muita luomusynnyttäjiä?

Ap:lle antasin sellasen neuvon että älä turhaan suunnittele sitä synnytystä. Otat koko arsenaalin jos siltä tuntuu. Ei se luomusynnytys sinusta parempaa äitiä tee. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä siitä syystä ettei sitä ole ehditty antaa. Ja aivan varmasti olisin ottanut kaiken mitä olisin vaan saanut. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Blaa blaa taas

:headwall:

Todella fiksua käyttäytymistä :/

Meinaatko että esim minä, joka otin kohdunkaulapuudutteen kun tuntui etten enää kestä ilman mitään olen sitten jotekin naurettava ja muuta?

Tuo kirjoittajan asenne on naurettava. Minua ärsytti tuollaiset kaikkitietävät kommentit ekassa raskaudessa ja ärsyttää yhä. Kirjoittaja on tietävinään, miltä apn synnytys tuntuu vaikka omalla asenteellaankin siihen voi vaikuttaa, mitä kestää ja ei. Tiesin, että en missään nimessä ottaisi epiduraalia koska minulle kauheinta olisi ollut olla jalaton ja maata sängyssä. Sen sijaan synnytyskipuun olin asennoitunut ja näin ollen kestin sen alusta loppuun. Kipuun kun ei kuole.

Kyllä, omalla asenteella voi toki vaikuttaa tulevaan synnytykseen. Koen että itsekin siinä onnistuin, ajatuksena kun oli mennä niin pitkälle ilman lääkeellistä kivunlievitystä kun kestän luottaen lämpöön, liikkeeseen ja ukon hieronta-palveluun. Mutta ennen synnytyksen loppua kohtasin sen pisteen missä en enää kestänyt supistusten kipua, vaikka kuinka olin tsempannut itseäni että jokainen supistus auttaa lasta maailmaan ja ollaan lähempänä maalia. Itsekin ajattelin (ja tulen ajattelemaan seuraavasakin synnytyksessä, ehkä vielä lujemmin) että epiduraalia en halua, ELLEI kivut ole kertakaikkiaan liikaa ja mikään muu ei auta, eli pidän sen viimeisenä oljenkortena. Ja kyllä, kipuunkin voi kuolla. Ei ehkä synnytys tilanteessa, mutta mahdollista se on.

Mutta Siiri on siinä varsin oikeassa, että luomusynnytys ei kestään tee täydellistä äitiä, ei edes parempaa kun toinen kaikkien mahdollisten lääkkeiden avustamana synnyttänyt. Äitiys on tavattoman Paljon muutakin kun se muutoma hassu hetki milloin lapsi maailmaan pukataa.

Minusta on naurettavaa lähteä synnyttämään sillä asenteella että on valmiiksi päättänyt ja lyönyt lukkoon mitä tulee tapahtumaan, oli se sitten täysin luomusti hoidettu synnytys tai että ottaa heti sairaalan ovella kaiken mahdollisen kivun lievityksen minkä vaan saa. Avoin mieli ja itsensä kuuntelu on hyvät avaimet synnytykseen mentäessä.

 

Minä en tuntenut ponnistustarvetta olenkaan ilman epiduraaliakaan. Elikkäs ihan kylmä ja kykenemätön nainen.

 

Anteeksi ap, mutta on pakko kommentoida. Olet ilmeisesti ensisynnyttäjä?! Rohkea olet ja tuntuu että olet vahvasti päättänyt synnyttää luomuna. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea onnea synnytykseen. Pidä kuitenkin mielessä että ei se ole sen parempaa tai huonompaa synnyttääkö luomuna vai saako jotain kivunlievitystä. Älä ole siis päätöksessäsi järkkymätön, vaan mene synnyttämään avoimin mielin. Et voi suunnitella synnytystäsi etukäteen koska et voi koskaan tietää etukäteenmillainen se on.

Itse synnytin esikoisen luomuna ilman mitään kivun lievitystä, koska en sitä ehtinyt saada. Toisen lapsen kohdalla ehdin juuri ja juuri kohdunkaulan puudutuksen saada ja aah miten taivaallista se oli. Jos synnytykseni kestäisivät pitkään en selviäisi ilman kivunlievitystä (=en jaksaisi).

