** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.7 **

Ainomieli tuntuu noit neuvoloiden tavat ja tottumukset olevan vähän erilaiset eripuolilla maata. Kyllä se aika menee juu nopeesti. Mulla enää 5 viikkoa laskettuun aikaan ja rupeen olemaan kyllä ihan kypsä jo tähän raskaana olemiseen. Ja mä ainakin vaan odotan innolla sitä että se synnytys jo alkais enempi kuin pelkäisin sitä. Eiköhän ne kätilöt hommansa hoida ja osaa neuvoa sitten meikäläistä että mitä pitää milloinkin tehdä.

Onko muuten muille heinäkuisille tullut jo semmonen tunne että kaikki kanssaihmiset ei tunnu enää muusta puhuvankaan kuin raskaudesta. Mua on ruvennut tympiin kun oot missä tahansa tai teet mitä tahansa niin aina tulee neuvoja ja käskyjä "ettet sä sitä tai tätä voi tehdä kun oot raskaana tai sitten sun pitää tehdä niin tai näin että synnytys sitten varmasti käynnistyy" ihan ku mä en olisi enää ihminen vaan pelkästään RASKAANA!!! Mieskin sanoi tällä viikolla ettei oo siks laittanut venettä kuntoon kun tietää etten mä voi tulla veneileen... hmmm.. siis mikäköhän siinä veneessä istumisessa on sellaista etten raskaan ollessa vois tehdä? Ja pariviikkoa sitten yksissä pihatalkoissa mulle todettiin ettet voi tehdä sitä ja tätä kun olet raskaana. Siis ninku haravoinnista ja sen semmosesta oli kyse... Tekis mieli huuta että MÄ EN OO KUOLEMAN SAIRAS VAAN IHAN SAMA IHMINEN KUIN ENNENKIN JA HALUAN JA JAKSAN IHAN HYVIN TEHDÄ MELKEIN KAIKKEA KUN NORMAALISTIKIN!!!! Kai mä nyt osaan aikuisena ihmisenä sanoa jos joku homma tuntuu liian raskaalta tai jos en halua vaikka johonkin lähteä. GRRRRR ÄRSYTTÄÄ!!!! Eipä oo ihme jos naisille tulee synnytyksen jälkeistä masennusta kun jo ennen vauvan syntymää sua pidetään vaan raskaanaolevana ja puhutaan vaan niistä asioista, voin vaan kuvitella että sen jälkeen ku vauva on syntynyt niin kaikki olettaa etten voi tehdä mitään normaalia siks kun on pieni vauva. Ihan yhtä lailla raskaana haluais tehdä ja elää niinkuin ennenkin. Ärsyttävintä on ku tuntuu että oma mieskin ajattelee niin etten voi muka lähteä kotoa mihinkään enää. :kieh: :kieh: :kieh:

Niin ja aamulla töihin lähtiessään mies sanoi että illalla hän ei sitten tee mitään kummempaa vaan on mun kans tehdään jotain yhdessä. Jooo arvatkaa mitä sanoi kun tuli töistä... että pitäis nurmikko ajaa ja venettä laitaa ja sitä ja tätä ja tota... Joopa joo siinä se taas nähtiin. :'(

Tulipas taas tilitettyä, sori!!! Täällä on vaan niin hyvä purkaa sydäntään kun on päivät pitkä yksin kotona.

Sannuli ja Nykerö 34+5

 

Hellou!

Sannuli, niin totta! Näin viimeksi työkavereita juhlatunnelmissa ja KOKO iltana KUKAAN ei puhunut mulle mitään muuta kuin jotain raskauteen tai vanhemmuuten liittyvää. Ymmärrään kyllä sitä vastapuoltakin joka hämmennyksissään ei keksi muuta sanottavaa kun joutuu vastakkain mun ison mahani kanssa... Onneksi on muutamia kavereita, jotka mielellään juttelee jopa mun kanssa muitakin asioita.

Ainomieli, heräsin yöllä lieviin mahakipuihin ja mietin, että jos nämä kertoo sadalla niin siltä varmaan tuntuu kun supistaa. Olo on vielä ihan hyvä, joten en ole päässyt vielä siihen vaiheeseen kun vaan toivoo, että tulis nyt jo pihalle. Tätä on vielä niin kätevä roudata mukana tälläin...

Tarttee taas mennä!

Huishuis :wave:

MR 32+3

 

Marienna: Been there, done that. En minäkään muistanut mennä. Koko viikon se oli mielessä, mutta sitten sinä iltana se vaan unohtui. En muka voinut mennä kummityttöäkään hoitamaan ku oli se. No vielä on kait joku psykologin kerta varhaisesta vuorovaikutuksesta. Sinne aion.

Luinpa tuossa tuon 21.5 kirjoittamani tekstin, missä arvelin työmaalla menevän vielä 6 päivää.. No niinpä niin. Olen siitä asti käynyt siellä päivittäin, sekä opiskelojoiden kanssa, että vielä iltaisin yksin ja viikonloput päälle. Helatorstaina pidin vapaapäivän, mutta sekä eilen että tänään olen siellä ollut. Mä oon NIIIN POIKKI ja mun selkä vetelee viimeisiään. Kaikki vaan hoikee, että älä rasita ittees ja et sä saa diipadaapaa, mutta eipä silti kukaan tule auttamaan. Tekis niin mieli hakee saikkua, mutta mitä se auttais. Ehkäpä huomenna päästään sieltä pois. Joo, yksi ihana opiskelija jonka todellakaan ei olisi pakko, lupasi tulla vielä auttamaan.

Loppuviikosta lähden hakemaan miehen siskolta kärryt ja serkkulikalta muita vauvan tarvikkeita, joita meinasi viedä kirpikselle. Käyn samalla Stockan Outletissa kattelemassa minkälaisia vauvanvaatteita siellä nyt on. Ovat olleet tosi edullisia siellä tähän asti.

