nimi josta ajattelit,että voi lapsi raukkaa..

Jasmiini, nätti nimi, mutta oli tavattoman koominen sukunimen kanssa. Aune tuttavan pikkuvauvalla. Sylvi 2v. muskarissa. Ja sitten nämä väkisin väännetyt yhdysnimet, sekä Jimit ja Jesset ja muut koiran nimeltä (anteeksi nyt vaan) kuulostavat. On kiva sitten olla 65v. ja Jimi...

Mutta kun se Jimi on 65 v, niin moni muukin 65 v on nimeltään Jimi.

Silti. On nimiä, jotka ei kerta kaikkiaan sovi vanhalle ihmiselle. Tai uskottavalle liikemiehelle.

 

kivi ja yrjänä

 

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2003-12-28,104:2:194544,1:0:0:0:0:0:

Huomaskohan kukaan että Orkkuli oli hyvinkin tavismamman näkönen? Lapsiakin oli 4.
Miten se on mahdollista?
Mä kun olen ymmärtänyt että jos ei ole sitä tavisnimeä, niin ihminen on kiusattu lapsena vähintään mielisairaaksi.
Ja että kyllä ne oudomman nimen omaavat ONNEKSI voivat vaihtaa nimensä aikuisina.
Silti Orkkuli on pysynyt Orkkulina. Sulautunut hyvin tavismammoihin. Saanut 4 lasta (nimestään huolimatta). Eli.......

Minä huomasin
Olen törmännyt Orkkuliin joskus muinoin, eikä hän silloinkaan vaikuttanut nimestään kärsivän. Eikä piiloitellut rinnassaan ollutta nimikylttiä. Oli siis töissä eräässä paikassa jossa kävin.
Eikä hän ole nimeään vaihtanut....yllättävää kyllä, tuntemani nimenvaihtajat olivat alunperin Liisa, Virpi, Tiina ja Sanna, ja he vaihtoivat erikoisempiin nimiin . Orkkulin omilla lapsillakin taisi olla erikoisemmat nimet, mikä kertonee myös siitä että massasta poikkeaminen ei ehkä olekaan ollut niin traumaattista mitä luullaan.
Ehkä asia ei olekaan niin, että erikoisempi etunimi pilaa lapsen elämän väistämättä

 

Pälvi :ashamed:
Vauva-lehdessä (tms) oli kerran haastattelu äidistä, joka sai lapsensa 15-vuotiaana ja sen nimi oli Pälvi...

Ja lehdessä oli kastetuissa jokuaika sitten Onneli Unelma :/

 

No huh on nimiä

Kaameta oli lukee lehtijuttu jossa oli 2v poika nimeltään UKKO... no haloo sanon minä
Tota jarna nimeä en kyllä osaa sisäistää... Onko se naisen vai miehen nimi. Jaana tai Jarno??
Sitte on kauheeta, vaikka äiti onki suomenruottalainen niin lapsilla nimet jessica, camilla ja daniella ja tavis suomalainen sukunimi, sanotaan nyt vaikka heikkinen. Sitä ei voi ymmärtää!!

Sitte kastettuja luin paikkallislehdestä niin oli mein lapsen nimet viety... prkl. Siitä sitte oli tykätty!

 

Pälvi :ashamed:
Vauva-lehdessä (tms) oli kerran haastattelu äidistä, joka sai lapsensa 15-vuotiaana ja sen nimi oli Pälvi...

Ja lehdessä oli kastetuissa jokuaika sitten Onneli Unelma :/

oliko sukunimi *****? siis pälvin...

 

Silti. On nimiä, jotka ei kerta kaikkiaan sovi vanhalle ihmiselle. Tai uskottavalle liikemiehelle.

Ja joidenkin mielestä taas vanhojen äijien nimet eivät sovi pikkuisille pojille.

 

Pälvi :ashamed:
Vauva-lehdessä (tms) oli kerran haastattelu äidistä, joka sai lapsensa 15-vuotiaana ja sen nimi oli Pälvi...

Ja lehdessä oli kastetuissa jokuaika sitten Onneli Unelma :/

oliko sukunimi *****? siis pälvin...

Toivottavasti ei :ashamed:
oli sillä ihan nätti toinen nimi, mut en muista sitä enää...

 

No huh on nimiä


Sitte on kauheeta, vaikka äiti onki suomenruottalainen niin lapsilla nimet jessica, camilla ja daniella ja tavis suomalainen sukunimi, sanotaan nyt vaikka heikkinen. Sitä ei voi ymmärtää!!

tä? no eikä oo kauheeta!

tai ehkä mä ajattelen niin ku mä oon niin hyvin sisäistany sen että suomessa on kaks kieltä ja ne ei silläänsä erotu niin paljon toisistaan että nimet ois "eriparia"
enkä oo mun siskon, tai mun omaa nimeäni mitenkään hirveeks...

tai mun veljen. suomenkielinen nimi ja ruotsinkielinen sukunimi...

