** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.7 **
- Viestiketjun aloittaja Sannuli79
- Ensimmäinen viesti
Zalea:lle ja koko perheelle onnittelut. :flower::flower: Juu, synnytystarina kiinnostaa todellakin kuulla kun jaksat ja ehdit.
Mun tarttee ottaa vuoronumero jonoon, muuten oon MR 45+3 jossain kohtaa!
Sunni, mielenrauha on aika korvaamaton. Kiva kuulla, että kaikki parhaimmiten.
Pakastakaa ja mehustakaa ja laittakaa lotto huomiselle! Voikaa paksusti!
MR 39+3
Mun tarttee ottaa vuoronumero jonoon, muuten oon MR 45+3 jossain kohtaa!
Sunni, mielenrauha on aika korvaamaton. Kiva kuulla, että kaikki parhaimmiten.
Pakastakaa ja mehustakaa ja laittakaa lotto huomiselle! Voikaa paksusti!
MR 39+3
Viimeksi muokattu:
OI onnea Zalea! olenkin miettinyt, että mihin jouduit, ja sinnehän sinä siis... Kiva ois kuulla kokemuksia sitten kun ehdit. Hyvä, että just ehdit käymään tutustumassa osastoon! Mulla on elokuun alussa tutustuminen, sit voin alkaa jännittää.... Onnea koko perheelle ja voikaa hyvin! :flower:
Huh hellettä ja hiostusta! Remontti on onneksi edennyt upeasti ja sisällä saadaan jo lämmintä vettä. Ehkä pian alan pesemään vauvan vaatteita ja sisustamaan pikkuhiljaa...
Voikaa hyvin!
tömpsis ja super 33+2
Kiva ois kuulla kokemuksia sitten kun ehdit. Hyvä, että just ehdit käymään tutustumassa osastoon! Mulla on elokuun alussa tutustuminen, sit voin alkaa jännittää.... Onnea koko perheelle ja voikaa hyvin! :flower:Huh hellettä ja hiostusta! Remontti on onneksi edennyt upeasti ja sisällä saadaan jo lämmintä vettä.
Ehkä pian alan pesemään vauvan vaatteita ja sisustamaan pikkuhiljaa... Voikaa hyvin!
tömpsis ja super 33+2
Voi luoja tämä vauva on ihana Tämä tuli todella niin yllätyksenä kuin olla voi. N. tuntia ennen sanoin vielä ystävälleni puhelimessa, että varmasti menee yli ku ei oo mitään merkkejä havaittavissa.
Siivosin koko eilisen päivän kun yksi ystäväni oli tulossa käymään ja miehen kaveri oli tulossa teettämään autoremppaa. Kun se mun kaveri sitten lähti pois vähän ennen viittä, minä päätin lähteä kauppaan. Olin just vetämässä farkkuja jalkaan ku kamala määrä jotain märkää valui reisille. Ajattelin eka, et miten voin kusta housuun ku just kävin vessassa. Tajusin sit kuitenkin heti missä mennään. Olin ke neuvolassa ja siellä olin kysyny miten pitää menetellä jos vesi menee kun lapsi on perätilassa. Kävin sitten huutamassa ovelta miehelle, että vesi meni, mutta ne ei sitten kuulleet mitä sanoin. Menin makkariin makaamaan, ku mua pelotti se napanuoran luisuminen kanavaan. Koitin soittaa tänne sairaalaa, mutta polilla oli vastaaja ja en saanu synnärin numeroa ylös kun ei ollut kynää. Soitin sit hätänumeroon ja kerroin tilanteen. Oli aika hauska kun ennen ambulanssia ehti tulla palokunta!! jotka tuli kuulema pillit päällä tien varteen ja sit olivat juosseet loput 200 m meidän pihaan. Mies teki varmaan elämänsä nopeimman juoksumatkan ku ne palomiehet meni autotallista kysymään siltä et oliko se soittanut hätäkeskukseen No eipä siinä, sit tuli ambulanssi ja ne toi mut tänne sairaalaan.
Mulla oli siis sovittu ensi viikon tiistaiksi uusi kokoarvio ja synnytystapa-arvio. Mähän alunperin olin vähän sitä mieltä, et jos sen pelvimetrian perusteella voin synnyttää alakautta, niin sen teen. Lääkäri ei vaan maininnut sitä, että täällä Lohjalla ei tehdä pt-synnytyksiä, se selvisi siis eilen tänne tultaessa. No, mulle valinta oli helppo kun en olis halunnu lähtee enää helsinkiin synnyttään ku tää on tullut jo tutuksi paikaksi. Se siis leikattiin eilen ja syntymäajaksi tuli 20.31. Siksi nopea toimitus.
Kannattaa siis tehdä ne laukun pakkaukset oikeesti valmiiksi hyvissä ajoin. Mun sairaalakassi eilen oli pakastepussi jonka sain ambulanssista sisältönään puhelin, lompakko, laturi ja neuvolakortti. No mies toi äskön tavaraa, että no problem Tää synnytys itsessään oli sit tosi kivuton, mutta mä kärsinkinsitten nyt. En nukkunu koko viime yönä yhtään ja voin kertoa, et silmät menee ihan väkisellä ristiin.
Vauva imee tissiä ihan ok, mutta maitoa tulee vielä niin vähän, että itseä epäilyttää tuleeko sitä ollenkaan.
Täällä on jo toisen kerran tänään ihan kamala ukkonen...
zalea ja pieni anni n. 20 h
Tämä tuli todella niin yllätyksenä kuin olla voi. N. tuntia ennen sanoin vielä ystävälleni puhelimessa, että varmasti menee yli ku ei oo mitään merkkejä havaittavissa.Siivosin koko eilisen päivän kun yksi ystäväni oli tulossa käymään ja miehen kaveri oli tulossa teettämään autoremppaa. Kun se mun kaveri sitten lähti pois vähän ennen viittä, minä päätin lähteä kauppaan. Olin just vetämässä farkkuja jalkaan ku kamala määrä jotain märkää valui reisille. Ajattelin eka, et miten voin kusta housuun ku just kävin vessassa. Tajusin sit kuitenkin heti missä mennään. Olin ke neuvolassa ja siellä olin kysyny miten pitää menetellä jos vesi menee kun lapsi on perätilassa. Kävin sitten huutamassa ovelta miehelle, että vesi meni, mutta ne ei sitten kuulleet mitä sanoin. Menin makkariin makaamaan, ku mua pelotti se napanuoran luisuminen kanavaan. Koitin soittaa tänne sairaalaa, mutta polilla oli vastaaja ja en saanu synnärin numeroa ylös kun ei ollut kynää. Soitin sit hätänumeroon ja kerroin tilanteen. Oli aika hauska kun ennen ambulanssia ehti tulla palokunta!! jotka tuli kuulema pillit päällä tien varteen ja sit olivat juosseet loput 200 m meidän pihaan. Mies teki varmaan elämänsä nopeimman juoksumatkan ku ne palomiehet meni autotallista kysymään siltä et oliko se soittanut hätäkeskukseen
No eipä siinä, sit tuli ambulanssi ja ne toi mut tänne sairaalaan. Mulla oli siis sovittu ensi viikon tiistaiksi uusi kokoarvio ja synnytystapa-arvio. Mähän alunperin olin vähän sitä mieltä, et jos sen pelvimetrian perusteella voin synnyttää alakautta, niin sen teen. Lääkäri ei vaan maininnut sitä, että täällä Lohjalla ei tehdä pt-synnytyksiä, se selvisi siis eilen tänne tultaessa. No, mulle valinta oli helppo kun en olis halunnu lähtee enää helsinkiin synnyttään ku tää on tullut jo tutuksi paikaksi. Se siis leikattiin eilen ja syntymäajaksi tuli 20.31. Siksi nopea toimitus.
Kannattaa siis tehdä ne laukun pakkaukset oikeesti valmiiksi hyvissä ajoin. Mun sairaalakassi eilen oli pakastepussi jonka sain ambulanssista sisältönään puhelin, lompakko, laturi ja neuvolakortti. No mies toi äskön tavaraa, että no problem
Tää synnytys itsessään oli sit tosi kivuton, mutta mä kärsinkinsitten nyt. En nukkunu koko viime yönä yhtään ja voin kertoa, et silmät menee ihan väkisellä ristiin.Vauva imee tissiä ihan ok, mutta maitoa tulee vielä niin vähän, että itseä epäilyttää tuleeko sitä ollenkaan.
Täällä on jo toisen kerran tänään ihan kamala ukkonen...
zalea ja pieni anni n. 20 h
No hitsit Zalea, mä jo meinasin, että sä reippaana pyöräytit sen vaan pylly edellä pikapikaa =). Kumma että ne ei kertonut, että pitäis Helsinkiin mennä...mä jo ehdin silloin viikko, pari viikkoa sitten vuodattamaan omalle terkalle, että jos itsellä ei käänny, niin tiedän, että teilläpäin siellä saa synnyttää pt:sta ekallakin kerralla. Varmaan ihan hyvä juttu kuitenkin se sektio, tuli niin yllättäinkin...
MÄ TOIVON JUST NYT KOVASTI että meitin pikku potkulainen ei syntyisi ainakaan kahteen viikkoon. Just lopetin lattioiden kuivaamisen, kun meidän juuri asennetut putket vuotaa keittiöstä...lattian alle, tietenkin, mutta onneksi siellä menee suojaputket, niin se putki täyttynyt ensin, alkanut vuotaa kylppärin kaakeleille ja sitten keittiön kaappien alle ja sitä myöten lattialle. Ja sinne lattian alle on putken sivua pitkin tietysti myös vuotanut. Onneksi on hyvin tuulettuva rossipohja, helteet ja sellueriste, niin vesivahinkoa on tässä ajassa hiton vaikea saada. MUTTA OLIS MUUTAKIN TEKEMISTÄ, PRKL...Ja kaikki piti siirtää ja avata, että sai kuivattua paikat.
Noh, pidetään peukkuja...
Marienna ja potkulainen 36+3
MÄ TOIVON JUST NYT KOVASTI että meitin pikku potkulainen ei syntyisi ainakaan kahteen viikkoon. Just lopetin lattioiden kuivaamisen, kun meidän juuri asennetut putket vuotaa keittiöstä...lattian alle, tietenkin, mutta onneksi siellä menee suojaputket, niin se putki täyttynyt ensin, alkanut vuotaa kylppärin kaakeleille ja sitten keittiön kaappien alle ja sitä myöten lattialle. Ja sinne lattian alle on putken sivua pitkin tietysti myös vuotanut. Onneksi on hyvin tuulettuva rossipohja, helteet ja sellueriste, niin vesivahinkoa on tässä ajassa hiton vaikea saada. MUTTA OLIS MUUTAKIN TEKEMISTÄ, PRKL...Ja kaikki piti siirtää ja avata, että sai kuivattua paikat.
Noh, pidetään peukkuja...
Marienna ja potkulainen 36+3
Zalea, onnea! Ihanasti kerrottu synnytystarina:heart: Mähän olen vain 4 päivää susta "jäljessä", niin hätkähdin vähän, että apua, ollaanko jo niin pitkällä? No, turha toivo taitaa olla, ajattelen että 26.8. on eräpäivä jolloin meillä on vauva sylissä, katsotaan mitä käy.
Mä olen nukkunut niiiiiin huonosti, kuumuuden ja naapurin takia, siellä pidettiin tarpeellisena huutaa kolmeen yöllä pihalla.. Päikkärit sitten kunhan jaksan.
Ainomieli 37+2
Mähän olen vain 4 päivää susta "jäljessä", niin hätkähdin vähän, että apua, ollaanko jo niin pitkällä? No, turha toivo taitaa olla, ajattelen että 26.8. on eräpäivä jolloin meillä on vauva sylissä, katsotaan mitä käy.Mä olen nukkunut niiiiiin huonosti, kuumuuden ja naapurin takia, siellä pidettiin tarpeellisena huutaa kolmeen yöllä pihalla.. Päikkärit sitten kunhan jaksan.
