Mulla palaa käpy tuon neljävuotiaan kanssa *räyh*

[en mäkään]

No mulla on 1 vuotias joka heti kun sängystä nostan ja lasken lattialle alottaa karmeen itkun! Ei niinkun yksin voi olla yhtään.!! Ja jos otan jotakin kädestä mikä on kielletty koskemasta,siitä alkaa vinkuna tai jos laitan oven kiinni perässä ni siitäkin alkaa. Ja joka aamu!!! Tänään sain sitte sellaset raivarit jo, että tyttö jäi kattoo monttu auki, mut mitä se tekikään heti sen jälkeen..meni repii pyykkejä narulta!!! Mä en v***tu kanssa jaksa yhtään kun mikään päivä ei oo kiva vaan se alkaa aina itkulla!!!

Hae apua itsellesi, kuulostaa huolestuttavalta jos pinnasi on oikeasti noin kireällä noin pienen lapsen kanssa.

Hormonitkin kait vaikuttaa oon puolvälissä raskaana, mutta kun tuntuu että mä en jaksaisi nyt yksin.. Mies tulee kotiin puol 11 aina illalla ja lähtee 6.30. Millasta apua mä sitte hakisin?

Tässä taitaa olla kierre. Äidillä on pahaolla niin lapsella on pahaolla. Koitappa (vaikka kuin v*****) hetki touhuilla lapsen kanssa jotain lapsesta kivaa jos tilanne rauhoittuis ja pysy rauhallisena. Jos räyhäät tilanne pahenee, lapsi on sulla vielä tosi pieni ymmärtämään miksi äiti on pahallapäällä. Voisit varmaan puhua neuvolassa asiasta.

Mä puhuin just eilen.. ja se sano että kaikki perhentyöntekijät on ylibuukattuja..*itku*

 

["paapopaapo" äitejä]

Aloittajalla ei ole homma hanskassa lapsensa kanssa. Olet päästänyt sen liian helpolla ja kuritta kasvatttanut. Nyt sit maksat ihan omista virheistäsi. Hauskaa loppuelämää teille Kannattaa hommata apua mahdollisimman pian ennen kuin lapsi vie koko vallan talossa tai se on kyllä sen jo tehnyt, mut ha tosiaan apua ja korjatkaa tilanne.
Kuulostaa ihan tosiaan siltä, et se kakara pompottaa sua menen tullen

Ahaa Kertoisitko tarkemmin mitä mä oon käytännön tasolla tehnyt väärin? Osaisin sit kasvattaa jatkossa paremmin?

Pidä sille lapsellesi kunnon rajat. Seuraamuksia pitää olla jos ei tottele ja ole hiljaa. Neljä vuotias ymmärtää tuollaisen asian hyvin kun jo paljon pienempikin jo tajuaa.
Neljä vuotias ei käyttäydy noin jos tietää, että huonosta käyttäytymisestä seuraa jotain hänelle inhottavaa. Ja niistä asioista ei lipsuta jos jotain sanotaan. Tuosta sinun viestistäsi saa selvästi sellaisen kuvan, että teillä ei näin ole menetelty. Hyvästä käyttäytymisestä voi palkita jollain mukavalla, mutta jos homma ei toimi niin ei sitten sitä mukavaakaan tule.
Itse esim jos lapsi tykkäisi lähteä esim vaikka sinne kirjastoon niin en lähtisi jos huonosti käyttäytyy. Lapselle on opetettava, että huudolla ei saa periksi mitään.
Tämä on minun mielestä kaiken a ja o, minkä niin moni vanhempi unohtaa. Ihan kuin ne lapset menisi rikki jos niitä komentaa tai saisi jotain vaurioita.

 

[Kata-76]

Kuulostaa tylsistymiseltä, millä te päivät täytätte? Meidän 4 v. myös rasittava toisinaan jos ei sille keksi puuhaa eikä ole kavereita. Kun yhdessä puuhaillaan niin on itse aurinkoisuus.

