Miten toimisit tällaisen miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja arvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sellainen juttu vielä ap. että kuinka usein näitä mykkäkouluja ja tätä käytöstä tulee? Itse aloin heräämään siinä vaiheessa, kun tajusin, että mies vetää melkein viikon mykkäkouluja vähintään kerran kuussa. Ihmiset kertoivat kauhistuneina, että heillä on kerran ollut vastaava joskus useita vuosia sitten ja silloin oli isosta asiasta kyse, ei niin, että se on normaali riitelymalli. Se oli myös todella noloa ja vaikeaa selittää ystäville ja omalle perheelleen. Sitä alkoi selittelemää itse miehen käytöstä paremmaksi, ettei se olisi vaikuttanut niin mielipuoliselta ja törkeältä.

Kilteillä sopeutuvilla ihmisillä joskus vääristyy, mikä on normaalia. Tuo ei ole sellaista nähnytkään.

Itse tein muuten niin, että aloin pitämään salasanasuojattua blogipäiväkirjaa ja annoin salasanan yhdelle hyvälle ystävälleni johon luotin täysin. Kirjoitin täysin peittelemättä elämästämme ja hän kommentoi, jos kuulosti ihan kajahtaneelta. Aika usein kuulosti. Pikkuhiljaa se avasi silmiä. Lopullisesti kuitenkin pääsin irti silloin, kun terapeutti (aloin käymään terapiassa) sanoi minulle kerran suoraan, että tulet sairastumaan, jos jäät tuohon suhteeseen. Jotenkin se ulkopuolisen kommentti katkaisi selän. Jätin miehen tekstarilla sen jälkeen heti (olin jo muuttanut pois hänen luotaan mutta yritimme edelleen). Sen jälkeen olen visusti ollut olematta tekemisissä.
 
Siis älä anele miestä lopettamaan mykkäkoulua! Uhkaa häntä erolla mykkäkoulun aikana, älä odota hänen vetävän sitä esille!

Mieheni oli samanlainen nuorena, sitten kun anelujeni jälkeen lopetti mykkäkoulun, olin taivaissa, ja kuvittelin että olin todella syyllinen kaikkeen, älä tee samaa virhettä, jos vika on miehessä, se myös on, äläkä vähättele itseäsi.

Kun olimme olleet naimisissa n. 20 v., olin saanut itseni koulittua kovaksi ja karskiksi, aloin itse häijyksi, pidin todella puoleni, luulen että mies silloin vasta havahtui ja muuttui! Myöhemmin hän joutui aloittamaan mielialalääkityksen, se paransi hänet lopullisesti, jos yksikin pilleri unohtuu, hän kiristelee hampaitaan yms. Uskon että useat tuollaiset miehet ovat mieleltään sairaita, jos ei tule lääkitystä, eivät muutu, tai jos ei nainen ota heiltä luuloja pois.
 
hei Arvoton,

olet saanut mielettömän paljon hyviä viisaita vastauksia. Eniten minua koskettivat nämä, joilla oli omaa kokemusta siitä, miten tuollainen tilanne lapseen vaikuttaa. He sen kykenevät kertomaan, niin että ymmärtää.

Neuvosi tähän tilanteeseen on, että alat pikkuhiljaa valmistella itsellesi takaporttia. Haet apua, menet keskustelemaan yksin jollekin ammattiauttajalle, katsot asuntoja tai vahtoehtoisesti jotain turvakotia tms. Ovatko työasiasiasi ja toimeentulosi kunnossa, pärjäätkö ilman miestä taloudellisesti myös äitiysloman jälkeen. Jos et, niin saat apua ja neuvoja sosiaalitoimesta.

Tilanteesi on minusta epänormaali, enkä usko, että se itsestään helpottuu. Päinvastoin näen vaaran merkit ilmassa, tilanne voi pahentua todella pahaksi. En oikeasti nää juuri mitään syytä, miksi sinun pitäisi tuollaisessa suhteessa roikkua. Rakkaus ja lapsi teitysti mutkistavat asioita, mutta ei kannata tuhlata loputtomiin rakkauttaan sellaiseen joka ei ole sen arvoinen.
Nyt voit pelastaa itsesi ja lapsesi elämän, ja saada ehkä vielä joskus pyyteetöntäkin rakkautta.
 
Jos mä yritän puhua sen kanssa, miten te lähtisitte puhumaan tuollaisen ihmisen kanssa, millä tavalla lähestyisitte?
Tiedät sen ja olet sanonutkin jo kolmeenkin kertaan miten puhua ja millä tavalla lähestyä.

Mies on mielettömän ihana silloin kun kaikki on hyvin (lue:silloin kun kaikki menee hänen mielensä mukaan).
Juuri noin on mahdollista tulla toimeen, en sanoisi hyvin mutta tuohon malliin kuitenkin. Lähes täydelisiä tieteelliseen (aivotutkija) ja käytännön kokemukseen perustuvia tietoja, vertaistukea (avioeronnut narsusta) ja neuvoja ohjeineen löyttyy (englanniksi) osoitteesta:
http://www.searchforbalance.org/Home/narcissism/how-to-manipulate-narcissist.html
How to Manipulate a Narcissist
* When you are now holding the leash and a narcissist is believing he or she is in total control, it is easy for you to make a narcissist "work for you" instead of other way around. If there is something you want from a narcissist, a narcissist will grant your wishes more easily when a narcissist can think of himself or herself as a "generous" being who is doing something "good" for you, and when a narcissist believes that your love, attachment and longing towards a narcissist will only increase as a result of his or her acts.

Mutta silloin kun kaikki menee miehen mielen mukaan ja ihailua riittää, hän on niin ihana herrasmies ettei tietoakaan muusta! Vannoo rakkauttaan ja hellittelee, kunnes taas teen jotain vahingossa väärin...
* When you start to see a narcissist in this kind of a new light, as someone who is mentally very weak and easy to manipulate, you start to heal from your "addiction" to a narcissist. You will realize that there is nothing in that person to love and admire.

Palaan varmaankin myöhemmin asiaan. Tässä vielä paloja vapaasti käännettynä:

"Eniten narsisti pelkää kontrollin menettämistä. Jos annat narsistin luulla että hän kontrolloi, voit vedellä naruista ja narsisti tekee mitä haluat. Se antaa sinulle voimaa ja parantaa itsetuntoasi, eikä päinvastoin niinkuin tavallisesti."

"Jos opettelet manipuloimaan narsistia on helpompaa toipua, alat nähdä hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun ymmärrät mistä narsismissa on kysymys on helppo manipuloida narsisti tekemään mitä haluat. Kaikkein eniten narsisti hakee ihailua, se on huomattavan tehokas työkalu."

