** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.7 **

zalea: mä en oo vielä synnyttänyt, mutta heti sanon sulle, että kaikki mitä tunnet on ihan normaalia! :hug: Ja ne tunteet voi olla sekavia ja pelottavia, mutta ne helpottaa kyllä! Mäkin pelkään tota menettämisen pelon kovuutta jo etukäteen, eikä siihen oikein pysty varautumaan etukäteen kunnolla. Mutta jos menee överiksi, niin sitten soitat neuvolaan tms. Hyvä sekin vaihtoehto on tiedostaa ja muistaa. Ja itkeminen johtuu hormoneista, anna mennä vaan, itke niin paljon kun tuntuu ja sit taas muistat, että se johtuu hormoneista Eli ei oo vakavaa! Nyt otat rauhassa, lepäät ja lepäät ja lepäät! Ei mitään hommauksia!

(ja joku saa sit todellakin muistuttaa mua näistä samoista asioista tossa parin kuukauden kuluttua... mä oon ihan varmasti täysin hermoheikko, sekasin väsymyksestä, ja kaikesta... enkä muista et se kuuluu asiaan ja menee ohi... )

Onnea Aamuyö!!!! :flower: :flower: :flower:

Tuiskuli: episiotomia ei aina ehkäise repeämiä, vaan voi jopa pahentaa niitä. Joidenkin mukaan luonnollinen repeämä on parempi, kuin leikattu. Sen takia sairaaloissa ei enää tehdä kaikille sitä leikkausta välilihaan ihan automaattisesti, vaan vain jos vauvan tila sitä vaatii tai ei mahdu syntymään. Tässä on kätilöliiton uudet suositukset asiasta:
Suomen K (kato vaikka lyhyt tiivistelmä, jossa sanotaan mm. "Kätilön tulisi tehdä välilihan leikkauksen eli episiotomian vain valikoivasti ja yksilöllisesti harkiten kunkin synnyttäjän kohdalla, koska episiotomia saattaa lisätä peräaukon sulkijalihaksen repeämäriskiä." ) Minä olen näistä suosituksista laittanu maininnan jo sairaalan esitietokaavakkeeseen ja aion vielä kysyäkin oman sairaalan käytäntöjä tässä asiassa.
Ja itse voit ennaltaehkäistä repeämiä tekemällä välilihan hierontaa - tätä mulle suositeltiin viimeksi neuvolassakin - Ceridal ton ohjeen mukaan.

Mä oon tänään vaan nukkunut! Neuvolan täti käski lepäämään niin paljon kun mahollista, joten minähän sitten lepäsin... Nyt pitäis ruokkia koirat ja siivota ja ties mitä...

Voikaa hyvin!
tömpsis ja super 33+5

 

Tervetuloa odottelemaa Samirja ja onnea!

Tömpsis, ihan samat pohdinnat välilihan leikkaamisesta vuodatin omalta osaltani pari sivua sitten. Mua kehotettiin neuvolassa mainitsemaan asiasta vielä sairaalassa kun synnytys on käsillä, sillä pelkkä ajatuskin ahdistaa ihan suunnattomasti. Mutta eiköhän se siitä sitten... Tuiskuli, tuun sitten kertoon miten TAYSissa kuunneltiin toiveita.

Zalea :hug: Ei auta varottelut, ihan varmaan oon aivan hermoraunio ja kiipeilen seinille kun vauva on maailmassa. Ihanaa, että kirjoitit noin avoimen rehellisesti tunnoistasi!

Aamuyö, :heart::flower::flower: Onnea!

Hyvää viikon jatkoa! :wave:

MR 39+6 Huomenna pokspoks!

 

Zalea: yhdyn sun tuntemuksiin minäkin, vaikka synnytys on vasta edessä. Onko täällä muita, jotka on hoitoalan ihmisiä? Mulla on työn puolesta kokemuksia lähinnä pieleen menneistä raskauksista ja synnytyksistä ja vaikka kuinka yritän olla niitä ajattelematta, meinaa silti ajoittain iskeä paniikki... Ja mietin vaan että mitenkähän sitten synnytyksen jälkeisissä hormoonihuuruissa kykenee loogiseen ajatteluun ja maalaisjärjen käyttöön?!? Toistaiseksi oon kuitenkin joten kuten onnistunut välttämään panikoinnin... : / Sitt kun on vielä taipumusta pienoiseen täydellisyyden tavoitteluun, niin johan siitä voi soppa syntyä jos kaikki ei menekään ihan nappiin... Entä jos vauva onkin jotenkin sairas, miten sitä pystyy olemaan vaan äiti ja unohtaa kaiken ammatillisuuden?? :headwall: Ja sitt kun pääsee kotiin, miten sitä uskaltaa nukkua edes, tarviin varmaan jonkun valvontalaitteen vauvalle joka hälyttää sitt jos tapahtuu jotain...

Huoh, anteeksi vuodatus :ashamed: Zalea sai kaikki tunteet pintaan tekstillään, mikä on kyllä ihan hyvä! En oo näistä tuntemuksistani oikein tohtinut kenenkään kanssa puhua, hulluna varmaan pitäisivät...

Tuulia ja papu 36+5

 

Tuulia: mä en oo hoitoalalla. Mutta et kyllä kuulosta yhtään hullulta! Mä en uskalla puhua mun tunteista muuta ku miehelle, ajattelen, että muut ei hyväksy lainkaan outoja ajatuksia... välillä oikein säpsähdän siihen ajatukseen, että "eikä! meillä on kohta ihan oikea lapsi täällä...." ja se tuntuu to-del-la oudolta... :O :ashamed:

Tää ketju on muuten todella ihana, kun täällä puhutaan asioista syvällisesti ja fiksusti. Varmasti synnytyksen jälkeenkin voidaan tukea toisiamme todella hyvin

 

40+0, poks. Piti vaan nähdä toi kirjoitettuna...