No kun sepä se,kun tosiaan touhotetaan vaikka mitä,tänä aamuna käytiin jo viemässä auto huoltoon ja käveltiin huoltsikalle aamukahville ja sämpylälle. Nyt kotona,luin pojalle kirjan ja sen jälkeen istahdin hetkeks tähän. Mut eiiiii,kun koko ajan pitäis olla viihdyttämässä :/ kohta ollaan lähdössä kirjastoon kunhan aukeaa,mutta oon alkanu pelätä tuon muksun kanssa kahdestaan liikkumista kun kaikesta pitää aina osottaa mieltään.. mut päällimmäisenä just toi että mikään ei riitä,kun kokoajan on vaatimassa enemmän ja enemmän

Tai siis sinä touhotit aamulla paljon! Lapsen näkökulmasta tuossa nyt ei niin hirveästi mitään tekemistä ollut (muuta kuin kävely). Minusta lapsella pitäisi olla enemmän (ulkona) liikkumista ja vapaata ulkoleikkiä, siis oikeasti sellaista touhua että myös hiki tulee. Tämä on huomattavasti helpompaa toteuttaa, jos lapsen kanssa leikkii toinen samanikäinen, koska ne kyllä keksii juoksemista, pelaamista ja hyppimistä helposti.
Toki ikä tekee myös sen että aina välillä mikään ei kelpaa ja kaikki on hankalaa, mutta minä ehdottaisin enemmän ulkoliikuntaa (pihaleikkejä, pyöräilyä, juoksua,...) ja vähemmän asioilla käymistä.

 

[ap]

No mulla on 1 vuotias joka heti kun sängystä nostan ja lasken lattialle alottaa karmeen itkun! Ei niinkun yksin voi olla yhtään.!! Ja jos otan jotakin kädestä mikä on kielletty koskemasta,siitä alkaa vinkuna tai jos laitan oven kiinni perässä ni siitäkin alkaa. Ja joka aamu!!! Tänään sain sitte sellaset raivarit jo, että tyttö jäi kattoo monttu auki, mut mitä se tekikään heti sen jälkeen..meni repii pyykkejä narulta!!! Mä en v***tu kanssa jaksa yhtään kun mikään päivä ei oo kiva vaan se alkaa aina itkulla!!!

Hae apua itsellesi, kuulostaa huolestuttavalta jos pinnasi on oikeasti noin kireällä noin pienen lapsen kanssa.

Hormonitkin kait vaikuttaa oon puolvälissä raskaana, mutta kun tuntuu että mä en jaksaisi nyt yksin.. Mies tulee kotiin puol 11 aina illalla ja lähtee 6.30. Millasta apua mä sitte hakisin?

Onko sulla ketään kavereita/tuttuja joiden kanssa voisitte kyläillä tai ulkoilla? Kaikki sympatiat sulle..mies teki työpäivää kellon ympäri kun poika oli vuoden ikäinen ja asuttiin mulle täysin vieraassa kaupungissa,ei tuttuja,ei mitään :/ Se oli semmonen vaihe elämässä,mutta hajottavaa,myönnän!

Meillä on juuri sama tilanne.! Täällä ei ole mulle ketään tuttuja ja tuntuu että toi lapsi vaan haluaa kiusata mua.. Ja mua itkettää ja raivottaa samaan aikaan kun sit kun mies tulee kotiin ja alkaa torumaan tyttöä jostain asiasta ja sanon sille että tiedäkkö mä kuuntelen tota tunnista toiseen ja sä rähjäät noin pienestä, tai no ei nyt mies rähjää muttta selvästikin itekin menettää hermojaan niin .. en tiedä mitä tekisin!!

Mä en oikein osaa neuvoa :/ Jotenkin vaan sitkuttelin sen vuoden ja jälkeenpäin oon miettiny että kaikkeen sitä on ruvennu. Lähinnä siis just tuo että muuttaa nyt vieraaseen kaupunkiin vauvan kanssa ilman tukiverkkoa. Vaikka miten kehtuuttas ja tuntuu että ei jaksa mitään,niin mä olin aina mahdollisimman paljon ulkona. Lähteminen oli kamalaa ja tuntui ettei ikinä pääse ovesta ulos,mutta sit kun pääsi ja kävi rattaiden kanssa kunnon lenkin niin seinät kesti pystyssä taas vähän kauemmin Ja sillä aikaa kun lapsi nukkuu päiväunia,niin pyhitä ne hetket itselles et ees vilkase keittiöön,kun nostat jalat kattoon ja kuuntelet hyvää musiikkia ja luet jotain hömppälehtiä. Siinä mun hengissäpysymisniksit

 

[en mäkään]

Ja sitte kun just noi perhetyöntekijät..siis miksi niitten pitää kuulua sos.piiriin? Sit jos meen kertoo onkelmistani niin kohta mulla ei oo enää lastakaan,ainakaan omassa kodissani..pelottaa puhua sellasille..mutta tosiaan, kun ne on neuvolan mukaan nekin ylibuukattuja, niin mitä mä seuraavaksi keksin sitte mistä saan apua?

