muita luomusynnyttäjiä?

oho, en tarkoittanut loukata. sori!

tarkoitin vaan, että nykynaisilta on tuo synnyttämisen taito hävinnyt lääketieteen alle. harvat edes tietävät missä asennossa kannattaa ponnistaa, mistä kohtaa selkää kannattaa hieroa, mikä on synnytyslaulu, miten synnytykseen ylipäätään suhtautuu.

kun menin viisurileikkaukseen pelkäsin ihan kauheasti. kunnes h. lääkärin ovella päätin olla pelkäämättä ja otin positiivisen asenteen.
eikä tullut sietämättömiä kipuja, otin kai yhden panadolin kun puudutteen vaikutus loppui.

asenteesta on paljon kiinni! jos menee asenteella "kyllä epiduraali auttaa jos tekee liian kipeetä" niin taatusti tulee sitä tarvitsemaan.

Peesi! Nykyäänhän mennään synnyttämään eniten sillä asenteella, että kaikki kipulääkkeet tänne ja heti. Sitten ihmetellään, kun tulee niitä repeämiä ja toipumiset kestää yms. Paljon synnytysjuttuja lukeneena, aktiivisillä luomusynnyttäjillä tuntuu olevan ne parhaimmat synnytyskokemukset. Ovat ottaneet synnytyksen vastaan sellaisena kuin se on. Jos on tahtomattaan synnyttänyt luomuna, on asenne jo osaltaan varmasti vaikeuttanut tilannetta ja kokemus ollut kenties ikävä.

 

oho, en tarkoittanut loukata. sori!

tarkoitin vaan, että nykynaisilta on tuo synnyttämisen taito hävinnyt lääketieteen alle. harvat edes tietävät missä asennossa kannattaa ponnistaa, mistä kohtaa selkää kannattaa hieroa, mikä on synnytyslaulu, miten synnytykseen ylipäätään suhtautuu.

kun menin viisurileikkaukseen pelkäsin ihan kauheasti. kunnes h. lääkärin ovella päätin olla pelkäämättä ja otin positiivisen asenteen.
eikä tullut sietämättömiä kipuja, otin kai yhden panadolin kun puudutteen vaikutus loppui.

asenteesta on paljon kiinni! jos menee asenteella "kyllä epiduraali auttaa jos tekee liian kipeetä" niin taatusti tulee sitä tarvitsemaan.

Ehken toi synnytys ei ihan vastaa viisurileikkauksen kiputilaa. Ei siinä auttanut paljon positiiviset asenteet kun keinotekoista supistusta tulee ja tulee, mutta lapsi vain on sisällä ja pysyy.

 

Ap:lle antasin sellasen neuvon että älä turhaan suunnittele sitä synnytystä. Otat koko arsenaalin jos siltä tuntuu. Ei se luomusynnytys sinusta parempaa äitiä tee. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä siitä syystä ettei sitä ole ehditty antaa. Ja aivan varmasti olisin ottanut kaiken mitä olisin vaan saanut. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Blaa blaa taas

:headwall:

Todella fiksua käyttäytymistä :/

Meinaatko että esim minä, joka otin kohdunkaulapuudutteen kun tuntui etten enää kestä ilman mitään olen sitten jotekin naurettava ja muuta?

Tuo kirjoittajan asenne on naurettava. Minua ärsytti tuollaiset kaikkitietävät kommentit ekassa raskaudessa ja ärsyttää yhä. Kirjoittaja on tietävinään, miltä apn synnytys tuntuu vaikka omalla asenteellaankin siihen voi vaikuttaa, mitä kestää ja ei. Tiesin, että en missään nimessä ottaisi epiduraalia koska minulle kauheinta olisi ollut olla jalaton ja maata sängyssä. Sen sijaan synnytyskipuun olin asennoitunut ja näin ollen kestin sen alusta loppuun. Kipuun kun ei kuole.

Ei siinä kuule aina asenteet auta. Jos sinulla on ollut siedettävät kivut, niin ri se tarkoita, että muillakin on.

 

. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Mä oon eri mieltä.
Mulle on työnnetty puudutuspiikki isovarpaan kynnen alle ja sitä tuskaa ei voita mikään.
Ei edes luomusynnytys!

 

quote]

Kipuun kun ei kuole.

Kivun kokeminen on yksilöllistä. Ja kipuunkin VOI kuolla.

 

suurin motivaationi on tietenkin lapsen paras, ja se, etten tiedä ainuttakaan tapausta, missä luomusynnytys olisi päättynyt kiireelliseen sektioon. tuntuu että kaikki kiireelliset sektiot tehdään aina epiduraalin/ vastaavan puuduttamisen jälkeen, ja tuntikausien makaamisen.