Samat olot jatkuu kuin ennenkin, ei siis mitään uutta sillä rintamalla. Eilen kävin jääkylmässä järvessä uimassakin, mutta ei siitäkään seurannut muuta kuin vähäistä mahan kiristymistä.

Viu, joko ootte päässyt kotiin, vai oonko missannut sut?

Taidan lähteä taas perheen pariin päiväksi. Ne on nyt kaikki kerääntyneet tänne kotiseudulle -siis ihan sattumalta tietenkin- tällä viikolla. Huomenna neuvolaan ihmetteleen "eimitäätä". Tuitui! :wave:

MR 40+0

 

Gynellä käyty ja ei se nyt kovin mieltäylentävä vierailu ollut. Siis ei niin, etteikö sitä pienenpientä mustaa pistettä olis löytynyt ja ihan kohdussa on, mutta tätsy oli tosi nihkee ja hinta kammottava.

Tätsy sanoi, että niin onnettoman pieni on vielä piste, että viime viikon tuhruttelu on varmaan ollut kiinnittymisvuotoa ja että kotia kasvamaan nyt kolmeks viikoks ja sitten uudestaan katsotaan, että onko siellä elämää. Nykyajan raskaustestit on niin herkkiä, että ne näyttää niin aikaisin. Ja että neuvolaan ei pidä vielä soittaa, kun ei vielä tiedetä, että onko mun masussa neuvolalle mitään hoidettavaa. Kun se voi olla vaikka tuulimunaraskaus. Ja muutenki 20-30 prosenttia raskauksista menee kesken. Tämmöisiä se pääasiassa jutteli ja lätkäs 150 euron laskun käteen. En tajuu!?! Samat toimenpiteet siellä tehtiin, kun gynellä yleensä ja silloin lasku on vain 50e.

No, ei auta kuin kasvatella sitten.
Samirja <5+5

P.S. mutta siis kolme hyväksi luettavaa uutista: siellä ON musta piste, se on kohdussa, oireettomuus ei tarkoita mitään

P.P.S Zalea, kiitos rehellisyydestä ja onnea!

muoks. ehkä tää on sitten joku raskausoire, kun masentaa niin hirveesti ja itkettää. Jotenkin niin kauhean pettynyt olo tosta ultrasta. Pelkään jo sitä tuulimunaraskautta...

 

:flower:ONNEA Aamuyö!! :heart:

Zalea Tuhannesti kiitos ajatuksistasi minunkin puolestani! Eipä tuohon kai pysty varautumaan, mutta hyvä jos etukäteistieto auttaisi edes vähän suhtautumaan kaiken maailman isoihin tunteisiin, jotka ihan varmasti itsellekin nousee aikanaan pintaan, kunhan sinne asti joskus pääsee. On se vaan niin iso ja ihana elämänmuutos!

Samirja Olipa sulla töykeä gyne! Mä otin kyllä neukkulaan yhteyttä heti plussan jälkeen. Saa sen ajan sitten peruttu, jos niin huonosti käy, että kesken menee. Ja jos sulla nyt jo näkyy siellä pieni piste, niin sehän on hyvä se! Tsemppiä alun malttamattomuuteen.

Äippäpakkaus tuli tänään. Ihana sisältö!! Mulla on joulu :xmas:

Joanmi + matkustaja 28+2

 

Vauvauutisia myös tältä suunnalta!

Maailman kaunein ja ihanin pikkuemäntä syntyi käynnistyksellä 22.7. klo 00.45 ukkosen jyrähdellessä ja salamojen räiskyessä. Neiti sai yhdeksän pistettä, painoi 3780 g ja varren mitta oli 49 cm. Rakkausihme saapui maailman lopulta ilman kivunlievitystä erinäisten sattumusten takia, mutta oli huudon ja kivun arvoinen.

Kotiutumaan pääsimme maanantaina, imetys on alkanut hienosti, mitä nyt maitoa valuu välillä jaloille asti, kun tyttö on niin kova imemään, että hinkit on tainneet saada ylistimulaatiota Vauva on täysin hurmannut meidät, hän on niin kaunis ja täydellinen, ette voi uskoa!

Kotona ollaan nyt täyskestoiltu vaippojen osalta ja se on sujunut kans yllättävän hyvin, vaikka peppupasuuna soi parhaimmillaan kuusi kertaa päivässä! Nuppusemme on temperamenttinen, mutta kun on masu täynnä ja kuiva vaippa ja sopivasti päällä, hän on hurmaava seurustelija.

Tsemppiä kaikille odotukseen, ehkä koitan tehdä hienon synnytyskertomuksen kuten sannuli, mutta nyt vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää, kun haluaisin vain katsella tytärtäni joka sekunti!

Onnen huumassa Viu & elviira 5 vrk

 

Onnea hurjasti Viulle, Zalealle ja muille vauvautuneille! Ja tervetuloa uusille odottajille! :flower: :heart:

En ole kirjoitellutkaan tänne pitkään aikaan mutta käynyt kyllä lukemassa. Tuntuu että ei oikein ole mitään raportoitavaa, kun odotus sujuu kaikin puolin ihan kivasti ja LA:han on vielä kuitenkin melkein kuusi viikkoa. Painoa on tosin kertynyt jo parisenkymmentä kiloa, mikä on lievästi järkyttävää.