 

[ap]

Aloittajalla ei ole homma hanskassa lapsensa kanssa. Olet päästänyt sen liian helpolla ja kuritta kasvatttanut. Nyt sit maksat ihan omista virheistäsi. Hauskaa loppuelämää teille Kannattaa hommata apua mahdollisimman pian ennen kuin lapsi vie koko vallan talossa tai se on kyllä sen jo tehnyt, mut ha tosiaan apua ja korjatkaa tilanne.
Kuulostaa ihan tosiaan siltä, et se kakara pompottaa sua menen tullen

Ahaa Kertoisitko tarkemmin mitä mä oon käytännön tasolla tehnyt väärin? Osaisin sit kasvattaa jatkossa paremmin?

Pidä sille lapsellesi kunnon rajat. Seuraamuksia pitää olla jos ei tottele ja ole hiljaa. Neljä vuotias ymmärtää tuollaisen asian hyvin kun jo paljon pienempikin jo tajuaa.
Neljä vuotias ei käyttäydy noin jos tietää, että huonosta käyttäytymisestä seuraa jotain hänelle inhottavaa. Ja niistä asioista ei lipsuta jos jotain sanotaan. Tuosta sinun viestistäsi saa selvästi sellaisen kuvan, että teillä ei näin ole menetelty. Hyvästä käyttäytymisestä voi palkita jollain mukavalla, mutta jos homma ei toimi niin ei sitten sitä mukavaakaan tule.
Itse esim jos lapsi tykkäisi lähteä esim vaikka sinne kirjastoon niin en lähtisi jos huonosti käyttäytyy. Lapselle on opetettava, että huudolla ei saa periksi mitään.
Tämä on minun mielestä kaiken a ja o, minkä niin moni vanhempi unohtaa. Ihan kuin ne lapset menisi rikki jos niitä komentaa tai saisi jotain vaurioita.

öö..meillä on rajat kyllä..enkä nyt oikein ymmärrä että mistä sä nyt sait päähäsi ettei meillä käytetä rangaistuksia tai kehuja? En mielestäni sanonut niin missään viestissä,eli päättelit sen omasta päästäsi koska SUN mielestä nelivuotias ei käyttäydy noin? Tosi kiva että jaksoit kehitellä päässäsi kokonaisen tarinan ihan mua varten,mutta ikävä sanoa että olet väärässä ja sun mielikuvasi meni metsään

 

[vieras]

Tai siis sinä touhotit aamulla paljon! Lapsen näkökulmasta tuossa nyt ei niin hirveästi mitään tekemistä ollut (muuta kuin kävely).

Olipa hyvä huomio. Monesti menemiset ja mukamielekkäät tekemiset ovat aikuisten hommia. Ei tietenkään pidä elää elämäänsä lapsen ehdoilla, mutta on hyvä huomata, että ei se kauppareissu välttämättä ole lapsentasoista virikettä.

 

[ap]

Tai siis sinä touhotit aamulla paljon! Lapsen näkökulmasta tuossa nyt ei niin hirveästi mitään tekemistä ollut (muuta kuin kävely).

Olipa hyvä huomio. Monesti menemiset ja mukamielekkäät tekemiset ovat aikuisten hommia. Ei tietenkään pidä elää elämäänsä lapsen ehdoilla, mutta on hyvä huomata, että ei se kauppareissu välttämättä ole lapsentasoista virikettä.

Niih..en kyllä lapsen kanssa kauppaan lähtiskään. Valitettavasti mun nyt vaan oli vietävä se auto huoltoon kun oli aika sovittu. Ja kuinka paljon sitä tekemistä sit pitäisi olla yhden päivän aikana? Kohta mennään sinne kirjastoon ja sit syödään,päiväunet,ulos palloa potkimaan..eli vaihtoehtona on että omistan koko päivän lapselle ulkoilun merkeissä tai tylsistytän lapsen "aikuisten asioilla" niinkuin vaikka pakollisella ruuanlaitolla..?