Paljon olisi vissiin ollut kommentoitavaa, mutta ei jaksa. Pakko vaan oli purkautua tästä väsymyksestä. Eilen oli niin henkisesti rankka päivä, että itkin työmaalla varmaan kahteenkin otteeseen, varmaan itsesäälistä

zalea 30+6

 

Sannuli79 ja Mma Ramotswe Ymmärrän niin teidän ärtymyksenne. Odotettavissa siis on, että tuo kommentointi vaan pahenee loppua kohti. Manasin tuossa juuri viime viikolla miehelleni, kun koulussa tuli ensi vuoden tilauslaatikot ja muutakin tavaraa roudailin, niin kollegat kielteli nostelemasta, kun oon kerran raskaana. Justhan mä vasta puolenvälin ylitin, eikä toi maha vielä oo pahasti ees tiellä. Muksutkin kovin huolehtii, et älä nyt liikaa tee sitä ja tätä....grrr. Ihan olis, kun tää raskaus olis joku sairaus, joka estää normielämän. Mä ainakin aion puuhastella kasvimaalla ja tehdä kaikkea muutakin "normaalia", nyt kun onneks alkoi tuo kesälomakin. Luotan siihen, että kyllä oma olo tai maha ilmoittaa, jos joku homma ei tunnu hyvältä. Itteensä kun kuuntelee, ni pitäis varmaan selvitä ihan hyvin. Sitäpaitsi, jos tässä vaan makaa ja on mitään tekemättä, niin millä sitä kuntoa sit riittää siinä vaiheessa, kun muksu pitäis pungertaa ulos tuolta.

Toinenkin huomio on mulla sama kuin Sannulilla. Erityisesti mies on saanu kavereilta kuulla paljon sitä, et sit ei voi enää mitään kivaa tehdä, kun muksu syntyy ja huomaat kyl sitten, ettet voi enää mennä mihinkään jne. jne. Niinkuin vauvelia ei vois ottaa mukaan. Me kun ei edes rampata missään bilettämässä tms. muutenkaan. Meidän elämä on pitkälti tässä kotona, mitä nyt sukulaisten luona kyläilemässä käydään ja joskus jossain agri-tapahtumissa, niin mikä niihin estäis menemästä. Potuttaa tommonen.

Joanmi + matkustaja 20+6

 

Joanmi juu meillekin kaikki on vaan sanonut että kohta se vaipparalli alkaa ja yövalvomiset ja siinä kaikki elämä sit on. Juu no voihan se olla että se valvottaa mut sit nukutaan ku vauvakin ja vaipat tosiaan pitää vaihtaa parin tunnin välein että onhan se ihan kauheeta. Ihan ku me luultais lasta tehdessä että me saadaan valmiiks joku viis vuotias joka ei tarvi mitään huolenpitoa. Me ihan oikeesti HALUTAAN tämä lapsi ja tiedetään että se tarvii meiltä seuraavat 18 vuotta huolenpitoa ja kun meilläkin se vauvan saaminen on niin tuskien taival ni kai me tiedetään ja ollaan varauduttu siihen!
Ja meilläkin on just samaten ettei bilettäminen/baarit oo kuulunu ohjelmaan enää moneen vuoteen ja kyllä se lapsi siinä kulkee mukana kaikkialle muualle ihan hyvin.

zalea nyt vaan yrität ottaa itsellesi aikaa ja pyydät sitä apua ja aloitat lomailun. Tää kuuma ilma, raskaus ja työnteko ei todellakaan sovi yhteen. Itsellä oli silloin töissä toukokuun alussa jo tuskainen olo, eikä silloin ollu vielä edes kovin lämmintä.

( . )<--- rupeaa olemaan oikeesti jo tollanen aika paksu olo Mieskin sanoi eilen että kävelen ihan kuin ankka ja kyllä se paikkansa pitää. Varsinkin meillä kotona noit rappuset alkaa olla aika raskaat kävellä kun on kaksikerroksinen talo ja makkarit yläkerrassa.

Mieskin malttoi olla viettää koko eilisen päivän mun kans Kivaa olla välillä kokonainen päivä tekemättä mitään typeriä kotihommia.

Tänään pitäis vihdostaviimein tulla pyykkikoneen korjaaja, kun se pirulainen otti ja hajosi kolmeviikkoa sitten ja osa kesti tietysti tulla näin kauan. No on meillä vanha kone ollut onneksi varakoneena ulkona mutta se kun jättää kaikki pyykin niin märäksi eikä pese kunnolla niin on toi pyykkivuori aikamoinen. Ja pääsen sitten pesemään noit loput vauvan vaatteet ja tekstiilitkin nyt kun on ulkonakin hyvä ilma kuivata.

Sannuli ja Nykerö 35+0

 

Moi!

Zalea, kerran yksi naisjohtaja sanoi luennollaan, että "ei kannata uhrautua työnsä puolesta, sillä pomo ei tule sun haudallesi haravoimaan". Olen neuvoa noudattanut siitä asti. Nyt alat relaan!

Tänään oli taas neuvola. Eipä siellä mitään ihmeellistä ollut. Vauvan asentoa vähän mietittiin, mutta taitaa olla pää alaspäin, vaikka muuten peppu ja jalat vaihtaa puolta vikkelään. Paino oli pudonnut hieman, mutta niin vähän uumoilinkin tällä dietillä. Niin ja saan kuulemma uida, mutta kuivaa pitää vaihtaa ylle ettei tule rintatulehdusta (!).

Tuitui! MR 32+6

 

Käsi pystyyn kellä on iso maha!! :wave::wave:

Täällä on vekara ollut niin maan perusteellisen aktiivinen tänään, jotta! Maha on nykinyt, pyörinyt ja hyppinyt ja siellä on mennyt sellainen pieni nyppylä edestakaisin mahan sivulta toiselle. TÄÄ ON IHANAA! Harmi, että loppujen lopuksi tätä iloa kestää enää hetki...: / Aika on mennyt aika nopeasti.