Mä tiedän pari tapausta... Synnytys on luonnollinen, mutta ennustamaton tapahtuma, jossa tapahtumat voivat saada nopeasti uusia käänteitä. Tästä syystä sitä ei kannata suuremmin suunnitella.
Onko kyseessä ensimmäinen synnytyksesi? Toki lääkkeetön synnytys voi olla itsellä tavoitteena, mutta liian tinkimätöntä tavoitetta siitä ei kannata etukäteen tehdä.

aina jokainen löytää poikkeuksen säännöistä. harmi etten nyt googlaamalla löytänyt mitään tutkimusta asiasta, mutta olen lähes varma, että synnytyksen kulkuun puuttuminen ja synnyttäjän makuuttaminen johtavat siihen kiireelliseen sektioon useimmin.

Hohhoijaa. Jessus sä olet yksinkertainen. Niin, ja kätilöiden inhokkiasiakas-listan kärkipäässä.

täh? kätilöt vihaavat synnyttäjiä, ketkä eivät tahdo lääkkeitä?
miksi ihmeessä? vähentää kätilön työtä, kun ei tarvitse vahtia verenpaineita ja pistää tippoja!
mulla on siis mies mukana hieromassa, kätilön ei tarvitse paljoa puuttua.

Luulenpa, että moni kätilö pelkää että luomusynnyttäjillä jotain menee pieleen ja siitä tuo mahdollinen ikävä asenne. Tosin oma kätilöni ei ollut moksiskaan, kun sanoin ettei mitään lääkkeitä, sen sijaan tarjosi heti ammetta ja lämmitteli ahkerasta kaurapusseja.

 

oho, en tarkoittanut loukata. sori!

tarkoitin vaan, että nykynaisilta on tuo synnyttämisen taito hävinnyt lääketieteen alle. harvat edes tietävät missä asennossa kannattaa ponnistaa, mistä kohtaa selkää kannattaa hieroa, mikä on synnytyslaulu, miten synnytykseen ylipäätään suhtautuu.

kun menin viisurileikkaukseen pelkäsin ihan kauheasti. kunnes h. lääkärin ovella päätin olla pelkäämättä ja otin positiivisen asenteen.
eikä tullut sietämättömiä kipuja, otin kai yhden panadolin kun puudutteen vaikutus loppui.

asenteesta on paljon kiinni! jos menee asenteella "kyllä epiduraali auttaa jos tekee liian kipeetä" niin taatusti tulee sitä tarvitsemaan.

Nykynaisilta ja nykyaikana.. Hei, ajat muuttuu. Nyt on puudutteita ja ennenvanhaan ei ollut. Mä ainakin aion mahdollisissa tulevissakin synnytyksissä turvallisin mielin käyttää puudutteita jos siltä tuntuu, joka asiastahan saa väännettyä ei-turvallisen jos alkaa haittoja miettimään.

 

quote]

Kipuun kun ei kuole.

Kivun kokeminen on yksilöllistä. Ja kipuunkin VOI kuolla.

Synnytyskipuun tuskin kukaan on kuollut

 

Eka syntyi epiduraalin voimalla joka niin toimiva että aloin ponnistella ilman supistuksia, ponnistusvaihe 8 min!

Toinen syntyi sitten luomuna, olin todellakin ajatellut ottaa epiduraalin kun toimi edelliselläkin kerralla niin hyvin mutta, viihdyin ammessa lämpimässä vedessä niin hyvin että kun pyysin epid en enää sitä ehtinyt saada ja poika syntyi kovilla supistuksilla nopeasti!
Toisesta luomusta jäi kyllä huonompi maku kun loppu oli niin kivulias, ei kyllä tullut yhtään repeämiä ja olo oli loistava heti synnytyksen jälkeen

Ei kannata olla niin ehdoton! Kyllä kätilöt tietää mikä on hyvä!

 

Juu ja voi kun olisin itsekkin ollut ikionnellinen, jos oisin saanut ne kivut pois pikkaisen laulaa luikauttamalla. Ei auttanut ei.

 

Ap:lle antasin sellasen neuvon että älä turhaan suunnittele sitä synnytystä. Otat koko arsenaalin jos siltä tuntuu. Ei se luomusynnytys sinusta parempaa äitiä tee. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä siitä syystä ettei sitä ole ehditty antaa. Ja aivan varmasti olisin ottanut kaiken mitä olisin vaan saanut. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Blaa blaa taas

:headwall:

Todella fiksua käyttäytymistä :/

Meinaatko että esim minä, joka otin kohdunkaulapuudutteen kun tuntui etten enää kestä ilman mitään olen sitten jotekin naurettava ja muuta?