 

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2003-12-28,104:2:194544,1:0:0:0:0:0:

Huomaskohan kukaan että Orkkuli oli hyvinkin tavismamman näkönen? Lapsiakin oli 4.
Miten se on mahdollista?
Mä kun olen ymmärtänyt että jos ei ole sitä tavisnimeä, niin ihminen on kiusattu lapsena vähintään mielisairaaksi.
Ja että kyllä ne oudomman nimen omaavat ONNEKSI voivat vaihtaa nimensä aikuisina.
Silti Orkkuli on pysynyt Orkkulina. Sulautunut hyvin tavismammoihin. Saanut 4 lasta (nimestään huolimatta). Eli.......

Minä huomasin
Olen törmännyt Orkkuliin joskus muinoin, eikä hän silloinkaan vaikuttanut nimestään kärsivän. Eikä piiloitellut rinnassaan ollutta nimikylttiä. Oli siis töissä eräässä paikassa jossa kävin.
Eikä hän ole nimeään vaihtanut....yllättävää kyllä, tuntemani nimenvaihtajat olivat alunperin Liisa, Virpi, Tiina ja Sanna, ja he vaihtoivat erikoisempiin nimiin . Orkkulin omilla lapsillakin taisi olla erikoisemmat nimet, mikä kertonee myös siitä että massasta poikkeaminen ei ehkä olekaan ollut niin traumaattista mitä luullaan.
Ehkä asia ei olekaan niin, että erikoisempi etunimi pilaa lapsen elämän väistämättä

Voiskohan se olla niin


Mun tuntemat nimenvaihtajat on kanssa sarjaa Katja, Marjo, Pirjo jne.
Lukuunottamatta mun serkkuani jolla oli uniikki nimi, mutta se vaihtoi sen päälle 4kybäsenä vieläkin erikoisempaan

 

Yksi kauheimmista nimistä mitä olen kuullut on Ruurik. Ja kyseessä kuitenkin alle kouluikäinen.

 

Mun tuntemat nimenvaihtajat on kanssa sarjaa Katja, Marjo, Pirjo jne.
Lukuunottamatta mun serkkuani jolla oli uniikki nimi, mutta se vaihtoi sen päälle 4kybäsenä vieläkin erikoisempaan

Mutta "erikoinen nimi=kiusaaminen ja koko elämän läpi kestävä kärsimys"- teorian mukaan sun serkunkin olisi pitänyt vaihtaa nimensä Janneksi tai Annaksi
Hitto. Onko palstamammat olleet VÄÄRÄSSÄ?!

 

Mieheni opettaa yläkoulussa. Heillä oli hiljattain info ja vanhempainilta ensisyksynä tuleville seiskaluokkalaisille. Kaikki opettajat saivat nimilistat, joissa uuddet oppilaat oli laitettu aakosjärjestykseen luokittain, tytöt ja pojat sekaisin. Listaa silmäillessään oli miehellä sattunut silmään nimi, josta hän ei voinut päätellä, että kyseessä tyttö vai poika. Oli sitten kääntynyt siinä paikalla olleiden kollegoiden puoleen, mutta sama tulos. Koska ko. oppilas ei ollut kenenkään heidän valvontaluokassa, jättivät asian sillä erää sikseen. Olivat tuumanneet, että toivottavasti habitus on sellainen, että asian laidan voi todeta nolaamatta lasta - vaikea nimittäin on uskoa, että lapsi kokisi suureksi kunniaksi sellaisen nimen, josta ei voi sukupuolta päätellä.

Tiedän toki, että on vanhempia, jotka pitävät ihan ykkösasiana kasvatusperiaatteissaan sukupuoletonta kasvatusta. Mietin vain sitä, että miten lapsen identiteetin kehityksen käy, jos lapsella on sellainen nimi ja ulkomuoto, että ulkopuoliset eivät niistä voi päätellä lapsen sukupuolta - ja vielä kaiken kukkuraksi lapsi on saanut sukupuolettoman kasvatuksen eikä siis tiedä sitä asiaa itsekään!! Myönnän suosiolla, että kuvittelemani skenaario on lähes mahdoton ainakaan Suomessa, mutta miehen vanhempainillassa vastaan tullut tilanne kuitenkin oli jo jotain siihen suuntaan.

Kertomani tapaus sai minut - jos ei nyt säälimään - niin kuitenkin myötämielellä ajattelemaan lasta, jonka vanhemmat ovat halunneet antaa lapselleen niin uniikin nimen. Sydämestäni toivon, että he ovat kyenneet antamaan lapselleen myös sellaisen itsetunnon ja muut elämän eväät, että lapsi jaksaa kaikissa tilanteissa kantaa uniikin nimensä.