Turvotusta alkaa jo päivän mittaan tulla ja töissä rehkiminen aiheuttaa pakottavan tarpeen hidastaa tahtia, ei jaksa enää oikein kumartua niin, että poimisi lattialta jotain, on jo pakko vähän kyykistyä. Ja maha osuu vahingossa oviin ja pöydän reunoihin, sekä ihmisiin, joita ohittaa vaikka ruokapöydässä.

Zalea nyt lomalle! MARS! Mäkin jo jäisin, jos ei olis pakko tehdä töitä loppuun. Pystyn onneks keventämään ihan älyttömästi. Mä teen vastaanottotyötä, ja nyt mulla on ihan muutamia asiakkaita enää ensi viikosta lähtien - lähinnä arkistoin ja laittelen papereita kuntoon ja järkkään ensi vuotta. Ihan leppoisaa. MUTTA hitsit, että toimistossa on kuuma!

Sannuli ja muut: muun muassa perhevalmennuksessa mietittiin sitä, miten elämä tulee muuttumaan...ei meillä kyllä kamalasti voi muuttua. Meillä on elämä jo nyt sellaista, että siellä on se paikka vauvalle ja lapselle. Eikä meitäkään vaipat, kakat ja imetykset ahdista yhtään. Ja koko tätä vauvaa ollaan mietitty hartaasti 6-7 vuotta ennen kuin edes aloitettiin yrittämään, että kyllä tässä nämä asiat on aika läpikäytyjä. Tottakai elämä muuttuu, mutta ei nyt niin perusteellisesti, että se vallan loppuisi koko elämä - hitto sentään!

Sannuli sähän synnytät ihan just!!!:heart:

Marienna ja pikkutivoli 29+5

 

Marienna :wave: Maanantaina sf-mitta oli 31 cm Viikolla 30+3 siis, yläkäyrän yli meni. Ei vielä hirvitä, katsotaan sitten jatkossa vaikuttaako Baby kovin isolta, sitten voi alkaa hirvittääkin. Kaikki muu oli ok. Lapsi on poikittain mahassa vielä.

Iltaisin supistelee (kivuttomasti) jatkuvasti, eikö se ole ok? En muistanut neuvolassa sanoa, että supistaa tosi usein.

Zalea, jää saikulle vähäksi aikaa ainakin. Ei selkäänsä kannata töiden takia rikkoa.

Ainomieli 30+5

 

Heippa, mammat!

Munkin piti tulla taustalta morottelemaan teitä Eilen oltiin viimeisessä neuvolalääkärissä, jossa ultrattiin ja tehtiin painoarvio, jonka mukaan meidän mukelo painaisi nyt 3 kg! Pää on alaspäin ja kiinnittynyt, ihan odottavin mielin aletaan jo olla, laskettuun aikaan kuitenkin vielä kuukausi. Sf-mitta mulla huitelee koko ajan yläkäyrillä, mutta ei nyt kuulemma silti erikoissyytä ajatella, että vauvasta tulisi ihan jätti.

Hurjat turvotukset on ollut täällä meneillään jo kuukauden, jalat on valtavat ja kipeät ja käsiä ei saa yöllä nyrkkiin. Unet on katkonaisia ja olo aika tukala, mutta myös huisin onnellinen. Kohta on oma vauva sylissä!

Viu & elviira 35+6

 

Heippa!

Viu, kiva kuulla susta! Rupee sunkin päivät oleen luetut .

Marienna: minä myös tökin vattaa joka paikkaan. Kuvittelen edelleen olevani kapeampi sivuttain, vedän jopa mahaa sisään ja kiilaan itseni ahtaisiin väleihin.

Perhevalmennuksen ensimmäinen kerta oli tänään ja ahdistavan kuumassa huoneessa istui 60 (!!!) flegmaattista ihmistä. Varpaat turpos sen turhauttavan tunnin aikana ihan nakeiksi ja peffa hikeenty tuoliin kiinni. Siellä siis käytiin läpi se sama materiaali jonka Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on laittanut myös nettiin. |O Mietittiin vähän, että jaksaako mennä ollenkaan ens viikolla. Yks hyvä uutinen kuultiin; TAYSiin pääsee taas syyskuusta alkaen tutustumiskäynneille. Ihan kiva, kyllä oon niin vierestä viedään -porukkaa että. : /

Olen teidän kanssanne samoilla linjoilla tuon "elämä tulee muuttumaan" -asian kanssa. Omalta kohdaltani voi vain sanoa, että tätä "muutosta" tehtiin puolitoista vuotta ja siihen vielä odotusaika päälle, joten eiköhän sitä hitaampikin sopeutuisi. Luulen, että tässä porukassa ikä tuo myös toisenlaisen asenteen. Nykyisen muruni tavattuani loppui kaikki menohalut ja meille luksusta on saada olla kotona ja tehdä niitä ihan tavallisia asioita.

Noniin, tilitystä kerrakseeen... Olis kiva tietää mitä teille muille heinäkuisille odottajille kuuluu ja että teillä on kaikki hyvin. Osa on kadonnut kokonaan.
Voikaas taas hyvin mammat ja koittakaa jaksaa helteistä huolimatta!

:wave: MR 33 pokspoks

 

Tsiisus, se synnytysvalmennuksen toinen osa johon vakaasti aioin mennä, on ollut nettisivujen mukaan eilen! Joo, enpä osunut paikalle. Ylläripylläri. Jotenkin vieläkin kuvittelen, että se olisi 15.6... täytyy vielä etsiä se neuvolatätin lappu.

Kiitos kannustuksesta. Käytiin tänään kattomassa vikalista siitä kämpästä ja käyn vielä ihan vähän huomenna siellä touhuamassa. Onneksi saan meidän ammattimiehen sinne kaveriksi. Ei tarvi yksin mennä.

