muita luomusynnyttäjiä?

onpas mielenkiintoisi väitteitä puuduteiden käyttämisestä. epiduraali ei estä liikkumista, minä ainakin kävelin ja keinuttelin et kohdunsuu aukenis nopeammin. repeämiseen ei taas puudutteilla ole mitään väliä, jos värkki ei jousta niin ei jousta. kummankin synnytyksen jälkeen olen kävellyt itse suihkuun jne. ja paraneminen on tapahtunut nopeasti. toisessa synnytksessä en ehtinyt puudutteita saada, eikä ilkokaasu auttanut, mut musta synnytykset oli hyvin toistensa kaltaisia, mitä nyt kuopus syntyi nopeammin, mut se taas on ihan tavallista oli puudutteita tai ei.

Epiduraali voi estää liikkumista jos se menee jalkoihin tai jos se laskee verenpaineita liian alas. Mulla ensimmäinen annos epiduraalia piti kyllä kävelykyvyn ja pissaamistaidon tallella, mutta kun sitä myöhemmin lisättiin, seuraava annos vei jalat alta.

 

onpas mielenkiintoisi väitteitä puuduteiden käyttämisestä. epiduraali ei estä liikkumista, minä ainakin kävelin ja keinuttelin et kohdunsuu aukenis nopeammin. repeämiseen ei taas puudutteilla ole mitään väliä, jos värkki ei jousta niin ei jousta. kummankin synnytyksen jälkeen olen kävellyt itse suihkuun jne. ja paraneminen on tapahtunut nopeasti. toisessa synnytksessä en ehtinyt puudutteita saada, eikä ilkokaasu auttanut, mut musta synnytykset oli hyvin toistensa kaltaisia, mitä nyt kuopus syntyi nopeammin, mut se taas on ihan tavallista oli puudutteita tai ei.

Epiduraali voi estää liikkumista jos se menee jalkoihin tai jos se laskee verenpaineita liian alas. Mulla ensimmäinen annos epiduraalia piti kyllä kävelykyvyn ja pissaamistaidon tallella, mutta kun sitä myöhemmin lisättiin, seuraava annos vei jalat alta.

kyl mä tiedän. täällä vaan osa puhuu et kaikilla homma menis niin.. et äiti "vaan makaa".

 

en tahdo vauvaani mitään myrkkyjä, joten aion synnyttää ilman lääkkeitä?

uskon että turha puuttuminen synnytykseen vaan lisää sektioiden määrää (mihin en tod. halua) ja vauvojen huonokuntoisuutta.

etsin tässä samanhenkisiä synnyttämään menossa olevia. miten ajattelitte lievittää kipua? valmistautuminen?
entä miehen mielipide? mun mies on ihan mukana tässä, sanoo mua vaan hulluks että tahdon kaiken kivun kokea.. =)

suurin motivaationi on tietenkin lapsen paras, ja se, etten tiedä ainuttakaan tapausta, missä luomusynnytys olisi päättynyt kiireelliseen sektioon. tuntuu että kaikki kiireelliset sektiot tehdään aina epiduraalin/ vastaavan puuduttamisen jälkeen, ja tuntikausien makaamisen.

 

Miksi kuvitellaan, että luomusynnytys olisi kärsimystä? Suurin osa, jotka ovat sen suunnitellusti halunneet ovat kokeneet synnytyksen positiivisena kipuna.

No ehkäpä jälkeenpäin.
Mutta sillä nimenomaisella hetkellä minulle siitä oli positiivisuus kaukana. Kun tuntui siltä että olisi kidutettu. kun supistus tuli ei mulla ensimmäinen ajatus ollut vauva ja vauvan vointi, vaan se että selviän siitä kivusta.