Lisään vielä, että monipuolinen kirjo nimistössä on virkistävää monimuotoisuutta kulttuurissamme, mutta jossain menee kuitenkin raja, joka nimeä antavien vanhempien olisi syytä tiedostaa.

 

No huh on nimiä

Kaameta oli lukee lehtijuttu jossa oli 2v poika nimeltään UKKO... no haloo sanon minä
Tota jarna nimeä en kyllä osaa sisäistää... Onko se naisen vai miehen nimi. Jaana tai Jarno??
Sitte on kauheeta, vaikka äiti onki suomenruottalainen niin lapsilla nimet jessica, camilla ja daniella ja tavis suomalainen sukunimi, sanotaan nyt vaikka heikkinen. Sitä ei voi ymmärtää!!

Sitte kastettuja luin paikkallislehdestä niin oli mein lapsen nimet viety... prkl. Siitä sitte oli tykätty!

Mikä siinä Ukossa niin kauheaa on?

Meidän pojasta olis hyvin voinut tulla Ukko, lempinimenä sitä käytetään vieläkin. Ja pojalla on Ukko-niminen kaveri, aivan valloittava kiharapää... itselleni ei siis ole koskaan tullut mieleenkään, etteikö nimi sopisi pienelle pojallekin.

Ja huom! Mä en nyt sitten halua ruveta riitelemään - mukavaa olisi kuulla asiallisia mielipiteitä ja mielikuvia. Nämä nimiasiat on niin kiehtovia.

 

Petriina

tästä tuli mieleen vanhempien yhdistelmät. Eli Jani ja Nina antaisivat lapselle nimeksi Janina. Robert ja Bertta -> Robertta. jne

Voi elämä. Ja tuollaisia varmaan löytyy kans. Meillä NIIN ihanat nimet, että pakko laittaa lapsellekin. (hakkaa päätä seinään)

Ystäväni äiti on nimeltään Sherry, isä on Randy ja niin tuli ystävästä Sherrandy. Ihan mukava ja erikoinen nimi, ainakin näin mun suuhun.

 

Tätä keskustelua seuraanneena olen tullut siihen tulokseen, että aikuisia ihmisiä taitaa kaivella jonkun lapsen nimet enemmän, kun niitä lapsia ja niiden kavereita

Harvoin mie oon törmänny lapsiin jotaka lällättelis toisille rumasta nimestä.. =)

 

Harvoin mie oon törmänny lapsiin jotaka lällättelis toisille rumasta nimestä.. =)

Mun kohdalle on kyllä osunut ja varsinkin kun koulussa se menee niin että yksi keksii jotain tosi hauskaa toisen nimestä, muut intoutuu ja yht'äkkiä ei kukaan edes tiedä mikä on sun oikea nimi. Vanhemmat ei oikein ajatelleet mun kohdalla, ainakaan sitä että ehkä mua saatettaisiin kiusata.

 

Tätä keskustelua seuraanneena olen tullut siihen tulokseen, että aikuisia ihmisiä taitaa kaivella jonkun lapsen nimet enemmän, kun niitä lapsia ja niiden kavereita

Niinpä.
Esimerkiksi meidän tytön nimi, Melike, ei ole tuottanut minkäänlaista päänvaivaa lapsille. Homma menee näin esim. puistossa:
- Mikä sun nimi on?
- Melike. Entä sun?
- Kiia
- Leikiks mun kaa?
- Joo
Ja leikki alkaa.
Mutta Kiian äiti ei pääse asiasta yli sitten millään. "Siis mikä hänen nimensä on? Elina? Melina? Siis mikä? Melike? Siis onko se oikea nimi? Mikä se olikaan, Melinda? Merete? Merike? Marika?" :headwall: . On se niin vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa... Joskus mietin, pitäisikö vastavuoroisuusperiaatteen vuoksi kutsua Kiiaa Miiaksi, Piiaksi tai Tiiaksi, mutten viitsi alentua sellaiseen.

 

Menee osittain ohi aiheen mutta tiedän tapauksen, jossa Sirkka niminen nainen rakastui mieheen, jonka sukunimi on *****. Niin naisen nimeksi sitten tuli naimisiinmenon myötä Sirkka *****.
On kuulemma saanut kerran jos toisenkin sanoa nimensä uudestaan.

 

Harvoin mie oon törmänny lapsiin jotaka lällättelis toisille rumasta nimestä.. =)

Mun kohdalle on kyllä osunut ja varsinkin kun koulussa se menee niin että yksi keksii jotain tosi hauskaa toisen nimestä, muut intoutuu ja yht'äkkiä ei kukaan edes tiedä mikä on sun oikea nimi. Vanhemmat ei oikein ajatelleet mun kohdalla, ainakaan sitä että ehkä mua saatettaisiin kiusata.