Kaikki menee hyvin jos asiat menee hänen mielensä mukaan, hän saa riittävästi kehuja ja ihailua.
"Jos haluat narsistilta jotain…
Avaimet: ylistys, ihailu, rakkaus ilman ehtoja. Kun narsisti uskoo saavansa ne sinulta, hän sokeutuu kaikelle muulle."

"Kokeile ja huomaat kuinka hyvin se toimii. Vaikka "rakkautesi" fraasit olisivat kenen tahansa täysjärkisen mielestä täysin läpinäkyviä, narsisti ostaa silmää räpäyttämättä aivan kaiken.
Sinusta alkaa tuntua paremmalta kun hän on hallinnassasi. Hän on kuin pieni lapsi jonka vanhempi olet. Tarjoat hänelle hallinnan tunteen, mutta sinä tiedät mitä teet."

"Älä anna narsistin särkeä sydäntäsi! Tee mieluummin mitä haluat eli lopeta kärsiminen ja lähde! Anna narsistille illuusio siitä mitä hän haluaa, että yhä epätoivoisesti rakastat häntä. Voit esimerkiksi lähettää sähköpostia missä kerrot "syvistä tunteistasi" häntä kohtaan, vaikka hän olisi juuri kohdellut sinua kaltoin."
 
Viimeksi muokattu:
Mä olen totaalisen pulassa ja kaipaan kipeästi apua, oma olo on niin voimaton ja arvoton etten saa ajatuksia kasaan tullakseni mihinkään järkevään lopputulokseen.

Olen siis onneton mieheni takia, joka kohtelee mua ajoittain niin inhottavasti etten kohta enää tunne itseäni ollenkaan.

Mies on mielettömän ihana silloin kun kaikki on hyvin (lue:silloin kun kaikki menee hänen mielensä mukaan). Alussakin hurmasi ihan täysin ja kohteli mua kuin kukkaa kämmenellä. Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomata etten tee mitään oikein, sain miehen kimppuuni ihan ihmeellisistä syistä, milloin syön väärää leipää ja katson vääränlaisia ohjelmia telkkarista. Ja kaikkea seuraa armoton mökötys! Vaikka HÄN on se, joka suuttuu ihan mitättömästä asiasta ja käyttäytyy tosi inhottavasti mua kohtaan, siitä huolimatta HÄN on se joka mököttää, pahimmillaan saattaa olla toista viikkoa mulle puhumatta! KERTAAKAAN kolmen vuoden aikana en oo saanut anteeksipyyntöä vaikka oisin itse käyttäytynyt asiallisesti ja toinen törkeästi. Sovinnon tekeminen ja jutteleminen on AINA mun tehtäväni koska hän leipoo itsestään uhrin jokaisessa tilanteessa.

Mies on tosi mustasukkainen, epäilee välillä mun pettäneen jopa 10min kauppareissulla. Mutta ei kuitenkaan rajoita mun menemisiä tai ystäviä.

Puhumista ja sovinnon tekemistä hän vihaa. Siinä vaiheessa jos haluan jutella, alkaa yleensä uhkailla erolla koska haluaa vaan että kaikki lakaistaan maton alle eikä joudu myöntämään tehneensä väärin. On uskomattoman kova arvostelemaan mua kaikesta mutta ei kestä itse kritiikkiä ollenkaan.

Ja kaikista hulluinta on, että hän pitää itseään ihan täydellisenä, musta tuntuu ettei hän vilpittömästi tajua tekevänsä väärin jos yritän jutella nätisti ja toinen huutaa "Turpa kiinni ämmä, kukaan ei jaksa kuunnella tuota lässytystä!!".

Alussa halusi sitoutua tosi nopeasti, halusi että myyn oman asuntoni ja autoni. Halusi että lopetan työni. Itse asiassa halusi tehdä mut riippuvaiseksi itsestään ja käyttää sitten näitä asioita aseena kun tulee riita, uhkaa heittää pois asunnostaan, kieltää auton käytön ja ruoan syömisen.

Kaikki menee hyvin jos asiat menee hänen mielensä mukaan, hän saa riittävästi kehuja ja ihailua.

Ja että olisin riittävän tyhmä, mulla on nyt lapsi tuon ihmisen kanssa ja se tekee kaikesta kauhean vaikeaa! Haluaisin että lapsi saa elää ehjässä perheessä ja hän on isänä hyvä vaikka voisi osallistua paljon enemmänkin hoitoon.

Nyt tilanne on kuitenkin se, että mies mököttää ja on puhumatta mulle neljättä päivää koska en mennyt yhtenä iltana sen kanssa samaan aikaan nukkumaan vaan jäin vielä nettiin surffailemaan. Tällä kertaa päätin että en tee sovintoa vaan odotan miten pitkään tää mököttäminen jatkuu. Veikkaan että tätä kestää vielä korkeintaan viikon ja sitten heittää erokortin. Tietää etten haluaisi rikkoa lapselta perhettä ja yleensä erokortti saa sitten taipumaan hänen tahtoonsa.

Mitä ajatuksia tää teissä herättää? Pitäisikö mun vain taipua miehen tahtoon että hän pysyisi tyytyväisenä vai pitäisikö mun kapinoida vaikka se johtaakin eroon? Teoriassa TIEDÄN, että mies tekee väärin enkä oo tehnyt sellaista mistä olisi syytä hyökätä kimppuun mutta hän onnistuu aina kääntämään asiat niin että vika on mussa.

Mua ihan hävettää lukea tätä, oon niin kynnysmatto tässä suhteessa vaikka normaalisti oon vahva ja fiksu nainen. Tää ukko on vaan jotenkin onnistunut murskaamaan mut epävarmaksi pikkutytöksi.