 

Jos haluat valmistautua, luepa aktiivisesta synnytyksestä (googleta aktiivinen synnytys). Joskus ovat järjestäneet erityisiä synnytysvalmennuskursseja ja monenlaisia oppaitakin on olemassa. Valmistautua kannattaa, esim. rentoutumistekniikoita ja erilaisia kivunlievitysmenetelmiä on olemassa.
Ei kannata silti tehdä kovin tarkkaa synnytyssuunnitelmaa, koska suunnitelmat voivat muuttua.
Mahdotonta luomusynnyttäminen ei ole, olen kaikki lapseni synnyttänyt omasta halustani luomuna (yhden käynnistetynkin), mutta ensimmäisen synnytyksen kipu saattaa yllättää. Lisäksi synnytyksessä voi ilmetä seikkoja (esim. vauvan tarjonta, sydänäänten heikkeneminen, synnytyksen pitkittyminen jne.) jotka muuttavat suunnitelmia joskus nopeastikin. Synnytyssalihenkilökunta on ammattitaitoista, luota heihin.

 

Taitaa tämäkin asia olla niin, että toiselle sopii se luomu ja toiselle ei. Eikä kummatkaan ole toisia huonompia. Ehdoton ei saa olla, ei siinä että ei ota kipulääkkeitä muttei myös siinäkään, että ne on heti saatava. Synnytys on aina, joka kerralla, erilainen kokemus, ei voi verrata, kuten on tässäkin ketjussa monilapsisilta saanut lukea. Joten ei voi suoraan päättää, että ensi kerralla sitä tai tätä. Kuitenkin, panostin itse raskausaikana synnytyslauluun ja rentoutukseen ja kypsyttelin ajatusta, että synnyttäisin luomuna, JOS MAHDOLLISTA. Työ palkittiin, synnytin luomuna alhaisesta kipukynnyksestä huolimatta ja kaikki meni hyvin. Sanon että työ palkittiin, koska halusin synnyttää luomuna luettuani faktoja ja keskusteltuani kätilösiskoni kanssa. Tämä sopi minulle, joku toinen tyyli toiselle.

 

Miksi kuvitellaan, että luomusynnytys olisi kärsimystä? Suurin osa, jotka ovat sen suunnitellusti halunneet ovat kokeneet synnytyksen positiivisena kipuna.

No ehkäpä jälkeenpäin.
Mutta sillä nimenomaisella hetkellä minulle siitä oli positiivisuus kaukana. Kun tuntui siltä että olisi kidutettu. kun supistus tuli ei mulla ensimmäinen ajatus ollut vauva ja vauvan vointi, vaan se että selviän siitä kivusta.

Minä taas tunsin juuri synnytyksen aikana kivun positiiviseksi, sen tarkoitushan on "pakottaa" äiti synnyttämään.

 

minulla oli kuouksen aikaan huonekaverina nainen joka oli synnyttänyt kaikki näljä tytärtään homeopaattisten lääkkeiden(?) avulla. kertoili sit niistä.

 

Minä taas tunsin juuri synnytyksen aikana kivun positiiviseksi, sen tarkoitushan on "pakottaa" äiti synnyttämään.

se on jännä miten mulla ainakin se kipu hellitti jo siin vaiheessa kun pääsi ponnistamaan. se tais olla paras osa

 

Minä taas tunsin juuri synnytyksen aikana kivun positiiviseksi, sen tarkoitushan on "pakottaa" äiti synnyttämään.

se on jännä miten mulla ainakin se kipu hellitti jo siin vaiheessa kun pääsi ponnistamaan. se tais olla paras osa

oon kuullu että näin se yleensä menis. Itellä oli joku kumma kipu, tuli heti ponnistuksen perään, kätilöki ihmetteli, mutta siinäpä se meni missä muutki.

 

Luomuna olen synnyttänyt kuopuksen. Nopea synnytys, eikä ollut minkäänlaisia mahiksia puudutuksiin.

 

No se kipu avautumisen jälkeen oli jo lastenleikkiä siihen muuhun rääkkiin nähden. Mutta tosiaan kaksi viimeistä tuntia ennen ponistusta oli helvetilliset.

Se on kiva jos joku voi ajatella sen rääkinkin keskellä positiivisesti. Itse olin äärimmäisen kipeä eikä ajatuksiin mahtunut mitkään positiiviset aatokset.

 

Kertokaapa, että miksi luomusynnyttäjiin suhtaudutaan niin inhottavasti niin kuin tässäkin? Kuvitellaan, että me kuvittelemme olevamme parempia vaikka ei sillä ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa! Miksi pitäisi ottaa kivunlievitystä, jos pärjää vallan mainiosta ilman? Kaikille se ei todellakaan ole kärsimystä, vaikka teille olisi ollut.