Ainomieli 37+2
Viimeksi muokattu:
Ainomieli ottaa takapakkia viikkojensa kanssa. Auttaiskohan se mullakin, ehtis paremmin? Asutkohan sä Ainomieli täällä meidän naapurissa, siis myös ton meidän naapurin naapurissa . Siellä on kanssa kesä vilkkaimmillaan. Eivätkä mesoa edes suinkaan aina kännissä nuo teini-iän loppupuolella olevat, vaan ihan silkasta elämän riemusta. Mutta niitten mimmien äänet on niin hiton kirkkaita ja se kikatus ja kiljunta korvia raastavaa. Ja pari poikaystävää siellä sitten lietsoo... Tollasia 18-20-vuotiaita. Toisen puolen naapuri aloittaakin sitten kälättämisen miehelleen klo 07:30...siellä on koko kesä jyskätty remonttia. Jahka meidän lapsi syntyy, niin meen tasanvarmana yöksi tai pariksi viihdyttämään niitä sen itkulla tohon keskelle pihaa . Tai sitten en, mutta herkuttelen ajatuksella.
Jaahas ja sitten jälleen remontin pariin, johan tässä tuli levättyä.
Voidaan hyvin!!
Marienna ja potkulainen 36+3
. Siellä on kanssa kesä vilkkaimmillaan. Eivätkä mesoa edes suinkaan aina kännissä nuo teini-iän loppupuolella olevat, vaan ihan silkasta elämän riemusta. Mutta niitten mimmien äänet on niin hiton kirkkaita ja se kikatus ja kiljunta korvia raastavaa. Ja pari poikaystävää siellä sitten lietsoo... Tollasia 18-20-vuotiaita. Toisen puolen naapuri aloittaakin sitten kälättämisen miehelleen klo 07:30...siellä on koko kesä jyskätty remonttia. Jahka meidän lapsi syntyy, niin meen tasanvarmana yöksi tai pariksi viihdyttämään niitä sen itkulla tohon keskelle pihaa . Tai sitten en, mutta herkuttelen ajatuksella.Jaahas ja sitten jälleen remontin pariin, johan tässä tuli levättyä.
Voidaan hyvin!!
Marienna ja potkulainen 36+3
Marienna, mun iloiset naapurit oli samaa ikäluokkaa, mutta poikia. Voit arvata, "V***u sitä, v***u tätä, viina, muijat, v**un v***u saatana!" Jonkun laulunkin kuulin valvoessani :kieh:
Meillä on käynnissä operaatio kaappien tyhjennys, mies on sellainen vaatehamsteri että nautin erityisesti siitä, kun hänen vaatteita saadaan Fidaan!
Ainomieli 37+2 (nyt oikein)
Meillä on käynnissä operaatio kaappien tyhjennys, mies on sellainen vaatehamsteri että nautin erityisesti siitä, kun hänen vaatteita saadaan Fidaan!
Ainomieli 37+2 (nyt oikein
)
sunni
Kiitokset kysymästä, hyvä on vointi
Onnea Zalea :heart: :heart: :heart:
Ihanaa Ihanaa!!!!
Siellä kohta kaikki poksahtelee
Onnea Zalea :heart: :heart: :heart:
Ihanaa Ihanaa!!!!
Siellä kohta kaikki poksahtelee
Hei:wave:
Ajattelinpa ilmoittautua tännekin ketjuun, kun oon taustalla olen lueskellut jo pitkään. Eli ekakertalainen, ikää 31 vee ja la 18.8 PHKS.
Raskaus on sujunut ilman suurempia ongelmia, mitä nyt äidin pää ei meinaa kestää kaikkia kolotuksia yms. suurimmaksi osaksi asiaan kuuluvia oireiluja. Supistelut alko joskus ennen 20 viikkoa, mutta paikat on kiinni joten antaa kuulema supistaa vaan! Selkä reistaa, tosin se on parempi kuin mitä etukäteen ajattelin (vanhaa vaivaa siis...). Lonkat muljuaa ja öiset pakarasärkykohtaukset on ihan kauheita, pissalla saa juosta sata kertaa yössä ja meidän vauveli vaikuttaa olevan varsin vahvaluonteinen kun siihen malliin on jo pitkään yrittänyt kaivautua mahanahkojen läpi ulkomaailmaan... Yleensä pahiten just sillon kun äiti yrittää nukkua Hormoonit hyrrää ja mies saa kärsiä siitä kiukutteluna ja itkukohtauksina, sen lisäksi että itsellä on välillä ihan ulkopuolinen olo kun en ollenkaan tunnista käyttäytymistä omakseni! Pahoinvointikohtaukset on alkaneet uudestaan viime viikkoina, mutta onneksi edelleen vältyn oksentamiselta kuten alkuraskaudessakin. En nimittäin inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä, vaikka ei toi pahan olon tunnekaan mikään mukava ole...
Mutta kuten sanottua, kaikki tää kuuluu asiaan ja onneksi sain keväällä jo järjestettyä niin, että olen ollut koko kesän pois töistä, eli ensin lomalla ja sitten aloitin hieman aikaistetusti äitiysloman. Ei tarvinnut ruinata sairaslomaa ja mun työssä jo tuo kevät meinas aika ajoin käydä vähän raskaaksi raskaana olevalle Nyt sitten kun viikkoja on kasassa niin paljon että vauva pärjää vaikka syntyiskin, en oo enää niin paljon miettinyt ett mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei jotta ei tulis supistuksia tms; pariin otteeseen oon käynyt mustikassakin jo!
Omanapaista tekstiä, mutta sitähän tämä taitaa olla itse kullakin Mulle ainakin on tärkeää tietää, että muutkin painii samojen ongelmien kanssa kuin itse ja kuinkas se muuten onnistuisi kuin että jokainen kertoo omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.
Voimia kaikille odottajille, yks jos toinen tuntuu kärsivän kuumuudesta joten toivotaan että pikkasen viilenis nää kelit:flower:
Kirjoittelee Tuulia ja papu 36+3
Ajattelinpa ilmoittautua tännekin ketjuun, kun oon taustalla olen lueskellut jo pitkään. Eli ekakertalainen, ikää 31 vee ja la 18.8 PHKS.
Raskaus on sujunut ilman suurempia ongelmia, mitä nyt äidin pää ei meinaa kestää kaikkia kolotuksia yms. suurimmaksi osaksi asiaan kuuluvia oireiluja. Supistelut alko joskus ennen 20 viikkoa, mutta paikat on kiinni joten antaa kuulema supistaa vaan! Selkä reistaa, tosin se on parempi kuin mitä etukäteen ajattelin (vanhaa vaivaa siis...). Lonkat muljuaa ja öiset pakarasärkykohtaukset on ihan kauheita, pissalla saa juosta sata kertaa yössä ja meidän vauveli vaikuttaa olevan varsin vahvaluonteinen kun siihen malliin on jo pitkään yrittänyt kaivautua mahanahkojen läpi ulkomaailmaan... Yleensä pahiten just sillon kun äiti yrittää nukkua
Hormoonit hyrrää ja mies saa kärsiä siitä kiukutteluna ja itkukohtauksina, sen lisäksi että itsellä on välillä ihan ulkopuolinen olo kun en ollenkaan tunnista käyttäytymistä omakseni! Pahoinvointikohtaukset on alkaneet uudestaan viime viikkoina, mutta onneksi edelleen vältyn oksentamiselta kuten alkuraskaudessakin. En nimittäin inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä, vaikka ei toi pahan olon tunnekaan mikään mukava ole... Mutta kuten sanottua, kaikki tää kuuluu asiaan ja onneksi sain keväällä jo järjestettyä niin, että olen ollut koko kesän pois töistä, eli ensin lomalla ja sitten aloitin hieman aikaistetusti äitiysloman. Ei tarvinnut ruinata sairaslomaa ja mun työssä jo tuo kevät meinas aika ajoin käydä vähän raskaaksi raskaana olevalle
Nyt sitten kun viikkoja on kasassa niin paljon että vauva pärjää vaikka syntyiskin, en oo enää niin paljon miettinyt ett mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei jotta ei tulis supistuksia tms; pariin otteeseen oon käynyt mustikassakin jo! Omanapaista tekstiä, mutta sitähän tämä taitaa olla itse kullakin
Mulle ainakin on tärkeää tietää, että muutkin painii samojen ongelmien kanssa kuin itse ja kuinkas se muuten onnistuisi kuin että jokainen kertoo omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Voimia kaikille odottajille, yks jos toinen tuntuu kärsivän kuumuudesta joten toivotaan että pikkasen viilenis nää kelit:flower:
Kirjoittelee Tuulia ja papu 36+3
Tervetuloa Tuulia80! Ollaan sitten ihan justiinsa prikulleen samalla viivalla. Mulla kanssa laskettu aika 18.8. ja itseasiassa sairaalakin on sama PHKS, iästä en tiedä onko sitä tuonne päivitetty, mutta sekin on 31. Asuinkuntaani en kerro, koska aina joku tuttu saattaa lueskella, ja on tullut yhtä sun toista tänne vuodatettua . Saas nähdä kummalle käy käsky aiemmin.
Ja Ainomieli nyt on pakko naureskella tolle sun vaatehamsterimiehelle...Juuri omani manipuloin heittämään omia kledjujaan kirppikselle ja UFFiin sillä varjolla, että saa sitten ostaa hiukan lisää. Sillä kun ei oikeasti mahdu kaappeihin kuteet, niin olen rajoittanut sitä ostelua siihen asti, että siivoaa kaappinsa niistä mitä ei nähtävästi käytä. Olen siis jo tällaisissa asioissa ihan valmiiksi kouluttautunut "äiti":ashamed:
Täällä juitsut etenee etanavauhtia, mutta etenevät kuitenkin. Vkl lähdetään reissuun ja Ikeassakin pitäisi vielä ehkä käväistä - kaikenlaista hommaa olisi ihan kauheasti. Aiemmin toivoin, että vauva tulisi pari viikkoa etukäteen...mutta huomaan, että kokoajan nopeammin menee se aika. Ehkä 39+ voisi olla sittenkin parempi. Voi kun ei vaan siihen 42+0 kuitenkaan joutuisi...
Nooh...näillä mennään!
Marienna ja Pikku Tyttö Potkulainen 36+3
. Saas nähdä kummalle käy käsky aiemmin.Ja Ainomieli nyt on pakko naureskella tolle sun vaatehamsterimiehelle...Juuri omani manipuloin heittämään omia kledjujaan kirppikselle ja UFFiin sillä varjolla, että saa sitten ostaa hiukan lisää. Sillä kun ei oikeasti mahdu kaappeihin kuteet, niin olen rajoittanut sitä ostelua siihen asti, että siivoaa kaappinsa niistä mitä ei nähtävästi käytä. Olen siis jo tällaisissa asioissa ihan valmiiksi kouluttautunut "äiti"
:ashamed:Täällä juitsut etenee etanavauhtia, mutta etenevät kuitenkin. Vkl lähdetään reissuun ja Ikeassakin pitäisi vielä ehkä käväistä - kaikenlaista hommaa olisi ihan kauheasti. Aiemmin toivoin, että vauva tulisi pari viikkoa etukäteen...mutta huomaan, että kokoajan nopeammin menee se aika. Ehkä 39+ voisi olla sittenkin parempi. Voi kun ei vaan siihen 42+0 kuitenkaan joutuisi...
Nooh...näillä mennään!
Marienna ja Pikku Tyttö Potkulainen 36+3
Vähän sitä synnytyskertomusta:
La iltana saunottiin miehen kanssa ja su aamuna harrastettiin sitä toistä ässää... ja sit käytiin lenkillä eikä mitään kummempia tuntemuksia tullut.
Su iltana lähdettiin kavereiden luota siinä 9 aikoihin illalla eikä mulla ollut kyllä mitään tuntemuksia, muuten kuin että olin koko sen sunnuntain vähän kipeämpi kuin aikaisemmin (siis alavatsasta). Mutta kun istuin autoon niiden pihassa niin sattui ekan kerran napakammin ja sanoinkin että taitaa vauveli laskeutua tai kiinnittyä kun sattuu välillä niin kovasti (se oli siis supistus, mitä mä toope vaan en ymmärtänyt). Ajeltiin siinä sitten hetki enne kotiin menoa ja rupesin epäilemään että nää on varmaan suppareita kun tulevat tasaisesti 5 min välein. Kotiin päästy mittasin verenpaineen ja se oli pompannut noin 100/150. Kävin lämpimässä suihkussa ja otin pari panadolia jotka hiukan helpottivat kipuja mutta eivät kuitenkaan lopettaneet supistuksia. Yöllä n.12 aikaan soitin synnärille ja kysyin mitä tehdään ja käskivät siellä koittaa kauratyynyä kipuihin ja mennä nukkumaan. Joo yritin nukkua mutta tasaisten supistuksien takia en saanut edes torkahdettua. Noin kahden-kolmen aikaan tuli veriviiruista limaa (limatulppa?) ja sen jälkeen herätin noin puoli neljän aikaan aamuyöllä kun ajattelin että nyt on pakko lähteä kun vielä pystyn istumaan autossa sen noin tunnin ajomatkan mikä meillä on sairalaan.