 

[vieras]

4v on jo niin iso, että tarha tekis hyvää Ei olis tylsää. Ja ihan vaan vaikka semmosta puolipäivä hoitoa.

 

[höh]

Ja taas se alotti tossa, ilman mitään syytä, voi vitt*! Kävelee ympyrää ja huutaa kurkku suorana itkua!

kaitpa sää juttelet lapsesi kanssa ja kysyt mikä on, mikä itkettää,mikä harmittaa?!!

 

[ap]

4v on jo niin iso, että tarha tekis hyvää Ei olis tylsää. Ja ihan vaan vaikka semmosta puolipäivä hoitoa.

Me ollaan kesälomalla.

 

[Kata-76]

Niih..en kyllä lapsen kanssa kauppaan lähtiskään. Valitettavasti mun nyt vaan oli vietävä se auto huoltoon kun oli aika sovittu. Ja kuinka paljon sitä tekemistä sit pitäisi olla yhden päivän aikana? Kohta mennään sinne kirjastoon ja sit syödään,päiväunet,ulos palloa potkimaan..eli vaihtoehtona on että omistan koko päivän lapselle ulkoilun merkeissä tai tylsistytän lapsen "aikuisten asioilla" niinkuin vaikka pakollisella ruuanlaitolla..?

Tottakai niitä asioita pitää hoitaa (ja ottaa lapsi silloin mukaan), mutta kun kyselit vinkkejä, niin minusta helpoin tapa saada lapsen märinää ja vonkumista loppumaan on tarjota lapselle keino sen energian purkamiseksi, että se ei kanavoidu siihen vinkumiseen. Eli riittävästi ulkoliikuntaa, niin todennäköisesti voimia ei jää niin paljoa valittamiseen Varmaankin kävelette/juoksette/pyöräilette (lapsi pyöräilee) sinne kirjastoon? Löytyisikö teidän alueelta lapselle kesäksi mitään jalkapallo/yleisurheilu/liikunta/uintikerhoa? Joihinkin pääsee jo 4 vuotiaana (ainakin täälläpäin).

 

[ap]

Ja taas se alotti tossa, ilman mitään syytä, voi vitt*! Kävelee ympyrää ja huutaa kurkku suorana itkua!

kaitpa sää juttelet lapsesi kanssa ja kysyt mikä on, mikä itkettää,mikä harmittaa?!!

Eikös tää lapsi ollut aika pieni,1v? Osaako jo puhua?

 

[ap]

Niih..en kyllä lapsen kanssa kauppaan lähtiskään. Valitettavasti mun nyt vaan oli vietävä se auto huoltoon kun oli aika sovittu. Ja kuinka paljon sitä tekemistä sit pitäisi olla yhden päivän aikana? Kohta mennään sinne kirjastoon ja sit syödään,päiväunet,ulos palloa potkimaan..eli vaihtoehtona on että omistan koko päivän lapselle ulkoilun merkeissä tai tylsistytän lapsen "aikuisten asioilla" niinkuin vaikka pakollisella ruuanlaitolla..?

Tottakai niitä asioita pitää hoitaa (ja ottaa lapsi silloin mukaan), mutta kun kyselit vinkkejä, niin minusta helpoin tapa saada lapsen märinää ja vonkumista loppumaan on tarjota lapselle keino sen energian purkamiseksi, että se ei kanavoidu siihen vinkumiseen. Eli riittävästi ulkoliikuntaa, niin todennäköisesti voimia ei jää niin paljoa valittamiseen Varmaankin kävelette/juoksette/pyöräilette (lapsi pyöräilee) sinne kirjastoon? Löytyisikö teidän alueelta lapselle kesäksi mitään jalkapallo/yleisurheilu/liikunta/uintikerhoa? Joihinkin pääsee jo 4 vuotiaana (ainakin täälläpäin).

Kyllähän me kävellään kun auto on siellä huollossa Ja ihan oikeessa oot tossa että energiaa pitäis saada purettua niin paljon kuin mahdollista. Tuntuu vaan niin käsittämättömältä,että oltiin eilen viereisellä futiskentällä KAKSI TUNTIA potkimassa palloa niin että muksu juoksi pää märkänä ja naama punaisena ja vielä sen jälkeen iltapalalla jakso vääntää ja vänistä :/ Rajat meillä on selkeet,kaks varotusta ja kolmannesta jäähylle. Mutta tätä menoo sais kohta koko päivän kulutettua ramppaamalla jäähylle ja pois.