Ja aloittajalle: Ei kannata tehdä liian selviä suunnitelmia. Eka kerralla sain käynnistystipan ja olin joutua hätäsektioon, joten toisen kohdalla ajattelin että mahdollisimman pitkään ilman ja katsotaan sitten. Eka kerralla tunsin joka tapauksessa pahimmat supistukset luomuna eikä nekään ihan hirveitä ollut, vaikka olikin käynnistetty joten siksi ajattelin että seuraava voisi mennä luomuna. Tämä toinen oli paljon helpompi ja miellyttävämpi. Sairaalaan mennessä juili vain vähän ja olin jo 6 cm. Siitä tunti eteen päin ja sain jo ponnistaa. Supistusten aikana kävelin ja hengittelin.
Olisiko lääkettä pitänyt ottaa, koska niin "kuuluu" tehdä synnytyksessä? Tämän synnytyksen jälkeen olin täysissä sielun ja ruumiin voimissa, menin suoraan suihkuun jne. Molemmilla kerroilla olen selvinnyt ilman tikkejä, joten en osaa sanoa onko yhteyttä.

 

Tuosta että epiduraali vie jalat alta.Varmasti monilta viekin mutta niin vei minultakin ihan luomu supistus...Yritin liikkua ja kiikkua mutta jos jalat lähti joka supistuksella alta niin se sänky tuntui turvallisemmalta.Suihku ja amme,kuumat geeli tai kaurapussit IHANAA.Ja ilokaasu,kiitos.Eka synnytys helppo ja nopsa.Tokaa tehtiin tekemällä,sain epiduraalin joka oli yhtä tyhjän kanssa,tippa suppareita avittamaan.Vauva kun liikahti kunnolla(käänsi itsensä oikeaan asentoon) alkoi vasta tapahtua.Elikkäs ap;lle avoimin mielin laulun voimalla ja jos tilanne niin vaatii vahvemmat "aseet" käyttöön. Ja jokainen synnytys on omansalainen,elikkäs aina uusi kokemus.

 

Olen synnyttänyt lapseni ilokaasun voimin, mutta esikoisen jälkeen piti mennä korjausleikkaukseen leikkaussaliin. Se tehtiin spinaalipuudutuksessa. Eipä käyny mielessä kieltäytyä kunniasta ja antaa vuotaa kuiviin! Joskus tulee tämmöistä, vaikka etukäteen ois tahtonut kuin luomua... no minä en tahtonut, luonto on vain ollu mulle armollinen ja olen saanut lähes kivuitta synnyttää. Kivunlievitykseksi olen käyttänyt seisovilteen oloa, hytkyttelyä, suihkussakäymistä, sitten loppuviimeksi lämmitellyt välilihaa lämpötyynyllä ja nauttinut ilokaasua. Ilman ilokaasua en viittis synnyttää, kyllä sen lievityksen oon mielellään ottanut. Viimeksi mut tikattiin ilokaasun voimin, tais tulla kymmenisen tikkiä.

 

Kertokaapa, että miksi luomusynnyttäjiin suhtaudutaan niin inhottavasti niin kuin tässäkin? Kuvitellaan, että me kuvittelemme olevamme parempia vaikka ei sillä ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa! Miksi pitäisi ottaa kivunlievitystä, jos pärjää vallan mainiosta ilman? Kaikille se ei todellakaan ole kärsimystä, vaikka teille olisi ollut.

ja toiselta puolelta katsottuna tuntuu et luomusynnyttäjät katsovat alaspäin niitä "joiden asenne ei ollut riittävä" tai "myrkyttää lapsensa" jne. mulle on ainakin ihan yks hailee miten kukakin synnyttää, kunhan se lapsi saadaan ulos ja mielellään ehjänä. mun ystävä piirissä on luomusynnyttäjiä, ei luomuja, suunnitelmallisesti leikattuja ja hätäsektioon päätyneitä eikä sille tavalla ole mitään merkitystä.

