Muslimeilta puuttuu kokonaan huumorintaju.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdasmieliset muslimit
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27145340]Usko on Jumalan teko, ei kukaan ihminen "osaa" uskoa. Rukoile kokeeksi ja pyydä, että saisit "kyvyn" uskoa. Ja ihmettele sitten itsekin, kun sen uskon saat, että "mites minä fiksu ihminen näin nyt hurahdin" :D[/QUOTE]

Aikoinaan tuokin on tullut kokeiltua. Ihan oikeasti. Ei olleet helppoja aikoja ja kaipasin jotakin helpotusta. Uskosta en sitä löytänyt. Ihan hyvin sieltä noustiin silloinkin ja nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että näin on ihan hyvä. Usko ei vaan ole kaikkien juttu.
 
[QUOTE="vieras";27147788]Aikoinaan tuokin on tullut kokeiltua. Ihan oikeasti. Ei olleet helppoja aikoja ja kaipasin jotakin helpotusta. Uskosta en sitä löytänyt. Ihan hyvin sieltä noustiin silloinkin ja nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että näin on ihan hyvä. Usko ei vaan ole kaikkien juttu.[/QUOTE]

Tartun kiinni taas kuin takiaispallo.:) Ei ole pakko tarkemmin kertoilla, mutta sun teksti jätti kysymyksiä.
- Olitko oikeasti uskossa? Kuinka kauan? Löytyikö ketä sieltä langan toisesta päästä?
- Oliko sulla siis jotenkin kuva että usko Jeesukseen auttaa elämän vaikeuksissa? Usko auttaa usein, mutta ei auta aina, ja sen ei ole tarkoitus poistaa ahdistuksen tuntemista. Vrt. joskus kertomani mies joka sairastui uskoontulon jälkeen MS-tautiin.
 
[QUOTE="Uskis";27147953]Tartun kiinni taas kuin takiaispallo.:) Ei ole pakko tarkemmin kertoilla, mutta sun teksti jätti kysymyksiä.
- Olitko oikeasti uskossa? Kuinka kauan? Löytyikö ketä sieltä langan toisesta päästä?
- Oliko sulla siis jotenkin kuva että usko Jeesukseen auttaa elämän vaikeuksissa? Usko auttaa usein, mutta ei auta aina, ja sen ei ole tarkoitus poistaa ahdistuksen tuntemista. Vrt. joskus kertomani mies joka sairastui uskoontulon jälkeen MS-tautiin.[/QUOTE]

Aika auttaa myös usein elämän vaikeuksissa, ei tietenkään aina. Ja esim ahdistukseen, johon aika ei auta, haetaan apua lääkäriltä. Sama sattuman kanssa, joskus toimii, joskus ei. Ja Allahin. Ja veden juonnin. Ja ja ja.
 
Jos palataan alkuperäiseen aiheeseen, niin tulee mieleen joskus näistä äärimuslimien teoista lukiessa, että pitäisi lukea joskus huvin puoleen Koraani läpi, jotta näkisi mihin tilanteeseen raiskaukset ja tappokäskyt on oikeasti kulloinkin tarkoitettu. Onko meistä suomalaisista taviksista arvioimaan niitä, jos ne suurat otetaan pois asiayhteydestään ja ei lueta koko kirjaa eikä tunneta kunnolla historiaa ja kielitiedettä? Jos joku Iranin moskeijassa ikänsä viettänyt muslimi kuulee että Raamatussa kehotetaan yhdessä kohtaa esim. eläinuhreihin, niin hän voi olettaa että nyt sitten kristittyjen tulisi tehdä niin, jos hän ei tule vastavuoroisesti lukeneeksi UT:sta että eläinuhrit ovat jo vanha juttu.

Mutta, eipä kristittynä tarvitse lukea Koraania läpi, eikä lukea jonkun muunkaan uskonnon kirjaa, vaikka se oppi olisi miten lempeä ja herttainen tahansa. Vaikka joku keksisi maailman lempeimmän jumaluuden joka ei antaisi ihmisten edes ärähtää toisilleen tai tehdä ameeballekaan pahaa, niin ei se sitä tarkoittaisi että se jumaluus olisi olemassa. Kristitty tietää kuka on Pomo. :)
 
[QUOTE="vieras";27148105]Aika auttaa myös usein elämän vaikeuksissa, ei tietenkään aina. Ja esim ahdistukseen, johon aika ei auta, haetaan apua lääkäriltä. Sama sattuman kanssa, joskus toimii, joskus ei. Ja Allahin. Ja veden juonnin. Ja ja ja.[/QUOTE]

Olitkohan sä nyt se sama vieras jolta kysyin...no olit tai et, niin Jumala on luonut myös esilletuomasi "ajan" joka auttaa. Ja myös psyyken, joka ei onneksi pysty kokemaan ahdistusta samankaltaisena ja yhtä vahvana koko ajan, muuten meillä ei tulisi mistään mitään. Se, että aika parantaa haavat on myös Jumalan teko.
Eiks ollutkin ärsyttävä vastaus. :D No, en halua jankata, mutta Jumala auttaa siis sekä suoraan että elämän kautta.
 
taide auttaa kaikkeen. Avartaa maailmankuvaa. Ainakin näin meille länsimaissa käsitettä taide, avataan.