 

[vieras]

Niih..en kyllä lapsen kanssa kauppaan lähtiskään. Valitettavasti mun nyt vaan oli vietävä se auto huoltoon kun oli aika sovittu. Ja kuinka paljon sitä tekemistä sit pitäisi olla yhden päivän aikana? Kohta mennään sinne kirjastoon ja sit syödään,päiväunet,ulos palloa potkimaan..eli vaihtoehtona on että omistan koko päivän lapselle ulkoilun merkeissä tai tylsistytän lapsen "aikuisten asioilla" niinkuin vaikka pakollisella ruuanlaitolla..?

Tottakai niitä asioita pitää hoitaa (ja ottaa lapsi silloin mukaan), mutta kun kyselit vinkkejä, niin minusta helpoin tapa saada lapsen märinää ja vonkumista loppumaan on tarjota lapselle keino sen energian purkamiseksi, että se ei kanavoidu siihen vinkumiseen. Eli riittävästi ulkoliikuntaa, niin todennäköisesti voimia ei jää niin paljoa valittamiseen Varmaankin kävelette/juoksette/pyöräilette (lapsi pyöräilee) sinne kirjastoon? Löytyisikö teidän alueelta lapselle kesäksi mitään jalkapallo/yleisurheilu/liikunta/uintikerhoa? Joihinkin pääsee jo 4 vuotiaana (ainakin täälläpäin).

Kyllähän me kävellään kun auto on siellä huollossa Ja ihan oikeessa oot tossa että energiaa pitäis saada purettua niin paljon kuin mahdollista. Tuntuu vaan niin käsittämättömältä,että oltiin eilen viereisellä futiskentällä KAKSI TUNTIA potkimassa palloa niin että muksu juoksi pää märkänä ja naama punaisena ja vielä sen jälkeen iltapalalla jakso vääntää ja vänistä :/ Rajat meillä on selkeet,kaks varotusta ja kolmannesta jäähylle. Mutta tätä menoo sais kohta koko päivän kulutettua ramppaamalla jäähylle ja pois.

Hei tuossa eilisessä oli lapsella varmaan jo väsymyskin syynä riskaamiseen. Eihän lasten kanssa koskaan ole täysin helppoa, mutta varmaan eniten auttaa lapsen asemaan asettuminen ja oman asenteen miettiminen.

 

[äh ei jaksa vääntää ku et kerta tajua mitä teet la]

Aloittajalla ei ole homma hanskassa lapsensa kanssa. Olet päästänyt sen liian helpolla ja kuritta kasvatttanut. Nyt sit maksat ihan omista virheistäsi. Hauskaa loppuelämää teille Kannattaa hommata apua mahdollisimman pian ennen kuin lapsi vie koko vallan talossa tai se on kyllä sen jo tehnyt, mut ha tosiaan apua ja korjatkaa tilanne.
Kuulostaa ihan tosiaan siltä, et se kakara pompottaa sua menen tullen

Ahaa Kertoisitko tarkemmin mitä mä oon käytännön tasolla tehnyt väärin? Osaisin sit kasvattaa jatkossa paremmin?

Pidä sille lapsellesi kunnon rajat. Seuraamuksia pitää olla jos ei tottele ja ole hiljaa. Neljä vuotias ymmärtää tuollaisen asian hyvin kun jo paljon pienempikin jo tajuaa.
Neljä vuotias ei käyttäydy noin jos tietää, että huonosta käyttäytymisestä seuraa jotain hänelle inhottavaa. Ja niistä asioista ei lipsuta jos jotain sanotaan. Tuosta sinun viestistäsi saa selvästi sellaisen kuvan, että teillä ei näin ole menetelty. Hyvästä käyttäytymisestä voi palkita jollain mukavalla, mutta jos homma ei toimi niin ei sitten sitä mukavaakaan tule.
Itse esim jos lapsi tykkäisi lähteä esim vaikka sinne kirjastoon niin en lähtisi jos huonosti käyttäytyy. Lapselle on opetettava, että huudolla ei saa periksi mitään.
Tämä on minun mielestä kaiken a ja o, minkä niin moni vanhempi unohtaa. Ihan kuin ne lapset menisi rikki jos niitä komentaa tai saisi jotain vaurioita.