Poriin tultiin noin puoli viisi aamuyöllä ja supistukset hiukan rauhoittuivat kun istuskelin käyrillä noin puolituntia, mutta kun nousin ja lähdin liikkeelle niin voimistuivat heti. Kätilö oli sama ihana täti joka oli ultrannut mut seulonnoissa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin vain 2 cm auki ja supistuksia oli silloin tullut jo 7 tuntia! Kävin piiiitkässä suihkussa koska amme oli varattu kun ihan samaan aikaan tuli myös toinen pariskunta synnyttämään kuin mekin (aika hauskaa odottaa jonossa siellä synnärin oventakana keskellä yötä). Suihkun jälkeen kätilö vei meidät synnytyssaliin jossa sitten vaan odotettiin ja odotettiin.... käyrillä noin parin tunnin välein.
Kahdeksalta sain aamupalan ja mieskin kävi syömässä kanttiinissa ja kätilöiden vuorokin vaihtui tässäkohtaa. Uusi kätilö alkoi heti kyselemään mitä kivunlievitystä halusin ja melkeinpä tarjosi heti epiduraalia mulle ja alkoi valmistelemaan mua sitä varten. Vaihdettiin avopaita ja sen semmoista.
9:30 lääkäri teki sisätutkimuksen ja olin 3 senttiä auki :kieh: siinä vaiheessa ajattelin että eihän tästä tuu mitään kun en vieläkään oo sen enempää auki, tällä vauhdilla synnytys kestää ainaki kaks päivää! Lääkäri puhkaisi kalvot koska alettiin valmistautua siihen epiduraaliin ja yleensä kalvojen puhkaiseminen lisää supistuksia. Lapsivesi oli hiukan vihertävää ja vauvan päähän laitettiin anturi ja jäätiin odottamaan että kohdun suu alkaisi avautua vauhdikkaammin.
Kun mitään ihmeempää muutosta supistuksiin ei kuitenkaan tullut niin noin 10:30 laitettiin oksitosiinitippa. Kätilö kysyi että haluanko vielä syödä kun olis ruoka aika ja sainkin 11:00 ruoka-annoksen nenän eteeni ja sain siitä muutaman lihapullan kun supistukset voimistui kuin salaman iskusta tosi koviksi. Tietysti just sillä hetkellä kätilö oli käymässä jossain muualla kun nämä TODELLA kipeät supistukset alkoi ja mies sai soitella pariin kertaankin häntä paikalle. Vedin kivunlievitykseksi ilokaasua sen aikaa että anestesialääkäri ehti paikalle joka laittoi epiduraalin noin 11:30.
Suunnilleen 11:45 kätilö teki sisätutkimuksen ja olin yht äkkiä KOKONAAN AUKI!!! Kätilö valmisteli sängyn ponnistusvaihetta ja antoi mulle luvan alkaa ponnistaa heti kun siltä alkaa tuntua. Jotenkin tässä vaiheessa kaikki rauhoittui kun munkin kivut oli poissa eikä enää sattunut supistukset, välillä vaan huomasi painon tunteen ja jonkinlaisen kakkahädän jolloin piti ponnistaa. Rauhalliseen tahtiin ponnistin aina kun tunne tuli ja sitten kätilö jo sanoikin että nyt näkyy joo vaaleaa tukkaa. Kätilö puudutti ja leikkasi välilihan. Ja niin 12:55 meidän Nykerö pullahti lopulta lähes kivuttomasti maailmaan. Ja isä sai leikata napanuoran.
Koska lapsivesi oli vihertävää niin lasten lääkäri vielä tutki hänet pikaisesti ja putsasi hengitystiet ennen kuin hänet annettin rinnalle. Kovasti hän alkoi heti hapuilla rinnalle ja sille päästyään alkoi terhakkaasti imeä. Sen taidon hän ainakin osasi heti kunnolla eipä tarvinnut mut muuta kuin lykätä rinta suuhun ja se oli sillä selvä. Kätilö ompeli välilihan leikkaushaavan kiinni. Siinä sitten varmaan toista tuntia köllittiin sängyllä kunnes kätilö pyysi isän mukaan kun vauva vietiin puhdistettavaksi ja puettavaksi. Salissa juotiin vielä synttärikahvit ennen kuin pääsin itse irti kaikista piuhoista ja suihkuun. Mies raukka oli jo tässä vaiheessa niin väsynyt että hän torkahti tuoliin mun viereeni ihan istualtaan. Kätilö moneen kertaan kyseli että pystynkö itse kävelemään eikä kai huippaa kun mentiin suihkuun, mutta mulla oli kertakaikkisen loistava olo jo siinävaiheessa. Suihkun jälkeen lähdettiin sitten synnytysosastolle ja vauveli laitettiin vaunuihin.
Osastolla oli kyllä aika ruuhkaa kun sinne päästiin niin siellä vähän aikaa mietittiin ja ihmeteltiin että mihin huoneeseen sitä meidät oikein laitetaan, mutta kyllä sieltä sänky löytyi meillekin. Tuore isukki lähti neljän aikoihin kohti kotia nukkumaan ja me jäätiin Nykerön kanssa ihmettelemään toisiamme osastolle. Samana päivänä syntyi tässä sairalassa 9 vauvelia eli kyllä vilkasta oli!
Tiistaina vauva pääsi kylpyyn isän kylvettämänä hoitajan opastuksessa. Ja keskiviikkona jo aamulla aloinkin hoitajilta kysellä olisiko mitenkään mahdollista päästä jo kotiin. Koska mulla oli kivut ohi eikä enää juurikaan supistellut ja leikkaushaava oli siisti päästiin vauvan kanssa lääkärin tarkastukseen, jossa he olivat sitä mieltä että vauva olisi vähän keltainen ja päätettiin ottaa bilirupiini arvo, joka onneksi sitten osoittautui niin alhaiseksi että päästiin iltapäivällä lähtemään jo kotiin!
Kaikki aina sanovat että rinnat tulevat kipeiksi ja piukeiksi kun maito nousee, mutta ei mulla oo ollut mitään kipuja rinnoissa ja sen takia olenkin miettinyt että mahtaako sitä maitoa tulla sieltä lainkaan. Mutta kai se jotain kertoo että tyttö nukkuu usein 4 tunnin unia ja on tyytyväisen oloinen eikä kitise turhia.
Hormoonit sekoittavat päätä ja välillä itku tulee herkästikin, mutta nyt kyyneleet ovat vain onnenkyyneleitä. Tuntuu että mies on entistäkin rakkaampi ja ihanampi kun yrittää huolehti meistä mahdollisimman paljon. Kivut ja krempat on unohdettu ja kaikki on taas loistavasti välillä aika raskaankin raskausajan jälkeen.
Tänään tulee neuvolantäti kotikäynnille, kai sitä pitäisi vähän alkaa siivoilemaan ettei tuolle miehelle jää kaikki.
Hyvää viikonalkua kaikille mammoille ja voimia synnytykseen lähtijöille.
Sannuli ja Nykerö 1 viikko!!! :heart:
La iltana saunottiin miehen kanssa ja su aamuna harrastettiin sitä toistä ässää... ja sit käytiin lenkillä eikä mitään kummempia tuntemuksia tullut.
Su iltana lähdettiin kavereiden luota siinä 9 aikoihin illalla eikä mulla ollut kyllä mitään tuntemuksia, muuten kuin että olin koko sen sunnuntain vähän kipeämpi kuin aikaisemmin (siis alavatsasta). Mutta kun istuin autoon niiden pihassa niin sattui ekan kerran napakammin ja sanoinkin että taitaa vauveli laskeutua tai kiinnittyä kun sattuu välillä niin kovasti (se oli siis supistus, mitä mä toope vaan en ymmärtänyt). Ajeltiin siinä sitten hetki enne kotiin menoa ja rupesin epäilemään että nää on varmaan suppareita kun tulevat tasaisesti 5 min välein. Kotiin päästy mittasin verenpaineen ja se oli pompannut noin 100/150. Kävin lämpimässä suihkussa ja otin pari panadolia jotka hiukan helpottivat kipuja mutta eivät kuitenkaan lopettaneet supistuksia. Yöllä n.12 aikaan soitin synnärille ja kysyin mitä tehdään ja käskivät siellä koittaa kauratyynyä kipuihin ja mennä nukkumaan. Joo yritin nukkua mutta tasaisten supistuksien takia en saanut edes torkahdettua. Noin kahden-kolmen aikaan tuli veriviiruista limaa (limatulppa?) ja sen jälkeen herätin noin puoli neljän aikaan aamuyöllä kun ajattelin että nyt on pakko lähteä kun vielä pystyn istumaan autossa sen noin tunnin ajomatkan mikä meillä on sairalaan.
Poriin tultiin noin puoli viisi aamuyöllä ja supistukset hiukan rauhoittuivat kun istuskelin käyrillä noin puolituntia, mutta kun nousin ja lähdin liikkeelle niin voimistuivat heti. Kätilö oli sama ihana täti joka oli ultrannut mut seulonnoissa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin vain 2 cm auki ja supistuksia oli silloin tullut jo 7 tuntia! Kävin piiiitkässä suihkussa koska amme oli varattu kun ihan samaan aikaan tuli myös toinen pariskunta synnyttämään kuin mekin (aika hauskaa odottaa jonossa siellä synnärin oventakana keskellä yötä). Suihkun jälkeen kätilö vei meidät synnytyssaliin jossa sitten vaan odotettiin ja odotettiin.... käyrillä noin parin tunnin välein.
Kahdeksalta sain aamupalan ja mieskin kävi syömässä kanttiinissa ja kätilöiden vuorokin vaihtui tässäkohtaa. Uusi kätilö alkoi heti kyselemään mitä kivunlievitystä halusin ja melkeinpä tarjosi heti epiduraalia mulle ja alkoi valmistelemaan mua sitä varten. Vaihdettiin avopaita ja sen semmoista.
9:30 lääkäri teki sisätutkimuksen ja olin 3 senttiä auki :kieh: siinä vaiheessa ajattelin että eihän tästä tuu mitään kun en vieläkään oo sen enempää auki, tällä vauhdilla synnytys kestää ainaki kaks päivää! Lääkäri puhkaisi kalvot koska alettiin valmistautua siihen epiduraaliin ja yleensä kalvojen puhkaiseminen lisää supistuksia. Lapsivesi oli hiukan vihertävää ja vauvan päähän laitettiin anturi ja jäätiin odottamaan että kohdun suu alkaisi avautua vauhdikkaammin.
Kun mitään ihmeempää muutosta supistuksiin ei kuitenkaan tullut niin noin 10:30 laitettiin oksitosiinitippa. Kätilö kysyi että haluanko vielä syödä kun olis ruoka aika ja sainkin 11:00 ruoka-annoksen nenän eteeni ja sain siitä muutaman lihapullan kun supistukset voimistui kuin salaman iskusta tosi koviksi. Tietysti just sillä hetkellä kätilö oli käymässä jossain muualla kun nämä TODELLA kipeät supistukset alkoi ja mies sai soitella pariin kertaankin häntä paikalle. Vedin kivunlievitykseksi ilokaasua sen aikaa että anestesialääkäri ehti paikalle joka laittoi epiduraalin noin 11:30.