Eikö ihan täällä suomessakin ole ollut niitä taiteilijoita jotka ovat kiduttaneet eläimiä taiteen nimissä. Millä tavalla esim löytöeläinkissan rääkkääminen hengiltä "auttaa kaikkeen"? Maailmankuvaa se kyllä avartaa, totta. Onneksi on idiootteja jotka ihan oikeasti kertoo omalla nimellää kiduttavansa eläimiä ym. Mutta ei se siltikään kovinkaan positiivista ole...

Sori, aika OT, mutta oli pakko takertua :D

Ja linkki vielä,
Teemu M
 
[QUOTE="Uskis";27147953]Tartun kiinni taas kuin takiaispallo.:) Ei ole pakko tarkemmin kertoilla, mutta sun teksti jätti kysymyksiä.
- Olitko oikeasti uskossa? Kuinka kauan? Löytyikö ketä sieltä langan toisesta päästä?
- Oliko sulla siis jotenkin kuva että usko Jeesukseen auttaa elämän vaikeuksissa? Usko auttaa usein, mutta ei auta aina, ja sen ei ole tarkoitus poistaa ahdistuksen tuntemista. Vrt. joskus kertomani mies joka sairastui uskoontulon jälkeen MS-tautiin.[/QUOTE]

Esitit nämä kysymykset minulle eli olen eri vieras, kuin tuo joka sinulle vastasi.

En ole koskaan ollut uskossa. Aikoinaan minulla oli tosi vaikeaa ja koska oma olotila oli aivan kauhea, yritin, josko uskosta olisi apua. Rukoilin ja luin raamattua. Halusin tulla uskoon. Yritin mennä puolitiehen Jumalaa vastaan ja toivoin, että hän auttaisi loppumatkassa.

Ja kyllä minulla oli ajatus, että uskoon tuleminen voisi helpottaa. Jotenkin löytyisi syy elää ja merkitys omalle elämälle jotenkin avautuisi. Mutta en löytänyt sitä kautta apua. Se juttu ei koskaan oikein avautunut minulle. Vaikeaa on vain päättää, että nyt uskon ja olla tietoisesti ajattelematta, että en oikeasti taida kuitenkaan. Mutta kuten sanoin, näin on ihan hyvä.
 
[QUOTE="vieras";27148210]Esitit nämä kysymykset minulle eli olen eri vieras, kuin tuo joka sinulle vastasi.

En ole koskaan ollut uskossa. Aikoinaan minulla oli tosi vaikeaa ja koska oma olotila oli aivan kauhea, yritin, josko uskosta olisi apua. Rukoilin ja luin raamattua. Halusin tulla uskoon. Yritin mennä puolitiehen Jumalaa vastaan ja toivoin, että hän auttaisi loppumatkassa.

Ja kyllä minulla oli ajatus, että uskoon tuleminen voisi helpottaa. Jotenkin löytyisi syy elää ja merkitys omalle elämälle jotenkin avautuisi. Mutta en löytänyt sitä kautta apua. Se juttu ei koskaan oikein avautunut minulle. Vaikeaa on vain päättää, että nyt uskon ja olla tietoisesti ajattelematta, että en oikeasti taida kuitenkaan. Mutta kuten sanoin, näin on ihan hyvä.[/QUOTE]

Enempää sua häiritsemättä sanon, että kannattaa mennä vähän eläväisempään seurakunnan kokoukseen. Hellareille, vapikseen, luterilaisten eläväisempiin juttuihin. Siellä Jumalan läsnäolon voi tuntea, nuo jutut muuttuu eläväksi, koska uskossa on pohjimmiltaan kyse Persoonan kohtaamisesta.
On kuin katsoisi 3d-laseilla elokuvaa jota on katsellut aikaisemmin ilman niitä laseja.

