ole viikkoon yli viikkoon oksentanut kertaakaan, hieman etova olo on jossainvaiheessa tullut kun maha on päässyt ihan tyhjäksi. Äläkä liikaa stressaa sitä pientä vuotoa, sitä mullakin oli ihan alussa pikkuisen. Yleensä se on ihan vaaratonta jos sitä tulee vain pikkuisen ja itseasiassa se on todella yleistäkin, varsinkin esim. seksin jälkeen voi tulla vähän. Ei paniikkia! :hug:
Ainomieli eipä tämä mamma ole paljoa jaksanut liikuntaa harrastaa (pitäisi kyllä ottaa itseään niskasta kiinni). Lenkillä olen yrittänyt käydä mahd. usein mutta väsymys, oksentelu ja flunssat ovat vieneet täysin puhdin. Tulispa vaan pian kevät ja sulais lumet pois niin tulisi oltua pihallakin enempi. No onneksi mulla työ on sentään semmoista että olen liikkeessä koko päivän!
Ensi viikolla on onneksi taas neuvola missä toivottavasti kuulee vauvelin sydänäänet, kun nyt mä olen yrittänyt tunnustella josko jo liikkeitä tuntuisi mutta ei mitään... :ashamed: ja siitäkös tietysi mulle on iskenyt paniikki että jos sikiö onkin kuollut? Kun tiedän että minun ja sisareni välistä on äidillä kuollut kohtuun yksi vauva. No ei kai se perinnöllistä ole mutta onpaha taas uusi syy stressata :ashamed:
Sannuli 15+3
Mariennallahan oli hyviä uutisia ultrasta. Hienoa että pikkuinen voi hyvin ja sunkin arvoja seurataan tiheään niin ei pääse yllätyksiä tulemaan!
Arminen mulla väheni tuntuvasti pahoinvointi viikolla 10 kun sairastuin siihen karmeaan flunssaan. Sitten kun flunssa meni ohi niin pahoinvointi taas vähän lisääntyi hetkeksi, nyt en ole viikkoon yli viikkoon oksentanut kertaakaan, hieman etova olo on jossainvaiheessa tullut kun maha on päässyt ihan tyhjäksi. Äläkä liikaa stressaa sitä pientä vuotoa, sitä mullakin oli ihan alussa pikkuisen. Yleensä se on ihan vaaratonta jos sitä tulee vain pikkuisen ja itseasiassa se on todella yleistäkin, varsinkin esim. seksin jälkeen voi tulla vähän. Ei paniikkia! :hug:
Ainomieli eipä tämä mamma ole paljoa jaksanut liikuntaa harrastaa (pitäisi kyllä ottaa itseään niskasta kiinni). Lenkillä olen yrittänyt käydä mahd. usein mutta väsymys, oksentelu ja flunssat ovat vieneet täysin puhdin. Tulispa vaan pian kevät ja sulais lumet pois niin tulisi oltua pihallakin enempi. No onneksi mulla työ on sentään semmoista että olen liikkeessä koko päivän!
Ensi viikolla on onneksi taas neuvola missä toivottavasti kuulee vauvelin sydänäänet, kun nyt mä olen yrittänyt tunnustella josko jo liikkeitä tuntuisi mutta ei mitään... :ashamed: ja siitäkös tietysi mulle on iskenyt paniikki että jos sikiö onkin kuollut? Kun tiedän että minun ja sisareni välistä on äidillä kuollut kohtuun yksi vauva. No ei kai se perinnöllistä ole mutta onpaha taas uusi syy stressata :ashamed:
Sannuli 15+3
Kuulepas Sannuli, nyt lopetat sen stressaamisen! =) Ei noilla viikoilla vielä kuulukaan mitään liikkeitä tuntua. Monet tuntee ekat liikkeet vasta reilusti yli 20 viikon. Ymmärrän että pelottaa, itse olin alussa ihan samanlainen, pelkäsin koko ajan keskenmenoa ja tosiaankin vasta sitten helpotti kun aloin tuntea vauvan liikkeet. Nyt kun vauva on jo iso ja voimaa löytyy, ei tarvitse stressata. Muljaa ja potkii jatkuvasti (välillä jopa hyvin epämukavasti) ja hikka on useita kertoja päivässä - kuten juuri nytkin.