 

juuri muuten luin tutkimuksen, missä oli kyse tästä vauvan kyvystä ryömiä synnytyksen jälkeen imemään rintaa.
ainutkaan epiduraalisynnytyksen kokenut vauva ei ryöminyt nänniä kohden, mutta kaikki luomusynnyttäjien vauvat ryömivät ja osasivat oikean imuotteen.

Sori, mutta tälle on jo pakko Ai ihan ryömivät rinnalle

No tohon tutkimukseen en todellakaan usko. Mulla molemmat tytöt syntyivät epiduraalin laiton jälkeen ja todellakin "ryömivät" nänniä kohden. Eli paskapuhetta koko tutkimus. Imuotteenkin osasivat samantien.
Mä en kyllä ymmärrä tällaista kilpailua tästä synnyttämisestä!

 

jokainen tyylillään!!

kuopus syntyi vauhdilla maailmaan etten kerinnyt saada mitään ja esikon aikaan sain epiduraalin ja petyin kun en voinut liikkua maata vain helpotti kyllä suppareita,ilokaasu teki pahan olon ja ne aqvajutut koski niin pirusti ettei niitä ikinä!!

 

Mä en tajua miksi jotkut älähtää ja rupeaa jauhamaan täydellisestä äitiydestä vaikka äitiys ei mitenkään liity synnytykseen :headwall:

Johtuskohan ap:n kommentista "hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys."

Mutta joo, minulle on ihan yhden tekevää ottaako joku puudutteita vai ei. Pääasia että on sinut itsensä kanssa synnytyksen ajan ja kuuntelee omaa kehoaan ja menee sen mukaan miltä itsestä tuntuu ja on AVOIMINMIELIN. Itsestä olisi ainakin hienoa jos pystyisinmahdollisen seuraavan lapsen luomuna maailmaan pukkaamaan, mutta se nähdään sitten. Myös tämän ensimmäisen kohdalla ajatus oli, että luomuna niin pitkälle kun kestän, mutta jos seinä tulee vastaan en itsepintaisesti kieltäydy kipulääkkeestä.

Omassa synnytyksessä ponnistin tosiaan lasta 50 minuutia maailmaan, ei mikään lyhyt aika siinä punnatessa. Lopulta jo sydänäänet heikkeni ja tehtiin välilihan leikkaus (toiveena oli että sitä EI leikata ellei tilanne sitä välttämättä vaadi, vielä sen jälkeen kun kätilö sanoi että "nyt leikataan" yritin pihistä että eeeeiiiiiiii). Hilkulla oli ettei otettu imukuppia käyttöön, lopulta kätilö makaa mahani päällä ja pakottaa lapsen ulos sieltä (liukui kokoajan takaisin kohtuun kun sain työllä ja tuskalla punattua ulospäin). Puudute ei enää tässä vaiheessa toiminut, mutta ponnistusvaiheessa en tuntenut enää kipua, ne kivut olivat avautumisvaiheessa. Mietin vaan olisiko tilanne voinut olla pahempi jos olisin väsyttänyt itseäni ilman kivunlievitystä vielä tunteja (avautuminen jouduttui paljon kun kalvot puhkastiin)?

 

Niin ja ap:lle kovasti onnea synnytykseen :wave: :wave:
Toivottavasti sieläkin on pian pieni tuhiseva nyytti :heart:

Ja toivotaan että onnistut synnytyksessä luomuna =)

 

vaan ajattelin että katsotaan mitä tuleman pitää, jos tarvitse kipulääkettä sitä otetaan. Sairaalaan saapuessa olin kärvistellyt 12 tuntia (yön) kotona ja olin jo tosi kipeä (uikutin jo kivusta) ja väsynyt koska olin valvonut jo 2 yötä (synnytystä edeltövökin yö meni valvoessa limatulpan irrottua ja suppareiden alettua). Silti olin sairaalaan saapuessa vasta 3cm auki ja lapsi ei ollut edes laskeutunut vaan pää huiteli korkealla kohdussa. Sain lähes heti epiduraalin ja se oli kyllä helpotus ja pelastus- en olisi millään jaksanut synnytystä loppuun jos en olisi sitä saanut. Sillä sen avulla sain levättyä ja nukuttuakin. synnytys eteni ehkä hieman hitaammin, mutta todennäköisesti kätilön mukaan olisi hidas homma ollut joka tapauksessa koska vauva ei vaan laskeutunut ennen kuin synnytyksen loppuvaiheessa. Sain yhteensä 3 annosta epiduraaliin. Ja huom. sain liikkua ja olla jalkeilla (vain ekat ½ tuntia epiduraalin lisäämisen jälkeen piti olla makuulla, paikka NKL), siihen kannustettiin- joten keinuttelin keinutuolissa ja jumppapallolla suurimman osan aikaa.