Muuten kaikki ihan ok, paitsi tuo issiahermo on kai tulehtunut ku se vaivaa koko ajan ja pitkältä matkalta. Ihan peestä.

Mites teillä muuten noi supparit. Mulla tulee usein varsinkin syönnin jälkeen tuohon vasemman rinnan alle, kait kohdun yläreunaan hirvee kramppi tai joku. Sattuu aika kovaa ja on tosi paikallinen kipu. Ihan kummallista. Muuten ei supistele häiritsevästi ja muitakaan (liitos.tms.) kipuja ei toistaiseksi ole, onneksi.

zalea 31 ja jotain.

 

zalea mulla ei oo ollu koko aikana oikeastaan lainkaan supistuksia, ihan pari yksittäistä. Ja kysyinkin siitä tälläviikolla neuvolassa ja se täti sanoi ettei huolta, kyllä niitä vielä ehtii tulemaan eikä se kerro silti synnytyksen helppoudesta/vaikeudesta vaikka niitä oliskin ollut. Issias hermo mullakin välillä kiukuttelee, mut ei onneks kovin pahasti. Kaikkia muita kipuja mulla sitten onkin ihan vaikka muille jakaa.

Marienna mä en kans tunnu tajuavan että mulla on pallo tossa edessä, koitan tunkee samoista väleistä kun ennen raskautta ja ihmettelen miks en mahdukkaan Toisaalta hyvä ku ei liikaa totu tohon pallovattaan ettei tuu sit vieroitusoireita kun se siitä häviää.
Tosiaan se synnytys vois mulla alkaa periaatteessa koska tahansa ja sitä mä odotankin toiveikkaana ettei vaan yli menisi. Mun tuurilla tää mukelo ei varmaankaan halua luopua yksiöstään ja varmasti menee yli aikaa.

MR meillä on ens viikolla edessä se synnytyssairaalan oma valmennus ja tutustuminen. Siellä pitäis kai kaks ja puol tuntia istua : / mitenköhän mun lonkkani sen istumisen muka kestää?

Tiedän ettei pitäis valittaa hienosta ilmasta mutta... nyt rupee kyllä hermo oleen jo aika kireellä kun ensin on valvonut kipujen takia pari kuukautta ja nyt sit vielä tää kuumuus päälle. Meillä makkari on yläkerrassa ja siellä lämpöä on melkein 30 astetta tuuletuksesta huolimatta : / Nyt ollaankin pari yötä nukuttu alakerrassa ilmatäytteisellä patjalla, tai siis mies on nukkunut ja mä oon pyörinyt patjalla kipeiden lonkkieni kans ja käsikivutkin on taas palanneet ja muutenkin olo on taas niinkun ilmapallolla, jokapaikka turvoksissa!!! HUH!!! Ensi viikon sateita odotan jo innolla.

Viu mulla on lääkäri ensi viikolla ja mä niin toivon että siellä jo todettais että vauveli on lähtökuopissa valmiina, eli olis pikkasen ees laskeutunut. Ja kohdunsuullakin toivottavasti on jo jotain pehmenemisen merkkejä.

( . ) vatsassa kaikki oli neuvolassa hyvin. Vauveli voi hyvin mutta mulla itsellä hemoglobiini edelleen laskussa vaikka syön rautaa (ja sen kyllä huomaa väsymyksestäkin jo). Samoin yhtäkkiä on verenpaine tipahtanut taas keskiraskauden tasolle ja välillä ihan tosi alaskin en kyllä ymmärrä miks kun yleensä se loppuraskaudesta vaan nousee. Sf mitta oli vähän hakusessa kun oli tuurari neuvolassa ja jokainen niistä tädeistä siellä saa aika eri mittoja, mutta ihan käyrillä tai niiden alapuolella kuitenkin mennään.

Tosiaan missä on kaikki muut heinäkuiset??? Kertokaas nyt kuulumisia, joko sairaalakassit on pakattuna ja muutekin lähtövalmiina? Mä jo sain kassinkin suunnilleen pakattua.

Sannuli ja Nykerö 35+4

 

Helou naiset!
KUUMAAAAAAA!!!!!! Ja kun vietin viimeset kaks yötä töissä, niin arvelkaa vaan miten hyvin sai päivällä nukuttuu kotona, kun on pikkasen hellettä.... Ei sais valittaa, mutta valitin silti. Onneks töissä on ilmastointi ja siellä on yöllä suht viileetä työskennellä, ainakin vielä ollut. Vesipulloa on pitäny kantaa kyllä mukana, kun ei muutoin tajua tämä mammaraukka juoda tarpeeks ja sitten tulee ah niin mukava hedari, että...

Mulle ensimmäiset "elämä tulee muuttumaan" kommentit tuli lähes heti, kun ihmiset sai tietää, että odotan. Ai, kappas, eipä oo tullu ittelle mieleen, että kun pariskunnasta tulee perhe, niin se tilanne muuttuu, kiva kun se kerrottiin.... Nyt sitten raskuaden edetessä ei oo vielä kukaa muistanuu varotella yöheräilyistä ja kaikesta muusta, mutta jotenkin musta tuntuu, että vielä se on eessä. Töissäkään ei työkaverit kauheesti meikäläistä toppuuttele tekemään tai jättämään tekemättä, kun työtakki on sen verta väljää sorttia, ettei maha juurikaan ees näy sen alta. Eikä ne takit koskaan alakaan puristaan, aina voi vaihtaa isompaan, kun tuntuu tukalalle entinen koko.

zalea, yhdyn edillisiin kirjoituksiin ja sanon, että ei muuta kuin saikkua hakemaan!! Töissä ei kannata itteensä tappaa! Itsekäs pitää ja saa olla sillon, kun on omasta ja vauvan hyvinvoinnista kyse. Joku muu voi aina tehä ne työt, ei oo sun migreenis kuka tekee ja mitä, kunhan ittestäs pidät enisisjasesti huolen.