Onnea Marienna ja Arminen hyvistä ultrakuulumisista!
Rae 37+4
Onnea Marienna ja Arminen hyvistä ultrakuulumisista!
Rae 37+4
Viimeinkin ehdin ilmoittaa, että meille syntyi ihana pieni tyttö :heart: viime viikon perjantai aamuna. Strategiset mitat olivat 47 cm, 3055g ja pipo 35. Vauva syntyi siis kaksi päivää aiemmin sovitulla sektiolla rv 41+2. Ja varmaan arvaattekin, että tämä on ihanin ja kaunein vauva mitä olla voi
Synnytyskertomus on varsin lyhyt: vauva syntyi 4 minuuttia leikkauksen aloittamisen jälkeen. Itse olin valmis ja tikattu 20 minuuttia myöhemmin, varsin nopeaa toimintaa siis! En ehtinyt jännittää leikkausta juurikaan, sillä edellisenä iltana koko sektio tuntui vielä kovin epätodelliselle ja perjantaina sairaalassa henkilökunta oli niin ystävällistä ja selvästi asiansa osaavaa, että koin koko ajan olevani hyvissä käsissä. Kätilö toi vauvan suukotettavaksi heti, kun hänet oli saatu ulkomaailmaan. Sen jälkeen isä ja kätilö mittasivat ja kapaloivat vauvan. Mieheni toi sitten vauvan rinnalleni ja siinä tätä ihmettä ihasteltiin samalla kun mahaani tikattiin. Leikkauksen jälkeen minut vietiin heräämöön ja vauva meni osastolle isän kanssa (isän paidan alle :heart: ) odottelemaan. Heräämössäkin he ehtivät vierailla lyhyesti. Vietin heräämössä pari tuntia kunnes pystyin liikuttamaan varpaita (hassua muuten, että koko jalan heiluttaminen onnistui melkein heti, mutta varpaiden "virkoaminen" kestikin pidempään).
Sektiosta jäi myönteinen olo, ikävintä oli ehkä se kun leikkauksen jälkeen kohtua painellaan ja hierotaan supistumisen varmistamiseksi. Samoin ensimmäisen kerran jaloille nouseminen oli hieman haasteellista Nyt kun leikkauksest on viikko on olo tosi hyvä ja liikkuminen helppoa.
Mies on onneksi 3 viikkoa isyyslomalla ja vaipanvaihdot ja pukemiset ovatkin pitkälti hänen vasttuullaan. Itse kesktyn imettämiseen, jota saa tehdä paljon!
Oma vinkkini tulevaan vauva-aikaan on se, että ostakaa etukäteen riittävästi Lansinoh-rasvaa nänniparoille ja pyytäkää osastolla kätilöiltä apua imettämiseen, kunnes se varmasti sujuu.
Onnenpökkyräinen Smi ja vauva 1 viikkoa :heart:
Synnytyskertomus on varsin lyhyt: vauva syntyi 4 minuuttia leikkauksen aloittamisen jälkeen. Itse olin valmis ja tikattu 20 minuuttia myöhemmin, varsin nopeaa toimintaa siis! En ehtinyt jännittää leikkausta juurikaan, sillä edellisenä iltana koko sektio tuntui vielä kovin epätodelliselle ja perjantaina sairaalassa henkilökunta oli niin ystävällistä ja selvästi asiansa osaavaa, että koin koko ajan olevani hyvissä käsissä. Kätilö toi vauvan suukotettavaksi heti, kun hänet oli saatu ulkomaailmaan. Sen jälkeen isä ja kätilö mittasivat ja kapaloivat vauvan. Mieheni toi sitten vauvan rinnalleni ja siinä tätä ihmettä ihasteltiin samalla kun mahaani tikattiin. Leikkauksen jälkeen minut vietiin heräämöön ja vauva meni osastolle isän kanssa (isän paidan alle :heart: ) odottelemaan. Heräämössäkin he ehtivät vierailla lyhyesti. Vietin heräämössä pari tuntia kunnes pystyin liikuttamaan varpaita (hassua muuten, että koko jalan heiluttaminen onnistui melkein heti, mutta varpaiden "virkoaminen" kestikin pidempään).