Olet kyllä aika vaikeassa tilanteessa, jossa kyseessä lienee narsistinen luonne. Voi olla että monia muitakin syitä mm heikko itsetunto, joka tapauksessa ei mikää helppo ratkaistavaksi.
Kerron siis oman tarinani:
Lasteni äiti oli juuri tuonkaltainen hlö ja sen sain kokea liian kauan. Voimattomuuden tunne, katkeruus, pelko ja mitä kaikkea se saikin aikaan, seuraa vieläkin minua. 98 sit vihdoin osasin erota, vaikka lapset olivatkin pieniä. Se olikin varsinaista sotaa, jossa kaikki keinot oli sallittuja. Tää piru sai sisaruksenikin puolelleen, omia hällä ei olekkaan ja sen seurauksena välit on omaan perheeseen poikki edelleen, vuosien jälkeen.
Koetti saada minut mielisairaalaan, kun olin lähtenyt "hyvästä, varakkaasta suhteesta", no ei se kuitenkaa hältä onnistunu. Yritti viedä myös oikeuden lapsiini, eikä sekään onnistunu.
Jos oisin jääny, tuskin olisin tässä kirjoittamassa ja lapset ois jotenki kateroituneita tai jotain vastaavaa. Vaan kuinkas kävikään. Ihan tasapainoisia ovat, elämänhaluisia nuoria aikuisia.
Menin uudelleen avioon ja sekös kävi eksälle luontoon ja panokset koveni ja voin sanoa että todella koveni, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tätä kestikin sit tasan 10 vuotta aina siihen asti kun tämä toinen vaimoni kuoli äkillisesti kesken keittiöpuuhastelujensa, käsiini.
Hieman pehmensi eksääni ja itkeä tirautti kuinka pahoillaan oli. Enpä vieläkään moista usko, taisi olla hyvillään.
Arvatkaa olivatko sisarukseni tukena surussani. No eipä tietenkää. Ihan yksin olin, mitä nyt lapset aika ajoin seurana.
Eksä tuhosi minun henkisen minäni niin perusteellisesti, että en varmaan koskaan toivu siitä kokonaan ja taistelu katkeruutta vastaan jatkuu yhä.
Sen sulle sanon, että älä MISSÄÄN herran nimessä ALISTU, vaan pelasta ittes ja lapses siltä helvetiltä mitä mahdollisesti joutuisit vielä kokemaan. Rakasta itteäs ja lastan, sillä senavulla selviät.
Hae ympärilles luotettavia tukihenkilöitä, sillä jos eroat, alkaa miehelläs koston kierre.
Luota itseesi ja oikeuteesi puolustaa "koskemattomuuttasi". Koet OIKEUTETTUA vihaa, mutta koe vain hetki ja sitten rohkeasti kohti parempaa elämää, olethan sen ansainnut.
Hyvää uuttu vuotta.
T: Ikuinen Filosofi
 
Viimeksi muokattu:
"Eniten narsisti pelkää kontrollin menettämistä. Jos annat narsistin luulla että hän kontrolloi, voit vedellä naruista ja narsisti tekee mitä haluat. Se antaa sinulle voimaa ja parantaa itsetuntoasi, eikä päinvastoin niinkuin tavallisesti."

"Jos opettelet manipuloimaan narsistia on helpompaa toipua, alat nähdä hänet sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun ymmärrät mistä narsismissa on kysymys on helppo manipuloida narsisti tekemään mitä haluat. Kaikkein eniten narsisti hakee ihailua, se on huomattavan tehokas työkalu."

"Jos haluat narsistilta jotain…
Avaimet: ylistys, ihailu, rakkaus ilman ehtoja. Kun narsisti uskoo saavansa ne sinulta, hän sokeutuu kaikelle muulle."

"Kokeile ja huomaat kuinka hyvin se toimii. Vaikka "rakkautesi" fraasit olisivat kenen tahansa täysjärkisen mielestä täysin läpinäkyviä, narsisti ostaa silmää räpäyttämättä aivan kaiken.
Sinusta alkaa tuntua paremmalta kun hän on hallinnassasi. Hän on kuin pieni lapsi jonka vanhempi olet. Tarjoat hänelle hallinnan tunteen, mutta sinä tiedät mitä teet."

"Älä anna narsistin särkeä sydäntäsi! Tee mieluummin mitä haluat eli lopeta kärsiminen ja lähde! Anna narsistille illuusio siitä mitä hän haluaa, että yhä epätoivoisesti rakastat häntä. Voit esimerkiksi lähettää sähköpostia missä kerrot "syvistä tunteistasi" häntä kohtaan, vaikka hän olisi juuri kohdellut sinua kaltoin."

Tuntevalle, itselleen rehelliselle tuollainen manipulointi on vaikeaa eikä yleensä onnistu. Jos tietoinen manipulointi, roolin otto ja näytteleminen onnistuu, niin on jo tavallaan itsensä menettänyt feikkaamiselle, eikä voi kokea aitoja omia tunteita, (jos sellaisia vielä on). Kyllä em. neuvojen mukaan eläminen vaatii kylmäpäisyyttä ja järkeilyä kuin myös tavallista suurempaa itsehillintää. Ehkä tuollainen käyttäytyminen on kuitenkin jossain määrin opeteltavissa kuten hyvä asiakaspalvelu tai markkinointi. Jotkut ovat myös luontaisesti lahjakkaita manipuloijia. (Mutta voisi olettaa, ettei narsistin kanssa parisuhteeseen päätynyt ole sellainen luonnostaan, koska narsisti tyypillisesti valitsee myötäilevän ja ohjailtavan puolison.)

Tietenkin tietoinen roolikäyttäytyminen voi onnistua siinä vaiheessa, kun omat tunteet ovat kuolleet, ja on valmistautunut eroon. Ihmettelen vain, miten äitinä voi järjestää eron ja vetäytymisen suhteesta lapsen kanssa niin, että esittää vielä kaipaavansa ja epätoivoisesti rakstavansa. Ehkä pitää ottaa jokin tekosyy, vaikkapa uusi ihastus, joka ei sitten ollutkaan millään muotoa narsistin veroinen, mutta koska siis oli tehnyt niin tyhmästi, niin on erottava. (Pitää siis ottaa syys erota itselle.)

Muutoinkin tällainen "pelleily" se vasta ihmistä syö. Siinä, jos missä menettää itsensä ja kosketuksen omiin tunteisiin. Sammalla tavoin vaikuttaa myös tuo neuvo pitää narsistipuolisoa lapsena muiden lasten joukossa. Se vasta on raskasta ja johtaa lopulta vääristyneeseen systeemiin, hyvin samanlaiseen, mikä on monen alkoholistiperheen koossa pitämisen keino.

Voikin kysyä, kuka silloin on suhteessa se ongelma? Narsisti vai häntä ajatuksissaan mitätöivä ja henkisesti vähättelevä puoliso. Mutta erotilanteissa varmaan kakki on sallittua, kuten sodassa, jossa tärkeintä on pelastaa itsensä.
 
Viimeksi muokattu:
Edellisen tekstissä on järkeä. Nimittäin jos alkaa teeskennellä kadottaa lopulta oman itsensä kokonaan. Lähipiirissä on tällainen narsistin uhri, joka on ilmeisesti oppinut pelaamaan hyvin. Kukaan ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Ja kun narsisti on jo hävinnyt asianomaisen elämästä, uhri jatkaa pelaamistaan muiden sukulaisten ja läheisten kanssa. Kukaan ei enää tiedä, kuka on uhri ja kuka narsisti. Surullinen seuraus on, että entinen narsistin uhri karkottaa läheltään viimeisetkin ihmiset, jotka hänestä ovat välittäneet.
Varoitus: jos alkaa pelata narsistin kanssa, pitää olla mieletön turnauskestävyys. Jos ei, niin kannattanee valmistella hiljaa varovasti omaa elämäänsä sellaiseen kuntoon, että voi lähteä kun oikea aika on.
 