Toivottavsti tulet myös synnytyksen jälkeen kertomaan kokemuksesi ja kuinka synnytys sujui.

 

älkää nyt sotkeko tähän noita oksitosiinilla käynnistettyjä synnytyksiä!

tiedän kyllä, että keinotekoiset supparit varmana sattuvat enemmän kun luonnolliset.

jos synnytykseni käynnistetään, niin saatan ottaa epiduraalin, en ole mikään älyttömän ehdoton siinä. en kyllä suostu käynnistykseen ennenkun lapsella on jotain hätää, jaksan kyllä olla raskaana 2 viikkoa yli lasketunkin, ei ole kiire.

mutta jos synnytys käynnistyy luomusti, niin luomuna menen loppuun asti!

 

Minulla ei siihen sektioon ollut syynä avautumisen loppuminen, vaan väärässä paikassa ollut napanuora. Lapsi ei saanut happea, kun napanuora oli puristuksissa

niin, vauvan hätä onkin hyvä syy sektioon, mutta äidin kyvyttömyys synnyttää ei ole. sektiossahan niitä lääkkeitä pumpataan monta päivää jälkeenpäinkin, ja taatusti menee äidinmaitoon.
se on kyllä sääli, ettei perhevalmennuksessakaan puhuta mitään aktiivisesta synnyttämisestä! kun naiset eivät tiedä miten kipua lievittää luomusti, niin he turvautuvat lääkkeisiin. eikä se ole heidän vika, vaan puutteellisen valmennuksen.

Ei niitä lääkkeitä pumpata päivätolkulla sektion jälkeen. Itse sain kaksi kipulääkettä seuraavana päivänä.

 

Ilman epiduraalia synnytin. Hieronta, ilokaasu, kohdunkaulapuudutteet auttoivat. Sain oksitosiinia, mutta synnytys oli mielestäni hyvä eivätkä kivut ollenkaan niin pahoja mitä olin kuvitellut! Aina voi toivoa "luomua" mutta mennä tilanteen mukaan!

 

kotisynnytys olisi ihanaa, mutta en ole valmis riskeeraamaan vauvani henkeä. jos voisi tietää että kaikki sujuu hyvin niin sitten, mutta mistäs sen tietää?

mites nuo repeämät, oletteko niihin ottanut jotain kipuun? olen lukenut että silloin pistetään aina puudutuspiikki tai suihketta.
tahdon kyllä sen, tuo tikkaaminen ilman lääkkeitä on paljon pelottavampi ajatus kuin luomusynnytys.
eihän se puudute äidinmaitoon vaikuta?

Ensinnäkin, synnytin ainokaiseni luomuna ja kieltäydyin välilihan leikkuusta, koska ei välttämättä edes estä repeämää ja ainakin parantuu hitaammin. Repesin kyllä ja se tikattiin. Siinä vaiheessa ne lykkäs sinne puudutuspiikin ja otin itse ilokaasua. Ei pitäisi vaikuttaa äidinmaitoon.

Käytin kivunlievitykseen synnytyksen aikana synnytyslaulua, aivan ihana menetelmä (poika rauhoittuu edelleen siihen, on jo yli 1v). Siis olin sitä treenannut raskausaikana. Samoin liikuin miten tykkäsin, esim. jumppapalloa vasten keinuin polvillani maassa.

Kannatan luomusynnytystä, mutta aina kannattaa muistaa, että myös länsimaisesta lääketieteestä voi olla apua. Eli ei kannata itseään tajuttomaksi asti rääkätä, silloin ei jaksa sitten ensimmäisenä päivänä vauvansa kanssakaan.

 

Kolme olen synnyttänyt ja kaksi viimeistä synnytystä olen luomuna synnyttänyt.
Mutta en omasta tahdostani vaan siitä kun en ehtinyt saamaan mitään koska oli liian myöhäistä saada kivunlievitystä. Epiduraalin otin esikoisesta ja olisin myös sen halunnut kahdessa viimeisessä synnytyksessä.

