muita luomusynnyttäjiä?

Ekasta sain siis vain ilokaasua ja silloin mulla tuli ponnistamisen tarvekkin ja oli helpompi ponnistaakkin vaikka se oli kaikkein vaikein osio synnytyksistäni. Kuopus syntyi aika vauhdilla ja supistukisia tuli ihan putkeen 3-4 supistusta putkeen silloin otin kohdunkaulanpuudutuksen ja ponnistamisen tarvetta ei tullut puudutusta kun laitettiin olin auki 4-5 cm ja vajaan tunnin päästä sanottiin et nyt voi ponnistaa ja hiton vaikeata se oli aluks kun ei ollu semmosta tunnetta et tarvii. Mutta kahdella ponnistuksella vauva sieltä syntyi eikä ollu mitään tarvetta muuhun apuihin!! Ekasta ponnistus vaihe kesti 6min tokasta 7min eikä noin kauaa ois menny ees mut piti hiton pitkän tauon sit just tuolloin supistuksista vaik muuten sit aikaisemmin ei pitänyt!

 

Kertokaapa, että miksi luomusynnyttäjiin suhtaudutaan niin inhottavasti niin kuin tässäkin? Kuvitellaan, että me kuvittelemme olevamme parempia vaikka ei sillä ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa! Miksi pitäisi ottaa kivunlievitystä, jos pärjää vallan mainiosta ilman? Kaikille se ei todellakaan ole kärsimystä, vaikka teille olisi ollut.

ja toiselta puolelta katsottuna tuntuu et luomusynnyttäjät katsovat alaspäin niitä "joiden asenne ei ollut riittävä" tai "myrkyttää lapsensa" jne. mulle on ainakin ihan yks hailee miten kukakin synnyttää, kunhan se lapsi saadaan ulos ja mielellään ehjänä. mun ystävä piirissä on luomusynnyttäjiä, ei luomuja, suunnitelmallisesti leikattuja ja hätäsektioon päätyneitä eikä sille tavalla ole mitään merkitystä.

Enpä ole tavannut ketään sellaista tämän ketjun aloittajaa lukuun ottamatta. Sanoipa miten tahansa niin mitään positiivista ei ole tullut eteeni. Mä en ajattele yhtään mitään kummempaa niistä jotka käyttää kivunlievitystä mutta en ymmärrä sitä, että miksi sitä pitäisi selittää ettei halua käyttää kivunlievityksiä. Kerroin raskauden alussa luomusynnytyshalustani ja minut leimattiin saman tien hörhöksi. No eipä sanottu enää sen jälkeen, kun olin tosissaan synnyttänyt luomuna.

 

Kertokaapa, että miksi luomusynnyttäjiin suhtaudutaan niin inhottavasti niin kuin tässäkin? Kuvitellaan, että me kuvittelemme olevamme parempia vaikka ei sillä ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa! Miksi pitäisi ottaa kivunlievitystä, jos pärjää vallan mainiosta ilman? Kaikille se ei todellakaan ole kärsimystä, vaikka teille olisi ollut.

ja toiselta puolelta katsottuna tuntuu et luomusynnyttäjät katsovat alaspäin niitä "joiden asenne ei ollut riittävä" tai "myrkyttää lapsensa" jne. mulle on ainakin ihan yks hailee miten kukakin synnyttää, kunhan se lapsi saadaan ulos ja mielellään ehjänä. mun ystävä piirissä on luomusynnyttäjiä, ei luomuja, suunnitelmallisesti leikattuja ja hätäsektioon päätyneitä eikä sille tavalla ole mitään merkitystä.

Enpä ole tavannut ketään sellaista tämän ketjun aloittajaa lukuun ottamatta. Sanoipa miten tahansa niin mitään positiivista ei ole tullut eteeni. Mä en ajattele yhtään mitään kummempaa niistä jotka käyttää kivunlievitystä mutta en ymmärrä sitä, että miksi sitä pitäisi selittää ettei halua käyttää kivunlievityksiä. Kerroin raskauden alussa luomusynnytyshalustani ja minut leimattiin saman tien hörhöksi. No eipä sanottu enää sen jälkeen, kun olin tosissaan synnyttänyt luomuna.