Jos et heti pääse miehestä eroon, avaa varmuuden vuoksi salatili itsellesi! Jos sinulla on jonkin verran ylimääräistä rahaa, et ainakaan rahapulan vuoksi joudu jäämään hankalaan suhteeseen.

Uskon, että tulet tarvimaan tulevaisuudessa rahaa, kun saat tarpeeksesi miehestä, pystyt lähtemään vaikka yön selkään pakoon tuollaista ääliötä!
 
Narsisti voi olla "hyvä" vanhempi niin kauan kuin lapsi on vielä vauva, riippuvainen aikuisesta, eikä erillinen yksilö. Käytös ja suhtautuminen voi muuttua lapsen kasvaessa, radikaalistikin. Itselläni on asiasta kokemusta, ja valitettavasti olen aikuisena myös joutunut seuraamaan tällaista todellisuutta sivusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lähde nyt:
Narsisti voi olla "hyvä" vanhempi niin kauan kuin lapsi on vielä vauva, riippuvainen aikuisesta, eikä erillinen yksilö. Käytös ja suhtautuminen voi muuttua lapsen kasvaessa, radikaalistikin.
Narsisti sivuuttaa muiden (vauvankin) tarpeet, jolloin narsismi saattaa helposti periytyä 1-3 -vuotiaalle (perhekulttuurin vaikutuksesta - reaktiivinen kiintymyshäiriö). Vanhempi lapsi ei ole enää altteimmillaan, eikä käytöksen muuttuessakaan niin suuressa vaarassa.

Itselläni on asiasta kokemusta, ja valitettavasti olen aikuisena myös joutunut seuraamaan tällaista todellisuutta sivusta.
Millaisia kokemuksia? Viitsisitkö mainita jonkun sivusta seuratessa ilmeneen mielestäsi kiinnostavan seikan? Mielelläni lukisin, keskustelisinkin.
 
No, en aikonut avata kokemuksiani täällä sen enempää. Olen psykopaatin jälkeläinen. Kokemani ja aikuisena näkemäni perusteella isäni on ollut helpompi olla kontaktissa pieneen lapseen. Pieneen lapseen joka ei vielä ole itsenäinen, ja jolle omat vanhemmat ovat täydellisiä. No, nekin tuokiot menivät usein överiksi ja lapsen itkettämiseksi (isäni havahtuminen siihen että lapsella on liian hyvä olla?) joten taidanpa ottaa takaisin sanomani liittyen omiin kokemuksiini. Ehkä ajoin takaa sitä että isäni panokset kovenivat kun meille lapsille tuli lisää ikää. Oma isäni on sadistinen, kaikki narsistit eivät ehkä nauti (lastensa) satuttamisesta yhtä paljon?

Vierestä seuraamisella tarkoitan tuttavaani joka on ihan suoraan myöntänyt rakastaneensa vauva-aikaa jolloin lapset ovat olleet hänestä riippuvaisia. Jokaisen lapsen kasvaessa tuttavani tunteet lapsiaan kohtaan ovat muuttuneet vihamielisiksi (kyllä, tämänkin olen suoraan häneltä kuullut) - ja tähän saumaan on pitänyt tehdä uusi riippuvainen. Kertomansa esimerkit lastensa kohtelusta tekevät surulliseksi. Puolisonsa edessä hän skarppaa. Koulusta on tullut palautetta lastensa huonosta itsetunnosta. Kylmä ihminen joka ei saanut parempia eväitä lapsena itsekään. Ymmärrän, mutta silti; jos henkisestä laiminlyönnistä ja rakkaudettomuudesta rangaistaisiin, olisin harkinnut lastensuojeluun ilmoittamista.
 
Heipä hei!

Neljä kuukautta sitten meidät vihittiin. Ja jo kesällä minulle murjotettiin lähes kaksi viikkoa olemattomasta jutusta. Silti hyväuskoisena menin naimisiin. No nyt jouluaattona sitten taas napsahti, keittiön pöytää voi näköjään pyyhkiä väärällä hetkellä ja olla toisen tiellä niin äsyttävästi että siitä voi sitten suutahtaa ja murjottaa koko loman. Minä en osaa olla ollenkaan kun se murjotus alkaa. Se ärsyttää ihan hirveästi ja sitten alan mesoamaan kun toinen ei reagoi eikä vastaa mihinkään ja vaan murjottaa! Ja se mesoaminen sen kun vaan pahentaa asiaa, siitähän saa lisää syytä murjottamiseen! Ja sitten voi sanoa, että en murjottais jos sä et huutais! Ja mä en huutais jos se ei murjottais! Ihana noidankehä!??

Näissä teidän jutuissa toistui se, että ne riidat alkaa mitä ihmeellisimmistä asioista ja se, että ne on aina sen toisen syytä, murjottajassa itsessään ei ole mitään syytä. Minuakin syytellään ties mistä koko ajan. Ja se suuttuu uudelleen ja uudelleen ihan koko ajan ja vaikka mistä. En osaa sanoa mitään enää oikein, kaikki on vaan nalkuttamista, huutamista tai jotain muuta ja sit kuulemma vituttaa. Olen yrittänyt puhua, antanu sen olla kolme vuorokautta ihan rauhassa, en sanonut sanaakaan, olin itsekseni hiihtelemässä ja ostoksilla ym. ja kotona nökötin vaan toisessa huoneessa. Mitään muutosta parempaan ei ollut tapahtunut sen jälkeen, vaikka kakkihan johtui vaan minun huutamisesta ja se auttaisi kun antaisin sen olla rauhassa enkä huutais.

Lopulta olen aivan masentunut ja itkeskelen vaan täällä enkä tiedä mitä tehdä. Meillä oli ihana syksy häiden jälkeen ja olin tosi onnellinen. En oikein tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, alan pelkäämään lomia ja sanomisiani, se voi suuttua millon vaan ja mistä vaan ja sit se murjotus kestää ja kestää ja kestää ja se on kiduttavaa! Ja vasta mentiin naimisiin, erokaan ei nyt oikein tässä vaiheessa kuulosta kovin hyvältä idealta.... huh huh....
 
Tiedät kuka on uhri mutta kukaan ei tiedä kuka on uhri???
Mitähän pohtis tästä ajatellen vaikka sitten miettiä… hmm…


Että alkuperäinen uhri alkaa käyttäytyä kuin narsisti, koska on täysin oppinut pelaamaan eikä enää kykene totuuteen. Joten narsismin uhrista tulee itse narsisti, joka kiusaa läheisiään, joista tulee uhreja. No, kuka on uhri ja kuka narsisti, riippuu miltä kannalta asiaa katsoo. Tämähän on tunnettua, narsisti sairastuttaa laajalti lähiympäristönsä.
 