Heh. Eilen kävi meitsiä huvittaan: tuleva isukki esitteli mulle netistä lastenvaunuja!! =) Ihana! Sanoinki, että musta on ihanaa, kun hän ottaa kantaa asiaan. Vähätteli vaan ja sano, että "osu vaan silmään." Heh, uskoo ken tahtoo, mutta kyllä tää mamma oli siinä vaiheessa niin typerän näköstä virnettä, ettei usko kukaan.

Jaaha... jos sitä lähtis ettimään vesipistettä... ja sitten kissaa tuolta pihalta pelastaan, sillä se raukka parka tukehtuu villahousuihinsa tällä kelillä. jos ees pikkasen tuulis, niin ilma vähän vaihtus, mutta ku ei hekäyskään käy.. No, se on kesä nyt!!

Mukavaa viikonloppua, voidaan pyöreesti! :wave:
t.Pol ja masuasukki 21+4

 

Hei vaan pitkästä aikaa! En oo aikoihin kirjoittanut, mutta olen lukenut säännöllisesti teidän kuulumisia! Oma kevät on ollut raskas, koska minua ei vakinaistettu ja syyksikin ihan annettiin ymmärtää ettei raskaana olevaa kannata vakinaistaa. Näin se vaan menee. Tämä oli ja on edelleen kova paikka minulle, koska työ oli monessa suhteessa minulle tärkeä asia.

Raskaus on onneksi edennyt hyvin. Pari kertaa olen käynyt sairaalassa supistelun takia, mutta molemmilla kerroilla kaikki on ollut hyvin. Viikko sitten kävin viimeksi ja lääkäri ultran perusteella arvioi, että tulee iso vauva (2800g). Eli olisi syntyessään jotain 4 kg... Toivottavasti ei mene kauheasti yli lasketun ajan!

Nämä helteet ovat ihan kauheat! Hengittäminen on raskasta tämän ison vatsan kanssa ja näillä helteillä olo on vieläkin läkähtyneempi.

Onko teillä muuten ollut ns. pesänteko vimmaa? Mä siivosin kaikki vaate- ja keittiönkaapit jä päätin että yhden seinän vielä maalaan ennen lapsen syntymää, mutta täytyy odottaa, että ilmat vähän viilenis.

Tsemppiä kaikille jotka tuntee olonsa sananmukaisesti Raskaaksi.

aamuyö 35+6

 

No niin, ihanaa kesäpäivää naiset täältä sängyn pohjalta. Sainhan mä sen lopulta niin rikki, että liikkua ei paljo viitti ku sattuu niin perkeleesti. Lisäksi saman jalan takareisi kramppaa välittömästi ku vähänkään liikutan jalkaa. Hain sitä saikku tosiaan sitte torstaina ja eilen tuntuiki paremmalta, mutta ajoin pöljä sitten serkulta hakemaan vauvanvaatteita joita on huomennna menossa kirppikselle myymään.Enhän mä olis muuten saanu niitä. No huono päätös tuon isiaksen kannalta. Sitte tänään alko tuossa päivällä sattumaan mahaankin ja koska oon yön aikans joutunu ottaan aika monta panacodia, aloin tunnustelemaan vauvan liikkeitä. Sepä ei kovasta provosoinnista huolimatta halunnutkaan liikkua niin mähän menin ihan hysteeriseksi. Soitin jo sairaalaankin, mutta koska sitten tuli pari tuntemust ni ne neuvoi vaan laskemaan. On se liikkunut, että eiköhän siellä oo kaikki ok. Mahakipu tuli vaan takasin ja on ikävää ku en tuon jalan vuoksi voi olla kummallakaan kyljellään. No mutta, hyvä tsemppi naiset! Anteeksi taas puhdas omanapailu

 

Moro pitkästä aikaa! Olen ollut NIIn kipeä, ettei koneella istuminen onnistu. Mulla on siis häntäluun kivun lisäksi nivuset ja häpyliitos pamahtanut ihan järkyn kipeiksi, varsinkin jos teen jotain tai kävelen paljon niin illalla en pääse enää liikkeelle. AU! Ja on tässä ollut kaikkea puuhaa - matonpesua ja talon maalausta jne - joten joka ilta on mennyt kipuja valitellessa... Neuvolalääkäri ei paljoa niistä osannut sanoa, ensin sanoi, että liikunta auttaa mutta ei saa tehdä mitään mikä sattuu - joten TÄH? Muuten olo on ollut ihan jees Nivuskipu ja istumiskivut vaan haittaa, muuten oon tykännyt tästä lämmöstäkin :O Mä inhoan normaalisti kesää ja nyt nautin lämmöstä?! WHATTHE?! Jos tää jatkuu näin helppona niin aion tästä eteenpäin olla joka kesä raskaana (no tietty se vaikuttaa, että saan ottaa iisisti heti kun siltä tuntuu ja toimia ihan omaan tahtiin, mutta silti, normaalisti en kestä edes hengittämistä kuumalla ) Normaalisti uin kesäisin koko ajan, mutta nyt en uskalla :ashamed: Paitsi jos toi Ainomielen kertoma juttu vähän kannustais uskaltamaan, en tiedä miks pelkään tulehduksia niin kovin, no kai se viime kesäinen lammessa lilluminen ja sit keskenmeno on jättäny jonku pelon...

Yleisesti ottaen en tykkää yhtään mun neuvolalääkäristä, ei herätä mussa luottamusta... ja voi perkule miten sillä on terävät sormet! sattuu pelkkä mahan tunnustelu ihan hulluna, samoin se murjas noita nivusia pikkasen liian kovaa ja kohdunkaulankin tunnustelu sattui 2 kertaa olen siellä käynyt ja ehkä vielä ehdin ennen synnytystä kerran kuulemma käymään.