Onpa helpottavaa kuulla että muillakin on tuoreesta äitiydestä ja sen odottamisesta ristiriitaisia tuntemuksia. Mua on alkanut vähän hirvittää viime aikoina, että kohta meillä on ihan oikeasti se oma pieni vauva josta täytyy pitää koko ajan huoli ja kantaa vastuu eikä oma elämä ole enää koskaan samanlaista kuin aiemmin. Vähän pelottaa että miten sitä onnistuu ja jaksaa... Kaipa tämä on ihan normaalia?

Arminen 34+2

 

Viulle isot onnittelut. Meidän neideillä on sitten synttärit samana päivänä

 

Samirja: :hug: Voi harmi! menit sinne liian aikasin, mutta eiköhän se siellä kasva kauniisti mutta se ultraaminen maksaa ihan karmeesti joo! Tosi tökerö lääkäri sulla, mun mielestä soitat neuvolaan heti, jos tulee keskenmeno niin se ja raskaus on sitten todettu ja laitettu muistiin tulevaisuutta varten. ja sama vika tuulimunaraskaudessa, nekin pitää tallentaan neuvolan tietoihin. Ja aika menee pian tosi nopeesti, ja varmasti ehdit vielä toivoakin että oisit oireeton Muistan kyllä hyvin ton alkuajan epävarmuuden ja pelot, ne helpottaa kyllä :hug:

Onnea Viu! :flower: ja pikkuemäntä! :flower:

Arminen kiva nähdä suakin Täällä ollaan ainakin ihan tunteiden vuoristoradassa, voi kunpa se helpottaisi sitten synnytyksen jälkeen....

Miten teillä muilla on suhteet omaan äitiin muuttuneet raskauden myötä? Siis johtuuko se hormoneista vai mistä, mutta mä en kyllä siedä omaa äitiä yhtään :headwall: Tai siis se tuntuu puhuvan mulle ihan eri tavalla kuin ennen, jotenkin tosi "vittumaisesti", olettaa mun tekevän miljoona asiaa väsymyksestä ja kivuista huolimatta, olettaa mun olevan jotenkin aivan sekasin onnesta.... ja kaikkea. No joo, osa noista asioista on ihan normaalia äidin kyselyä, mutta mulla vaan palaa hermo aivan saman tien. Eikä asiaa yhtään helpota se, että mä en saa yöllä nukuttua ja se tulee aamulla tänne siivoomaan kaappeja mun avuksi... apuahan siitä on todella paljon, ja oon hirmu kiitollinen, mutta koko ajan se vaan saa mut tuntemaan itteni täysin saamattomaksi ja surkeaksi. Mitenköhän tää sit muuttuu vielä pahemmaksi, kun vauvan hoidosta alkaa tulemaan kommenttia... Ja synnytyksen ja tunnemyrskyjen seassa se tulee tänne kommentoimaan, että "onpas tässä yököttävä määrä pölyä"..... :headwall:

Me vähän miehen kaa shoppailtiin sitten netistä puuttuvia tarvikkeita Paljonkohan tuli hintaa, hupsista... Mutta täytyyhän ne hankkia. Ja sitten on pian kaikki Tiedän, että mummot ja vaari tulee kyselemään mitä vauvalle tarvitaan, mutta siinä vaiheessa on sit jo kaikki hankittu... toivottavasti ne ei kanna tänne sitten mitään turhaa krääsää... varmasti laitetaan lapselle heti oma tili, johon saa laittaa kaikki lahjat rahana tulevaisuuden harrastuksia ja hankintoja varten. Onko teillä muilla sellasia suunnitelmia?

Voikaa hyvin!
tömpsis ja super 33+6

 

Onnittelen pikaisesti mutta äärettömän lämpimästi sekä aamuyötä että Viuta, zaleanhan mä jo onnittelinkin (?)...muisti pätkii.
Kamalasti olette kirjoittaneet ja palan halusta päästä heti huomenna kommentoimaan. Olen ollut nettipimennossa ja nyt on vielä illaksi hommaa, ei ehdi olla pidempään : /.

Mutta ONNEAAAAA SATASELLA AAMUYÖ JA VIU :flower::flower: sekä perheenne. Olen vetistellyt niin kirjoituksianne kuin vauvauutisia ja kaikkea...alkaa olla jo nyt niin herkillä :heart:.

Palataan huomenna!

Marienna ja tytteliini 36+6

 

ONNEA vauvan saaneille! :flower:

Joanmi, eikös olekin ihana äitiyspaketti! Oon netistä lukenut että moni sitä haukkuu, itse tykkäsin tosi paljon. Vanupuku ja kestovaipat oli ihan suosikit.

Tuulia, tervetuloa! Käyt sitten ahkerasti elokuussa höpöttämässä meidän kanssa loppumerkkejä

Samirja, olipa tylsä gyne! Mutta kävit kyllä aika aikaisin ultrassa, ei kai sen pikkuisen tarvitse tuon isompi ollakaan, kyllä se sykekin myöhemmin näkyy sitten. Alussa on just tuollaista, tuntuu että edessä on ihan mahdottoman pitkä aika ja odotus on välillä piinaa. Tsemppiä ja toivottavasti ei muuten ole kovin rankkoja alkuraskauden vaivat? Ja ilman muuta voit soittaa neuvolaan jo nyt!

Zalea, tosi hienosti kerroit tunteitasi ja ajatuksiasi! Hienoa että kerrot myös tuosta puolesta, ehkä ei sitten pelästytä kun kaikki ei ole kokoajan vain ja pelkästään ihanaa. Alussahan voi ollakin sellainen muutaman viikon baby blues, jota ei tarvitse säikähtää.. Otahan rauhallisesti!