Viimeksi muokattu:
Todennäköisesti olet narsistin kanssa yhdessä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin toimit hänen pillinsä mukaan. Lapsestanne hän kasvattaa samanlaista.

Jos haluat lapsellesi hyvän itsetunnon, niin lähdet lapsesi kanssa pois suhteesta. Lapselle toki täytyy olla tapaamisoikeus molempiin vanhempiin, mutta hän saa edes sinun luonasi olla lapsi, olla erimieltä, olla mielistelemättä jne.

Mykkäkoulu on kaikkein parasta sinun ja lapsesi kannalta. Kun et välitä miehen mykkäkoulusta, vaan elät lapsesi kanssa niinkuin eläisitte ilman miestä, mies on täysin aseeton. Jos alat kerjäämään, että mies lopettaisi mykkäkoulunsa, niin teet karhunpalveluksen itsellesi ja lapsellesi. Nöyrrytte, kun teillä ei ole siihen mitään syytä.
 
Ensin en meinannut millään tajuta hönkäsen pöläystä mitä mahdat tarkoittaa. Yritin yrittämästä päästyäni enkä saanut pitkään aikaan tästä mitään tolkkua. Se johtuikin ajatusvirheestä, väärästä olettamuksestani että toinen osapuoli olisi narsku. Sellaisessa tapauksessa kirjoittamasi ei toimi tarkoituksenmukaisesti.
Tuntevalle, itselleen rehelliselle tuollainen manipulointi on vaikeaa eikä yleensä onnistu. Jos tietoinen manipulointi, roolin otto ja näytteleminen onnistuu, niin on jo tavallaan itsensä menettänyt feikkaamiselle, eikä voi kokea aitoja omia tunteita, (jos sellaisia vielä on).
Sen mokani jälkeen totesin että olet ajatellut tosi hyvin ja totta turiset MIKÄLI ajatellaan juuri sitä mitä kirjoititkin eli AITOA KOKO TUNNEKIRJOA kokevia ihmisiä (ei siis yhtäkään narsistia).

Kyllä em. neuvojen mukaan eläminen vaatii kylmäpäisyyttä ja järkeilyä kuin myös tavallista suurempaa itsehillintää. Ehkä tuollainen käyttäytyminen on kuitenkin jossain määrin opeteltavissa kuten hyvä asiakaspalvelu tai markkinointi.
Vaatii kyllä erityisesti järkeilyä ja tunteilu on usein haitallista. Oppiminen on työlästä mutta ei vaikeaa! Vertaisin sitä jonkin maan kulttuuritapojen ja uuden kielen pänttäämiseen (lyhytkin oppimäärä riittää pitkälle).

Tietenkin tietoinen roolikäyttäytyminen voi onnistua siinä vaiheessa, kun omat tunteet ovat kuolleet, ja on valmistautunut eroon.
Rakastunut on narsulle ihanteellinen kynnysmattovalinta ja samalla pahin este vapautumiselle. Muuten teeskentely on helppoa, koska narsu on tunnesokea eikä huomaa kauniiden sanojen ja kehonkielen ristiriitaa, sitä samaa mitä moni rakastunut omissa ketjuissaan tuttuun tapaan pähkäilee.

Suhteessa on se ongelma ettei suhdetta ollutkaan. On vain narskun toiminnallista riippuvuutta ja rakastuneen yksipuolisena fataali maksimikiintymys (polttoaine).
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Selitystä;10761417:
Että alkuperäinen uhri alkaa käyttäytyä kuin narsisti, koska on täysin oppinut pelaamaan eikä enää kykene totuuteen. Joten narsismin uhrista tulee itse narsisti, joka kiusaa läheisiään, joista tulee uhreja.
Se käsitys minullakin on että uhri alkaa käyttäytyä osin kuin narsisti, mutta luulen että narsismi 'tarttuisi' vain 1-3 vuotiaana (reaktiivinen kiintymyshäiriö).

No, kuka on uhri ja kuka narsisti, riippuu miltä kannalta asiaa katsoo. Tämähän on tunnettua, narsisti sairastuttaa laajalti lähiympäristönsä.
Aikuisena kai voisi sairastua vain (lievempään) traumaperäiseen kiintymyshäiriöön ja siihen ilmeisesti menestyksellisesti 'puree' traumaterapia.
 
Narsistiset suhteet ovat hämmentäviä, kun ei tiedä, mitä ajatella, miten olla. Suhde syyllistää, narsisti syyllistää ja uhri syyllistyy. Noidankehiä rakentuu kuin itsestään. On vaikea tietää, missä on alku ja loppu, mikä syy ja seuraus. Lopulta uhri alkaa syyllistää itseään. Syy löytyy aina hänestä. Myös lähipiiri ja sukulaiset voivat yhtyä samaan - vian hakemiseen uhrista.

Ero narsistin kanssa on yleensä vaikea ja kaaosmainen. Kaiken syyn saa viimeistään silloin ottaa epäonnistumisesta, vaikka olisi yrittänyt parhaansa. Jos ja kun sukulaisilta on salassa parisuhteen todellisuus "ihanan puolison" kanssa, niin tukea erossa ei välttämättä saa edes läheisiltä. On siis tehtävä tietoinen itsenäinen ratkaisu selittelemättä liiemmin eron syitä.

Narsistin suhtautuminen lapsiin on usein ulkokultaista. Seurassa ja vieraiden läsnäollessa narsisti osa käyttäytyä. Pikku virheistä lasketaan huumoria ja esitetään ymmärtäväistä vanhempaa, mutta kotioloissa samat virheet voivat aiheuttaa raivonpuuskan ja lapsen haukkumisen. Vieraskoreus on tosin tavallista, mutta narsistin reaktioiden vahvuus ja vihan purkaminen, kun muita ei ole näkemässä, ei ole normaalia.

Tämä on paha asia huoltajuutta selvitettäessä. Narsisti kun osaa puhua viranomaiset pyörryksiin. Jos lapset ovat vielä keino kostaa puolisolle, on seurauksena varmasti monenlaisia ongelmia. Myös lapset osaavat alistua ja myntyä vastoin omaa etuaan, toimia kuten narsisti haluaa. Taustalla voi olla lapsen pelko, jota he eivät osaa tai uskalla ilmaista. Todellisuus voi paljastua vasta vuosien päästä, jos silloinkaan.

Tiedän, että aikusena lapset ovat kertoneet, miten heidän narsistinen, joviaali, muuteen ihana ja menestyvä isänsä kuritti (kävi läsiksi) ja moitti heitä säännöllisesti, kun palasi töistään ennenkuin äiti oli kotona. Äiti ei ikä päivänä olisi osannut arvata tapahtunutta. Hänen kotiin tullessaan koululaiset hiljaa tuojottivat TV:tä. Piiloväkivalta sittemmin perheen elämän kriisityessä tuli näkyväksi, ja myös äiti sai osansa. Mutta tuskin sitä kukaan ulkopuolinen olisi uskonut, ellei olisi ollut näkemässä.