Ja omilla lihaksilla eli psyykellä ei kannata uskoa, eli hokea "minä uskon, minä uskon" vaikkei uskoisikaan; silloin se menee uskottelun, eikä uskon puolelle. Ainakaan tämä ei mulla kirkonpenkissä toiminut. Usko on lahjaksi saatu olotila, ei oman psyyken suoritus tai pinnistelyn tulos.
Sanot vaan Jumalalle että "tee minusta uskova", niin Hän kyllä tekee, koit sinä sen vahvasti tai et, se usko-olotila siirtyy sinuun ulkopuolelta.

Jumalalle on hyvä olla rehellinen, Hänelle voi myöntää ettei usko eikä nämä jutut aukene. Jeesuksen luo tuli sairaan lapsen isä, joka tiesi epäilevänsä. Hän sanoikin Jeesukselle hyvin: "Auta minun epäuskoani!"

Mutta seurakuntaan siis, siellä Jumala on vahvemmin läsnä. :)
 
Arvasin. Luin lähes koko ketjun läpi ja taas kävi niin; kun kritisoidaan muslimeja ja heidän käyttäytymistään, heti tulee porukka vastaavasti heittämään lokaa kristittyjen puoleen. Miksi ihmeessä on niin vaikea myöntää se, mikä selvästi näkyy; Muslimit jopa tappavat niinkin pienen asian vuoksi kuin video, kristityistä vaikea olisi vastaavanlaista uskoa. Kyse ei ole pelkästään uskonnosta, vaan ihan tietyn ihmisryhmän koko ajattelutavasta ja siitä, mikä on heille moraalista ja mikä ei.
En henkilökohtaisesti tunne yhtäkään muslimia, joten en ehkä joidenkin mielestä ole "oikeanlainen" edes sanomaan mielipidettäni. Mutta silti yksi ainoa muslimi, jonka hieman paremmin tiedän , asui naapurissa suomalaisen vaimonsa ja kahden lapsen kanssa. Muutama vuosi meni ja isä lähti Irakiin ja vei lapset mukanaan äidiltä salaa. Tunnen hyvin kymmeniä kristittyjä , eikä heistä kukaan ole tehnyt mitään tuollaista.Yhden muslimin tiedän hieman etäisemmin, ja heti tuollaista tapahtui.
 
Länsimäissahan maallinen kultuuri pitää kristityt aisoissa toisin kuin teokraattisissa arabimaissa. Uskalla edes ajatella millaista täällä olisi jos kristityillä olisi absoluuttinen valta. Varmaan kuolemantuomio jumalanpilkasta kuten vuoteen 1823 asti Suomessa oli.

Että kristittyä rakkautta kaikille vaan, paitsi jos olet vääräuskoinen, homo tai ateisti.
 
[QUOTE="vieras";27146828]Heh, sitäpä tässä ihmetellään ja odotellaan, että edes pikkupaukun saisivat tieteelliseen koekäyttöön kehiteltyä :D[/QUOTE]

Todistakaa te se vitun taivasvelhonne olemassaolo tai pitäkää turpanne kiinni.
 
[QUOTE="vieras";27148621]Länsimäissahan maallinen kultuuri pitää kristityt aisoissa toisin kuin teokraattisissa arabimaissa. Uskalla edes ajatella millaista täällä olisi jos kristityillä olisi absoluuttinen valta. Varmaan kuolemantuomio jumalanpilkasta kuten vuoteen 1823 asti Suomessa oli.

Että kristittyä rakkautta kaikille vaan, paitsi jos olet vääräuskoinen, homo tai ateisti.[/QUOTE]

Samoin, jos olet vääräuskoinen, homo tai ateisti islaminuskoisessa maassa niin ei kunnian kukko laula...
 
[QUOTE="...";27150936]Samoin, jos olet vääräuskoinen, homo tai ateisti islaminuskoisessa maassa niin ei kunnian kukko laula...[/QUOTE]

Totta, ja tuota settiä ei kiitos tänne. Lukasin juuri uutisia niin eihän helvetti tuollaista käytöstä oikeuta mikään. Pitäkää se muslimit islam siellä omissa maissanne jos haluatte pysyä siellä keskiajallanne. Tai luopukaa siitä jos haluatte joskus tälle aikakaudelle.

Ja sama bullshitti löytyy kristinuskosta. Täällä vain ei ole fundamentalistinen kristitty teokratia vallassa/niin voimakkaasti kansassa kiinni. Onneksi.
 
[QUOTE="Uskis";27148325]Enempää sua häiritsemättä sanon, että kannattaa mennä vähän eläväisempään seurakunnan kokoukseen. Hellareille, vapikseen, luterilaisten eläväisempiin juttuihin. Siellä Jumalan läsnäolon voi tuntea, nuo jutut muuttuu eläväksi, koska uskossa on pohjimmiltaan kyse Persoonan kohtaamisesta.
On kuin katsoisi 3d-laseilla elokuvaa jota on katsellut aikaisemmin ilman niitä laseja.