Suunnilleen 11:45 kätilö teki sisätutkimuksen ja olin yht äkkiä KOKONAAN AUKI!!! Kätilö valmisteli sängyn ponnistusvaihetta ja antoi mulle luvan alkaa ponnistaa heti kun siltä alkaa tuntua. Jotenkin tässä vaiheessa kaikki rauhoittui kun munkin kivut oli poissa eikä enää sattunut supistukset, välillä vaan huomasi painon tunteen ja jonkinlaisen kakkahädän jolloin piti ponnistaa. Rauhalliseen tahtiin ponnistin aina kun tunne tuli ja sitten kätilö jo sanoikin että nyt näkyy joo vaaleaa tukkaa
. Kätilö puudutti ja leikkasi välilihan. Ja niin 12:55 meidän Nykerö pullahti lopulta lähes kivuttomasti maailmaan. Ja isä sai leikata napanuoran.Koska lapsivesi oli vihertävää niin lasten lääkäri vielä tutki hänet pikaisesti ja putsasi hengitystiet ennen kuin hänet annettin rinnalle. Kovasti hän alkoi heti hapuilla rinnalle ja sille päästyään alkoi terhakkaasti imeä. Sen taidon hän ainakin osasi heti kunnolla eipä tarvinnut mut muuta kuin lykätä rinta suuhun ja se oli sillä selvä. Kätilö ompeli välilihan leikkaushaavan kiinni. Siinä sitten varmaan toista tuntia köllittiin sängyllä kunnes kätilö pyysi isän mukaan kun vauva vietiin puhdistettavaksi ja puettavaksi. Salissa juotiin vielä synttärikahvit ennen kuin pääsin itse irti kaikista piuhoista ja suihkuun. Mies raukka oli jo tässä vaiheessa niin väsynyt että hän torkahti tuoliin mun viereeni ihan istualtaan.
Kätilö moneen kertaan kyseli että pystynkö itse kävelemään eikä kai huippaa kun mentiin suihkuun, mutta mulla oli kertakaikkisen loistava olo jo siinävaiheessa. Suihkun jälkeen lähdettiin sitten synnytysosastolle ja vauveli laitettiin vaunuihin. Osastolla oli kyllä aika ruuhkaa kun sinne päästiin niin siellä vähän aikaa mietittiin ja ihmeteltiin että mihin huoneeseen sitä meidät oikein laitetaan, mutta kyllä sieltä sänky löytyi meillekin. Tuore isukki lähti neljän aikoihin kohti kotia nukkumaan ja me jäätiin Nykerön kanssa ihmettelemään toisiamme osastolle. Samana päivänä syntyi tässä sairalassa 9 vauvelia eli kyllä vilkasta oli!
Tiistaina vauva pääsi kylpyyn isän kylvettämänä hoitajan opastuksessa. Ja keskiviikkona jo aamulla aloinkin hoitajilta kysellä olisiko mitenkään mahdollista päästä jo kotiin. Koska mulla oli kivut ohi eikä enää juurikaan supistellut ja leikkaushaava oli siisti päästiin vauvan kanssa lääkärin tarkastukseen, jossa he olivat sitä mieltä että vauva olisi vähän keltainen ja päätettiin ottaa bilirupiini arvo, joka onneksi sitten osoittautui niin alhaiseksi että päästiin iltapäivällä lähtemään jo kotiin!
Kaikki aina sanovat että rinnat tulevat kipeiksi ja piukeiksi kun maito nousee, mutta ei mulla oo ollut mitään kipuja rinnoissa ja sen takia olenkin miettinyt että mahtaako sitä maitoa tulla sieltä lainkaan. Mutta kai se jotain kertoo että tyttö nukkuu usein 4 tunnin unia ja on tyytyväisen oloinen eikä kitise turhia.
Hormoonit sekoittavat päätä ja välillä itku tulee herkästikin, mutta nyt kyyneleet ovat vain onnenkyyneleitä. Tuntuu että mies on entistäkin rakkaampi ja ihanampi kun yrittää huolehti meistä mahdollisimman paljon. Kivut ja krempat on unohdettu ja kaikki on taas loistavasti välillä aika raskaankin raskausajan jälkeen.
Tänään tulee neuvolantäti kotikäynnille, kai sitä pitäisi vähän alkaa siivoilemaan ettei tuolle miehelle jää kaikki.
Hyvää viikonalkua kaikille mammoille ja voimia synnytykseen lähtijöille.
Sannuli ja Nykerö 1 viikko!!! :heart:
Sannuli: Oih, mäkin haluun! Sä sait ton synnyttämisenkin kuulostaan inhimilliseltä, jopa helpolta. Onnea vielä kerran!
Tervetuloa Tuulia! Hyvällä säkällä ootte Mariennan kanssa vierekkäisillä pedeillä sitten. Tuolla heinäkuisissa jotkut anto tuntomerkkejä itsestään sairaalatreffien varalle: "mullon turkoosit varpaankynnet ja kiroilen vietävästi".
Hamstraamisesta: munkin mies on hamsteri, ihan omaa luokkaansa. On kuulemma tyypillistä ravuille. Tähän perustuen oonkin tyytyväinen, että meille tulee leijonan pentu. Meillä on varastossa kolme tai neljä tietokonetta, koska niiden kovalevyillä on tallessa tärkeitä kuvia. Kaapeissa on vaatteita, joihin on viimeksi koskettu muuttopäivänä. Yksittäisiä laseja, haarukoita, tms. ei saa viedä esim. työpaikalle, vaan ne on nyt piilotettu multa. Lista on loputon. Eikä uudella korvaaminen auta, koska armaani ei tykkää shoppailla. Jos ostan hänelle esim. uudet shortsit, ne makaavat ensin yhden kesän jossain tuolin selkänojalla ja toisena kesänä niitä EHKÄ sovitetaan varovasti... Mulla on kaksi taktiikkaa elää hamsterin kanssa: varovainen valmistelu hyvissä ajoin ennen H-hetkeä ja nopea riuhtaisu ja romut salaa roskiin. :saint:
Eilen illalla oli taas yhtä tuskaa kun mukelo tekee muuttovalmisteluja ja hosumista kesti parin tunnin ajan. Hermo meinas mennä. Yöt on kuitenkin levollisia, vaikka aamuyön veskireissun jälkeen tuntui vähäisiä menkkamaisia jomotuksia. Nukahdin samoin tein, enkä jaksanut kunnolla analysoida mihin, miten ja kuinka kauan jotain tuntui...
Päivän rientoihin sitten taas! Voikaa hyvin mutsit!
MR 39+5
Onnea vielä kerran! Tervetuloa Tuulia! Hyvällä säkällä ootte Mariennan kanssa vierekkäisillä pedeillä sitten. Tuolla heinäkuisissa jotkut anto tuntomerkkejä itsestään sairaalatreffien varalle: "mullon turkoosit varpaankynnet ja kiroilen vietävästi".
Hamstraamisesta: munkin mies on hamsteri, ihan omaa luokkaansa. On kuulemma tyypillistä ravuille. Tähän perustuen oonkin tyytyväinen, että meille tulee leijonan pentu. Meillä on varastossa kolme tai neljä tietokonetta, koska niiden kovalevyillä on tallessa tärkeitä kuvia. Kaapeissa on vaatteita, joihin on viimeksi koskettu muuttopäivänä. Yksittäisiä laseja, haarukoita, tms. ei saa viedä esim. työpaikalle, vaan ne on nyt piilotettu multa. Lista on loputon. Eikä uudella korvaaminen auta, koska armaani ei tykkää shoppailla. Jos ostan hänelle esim. uudet shortsit, ne makaavat ensin yhden kesän jossain tuolin selkänojalla ja toisena kesänä niitä EHKÄ sovitetaan varovasti... Mulla on kaksi taktiikkaa elää hamsterin kanssa: varovainen valmistelu hyvissä ajoin ennen H-hetkeä ja nopea riuhtaisu ja romut salaa roskiin. :saint:
Eilen illalla oli taas yhtä tuskaa kun mukelo tekee muuttovalmisteluja ja hosumista kesti parin tunnin ajan. Hermo meinas mennä.
Yöt on kuitenkin levollisia, vaikka aamuyön veskireissun jälkeen tuntui vähäisiä menkkamaisia jomotuksia. Nukahdin samoin tein, enkä jaksanut kunnolla analysoida mihin, miten ja kuinka kauan jotain tuntui...Päivän rientoihin sitten taas! Voikaa hyvin mutsit!
MR 39+5
Hei kaikille!
Liityn toiveikkaana tähän ketjuun, onhan plussasta jo 48 tuntia! Toivottavasti voin jatkaa mukana seuraavat noin 9 kuukautta.
Yksi tuttukin täällä on eli Sunni. Muille taustaksi, että olen 32 ja 1/2 ja eka on masussa. Yritystä vain 3 kuukautta takana eli onni on ollut myötä.
Varasin juuri ajan yksityiselle, koska en tiennyt, mitä muutakaan tehdä. Oma terveysasema kun on vielä lomalla. Ja yksityistä gyneä olen viime vuodet muutenkin käyttänyt.
Kertokaahan tietäväisemmät, mitä kaikkea nyt pitäis tehdä? Ensi viikolla soittaa omalle terveysasemalle varhaisultraa varten? Ja miksi ei saa juoda kahvia? Tai paljonko sitä saa juoda?
Aika jännää!!!
Liityn toiveikkaana tähän ketjuun, onhan plussasta jo 48 tuntia! Toivottavasti voin jatkaa mukana seuraavat noin 9 kuukautta.
Yksi tuttukin täällä on eli Sunni. Muille taustaksi, että olen 32 ja 1/2 ja eka on masussa. Yritystä vain 3 kuukautta takana eli onni on ollut myötä.
Varasin juuri ajan yksityiselle, koska en tiennyt, mitä muutakaan tehdä. Oma terveysasema kun on vielä lomalla. Ja yksityistä gyneä olen viime vuodet muutenkin käyttänyt.
Kertokaahan tietäväisemmät, mitä kaikkea nyt pitäis tehdä? Ensi viikolla soittaa omalle terveysasemalle varhaisultraa varten? Ja miksi ei saa juoda kahvia? Tai paljonko sitä saa juoda?
Aika jännää!!!
Viimeksi muokattu:
Samirja ONNEA TUHANNESTI ja tervetuloa!! Nyt saa hömpöttää, eli tilaat ihan mitä aikoja haluat ja mistä haluat . Neuvolakäynnistähän se alkaa, yleensä aika pitäisi saada 6-9 viikoille, koska sitten mennään veriseulaan sairaalaan jos haluaa viikoilla 9-11 (muistaakseni) ja niskapoimu/turvotus-ultraan sairaalaan viikoilla 11-13. Näihin terkka pistää, joten pitää saada niihin ajat varattua, siksi lomien aikana on ihan hyvä olla neuvolaan ajoissa yhteydessä - eli kun palaavat lomilta. Siitä se sitten käynnistyy tää homma. Lääkärineuvola on monessa paikassa vko 8-10 ollut, siis neuvolassa sekin, siellä on monessa paikassa ultrattu. Sydänäänet ne kuuntelee neuvolassa, mutta ne ei ihan varhaisilla viikoilla vielä kuulu sillä dopplerilla, ei välttämättä edes ekassa lääkärineuvolassa. Sitten on haastattelua ja miehen haastattelua ja ohjeita ja neuvoja. Lähisuvun sairaudet kannattaa selvitellä ennen ekaa neuvolaa. Omat ja omien vanhempien lähinnä. Ja omat virtsatieinfektiot, leikkaukset ym.
Mä olen juonut kahvia tai kolajuomia max 3 kuppia päivässä. Siinä menee suositusrajat. Ehkä kannattaa nyt jättää sesonkituotteet eli uudet perunat ja kaikki multakasvikset kuten porkkana suosiolla, tai sitten kuoria ne. Multaa ei kannata syödä. Mä olen huuhtaissut mansikatkin, kun ovat olleet niin multaisia. Pastöroidut maidot, eli jotakuinkin kaikki suomalaiset juustot, maidot yms. käyvät. Kalasta (varsinkin tyhjiöpakatuista) ja maksasta on rajoituksia. Mutta pääasia, että käyttää järkeään. Kahvista ja liiasta lakusta ja salmiakista kohoaa verenpaine, siksi niitä pitää rajoittaa. Mutta kyllä minä lakua ja salmiakkia olen kohtuudella syönyt.
Sitten kannattaa lepäillä ja nautiskella, makustella sillä ihanalla ajatuksella, että "olen raskaana" :heart:.
Ja sitten tiedoksi sekä MR:lle, että Tuulialle, että mulla EI ole turkoosit kynnet, enkä kiroile. Mulla on varmaan rempan jäljiltä hiton huonosti hoidetut kynnet, joita äärimmäisen harvoin lakkaan muutenkaan, vaikka ne noin yleisesti ihan kuosissa ovatkin.
Voi ei...taasko remonttia...???