Minen ainakaan leimaa hörhöksi. Jos ei tartte kivunlievitystä niin typeräähän sitä olis ottaa

 

:wave: Molemmat lapset syntyneet ilman kipulääkkeitä, eli luomusti...

 

Ihan pakko kertoa jos haluatte tappelun tuoksinassa välillä vähän naurahtaa; Meikäläisen mies on sanonut aina että jos hänen pitäisi synnyttää,hän synnyttäisi ilman kivunlievityksiä. sillä eihän se kipu nyt niin kamalaa voi olla!
Minä en oo siihen sit sanonut mitään, paremmin asiasta tietävänä oon vaan hymähtänyt.

 

Toivottavasti sulla ap menee sit synnytys suht nopeesti, jos et kerran kipulääkkeitä halua. Mun synnytys kesti melkein 32 tuntia ja olin kivusta sekaisin. Kipulääkkeiden avulla sain edes vähän nukuttua, mutta vain vähän koska kivut siltikin olivat kovat. Ilman kivunlievitystä en olisi jaksanut. Ja alateitse poika syntyi, enpä ole kyllä kuullut että kipulääkkeiden/puudutuksen vuoksi kukaan olisi sektioon joutunut..

 

Mulla on muutama luomusynnytys kokemuksena ja voin vain todeta, että eka kerralla ei olisi onnistunut. Kipu tuli/tulee kaikesta valmistautumisesta huolimatta yllätyksenä, mutta toisella kerralla osaa jo vähän enemmän aavistella, mitä latuja homma kulkee.

Eka kerralla olin ajatellut ottaa pcb:n ja se auttoi loistavasti, myöhemmin olen selvinnyt ilman puudutteita, mutta älyvapaan kipeä olen ollut.

Kyllä ne puudutevauvatkin syntyvät ihan terveinä ja vireinä tähän maailmaan. Mutta niitä tapauksia on ollut, että äiti on niin sippi kivusta, että ei jaksa millään enää ponnistaa. Ja juuri siinä ponnistaessa se jytyenergia tarvitaan, kaikesta edellisestä kivusta huolimatta.

juuri muuten luin tutkimuksen, missä oli kyse tästä vauvan kyvystä ryömiä synnytyksen jälkeen imemään rintaa.
ainutkaan epiduraalisynnytyksen kokenut vauva ei ryöminyt nänniä kohden, mutta kaikki luomusynnyttäjien vauvat ryömivät ja osasivat oikean imuotteen.

mielestäni tuo kertoo parhaiten, miten lääkkeet vaikuttavat vauvaan, ne tuhoavat vauvan luontaisia vaistoja.

harmi kun en pistänyt sitä tutkimusta kirjanmerkkeihin, mutta löydätte sen ehkä googlaamalla "birthplan" tai jotain.

Just, varmasti erittäin suurella otoksella tehty luotettava tutkimus... Et kai itsekään usko tuohon. Itse sain kipupiikin, ilokaasua ja epiduraalin ja vauva nappasi näänniin kiinni kuin vanha tekijä, ei kertaakaan kenenkään tarvinnut korjailla imuotetta. Itse koin, että kivunlievitys säästää voimani itse toimintaan ja näin se tekikin, kätilö oli tosi yllättynyt kun synnytys eteni nopeasti, mutta hallitusti, vaikka alkutilanteen perusteella odotettiin aikaa menenvän vähintään tuplasti.