Sokereita ei tarvitse mitata moneen viikkoon! Jee! Ruokavalio on vähän lipsunut, jätskiä on PAKKO syödä helteellä Mutta viime neuvolassa olikin paino pudonnut, joten eipä juuri se ainakaan huoleta.

Perhevalmennukset: meillä oli fysioterapiaa ja sitten 2 kertaa psykologin luentoa. Ja muissa kunnissa on kuulemma jotain imetystä, vauvanhoitoa ja ties mitä - mitä mä olisin enemmän tarvinnut, vaikka noi meidän olikin tosi kivoja. Yksi neuvolan oma kerta oli synnytyksestä, mutta ei siellä juurikaan mitään uutta tullut.

Harmi kun en voi istua koneella, pitää makoilla huonossa asennossa sängyssä, auts.

Nähdään toivottavasti pian taas
tömpsis ja super 27+3

 

Moikka vaan kaikille munkin puolesta!:wave:

Mulla ihan sama, oon koko ajan taustaillut täällä sekä heinäkuisissa, mutta ei oo tullu kirjoiteltua...
Perjantaina Lempi-Einari olis sitte täysiaikainen! Huh miten nopeesti tää aika on menny!

Olot ovat olleet vaihtelevat, mutta nyt kun ei tartte enää töissä olla ni on ollu jotenkii helpompaa, kun voi levätä silloin kun siltä tuntuu. Supistuksia (kipeempiäkin) on alkanut tulla aina silloin tällöin, mutta tositoimiin tuskin vielä pariin viikkoon ainakaan päästään... Jännittää kyllä jo aikas paljon, synnytys on joka päivä jollain tapaa mielessä...

Nyt tää lähtee äitipolille kontrollikäyntiin ja synnytystapa-arvioon!

Voikaa hyvin ja mukavaa loppuodotusta!!

Olivia ja Lemppu 36+3

 

Heippa-hei!

Aamuyö ja Olivia, kiva kuulla teistäkin! Pesän rakennusvimma ei oikein iskenyt missään vaiheessa kunnolla, ainoastaan lievänä ja heti loman alettua. Kaikki on toki valmiina (melkein), mutta oma raskas ja pönkee olo rajoittavat päässä pörrääviä suunnitelmia (ehkä hyvä niin).

Tömpsis, samat vaivat täällä samoilla viikoilla. Selkäkivut ja muut juilimiset on helpottanut kun ei ole enää ollut pakko seistä pitkään tai rehkiä muuten.

Sannuli, onks olo helpottanut?

Zalea, pikaista paranemista. Ootko kokeillut kramppaamiseen suolaa/magnesiumia ja isoooosti vettä päälle? Raskauden myötä helvetilliset öiset pohjekrampit ovat muuttuneet infernaalisiksi missä-milloinkin -kouristuskrampeiksi, joten napsin magnesiumia ennaltaehkäisevästi, enkä anna jalkojen palella (ei ole kyllä ollut pelkoa siitä viime päivinä...).

Pol, ihana muru sulla. Meillä innostuttiin vain uudesta autosta...

ON: hikkasessioita on nyt päivittäin kerran, pari joiden ansiosta tiedän, että vauva on pää alaspäin. Muutenkin osaan sanoa nyt paremmin miten vauva mahassa milloinkin köllöttelee. Supistuksia tulee välillä hieman sopimattomiin hetkiin ja usein se aiheuttaa samalla vielä sen, että meinaa tulla pissat just sillä sekunnilla housuun. Muutenkin ravaan vessassa alvariinsa ja hätä tulee noin kolme sekuntia ennen kuin tuntuu, että nyt halkeen. Sitten tulee säälittävä liru pyttyyn. Lirusta tuli mieleen kun viime neuvolakäynnillä terkka opasti eritteiden tunnistamisessa (valkovuoto/lapsivesi/pissa). Onneks ei vielä ole ollut epäselvyyttä asian tiimoilta...
Tämä RD-dietti alkaa pikkuhiljaa kyrsimään, vaikka kokkaushommat ovatkin saaneet kaivattua muutosta tavanomaisiin rutiineihin, eikä juurikaan närästä ja on kai sitten vähemmän sitä kiinteytettävää loppuvuodelle. Olen ollut nyt kuitenkin itselleni armollinen ja syönyt pieniä määriä hiilareita silloin tällöin. Mutta rehellisyyden nimissä, olen jo suunnitellut, että vedän jäätelöä saavillisen naamaani kun ensimmäinen kunnon supistus tulee.

Huomenna taas perhevalmennukseen katsomaan dioja jotka luetaan meille ääneen ja kuuntelemään kysymyksiä joihin ei osata vastata... Jos olis ollut viime viikon tavoin kuuma ilma, en olis mennyt. Nyt se on vain tekosyy käydä vähän ihmisten ilmoilla.

Vointeja mammat! MR 33+6

 

MR No todellakin helpotti oloa kun lämpötila tippui meillä silsälläkin 20 astettta Sori vaan kaikille kesälomailijoille ja niille jotka tykkäävät lämmöstä. Kyllä mäkin tykkään sitte taas heinäkuussa. Tosin mulle iski viikonloppuna jäätävä flunssa :snotty: joten eipä se olo ole tälläkään hetkellä mikään loistava, mutta en tiedä miten olisin selvinnyt siitä helteestä ja flunssasta samaan aikaan. Mieskin yritti jokupäivä lohduttaa mua kun itkeäpillitin sitä että olen koko ajan kipeä jostain että eikös se ole niin että mitä kipeämpi mä oon odotusaikana niin sitä enemmän vauva saa vastustuskykyä. Toivottavasti!!!!!

Mullakin on tömpsis häntäluu vihoitellut välillä enkä pysty puoltatuntia kauempaa istumaan samassa asennossa, onneksi meillä on läppäri jonka saa vietyä sohvalle mukanaan Tsemppiä kipujen kanssa, ei oo kivaa vaan maata sängyssä kun sielläkin tulee paikat kipeäksi.