Marienna ja pikkuinen 36+4
. Neuvolakäynnistähän se alkaa, yleensä aika pitäisi saada 6-9 viikoille, koska sitten mennään veriseulaan sairaalaan jos haluaa viikoilla 9-11 (muistaakseni) ja niskapoimu/turvotus-ultraan sairaalaan viikoilla 11-13. Näihin terkka pistää, joten pitää saada niihin ajat varattua, siksi lomien aikana on ihan hyvä olla neuvolaan ajoissa yhteydessä - eli kun palaavat lomilta. Siitä se sitten käynnistyy tää homma. Lääkärineuvola on monessa paikassa vko 8-10 ollut, siis neuvolassa sekin, siellä on monessa paikassa ultrattu. Sydänäänet ne kuuntelee neuvolassa, mutta ne ei ihan varhaisilla viikoilla vielä kuulu sillä dopplerilla, ei välttämättä edes ekassa lääkärineuvolassa. Sitten on haastattelua ja miehen haastattelua ja ohjeita ja neuvoja. Lähisuvun sairaudet kannattaa selvitellä ennen ekaa neuvolaa. Omat ja omien vanhempien lähinnä. Ja omat virtsatieinfektiot, leikkaukset ym.Mä olen juonut kahvia tai kolajuomia max 3 kuppia päivässä. Siinä menee suositusrajat. Ehkä kannattaa nyt jättää sesonkituotteet eli uudet perunat ja kaikki multakasvikset kuten porkkana suosiolla, tai sitten kuoria ne. Multaa ei kannata syödä. Mä olen huuhtaissut mansikatkin, kun ovat olleet niin multaisia. Pastöroidut maidot, eli jotakuinkin kaikki suomalaiset juustot, maidot yms. käyvät. Kalasta (varsinkin tyhjiöpakatuista) ja maksasta on rajoituksia. Mutta pääasia, että käyttää järkeään. Kahvista ja liiasta lakusta ja salmiakista kohoaa verenpaine, siksi niitä pitää rajoittaa. Mutta kyllä minä lakua ja salmiakkia olen kohtuudella syönyt.
Sitten kannattaa lepäillä ja nautiskella, makustella sillä ihanalla ajatuksella, että "olen raskaana" :heart:.
Ja sitten tiedoksi sekä MR:lle, että Tuulialle, että mulla EI ole turkoosit kynnet, enkä kiroile
. Mulla on varmaan rempan jäljiltä hiton huonosti hoidetut kynnet, joita äärimmäisen harvoin lakkaan muutenkaan, vaikka ne noin yleisesti ihan kuosissa ovatkin. Voi ei...taasko remonttia...???
Marienna ja pikkuinen 36+4
Heippa!
Tervetuloa mukaan Samirja! :flower: Onnea odotukseen! Minä olen juonut kahvia koko raskauden ajan, aamuisin yhden jättikupin ja joskus jossain kylässä pienen kupin. Eli jos on kova kahvihiiri niin kannattaa vähän vähentää, mutta ei ole pakko lopettaa kokonaan käsittääkseni
Salmiakkia? hmm... pitäiskös ottaa, jos saisin vähän verenpainetta nousemaan... tuntuu siltä, että en jaksa edes seistä kun väsyttää niin vietävästi ja ihan "veretön" olo... Viime neuvolassa oli paineet yhtäkkiä laskenut 100/66:n... :O
Ihanaa, että muillakin on hamsterimiehiä! Mun mies tosin aina syyttää mua hamstraamisesta, "sun tavaroita on joka paikka täynnä!" jne. mutta totuus on se, että mulla on vanhaa tavaraa paljon joo, mutta en hanki juurikaan mitään uutta - nyt tietenkin vauvan tavarat joo - mutta mies kantaa lähes joka päivä töistä jotain roinaa, ostaa jotain "kun halvalla sai!" tai haalii muuten vaan turhaa kamaa jostain... eihän siinä muuten mitään, mutta kun se ei hoida niitä tavaroita sitten kunnolla vaan monet työkalut esim. pilaantuu sateessa ulkona, vaatteet homehtuu jonnekin kasaan... jne. Enkä mä tykkää tollasesta tuhlailusta, että heitetään korjattavaa tavaraa roskiin ja seuraavana päivänä ostetaan taas uutta... huoh. Mutta oonpahan sanonu sille, ettei syytä mua enää koskaan hamstraamisesta tai otan ERON
Sannuli: sähän saat epiduraalin kuulostamaan jopa houkuttelevalta Onnea vielä :flower:
Mä näin viime yönä ekan synnytysunen. Tosin en muista synnytysosasta mitään, ja siinä unessakin sitten heräsin ja jouduin neuvolakortista vaan toteamaan, että POIKA tuli :heart: Vauvaa tosin ei näkynyt kait missään...
Siivousta ois tänään ohjelmassa, mutta en kyllä tee mitään, ennenkuin tulee vähän parempi olo. Ja näillä viikoilla pitäis jo levätäkin niin paljon ku tuntuu....
Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 33+4
Tervetuloa mukaan Samirja! :flower: Onnea odotukseen! Minä olen juonut kahvia koko raskauden ajan, aamuisin yhden jättikupin ja joskus jossain kylässä pienen kupin. Eli jos on kova kahvihiiri niin kannattaa vähän vähentää, mutta ei ole pakko lopettaa kokonaan käsittääkseni
Salmiakkia? hmm... pitäiskös ottaa, jos saisin vähän verenpainetta nousemaan... tuntuu siltä, että en jaksa edes seistä kun väsyttää niin vietävästi ja ihan "veretön" olo... Viime neuvolassa oli paineet yhtäkkiä laskenut 100/66:n... :O
Ihanaa, että muillakin on hamsterimiehiä!
Mun mies tosin aina syyttää mua hamstraamisesta, "sun tavaroita on joka paikka täynnä!" jne. mutta totuus on se, että mulla on vanhaa tavaraa paljon joo, mutta en hanki juurikaan mitään uutta - nyt tietenkin vauvan tavarat joo - mutta mies kantaa lähes joka päivä töistä jotain roinaa, ostaa jotain "kun halvalla sai!" tai haalii muuten vaan turhaa kamaa jostain... eihän siinä muuten mitään, mutta kun se ei hoida niitä tavaroita sitten kunnolla vaan monet työkalut esim. pilaantuu sateessa ulkona, vaatteet homehtuu jonnekin kasaan... jne. Enkä mä tykkää tollasesta tuhlailusta, että heitetään korjattavaa tavaraa roskiin ja seuraavana päivänä ostetaan taas uutta... huoh. Mutta oonpahan sanonu sille, ettei syytä mua enää koskaan hamstraamisesta tai otan ERON Sannuli: sähän saat epiduraalin kuulostamaan jopa houkuttelevalta
Onnea vielä :flower: Mä näin viime yönä ekan synnytysunen. Tosin en muista synnytysosasta mitään, ja siinä unessakin sitten heräsin ja jouduin neuvolakortista vaan toteamaan, että POIKA tuli
:heart: Vauvaa tosin ei näkynyt kait missään... Siivousta ois tänään ohjelmassa, mutta en kyllä tee mitään, ennenkuin tulee vähän parempi olo. Ja näillä viikoilla pitäis jo levätäkin niin paljon ku tuntuu....
Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 33+4
Ihana synnytyskertomus Sannulilla, kauniisti kirjoitettu (meinas tulla tippa linssiin, ai siis miten niin hormoonit hyrrää...)!
Marienna, onpas hauska sattuma sama la ja sairaala, ikäkin vielä ja jos oikein aletaan selvittämään niin varmaan sä asut jossain meidän naapurissa... Hmm... Mä olen sitt synnärillä se joka todennäköisesti haukkuu miestänsä, kiukuttelee ja vaatii saada HETI tietää kuka on anelääkärinä ihan vaan sitä silmällä pitäen ett jos sattuu epiduraalille olemaan tarvetta :kieh: Varpaan kynnet on tällä hetkellä lakattu violeteiksi (tosin osa lakasta taitaa olla varpaissa kun toi maha oli ihan pikkasen vaan tiellä kun viimeks niitä yritin lakkailla...) Tsemppiä remonttiin, meillä on tehty sitä jo pari vuotta ja näyttää siltä että viimeiset listat yms. saadaan paikalleen joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta onneksi pahimmat on ohi, en kyllä jaksais tällä hetkellä sitä rumbaa ollenkaan!
Tänään on saanut peräti vähän siivottua, vaikka se vähän tuskaista meinaskin olla. Jotenkin vaan on tänään tuntunut kaikki liikkuminen hankalalta, liekköhän osuutensa eilisellä mustikkametsässä kökkimisellä... Ajattelin kyllä vielä lähteä poimimaan tuttavan pihasta viinimarjoja, kuluupahan aika paremmin kun mieskään ei tule tänään kotiin yöksi. Ne on onneksi helppoja poimia eikä niitä pensaita montaa ole
Mua kahvi ja limsat etoi alkuraskaudessa, mutta join teetä ja hedelmämehuja senkin edestä. Ja salmiakkia vedin vaikka kuinka paljon, se piti mukavasti pahoinvointia aisoissa! Neuvolassa sanoivat salmiakista, että saa syödä niin kauan kun paineet vaan pysyy kuosissa. Vakuumipakattua kalaa ja maksaa en ole syönyt, kasvikset oon ostanut pääasiassa kotimaisina ja pessyt nekin aiempaa tarkemmin, hedelmät tietysti kuorittuna. Ja maitotuotteistahan se suositus on, että vain pastöroidut on suositeltavia ja ilman pastörointia taitaa suomesta löytyä vain pääasiassa jotain tuorejuustoja. Haukea ei vissiin suositella syötäväksi kotimaisista kaloista, mutta olen mä sitä vähän syönyt nyt kesällä ja maksamakkaraa aina välillä kun on mieli tehnyt, mutta niissä nyt on maksaa niin vähän että ei sillä taida mitään merkitystä olla!
Ai hamstraajamiehiä... Täällä kans yks sellainen! Kaapissa on esim. noin 10 farkut, joihin se ei oo mahtunut varmaan viiteen vuoteen mutta arvatkaa vaan saako niitä laittaa kiertoon... Revenneet alushousutkin pitäis ommella (äitinsä aikanaan niin tehnyt!), rikkinäisiä sukkia ei sais laittaa roskiin ja revenneet t-paidakin voi viedä mökille käytettäväksi (mutta katsos kummaa, meillä pyykkikone syö rikkinäisiä vaatteita ihan huomaamatta...:O). Ja on varmaan sanomattakin selvää, että uusia ostamaan tätä isäntää on äärimmäisen vaikea saada... Lisäksi hänelle tulevia lehtiä ei sais lukemisen jälkeen laittaa keräykseen, nekin voi kerätä mökille ja lukea sitt siellä joskus uudestaan (suomeksi: ei koskaan). Ja oma lukunsa on sitten vielä kaikki pikku tilpehööri, kuten joku festariranneke 90-luvulta jne... + kaikki mahdollinen roina mitä remontista jäi: säästetään, säästetään... :headwall: Ei sen puoleen, kyllä minäkin säästän tiettyjä tavaroita ja vaatteita, mutta kohtuus kaikessa!
No mutta se siitä purkautumisesta Tää lähtee nyt poimimaan ne viinimarjat ettei linnut ehdi niitä viemään.
Tuulia ja papu 36+4
)!Marienna, onpas hauska sattuma sama la ja sairaala, ikäkin vielä ja jos oikein aletaan selvittämään niin varmaan sä asut jossain meidän naapurissa...