 

Mun synnytys ei ollut luomu, koska jos olisin luomuna yrittänyt jatkaa, olisin tod.näk. kuukahtanut. Hereillä yhtäkyytiä kaksi päivää, supistukset rajuja ja juurikaan ei aikaan saannosta kohdunsuulla. No, epiduraali ja tunnin unoset, minä kuin uudesti syntynyt ja hups, nukkuessani 3 cm auennut lisää... Ja sit taas hidastui, kunnes sain lisää epiduraalia... Ja hommahan kiikasti siitä ettei kalvot puhjennu, kun lopulta kätilö ne puhko, oli koko homma puolessa tunnissa ohi. Ja ponnistus ihan helppoa, siis tunsin vaikka epiduraali. Eikä todellakaan tarvittu imukuppia, pikemminkin jouduttiin hidastelemaan, kun meinas syntyä liian nopeasti.Jos kätilö ois puhkonut kalvot aiemmin, olisin varmaan homman hoitanut luomuna, mutta rajansa minullakin!
Joillain se voi siis jopa nopeuttaa hommaa, kun käyttää kivunlievitystä.

 

Minulla ei siihen sektioon ollut syynä avautumisen loppuminen, vaan väärässä paikassa ollut napanuora. Lapsi ei saanut happea, kun napanuora oli puristuksissa

niin, vauvan hätä onkin hyvä syy sektioon, mutta äidin kyvyttömyys synnyttää ei ole. sektiossahan niitä lääkkeitä pumpataan monta päivää jälkeenpäinkin, ja taatusti menee äidinmaitoon.
se on kyllä sääli, ettei perhevalmennuksessakaan puhuta mitään aktiivisesta synnyttämisestä! kun naiset eivät tiedä miten kipua lievittää luomusti, niin he turvautuvat lääkkeisiin. eikä se ole heidän vika, vaan puutteellisen valmennuksen.

Meidän perhevalmennuksessa ainakin kerrottiin muistakin kivulievityskeinoista kuin lääkkeistä, mut kaikille vaan ei auta luomut kivunlievitykset. Synnytyskivut on erilaisia ja erasteisia eri ihmisillä. Ja sanonpahan vaan että tuskin kukaan on "kyvytön synnyttämään" niinkuin kirjoitit, joskus vaan asiat menevät niin että sektio parempi sekä äidille että lapselle, ei ole aina itsestä riippuvainen asia

 

Muista sitten että huutaminen synnytyksen aikana voi aiheuttaa tulokkaalle ylitsepääsemättömiä traumoja. Hänen elämänsä menee siitä pilalle.

 

Minulla ei siihen sektioon ollut syynä avautumisen loppuminen, vaan väärässä paikassa ollut napanuora. Lapsi ei saanut happea, kun napanuora oli puristuksissa

niin, vauvan hätä onkin hyvä syy sektioon, mutta äidin kyvyttömyys synnyttää ei ole. sektiossahan niitä lääkkeitä pumpataan monta päivää jälkeenpäinkin, ja taatusti menee äidinmaitoon.
se on kyllä sääli, ettei perhevalmennuksessakaan puhuta mitään aktiivisesta synnyttämisestä! kun naiset eivät tiedä miten kipua lievittää luomusti, niin he turvautuvat lääkkeisiin. eikä se ole heidän vika, vaan puutteellisen valmennuksen.

Meidän perhevalmennuksessa ainakin kerrottiin muistakin kivulievityskeinoista kuin lääkkeistä, mut kaikille vaan ei auta luomut kivunlievitykset. Synnytyskivut on erilaisia ja erasteisia eri ihmisillä. Ja sanonpahan vaan että tuskin kukaan on "kyvytön synnyttämään" niinkuin kirjoitit, joskus vaan asiat menevät niin että sektio parempi sekä äidille että lapselle, ei ole aina itsestä riippuvainen asia

Lisäys:
On olemassa kipulääkkeitä jotka ei vaikuta äidinmaitoon

 

Enpä ole tavannut ketään sellaista tämän ketjun aloittajaa lukuun ottamatta. Sanoipa miten tahansa niin mitään positiivista ei ole tullut eteeni. Mä en ajattele yhtään mitään kummempaa niistä jotka käyttää kivunlievitystä mutta en ymmärrä sitä, että miksi sitä pitäisi selittää ettei halua käyttää kivunlievityksiä. Kerroin raskauden alussa luomusynnytyshalustani ja minut leimattiin saman tien hörhöksi. No eipä sanottu enää sen jälkeen, kun olin tosissaan synnyttänyt luomuna.

tällä palstalla on niitä ollut useampikin ja tunnempa sellaisia mammoja ihan irl. musta on hieno et synnyttää ilman lievitystä, musta on hienoa et synnyttää lievityksen kanssa. mulle ei ainakaan tarvii selittää miks ei halua kivunlievitystä, eikä munkaan lienee tarvii selittää miks mä halusin.

