uhmaikäisen temput, apuja pliis... :(

["väsynyt äiti"]

en enää tiedä mitä teen tuon meidän uhmaikäisen kanssa...lapsi on 3,5 vuotias ja mikään ei suju eikä mitään usko...en meinaa jaksaa enää...onko kellään kokemusta lapsesta joka ei kuuntele eikä usko mitään? puree, lyö ja haukkuu äitiä jatkuvasti olen sortunut jo monesti melkoiseen huutokonserttiin ja mulla on tosi paha mieli. huutaako kukaan muu omille kolmevuotiailleen? välillä käy mielessä että annan luunapin kun tuntuu niinkuin tahallaan ärsyttäisi ja kiusaisi ja tuntuu että tulen hulluksi jos ei pian lopeta. mä en jaksa enää...kauhean paha mieli. ihmettelen kun kaikki kuitenkin aina kehuu miten ihana, reipas ymv. lapsi, olispa edes joskus mullekin. tuntuu, että mikään mitä teen ei nyt kelpaa ja olen vaan kakka, joka "pitää kuolettaa" niinkuin lapsi sanoo...

 

[..]

Tee kerralla selväksi kuka teillä määrää. Meillä auttoi kun kerran pidin itse rauhallisena pysyen ja sanoen että- rauhoitu, pääset pois kun olet nätisti ja pyydät anteeksi-yli 2h jäähynurkassa potkivaa, sylkevää, purevaa, huutavaa jne lasta..se piti toistaa vielä illalla lyhyemmällä ajalla ja sen jälkeen ei tarvinnut kuin sanoa nurkkaan miettimään..toisena keinona oli:aina kun ei totellut tai teki tuhmasti niin kylmän rauhallisesti rakas lelu jäähylle paikkaan, josta lapsi ei sitä itse saa. niitä sai sitten takasin kun oli ollut kiltisti esim. seuraavana päivänä, muttei samana päivänä ikinä. Oppi, että hyvällä käytöksellä ansaitsi lelunsa takaisin. Välillä oli puolet leluista jemmassa..
Pitää myös muistaa hyvän käytöksen kannustus ja kehuminen kun on mennyt hyvin. Voi käyttää kannustimiakin esm. tarrakirjoja tms. joihin saa tarroja tms kun mennyt kiltisti tietty aika tai tapahtuma jne jne.
Jos lähdet itse samalle tasolle huutamaan ja raivoamaan epätoivoisena, lapsi näkee sen ja saa lisää pontta siihen ettet mahda kuitenkaan hänelle mitään. Rajat on rakkautta ja ne helpottaa kasvatustakin.
Helppoa se ei aina todellakaan ole..mutta oma sinnikkyys tässä kyllä palkitaan ja se näkyy myös kun lapsi kasvaa vanhemmaksi ja silloin olet pulassa jos lapsi ei kunnioita sinua.
älä vajoa epätoivoon! kyllä se siitä!!

 

[..]

Eräs erittäin tärkeä asia on vielä, että tekee lapselle selväksi, että rakastaa lasta, vaikka käytös olisikin väärää ja muistaa kertoa miten pitäisi toimia toisin (todennäköisesti ainakin aluksi monta monta krt)

 

[..]

ps. sorruin itsekin myös huutamaan ja olin epätoivonen ennen kuin keksin nämä keinot, jotka auttoivat ainakin meillä ja nyt on asiat kunnossa myös kotona.

 

["kiki"]

edellisen kanssa samaa mieltä; rajat on rakkautta. tärkeintä on toimia johdonmukaisesti eikä mennä mukaan lapsen huutamiseen ja raivoamiseen. mutta älä pode huonoa omaa tuntoa huutamisesta, jokaisella palaa käämit joskus. tärkeintä on että pyrit pois tästä, kohti toisia toimintamalleja. ja älä uhkaile josset toteuta uhkauksia. esim. jos sanot että jossei nyt käytös muutu, otat lelut pois. jos se ei muutu, todellakin otat ne lelut pois.