Hmm... Mä olen sitt synnärillä se joka todennäköisesti haukkuu miestänsä, kiukuttelee ja vaatii saada HETI tietää kuka on anelääkärinä ihan vaan sitä silmällä pitäen ett jos sattuu epiduraalille olemaan tarvetta :kieh: Varpaan kynnet on tällä hetkellä lakattu violeteiksi (tosin osa lakasta taitaa olla varpaissa kun toi maha oli ihan pikkasen vaan tiellä kun viimeks niitä yritin lakkailla...) Tsemppiä remonttiin, meillä on tehty sitä jo pari vuotta ja näyttää siltä että viimeiset listat yms. saadaan paikalleen joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta onneksi pahimmat on ohi, en kyllä jaksais tällä hetkellä sitä rumbaa ollenkaan! Tänään on saanut peräti vähän siivottua, vaikka se vähän tuskaista meinaskin olla. Jotenkin vaan on tänään tuntunut kaikki liikkuminen hankalalta, liekköhän osuutensa eilisellä mustikkametsässä kökkimisellä... Ajattelin kyllä vielä lähteä poimimaan tuttavan pihasta viinimarjoja, kuluupahan aika paremmin kun mieskään ei tule tänään kotiin yöksi. Ne on onneksi helppoja poimia eikä niitä pensaita montaa ole
Mua kahvi ja limsat etoi alkuraskaudessa, mutta join teetä ja hedelmämehuja senkin edestä. Ja salmiakkia vedin vaikka kuinka paljon, se piti mukavasti pahoinvointia aisoissa! Neuvolassa sanoivat salmiakista, että saa syödä niin kauan kun paineet vaan pysyy kuosissa. Vakuumipakattua kalaa ja maksaa en ole syönyt, kasvikset oon ostanut pääasiassa kotimaisina ja pessyt nekin aiempaa tarkemmin, hedelmät tietysti kuorittuna. Ja maitotuotteistahan se suositus on, että vain pastöroidut on suositeltavia ja ilman pastörointia taitaa suomesta löytyä vain pääasiassa jotain tuorejuustoja. Haukea ei vissiin suositella syötäväksi kotimaisista kaloista, mutta olen mä sitä vähän syönyt nyt kesällä ja maksamakkaraa aina välillä kun on mieli tehnyt, mutta niissä nyt on maksaa niin vähän että ei sillä taida mitään merkitystä olla!
Ai hamstraajamiehiä... Täällä kans yks sellainen! Kaapissa on esim. noin 10 farkut, joihin se ei oo mahtunut varmaan viiteen vuoteen mutta arvatkaa vaan saako niitä laittaa kiertoon... Revenneet alushousutkin pitäis ommella (äitinsä aikanaan niin tehnyt!), rikkinäisiä sukkia ei sais laittaa roskiin ja revenneet t-paidakin voi viedä mökille käytettäväksi (mutta katsos kummaa, meillä pyykkikone syö rikkinäisiä vaatteita ihan huomaamatta...:O). Ja on varmaan sanomattakin selvää, että uusia ostamaan tätä isäntää on äärimmäisen vaikea saada... Lisäksi hänelle tulevia lehtiä ei sais lukemisen jälkeen laittaa keräykseen, nekin voi kerätä mökille ja lukea sitt siellä joskus uudestaan (suomeksi: ei koskaan). Ja oma lukunsa on sitten vielä kaikki pikku tilpehööri, kuten joku festariranneke 90-luvulta jne... + kaikki mahdollinen roina mitä remontista jäi: säästetään, säästetään... :headwall: Ei sen puoleen, kyllä minäkin säästän tiettyjä tavaroita ja vaatteita, mutta kohtuus kaikessa!
No mutta se siitä purkautumisesta
Tää lähtee nyt poimimaan ne viinimarjat ettei linnut ehdi niitä viemään. Tuulia ja papu 36+4
Kyllä mä oikeasti suosittelen epiduraalia eihän siinä ole mitään pahaa jos haluaa itseään säästää turhalta kivulta, eikä se ole edes vauvalle haitaksi niin miks sitä pitäisi itseään kiusata. Eikä sen laittokaan sattunut vaikka tiedän että se neula on kamalan paksu ja pitkä, mutta puudutus poistaa sen kivun.
Kyllähän toi mun synnytys menikin todella helposti ensisynnyttäjäks, tänään tulleissa epikriiseissäkin oli koko ajan mainittu kuinka hyvin äiti ja vauva voivat jo laitoksella. No ehkä mä kärvistelin tarpeeks jo raskausaikana Mieskin sanoi että katotaan vaan niin seuraava synnytys onkin sitten yhtä helvettiä.
Ja ihan kaikille neuvoksi; tehkää oikeasti ne rästihommat ajoissa valmiiksi, kun vauva tulee niin tuntuu välillä ettei ehdi mitään muuta kuin syöttämään vauvaa, nukkumaan ja syömään itse, siinä menee jo päivä ihan mukavasti Uskomatonta kuinka äkkiä päivät menee ainakin tällähetkellä, ihan jatkuvasti on ilta vaikka just oli aamu! :O Niin ja mä oon vielä sentäs itse tosi hyvässä kunnossa moneen muuhun synnyttäjään verrattuna että kyllä sitä luulis jotain muutakin ehtivän mutta turha toive. En kylläkään valita lainkaan!
Kyllähän toi mun synnytys menikin todella helposti ensisynnyttäjäks, tänään tulleissa epikriiseissäkin oli koko ajan mainittu kuinka hyvin äiti ja vauva voivat jo laitoksella. No ehkä mä kärvistelin tarpeeks jo raskausaikana
Mieskin sanoi että katotaan vaan niin seuraava synnytys onkin sitten yhtä helvettiä. Ja ihan kaikille neuvoksi; tehkää oikeasti ne rästihommat ajoissa valmiiksi, kun vauva tulee niin tuntuu välillä ettei ehdi mitään muuta kuin syöttämään vauvaa, nukkumaan ja syömään itse, siinä menee jo päivä ihan mukavasti
Uskomatonta kuinka äkkiä päivät menee ainakin tällähetkellä, ihan jatkuvasti on ilta vaikka just oli aamu! :O Niin ja mä oon vielä sentäs itse tosi hyvässä kunnossa moneen muuhun synnyttäjään verrattuna että kyllä sitä luulis jotain muutakin ehtivän mutta turha toive. En kylläkään valita lainkaan! Helou kaikki mammat, niin uudet kuin pinossa jo pitempään olleet!!!:wave:
Heti pitää toohon hamastraajamieheen kommentoida: Meidän isäntä hamstraa tavaroita. Kaikkkee pitää säästää, jos vaikka joskus tarttis. Meillä on varaston ylisillä esim. yks kaivon rautanen pumppu, siis semmonen mikä joskus ollu pihakaivoissa ennen juoksevaa vettä... En tiedä mitä silläkin pumpulla tehään tai mihin me sitä tarttetaan ku vesi tulee ihan hanasta, mutta onhan se hyvä olla tallella. Ja mun mies on nyt kuitekin kohtuu "helppo" hamsteri, en ees tiedä mitä kaikkee appibvanhempien vintiltä löytyy, sieltä ku tuntuu tavaraa poksahtelevan päivänvaloon sillon tällön. Ehkä appivanhempieni jemmaaamista tavaroista kertoo paljon se, että meillä on tällä hetkellä täällä äitiyspakkaus, joka on mun MIEHEN aikainen, eli 33 vuotta vanha!!!! Ok, siellä on oikeesti ihan käyttökelposia vaatteita, sillä uskokaa tai älkää, siellä on Tutan valkosia kietasupaitoja JA IHAN SAMAN NÄKKÖSIÄ, mitä vieläkin myyvät ja ne on EDELLEEN VALKOSIA!!!! :O Mutta kyllä mulla pikkasen suu venähti, ku mä näin sen laatikon ekan kerran, siellä on nimittäin kengistä lähtien kaikkea. Mutta, retrohan on nyt muotia! Heh!
Samaan hengenveton on kyllä todettava, että vaikka mun mies hamstraakin vaikka mitä, niin kyllä sitten siivookin pois niitä tavaroita mitä ei tartte. Mutta, meidänkin pesukoneen on silti syötävä jotenkin kummallisesti ne rikkinäiset sukat, t-paidat ja kalsarit, tai ne on hamaan tulevaisuuteen asti pesu-käyttö -kierroksessa. :O
Sukkapuikkokivut jäivät sitten viime viikkoon. Ihanaa!!! Nyt on sitten vaan enää jälellä nää ajottaiset krampit, tai siis suonenvedot jotka iskee jalkoihin asentoo kääntäessä. Magneesiumia oon vedelly nassuun, mutta ei se oo kokonaan kramppeja poistanu.
Mä ootan mielenkiinnolla ens viikon terkkarikäyntiä, sillä mulla on joku sijaisterkka. Mä en oo oikein tyytyväinen omaan terkkaani, mutta halun ensin nähä miten joku toinen asiat hoitaa ennen ku meen vaihtaan. Jos tää mittaa automaattisesti sf-mitan ja hb:n niin tää mamma on melkeinpä niillä myyty. Mulla nimittäin neuvolakortissa toi sf-mitan kohta ammottaa tyhjillään ja mä oon viimesellä kolmanneksella menossa. Eihän tässä toki mikään "hätä" oo sitä muksun kehitystä käyrälle saada, voihan sitä varmaan mittailla pari viikkooo ennen synnytystä, tai jos pidettäs tätä mammaa jännityksessä ja sitten synnytyksen jälkeen saisin nähä itte, että olikos se masuasuki kasvanut mitenkä...:kieh: En mitenkään oo sarkastinen, en....
Osaiskos kukaan kanssasisar vinkata, että miten netistä löytäs netistä semmosen pitkulaisen imetystyynyn?? Ku semmosta on muutama tuttava kehunu, että sen kaa on mukava nukkuu ootusaikana, että saa paremmin muokattuu ku sen semmosen perinteisen mallisen imetystyynyn... Vinkkejä ottaa vastaan hän, tuttavalliseen sävyyn nam.
Nyt tää lähtee keittään kaffee ja taidanpa sipasta kylkiäiseks kesäkurpitsakakkua. Alko taas kesäkurpitsasatokausi ja huomasin tossa, että liekö raskaus "syynä" vai mikä, mutta kyllä maistuu älyttömän hyvälle niinkin vähän maistuva kasvimaan hetelmä!
Ei muuta ku MOIKKA MUTSIT, pyörähdelläänhän taas foorumilla! :wave:
t.Pol ja masuasukki 28 POKS
Heti pitää toohon hamastraajamieheen kommentoida: Meidän isäntä hamstraa tavaroita. Kaikkkee pitää säästää, jos vaikka joskus tarttis. Meillä on varaston ylisillä esim. yks kaivon rautanen pumppu, siis semmonen mikä joskus ollu pihakaivoissa ennen juoksevaa vettä... En tiedä mitä silläkin pumpulla tehään tai mihin me sitä tarttetaan ku vesi tulee ihan hanasta, mutta onhan se hyvä olla tallella. Ja mun mies on nyt kuitekin kohtuu "helppo" hamsteri, en ees tiedä mitä kaikkee appibvanhempien vintiltä löytyy, sieltä ku tuntuu tavaraa poksahtelevan päivänvaloon sillon tällön. Ehkä appivanhempieni jemmaaamista tavaroista kertoo paljon se, että meillä on tällä hetkellä täällä äitiyspakkaus, joka on mun MIEHEN aikainen, eli 33 vuotta vanha!!!! Ok, siellä on oikeesti ihan käyttökelposia vaatteita, sillä uskokaa tai älkää, siellä on Tutan valkosia kietasupaitoja JA IHAN SAMAN NÄKKÖSIÄ, mitä vieläkin myyvät ja ne on EDELLEEN VALKOSIA!!!! :O Mutta kyllä mulla pikkasen suu venähti, ku mä näin sen laatikon ekan kerran, siellä on nimittäin kengistä lähtien kaikkea. Mutta, retrohan on nyt muotia! Heh!
Samaan hengenveton on kyllä todettava, että vaikka mun mies hamstraakin vaikka mitä, niin kyllä sitten siivookin pois niitä tavaroita mitä ei tartte. Mutta, meidänkin pesukoneen on silti syötävä jotenkin kummallisesti ne rikkinäiset sukat, t-paidat ja kalsarit, tai ne on hamaan tulevaisuuteen asti pesu-käyttö -kierroksessa. :O
Sukkapuikkokivut jäivät sitten viime viikkoon. Ihanaa!!! Nyt on sitten vaan enää jälellä nää ajottaiset krampit, tai siis suonenvedot jotka iskee jalkoihin asentoo kääntäessä. Magneesiumia oon vedelly nassuun, mutta ei se oo kokonaan kramppeja poistanu.