 

Mä en tajua tollasta luomusynnytysvouhotusta! Ei varmaan kannata tehdä noin selviä päätöksiä ja maalailla valmiita kuvia jo etukäteen, ettei pettymys ole sitten suuri jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan - ja harvoinhan ne menevät, kun on synnytyksestä kyse.

Toiset on tuota tyylilajia kuin ap. Tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi ja sitten ehkä voidaan pettyäkin. Itse olen siinä suhteessa luomu, että en tehnyt mitään suunnitelmia. Menin luomuna ilman suunnitelmia synnyttämään, annoin tilanteen ohjata eteenpäin. En tehnyt suunnitelmia etten pety, enkä rakennellut ruusuisia kuvitelmia kivuttomasta synnytyksestä. Otin vastaan sen, mikä tuli ja mikä sillä hetkellä parhaimmalta tuntui. Minulle tuo oli luonnollinen synnytys!

Toi oli hyvin sanottu ja niin totta!

 

quote]

Kipuun kun ei kuole.

Kivun kokeminen on yksilöllistä. Ja kipuunkin VOI kuolla.

Synnytyskipuun tuskin kukaan on kuollut

Synnytyksessä jos kivut ovat liian kovat, ne saattavat vaarantaa sekä lapsen että äidin. Jos äiti joutuu kivusta johtuvaan shokkiin kesken synnytyksen vain sen takia että on kieltäytynyt "avusta", saattaa myös itse aiheuttaa ( muuten kyseisessä tilanteessa tarpeettoman ) sektion itselleen!

 

Minä itse en ymmärrä miksi jotkut synnyttävät ilman puudutuksia ja _luulevat_ että se tekee heistä jotekin parempia.

No kukin tallaa tyylillään, itse en todellaakaan kärsis ihan helvetillisiä kipuja jos siihen on helpompikin vaihtoehto.

 

On hyvä muistaa että on olemassa muitakin lääkkeellisiä kivunlievitys keinoja kun epiduraali :attn: :attn: :attn:

 

neljä syntynyt luomuna kun en ole kipuja kokenut niin koviksi että oisin lievitystä kaivannut. Ja kaksi viimeistä käynnistetty.

 

quote]

Kipuun kun ei kuole.

Kivun kokeminen on yksilöllistä. Ja kipuunkin VOI kuolla.

Synnytyskipuun tuskin kukaan on kuollut

Synnytyksessä jos kivut ovat liian kovat, ne saattavat vaarantaa sekä lapsen että äidin. Jos äiti joutuu kivusta johtuvaan shokkiin kesken synnytyksen vain sen takia että on kieltäytynyt "avusta", saattaa myös itse aiheuttaa ( muuten kyseisessä tilanteessa tarpeettoman ) sektion itselleen!

Mulle sanottiin koko ajan, että hengitä, hengitä, anna vauvalle happea. Olin niin tuskainen (noh, käynnistetty synnytys) etten enää oikein voinut hallita tilannetta mitenkään.

 

No mä oon synnyttännyt molemmat luomuna,mutta en todellakaan omasta tahdostani.

Mulla sama juttu. Olisin todella ottanut puudutuksia - ja paljon - , mutta kätilö piru ei uskonut synnytyksen olevan käynnissä, ja sit kun vihdoin uskoi, oli jo liian myöhäistä

 

No mä oon synnyttännyt molemmat luomuna,mutta en todellakaan omasta tahdostani.

Mulla sama juttu. Olisin todella ottanut puudutuksia - ja paljon - , mutta kätilö piru ei uskonut synnytyksen olevan käynnissä, ja sit kun vihdoin uskoi, oli jo liian myöhäistä

Itse menin tuon takia aikaisin jo synnärille ja jäin osastolle, että varmasti kerkeän saamaan puudutukset.Tämän toisen kanssa aion tehdä samoin jos vaan synnytys on suunnilleen samanlainen kuin esikoisen kanssa.

 

Itse olen synnyttänyt ainoastaan kolmosen luomuna. Täällä valitettavasti sairaalassa on se käytäntö että jos ei ole auennut tunnin aikana salissa yhtään lisää niin sitten pistetään hormoonitippaa nopeuttamaan synnytystä :/
Mulla oli tarkoituksena synnyttää jokainen lapseni luomuna, mutta monista sattumista johtuen vasta kolmonen niin syntyi. Kokemuksena luomu on kyllä ollut paras synnytys kohdallani =)

voi apua, vielako loytyy tallaisia paikkoja?