 

[täällä myös]

[QUOTE="väsynyt äiti";22629372]en enää tiedä mitä teen tuon meidän uhmaikäisen kanssa...lapsi on 3,5 vuotias ja mikään ei suju eikä mitään usko...en meinaa jaksaa enää...onko kellään kokemusta lapsesta joka ei kuuntele eikä usko mitään? puree, lyö ja haukkuu äitiä jatkuvasti olen sortunut jo monesti melkoiseen huutokonserttiin ja mulla on tosi paha mieli. huutaako kukaan muu omille kolmevuotiailleen? välillä käy mielessä että annan luunapin kun tuntuu niinkuin tahallaan ärsyttäisi ja kiusaisi ja tuntuu että tulen hulluksi jos ei pian lopeta. mä en jaksa enää...kauhean paha mieli. ihmettelen kun kaikki kuitenkin aina kehuu miten ihana, reipas ymv. lapsi, olispa edes joskus mullekin. tuntuu, että mikään mitä teen ei nyt kelpaa ja olen vaan kakka, joka "pitää kuolettaa" niinkuin lapsi sanoo...[/QUOTE]

Ihan kun mun näppikseltä olis tullut toi teksti...tosin lyömistä ei enää meidän lapsi harrasta niin usein, kun tietää, että siitä seuraa jäähyä. Tosi kova uhmäikä on päällä ja meillä vielä erittäin tempperamenttinen ja itsepäinen lapsonen muutenkin. Itse olen ajatellut vaan, että kuuluu tuohon ikään, vaikka itseään saakin välillä hillitä oikein tosissaan. Mulla auttaa yleensä, jos oikein hermot menee, se että lähden itse pois tilanteesta joksikin aikaa rauhoittumaan-tosin välillä tulee korotettua kunnolla ääntään ja paha mielihän siitä itselleenkin tulee.. Meillä siis uhmakohtauksia useita päivässä ja menevät yleensä ohi, kun antaa lapsen rauhassa huutaa-itseään tai toisia meillä ei saa satuttaa, eikä rikkoa tavaroita, niistä seuraa jäähy..

 

["aloittaja"]

niin, kiitos kaikille vastauksista. mun viesti oli vähän hölmön tuntunen kun luin sen uudestaan, mutta mulla vaan on kauhean paha mieli ja väsyttää...mä olen aina ollut kauhean herkkä (erityisesti lapsen suhteen) ja mun on vaikea kestää sitä jos sorrun kohtuuttomuuteen. meillä oli vaan niin hyvä olla lapsen kanssa ja nyt on tämmöstä, mikä ei kyllä ole ihme kun meillä oli vielä erittäin vaikea ero reilu vuosi sitten ja kodista toiseen siirtyminen on raskasta lapselle, mutta luoja tietää että tämä on ollut melkein liian raskasta mullekin...pitäs vaan jaksaa vaikka paskaa sataa niskaan exältä ja lapselta, eikä ole ketään mua varten...pitää kai hankkia koira... :/

 

[..]

Voimia sinulle!!On tosiaan aika paljon negatiivisia tapahtumia ollut. Kukaan ei ole täydellinen, ja jokaisella tulee välillä epätoivo (ja turhaan ketään sanoo ettei tulisi, eri syistä vain), mutta ei se ihmisestä huonoa tee. ja olet itse huomannut tilanteen, ja tunnet siitä pahaa mieltä (jopa sanoisin turhaan ja liian suurta ) niin kertoo vielä enemmän, ettet ole huono ihminen vaan päinvastoin toisia ajatteleva ja empaattinen.
Vaikka lapsi sanoisi pahoja asioita ja haukkuu, ei se tarkoita ettet olisi hänelle todella tärkeä!! päinvastoin voi olla, että sanoo sinulle, koska olet se läheisin, jolle on turvallista purkaa pahaolo.Vielä hieman lisää voimia, ja uskoa että kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!! )