Aiheen aloittaja tässä, pitkästä aikaa. Jokohan nyt saisin kirjoitettua rauhassa... Täällä on ollut paljon keskustelua, olen yrittänyt lukea päivittäin vaikka en ole päässyt rauhassa vastaamaan. Kiitos kaikille vastauksista ja tsempeistä, musta tuntuu ihanalta että ootte täällä taustatukena!
Meillä tilanne laukesi 8 päivän mököttämisen jälkeen, ei puhettakaan että tilanteesta ois puhuttu tai muuten tehty sovintoa, vaan mies rupesi yksi ilta tissuttelemaan kotona ja sen myötä alkoi sitten yhtäkkiä käyttäytymään ihan kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Tosin seuraavana päivänä mä sain tarpeekseni teeskentelystä ja otin mykkäkoulun ja suuttumisen puheeksi, ja miehen selitys asialle oli se, että "Jos sä jäät mieluummin illalla nettiin etkä tuu mun kans yhtä aikaa nukkuu, se tarkoittaa ettet sä välitä tippaakaan joten miks mäkään sit välittäisin!". Nuo selitykset on aina niin uskomattomia että mä melkeinpä jään hiljaiseksi kun en ees tiiä mitä tollasiin voi sanoa! Tällä kertaa kyl sanoin että jos mä valvon pitempään, se ei oo kenenkään satuttamista eikä tahallista vittumaisuutta kun taas mykkäkoulu ja nälviminen on. Mutta TAAS KERRAN mun teko on miljoona kertaa pahempi kuin hänen, kyllähän mykkäkoulu ja vittumaisuus on ansaittua jos ei suvaitse mennä yhtä aikaa nukkumaan!
Pakotin sen sitten juttelee ja lopulta se väitti että tietää toimineensa väärin eikä enää tee sellaista mutta vaistosin jo sillä hetkellä ettei se oo vilpitön, ei se oikeesti koe tekevänsä mitään väärää. No tässä sitten meni jo yli viikko taas ihanasti kunnes tänään tuli taas tilanne päälle. Mies jää ens viikolla ekan kerran vauvaa hoitaa yksin päivien ajaksi ja tänään taas koko ajan pyysi mua avuksi kun tyhjensi astianpesukonetta ja lapsi oli koko ajan tunkemassa sinne. Sanoin sitten naureskellen (ihan ystävällisesti!) että "ens viikolla ei iskä ehdikään astioita laitella kun pitää vahtia riiviötä koko ajan" ja sitten räjähti! "Mitä vittua sä väheksyt ja halveksit mua?! Väitätkö sä etten mä osaa hoitaa omaa lastani?!". Kysyin TAAS KERRAN aidon yllättyneenä että mistä se tollasen käsityksen sai kun mä en tarkoittanut mitään tollasta mutta myöhäistä oli enää puhua, mykkäkoulu on taas alkanut. Siihen jäi taas tytön hoito, poistui paikalta ja mököttänee taas vähintään sen viikon. Mutta tällä hetkellä mulla on sellanen olo että mä en vaan jaksa välittää. Mä oon niin täynnä tätä. Mun aiemmissa suhteissa (1,5v, 2,5v ja 7v pituiset suhteet) ei oo edes yhteensä mökötetty mulle niin paljoa kuin tää yks ihminen ehtii vuoden aikana!! Eihän tätä perhana soikoon jaksa!
lapsen näkökulma: Kiitos kun kirjoitit, oli tosi tarpeellista saada tollainenkin näkökanta tähän asiaan. Oli itse asiassa aika karua luettavaa... Enkä missään nimessä haluaisi omalle lapselleni samaa! Erossa mua vaan pelottaa eniten se, mitä lapsi joutuu sit mahdollisesti kokemaan kun viettää aikaa isänsä kanssa. Mua kauhistuttaa ajatus että lapsikin oppisi pelkäämään isäänsä, yrittää miellyttää loputtomiin ja silti aina on vaan huono. Miehellä nimittäin on lapsi edellisestä suhteestaan ja sen lapsen kohdalla on käynyt suurin piirtein näin. Lapsi näkee isää vasten tahtoaan mutta ei oo vielä niin vanha että voisi itse siitä päättää. Ja onhan se ajoittain hyvä isä mutta kyllä mä luulen että tuo isäsuhde on haitallinen lapsille myöhemmin. Tällä hetkellä mä voin vielä vaikuttaa meidän yhteisen lapsen ja miehen suhteeseen ja oon pyrkinyt vaalimaan sitä mahdollisimman hyvin silloinkin kun meillä on riitaa tai mykkäkoulu mutta pelottaa miten käy jos en oo enää turvaamassa näitä tilanteita lapsen kannalta vaan se joutuu näkemään isäänsä ilman mua. Pakko vielä korjata, että eihän meillä oo oikeestaan koskaan RIITAA vaan meillä on vaan käsittämättömiä raivareita joita en pysty ees välttämään kun en koskaan osaa ennakoida mistä ne tulee, painan aina edellisen mieleen mutta seuraavan kerran se on jotain muuta johon en oo osannu varautua.