Mä ootan mielenkiinnolla ens viikon terkkarikäyntiä, sillä mulla on joku sijaisterkka. Mä en oo oikein tyytyväinen omaan terkkaani, mutta halun ensin nähä miten joku toinen asiat hoitaa ennen ku meen vaihtaan. Jos tää mittaa automaattisesti sf-mitan ja hb:n niin tää mamma on melkeinpä niillä myyty. Mulla nimittäin neuvolakortissa toi sf-mitan kohta ammottaa tyhjillään ja mä oon viimesellä kolmanneksella menossa. Eihän tässä toki mikään "hätä" oo sitä muksun kehitystä käyrälle saada, voihan sitä varmaan mittailla pari viikkooo ennen synnytystä, tai jos pidettäs tätä mammaa jännityksessä ja sitten synnytyksen jälkeen saisin nähä itte, että olikos se masuasuki kasvanut mitenkä...:kieh: En mitenkään oo sarkastinen, en....
Osaiskos kukaan kanssasisar vinkata, että miten netistä löytäs netistä semmosen pitkulaisen imetystyynyn?? Ku semmosta on muutama tuttava kehunu, että sen kaa on mukava nukkuu ootusaikana, että saa paremmin muokattuu ku sen semmosen perinteisen mallisen imetystyynyn... Vinkkejä ottaa vastaan hän, tuttavalliseen sävyyn nam.
Nyt tää lähtee keittään kaffee ja taidanpa sipasta kylkiäiseks kesäkurpitsakakkua. Alko taas kesäkurpitsasatokausi ja huomasin tossa, että liekö raskaus "syynä" vai mikä, mutta kyllä maistuu älyttömän hyvälle niinkin vähän maistuva kasvimaan hetelmä!
Ei muuta ku MOIKKA MUTSIT, pyörähdelläänhän taas foorumilla! :wave:
t.Pol ja masuasukki 28 POKS
Ei pitäis nköjään palstalta pysyä poissa ees paria päivää. Niin paljon kaikkea ihanaa tapahtunut!!
Zalea sinäpäs vauhdikkaan yllärin pyöräytit! ONNEA TUHANNESTI PERHEELLENNE!! :flower: Kiitos myös synnytyskertomuksen jakamisesta. Samoin sinulle Sannuli. Erityisesti kiitos, kun kerroit epiduraalikokemuksestasi. Ei se ehkä sittenkään ole niin absoluuttisen kamala vaihtoehto, kuten toi välilihan leikkauskaan. Nuo on ne kaksi juttua, joita pelkään eniten synnytyksessä. Jos ei ennen ollut vauvakateutta, niin nyt on sitten ainaskin.
Tervetuloa Tuulia80 ja Samirja!! Kiva kun saadaan uusia palstailijoita, kun toisesta päästä listaa poksahdellaan oikein urakalla. Samirja Sun kannattaa tosiaan olla heti yhteydessä oman paikkakunnan neuvolaan, niin kuulet sitten, miten teidän paikkakunnalla asiat järjestetään. Mulla tosiaan eka neuvola oli vasta viikolla 10 ja siihen asti elin ihan pimennossa ja netistä etin noita ruokavaliojuttuja sun muita. Sitten ekan neuvolan jälkeen onkin jo hippasen viisaampi siitä, mitä tuleman pitää. Ei kuitenkaan hätää, vaikka alkuvaiheessa tuntuu pitkään, että aika matelee ja mistään ei tiedä mitään. Kannattaa vaan luottaa siihen, että kyllä ne jutut pikku hiljaa aukeaa raskauden edetessä. Nauti joka hetkestä!! Äkkiä tää aika menee, sitten kun se lähtee menemään...
Ihania noi teidän hamsterimiehet. Meillä on sitten taas jotain päinvastaista! Nurkat pitää olla kunnossa ja tavarat paikoillaan ja järjestyksessä ja tää on sentään maatila eli suomeksi jatkuva työleiri. Mulle ei vaan onnistu tommonen tip top hommeli ja saan kyllä sitten välillä siitä kuullakin, miten taas olen tappanut pihalla jonkun rehun tai jättänyt jonkun lehden pöydälle lojumaan tms. On tuo sentään hieman jo siedättynyt tohon mun ei niin täydelliseen siisteyteen. Pelkää vaan, et muksusta tulee samanlainen huithapeli kuin äidistään :kieh:
Sunni onnea hyvistä ultrakuulumisista! Ihanaa, että kaikki on hyvin ja pikkuinen siellä kasvaa!
Joanmi + matkustaja 28+0
Zalea sinäpäs vauhdikkaan yllärin pyöräytit! ONNEA TUHANNESTI PERHEELLENNE!! :flower: Kiitos myös synnytyskertomuksen jakamisesta. Samoin sinulle Sannuli. Erityisesti kiitos, kun kerroit epiduraalikokemuksestasi. Ei se ehkä sittenkään ole niin absoluuttisen kamala vaihtoehto, kuten toi välilihan leikkauskaan. Nuo on ne kaksi juttua, joita pelkään eniten synnytyksessä. Jos ei ennen ollut vauvakateutta, niin nyt on sitten ainaskin.
Tervetuloa Tuulia80 ja Samirja!! Kiva kun saadaan uusia palstailijoita, kun toisesta päästä listaa poksahdellaan oikein urakalla. Samirja Sun kannattaa tosiaan olla heti yhteydessä oman paikkakunnan neuvolaan, niin kuulet sitten, miten teidän paikkakunnalla asiat järjestetään. Mulla tosiaan eka neuvola oli vasta viikolla 10 ja siihen asti elin ihan pimennossa ja netistä etin noita ruokavaliojuttuja sun muita. Sitten ekan neuvolan jälkeen onkin jo hippasen viisaampi siitä, mitä tuleman pitää. Ei kuitenkaan hätää, vaikka alkuvaiheessa tuntuu pitkään, että aika matelee ja mistään ei tiedä mitään. Kannattaa vaan luottaa siihen, että kyllä ne jutut pikku hiljaa aukeaa raskauden edetessä. Nauti joka hetkestä!! Äkkiä tää aika menee, sitten kun se lähtee menemään...
Ihania noi teidän hamsterimiehet
. Meillä on sitten taas jotain päinvastaista! Nurkat pitää olla kunnossa ja tavarat paikoillaan ja järjestyksessä ja tää on sentään maatila eli suomeksi jatkuva työleiri. Mulle ei vaan onnistu tommonen tip top hommeli ja saan kyllä sitten välillä siitä kuullakin, miten taas olen tappanut pihalla jonkun rehun tai jättänyt jonkun lehden pöydälle lojumaan tms. On tuo sentään hieman jo siedättynyt tohon mun ei niin täydelliseen siisteyteen. Pelkää vaan, et muksusta tulee samanlainen huithapeli kuin äidistään :kieh: Sunni onnea hyvistä ultrakuulumisista! Ihanaa, että kaikki on hyvin ja pikkuinen siellä kasvaa!
Joanmi + matkustaja 28+0
Joanmi: no onneksi mulla ei oo sellasta miestä... eli kyllä hamsteri sopii mulle paljon paremmin... Mä en todellakaan oo mikään siivousintoilija ja mua oikeasti ärsyttää miehet, jotka motkottaa naisilleen jostain siivouksesta päivät pitkät... me sotketaan miehen kanssa molemmat yhtä paljon, mutta kohta pitäis varmaan opetella siivoomaan useammin
Hamsterimiehen parhaimmistoa: se toi pahvilaatikollisen keräyslippaita - niitä mihin esim. nälkäpäivänä kerätään rahaa. Ilman avaimia. En ees muista mikä se selitys oli, että mitä niillä aikoo tehdä.................................... voi luoja.
juu, välilihan leikkaus pelottaa, varsinkin siis jos se tehdään "väärin". Haluaisin siitä ensin keskustella kätilön kanssa, että se tehtäisiin kätilöliiton uusien suositusten mukaan "sivulle" eikä suoraan alas... pelkään muutenkin synnytyksestä toipumista, että miten se sujuu.... HAH, pelkopolilla lekuri sanoi, että alapää toipuu tosi nopeesti, ja ettei jälkitarkastuksessa enää edes huomaa, että nainen on synnyttänyt.... NIIN VARMAAN, se yritti huijata mua!!!!
Pol: mulla on Lidlistä ostettu pitkä pötkylä tyyny, ja ah, miten paljon paremmin nukun sen kanssa. En tiedä onko niitä enää myynnissä, käy kattomassa - oli myös halpa
Voi jestas, sulta ei oo mitattu sf-mittaa??? No kyllä on toimintaa, eikös se ole se oikeastaan ainoa mittari millä neuvola pystyy seuraamaan vauvan kasvua?? tosi outoa! jos sulla seuraava täti mittaa sen, niin tätsy vaihtoon heti! tai kysy siltä ees sitä, että miksei mitata. Hemppaa mulla ei oo mitattu joka kerta, mutta aika usein kuitenkin.
Mä koin ekaa kertaa toissailtana sen kuuluisan sukkapuikkokivun, oonkin ihmetelly mitä ne on mistä kaikki puhuu. Kyllä on kaikkia kipuja ollut, joo, mutta ei mikään ole siltä tuntunut aikasemmin. Teki muuten kipeetä Käskin miehen kuvitella millasta semmonen kipu on, ja kun se ei oikein innostunu ajatuksesta niin mä uhkasin näyttää sille... Sit se kiltisti kuvitteli mun tuskaa
Sannuli: mä pelkään epiduraalin laittoa, ja sitten sitä että synnytys hidastuu sen takia. Mutta ehkä nyt pikkasen avoimemmin mielin.
Kukas synnyttäneistä laittaa sen seuraavan pinon pystyyn tuonne toiselle puolelle?
Heipparallaa! Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 33+4
Mä en todellakaan oo mikään siivousintoilija ja mua oikeasti ärsyttää miehet, jotka motkottaa naisilleen jostain siivouksesta päivät pitkät... me sotketaan miehen kanssa molemmat yhtä paljon, mutta kohta pitäis varmaan opetella siivoomaan useammin Hamsterimiehen parhaimmistoa: se toi pahvilaatikollisen keräyslippaita - niitä mihin esim. nälkäpäivänä kerätään rahaa. Ilman avaimia. En ees muista mikä se selitys oli, että mitä niillä aikoo tehdä.................................... voi luoja.
juu, välilihan leikkaus pelottaa, varsinkin siis jos se tehdään "väärin". Haluaisin siitä ensin keskustella kätilön kanssa, että se tehtäisiin kätilöliiton uusien suositusten mukaan "sivulle" eikä suoraan alas... pelkään muutenkin synnytyksestä toipumista, että miten se sujuu.... HAH, pelkopolilla lekuri sanoi, että alapää toipuu tosi nopeesti, ja ettei jälkitarkastuksessa enää edes huomaa, että nainen on synnyttänyt.... NIIN VARMAAN, se yritti huijata mua!!!!
Pol: mulla on Lidlistä ostettu pitkä pötkylä tyyny, ja ah, miten paljon paremmin nukun sen kanssa. En tiedä onko niitä enää myynnissä, käy kattomassa - oli myös halpa
Voi jestas, sulta ei oo mitattu sf-mittaa??? No kyllä on toimintaa, eikös se ole se oikeastaan ainoa mittari millä neuvola pystyy seuraamaan vauvan kasvua?? tosi outoa! jos sulla seuraava täti mittaa sen, niin tätsy vaihtoon heti! tai kysy siltä ees sitä, että miksei mitata. Hemppaa mulla ei oo mitattu joka kerta, mutta aika usein kuitenkin.
Mä koin ekaa kertaa toissailtana sen kuuluisan sukkapuikkokivun, oonkin ihmetelly mitä ne on mistä kaikki puhuu. Kyllä on kaikkia kipuja ollut, joo, mutta ei mikään ole siltä tuntunut aikasemmin. Teki muuten kipeetä
Käskin miehen kuvitella millasta semmonen kipu on, ja kun se ei oikein innostunu ajatuksesta niin mä uhkasin näyttää sille... Sit se kiltisti kuvitteli mun tuskaa Sannuli: mä pelkään epiduraalin laittoa, ja sitten sitä että synnytys hidastuu sen takia. Mutta ehkä nyt pikkasen avoimemmin mielin.
Kukas synnyttäneistä laittaa sen seuraavan pinon pystyyn tuonne toiselle puolelle?
