Monenko miehen kanssa enimmillään tiedät jonkun tehneen lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lapsentekokone
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Tai..:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Itse olen toista kertaa naimisissa, eka avioliitosta minulla kaksi lasta ja nyt vielä yksi yhteinen saatiin. Jos mieheni kuolisi tai ero tulisi niin en todellakaan tekisi enää yhtään muksua!!!
Nytkin olen jo menossa sterilisaatioon.

Joo, kyllä kahden miehen lapset vielä menee, vaikka sekään ei aina toteudu mukavasti. Enemmän isiä on minusta vain itsekästä tai huonoa elämänhallintaa.

Huonoa elämänhallintaa olisi ollut jos olisin antanut elämäni mennä päin helv***** erotessani ex-miehestäni 25-vuotiaana. Olisi varmaan pitänyt tyytyä ajatukseen,että ei enää lisää lapsia, muuten olen huono ihminen... Itsekästä, että vanhemmat lapseni saivat ja saavat vieläkin lisää ihania pikkusisaruksia ja lopulta ihanan, huolehtiva isäpuolen? Juupa juu taas!

Luulen, että lapset, joilla on huonosta perhe-elämästä kokemuksia, ovat jossakin määrin kateellisia uusille sisaruksille aina. Lasten kannalta tilanne voisi olla onnellisempi ilman niitä kilpailijoita hyvän isäpuolen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tai..:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Itse olen toista kertaa naimisissa, eka avioliitosta minulla kaksi lasta ja nyt vielä yksi yhteinen saatiin. Jos mieheni kuolisi tai ero tulisi niin en todellakaan tekisi enää yhtään muksua!!!
Nytkin olen jo menossa sterilisaatioon.

Joo, kyllä kahden miehen lapset vielä menee, vaikka sekään ei aina toteudu mukavasti. Enemmän isiä on minusta vain itsekästä tai huonoa elämänhallintaa.

Huonoa elämänhallintaa olisi ollut jos olisin antanut elämäni mennä päin helv***** erotessani ex-miehestäni 25-vuotiaana. Olisi varmaan pitänyt tyytyä ajatukseen,että ei enää lisää lapsia, muuten olen huono ihminen... Itsekästä, että vanhemmat lapseni saivat ja saavat vieläkin lisää ihania pikkusisaruksia ja lopulta ihanan, huolehtiva isäpuolen? Juupa juu taas!

Luulen, että lapset, joilla on huonosta perhe-elämästä kokemuksia, ovat jossakin määrin kateellisia uusille sisaruksille aina. Lasten kannalta tilanne voisi olla onnellisempi ilman niitä kilpailijoita hyvän isäpuolen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja f:
Alkuperäinen kirjoittaja itse :
minulla neljä lasta ja kaikilla eri isät ja minua surettaa tämä asia..hävettää..mutta onko se aina äidin vika jos näin on!! voihan niissä miehissäkin olla vikaa..minä olen omasta mielestä maailman kunnollisin ihminen, en käy kapakoissa ja rakastan lapsiani yli kaiken ja olen heidän kanssa AINA olematta yhtään itsekäs..mikä tietysti olisi hieman tervettäkin olla edes joskus vähän itsekäskin..mutta älää aina tuomitko sitä ÄITIÄ jolla on lapsia eri miehille sillä entäs jos ne miehet onkin olleet niitä paskoja..

Aika helkkarin omituista se, että joku tekee neljälle eri paskalle miehelle lapsen? Olisiko siinä kohtaa jo omassa arvostelukyvyssäsikin jotain vikaa? Miten kauan olet kunkin kanssa ollut yhdessä ennen kuin olette lapsen laittaneet alulle?

Pakko peesata tätä. Jokainen toki elää itse elämänsä niin kuin tykkää, mutta jos lapsia on neljälle eri miehelle ilman että kertaakaan on jäänyt leskeksi, niin turha siinä enää on heittäytyä "viattoman uhrin" asemaan ja syyttää sitä, että kaikki ne miehet vain ovat muuttuneet täysiksi pissipäiksi.