 

Mä en tajua miksi jotkut älähtää ja rupeaa jauhamaan täydellisestä äitiydestä vaikka äitiys ei mitenkään liity synnytykseen :headwall:

Johtuskohan ap:n kommentista "hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys."

Mutta joo, minulle on ihan yhden tekevää ottaako joku puudutteita vai ei. Pääasia että on sinut itsensä kanssa synnytyksen ajan ja kuuntelee omaa kehoaan ja menee sen mukaan miltä itsestä tuntuu ja on AVOIMINMIELIN. Itsestä olisi ainakin hienoa jos pystyisinmahdollisen seuraavan lapsen luomuna maailmaan pukkaamaan, mutta se nähdään sitten. Myös tämän ensimmäisen kohdalla ajatus oli, että luomuna niin pitkälle kun kestän, mutta jos seinä tulee vastaan en itsepintaisesti kieltäydy kipulääkkeestä.

Omassa synnytyksessä ponnistin tosiaan lasta 50 minuutia maailmaan, ei mikään lyhyt aika siinä punnatessa. Lopulta jo sydänäänet heikkeni ja tehtiin välilihan leikkaus (toiveena oli että sitä EI leikata ellei tilanne sitä välttämättä vaadi, vielä sen jälkeen kun kätilö sanoi että "nyt leikataan" yritin pihistä että eeeeiiiiiiii). Hilkulla oli ettei otettu imukuppia käyttöön, lopulta kätilö makaa mahani päällä ja pakottaa lapsen ulos sieltä (liukui kokoajan takaisin kohtuun kun sain työllä ja tuskalla punattua ulospäin). Puudute ei enää tässä vaiheessa toiminut, mutta ponnistusvaiheessa en tuntenut enää kipua, ne kivut olivat avautumisvaiheessa. Mietin vaan olisiko tilanne voinut olla pahempi jos olisin väsyttänyt itseäni ilman kivunlievitystä vielä tunteja (avautuminen jouduttui paljon kun kalvot puhkastiin)?

Tai jos tilanne oli pahempi kivunlievityksen vuoksi? Puudutteiden on myös todettu usein hidastavan synnytyksiä.

 

Mä en tajua miksi jotkut älähtää ja rupeaa jauhamaan täydellisestä äitiydestä vaikka äitiys ei mitenkään liity synnytykseen :headwall:

Johtuskohan ap:n kommentista "hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys."

Mutta joo, minulle on ihan yhden tekevää ottaako joku puudutteita vai ei. Pääasia että on sinut itsensä kanssa synnytyksen ajan ja kuuntelee omaa kehoaan ja menee sen mukaan miltä itsestä tuntuu ja on AVOIMINMIELIN. Itsestä olisi ainakin hienoa jos pystyisinmahdollisen seuraavan lapsen luomuna maailmaan pukkaamaan, mutta se nähdään sitten. Myös tämän ensimmäisen kohdalla ajatus oli, että luomuna niin pitkälle kun kestän, mutta jos seinä tulee vastaan en itsepintaisesti kieltäydy kipulääkkeestä.