öö..meillä on rajat kyllä..enkä nyt oikein ymmärrä että mistä sä nyt sait päähäsi ettei meillä käytetä rangaistuksia tai kehuja? En mielestäni sanonut niin missään viestissä,eli päättelit sen omasta päästäsi koska SUN mielestä nelivuotias ei käyttäydy noin? Tosi kiva että jaksoit kehitellä päässäsi kokonaisen tarinan ihan mua varten,mutta ikävä sanoa että olet väärässä ja sun mielikuvasi meni metsään

Siis ei mennyt pieleen. Ja sanoit, että lapsesi huutaa ja kiljuu koko ajan. Se tarkoittaa sitä, että rajat puuttuu tai niistä lipsutaan. Ei muuten niin tee. Ihan oikeasti ymmärrä jo
Mutta jos halua elämästäsi kurjaa niin jatkat samaan malliin. Tekisit edes lapsellesi palveluksen jos sitä rakastat ja olisi johdonmukainen.
En ymmärrä miksi nariset täällä jos kaikki kerta on hyvin ja et neuvoja kaipaa, muuta kuin et meidän lapsi on samanlainen ja plaaplaaplaa. Yrität nostaa itsesi arvoa sillä jotenkin ja tunetmaan itsesi paremmaksi vanhemmaksi vaikka tosuus on se että et osaa lastasi kasvattaa.

 

[en mäkään]

Ja taas se alotti tossa, ilman mitään syytä, voi vitt*! Kävelee ympyrää ja huutaa kurkku suorana itkua!

kaitpa sää juttelet lapsesi kanssa ja kysyt mikä on, mikä itkettää,mikä harmittaa?!!

Eikös tää lapsi ollut aika pieni,1v? Osaako jo puhua?

Ei osaa.

 

[ap]

Aloittajalla ei ole homma hanskassa lapsensa kanssa. Olet päästänyt sen liian helpolla ja kuritta kasvatttanut. Nyt sit maksat ihan omista virheistäsi. Hauskaa loppuelämää teille Kannattaa hommata apua mahdollisimman pian ennen kuin lapsi vie koko vallan talossa tai se on kyllä sen jo tehnyt, mut ha tosiaan apua ja korjatkaa tilanne.
Kuulostaa ihan tosiaan siltä, et se kakara pompottaa sua menen tullen

Ahaa Kertoisitko tarkemmin mitä mä oon käytännön tasolla tehnyt väärin? Osaisin sit kasvattaa jatkossa paremmin?

Pidä sille lapsellesi kunnon rajat. Seuraamuksia pitää olla jos ei tottele ja ole hiljaa. Neljä vuotias ymmärtää tuollaisen asian hyvin kun jo paljon pienempikin jo tajuaa.
Neljä vuotias ei käyttäydy noin jos tietää, että huonosta käyttäytymisestä seuraa jotain hänelle inhottavaa. Ja niistä asioista ei lipsuta jos jotain sanotaan. Tuosta sinun viestistäsi saa selvästi sellaisen kuvan, että teillä ei näin ole menetelty. Hyvästä käyttäytymisestä voi palkita jollain mukavalla, mutta jos homma ei toimi niin ei sitten sitä mukavaakaan tule.
Itse esim jos lapsi tykkäisi lähteä esim vaikka sinne kirjastoon niin en lähtisi jos huonosti käyttäytyy. Lapselle on opetettava, että huudolla ei saa periksi mitään.
Tämä on minun mielestä kaiken a ja o, minkä niin moni vanhempi unohtaa. Ihan kuin ne lapset menisi rikki jos niitä komentaa tai saisi jotain vaurioita.

öö..meillä on rajat kyllä..enkä nyt oikein ymmärrä että mistä sä nyt sait päähäsi ettei meillä käytetä rangaistuksia tai kehuja? En mielestäni sanonut niin missään viestissä,eli päättelit sen omasta päästäsi koska SUN mielestä nelivuotias ei käyttäydy noin? Tosi kiva että jaksoit kehitellä päässäsi kokonaisen tarinan ihan mua varten,mutta ikävä sanoa että olet väärässä ja sun mielikuvasi meni metsään