Sektiosta jäi myönteinen olo, ikävintä oli ehkä se kun leikkauksen jälkeen kohtua painellaan ja hierotaan supistumisen varmistamiseksi. Samoin ensimmäisen kerran jaloille nouseminen oli hieman haasteellista
Nyt kun leikkauksest on viikko on olo tosi hyvä ja liikkuminen helppoa. Mies on onneksi 3 viikkoa isyyslomalla ja vaipanvaihdot ja pukemiset ovatkin pitkälti hänen vasttuullaan. Itse kesktyn imettämiseen, jota saa tehdä paljon!
Oma vinkkini tulevaan vauva-aikaan on se, että ostakaa etukäteen riittävästi Lansinoh-rasvaa nänniparoille ja pyytäkää osastolla kätilöiltä apua imettämiseen, kunnes se varmasti sujuu.
Onnenpökkyräinen Smi ja vauva 1 viikkoa :heart:
Smi, onnea pienokaisesta ja hyvin menneestä leikkauksesta!
Ja Mariennalle onnittelut ihanista ultranäkymistä :heart:
(.) On ollut taas aika rankka viikko pahoinvointeineen ja väsymyksineen. Onneksi on viikonloppu ja saa nukkua. Aamuoksentelut saattaa jopa jäädä väliin jos saan nukuttua riittävän pitkään! Viisi viikkoa olisi vielä talvilomaan, jos pidän sen silloin kun olen ajatellut... Tässä vaiheessa tuntuu että aika menee tosi hitaasti, kun on vielä pieni ikuisuus nt-ultraan ja keskenmenoriskin pienenemiseen ja mahan kasvamiseen ja kaikkeen kivaan mitä raskaus toivottavasti tuo tullessaan!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Arminen 7+4
Ja Mariennalle onnittelut ihanista ultranäkymistä :heart:
(.) On ollut taas aika rankka viikko pahoinvointeineen ja väsymyksineen. Onneksi on viikonloppu ja saa nukkua. Aamuoksentelut saattaa jopa jäädä väliin jos saan nukuttua riittävän pitkään! Viisi viikkoa olisi vielä talvilomaan, jos pidän sen silloin kun olen ajatellut... Tässä vaiheessa tuntuu että aika menee tosi hitaasti, kun on vielä pieni ikuisuus nt-ultraan ja keskenmenoriskin pienenemiseen ja mahan kasvamiseen ja kaikkeen kivaan mitä raskaus toivottavasti tuo tullessaan!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Arminen 7+4
Onnea oikein paljon Smi :flower: hienoa kuulla noin positiivisia kokemuksia.
Rae mä yritän tsempata ja olla murehtimatta turhia jatkossa :ashamed: Miten musta onkin tullut tällainen StressiErkki??!!! Kun on väsynyt eikä mikään tunnu sujuvan niin kuin ite tahtois niin tulee miettineeks kaikkee vähän liikaakin. Onneks on talvi loma parin viikon päästä niin saa edes noit työasiat hetkeks pois mielestä.
Onko muuten muilla edessä työpaikalla uuden työntekijän perehdyttäminen omiin hommiin? Mulla on vielä sekin tässä keväällä edessä ja kaiken lisäks vielä ihmiselle joka ei ole koskaan tehnyt vastaavia hommia kuin mitä mä teen... Voipi olla mielenkiintoista opettaa kun mun työ on vähän sellaista kausivaihtelujen mukaan menemistä ja työt aina vaihtelee tulevan vuodenajan mukaan ja nyt pitäis muistaa kertoo kaikki mitä vuoden aikana tulee eteen tuuraajalle.