Tuo kirjoittajan asenne on naurettava. Minua ärsytti tuollaiset kaikkitietävät kommentit ekassa raskaudessa ja ärsyttää yhä. Kirjoittaja on tietävinään, miltä apn synnytys tuntuu vaikka omalla asenteellaankin siihen voi vaikuttaa, mitä kestää ja ei. Tiesin, että en missään nimessä ottaisi epiduraalia koska minulle kauheinta olisi ollut olla jalaton ja maata sängyssä. Sen sijaan synnytyskipuun olin asennoitunut ja näin ollen kestin sen alusta loppuun. Kipuun kun ei kuole.

Ei siinä kuule aina asenteet auta. Jos sinulla on ollut siedettävät kivut, niin ri se tarkoita, että muillakin on.

Hei, kun on pakko niin sitä kestää. Itsehän itkin supistusten aikaan ja ponnistaessa vannoin etten koskaan synnytä. Silti olin erittäin tyytyväinen, että sen jälkeen kykenin kävelemään suihkuun ja oli olo muutenkin ihan ennallaan, ei tuntunut siltä että oli juuri synnyttänyt. Eikä revennyt paikat (ekan asteen joku minimaalinen repeämä neljälle tikille) kuten epiduraalin on tutkittu aiheuttavan enemmän repeämiä.

 

quote]

Kipuun kun ei kuole.

Kivun kokeminen on yksilöllistä. Ja kipuunkin VOI kuolla.

Synnytyskipuun tuskin kukaan on kuollut

Todennäkösesti on monikin siihen aikojen kuluessa kuollut.

 

Kerroppas Emily, mistä johtuu kun istukka ei synny. JOudut spinaalipuudutukseen ja kaavintaan. Verta valuu ja hemoglobiini laskee. Et pysy pariin päivään edes pystyssä.

 

DIIBADAABA sanon minä.
Oletko ap synnyttänyt aiemmin? Voin kertoa että se kipu ei ole korvien välissä, se ei mene pois kauniilla ajatuksilla.
Olen synnyttänyt kahdesti, toisen (valitettavasti) luomuna. Niin kamala kokemus oli että taidanpa tästä eteenpäin jättää synnyttämiset muille.

 

Ap:lle antasin sellasen neuvon että älä turhaan suunnittele sitä synnytystä. Otat koko arsenaalin jos siltä tuntuu. Ei se luomusynnytys sinusta parempaa äitiä tee. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä siitä syystä ettei sitä ole ehditty antaa. Ja aivan varmasti olisin ottanut kaiken mitä olisin vaan saanut. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Blaa blaa taas

:headwall:

Todella fiksua käyttäytymistä :/

Meinaatko että esim minä, joka otin kohdunkaulapuudutteen kun tuntui etten enää kestä ilman mitään olen sitten jotekin naurettava ja muuta?

Tuo kirjoittajan asenne on naurettava. Minua ärsytti tuollaiset kaikkitietävät kommentit ekassa raskaudessa ja ärsyttää yhä. Kirjoittaja on tietävinään, miltä apn synnytys tuntuu vaikka omalla asenteellaankin siihen voi vaikuttaa, mitä kestää ja ei. Tiesin, että en missään nimessä ottaisi epiduraalia koska minulle kauheinta olisi ollut olla jalaton ja maata sängyssä. Sen sijaan synnytyskipuun olin asennoitunut ja näin ollen kestin sen alusta loppuun. Kipuun kun ei kuole.

Ei siinä kuule aina asenteet auta. Jos sinulla on ollut siedettävät kivut, niin ri se tarkoita, että muillakin on.

Hei, kun on pakko niin sitä kestää. Itsehän itkin supistusten aikaan ja ponnistaessa vannoin etten koskaan synnytä. Silti olin erittäin tyytyväinen, että sen jälkeen kykenin kävelemään suihkuun ja oli olo muutenkin ihan ennallaan, ei tuntunut siltä että oli juuri synnyttänyt. Eikä revennyt paikat (ekan asteen joku minimaalinen repeämä neljälle tikille) kuten epiduraalin on tutkittu aiheuttavan enemmän repeämiä.

kyllä se riippuu ihan siitä värkistä ja vauvasta että repeääkö vai ei. itellä ekassa synnytyksessä oli epiduraali, enrevennyt. tokassa kohdunkaulan puudute, en revennyt eikä kummassakaan tarvinnut edes välilihaa leikata

 

Mä en tajua tollasta luomusynnytysvouhotusta! Ei varmaan kannata tehdä noin selviä päätöksiä ja maalailla valmiita kuvia jo etukäteen, ettei pettymys ole sitten suuri jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan - ja harvoinhan ne menevät, kun on synnytyksestä kyse.