Siis ei mennyt pieleen. Ja sanoit, että lapsesi huutaa ja kiljuu koko ajan. Se tarkoittaa sitä, että rajat puuttuu tai niistä lipsutaan. Ei muuten niin tee. Ihan oikeasti ymmärrä jo
Mutta jos halua elämästäsi kurjaa niin jatkat samaan malliin. Tekisit edes lapsellesi palveluksen jos sitä rakastat ja olisi johdonmukainen.
En ymmärrä miksi nariset täällä jos kaikki kerta on hyvin ja et neuvoja kaipaa, muuta kuin et meidän lapsi on samanlainen ja plaaplaaplaa. Yrität nostaa itsesi arvoa sillä jotenkin ja tunetmaan itsesi paremmaksi vanhemmaksi vaikka tosuus on se että et osaa lastasi kasvattaa.

Mä en edelleenkään ymmärrä mistä sä päättelit ton kaiken. Siis tarkoittaako sun mielestä lapsen kiukuttelu sitä että rajoja ei ole? Mun elämä ei ole kurjaa,kiitos vaan. Ja kai täällä saa narista jos siltä tuntuu joskus vaan kaipaa ihan sitä vertaistukea tai lohtua siihen että muitakin on ja toi on ihan normaalia. Mutta sä saat kaikessa rauhassa olla sitä mieltä että mä en osaa lastani kasvattaa,valitettavasti mä en voi sun elämästä tehdä mitään vastaavia johtopäätökisä koska en sua tunne,enkä tiedä kuka siellä toisessa päässä näitä tekstejä suoltaa. Ja neuvoja en kysynyt Muistaakseni sanoin jo tossa aiemmassa viestissä että meillä on käytössä se kahden varoituksen taktiikka,kolmannesta jäähylle. Joka kerta. mä en ole niitä ihmisiä jotka napsivat luunappeja ja pöllyttävät hiuksista,sori.

Ja lopuksi: Laitatko tähän listaa että mitä mä tein väärin eilen kello 12? Tai toissapäivänä siinä välipalalla? Tai mitä mies teki väärin viikonloppuna iltapesuilla? Miten sä teksit näissä tilanteissa toisin?

 

[mie]

Asiaa kannattaa myös miettiä siltä kantilta, että minkälaisesta YKSIN tekemisestä lapsi voisi tykätä. Ja onko näihin puitteet olemassa? Eli onko lapsella tarpeeksi mahdollisuuksia aloittaa spontaanisti ja omaehtoisesti jokin tekeminen?

Esim. jos lapsi tykkää piirtelystä/askartelusta, niin ovatko piirtämis- ja askarteluvälineet esillä siten, että lapsi voi periaatteessa koska tahansa ne ITSE ottaa ja alkaa touhuamaan. Meillä on esim. piirrustusvälineet, värityskirjat ja paperit lasten huoneen pöydällä valmiina ja muut askartelutarpeet keittiön kaapissa, niin että lapsi saa nekin kyllä sieltä itse halutessaan.

Tykkääkö lukea "itse"? Jos tykkää, niin onko kirjat lapsen ulottuvilla ja helposti saatavilla?

Eli lähinnä miettisin, että koti ja lapsen tavarat olisivat sellaisia, että ne rohkaiseen lasta sellaiseen spontaaniin toimintaan

 

[äiti]

Siis haloo te olette AIKUISIA!! Mitä ihmettä te tuutte näille palstoille vinkumaan ja märisemään jos ette sitten kestä kritiikkiä ja neuvoja??

Te ite ootte ne muksunne halunneet!!

 

[äiti kahdelle]

Asiaa kannattaa myös miettiä siltä kantilta, että minkälaisesta YKSIN tekemisestä lapsi voisi tykätä. Ja onko näihin puitteet olemassa? Eli onko lapsella tarpeeksi mahdollisuuksia aloittaa spontaanisti ja omaehtoisesti jokin tekeminen?

Esim. jos lapsi tykkää piirtelystä/askartelusta, niin ovatko piirtämis- ja askarteluvälineet esillä siten, että lapsi voi periaatteessa koska tahansa ne ITSE ottaa ja alkaa touhuamaan. Meillä on esim. piirrustusvälineet, värityskirjat ja paperit lasten huoneen pöydällä valmiina ja muut askartelutarpeet keittiön kaapissa, niin että lapsi saa nekin kyllä sieltä itse halutessaan.

Tykkääkö lukea "itse"? Jos tykkää, niin onko kirjat lapsen ulottuvilla ja helposti saatavilla?