 

Meille kätilö puhui tuosta luonnonmukaisesta synnyttämisestä, oikeasta hengitystekniikasta, laulamisesta, musiikista, suihkusta,hieronnasta ja vedestä. En kirjannut mitään kipulääketoiveita ja ajattelin mennä tuolla hieronta ja hyräilylinjalla. Tuloksena oli kipushokissa oleva synnyttäjä jonka esikoista vedettiin imukupilla ulos jotta hätäsektiolta vältyttiin.
Synnytykset menevät todella harvoin suunnitelmien mukaan ja minusta luomusynnyttäjä ei ole jalustalla korkeammalla kuin koko lääkesatsin ottanut synnyttäjäkään.

Itseäni auttoi se, että olin jo kuukausia raskausaikana harjoitellut synnytyslaulua, eli en tehnyt sitä "kylmiltään". Ja minulla oli omaa musiikkia mukana, jota olin myös kuunnellut raskausaikana. Nämä auttoivat niin, että melkein NUKAHDIN keinutuoliin tuntia ennen pojan syntymää, supistusvälikään ei mikään pitkä ollut.

 

Mä en tajua tollasta luomusynnytysvouhotusta! Ei varmaan kannata tehdä noin selviä päätöksiä ja maalailla valmiita kuvia jo etukäteen, ettei pettymys ole sitten suuri jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan - ja harvoinhan ne menevät, kun on synnytyksestä kyse.

Toiset on tuota tyylilajia kuin ap. Tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi ja sitten ehkä voidaan pettyäkin. Itse olen siinä suhteessa luomu, että en tehnyt mitään suunnitelmia. Menin luomuna ilman suunnitelmia synnyttämään, annoin tilanteen ohjata eteenpäin. En tehnyt suunnitelmia etten pety, enkä rakennellut ruusuisia kuvitelmia kivuttomasta synnytyksestä. Otin vastaan sen, mikä tuli ja mikä sillä hetkellä parhaimmalta tuntui. Minulle tuo oli luonnollinen synnytys!

Toi oli hyvin sanottu ja niin totta!

öö..ei ole täällä mitään ruusuisia kuvia synnytyksestä!

olen "synnyttänyt" rv14 keskenmenon ilman lääkkeitä, ja kyllä sattui. tosin uskon että kipu johtui osaksi siitä ettei vauvaa tullut elossa, "synnytys" oli turha.

enkä todellakaan mene kätilölle minkään synnytyssuunnitelman kanssa, enkä masennu jos käytän kivunlievitystä. vauva on tärkein, vauvan takia tahdon olla ilman lääkkeitä, tahdon virkeän ja terveen vauvan.

en välitä siis mistään synnytyskokemuksista, en ole menossa elämysretkelle! :attn:

hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys.

 

No mä oon synnyttännyt molemmat luomuna,mutta en todellakaan omasta tahdostani.

Mulla sama juttu. Olisin todella ottanut puudutuksia - ja paljon - , mutta kätilö piru ei uskonut synnytyksen olevan käynnissä, ja sit kun vihdoin uskoi, oli jo liian myöhäistä

Itse menin tuon takia aikaisin jo synnärille ja jäin osastolle, että varmasti kerkeän saamaan puudutukset.Tämän toisen kanssa aion tehdä samoin jos vaan synnytys on suunnilleen samanlainen kuin esikoisen kanssa.

Mä en ehtinyt ajoissa. Synnytys kesti kaikkineen vain pari tuntia. En siis voinut mennä synnärille yhtään aiemmin. Aina ei voi ennakoida, valitettavasti.

 

Mä en tajua tollasta luomusynnytysvouhotusta! Ei varmaan kannata tehdä noin selviä päätöksiä ja maalailla valmiita kuvia jo etukäteen, ettei pettymys ole sitten suuri jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan - ja harvoinhan ne menevät, kun on synnytyksestä kyse.