Heipparallaa! Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 33+4
Onnea zalea!! :flower:
Pikaisesti omat kuulumiset. Ke 20.7 klo 15.23 syntyi tyttö. 52 cm, 3998 g. Vauva joutui teholle vihreän lapsiveden takia, sunnuntaina sain hänet osastolle ja eilen päästiin kotiin. Kaikki hyvin nyt. =)
Pikaisesti omat kuulumiset. Ke 20.7 klo 15.23 syntyi tyttö. 52 cm, 3998 g. Vauva joutui teholle vihreän lapsiveden takia, sunnuntaina sain hänet osastolle ja eilen päästiin kotiin. Kaikki hyvin nyt. =)
Hurjasti onnea Zalealle ja Aamuyölle! :heart: :flower::flower:
Ja kiitokset Sannulille ihanasta synnytyskertomuksesta. Piti minunkin nenäliina kaivaa esiin. (syytettäköön vaan tätä raskautta itkuherkkyydestä...) mutta tarina oli ihana!
Itsekin olen tähän asti eniten synnytyksessä pelännyt tai pohtinut tuota välilihan leikkaamista tai repeämistä. Ehkä siksi, että mulla on ystävä, jolla on aikanaan väliliha revennyt niin pahasti ekan lapsen synnytyksessä, että kärsii edelleen virtsan ja ulosteen karkailusta jne. Ja toipumisessa kesti varmaan ainakin puoli vuotta... Siksi oon itse ajatellut pyytää episiotomiaa. Onko kellään tietoa, miten siihen yleisesti eri sairaaloissa suhtaudutaan? Kun oon jotenkin saanut sen käsityksen, että osassa sairaaloista tehtäisiin episiotomia herkemmin ja toisissa sitten annetaan repeillä... Ite oon siis menossa TAYSiin synnyttämään...
Onnea Samirja! ja tervetuloa mukaan. :hug: Mukava, että sieltä kuumeilijoista alkaa väkeä siirtyä tänne odotuspuolelle. Ja tervetuloa myös Tuulia !
Täällä ei ihmeitä. Tänään oli taas oksennusaamu... joten ei se näköjään vieläkään ole hävinnyt. Mutta harvennut kummasti, enää aamu tai pari viikossa. Ja kun siitä selviää, niin loppupäivä menee yleensä ihan ok. Huomenna neuvola ja viikon päästä seurantaultra.
Lomat on tältä kesältä nyt sitten lusittu. Ens kesänä sitä ollaankin äitiyslomalla
Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa vauvoistanne, te onnelliset, jotka olette ne jo saaneet! :heart:
Tuiskuli 24+1
muoks. krojailin krijoitusvihreitä
Ja kiitokset Sannulille ihanasta synnytyskertomuksesta. Piti minunkin nenäliina kaivaa esiin. (syytettäköön vaan tätä raskautta itkuherkkyydestä...) mutta tarina oli ihana!
Itsekin olen tähän asti eniten synnytyksessä pelännyt tai pohtinut tuota välilihan leikkaamista tai repeämistä. Ehkä siksi, että mulla on ystävä, jolla on aikanaan väliliha revennyt niin pahasti ekan lapsen synnytyksessä, että kärsii edelleen virtsan ja ulosteen karkailusta jne. Ja toipumisessa kesti varmaan ainakin puoli vuotta... Siksi oon itse ajatellut pyytää episiotomiaa. Onko kellään tietoa, miten siihen yleisesti eri sairaaloissa suhtaudutaan? Kun oon jotenkin saanut sen käsityksen, että osassa sairaaloista tehtäisiin episiotomia herkemmin ja toisissa sitten annetaan repeillä... Ite oon siis menossa TAYSiin synnyttämään...
Onnea Samirja! ja tervetuloa mukaan. :hug: Mukava, että sieltä kuumeilijoista alkaa väkeä siirtyä tänne odotuspuolelle. Ja tervetuloa myös Tuulia !
Täällä ei ihmeitä. Tänään oli taas oksennusaamu... joten ei se näköjään vieläkään ole hävinnyt. Mutta harvennut kummasti, enää aamu tai pari viikossa. Ja kun siitä selviää, niin loppupäivä menee yleensä ihan ok. Huomenna neuvola ja viikon päästä seurantaultra.
Lomat on tältä kesältä nyt sitten lusittu. Ens kesänä sitä ollaankin äitiyslomalla
Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa vauvoistanne, te onnelliset, jotka olette ne jo saaneet! :heart:
Tuiskuli 24+1
muoks. krojailin krijoitusvihreitä
Viimeksi muokattu:
No niin, kiitos kaikille onnitteluista ja Onnea aamuyö miljoonasti!
Tervetuloa Samirja ja Tuulia ja onnittelut plussasta.
Vauvan saannin jälkeiseen aikaan liittyy näemmä miljoona asiaa (omaa henkistä puolta ajatellen) joista ei ainakaan mulla ollut mitään käsitystä. Haluaisinkin teiltä muilta vauvautuneilta omaa napailua liittyen seuraaviin mietteisiin ja toisaalta ehkä te joilla tää on vielä edessä, osaisitte "varautua".
Imetyksestä: Meillä imetys tai pitäiskö ennemminkin sanoa imeminen alkoi heti hyvin. Vauvalla oli ihan selkeet sävelet alusta asti. Minä sen sijaan koin aika äkkiä itseni tosi huonoksi, kun maito ei noussutkaan niin nopeasti kun olin kuvitellut. Se nousi siis kolmantena päivänä, mitä lääkärikin sanoi, mutta tätä ennen ehdin jo eräänä yönä itkeä vitutusta ja surua, kun kahdenkaan tunnin imetyssession jälkeen vauva ei ollut tyytyväinen. Se alkoi itkemään ihan sydäntäsärkevästi ja vaikka kuin olin ajatellut, että pystyn tuollaisiin itkukohtauksiin suhtautumaan maalaisjärjellä, yllätin itsenikin sillä että menin melkei paniikkiin kun en tiennyt mitä pitää tehdä ja mikä vauvaa vaivaa. Onko sen nälkä vai mahanpuruja vai mitä. Sitten koin, että kätilöt ei kertoneet mulle mitä pitää tehdä. Lisäksi vielä se, että en oikein pystynyt liikkumaan enkä päässyt edes vaihtamaan vaippaa tuntui ihan katastrofilta. Kannattaa tosiaan lukea tosta imettämisestä ennakkoon, minä en lukenut.. Mullakin meni kaikki ihan normisti, mutta ku en sitä tiennyt ja kätilöitä en vissiin sitten uskonut, niin tuli vähä ylimääräistä draamaa.
Menettämisen pelko: Tämä on paha. Saan välillä ihan hirveitä pelkokohtauksia siitä, että tuo kuolee. Kätkytkuolema kummittelee mun päässä ihan vähänväliä. Yritän olla ajattelematta sitä ja yritän vaan nauttia kaikesta. Jokainen vaipavaihto, jokainen korvia hivelevä ääni, mitä tuo pieni päästää, kaikista yritän nauttia ihan satasella ja painaa mieleeni. En voinut ymmärtää, että jotain voi rakastaa näin paljon. Mutta mua vähän pelottaa millaiset mittasuhteet tuo pelko voi saada. Toivon vaan, että ymmärtäisin pyytää apua ajoissa, jos se menee överiksi. Hassua kärsiä moisesta, kun pääasiassa suhtaudun elämään niin, että asioilla on tarkoituksensa, mutta ei tietenkään pidä ehdoin tahdoin "kaivaa verta nenästä".
Ja sitten yksi asia mikä ei mene mahan kadottua ohi. Nimittäin itkuherkkyys. Lähes koko ajan itkettää. Varmaan suurimmaksi osaksi onnesta, mutta osaksi varmaan siksi, että se piru tuolla olkapäällä kuiskailee, että ei mulla voi näin suurta onnea olla.
Huoh.. Hyvä vähän kirjoittaa näitä ajatuksia ulos.
Ja todellakaan en halua masentaa ketään!
Tämä on ihan Parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Pitää alkaa varmaan jo sit jossain välissä pehmittään tuota miestä seuraavaa silmällä pitäen.
Ja vielä sen verran, että mekin päästiin jo eilen sairaalasta kotiin. Sikäli huono, että pitihän sitä heti tehdä vähän jotain ja se kyllä kostautui heti. Tänään oon vaan maannut vauvan kanssa ja naatiskellut tissihetkistä. Neuvolassa käytiin sen verran, että katottiin paino ja että se on kääntynyt nousuun. Olihan se
Voi luoja tuo lapsi on kaunis :heart: :heart:
zalea ja anni 4vrk (muutaman tunnin päästä)
Tervetuloa Samirja ja Tuulia ja onnittelut plussasta.
Vauvan saannin jälkeiseen aikaan liittyy näemmä miljoona asiaa (omaa henkistä puolta ajatellen) joista ei ainakaan mulla ollut mitään käsitystä. Haluaisinkin teiltä muilta vauvautuneilta omaa napailua liittyen seuraaviin mietteisiin ja toisaalta ehkä te joilla tää on vielä edessä, osaisitte "varautua".
Imetyksestä: Meillä imetys tai pitäiskö ennemminkin sanoa imeminen alkoi heti hyvin. Vauvalla oli ihan selkeet sävelet alusta asti. Minä sen sijaan koin aika äkkiä itseni tosi huonoksi, kun maito ei noussutkaan niin nopeasti kun olin kuvitellut. Se nousi siis kolmantena päivänä, mitä lääkärikin sanoi, mutta tätä ennen ehdin jo eräänä yönä itkeä vitutusta ja surua, kun kahdenkaan tunnin imetyssession jälkeen vauva ei ollut tyytyväinen. Se alkoi itkemään ihan sydäntäsärkevästi ja vaikka kuin olin ajatellut, että pystyn tuollaisiin itkukohtauksiin suhtautumaan maalaisjärjellä, yllätin itsenikin sillä että menin melkei paniikkiin kun en tiennyt mitä pitää tehdä ja mikä vauvaa vaivaa. Onko sen nälkä vai mahanpuruja vai mitä. Sitten koin, että kätilöt ei kertoneet mulle mitä pitää tehdä. Lisäksi vielä se, että en oikein pystynyt liikkumaan enkä päässyt edes vaihtamaan vaippaa tuntui ihan katastrofilta. Kannattaa tosiaan lukea tosta imettämisestä ennakkoon, minä en lukenut.. Mullakin meni kaikki ihan normisti, mutta ku en sitä tiennyt ja kätilöitä en vissiin sitten uskonut, niin tuli vähä ylimääräistä draamaa.
Menettämisen pelko: Tämä on paha. Saan välillä ihan hirveitä pelkokohtauksia siitä, että tuo kuolee. Kätkytkuolema kummittelee mun päässä ihan vähänväliä. Yritän olla ajattelematta sitä ja yritän vaan nauttia kaikesta. Jokainen vaipavaihto, jokainen korvia hivelevä ääni, mitä tuo pieni päästää, kaikista yritän nauttia ihan satasella ja painaa mieleeni. En voinut ymmärtää, että jotain voi rakastaa näin paljon. Mutta mua vähän pelottaa millaiset mittasuhteet tuo pelko voi saada. Toivon vaan, että ymmärtäisin pyytää apua ajoissa, jos se menee överiksi. Hassua kärsiä moisesta, kun pääasiassa suhtaudun elämään niin, että asioilla on tarkoituksensa, mutta ei tietenkään pidä ehdoin tahdoin "kaivaa verta nenästä".
Ja sitten yksi asia mikä ei mene mahan kadottua ohi. Nimittäin itkuherkkyys. Lähes koko ajan itkettää. Varmaan suurimmaksi osaksi onnesta, mutta osaksi varmaan siksi, että se piru tuolla olkapäällä kuiskailee, että ei mulla voi näin suurta onnea olla.
Huoh.. Hyvä vähän kirjoittaa näitä ajatuksia ulos.
Ja todellakaan en halua masentaa ketään!
Tämä on ihan Parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. Pitää alkaa varmaan jo sit jossain välissä pehmittään tuota miestä seuraavaa silmällä pitäen.
Ja vielä sen verran, että mekin päästiin jo eilen sairaalasta kotiin. Sikäli huono, että pitihän sitä heti tehdä vähän jotain ja se kyllä kostautui heti. Tänään oon vaan maannut vauvan kanssa ja naatiskellut tissihetkistä. Neuvolassa käytiin sen verran, että katottiin paino ja että se on kääntynyt nousuun. Olihan se
Voi luoja tuo lapsi on kaunis :heart: :heart:
zalea ja anni 4vrk (muutaman tunnin päästä)