Turha kuitenkaan ruveta omia valintojaan häpeämään, tehty mikä tehty. Pääasia, että pidät huolta lapsistasi, rakastat heitä ja annat kunnon eväät elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Näin kävi:
Mullakin kolme lasta ja niillä eri isät. En seurustele niistä kenenkään kanssa.

Joku tuolla mietti, että kun lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Meidän perheessä aikuiset ovat pyrkineet säilyttämään lasten tasa-arvoisuuden ja mihin ei olosuhteiden takia pystytä, kun isä vaikka asuu kaukana, niin toisen isä kompensoi tilannetta. Taloudellisesta näkökulmasta taas jos joku lapsista jää isänsä toimesta vähemmälle, korvataan sitä sitten vähän mun pussista tai erityishuomiolla. Meillä kyllä 5v ikäerojakin, eli ihan kisaamassa nuo ei keskenään ole. Ei kai kukaan pidä lapsiaan eriarvoisina ja aika nuija isä saa olla jos opettaa omalle lapselleen sisarusten välistä eriarvoisuutta, eihän se omankaan lapsen etu ole.

Toisen isä kompensoi tilannetta ja se on ihan hyvä, mutta se ei ole kuitenkaan se "the isä".
Lapsi ajattelee itsensä arvottomaksi, jos isä ei välitä, ja vaikka välittäisi, on sekin ikävää, jos sisarus saa vaikka hienot harrastusvälineet tms ja omalla isällä ei ole varaa, eikä äidilläkään. Tämähän ei toteudu teillä ilmeisesti, mutta joskus näin.
Usein on myös sellaisia sisarusparvia, joilla yhden isä on läsnä perheen arjessa, yhden isä tapaa usein ja maksaa opiskeluja yms, yhden isästä ei tietoa tai ei halua tavata. Viimeisellä ikävin tilanne, eikä varmasti koe sitä OK:ksi, vaikka tuskin sille äidilleen haluaa sitä näyttää.

Totta kai tällaisia vaikeita tilanteita on tällä tavalla muodostuneissa perheissä. Meilläkin, kun yhden isä asuu kauempana vaikka välittääkin. Tämä lapsi joutuu käymään tunteitaan läpi isäänsä kohtaan ja aika usein siellä on suuttumusta, ei haluaisi tavata isää ollenkaan, kun se tuntuu vieraammalta kuin sisarusten isät joiden kanssa lapsi on elänyt arkeakin. Lapset ovat kuitenkin keskenään sisarusliittouma, he ovat "meidän perhe" ja ylpeitä meidän perheestä. Pahat mielet ja kateus pyritään käsittelemään, jotta pysyttäisiin tiiviinä keskenämme.

Itse ehkä ajattelen perheen eri tavalla. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla perhe, vaan se riippuu ihmisistä. Esimerkiksi sijoitusperheet muodostavat perheen joka koostuu eritaustaisista lapsista. Tavoite on se, että keskenään he olisivat tasavertaisia.

En tiedä tekisinkö itse enää neljännen miehen kanssa lapsia, lähinnä kai siksi, että kaipaan omaakin aikaa. Olen sen verran intensiivinen äiti, että elän aika pitkälle vain kotielämää. Mutta jos joku eksäni tekisi lapsen, niin sitä kautta olisi kivaa saada ipanoille pikkusisaruksia :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tai..:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja moi:
Itse olen toista kertaa naimisissa, eka avioliitosta minulla kaksi lasta ja nyt vielä yksi yhteinen saatiin. Jos mieheni kuolisi tai ero tulisi niin en todellakaan tekisi enää yhtään muksua!!!
Nytkin olen jo menossa sterilisaatioon.

Joo, kyllä kahden miehen lapset vielä menee, vaikka sekään ei aina toteudu mukavasti. Enemmän isiä on minusta vain itsekästä tai huonoa elämänhallintaa.