Eli lähinnä miettisin, että koti ja lapsen tavarat olisivat sellaisia, että ne rohkaiseen lasta sellaiseen spontaaniin toimintaan

Tässä on pointtia!

 

[ap]

Siis haloo te olette AIKUISIA!! Mitä ihmettä te tuutte näille palstoille vinkumaan ja märisemään jos ette sitten kestä kritiikkiä ja neuvoja??

Te ite ootte ne muksunne halunneet!!

Pyydän anteeksi. Oletin,että tämä on lapsiaiheinen palsta ja täällä saa purkaa tuntojaan,mutta olin väärässä. Koska olenhan AIKUINEN,minulla ei ole oikeutta negatiivisiin tunteisiin. AIKUINEN ei saa koskaan hermostua. AIKUISEN tulee aina hillitä itsensä ja nähdä asian positiiviset puolet. AIKUINEN ei koskaan väsy,hermostu tai turhaudu. AIKUINEN jaksaa aina vaan ja vaikka ympärillä kuohuu,paistaa AIKUISELLE aina aurinko. AIKUINEN ei koskaan valita.

Oikeestiko täällä jonkun maailma on niin mustavalkoinen,että jos joskus väsyy lapseen,niin se tarkoittaa ettei lastaan halua tai rakasta? Ja kyllä,kestän asiallista kritiikkiä kuten mitä esim. nimimerkki Kata kirjoitti,mutta sit mä ihmettelen näitä jotka ovat lukeneet viis riviä mun kirjoittamaa tekstiä ja päättelevät siitä että: 1. Meillä ei rangaista huonosta käytöksestä 2. Meillä ei olla johdonmukaisia 3. En osaa kasvattaa lastani 4. Loppuelämäni tulee olemaan kurjaa.

Samalla lailla mä voisin päätellä että kyseinen henkilö on yksinhuoltaja jonka elämäntehtävä on pönkittää egoaan jakamalla kasvatusneuvojaan muille,koska sen on ainoa asia missä hän kokee koskaan onnistuneensa.

 

[ap]

Siis haloo te olette AIKUISIA!! Mitä ihmettä te tuutte näille palstoille vinkumaan ja märisemään jos ette sitten kestä kritiikkiä ja neuvoja??

Te ite ootte ne muksunne halunneet!!

Ja lisäyksenä vielä,että KYSYINKÖ mä neuvoa keneltäkään? PYYSINKÖ mä keneltäkään kasvatusneuvoja? Ihan kiva että joillain niitä riittää aina takataskussa muille heitettäväksi,mut ihan sitä mä en tässä nyt hakenut

 

[hyvällä]

Oletko sä nimimerkki "en mäkään", joka alotti tuon toisen ketjun "Mistä äiti saa apua?"? Siellä sanoit, että lapsi nukkui viime yönä 12-5.30 eikä nuku päikkäreitä. Siinä on syy itkuun, se on ihan rättipoikkiväsynyt. Lisäks toi teidän raksaprojekti on ihan sairaan raskas juttu pikkulapsiaikana, ei ihme, että olet poikki. Ja jos olet tosiaan vielä raskaanakin, niin ei ihme, että oot poikki. Nyt soittoa perhetyöntekijälle, ennen kuin tulee vielä pahempaa jälkeä. Tarvitset apua, oikeasti.

 

[mie]

Siis haloo te olette AIKUISIA!! Mitä ihmettä te tuutte näille palstoille vinkumaan ja märisemään jos ette sitten kestä kritiikkiä ja neuvoja??

Te ite ootte ne muksunne halunneet!!

Ja lisäyksenä vielä,että KYSYINKÖ mä neuvoa keneltäkään? PYYSINKÖ mä keneltäkään kasvatusneuvoja? Ihan kiva että joillain niitä riittää aina takataskussa muille heitettäväksi,mut ihan sitä mä en tässä nyt hakenut

Älä nyt provosoidu tollasista kommenteista. Mutta tuohon "kysyinkö mä neuvoa", niin ainakin itse olen tottunut sellaiseen ihmisen väliseen vuorovaikutukseen, että jos joku murisee jostain asiasta, niin on täysin LUONNOLLISTA, että voidaanmyös yhdessä miettiä ja ehdotella, mitä voisi tehdä toisin tai antaa niitä neuvoja jne.