Repeämän sain (II asteen) mutta siihen syynä ei ollut epiduraali vaan se että vauva oli myöhäisen laskeutumisen vuoksi hyvin pyöreäpäinen ja pipo kunnioitettavat 37 cm (paino lähes 4 kg). Ponnistusvaihe oli ihan normaalipituinen ja ponnistuksen tarpeen tunsin kun epiduraalin vaikutus oli siihen mennessä hävinnyt.

Avoimin mielin vaan, ja niinhän ap tuntuu olevankin, eli ei sulje pois lääkkeidenkään mahdollisuutta.

Mulla seuraava tulossa syksyllä. Toivon että toinen olisi vähän nopeampi ja toki yritän pärjätä kotona ja ilman asiaan puuttumisia jos se vain on mahdollista. Eka kuitenkin opetti että kyllä niistäpuudutteista voi suurikin hyöty. Ja BTW epiduraalin lääkeaineet eivät kulkeudu vauvaan (lihakseen pistettävät kipulääkkeet on asia erikseen) joten lapselle se on turvallinen siltä kantilta.

Tuttavapiirissä on aika tuore niin vaikea kokemus (äidin kannalta) että ajattelen aika nöyrästi koko tapahtumasta, vaikka elämmekin turvallisessa maassa jossa äiti-lapsikuolleisuus on maailman pienin, niin silti mitä tahansavoi tapahtua...

 

onpas mielenkiintoisi väitteitä puuduteiden käyttämisestä. epiduraali ei estä liikkumista, minä ainakin kävelin ja keinuttelin et kohdunsuu aukenis nopeammin. repeämiseen ei taas puudutteilla ole mitään väliä, jos värkki ei jousta niin ei jousta. kummankin synnytyksen jälkeen olen kävellyt itse suihkuun jne. ja paraneminen on tapahtunut nopeasti. toisessa synnytksessä en ehtinyt puudutteita saada, eikä ilkokaasu auttanut, mut musta synnytykset oli hyvin toistensa kaltaisia, mitä nyt kuopus syntyi nopeammin, mut se taas on ihan tavallista oli puudutteita tai ei.

Epiduraali voi estää liikkumista jos se menee jalkoihin tai jos se laskee verenpaineita liian alas. Mulla ensimmäinen annos epiduraalia piti kyllä kävelykyvyn ja pissaamistaidon tallella, mutta kun sitä myöhemmin lisättiin, seuraava annos vei jalat alta.

kyl mä tiedän. täällä vaan osa puhuu et kaikilla homma menis niin.. et äiti "vaan makaa".

Joo, en maannut minäkään....ravasin eestaas, huoneessa ja todella tunsin kivut, vaikka olikin epiduraali annettu. Ja kun synnytys oli ohi niin suihkuun painelin samantien. Kahvi himot laukes myös heti.

 