Kun keskustelupalstoilla ihmetellään sitä, voiko narsisteja olla niin paljon kuin kerrotaan, niin luulempa, että heitä on vielä paljon enemmän. Narsistiset parisuhteet ja perheet ovat vaiettu salaisuus. Asioista on alettu kertoa vasta, kun netti on mahdollistanut anonyymin huolien purkamisen.
 
Uskomatona. Ettet vain olisi naimisissa mieheni kanssa?? Olen pari kuukautta elänyt mykkäkoulua samanlaisista asioista. Mukana myös alkoholin käyttö (lähtee salaa baariin. Ei kuitenkaan juo putkissa ja saattaa olla jopa vuoden juomatta tippaakaan) Joulu meni hiljaisuudessa.
Mieheni taas ei koskaan uhkaa erolla (lestadiolaistausta, kokee eron erittäin vääränä), kun itse sanon, etten jaksa enää ja lähden, hän sanoo "ihan sama".
Muutaman sanan sanoi välipäivinä ja vähän niinkuin painoin taas kerran kaiken villasella. Yritettiin taas jatkaa. Kolme päivää jaksoi olla. Kunnes päätin hänen veljen vaimon kanssa lähteä sinkkukavereilleni yöksi (jotka kaikki ovat lestadiolaisia, eli ei tosiaan viinaa eikä miehiä. Ei mitään pahaa!!!) hän näytti mieltään ja möksötti koko päivän. No en tiedä alkoiko mökötys siitä, kun edellisiltana olin todella väsynyt, enkä jaksanut rueta hommiin. Vai siitä, että päivällä tein läksyjä. Hän inhoaa aina kun alan jatkamaan kesken jäänyttä lukiotani. Olen lopettanut sen kaksi vai kolme kertaa hänen ärsyttävän käytöksen takia.
Tuo keskustelu lapsia kohtaan sai minut miettimään. Hän käyttäytyy minun nähden suht. asiallisesti lapsia kohtaan. Tosin koko ajan enemmän on tullut mukaan hermoamista ym. Vanhin joskus itkee illalla minulle, että isi komentaa. Tänäänkin sanoi pelkäävänsä jotain niin, ettei saanut unta ja itki. Ei osannut kuitenkaan kertoa mikä pelottaa..
Ja yleensä huomaan lasten pelkäävän tai itkevän, kun olen ollut poissa. Mieheni käytös lapsia kohtaan on täysin erilaista, jos ympärillä on muita ihmisiä. Hän on niiiiin valloittava isä ja tekee kotitöitä....

Nyt kuitenkin aloin miettimään lapsiani, joita on viisi. Ero tuntuu sen takia erittäin rankalta! Lapset ovat 6vuodesta alaspäin, syntyneet vuoden välein. Miten pärjään viiden pienen lapsen kanssa, ilman minkäännäköistä koulutusta ym.ym.ym.
Mutta lasten terveys on tärkein, enkä koskaan haluaisi, että lapsistani tulisi yhtä empatiakyvyttömiä. Kai se päätös vain nyt pitäisi tehdä. Tuntuu vaan, että kun joku tulisi ja halaisi kerrankin, sanoisi, ettei ole hätää ja silittäisi hiuksia. Mutta yksin tästä suosta on noustava. Toivon, että minullekkin annetaan voimia, kuten myös sinulle.

Älä hätäile päätöksen kanssa. Olen kerran lähtenyt ja tullut takaisin bumerangina. Odota, että päätös tulee omasta päästä ja selkenee. Sanon, että asia muuttuu miljoonia kertoja päässäsi. Mieti mitä sinä haluat elämältäsi, olet rakkauden arvoinen!!!! Ja lapsellesi miljoonia suukkoja!!
Mutta yksi kaunis päivä, hoksaat mitä sinun tulee tehdä, jotta pysyt kasassa ja jotta lapsesi pysyy kasassa, silloin olet valmis. Voimia sinulle ja tuhansia haleja!
 
Stinde!
Koita jutella niiden lastesi kanssa ihan kaikessa rauhassa keskenään, että mikä pelottaa. Toivottavasti se ei ole isä. Joskus noin pieniä pelottaa ihan muutenkin vaan, esimerkiksi 6-vuotiaana tytärtäni alkoi pelottaa väsyneenä kaikki. Mutta koita saada se syy selville. Ja yritä jaksaa sinnikkäästi koulusi, se antaa turvaa tulevaisuuteen.
Sinullekin haleja, suukkoja ja lämmin vakuutus: kyllä kaikki jotenkin järjestyy.
 
Ei sinun ole edes mahdollista olla koskaan niin, jotta saatte tasapainoisen elämän tuon miehen kanssa. Luonnevika on sen laatuinen, jotta se ei parane koskaan, sillä henkilöllä itse ei näe itseään eikä todellakaan ole halukas muuttumaan yhtään mitenkään, saatikka kehittämään itseään siinä suhteessa. Hän nauttii alistamisesta ja nöyryyttämisestä, hän nauttii vallan tunteesta.

Ota edelläolevien neuvoista vaarin ja pelasta lapsesi ja itsesi vahingoittumasta pysyvästi. Muuttakaa etäämmäs lapsen kanssa, jotta miehen vaikutus jää mahdollisimman pieneksi. Edelläoleva lapsen näkökulma on täysin totta, sen voin kahden aikuisen lapsen äitinä vahvistaa. Valitettavasti odotin liian pitkään toivoen muutosta, silloin minulla ei ollut sitä tietoa, joka on nyt.
 
Ottaisin eron, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Jokaisella on vain yksi elämä, älä sinä tuhlaa omaasi tuollaiseen mieheen. Ota ero ja toivu siitä, niin pian elämääsi voi saapua joku, joka oikeasti rakastaa sinua ja pitää hyvänä.
 