 

Ap:lle antasin sellasen neuvon että älä turhaan suunnittele sitä synnytystä. Otat koko arsenaalin jos siltä tuntuu. Ei se luomusynnytys sinusta parempaa äitiä tee. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä siitä syystä ettei sitä ole ehditty antaa. Ja aivan varmasti olisin ottanut kaiken mitä olisin vaan saanut. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Blaa blaa taas

:headwall:

Todella fiksua käyttäytymistä :/

Meinaatko että esim minä, joka otin kohdunkaulapuudutteen kun tuntui etten enää kestä ilman mitään olen sitten jotekin naurettava ja muuta?

Tuo kirjoittajan asenne on naurettava. Minua ärsytti tuollaiset kaikkitietävät kommentit ekassa raskaudessa ja ärsyttää yhä. Kirjoittaja on tietävinään, miltä apn synnytys tuntuu vaikka omalla asenteellaankin siihen voi vaikuttaa, mitä kestää ja ei. Tiesin, että en missään nimessä ottaisi epiduraalia koska minulle kauheinta olisi ollut olla jalaton ja maata sängyssä. Sen sijaan synnytyskipuun olin asennoitunut ja näin ollen kestin sen alusta loppuun. Kipuun kun ei kuole.

Ei siinä kuule aina asenteet auta. Jos sinulla on ollut siedettävät kivut, niin ri se tarkoita, että muillakin on.

Hei, kun on pakko niin sitä kestää. Itsehän itkin supistusten aikaan ja ponnistaessa vannoin etten koskaan synnytä. Silti olin erittäin tyytyväinen, että sen jälkeen kykenin kävelemään suihkuun ja oli olo muutenkin ihan ennallaan, ei tuntunut siltä että oli juuri synnyttänyt. Eikä revennyt paikat (ekan asteen joku minimaalinen repeämä neljälle tikille) kuten epiduraalin on tutkittu aiheuttavan enemmän repeämiä.

Heh.. Kyllä minäkin kykenin paikkausten yms. jälkeen kävelemään ihan itse suihkuun. Olo oli muuten normaali paitsi tikit alapäässä oli kipeänä muutaman päivän.

Ja eiköhän niihin repeämisiin vaikuta myös ihan itse värkkikin millainen on.

 

DIIBADAABA sanon minä.
Oletko ap synnyttänyt aiemmin? Voin kertoa että se kipu ei ole korvien välissä, se ei mene pois kauniilla ajatuksilla.
Olen synnyttänyt kahdesti, toisen (valitettavasti) luomuna. Niin kamala kokemus oli että taidanpa tästä eteenpäin jättää synnyttämiset muille.

Kipu on paljon korvien välissäkin. Esim. lävistyksiä ottaessa, jos joku yhtäkkiä olisi työntänyt mun huulen läpi neulan, niin varmaan olisin karjunut paniikissa. Mutta eipä se miltään tuntunut kun sen tietoisesti meni ottamaan. Henkinen puoli vaikuttaa todellakin fyysiseen, sehän on tutkittu ja todistettu juttu jo monet kerrat.

Tottakai se synnytys sattuu, eihän tässä ole kukaan väittänytkään. Mutta kuinka muuten nainen "osaisi" synnyttää ja etenkin ponnistaa, jos ei tulisi tunnetta siitä?

 

Niin... onhan se ideaali jos pystyy luomuna synnyttämään ja toivottavasti jokainen sen ymmärtää että niin olisi luonnollisestikin paras.

Muttei pidä lähteä syyttämään jos asiat ei ihan käy niin kuin suunniteltu, yksinkertainen totuus on että synnyttäminen sattuu- ja se voi sattua pitkään ja paljon eikä ole millään lailla väheksyttävää jos siihen ottaa helpotusta jotta jaksaa.

Ei loppuunrääkätystä äidistäkään ole paljoa iloa...



Olen silti ikionnellinen, että olen voinut synnyttää kummatkin lapseni luomuna.