Minä olen kummatkin pojat synnyttänyt ilokaasun voimalla. Tiedän itse, että minulla on korkea kipukynnys ja olinkin etykäteen ajattellut, että jos mahdollista, yritän pärjätä ilman epiduraalia. Minua jotenkin pelottivat noi tarinat tosta mahdollisesta tunnottomuudesta. Olin sillä kannalla, että miellummin kivut kun tunnottomuus... Esikoinen syntyi 9tunnissa, sairaalassa olimme siitä reilut 3tuntia. Olin 6cm auki sairalaan tultaessaan, joten siitä mentiin ja vauhdilla. Ponnistusvaiheessa vauhti hiipui, poika oli viistotarjonnassa enkä omin avuin häntä ulos saanut. Imukuppiin siis päätyttiin 1h18min ponnistuksen jälkeen. Poika painoi 4kg, py 37cm. Minulle tehtiin eppari ja II/III asteen repeämmät kursittiin kasaan leikkaussalissa nukutuksessa (itse näin halusin). Kakkosen synnytys meni nopeammin ja helpmmin.
Minulle ei jäänyt kummastakaan synnytyksestä mitään pelkoja. Sattuihan se, muttei mitenkään sietämättömästi, ainakaan minun mielestäni. Jokainen kokee sen omalla tavalla!

 

en tahdo vauvaani mitään myrkkyjä, joten aion synnyttää ilman lääkkeitä?

uskon että turha puuttuminen synnytykseen vaan lisää sektioiden määrää (mihin en tod. halua) ja vauvojen huonokuntoisuutta.

etsin tässä samanhenkisiä synnyttämään menossa olevia. miten ajattelitte lievittää kipua? valmistautuminen?
entä miehen mielipide? mun mies on ihan mukana tässä, sanoo mua vaan hulluks että tahdon kaiken kivun kokea.. =)

suurin motivaationi on tietenkin lapsen paras, ja se, etten tiedä ainuttakaan tapausta, missä luomusynnytys olisi päättynyt kiireelliseen sektioon. tuntuu että kaikki kiireelliset sektiot tehdään aina epiduraalin/ vastaavan puuduttamisen jälkeen, ja tuntikausien makaamisen.

En jaksa koko ketjua lukea, mutta oma mielipiteeni kolmen lapsen äitinä on että kukin taplaa tyylillään. Jos tuleva synnytyksesi tuntuu siltä että kestät sen ilman epiduraalia tai muita lääkkeitä, se sinulle suotakoon. Sinulla on oikeus asiasta päättää. Ilman kivunlievitystä meidänkin äidit ja vielä tänäpäivänä miljoonat naiset muissa maissa synnytyksensä kestävät. Itse olen kolme lasta synnyttänyt, ja kiitänyt samalla luojaani että saan asua suomessa jossa on tahtoessaan mahdollisuus kivunlievitykseen synnytyksessä.Kivunlievytys ainakin omassa tapauksessani jopa auttoi synnytystä. Kun kroppa rentoutui oli lapsenkin helpompi syntyä.
Sinuna en sulkisi "väkisin" pois kivunlievitystä, sillä se voi jopa auttaa lastasi syntymään. Toki jos tuntuu että kivun kestät etkä kivunlievytystä/lääkkeitä tarvitse ,niin sehän on vain hyvä =) . Onnea matkaasi!

 

...hehe. Synnyttäessäni viimeinen asia, mitä teki mieli tehdä, oli LAULAA! Itsekseni hekottelin supistusten välissä, kun kuvittelin, miltä laulun luikautus olisi tuntunut ja kuulostanut ja näyttänyt suppareiden aikaan hehehehe Huusin kyllä ja huohotin!

Mielestäni kannattaa lähteä avoimin mielin matkaan. Itseäni kyllä auttoi ajattelu, että "jokainen supistus auttaa lasta laskeutumaan lantiossa", ja "tämä kipu on positiivista, positiivista, positiivista"... Silti taju meinasi lähteä, ennenkuin sain epiduraalin. Sain sitten lepäiltyä ja kerättyä voimia ponnistusvaiheeseen, mikä oli todella nopea. Ja kaikki sujui ilman komplikaatioita, meidän onneksemme!

Kyllä asia vaan on niin, että ilman sairaalasynnytyksiä ja asiansa osaavia kätilöitä ja lääkäreitä äitejä ja vauvoja kuolisi synnytyksiin harva se päivä täällä meilläkin!

------------------------------------
tarkoitin vaan, että nykynaisilta on tuo synnyttämisen taito hävinnyt lääketieteen alle. harvat edes tietävät missä asennossa kannattaa ponnistaa, mistä kohtaa selkää kannattaa hieroa, mikä on synnytyslaulu, miten synnytykseen ylipäätään suhtautuu.