Maanantai 23.7.
Haltia.................kp 1/31-36...............yk9.......................1.lapsi
Äippä2006.........kp 4/?.......................yk1......................2.lapsi
Nasutin85..........kp 5/24.....................yk2......................1.lapsi
Whisnefka..........kp 7/26-32................yk8......................1.lapsi
Hempukka87......kp 7/30-32................yk10....................1.lapsi
Pippa.................kp 13/28-30..............yk1......................1.lapsi
Wiivi84..............kp 14/30-32..............yk9.......................2.lapsi
Äippä84.............kp 14/29...................yk6......................3.lapsi
Hissu.................kp 18/29-34..............yk4......................2.lapsi
Riquli.................kp 21/26...................yk3.......................2.lapsi
Äityli-84.............kp 22/34-40..............yk11.....................2.lapsi
Khalawah...........kp 20/28...................yk1.......................3.lapsi
Bayan Fare.........kp 27/32-?................yk7.......................1.lapsi
Piksu.................kp 27/27-29..............yk2.......................1.lapsi
Ines..................kp 32/?.....................yk6.......................1.lapsi
Telma................kp 32/34-?................yk5.......................1.lapsi Anna333............kp 40/78...................yk 13....................1.lapsi
Mimmali..............kp 46/31-33..............yk1.......................1.lapsi
Perhoinen84.......kp 66/31...................yk 1.......................3.lapsi
Nea85................kp 55/34...................yk 1.......................1.lapsi
Plussanneet
Mmiilia
Saitu
MiiaMaria
Freija
Oikukas
Suvitus
Päivittelin uudelleen, koska tipuin, ja kp on nyt siis 1. Masentaa ja v**ttaa kuin pientä oravaa. Nyt tuntuu, että olen aivan kypsä tähän yrittämiseen. Mun elämässä ei oo mitään järkeä, kun kokoajan toivon sitä tärppiä ja suunnittelen asioita "kun meillä on kohta lapsi". Elän ikäänkuin jo sitä, että pian meistä tulee perhe, ja kattia kanssa, aina sama juttu, pyöritään täällä miehen kanssa kahdestaan päivästä ja kuukaudesta toiseen, eikä vauvaa saada vaikka kuinka toivotaan. Enää en jaksa ajatella elämääni "sitten kun mullakin on vauva" vaan keskityn ihanaan ja rakastavaan mieheeni ja itseeni. Päätin aloittaa laihdutuksen, opiskelun, tehokkaan työskentelyn ja liikunnan. Aijon käyttää jatkossa kaiken sen energian, minkä tähän asti olen käyttänyt vauvan toivomiseen nyt itseeni, mieheeni ja parisuhteeseen. En yksinkertaisesti nyt näytä sitä vauvaa saavan, niin en jaksa enää jännäilläkkään. Varmaan nyt ollaan sillein tjottailu linjalla, ja jossain vaiheessa gynelle kun saan aikaiseksi.
Kamalasti onnea teille muille, mä olen nyt ihan lannistunut ja pakko kai se on tajuta, ettei se vauva nyt näytä ainakaan luomusti tulevan. Pakko lopettaa tämä itsensä rääkkääminen. :'( Toivotaan, että muiden odottelu palkitaan paremmin :heart: