Nyt saan itsekin pitkästä aikaa aikaiseksi kirjoittaa tänne. kerran jo yritin, mutta kaksplussa ei oikein toiminut ja mun kirjoitukset ei mennyt läpi. Mutta siis ennen kaikkea onnea Wiivi mä kyllä jotenkin tiesin tuon =) kuinka kauan teillä olikaan yritystä takana?
Ja muille. Mulla samanlaista masennus tunnelmaa. ei tästä tunnu tulevan mitään. Epäillyn ovulaation aikaan taidettiin harrastaa seksiä yhden kerran, joten on suoranainen ihme jos nyt tämän ajan jälkeen raskaudun. En siis odota yhtään mitään. Taas yksi kaveri sai vauva, ja toinen kertoi olevansa raskaan. Tinttu Ymmärrän tasan tarkkaan tuon vauvakateuden. En kehtaa ääneen sanoa, mutta tulee vain paha mieli, kun tuollakin naisella on jo ennestään kaksi lasta, alkoi puhumaan että vauva olis ehkä kiva viime keväänä ja nyt sitten on raskaana sen kummempia yrittämättä. Mä taas mietin (niinkuin joka joulun lähestyess) että olenkohan mä ensi jouluna onnellisesti raskaana ja saan maailman parhaan lahjan. Tiedän, ettei muiden vauvat ole multa pois. Alkaa vaan kypsyttää, kun jotkut luulee, ettei me muka niin edes haluttais vauvaa. Ja muuta kun ei haluttaiskaan. Viikonloppua vietettiin kavereiden kanssa, ja paikalla oli liuta lapsia. Mieskin oli kotiin päästessä ensimmäisenä sitä mieltä että meille niitä vauvoja kanssa. ihanaa :heart: että sekin alkaa olla yhtä kuumeissaan kuin minä. Tämä kateus ehkä johtuu siitä, että mulla on pelko saanko mä ikinä lasta. Kyllä mä odottaisin vaikka 3 vuotta jos tietäisin, että sitten se vauva tulee, mutta kun en tiedä jäänkö kokonaan lapsettomaksi, sekin on mahdollista, niin en aina jaksa olla positiivinen.
Tosi angstia taas, mutta taitaa tämä syksy ja pimeyskin masentaa, ja muutenkin luulen, että olen tulossa kipeäksi. Ykhdellä rakkaalla kaverilla muuten oli kohdun ulkoinen raskaus. Se oli aika kamala asia, koska hekin toivovat ensimmäistä lastaan. Kaveriltani jouduttiin poistamaan toinen munajohdin. No kaikkea sitä kans sattuu.
Mutta plussatuulia kaikille. Ja koitetaan jaksaa ja piristyäkin.