Viu, minkätyyppisiä vaippahommia teillä on käytössä pienen kanssa?

Tömpsis, mä olen miettinyt muutaman jutut varalle, että jos joku kysyy mitä tuoda, niin voin sitten vastata. Ja tietty jos vauva on esim. tosi pikkuinen, niin pyydetään sitten pikkuvaatetta enemmän, nyt meillä on kokoa 50 ja 56 melko vähän. Tilin avausta ei olla edes tajuttu miettiä vielä.

Mun äiti on onneksi tajunnut olla varovainen mun kanssa nyt Vaunuista meinasin jo hermostua, kun äiti sanoi, että mun katsomat vaunut kaatuu, älä niitä ota, ja sitten yritti kaupata mulle jotain kirpparilla näkemäänsä mallia.. Tarjoutui kyllä meidän vaunut maksamaankin, en ole vielä päättänyt annanko maksaa :ashamed: Kai annan, mutta jotenkin vaikea ottaa noin isoa lahjaa vastaan noin vaan. Pitää kyllä antaa pisteitä omalle äidille siitä, että osaa antaa tilaa eikä tuppaudu, kuten anoppi vähän tekee, kyselee liian henkilökohtaisia jotenkin.

Arminen, kiva kuulla susta! Mullakin välillä pieniä paniikinpoikasia tulevasta ja huolta, että miten osataan sitten olla hyviä vanhempia. Vaan eiköhän se vauva meitä opeta!

Episiotomiasta, mä en halua että rutiinina tehdään, vaan ainoastaan tarpeen oikeasti vaatiessa. Tuolla meidän sairaalassa kyllä pitäisi tilastojen mukaan ainakin olla melko maltillinen ote niiden rutiinieppareiden kanssa.
Ceridalilla olen öljyillyt, mutta nyt vasta luin ohjeet, enkä mä mitään minuuttikaupalla ole siinä puuhassa viihtynyt! Pitää alkaa parantaa.

ON: mua vähän kaivelee se, etten ole saanut missään vaiheessa mitään painoarviota lapselle. Tai rakenneultrassa kyllä silloin kauan sitten, mutta sen jälkeen. Nlalääkärillä ei ollut ultraa, ja mumisi vaan jotain epämääräistä että normaalilta vaikuttaa. Paino noussut 14 kg eli ihan normaalisti. Mun maha on tosi iso, sf-mitta yläkäyrän yli, mutta kokoa ei tutkita sen tarkemmin.. En kyllä epäilekään että vauva kamalan iso olisi, mutta silti, tuntuu että kaikki muut ovat saaneet jonkun arvion? Ja juu, arviot menee pieleen ja heittää, että ei sikäli, mutta.. Hmm.

Jaa-a, huomenna poksahtaa viikko 38, jokohan sitä kohta viitsisi pinnasänkyä koota? Kai tää on sitä pesänrakennusvimmaa, kun ollaan miehen kanssa kaapit käyty läpi ja mä olen järjestellyt kaiken maailman Ikean lokerikkoja ja uusia naulakkoja säilytysratkaisuiksi. Ihanaa saada kaappeja siistiksi.

Täällä ukkostaa! Ihanaa kun ei ole liian kuuma.

Ainomieli 37+6

 

Onnea Viu ja pieni emäntä :flower: :heart:

synnytyskertomus olisi mukava kuulla, sitten kun Viu ehdit sen kirjoittamaan. Nauti vauvasta! :heart:

Kiva, että otitte kantaa tuohon episiotomia-asiaan. se ei tietenkään ole mustavalkoinen ja varmasti mun ajatuksiin vaikuttaa tosi paljon tämän mun ystävän kohtalo. Tuon jälkeen ei tämä mun ystävä enää pysty synnyttämään alateitse, vaan sektiolla. Ja hänen tapauksessaan kyse oli hoitovirheestä (jonka seurauksena sitten tehtiin korjauksia, oli fysioterapiaa, terapiaa jne... sairaalan piikkiin)

Mutta niinhän se on, että varmasti (liian) iso osa episiotomioista tehdään turhaan. Ja kun lueskelin (taas kerran , noita tömpsiksen linkkaamia kätilöliiton suosituksia, niin taas asia alkoi pyörimään uudelleen mielessä. Varmasti haen sitten tuonnempana apteekista Ceridalia ja ainakin yritän harrastaa välilihan hierontaa... Ja kiva kuulla sitten MR:lta, että miten TAYSissa suhtauduttiin asiaan. Tää mun ystävä ainakin on synnyttänyt siellä, joten hälle ei ainakaan tehty 'varmuuden vuoksi' episiotomiaa... Tosin mulla ei sitten oo muita tietoja TAYS:sta, joten voi olla ihan vaan tän yhden kätilön juttu... (joka oli siis mun kaverin synnytyksen aikaan vielä harjoittelija eikä suostunut hakemaan 'oikeaa kätilöä' paikalle, vaikka kaveri ja sen mies vaati --> todettiin sitten hoitovirheeksi, kun olisi pitänyt olla kätilö paikalla, kun lapsi syntyy).

Mä kävin eilen neuvolassa ja paino oli noussut neljässä viikossa lähes neljä kiloa huh, toivottavasti sama linja ei jatku... tosin ei terkka siihen mitään sanonut ja kokonaisnousu on nyt (riippuen siitä, mistä lähtöpainosta ajatellaan) 7,1 - 9,3 kg. Mutta ei sitä kyllä paljon enää tarttis tulla, kun lähtöpainoindeksi oli kuitenkin 26. jonka seurauksena pääsen sitten parin viikon päästä sokerirasituskokeeseen.