Ja omilla lihaksilla eli psyykellä ei kannata uskoa, eli hokea "minä uskon, minä uskon" vaikkei uskoisikaan; silloin se menee uskottelun, eikä uskon puolelle. Ainakaan tämä ei mulla kirkonpenkissä toiminut. Usko on lahjaksi saatu olotila, ei oman psyyken suoritus tai pinnistelyn tulos.
Sanot vaan Jumalalle että "tee minusta uskova", niin Hän kyllä tekee, koit sinä sen vahvasti tai et, se usko-olotila siirtyy sinuun ulkopuolelta.

Jumalalle on hyvä olla rehellinen, Hänelle voi myöntää ettei usko eikä nämä jutut aukene. Jeesuksen luo tuli sairaan lapsen isä, joka tiesi epäilevänsä. Hän sanoikin Jeesukselle hyvin: "Auta minun epäuskoani!"

Mutta seurakuntaan siis, siellä Jumala on vahvemmin läsnä. :)[/QUOTE]

Itse asiassa kävin silloin aikoinaan myös kahden eri eläväisemmän porukan jutuissa. Toisessa kävin kerran ja toisessa muutaman kerran. Jotenkin vaan se maailma tuntui tosi vieraalta ja vaikka tahdoin itse uskoa, mun jotenkin kävi sääliksi niitä siellä olevia ihmisiä. Vähän tietysti ristiriitaista, mutta tuntuivat jotenkin niin aivopestyiltä. Teki mieli mennä ravistamaan ja sanoa, että herää. Tuo, jossa kävin vain kerran, vaikutti ihan oikeasti jopa vaaralliselta. Toinen oli lähempänä omaa maailmankuvaani, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Pohjimmiltaan halusin oman yksityisen jumalasuhteen, mutta en sitä yksin löytänyt ja siksi ajauduin käymään noissa jutuissa.

Olen samaa mieltä tuosta väkisin uskomisesta. Ei se tosiaan ainakaan niin onnistu.

Minun etsikkoaikani kuitenkin oli ja meni. Olen tullut toisenlaiseen lopputulemaan ja en muuta kaipaa. Kiitos kuitenkin viesteistäsi.
 
[QUOTE="vieras";27151102]Itse asiassa kävin silloin aikoinaan myös kahden eri eläväisemmän porukan jutuissa. Toisessa kävin kerran ja toisessa muutaman kerran. Jotenkin vaan se maailma tuntui tosi vieraalta ja vaikka tahdoin itse uskoa, mun jotenkin kävi sääliksi niitä siellä olevia ihmisiä. Vähän tietysti ristiriitaista, mutta tuntuivat jotenkin niin aivopestyiltä. Teki mieli mennä ravistamaan ja sanoa, että herää. Tuo, jossa kävin vain kerran, vaikutti ihan oikeasti jopa vaaralliselta. Toinen oli lähempänä omaa maailmankuvaani, mutta jotenkin ei kuitenkaan. Pohjimmiltaan halusin oman yksityisen jumalasuhteen, mutta en sitä yksin löytänyt ja siksi ajauduin käymään noissa jutuissa.

Olen samaa mieltä tuosta väkisin uskomisesta. Ei se tosiaan ainakaan niin onnistu.

Minun etsikkoaikani kuitenkin oli ja meni. Olen tullut toisenlaiseen lopputulemaan ja en muuta kaipaa. Kiitos kuitenkin viesteistäsi.[/QUOTE]

Ok. Mua vaan kiinnostaa usein ne tilanteet jolloin homma ei toimi, eli kun ihminen jostain syystä ei pääse usko-juttuun sisälle. Onko välttämättä juuri silloin sen ihmisen aika tulla uskoon (vaikka oma mielipiteeni on että jokaiselle se olisi tärkeää hoitaa pois alta mahdollisimman pian) vai mikä se syy aina kulloinkin on.

Mutta, kun uskominen tulee ylhäältä ja ne jutut kolahtaa vain Jumalan antamana, niin ehkä Jumala avaa sulle näitä juttuja vielä. :) Joillekin se tapahtuu pitkän kaavan kautta ja yksilöllisesti (jos se ihminen itse on siis myöntyväinen).

P.S. Seurakuntien tilaisuudet voi vaikuttaa ulkopuolisista siltä että joku aivoton lammaslauma istuu penkissä, mutta ei me aivopestyjä olla, jokainen on siellä ihan omasta halustaan. :D
 

Yhteistyössä