Oon ihan "normi" nimistäkin kuullu sitä keksimistä ja lällättelyä =)
Vissiin outoja sukulaislapsia miulla, kun eivät ole toista sen mukaan arvostelleet, mikä nimi hänellä on

Tästä kommentista saattaa tulla paskaa niskaan, mut oon ihan sitämieltä et se erilaisuuden hyväksyminen myös nimiasioissa lähtee ihan kotonta vanhemmista..
Jos vanhemmat ovat kovia arvostelemaan toisia, niin lapsikin omaksuu sen helposti..

 

Menee osittain ohi aiheen mutta tiedän tapauksen, jossa Sirkka niminen nainen rakastui mieheen, jonka sukunimi on *****. Niin naisen nimeksi sitten tuli naimisiinmenon myötä Sirkka *****.
On kuulemma saanut kerran jos toisenkin sanoa nimensä uudestaan.

Sen osoitteenakin on Sirkka, asuu jossain pohjoisessa =)
Tuli vastaan kun olin töissä numeropalvelussa.
Mä tunnen miehen kotimaasta herran nimeltään Aydin *****, jonka kotikaupunki on Aydin

 

Tätä keskustelua seuraanneena olen tullut siihen tulokseen, että aikuisia ihmisiä taitaa kaivella jonkun lapsen nimet enemmän, kun niitä lapsia ja niiden kavereita

Niinpä.
Esimerkiksi meidän tytön nimi, Melike, ei ole tuottanut minkäänlaista päänvaivaa lapsille. Homma menee näin esim. puistossa:
- Mikä sun nimi on?
- Melike. Entä sun?
- Kiia
- Leikiks mun kaa?
- Joo
Ja leikki alkaa.
Mutta Kiian äiti ei pääse asiasta yli sitten millään. "Siis mikä hänen nimensä on? Elina? Melina? Siis mikä? Melike? Siis onko se oikea nimi? Mikä se olikaan, Melinda? Merete? Merike? Marika?" :headwall: . On se niin vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa... Joskus mietin, pitäisikö vastavuoroisuusperiaatteen vuoksi kutsua Kiiaa Miiaksi, Piiaksi tai Tiiaksi, mutten viitsi alentua sellaiseen.

Oon huomannu saman

Ja muuten tosi nätti nimi sun tytöllä

 

Menee osittain ohi aiheen mutta tiedän tapauksen, jossa Sirkka niminen nainen rakastui mieheen, jonka sukunimi on *****. Niin naisen nimeksi sitten tuli naimisiinmenon myötä Sirkka *****.
On kuulemma saanut kerran jos toisenkin sanoa nimensä uudestaan.

Sen osoitteenakin on Sirkka, asuu jossain pohjoisessa =)
Tuli vastaan kun olin töissä numeropalvelussa.
Mä tunnen miehen kotimaasta herran nimeltään Aydin *****, jonka kotikaupunki on Aydin

Tota asuinpaikkaa en tiennytkään. Jopas on sattunut

 

Harvoin mie oon törmänny lapsiin jotaka lällättelis toisille rumasta nimestä.. =)

Mun kohdalle on kyllä osunut ja varsinkin kun koulussa se menee niin että yksi keksii jotain tosi hauskaa toisen nimestä, muut intoutuu ja yht'äkkiä ei kukaan edes tiedä mikä on sun oikea nimi. Vanhemmat ei oikein ajatelleet mun kohdalla, ainakaan sitä että ehkä mua saatettaisiin kiusata.

Oon ihan "normi" nimistäkin kuullu sitä keksimistä ja lällättelyä =)
Vissiin outoja sukulaislapsia miulla, kun eivät ole toista sen mukaan arvostelleet, mikä nimi hänellä on

Tästä kommentista saattaa tulla paskaa niskaan, mut oon ihan sitämieltä et se erilaisuuden hyväksyminen myös nimiasioissa lähtee ihan kotonta vanhemmista..
Jos vanhemmat ovat kovia arvostelemaan toisia, niin lapsikin omaksuu sen helposti..

Samaa mieltä.
Anna anna panna, Hanna anna panna, Jussil roikkuu pussit, jne. Siinä joitain muistoja omilta kouluajoiltani. Eikä kyseessä olleet kovinkaan erikoiset nimet...
Ja kaikenlainen suvaitsevaisuus lähtee kotoa. Oli kyseessä sitten nimet tai jokin muu asia.

 

Väinö sopii nykyisille 70 v ukoille, ei tarhaikäsille

Väinö, Urho, Toivo ym. on minusta sata kertaa kauniimpia nimiä kuin vaikka Mico, Niclas tai Jessica. Nämä on ihan makuasioita.

Mie oon sun kans samaa mieltä "kakkos" vieras. Ja sitä paitsi eihän kukaan ole koko elämäänsä tarhaikäinen.