Voi Samirja, olipa inha gyne! muistan niin nuo ekat viikot, kun sitä tuntui, että tunnitkin vaan matelee, kun niin kovasti odotti, että raskaus etenisi... Tsemppiä! Siitä se lähtee sitten etenemään ja pian viikot hujahtelee.

Eilen oli neuvolassa just puhetta, että meidän vauva on nyt sen 'viikkoinen', että sellaiset on jo jääneet henkiin. Eli siis rv 25 syntyneet. Huh. Toivotaan kuitenkin, että kaveri pysyttelee vielä piiiitkään tuolla yksiössään.

Voikaa kaikki hyvin!

Tuiskuli ja Maisa 24+3

 

Onnea Viu!

Kiitoksia rauhoitteluista. Ehkä sen lääkärikeskuksen ajanvarauspoitsulin ois kandennu kysellä jotain eikä vaan lätkästä ekaa vapaata aikaa. Se vaan kysyi, että haluunko yleislääkärille vai gynelle... Ehkä jos kovat nippailut kp 25 oli ovis ja viime viikko kiinnittymistuhruilua, ni nyt ois vasta menossa 4+3. Se selittäis myös haalean ekan plussa, mutta toisaalta digi sanoi 2-3vko vaiks sit ois ollu vasta ehkä JUST 14vrk hedelmöittymisestä. Mut toi aikanäyttö nyt on vähän lottokone kuitenki. Pistän jäitä hattuun ja jään rauhassa odottelemaan raskausoireita.

Kiva seurailla täällä eri vaiheessa olevien porukoiden mietteitä Kaikilla kuitenkin eka tulossa, niin jännitykset on samanmoiset. Tömpsis onko sun äidillä muita lapsenlapsia? Ehkä sitä jännittää? Ikävää kyllä, mutta toivotaan, että suhde muuttuu taas lapsen synnyttyä ja parempaan.

Ja onnea Tuiskulille yhden rajapyykin ylityksestä, mutta pidä vaavi masussa viel joo.

Samirja 4-5+?

 

Päivää!

Viu, onnea tuhannesti! :flower: :flower:

Samirja, toivottavasti ei oo sun vakkari-gyne... Ja tulihan sieltä, kuten itsekin totesit, jotain hyviäkin uutisia.

Ainomieli, painoarvio tuntuu juu olevan kaikilla muilla ja tiedustelinkin neuvolassa asiaa viikolla 37. Lääkäri sanoi, että jos tuntuu isolta niin sitten lähetetään vasta kontrolliin. Täällä periferiassa kun ei ole yhdessäkään esikaupunkineuvolassa ultraa, vaan kaikki marssitetaan keskusäitiysneuolan kautta nt- ja rakenneultriinkin.

Tänään taas käyty turhautumassa neuvolassa, jossa sain kuulla, että mun oma neuvola, jonne piti palata ensi viikon alusta, onkin sitten kiinni seuraavat pari viikkoa, joten pääsen kolmanteen neuvolaan viidennelle tai kuudennelle tädille heti ens viikolla. Jippii. :headwall:
Terkka laittoi lähetteen TAYSiin tarkastukseen joka on yleensä rv 41+5 eli puolentoista viikon päästä (maanantai). Mutta painotti, että tuolloin ei välttämättä sitten käynnistetä tai mitään. Olisin saanut lähettää etukäteen terveisiä, kuten perusteluja miksi synnytys pitäisi käynnistää/käynnistystä jouduttaa tms., mutta vitutus ei taida olla pätevä perustelu. Enkä kyllä toivokaan lääkkeillä käynnistystä, ellei ole ihan pakko.
Kysyin myös streptokokista tai lähinnä siitä, miksei sitä rutiininomaisesti testata kaikilta ja terkka epäili, että oireettomien tapausten määrä olisi niin pieni, että riskikin on alhainen (lue: tilastot näyttää hyvältä).

Eli ei kurjuutta kummempaa! Sorppa, mun ketutuskäyrä on aika korkea. Voikaa hyvin! :wave:

MR 40+1

 

MR: mäkin kysyin sitä neuvolassa, ja siihen vastattiin vaan, että "pitää keskustella lääkärin kanssa" - niinkuin muihinkin asioihin mitä haluisin tietää - enkä mä kyllä aio kysyä tolta lekurilta juuri mitään... mutta siis, se aiheuttaa yleensä jotain oireita? no hyvä tietää edes se Tosi kurjaa toi sun pomputtaminen tädiltä toiselle! Mulla on ollut yksi sijainen, ja sekin tuntuu olevan liikaa...:hug:

Samirja: onhan sillä jo monta lastenlasta. Mä oon viimenen lapsi kenellä ei oo, ja kun tää on mun eka... tuntuu jotenkin oudolta, että sen suhtautuminen muhun on muuttunut aika paljon, ja just sillon kun oon herkkis ja hormonihirviö....