Mites Olivian synnytystapa-arvio meni?

Mulla oli eilen lääkäri, jossa katsottiin että vauva mahtuu ihan hyvin tulemaan alakautta ja kaikki oli muutenkin ok. Jotain kuplia näkyi vauvan suolistossa ja lääkäri sanoi että haluaa vielä viikonpäästä katsoa sitä ultralla, ei kuulemma mitään vakavaa mut halus vaan tarkistaa. Kohdun suu oli kiinni ja kiinteä, eli ei mitään merkkejäkään synnytyksen alusta vielä. Painoarvio on n. kolme ja puolkiloa laskettuna aikan, mikäli sinne saakka mennään, eli ei mitenkään isoa vauvelia ole tulossa =)

Painokin oli mulla pudonnut sen verran mitä viimeisen kuukauden aikana on tullut lisää =) ja se on ihan positiivista, ettei ole tullut kuin vähän reilu kymmenen kiloa lisää koko aikana. No ei mun oikeasti ole edes nälkä kun vauva on vienyt kaiken tilan vatsalaukulta ja se on ihan positiivista, kunhan osaisin sitten kun vauva tulee ulos niin syödä yhtä pieniä aterioita kuin nyt on pakko.

Zalea paranemisia, ei kenenkään oo tarkoitus töillään itseään kiusata raskausaikana, eikä siitä valitettavasti mitaleitakaan saa jos väkisin töissä käy joten nyt vaan parantelet itsesi parempaan kuntoon sairaslomalla, ja haet sitten lisääkin jos siltä tuntuu!!! Täälläkin on vauva välillä todella hiljaa pitkän aikaa ja sitten taas tuntuu että paripäivääkin menee ihan koko ajan. Ja jos hän on hiljaa niin en mäkään tahdo saada häntä liikkeelle. Makea mehu ja suklaa on ihan hyviä aineita herättelyyn kun verensokeri nousee humahtamalla niin yleensä vauvakin rupeaa liikkumaan. Ja sit yks hyvä on kun laittaa kännykän soimaan vatsanpäälle aika isolla niin kyllä siihen pitäisi herätä sikeämpi unisenkin.

Joku kysyi siitä pesänrakennusvimmasta, mulla olis kyllä halua tehdä vaikka mitä mutta jaksaminen ei riitä. Ja nyt vielä tää flunssa... Pitäisi kyllä laittaa ihan ne kaikki viimeisetkin vauvan tarvikkeet paikoilleen nyt vielä kun saa rauhassa laittaa, mutta tuntuu ettei vaan tahdo jaksaa.

Sannuli ja Nykerö 36+2

 

Heijssan... Sannuli: puhelin on loistava idea! Tilanne tällä hetkellä on, että 5 päivä punkan pohjalla menossa. Pystyn nousemaan hetkeksi, vessareissuja ja ruuan hakemista varten, mutta heti kohta pitää mennä makaamaan jotta kipu laukeaa. Neuvolalääkäri puhelimitse neuvoi jopa ottamaan buranaa 2 kpl panacodin kanssa, jotta lääkinnästäkin olis jotain apua. Oon syöny sitä panacodia maksimimäärän nyt viime torstaista asti ja jouduinpa tuossa iltana eräänä tilaamaan apua ihan 112 ku tuskat oli niin kovat. Ei ne muuta osanneet auttaa ku synnytyslääkärin konsultoinnin perusteella antoivat diapamin. No onneksi sain sit maanantaina tuolta neuvolalääkäriltä lähetteen fysioterapiaan ja eilen kävin ekan kerran ja huomenna seuraavan. Ärsyttää ku veli on tyttöystävänsä kans tulossa tänään pariks yöks välietapille meille ja ei voi edes siivota. Nyt täytyy miettiä mistä kaikesta keskusteltiin.... Pesänrakennusvimma: Joo, olis... Äitiyspakkauskin on viimein tulossa, ei malta odottaa! Paino: oli viimesessä neovolassa noussut muistaakseni 11 kg, et jos se normaali on koko raskausaikana sen 12 kg ni ei paha, siis ku mulla on muuten paino noussu viimesten vuosien aikana tasaisesti. Ja nyt ku on kipuja ni ruokaa ei mene edes hakemaan ku ihan viimeisessä hädässä . Perjantaina on seuraava neuvola, et kiva nähdä mitä on tapahtunut. Edellisessä neuvolassa nousua oli n. 600 g per viikko ku sitä edellisessä se oli n. 800 g. Nyt olis hirvee himo liikkua. Vannoin eräälle ystävälle, että jos tuo jalka ikinä enää paranee, ni mä osallistun kaikkiin mahdollisiin vauvajoogiin jne. Mitä vaan tältä kylältä löytyy. En enää ikinä aio joutua sängynpohjalle tällasen asian takia. Anteeksi ku kaikki on yhtäpötköä, mutta kirjottelen puhelimella ni tekstinkäsittely on vaikeaa. zalea 32+2

 

zalea: ollaankohan me samalla terveydenhoitoalueella? mä olin nimittäin 7.6. varhainen vuorovaikutus - luennolla Ei ollu niin hyvä kuin eka psykologin luento, mut kiva siellä oli kuitenkin käydä. Pikaista paranemista! :hug: Muoks: uteliaisuus vei voiton! luinkin sun foorumiviestejä ja huomasin, että ollaan melkeen naapureita Mä asun ihan eteläisen rajan takana Näin myös, että olet joskus osallistunut Äitejä Karkkilasta -keskusteluun, mäkin voisin joskus osallistua tapaamisiin tulevaisuudessa, jos uskallan Oletteko tutustuneet enemmän?

