Tänne on tullut niin paljon kommentteja, että en millään nyt pysty kommentoimaan kaikkia, anteeksi.. Mutta mieleen jäi kyllä
Hiisin poikalupaus ja hyvin mennyt ultra! :heart: Ihanaa!
Te, joilla vielä pahoinvointi vaivaa, erityisesti
Twinflower, toivottavasti helpottais jo hiukan! Itsellä se on ihan päiväkohtaista - välillä on ollu tosi pahoja päiviä, välillä taas ei tunnu missään. Oksentanu en kyllä ole kertaakaan. Ehkä johtuu myös syömisistä, meinaa välillä jäädä vähän pitkiksi noi ruokailuvälit. Oon alkanu syödä porkkanoita ja marjoja välipaloiksi, ettei maha pääsis niin tyhjäksi.
Mayinka, mulleki suositeltiin sokerirasitusta ihan vaan siksi, että mun lähisuvussa on diabetesta. Nykysuositusten mukaan se pitäisi tehdä kaks kertaa, mutta mun ruokailu- ja liikuntatottumusten ja painoindeksin perusteella neuvolan täti sanoi, että kertakin riittää. Mutta mä aion jättää sen niin myöhäiseks ku mahdollista, ellei sitten virtsaan tuu glukoosia - sittenhän se on menoa samantien...
Hääpuku on tosiaan nyt sitte pieni ongelma. Mutta siinä on kyllä nyöritys takana, tosin siinä on myös vetoketju. Mietin itse, että jos sen vetoketjun poistaa, se vois vaikka toimiakin. Ja jospa tää hyperstimulaatio-turvotus laskis kuitenkin vähän siihen mennessä eikä maha ehtis niin paljon pullahtaa...
No, varasin ajan ompelijalle parin viikon päästä, katsotaan sitte tilannetta. Eipä tässä nyt stressaaminenkaan auta eikä tilannetta miksikään muuta.
Maikkis, mullakin oli eka ajatus, että voisitkohan sä kuitenkin vaihtaa tätiä, jos on kurjaa.. mun yks ystävä on todella joutunu kärsii oman neuvolatätinsä takia, ja nykyään heidän välinsä ovat sellaiset, ettei mun ystäväni puhu sanaakaan ylimääräistä käynneillään, vastaa vain kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti. Aika ikävä juttu sekin, neuvolastahan pitäisi saada tukea ja apua, jos tulee tiukka tilanne.
Mulle tuli tänään kutsu np-ultraan, se olis 27.8. Päätettiin sitten kuitenkin loppujen lopuksi, ettei osallistuta seulontoihin, mutta käydään vaan tossa ultrassa - onhan se kiva nähdä mitä tuolla kohdussa tapahtuu.. Nauratti vaan ne ohjeet, jotka tuli kutsun mukana. Ensin niissä sanottiin, että tutkimus tehdään emättimen kautta ja se on kivuton, ja sitte muistutettiin, että napakoru on otettava pois ennen tutkimusta..
missä ne oikein luulee, että se napakoru on? tai napa ylipäänsä..?
Bling, täälläkään ei kuunnella neuvolassa sydänääniä ennenkuin viikosta 10 eteenpäin. Ja musta oli kans ne kaikki esitteet tosi ihania. Oon kirjoitellu muutenkin raskauspäiväkirjaa, ihan vaan, että muistan sitten myöhemminkin, miltä tää kaikki on tuntunu.
En tiedä, miten te muut koette, mutta mulle tän raskauden tajuaminen tuntuu olevan hiukan vaikeaa. Toimin kyllä just niinku pitääki, syön oikeita ruokia, oon lisänny kalsiumia ruokavalioon, liikun ja rentoudun, teen lantiopohjalihasten jumppaa jne jne, mutta musta ei vieläkään yhtään TUNNU siltä, että olisin raskaana. En tiedä, mitä mä oikein odotin.. Mutta niinku jo aikasemmin sanoin, onneksi tähän äitiyteen saa kasvaa raskauden aikana pikkuhiljaa. Eikä mulla siis mitään negatiivisiakaan tunteita ole, päin vastoin! Olen onnellinen, että meille tulee vauva, mutta jotenkin vaan ihmettelen, että mistä se oikein tulee...
sekopää mikä sekopää..