Tuiskuli: no ymmärtäähän tuon, että sun ystävän kokema vaikuttaa suhun! ja kun on vielä ollut tollanen tapaus! Mutta ehkä lohduttaa, että kyse oli opiskelijasta ja hoitovirheestä, eli todennäkösyys, että sulle sattuis yhtä huono tuuri on kyllä onneks häviävän pieni :hug: (Mä en kyllä tiedä luottaisinko mun ekassa synnytyksessä opiskelijaan yhtään... hui)

Ainomieli: no niinhän se on hyvä tehdä! Meidän kyllä piti sanoa sukulaisille, että jos haluavat jotain antaa niin voivat ostaa vauvalle vaikka sen ja sen... mutta kun laskettu aika lähestyy ja kukaan ei oo kyselly mitään, ja kun mä haluan "kaiken" etukäteen valmiiks, ettei sitten tartte kiireellä shoppailla... niin ne on nyt sit kaikki hankittu. No ehkä me tarvitaan aina lisää kestovaippoja, sehän on hyvä sanoa kaikille
Mekään ei oltaisi saatu kokoarviota, ellen olisi ollut pelkopolilla. Ilmeisesti niihin saa lähetteen vain poikkeustapauksissa täällä päin. Jos sulla on iso sf-mitta niin olisi kyllä luullut, että sä saat lähetteen. :hug:

Zalea: miten menee? Helle on aika tuskasta tällä hetkellä, ja ukkonen pamahti taas oikein kunnolla täällä. (tosi kiva, että Soneran verkko katoaa kokonaan kun on ukkonen, aika turvallista olla täällä ison ja supistelevan mahan kanssa ilman soittomahdollisuutta.... ) Onkohan meidän tienoilla äiti-vauva-jumppaa? Mä jo suunnittelin täällä, että päästään yhdessä harrastamaan Meinaatko käydä vauvakerhoissa tms?

Voikaa hyvin
tömpsis ja super 34+0

 

Onnea aamuyö ja viu

zalea kirjoitit kyllä niin osuvasti noit asiat. Täälläkin on se itkuherkkyys ihan kauheaa, yleensä joo se tulee ihan tyhmistä pienistä asioista kun vaikka mies sanoo jotain nättiä, mutta sitten mua ainakin itkettää kyllä kaikki muukin. Telkkariohjelmat ja vähän kaikki.

Mä niin sanoin ennen synnytystä ja imetystä että jos multa ei tuu maitoa vauvalle tarpeeksi niin munhan elämä ei siihen kaadu jos joudun antamaan korviketta. No joo se oli taas näitä puheita kun ei tiedä vielä yhtään miltä se oikeasti tuntuu kun maito ei riitäkään. Nimittäin mä nyt jo toista päivää itkeskelen täällä kun oma maito ei vaan heru :'( ja se tuntuu oikeasti tosi pahalta!!! Mä tunnen epäonnistuneeni niin pahasti kun en pysty edes lastani ruokkimaan. :'( Ja mietin kaikkea että olen ollut liian itsekäs kun lähdin sairalasta jo kahden päivän päästä, jos olisin ollut vielä sen päivän siellä niin maito olisi voinut nousta paremmin. :'(

Ja se menettämisen pelko on myös tuttua, on ihan pakko tarkistaa välillä yölläkin että hengittäähän se tyttö varmasti. Miksi ihmeessä sitä pitää ihmisen aina pelätä pahinta? Miksei vaan voi nauttia täysillä kun vihdoin on saanut sen mistä on jo kauan haaveillut? Toivottavasti näät ahdistukset ja pelot ei vaan kehity mikskään synnytyksen jälkeiseks masennukseksi, sitäkin pelkään ja itkeskelen :'(

Ja sitten vielä anoppi saa mun olon tuntumaan välillä niin osaamattomaks ja huonoks neuvoillaan. Sieltä tulee jos jonkinmoista neuvoa aina kun käydään siellä; älä pidä vauvaa noin ja tee niin tai näin. Tiedän että hän yrittää olla vaan ystävällinen mutta saa mun oloni vaan vielä huonommaks äidiks. Ja kaiken lisäks mua niin ärsyttää kun koko ajan pitää olla hoitamassa heidän asioita nyt kun he muutti pois vanhasta talostaan. Joka ikinen päivä täytyisi käydä heillä. Ja heidän vanha talonsakin on vielä osittain tyhjentämättä että se saataisiin myyntiin, mutta itse he eivät tunnu paljonkaan tekevän sen asian eteen mitään vaan mun mies joutuu hoitamaan kaiken ja se kaikki aika taas on pois meidän perheeltä ja vauvalta. Miehen lomaakin on jäljellä enää viikko ja sillä alkaa työt niin sitten me joudutaankin olleen vauvan kanssa kahdestaan ihan liikaa kun miehellä on työajat iha peestä... Ja taas mä syytän itseäni siitäkin että olen joutunut liikaa touhuamaan kaikkea niin sekin estää maidon nousua :'(

Ja niinkuin zalea sanoi tämä on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut ja olen onnellisempi kuin koskaan mutta henkisellä puolella tulee kyllä synnytyksen jälkeen kaikkea tällaista mitä ei vaan osannut yhtään kuvitella. Fyysisestihän mäkin olen lähes siinä kunnossa kuin ennen raskautta ja terveydenhoitajakin sanoi maanantaina kun tutki tuon alakerran että sielläkin näyttää kuin en olisi koskaan synnyttänytkään.