Aiheen aloittaja tässä, pitkästä aikaa. Jokohan nyt saisin kirjoitettua rauhassa... Täällä on ollut paljon keskustelua, olen yrittänyt lukea päivittäin vaikka en ole päässyt rauhassa vastaamaan. Kiitos kaikille vastauksista ja tsempeistä, musta tuntuu ihanalta että ootte täällä taustatukena! :)


Meillä tilanne laukesi 8 päivän mököttämisen jälkeen, ei puhettakaan että tilanteesta ois puhuttu tai muuten tehty sovintoa, vaan mies rupesi yksi ilta tissuttelemaan kotona ja sen myötä alkoi sitten yhtäkkiä käyttäytymään ihan kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Tosin seuraavana päivänä mä sain tarpeekseni teeskentelystä ja otin mykkäkoulun ja suuttumisen puheeksi, ja miehen selitys asialle oli se, että "Jos sä jäät mieluummin illalla nettiin etkä tuu mun kans yhtä aikaa nukkuu, se tarkoittaa ettet sä välitä tippaakaan joten miks mäkään sit välittäisin!". Nuo selitykset on aina niin uskomattomia että mä melkeinpä jään hiljaiseksi kun en ees tiiä mitä tollasiin voi sanoa! Tällä kertaa kyl sanoin että jos mä valvon pitempään, se ei oo kenenkään satuttamista eikä tahallista vittumaisuutta kun taas mykkäkoulu ja nälviminen on. Mutta TAAS KERRAN mun teko on miljoona kertaa pahempi kuin hänen, kyllähän mykkäkoulu ja vittumaisuus on ansaittua jos ei suvaitse mennä yhtä aikaa nukkumaan!

Pakotin sen sitten juttelee ja lopulta se väitti että tietää toimineensa väärin eikä enää tee sellaista mutta vaistosin jo sillä hetkellä ettei se oo vilpitön, ei se oikeesti koe tekevänsä mitään väärää. No tässä sitten meni jo yli viikko taas ihanasti kunnes tänään tuli taas tilanne päälle. Mies jää ens viikolla ekan kerran vauvaa hoitaa yksin päivien ajaksi ja tänään taas koko ajan pyysi mua avuksi kun tyhjensi astianpesukonetta ja lapsi oli koko ajan tunkemassa sinne. Sanoin sitten naureskellen (ihan ystävällisesti!) että "ens viikolla ei iskä ehdikään astioita laitella kun pitää vahtia riiviötä koko ajan" ja sitten räjähti! "Mitä vittua sä väheksyt ja halveksit mua?! Väitätkö sä etten mä osaa hoitaa omaa lastani?!". Kysyin TAAS KERRAN aidon yllättyneenä että mistä se tollasen käsityksen sai kun mä en tarkoittanut mitään tollasta mutta myöhäistä oli enää puhua, mykkäkoulu on taas alkanut. Siihen jäi taas tytön hoito, poistui paikalta ja mököttänee taas vähintään sen viikon. Mutta tällä hetkellä mulla on sellanen olo että mä en vaan jaksa välittää. Mä oon niin täynnä tätä. Mun aiemmissa suhteissa (1,5v, 2,5v ja 7v pituiset suhteet) ei oo edes yhteensä mökötetty mulle niin paljoa kuin tää yks ihminen ehtii vuoden aikana!! Eihän tätä perhana soikoon jaksa!

lapsen näkökulma: Kiitos kun kirjoitit, oli tosi tarpeellista saada tollainenkin näkökanta tähän asiaan. Oli itse asiassa aika karua luettavaa... Enkä missään nimessä haluaisi omalle lapselleni samaa! Erossa mua vaan pelottaa eniten se, mitä lapsi joutuu sit mahdollisesti kokemaan kun viettää aikaa isänsä kanssa. Mua kauhistuttaa ajatus että lapsikin oppisi pelkäämään isäänsä, yrittää miellyttää loputtomiin ja silti aina on vaan huono. Miehellä nimittäin on lapsi edellisestä suhteestaan ja sen lapsen kohdalla on käynyt suurin piirtein näin. Lapsi näkee isää vasten tahtoaan mutta ei oo vielä niin vanha että voisi itse siitä päättää. Ja onhan se ajoittain hyvä isä mutta kyllä mä luulen että tuo isäsuhde on haitallinen lapsille myöhemmin. Tällä hetkellä mä voin vielä vaikuttaa meidän yhteisen lapsen ja miehen suhteeseen ja oon pyrkinyt vaalimaan sitä mahdollisimman hyvin silloinkin kun meillä on riitaa tai mykkäkoulu mutta pelottaa miten käy jos en oo enää turvaamassa näitä tilanteita lapsen kannalta vaan se joutuu näkemään isäänsä ilman mua. Pakko vielä korjata, että eihän meillä oo oikeestaan koskaan RIITAA vaan meillä on vaan käsittämättömiä raivareita joita en pysty ees välttämään kun en koskaan osaa ennakoida mistä ne tulee, painan aina edellisen mieleen mutta seuraavan kerran se on jotain muuta johon en oo osannu varautua.

N35: Kysyit kuinka usein näitä tilanteita tulee. Mä muistelen että jossain vaiheessa meni kuukausiakin ilman näitä kohtauksia, ehkä pari-kolme kuukautta. Eikä ne päässeet alussa näin pitkälle kun mä tein aina sovinnon mahdollisimman pian. Mutta nyt kun mä en oo enää ruvennut mielistelemään, nää on ruvennu kestää viikkoja. Nyt on tosiaan vasta 2 vkoa aikaa edellisestä ja tänään alkoi taas mökötys ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, kyllä tässä taas viikko kevyesti mennään. Eli sit ois kuluneesta kuukaudesta jo 2vkoa mennyt mököttämiseen! Ainut hyvä puoli tässä on se, että mä pääsen rauhassa kirjoittaa teille kun se mököttää eikä vahdi mun jokaista liikettä.
Tuo salasanasuojattu blogi kuulosti muuten tosi hyvältä idealta! Mäkin voisin kirjoittaa tollaista, ihan vaan järjestelläkseni ajatuksiani ja saadakseni vähän ulkopuolista näkökulmaa jos luen sitä itse. Mä voisin aivan hyvin antaa salasanan muutamalle ystävälle ja vaikkapa joillekin täällä palstallakin jos joku haluaisi kommentoida? Oisitko viitsinyt kertoa enemmän miten tollainen toimii, mulle ei oo blogit tuttuja ollenkaan?