Omassa synnytyksessä ponnistin tosiaan lasta 50 minuutia maailmaan, ei mikään lyhyt aika siinä punnatessa. Lopulta jo sydänäänet heikkeni ja tehtiin välilihan leikkaus (toiveena oli että sitä EI leikata ellei tilanne sitä välttämättä vaadi, vielä sen jälkeen kun kätilö sanoi että "nyt leikataan" yritin pihistä että eeeeiiiiiiii). Hilkulla oli ettei otettu imukuppia käyttöön, lopulta kätilö makaa mahani päällä ja pakottaa lapsen ulos sieltä (liukui kokoajan takaisin kohtuun kun sain työllä ja tuskalla punattua ulospäin). Puudute ei enää tässä vaiheessa toiminut, mutta ponnistusvaiheessa en tuntenut enää kipua, ne kivut olivat avautumisvaiheessa. Mietin vaan olisiko tilanne voinut olla pahempi jos olisin väsyttänyt itseäni ilman kivunlievitystä vielä tunteja (avautuminen jouduttui paljon kun kalvot puhkastiin)?

Tai jos tilanne oli pahempi kivunlievityksen vuoksi? Puudutteiden on myös todettu usein hidastavan synnytyksiä.

No mä ainakin tuolla aiemmin jo mainitsin että itsellä nopeutti kun epiduraalin otin. Tosin kalvojen puhkominenkin ois nopeuttanut, mut sitä ei aina saa mitä tilaa...

 

Viidestä lapsesta neljä syntynyt luomusti ja viideskin oli ihan luomusti tulossa vaan jostain syystä ei ponnistuksista huolimatta lähtenyt syntymään ja hätäsektiolla tuli kuopus maailmaan kun sydänäänet rupesivat heikkenemään. Että mulla ei puudutteet vaikuttaneet siihen että sektioon jouduttiin. Avautumisvaihe oli raju sairaalaan tullessa olin 3 cm auki ja siitä 1/2 tuntia eteenpäin ja oltiinkin jo aivan auki. Ei tainnut vauva ehtiä mukaan tuohon vauhtiin, syytä sydänäänteen laskuun eivät osanneet sanoa. Mutta onneksi kaikki sujui ok, vaikka vauva ei hengittänyt aluksi itse ja saikin vain 6 pistettä, mutta melkoinen vauhtipimuhan tuostakin on kasvanut.

 

Mä en tajua miksi jotkut älähtää ja rupeaa jauhamaan täydellisestä äitiydestä vaikka äitiys ei mitenkään liity synnytykseen :headwall:

Johtuskohan ap:n kommentista "hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys."

Mutta joo, minulle on ihan yhden tekevää ottaako joku puudutteita vai ei. Pääasia että on sinut itsensä kanssa synnytyksen ajan ja kuuntelee omaa kehoaan ja menee sen mukaan miltä itsestä tuntuu ja on AVOIMINMIELIN. Itsestä olisi ainakin hienoa jos pystyisinmahdollisen seuraavan lapsen luomuna maailmaan pukkaamaan, mutta se nähdään sitten. Myös tämän ensimmäisen kohdalla ajatus oli, että luomuna niin pitkälle kun kestän, mutta jos seinä tulee vastaan en itsepintaisesti kieltäydy kipulääkkeestä.

Omassa synnytyksessä ponnistin tosiaan lasta 50 minuutia maailmaan, ei mikään lyhyt aika siinä punnatessa. Lopulta jo sydänäänet heikkeni ja tehtiin välilihan leikkaus (toiveena oli että sitä EI leikata ellei tilanne sitä välttämättä vaadi, vielä sen jälkeen kun kätilö sanoi että "nyt leikataan" yritin pihistä että eeeeiiiiiiii). Hilkulla oli ettei otettu imukuppia käyttöön, lopulta kätilö makaa mahani päällä ja pakottaa lapsen ulos sieltä (liukui kokoajan takaisin kohtuun kun sain työllä ja tuskalla punattua ulospäin). Puudute ei enää tässä vaiheessa toiminut, mutta ponnistusvaiheessa en tuntenut enää kipua, ne kivut olivat avautumisvaiheessa. Mietin vaan olisiko tilanne voinut olla pahempi jos olisin väsyttänyt itseäni ilman kivunlievitystä vielä tunteja (avautuminen jouduttui paljon kun kalvot puhkastiin)?

Tai jos tilanne oli pahempi kivunlievityksen vuoksi? Puudutteiden on myös todettu usein hidastavan synnytyksiä.