 

Meille kätilö puhui tuosta luonnonmukaisesta synnyttämisestä, oikeasta hengitystekniikasta, laulamisesta, musiikista, suihkusta,hieronnasta ja vedestä. En kirjannut mitään kipulääketoiveita ja ajattelin mennä tuolla hieronta ja hyräilylinjalla. Tuloksena oli kipushokissa oleva synnyttäjä jonka esikoista vedettiin imukupilla ulos jotta hätäsektiolta vältyttiin.
Synnytykset menevät todella harvoin suunnitelmien mukaan ja minusta luomusynnyttäjä ei ole jalustalla korkeammalla kuin koko lääkesatsin ottanut synnyttäjäkään.

 

Yksi luomu, yksi spinaali ja yksi epiduraalisynnytys.

Ei yhtään sektioon päättynyttä. Eka synnytys oli ponnistusvaiheeltaan pisin, epidurali vei ponnistuksen tarevtta.

Toka tuli luomuna, ei ollut vaikea ponnistaa. KOlmas spinaalipiidutuksella, osasin ponnistaa, lyhyt ponnistuvaihe.

 

Mä en tajua tollasta luomusynnytysvouhotusta! Ei varmaan kannata tehdä noin selviä päätöksiä ja maalailla valmiita kuvia jo etukäteen, ettei pettymys ole sitten suuri jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan - ja harvoinhan ne menevät, kun on synnytyksestä kyse.

Toiset on tuota tyylilajia kuin ap. Tehdään kaikki suunnitelmat valmiiksi ja sitten ehkä voidaan pettyäkin. Itse olen siinä suhteessa luomu, että en tehnyt mitään suunnitelmia. Menin luomuna ilman suunnitelmia synnyttämään, annoin tilanteen ohjata eteenpäin. En tehnyt suunnitelmia etten pety, enkä rakennellut ruusuisia kuvitelmia kivuttomasta synnytyksestä. Otin vastaan sen, mikä tuli ja mikä sillä hetkellä parhaimmalta tuntui. Minulle tuo oli luonnollinen synnytys!

 

Ap:lle antasin sellasen neuvon että älä turhaan suunnittele sitä synnytystä. Otat koko arsenaalin jos siltä tuntuu. Ei se luomusynnytys sinusta parempaa äitiä tee. Olen itse synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä siitä syystä ettei sitä ole ehditty antaa. Ja aivan varmasti olisin ottanut kaiken mitä olisin vaan saanut. Koska mikään kipu maailmassa ei ole yhtä kamalaa. Olen kokenut murtuneen nilkan ja tulehtuneen umpilisäkkeen ja kipu ei todella yltänyt vastaavaan.

Blaa blaa taas

:headwall:

Todella fiksua käyttäytymistä :/

Meinaatko että esim minä, joka otin kohdunkaulapuudutteen kun tuntui etten enää kestä ilman mitään olen sitten jotekin naurettava ja muuta?

Tuo kirjoittajan asenne on naurettava. Minua ärsytti tuollaiset kaikkitietävät kommentit ekassa raskaudessa ja ärsyttää yhä. Kirjoittaja on tietävinään, miltä apn synnytys tuntuu vaikka omalla asenteellaankin siihen voi vaikuttaa, mitä kestää ja ei. Tiesin, että en missään nimessä ottaisi epiduraalia koska minulle kauheinta olisi ollut olla jalaton ja maata sängyssä. Sen sijaan synnytyskipuun olin asennoitunut ja näin ollen kestin sen alusta loppuun. Kipuun kun ei kuole.

Ei siinä kuule aina asenteet auta. Jos sinulla on ollut siedettävät kivut, niin ri se tarkoita, että muillakin on.

Hei, kun on pakko niin sitä kestää. Itsehän itkin supistusten aikaan ja ponnistaessa vannoin etten koskaan synnytä. Silti olin erittäin tyytyväinen, että sen jälkeen kykenin kävelemään suihkuun ja oli olo muutenkin ihan ennallaan, ei tuntunut siltä että oli juuri synnyttänyt. Eikä revennyt paikat (ekan asteen joku minimaalinen repeämä neljälle tikille) kuten epiduraalin on tutkittu aiheuttavan enemmän repeämiä.

En minäkään enää epiduraalia ottaisi. Ensimmäisessä synnytyksessä otin ja ponnistustarve hävisi. Toinen syntyi luomusti ja kolmatta lähdin synnyttämään sillä mielin, että ilman puudutteita ollaan taas, mutta toisin kävi. Kohdunkaulapuudutus on ihan hyvä juttu minusta.

 

mä oon synnyttänyt molemmat ilman minkäänlaista kivunlievitystä,mutta vaan sen takia ,että neideillä oli todella kiire maailmaan,niin en ehtinyt saada mitään.

 

Mä tunsin kyllä epiduraalista huolimatta hyvin ponnistustarpeen.