Huonoa elämänhallintaa olisi ollut jos olisin antanut elämäni mennä päin helv***** erotessani ex-miehestäni 25-vuotiaana. Olisi varmaan pitänyt tyytyä ajatukseen,että ei enää lisää lapsia, muuten olen huono ihminen... Itsekästä, että vanhemmat lapseni saivat ja saavat vieläkin lisää ihania pikkusisaruksia ja lopulta ihanan, huolehtiva isäpuolen? Juupa juu taas!

Luulen, että lapset, joilla on huonosta perhe-elämästä kokemuksia, ovat jossakin määrin kateellisia uusille sisaruksille aina. Lasten kannalta tilanne voisi olla onnellisempi ilman niitä kilpailijoita hyvän isäpuolen kanssa.

No ei todellakaan olisi! Elämä nyt on meille kaikille PALJON parempaa. Mieheni ja hänen vanhemmat + sisarukset rakastavat minunkin lapsia kuin "omiaan".
 


Aika helkkarin omituista se, että joku tekee neljälle eri paskalle miehelle lapsen? Olisiko siinä kohtaa jo omassa arvostelukyvyssäsikin jotain vikaa? Miten kauan olet kunkin kanssa ollut yhdessä ennen kuin olette lapsen laittaneet alulle?[/quote]

:) juuri tätä tarkoitan :) on ihmisiä jotka ei millään suvaitse eikä ymmärrä..se on tietenkin heidän oma ongelmansa jotka eivät hyväksy mutta tuntuuhan se pahalta. eli mielummin pitäisi pitää kynsin hampain kiinni suhteesta joka on ensin pari vuotta hieno ja sitten tulee mukaan väkivalta ja kauheus ja saa turpiinsa raskaana ollessaankin..ehei..kyllä se oma henkikulta on tärkeämpi kuin säilyttää kulissi. ja mitä siihen tulee et onko arvostelukyvyssä vikaa..ehkä onkin mutta entäs sitten..kaikki me emme ole täydellisiä ja teemme vääriä valintoja. ihminen kuitenkin pohjimmiltaan haluaa uskoa hyvään jokaisesta ihmisestä joka on kuitenkin paha. onko se jokin synti jos on omassa arvostelukyvyssä vikaa? ja minulle on vielä muutamaan kertaan käynyt niin että se on se mies halunnut sitä lasta enemmän kun minä ja on saanut sitten ympäripuhutuksi lopulta. ja sitten olenkin jäänyt yksin lapsista vastuuseen. eikö kuitenkin tärkeintä ole se että lapsilla on rakastava äiti. voi tälläinen perhekin olla onnellinen. voin melkein luvata että lapseni ovat onnellisempia tässä perheessä kuin jossa itse elin lapsena jossa oli "isä" ja lisäksi oli seurana alkoholi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja itse :
minulla neljä lasta ja kaikilla eri isät ja minua surettaa tämä asia..hävettää..mutta onko se aina äidin vika jos näin on!! voihan niissä miehissäkin olla vikaa..minä olen omasta mielestä maailman kunnollisin ihminen, en käy kapakoissa ja rakastan lapsiani yli kaiken ja olen heidän kanssa AINA olematta yhtään itsekäs..mikä tietysti olisi hieman tervettäkin olla edes joskus vähän itsekäskin..mutta älää aina tuomitko sitä ÄITIÄ jolla on lapsia eri miehille sillä entäs jos ne miehet onkin olleet niitä paskoja..


On se äidin vika siinä mielessä että äiti on valinnut nämä paskat miehet lapsilleen isiksi. Ja jos yhdellä naisella on ollut neljä paskaa miestä, niin panee kysymään tämän naisen harkintakyvyn perään.
 