Niin no olen maininnut tässä ketjussa jo aiemmin että avautuminen 7 cm:ään kesto MONTA tuntia (mentiin sairaalaan hilkun jälkeen puolen yön ja olin 2cm auki ja sen 7 cm auki olin joskus puolen päivän aikaan. Aamulla 8 aikaan olin muistaakseni ruhtinaaliset 3 cm auki). Sillon puolenpäivän aikaan tuikattiin kohdunkaulapuudute ja puhkastiinkalvot. meni vajaa 2 tuntia niin viimeset 3 cm oli auennut ja sain alkaa ponnistamaan. Kohdunkaulanpuudute kestää 1-2h, eli oli loppu ponnistusvaiheen alkaessa. Sitä meinattiin lisätä kun supistukset alkoi taas tuntumaan, mutta kohdunkaula oli kadonnut toiselta puolelta, niin ei enää lisätty.

Nopean matikan jälkeen siis ensimmäisten 7 cm avautuminen kesti vajaan 2h per sentti, viimesen 3cm avautuminen kesti n. 40 min per sentti. En huomaa mitään hidastumista, päinvastoin. Ja puudute ei tosiaan vaikuttanut enää ponnistaessa.

Mietin vaan jos olisin joutunut odottamaan alun avautumis vauhdilla 2h tilaan vielä pahimmillaan 6h, niin olisi voinut muutenkin jo hankala ponnistus olla vielä hankalampaa (varsinkin kun otin puudutteen silloin kun tuntui etten enää kestä ilman)

 

En ny jaksanu aiva kaikkia lukia,mutta kerrompa oman versioni:
Synnytyssuunnitelmaan kirjoitin että haluan epiduraalin jos alkaa siltä tuntumaan jossain vaiheessa,muuten ei mitään. Noh,olin viimeisessä sisätutkimuksessa 2vkoa ennen LA:aa ja olin jo kahelle sormelle auki,seuraavan vkon ke aamuna meni vedet ja siitä n.tunnin päästä sairaalassa kättäri huudahti sisätutkimusta tehdessä että: "Ohhoh,jo 5-6 cm auki!" Heti saliin ku mahduttiin. Olin jo supistuksista aivan kiemuralla,se kipu yllätti mut aivan totaalisesti! Silmistä valu vesi ja henkitys salpautu,kättäri kerto voimakkuuden johtuvan vesien menosta,supparit kuulemma monesti ovat kivuliaampia sen jälkeen. No salissa sain sitten epiduraalin ja taivas aukeni mulle... Pieni paine tuntu supistuksen tullessa,mutta muuten ei mitään. Parisen tuntia siinä meni ku supparit alko taas tuntua ja epiduuralia en saanu lisää,koska täys 10 oli auki. Että olinkohan nyt sitten melkein luomusynnyttäjä...?
27 minsaa oli ponnistusvaihe,tyttö liuku takasinpäin aluksi monta kertaa,se vasta herkulliselta tuntuiki... :kieh: Mutta kokonaisuudessaan sen kivun kesti lopuksi hyvin ja täysien kymppien tytsy sieltä synty,helppoo ku heinänteko kuten mieheni virnisti kiljuva vauva sylissään minulle.... =)

 

Itse olen synnyttänyt ainoastaan kolmosen luomuna. Täällä valitettavasti sairaalassa on se käytäntö että jos ei ole auennut tunnin aikana salissa yhtään lisää niin sitten pistetään hormoonitippaa nopeuttamaan synnytystä :/
Mulla oli tarkoituksena synnyttää jokainen lapseni luomuna, mutta monista sattumista johtuen vasta kolmonen niin syntyi. Kokemuksena luomu on kyllä ollut paras synnytys kohdallani =)

voi apua, vielako loytyy tallaisia paikkoja?