Sannuli: kiitos nyt on vähän parempi päivä paitsi sade estääkin pihahommien tekemisen, joten oon joutunu ottaan iisisti

Tuleeko teillä vauva-pakokauhua? Kun odottaa esikoista niin aina välillä muhun iskee hillitön epäusko, pakokauhu ja ties mikä... että miten elämä muuttuu, miten me pärjätään ja kaikkea sellaista... ois ehkä ollu tarpeen hankkia ees vauvanhoitokokemusta jostain ennen tätä...

voikaa hyvin,
tömpsis ja super 27+6

 

Tömpsis: En itse asiassa ole tutustunu täällä keneenkää :ashamed: ja siinä ketjussahan onkin ollut aika hiljaista. Sä oot siis Vihdistä? Täytyy tavata joskus! Ai ei ollu hyvä? No onneks en sitte missannut hirveesti. Ja siitä aiheesta löytyy varmaan ihan tosi paöjon asiaa ihan netistäkin, kun vaan alkaa etsimään. Tutustuitko siellä keneenkään, et oliko edes siinä suhteessa hyödyllinen käynti?

 

Voihan räkätauti :snotty: aamulla heräsin ni ei tullu ku pieni pihaus, ääni vallan hukassa. No onneks ei oo pakko puhua kenenkään kans.

zalea saman päätöksen kans tehneenä, lupaan liikkua niin paljon ku mahdollista synnytyksen jälkeen. Nyt on maattu kipeenä jo ihan tarpeeks, pakko saada fyysistä kuntoa takaisin.

tömpsis juu on mullekin muutaman kerran tullut sellanen olo että apua ihanko oikeesti me saadaan vauva josta mä huolehdin seuraavat 18 vuotta taukoomatta. Tähän asti on aina hoitolapset saanu viimeistään parin päivän sisällä palauttaa vanhemmilleen ni ei oo ollu stressiä mutta miten sitä jaksaa kokoajan. Siis semmoset tunteet on ihan ohimeneviä onneks. Nyt on useammin ruvennut vaan tuleen onnellisuuden tunne siitä että nyt on jo lähes varmaa että kaikki menee loppuun asti hyvin ja me saadaan kohta vauveli ihan syliin asti. Tälläviikolla oon jostain syystä ruvennut näkemään joka yö unia vauvasta kun aikaisemmin en oo kun ehkä pari kertaa koko raskausaikana nähnyt vauvaunia. Kai sitä alitajuntaisesti nyt on enemmän ruvennut valmistautumaan jo siihen vauva arkeen kun tähän asti on aina vaan odottanut raskauden seuraavaa vaihetta.

Tänään on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota ainakin makkarit kuntoon. Ärsyttää kun on voimat ihan hukassa ja tekemistä olis vaikka kuinka!

Sannuli ja Nykerö 36+3

 

Heippa kaikki! :wave:

Selviän minäkin joskus kirjoittamaan... Ja toivottavasti saan tämän lähetettyäkin, ettei taas kaadu koko systeemi. Kovasti kyllä lueskelen aina muiden kuulumisia, mutta sitten se oma kirjoittelu jää aika vähille. : / tosin eipä tuota kerrottavaakaan kovin ole ollut, kun taidan edelleen pitää listan häntäpaikkaa.

Sannuli, Olivia, aamuyö, MR ja viu, teillä on tosiaan H-hetki käsillä jo ihan pian. Hujui! Pelottaako teitä synnytys? Mulla on sinne matkaa vielä reilut 20 viikkoa ja silti aina välillä mietin, että selviänköhän mä siitä... Ja toisinaan taas on varsin levollinen olo, että harva siihen kuolee ja hyvin se menee. Mutta ehkä sitä sitten loppumetreillä alkaa olla jo niin tuskastunut omaan oloon, että on ihan valmis synnyttämään

Pol82, mukava lueskella sun kuulumisia, kun sä menet mua edellä noin kuukauden. Mulla on ens viikolla sitten rakenneultra. Toivottavasti pikkuisella olisi kaikki hyvin. Ja olispa hauska kuulla jo, että kumpi sieltä on tulollaan. Sitten juhannuksena paukkuukin 20 vkoa rikki ja siirrytään raskauden jälkipuoliskolle.

Miten muuten teidän miehet on suhtautuneet vauvan sukupuoleen? toivooko /toivoiko ne jompaa kumpaa? entä ootteko ite toivoneet jompaa kumpaa? Mä en osaa sanoa, että kumpaa toivoisin, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että tyttö sieltä on tulossa. Mies arvelee, että poika. Mä sanoin jo, että ala henkisesti valmistautua siihen, että se onkin tyttö

Zalea, mä luulen kans, että magnesium auttaa noihin kramppeihin ja kipuihin. Ja en tiedä, että siitä olisi mitään haittaa raskausaikana. Mutta on tosi kurjaa, jos on noin kipeä. Tsemppiä!

Tsemppiä kaikille kaikenlaisiin vaivoihin! Ja kovasti onnea ja voimia niille, ketkä pääsevät tositoimiin!

Tuiskuli ja Ma(i)sa 18+3

 

Sannuli, aamuyö, Olivia ja Viu Täältä myös tsemppitoivotukset loppumetreille!

Tuiskuli mukava kuulla sinustakin! Me jätettiin sukupuoli kysymättä, kun mies ei saanut päätettyä kantaansa siihen, että haluaako tietää. Sanoi kyllä mulle, että "sä haluut kumminkin tietää". Luulin näkeväni pojan vehkeet, mutta jotenkin en osaa olla kuitenkaan ihan sataprosenttisen varma. No onpahan tosiaan lokakuulle asti jännitettävää. Näin muuten viime yönä ekan synnytysunenkin. Siinä meille kyllä syntyi tyttö. Jokohan ne näin alkaa pikku hiljaa synnytysasiatkin hiipimään mieleen.

Zalealle jaksamista ja paranemista! Toivottavasti sun olo pian helpottaa. Kamalaa tuollainen.

Voikaas hyvin!! Nyt tämä lähtee mahapalleronsa kanssa pihahommiin :wave:

Joanmi + matkustaja 22+3