Mummollani on/oli 7 lasta kolmen eri miehen kanssa. Kaksi näistä kuoli sairauteen muistaakseni ja yksi sodassa. Ei ollut varmasti helppoa monen lapsen kanssa ja sitten ne miehet aina kuoli...oli naimissa jokaisen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ihmettelevä:
Alkuperäinen kirjoittaja itse :
minulla neljä lasta ja kaikilla eri isät ja minua surettaa tämä asia..hävettää..mutta onko se aina äidin vika jos näin on!! voihan niissä miehissäkin olla vikaa..minä olen omasta mielestä maailman kunnollisin ihminen, en käy kapakoissa ja rakastan lapsiani yli kaiken ja olen heidän kanssa AINA olematta yhtään itsekäs..mikä tietysti olisi hieman tervettäkin olla edes joskus vähän itsekäskin..mutta älää aina tuomitko sitä ÄITIÄ jolla on lapsia eri miehille sillä entäs jos ne miehet onkin olleet niitä paskoja..


On se äidin vika siinä mielessä että äiti on valinnut nämä paskat miehet lapsilleen isiksi. Ja jos yhdellä naisella on ollut neljä paskaa miestä, niin panee kysymään tämän naisen harkintakyvyn perään.

mikä ihmeen syyttely!! miksi aina pitää olla jonkun VIKA? ei se ole kenenkään vika, ei äidin eikä paskojen miesten..kaikki vain eivät sovi

toisilleen ja on parempi erota. herää kysymys miten ne ihmiset ovat itse kasvatettu kun ovat aina etsimässä syyllistä ja vikaa..sormellako teillä aina lapsuudessanne toisia osoiteltiin??
 
äidin vika jos mies on väkivaltainen? ja että se väkivaltaisuus tulee esiin vasta sitten kun on raskaana..niin mistähän sen voi etukäteen tietää että näin tulisi käymään..en ole ennustaja valitettavasti. en ole aborttiin kykeneväinen vaan olen päättänyt lapset kasvattaa sitten yksin jos ei parisuhde onnistu. huomaa että niillä joilla ei ole kokemusta väkivaltaisesta suhteesta, syyttelevät nimenomaan sitä naista että se on naisen vika..
 
Alkuperäinen kirjoittaja itse:
äidin vika jos mies on väkivaltainen? ja että se väkivaltaisuus tulee esiin vasta sitten kun on raskaana..niin mistähän sen voi etukäteen tietää että näin tulisi käymään..en ole ennustaja valitettavasti. en ole aborttiin kykeneväinen vaan olen päättänyt lapset kasvattaa sitten yksin jos ei parisuhde onnistu. huomaa että niillä joilla ei ole kokemusta väkivaltaisesta suhteesta, syyttelevät nimenomaan sitä naista että se on naisen vika..

Eli sun kaikki neljä miestäsi ovat olleet väkivaltaisia??!
 
Minulla on kolme lasta, eri isät.

Esikoiseni sai alkunsa nuoruudenrakkauden kanssa, joka oli kuitenkin vastuuton (petti, ei hoitanut raha-asioitaan jne.) ja erosimme jo raskausaikana, noin vuoden yhdessä asumisen jälkeen.

Toisen isä alkoi suhteen edetessä nauttia enemmän ja enemmän alkon tuotteita, vaikka alussa oli "fiksu, hellä ja herkkä, joskus pari lasia viiniä-tyyppi"... Käytös muuttui aina humalassa. Tuli uhkaavia tilanteita ja rajuja riitoja ja mustasukkaisuuskohtauksia olemattomista asioista. Sitä en jäänyt kovin pitkäksi aikaa elämään ja katsomaan, kun mulla oli jo 2,5v. lapsi ennestään.

Pidemmän aikaa olisin voinut odottaa näissä suhteissa ennen lasten "hankintaa" mutta tippaakaan en silti kadu. Mulla on ihanat, rakkaat, mahtavat kouluikäiset muksut. Olin muutaman vuoden yksin, ja elimme lasten kanssa kolmisin ihan tavallista, mukavaa, tasapainoista elämää.