Sannuli 15+4
Rae mä yritän tsempata ja olla murehtimatta turhia jatkossa :ashamed: Miten musta onkin tullut tällainen StressiErkki??!!! Kun on väsynyt eikä mikään tunnu sujuvan niin kuin ite tahtois niin tulee miettineeks kaikkee vähän liikaakin. Onneks on talvi loma parin viikon päästä niin saa edes noit työasiat hetkeks pois mielestä.
Onko muuten muilla edessä työpaikalla uuden työntekijän perehdyttäminen omiin hommiin? Mulla on vielä sekin tässä keväällä edessä ja kaiken lisäks vielä ihmiselle joka ei ole koskaan tehnyt vastaavia hommia kuin mitä mä teen... Voipi olla mielenkiintoista opettaa kun mun työ on vähän sellaista kausivaihtelujen mukaan menemistä ja työt aina vaihtelee tulevan vuodenajan mukaan ja nyt pitäis muistaa kertoo kaikki mitä vuoden aikana tulee eteen tuuraajalle.
Sannuli 15+4
Hui kamalaa... sijainen. Toivon kovasti, että saatais kokenut. Mulla oli jo yksi mielessä, mutta saas nähdä saako tämä ennen sitä vakituista paikkaa ensi kevään hauissa... Mä kun jään kesällä pois, niin jos en äitiyslomalla tule pariksi päivää töihin, niin ei onnistu perehdytys millään syksyllä.
Onnea kovasti Smi!!!
Täytyy huomenna kirjoitella paremmalla ajalla, nyt pikaisesti vaan sellainen homma, että ostin tänään äitiysfarkut! MAHTAVAA, nehän on ihan huiput!
Ei mulla maha kasvanut ole, ihan omat vaatteet mahtuu kyllä, mutta kun olen oman työn ohella musiikkijutuissa mukana niin keikkamatkat ja itse keikat menee kivuttomammin kun iltaturvotus ei paina. Mulla alkaa turvotuksen myötä ikävästi ilma pakkautumaan mahaan jos housut puristaa ja sitten on maha NIIN kipeä. Pari kokoa pienemmät piti ostaa mitä normifarkuissa, mulla kun on aika peruskoko muuten, mutta ei ole vyötäröä niin siksi normifarkut taas helposti muualta isot jos vyötäröltä sopivat. Näissä pystyi ostamaan "omankokoiset", koska se vyötärö joustaa.
Täytyy huomenna kirjoitella paremmalla ajalla, nyt pikaisesti vaan sellainen homma, että ostin tänään äitiysfarkut! MAHTAVAA, nehän on ihan huiput!
Ei mulla maha kasvanut ole, ihan omat vaatteet mahtuu kyllä, mutta kun olen oman työn ohella musiikkijutuissa mukana niin keikkamatkat ja itse keikat menee kivuttomammin kun iltaturvotus ei paina. Mulla alkaa turvotuksen myötä ikävästi ilma pakkautumaan mahaan jos housut puristaa ja sitten on maha NIIN kipeä. Pari kokoa pienemmät piti ostaa mitä normifarkuissa, mulla kun on aika peruskoko muuten, mutta ei ole vyötäröä niin siksi normifarkut taas helposti muualta isot jos vyötäröltä sopivat. Näissä pystyi ostamaan "omankokoiset", koska se vyötärö joustaa.
Marienna, varmaan hyvä ostos. Itse olin pari päivää sitten saunaillassa naisten kanssa, jotka eivät tiedä mun raskaudesta. Tuntui että maha pönötti niin, että pakko jonkun oli jotain miettiä. En saa sitä oikein sisäänkään vedettyä. Vaikka siis se ei oikeasti ole kasvanut edes, ihan vähän vaan siirtynyt eteenpäin No kai monella on pömppis, oli vauvoja tulossa tai ei. Mutta juu täällä ilmaa, vaiva ei ole poistunut.. |O
No kai monella on pömppis, oli vauvoja tulossa tai ei. Mutta juu täällä ilmaa, vaiva ei ole poistunut.. |O