No ainakin TAYS on yhä tämmöinen sairaala :/

Tässä on monta sivua naiset meuhkanneet fanaattisesti kivunlievityksen puolesta. Olettekohan vieraantuneet todellisuudesta? Kautta aikojen on synnytetty ilman kivunlievitystä. Ja tälläkin hetkellä ympäri maailman syntyy lapsia hyvinkin luomusti. Miksi siis ärisette heti vastaan jos joku haluaa synnyttää ilman mömmöjä? Miksi se käy ärsyttämään teitä niin perkeleesti?

 

Mun mielestä synnytykseen kannattaa mennä AVOIMIN mielin ja tehdä päätökset sitten tilanteen ja vauvan voinnin mukaan. Aina ei kaikki mene niin kuin on suunnitellut. Tärkeintähän on lapsen terveys, eikä äidin periksiantamattomuus mielipiteissään

 

Olen synnyttänyt seitsemän kertaa. Yhdessä oli epiduraali ja toisessa kohdunsuunpuudutus. Olen kovasti miettinyt ja prosessoinut synnytyksiäni. Neljännestä synnytuksestä lähtien olen synnyttänyt tietoisesti luomusti. Onneksi synnytykset ovat olleet sellaisia, joissa se on ollut mahdollista. Olen valmistautunut synnytyksiin lukemalla (vanhojakin) kirjoja, mm. Aila Miettinen-Jaakkolan ym. luonnonmukaiseen synnytykseen liittyvää tekstiä. Minulle se on ollut valmistautumista synnytykseen ja vauvan kohtaamiseen.

Suurin ero luomusynnytysteni ja ensimmäisten synnytysteni jälkeen on ollut hieno "voimaantumisen" tunne. Se ei ole tunnetta onnistumisesta: MINÄ tein sen, vaan jotain akukantaista naiseuden kokemista. Siitä olen saanut energiaa ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

Kuulostaa hurahtaneelta, sitä on vaikea selittää, mutta tämä on kokemukseni.

 

No mä oon synnyttännyt molemmat luomuna,mutta en todellakaan omasta tahdostani.

näin mullakin tai kylmä happea ja hieman ilokaasua sain

 

Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat... tai jtn.

 

Minä olen sairaalassa hoitanut yhden suunnitellun ja harkitun luomusynnytksen, eikä siinä mitään. Meni hyvin, ja synnyttäjä oli oikein hyvin valmentautunut. Hyvä valmentautuminen onkin varmaan kaiken asian ydin tässä. Jokainen saa valita mitä haluaa, paitsi silloin jos jonkun henki on vaarassa. Niin silloin johtovastuun ottaa sitten muut.

 

Tässä on monta sivua naiset meuhkanneet fanaattisesti kivunlievityksen puolesta. Olettekohan vieraantuneet todellisuudesta? Kautta aikojen on synnytetty ilman kivunlievitystä. Ja tälläkin hetkellä ympäri maailman syntyy lapsia hyvinkin luomusti. Miksi siis ärisette heti vastaan jos joku haluaa synnyttää ilman mömmöjä? Miksi se käy ärsyttämään teitä niin perkeleesti?

ollaankohan me luettu samaa ketjua.. musta kun sitä meuhkaamista on tullut vain sieltä toiselta puolelta. sekö on todellisuudesta vieraantumista että käytetään kivunlievitystä? oikeasti.. miks sinä haluat loukata niitä jotka ovat kivunlievityksen halunneet? miks se ärsyttää sua?

 

Kummankin olen synnyttänyt luomuna, mutta jos synnytykset olisivat olleet hitaampia tai oma raja olisi tullut vastaan, olisin ottanut kivunlievitystä. Ei ehkä kannata vielä tuossa vaiheessa tehdä lopullisia päätöksiä.

ainoa mitä olen päättänyt on se, etten suostu sektioon tai lääkkeisiin ilman että vauva on vaarassa. siis todellisessa vaarassa, eikä mitään "nyt ei oo kohdunsuu auennut tuntiin yhtään---sektioon"

Ja sitt kun se kohdunsuu ei aukea 3 cm jälkeen senttiäkään seuraavan 10 tunnin aikana, niin saattaa mieli muuttua, vaikka vauvan henki ei olisikaan vaarassa...