Nykyisen (avio)mieheni kanssa olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja viime kesänä saimme yhteisen lapsen. Mieheni on läheinen isompienkin kanssa, mutta toki toivoi myös biologisesti omaa, ja itsekin olin valmis vielä kolmanteen lapseen. Neljättä emme aio "tehdä".

Vauva on perheen "lemmikki", josta isot sisarukset tykkää todella paljon. Hoitavat, naurattavat ja leikittävät. Lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Mies tekee isompien kanssa paljon juttuja keskenään ja kaikki kokevat olevansa samaa perhettä. Meidän häät 2 vuotta sitten olivat koko porukalle mahtava juttu, niitä on muisteltu monet kerrat lastenkin kanssa.

Olen onnellinen, ja niin uskon lastenkin olevan. Selän takana puhujia ja juoruilijoita on aina, parempi kun ei pahoita mieltään. Itse sen tietää, ovatko ratkaisut elämässä olleet oikeita. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja seliseli:
Alkuperäinen kirjoittaja itse:
äidin vika jos mies on väkivaltainen? ja että se väkivaltaisuus tulee esiin vasta sitten kun on raskaana..niin mistähän sen voi etukäteen tietää että näin tulisi käymään..en ole ennustaja valitettavasti. en ole aborttiin kykeneväinen vaan olen päättänyt lapset kasvattaa sitten yksin jos ei parisuhde onnistu. huomaa että niillä joilla ei ole kokemusta väkivaltaisesta suhteesta, syyttelevät nimenomaan sitä naista että se on naisen vika..

Eli sun kaikki neljä miestäsi ovat olleet väkivaltaisia??!

:D yksi on ollut, yhdellä on alkoholiongelma.... sitten voi myös tapahtua sellaista että joku ihminen kuolee/katoaa ym..elämässä voi sattua ihan mitä vaan. tietenkin yhden ihmisen kohdalle sattunut vähän liikaa..ja se että viranomaiset pakottavat muuttamaan erilleen aviopuolisosta, kuvastaa jo sitä kuinka vakavasta väkivallasta onkaan kyse.
 
Mites sitten jos ttulee ehkäisystä huolimatta raskaaksi (ei ole tavatonta) ja aborttihan on maailman kamalin asia tän palstan mielestä ainakin niin pitäiskö seksi sitten varuiksi lopettaa kokonaan siinä vaiheessa, kun on esim tehnyt jo kahdelle eri miehelle lapsia :D

Tai mitä jos vaikka raiskataan ja raiskaaja kieltäytyy käyttämästä kortsua?

Ei koskaan voi tietää mitä tarinoita toisten ihmisten elämien taakse kätkeytyy. Juuripa siitä syystä minä en tuomitse ketään yksittäisten tekojen perusteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuha mietin:
Mites sitten jos ttulee ehkäisystä huolimatta raskaaksi (ei ole tavatonta) ja aborttihan on maailman kamalin asia tän palstan mielestä ainakin niin pitäiskö seksi sitten varuiksi lopettaa kokonaan siinä vaiheessa, kun on esim tehnyt jo kahdelle eri miehelle lapsia :D

Tai mitä jos vaikka raiskataan ja raiskaaja kieltäytyy käyttämästä kortsua?

Ei koskaan voi tietää mitä tarinoita toisten ihmisten elämien taakse kätkeytyy. Juuripa siitä syystä minä en tuomitse ketään yksittäisten tekojen perusteella.

kiitos :) juuri näin ;)
 
No minun äidilläni on lapsia 3:n eri miehen kanssa... Lapsuuteni oli onnellinen, olemme kaikki 5 sisarusta aivan tasavertaisia keskenämme, emme ole pitäneet toisiamme sisko- tai velipuolina. 2 isistä ei ole ollut kuvioissa mitenkään. Elämä ei mene aina käsikirjoituksen mukaan ja toiset vaan on niin lapsirakkaita, että haluavat vauvan, vaikka ei ole takeita suhteen pysyvyydestä. Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos nainen itse on sellainen selviytyjä kuten äitini.
 

Yhteistyössä