N35: Kysyit kuinka usein näitä tilanteita tulee. Mä muistelen että jossain vaiheessa meni kuukausiakin ilman näitä kohtauksia, ehkä pari-kolme kuukautta. Eikä ne päässeet alussa näin pitkälle kun mä tein aina sovinnon mahdollisimman pian. Mutta nyt kun mä en oo enää ruvennut mielistelemään, nää on ruvennu kestää viikkoja. Nyt on tosiaan vasta 2 vkoa aikaa edellisestä ja tänään alkoi taas mökötys ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, kyllä tässä taas viikko kevyesti mennään. Eli sit ois kuluneesta kuukaudesta jo 2vkoa mennyt mököttämiseen! Ainut hyvä puoli tässä on se, että mä pääsen rauhassa kirjoittaa teille kun se mököttää eikä vahdi mun jokaista liikettä.
Tuo salasanasuojattu blogi kuulosti muuten tosi hyvältä idealta! Mäkin voisin kirjoittaa tollaista, ihan vaan järjestelläkseni ajatuksiani ja saadakseni vähän ulkopuolista näkökulmaa jos luen sitä itse. Mä voisin aivan hyvin antaa salasanan muutamalle ystävälle ja vaikkapa joillekin täällä palstallakin jos joku haluaisi kommentoida? Oisitko viitsinyt kertoa enemmän miten tollainen toimii, mulle ei oo blogit tuttuja ollenkaan?
Vioola: Sä oot varmaan ihan oikeessa, mä nimittäin tunnistin itteni tosta että rupesin aina tekee sovintoa ja olin sitten ihan taivaissa kun sain toisen leppymään vaikka se ois tehnyt mua kohtaan törkeästi, ja jostain siitä se alkoi että tunsin tosiaan itteni sitten syylliseksi vaikka pohjimmiltaan tiesin etten oo tehnyt mitään väärää! Ja joissakin tilanteissa kun oon ollut kovana ja välinpitämättömänä, miehen kuori onkin alkanut murtua mutta erokortti siihen ei toimi, oon sen testannut kerran raskausaikana ja ukko vaan osoitti ovea kylmänä.
entinen ammattiauttaja: Kiitos neuvoista! Mä rupesin ajattelemaan tuota sun kirjoitusta ja oot ihan oikeessa, mun pitää ruveta loihtimaan jo varasuunnitelmaa että pärjään erotilanteessa koska tällä hetkellä mies on pelannut kaikki kortit niin, että oon tavallaan riippuvainen siitä, taloudellisesti ja muutenkin. Mulla menisi aikaa ennen kuin pääsisin irti siitä tilanteesta mutta mä rupean jo pohjustamaan sitä että en oo ihan tyhjän päällä kun se alkaa kiristää taas. Itse asiassa nyt edellisen mykkäkoulun jälkeen se rupesi kieltämään multa auton käyttöä ja siinä tilanteessa toin esiin että eiköhän oo fiksumpaa kun hankin auton joka on MUN nimissä ja saman tien se sitten perui autonkäyttökiellon, tuntui että se oikein kavahti sitä että mulla olisikin jotain omaa jota se ei voi kontrolloida.
ikuinen filosofi: Kiitos kirjoituksestasi ja tsempistä! Se oli tosi vakuuttavaa tekstiä ja oon tosi pahoillani siitä mitä oot joutunut kokemaan, hyvä että oot jotenkin päässyt jaloillesi kaiken tuon jälkeen, ihan kamalaa luettavaa!
Toivottavasti tämä vuosi on sullekin oikein hyvä!
No nyt heräsi pikkupakkaus iltatorkuilta joten mun pitää mennä! Mä palaan myöhemmin vastaamaan lopuille, kiitos kaikille tähän astisesta tsempistä, teistä on tosi paljon apua ja mä saan hirveesti voimaa näistä ajatella, että vika ei ole mussa, mä en voi loputtomiin mielistellä ihmistä jolle mikään ei kuitenkaan oo hyvä! KIIIITOS KAIKILLE! <3