Sori tää vuodatus, pakko purkaa välillä

Sannuli ja Nykerö

 

Sannuli, :hug: Tänne vaan kaikki ilot ja murheet! Ei teillä sattuis oleen jotain imetyspolia tai jotain jossa saisit ammattilaiseltakin kuulla, että oot paras äiti vauvallesi, etkä ole tehnyt mitään väärin?
Me keskusteltiin kätevästi sekä anopin että oman äitini kanssa tästä kasvattamiseen/hoitamiseen puuttumisesta mun miehen synttärikahvien ääressä parisen viikkoa sitten. Ottivat siis itse asian puheeksi, että he eivät ainakaan uskalla puuttua vaikka mieli joskus tekisiksi jne. (molemmilla siis yksi lapsenlapsi entuudestaan). Kerroin myös ystävieni kokemuksia mikä kaikki voi tuntua tosi pahalta. Oma äitini on antanut mulle aina tilaa ja suorasukaisen luonteeni vuoksi, se onkin ainoa oikea tapa toimia. Toisin kun Tömpsiksellä, mun taas ei odoteta tekevän yhtään mitään. Siis ei kertakaikkisen mitään, just saan autolla ajaa ja vaan johonkin lähelle, eikä mielellään yksin... Arvakkaa aionko tänääkin mennä koko kansan päälisteltäväksi jonnekin kamalan vaaralliseen paikkaan, niinkun osotoskesksukseen tai jotain....

Yksi hyvä uutinen tälle päivälle: eilinen neuvolan tekemä lähete paino- yms. arvioon TAYS:iin onkin "jo" ensi keskiviikkona rv 41+0. Periferia muuttui hetkessä rakkaaksi kotikaupungikseni... Heti mieli koheni, kun on joku kiintopiste mitä kohti mennä. Siellä varmaan sitten tehdään sisätutkimus sitten sillain ronskimmalla kädellä, näin ainakin tuntuu muilla olleen. Ei vielä mitään käynnistysjuttuja tms.

Mukavaa päivän jatkoa!

Huishuis! :wave: MR 40+2

 

Komppaan MR:aa, tänne vaan kaikki vuodatukset, Sannuli ja muut!
Sannuli, mun mies luki tässä yhtenpä päivänä jostain vauvalehdestä, että mallas auttaa maidonnousuun ja -tuotantoon. Sitten muistin, että joskus takavuosina, kun mun veljenvaimo sai kaksoset, niin sen isoisä teki sille kotikaljaa, jota käly sitten joi runsaasti. ja maitoa tuli! Sanoinkin miehelle, että voidaan nyt jo alkaa harjoittelemaan kotikaljan tekoa, niin osattais sitten ite tehdä (kun ei oo lähellä sukulaisia, ketkä taidon osaisivat).

Ja muista Sannuli, että vaikka maitoa ei konsteista huolimatta tulisikaan, olet pienokaisellesi ihan paras ja täydellinen äiti! :hug: :heart:

Tsemppiä MR! pian koittaa sinunkin aikasi

Mukavaa viikonloppua kaikille1

Tuiskuli 24+4

 

Heipat! Luojalle kiitos älypuhelimista ku tällä voi surffailla vaikka neiti nukkuu tossa rinnan päällä. Ei jaksa laskee pois ku piti rassu ottaa kesken tissiltä ku tuli ihan järkyttävä p.. hätä

Tömpsis: kyselit suhteesta omaan äitiin. No mun äiti on kuollut 10 vuotta sitten, joten mulla jää se puoli kokematta. Olen kuitenkin miettinyt paljon, miten hän olis mahdollisesti suhtautunut... Vaikee sanoa. Meillä oli mun murrosiässä tosi vaikeet välit. Ne kyllä sitten parani kun muutin kotoa pois.. No, tämä asiahan ei koskaan selviä, että turha kai vaivata sillä pientä päätä.

Ja noista kerhoista. Kai täällä jotain on, täytyy kysellä neuvolasta. Ja jos tömpsis haluat tutustua jo ns. etukäteen tai muuten vaan tulla kattoon tuoretta vauvaa niin tervetuloa!

Sannuli: Voi vitsi, I so feel you! Tuo imettämisen onnistuminen on ihan järkyttävän iso asia! Mutta hei, jos maitoa ei tule niin sitä ei tule. Se ei tee susta yhtään sen huonompaa äitiä! Tärkeetä on vaan, että vauva saa ruokaa, oli se sit pullosta vastiketta tms. Muista ite kuitenki syyä ja juua paljon! Ei mullakaan sitä maitoa mitenkään herumalla tuu. Eilen otin pumpulla pulloon sitä ku aattelin, et jos yöllä vaikka yhen syötön vois tehdä pullosta kun nänneistä lähtee nahka. Se oli minusta jotenkin tosi vähäistä mitä sieltä pumpullakaan tuli ja toisesta ei tullu heti mitään!

Meillä syödään tosiaan keskimäärin varmaan 2 h välein, päivällä tiheämmin ja yöllä ehkä vähän pidemmin välein. En tiiä johtuuko tuo tiheys sit määrästä vai mistä. Käytiin eilen taas neuvolassa puntarilla ja paino ei kahdessa päivässä ollut noussut ihan niin paljon kuin olis voinu... Maanahtaina mennään seuraavan kerran. Pakko kai luottaa siihen, että toi tuotanto lisääntyy pikkuhiljaa sitä mukaa ku vauvan mahalaukku kasvaa.

Ja noista muista "oheisongelmista" , inhottava lukea, että sua vaivaa ihan samat jutut ku tietää miten raskaita ne on. Erityisesti tuo pelko tuosta masennuksesta. Aivan samat ajatukset! Täytyy vaan uskaltaa sitten ottaa asia puheeksi neuvolassa riittävän ajoissa ja jopa ehkä ennakkoon, mutta mä oon aika huono avautumaan tietyistä asioista.