Toiset on tuota tyylilajia kuin ap. Tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi ja sitten ehkä voidaan pettyäkin. Itse olen siinä suhteessa luomu, että en tehnyt mitään suunnitelmia. Menin luomuna ilman suunnitelmia synnyttämään, annoin tilanteen ohjata eteenpäin. En tehnyt suunnitelmia etten pety, enkä rakennellut ruusuisia kuvitelmia kivuttomasta synnytyksestä. Otin vastaan sen, mikä tuli ja mikä sillä hetkellä parhaimmalta tuntui. Minulle tuo oli luonnollinen synnytys!

Toi oli hyvin sanottu ja niin totta!

öö..ei ole täällä mitään ruusuisia kuvia synnytyksestä!

olen "synnyttänyt" rv14 keskenmenon ilman lääkkeitä, ja kyllä sattui. tosin uskon että kipu johtui osaksi siitä ettei vauvaa tullut elossa, "synnytys" oli turha.

enkä todellakaan mene kätilölle minkään synnytyssuunnitelman kanssa, enkä masennu jos käytän kivunlievitystä. vauva on tärkein, vauvan takia tahdon olla ilman lääkkeitä, tahdon virkeän ja terveen vauvan.

en välitä siis mistään synnytyskokemuksista, en ole menossa elämysretkelle! :attn:

hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys.

Tästä olen samaa mieltä, mutta joskus se luomu alatiesynnytys ei ole sitä.

mene hyv ihminen avoimin mielin sinne synnytykseen. Synnytä luomuna jos kestät, se on hienoa jos pystyy siihen, mutta varaudu että saattaa tulla tilanne missä joudut turvautumaan lääkeisiin. Älä ole ehdoton.


ps. meidän vauva oli ihan perteä ja virekä tapaus vaikka niitä pahoja lääkkeitä kivinlievityksenä sainkin.

 

Mä en ehtinyt ajoissa. Synnytys kesti kaikkineen vain pari tuntia. En siis voinut mennä synnärille yhtään aiemmin. Aina ei voi ennakoida, valitettavasti.

Ei tietystikkään voi, siksi laitoinkin tuohon että samoin teen tämän kanssa _jos_ vaan synnytys on suunnilleen samanlainen

 

hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys.

Tästä olen samaa mieltä, mutta joskus se luomu alatiesynnytys ei ole sitä.

mene hyv ihminen avoimin mielin sinne synnytykseen. Synnytä luomuna jos kestät, se on hienoa jos pystyy siihen, mutta varaudu että saattaa tulla tilanne missä joudut turvautumaan lääkeisiin. Älä ole ehdoton.


ps. meidän vauva oli ihan perteä ja virekä tapaus vaikka niitä pahoja lääkkeitä kivinlievityksenä sainkin.

[/quote]

Näinpä, ja varaudu myös siihen että sektioon voi päätyä kenen synnytys tahansa. Se ei äidistä millään tavoin tee huonompaa.

 

olen "synnyttänyt" rv14 keskenmenon ilman lääkkeitä, ja kyllä sattui. tosin uskon että kipu johtui osaksi siitä ettei vauvaa tullut elossa, "synnytys" oli turha.

On tosi eri synnyttää rv 14 kuin rv >35 oli vauva elossa tai ei!! Ja jos vauvasi ei ollut rv 14 elossa ei se todellakaan ollut turha!! pitäähän se saada ulos kohdustasi keinolla millä hyvänsä.

Jossain kerroit että jos synnytyksesi alkaa luomuna, viet sen myös luomuna loppuun asti! Toivon että "heräisit" ja osaisit mennä synnyttämään avoimella mielellä ilman suunnitelmia (toki toivomuksia voi olla). Pahimmillaan voi käydä niin että ellet ota kätilön näkemää ja tarvitsemaa kivunlievitystä vastaan joudut kipushokkoon ja siitä seuraa hätäsektio, jonka itse aiheutat täysin!!

 

hyvä äiti tahtoo tehdä vauvansa parhaaksi, eikä lääkkeet ja mömmöt ole sitä, vaan luonnollinen alatiesynnytys.

Vähän liian paksua tekstiä.

Jokainen on hyvä äiti tahtoi puuduksen tai ei, se herranisä ole kiinni siittä oliko synnytyksen aikaan äidillä puudutus vai ei.