Mutta tsempit nyt tähän erään kaikille!!

zalea ja suloinen anni 1 vk

 

Sannuli: nyt vaan lepoa! sulle ja miehelle! ehkä se maitokin tulee kun vaan makaat ja mies juottaa ja syöttää sua Kyllä täytyy appivanhempien tajuta, että teillä on nyt aivan uusi ja arvokas tilanne meneillään ja teidän pitää saada nauttia siitä rauhassa. Ottakaa aikaa itsellenne ja vauvalle :hug: Mulle neuvolassa neuvottiin imetyksestä, että vauvan pitää olla tissillä niin paljon kun se haluaa, että se tilaa sitä maitoa tisseiltä sitten lisää sillä tavalla, vaikka siinä vähän kestää niin kyllä se sieltä tulee. Mä en kyllä aio taistella imetyksen kanssa yhtään, mies saa ruokkia pullosta jos tarttee, me ei aiota masentua imetyksen takia, kun muutenkin on tulossa niin iso elämänmuutos ja väsymys ja kaikkea. (hah, näin mäkin sanon etukäteen, katotaan kuinka sit käy oikeasti ) Kyllä se siitä pian helpottaa, muista levätä ja levätä ja levätä! :hug: :hug: Sä oot hyvä äiti ja pian kaikki on taas iloisempaa, ihan varmasti! :hug:

Zalea: juu olis kiva ehkä tutustua joskus paremmin Annille terkkuja, joko se on viikon!

Voikaa hyvin,
tömpsis ja super 34+1

 

Kiitos tsempeistä taas kerran kaikille. Nyt on jo parempi mieli ja alkanut tottua ajatukseen ettei se rintamaito nyt vaan riitä niin se ei riitä. Yritän ajatella niin että parempi se pieni tippa edes kuin ettei vauva saisi lainkaan äidinmaitoa. Ja pystyypä sitten mieskin osallistumaan enemmän vauvan arkeen kun saa syöttää pullomaitoa On ne vauvat ennenkin korvikkeellakin pärjänneet. Itkuisuuskin on jo helpottamaan päin onneksi.

Kotikaljaa on kyllä täälläkin vedetty jo litratolkulla ihan ensimmäisitä päivistä asti niin että rupee korvistakin tuleen kohta ulos. Kai se pikkaisen on auttanutkin herumiseen.

On kyllä uskomatonta miten anoppi ja mun oma äitikin on alkanut neuvomaan kaikessa. Yksi päivä äiti soitti ja kuuli kun vauva vähän itkeskeli taustalla kun oli juuri nukahtamaisillaan niin kommentti oli heti että "Etkö oo antanut vettä sille kun noin huutaa mahavaivoja?" Ja maidon herumiseen tokaisi että "Juoda sun pitäis vaan tarpeeks ni kyllä sitä tulee..." Ja siis munkin äitini hyvin tietää että olen hoitanut siskon kolmea lasta viimeisen 15 vuoden aikana niin paljon että kyllä näät kaikki keinot on tiedossa. Raivostuttavaa kun ne neuvot tulee sillä äänensävyllä että hän tietää kyllä kaikkiin ongelmiin ratkaisun, ihan kuin kaikki menis kohdalleen vaan sillä kun sormia napsauttaa. No yritän unohtaa täysin niiden neuvot ja hoitaa oman lapseni just niinkuin parhaaks näen.

Sannuli ja Nykerö (melkein jo 2 viikkoa)

 

Huhuu! :wave:

Sannuli, oikeesti? Heheh... Kai sanoit, että en ny oo antanut mitään juotavaa kun se sotkee noi vaipat sit sillee ällösti . Mun lemppareita on nyt neuvot kuinka synnytyksen sais lähteen käyntiin ja niitä sataa ihan joka puolelta jopa niiltä, jotka ei oo ite koskaan synnyttänyt. Juu nassut, mä ihan tahallani pidän tätä vauvaa täällä mahassani, vaikka voisin teidän hyvillä neuvoilla olla jo synnyttänyt. :headwall:

Huomenna olisi hyvä päivä synnyttää... Miehellä on töissä proggis, johon sijaisen löytäminen on hankalaa tai jopa mahdotonta, äitini on synnyttänyt esikoisensa rv 40+5, ilma on hieman viileämpi ja muutenkin olisi sitten tiistaista eteenpäin kaikkea puuhaa ja ohjelmaa, jolloin en olisi näin pitkästynyt ja tympääntynyt. Eli todennäköisyyden on aika kohdillaan .

Mietin just yks päivä, että meillähän on suurimmalla osalla ihan tosi saman ikäiset lapset. Ne menee kouluunkin samana vuonna. Se ero näiden rv:n välillä vaan tuntuu nyt jotenkin niiiiin isolta kun odottaa ja odottaa, mutta ei se oikeesti olekaan. Että voikaas sitten taas hyvin ja paksusti !!!!

MR 40+4

 

MR: juu mäkin oon miettinyt, että kun tutuilla on tänä vuonna syntynyt lapsia, niin se ero tuntuu isolta, mutta jos muutettaisiin kaikki takaisin kotikuntaan niin meidän lapsethan vois olla samalla luokalla

Sannuli: ääääk mäkin pelkään noita neuvoja! siis toivon neuvoja joissakin asioissa, mutta miten ne sais sellasella äänensävyllä, ettei ite tunne itteään ihan luuseriksi... Kiva, että alkaa menemään paremmin! Ja ihanaa, että mies saa syöttää ja lapsi sai kuitenkin ne tärkeimmät tipat maitoa sulta Hieno homma Voikaa hyvin!

(vautsi, kissanpennut oli painanut vain 13 uutta selainta auki sillä aikaa kun olin ulkona )

Voikaa hyvin ja varsinkin MR:lle tsemppiä!
tömpsis ja super 34+3