Vioola: Sä oot varmaan ihan oikeessa, mä nimittäin tunnistin itteni tosta että rupesin aina tekee sovintoa ja olin sitten ihan taivaissa kun sain toisen leppymään vaikka se ois tehnyt mua kohtaan törkeästi, ja jostain siitä se alkoi että tunsin tosiaan itteni sitten syylliseksi vaikka pohjimmiltaan tiesin etten oo tehnyt mitään väärää! Ja joissakin tilanteissa kun oon ollut kovana ja välinpitämättömänä, miehen kuori onkin alkanut murtua mutta erokortti siihen ei toimi, oon sen testannut kerran raskausaikana ja ukko vaan osoitti ovea kylmänä.


entinen ammattiauttaja: Kiitos neuvoista! Mä rupesin ajattelemaan tuota sun kirjoitusta ja oot ihan oikeessa, mun pitää ruveta loihtimaan jo varasuunnitelmaa että pärjään erotilanteessa koska tällä hetkellä mies on pelannut kaikki kortit niin, että oon tavallaan riippuvainen siitä, taloudellisesti ja muutenkin. Mulla menisi aikaa ennen kuin pääsisin irti siitä tilanteesta mutta mä rupean jo pohjustamaan sitä että en oo ihan tyhjän päällä kun se alkaa kiristää taas. Itse asiassa nyt edellisen mykkäkoulun jälkeen se rupesi kieltämään multa auton käyttöä ja siinä tilanteessa toin esiin että eiköhän oo fiksumpaa kun hankin auton joka on MUN nimissä ja saman tien se sitten perui autonkäyttökiellon, tuntui että se oikein kavahti sitä että mulla olisikin jotain omaa jota se ei voi kontrolloida.

ikuinen filosofi: Kiitos kirjoituksestasi ja tsempistä! Se oli tosi vakuuttavaa tekstiä ja oon tosi pahoillani siitä mitä oot joutunut kokemaan, hyvä että oot jotenkin päässyt jaloillesi kaiken tuon jälkeen, ihan kamalaa luettavaa! :( Toivottavasti tämä vuosi on sullekin oikein hyvä! :)


No nyt heräsi pikkupakkaus iltatorkuilta joten mun pitää mennä! Mä palaan myöhemmin vastaamaan lopuille, kiitos kaikille tähän astisesta tsempistä, teistä on tosi paljon apua ja mä saan hirveesti voimaa näistä ajatella, että vika ei ole mussa, mä en voi loputtomiin mielistellä ihmistä jolle mikään ei kuitenkaan oo hyvä! KIIIITOS KAIKILLE! <3
 
Se on hirveää kumppanille! Puhumattomuus ja mököttäminen päivä- jopa viikkokausia on yksi julmimpia keinoja alistaa ja lannistaa kumppani. Se on valtapelin keino. Alhainen, epäterve.

Jollet saa mököttäjää itse ymmärtämään julmuuttaan ja muuttumaan vapaaehtoisesti, ehdotan kyllä, jotta kannattaa erota. Siinä pelisä kumppani menettää täysin oman persoonansa ja tahtonsa, lapset saavat sairaan kuvan parisuhteesta.

Minulla oli työkaveri, jonka mies saattoi olla hiljaa parikin kuukautta. Säälimme tätä mukavaa työkaveriamme syvästi, sillä sen onnettomampi ihminen ei voi olla, kuin noina jaksoina hän oli. Siinä perheessä varottiin kaiken aikaa suututtamasta isää, mutta eihän sekään auttanut. Aina hän vain yhtäkkiä vaikeni sanomatta edes syytä. Vika oli tietysti vaimon, sen hän näytti eleillään hyvin selkeästi, mutta ei edes jälkeenpäin selittänyt, mistä sillä kertaa kiikasti.

Mököttäjän kanssa eiu pysty edes kilpailemaan vallasta, niin sairas se muoto on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mökötys on;10774388:
Se on hirveää kumppanille! Puhumattomuus ja mököttäminen päivä- jopa viikkokausia on yksi julmimpia keinoja alistaa ja lannistaa kumppani. Se on valtapelin keino. Alhainen, epäterve.

Jollet saa mököttäjää itse ymmärtämään julmuuttaan ja muuttumaan vapaaehtoisesti, ehdotan kyllä, jotta kannattaa erota. Siinä pelisä kumppani menettää täysin oman persoonansa ja tahtonsa, lapset saavat sairaan kuvan parisuhteesta.

Minulla oli työkaveri, jonka mies saattoi olla hiljaa parikin kuukautta. Säälimme tätä mukavaa työkaveriamme syvästi, sillä sen onnettomampi ihminen ei voi olla, kuin noina jaksoina hän oli. Siinä perheessä varottiin kaiken aikaa suututtamasta isää, mutta eihän sekään auttanut. Aina hän vain yhtäkkiä vaikeni sanomatta edes syytä. Vika oli tietysti vaimon, sen hän näytti eleillään hyvin selkeästi, mutta ei edes jälkeenpäin selittänyt, mistä sillä kertaa kiikasti.

Mököttäjän kanssa eiu pysty edes kilpailemaan vallasta, niin sairas se muoto on.

Moköttäminen kuvatuissa muodoissa on lähellä psyykkistä sairautta. Skitsofreenikko voi vaipua katatooniseen tilaan, puhumattomaksi, liikkumattomaksi reagoimatta mihinkään ulkoiseen. Sairas ihminen pystyy vetäytymään itsensä ja sisäiseen maailmaansa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.Tyypillistä onkin, että tila laukeaa kemiallisella ärsytyksellä, kuten alkoholilla.

Kuvatunkaltainen käyttäytyminen ei ole todellakaan tervettä vaan selvästi sairaus. Katatooniseen psykoosiin on kuvattu, oletettu liittyvän hyvin voimakas ja kontrolloimaton vihan tunne. Siinä mielessä henkilö voi olla myös erittäin arvaamaton. En nyt halua pelotella, mutta joka tapauksessa mies ei ole sinut itsensä ja omien tunteidensa kanssa. Hän oikeasti pysty kontrolloimaan ja hallitsemaan käyttäytymistään, vaikka pitkään mököttäminen voisikin luoda sellaisen kuvan.

Nuo yllättävät raivon puuskat ovat yleensä pelottavia, vaikka kyse ei olisi muusta kuin rätin heittämisestä tiskiin. Aloittaja tai kuka tahansa tällaista kokenut tietää sen itse sisuksissaan. Ehkäpä pelottavuus on juuri ärsyyntymisen arvaamattomuudessa ja voimassa. Pienikin neuvominen tai huomautus voi siis johtaa raivonpuuskaan. Aikuinen voi silti selvitä näistä kohtauksista, mutta entä lapsi, joka ei ymmärrä heti vaieta ja noudattaa miehen käytöstä olemalla hiljaa ja vetäytymällä. Lasten jättäminen tuollaisen henkilön hoiviin on vastuutonta.

Tällaiset perhetilanteet ja systeemit ovat vaikeita, koska normaali perheihanne on niin voimakas sidos, että perheen ja puolison vaikeuksista yleensä myös vaietaan. Perhesysteemissä häpeä on ikään kuin kaikkien yhteistä. Toisaalta vaikeisiin kysymyksiin ja huoliin ei aina saa apua tai tukea esim. neuvolasta, vaan niihin suhtaudutaan kuin kauhistuksen kanahäkkiin. Turvaverkon löytäminen voi olla pienen lapsen äidillekin hyvin vaikeaa, ennekuin jotain pahaa tapahtuu. Jotkut sinnittelevät oman salaisuutensa kanssa ja rohkeimmat luottavat itseensä niin paljon että eroavat.
 

Yhteistyössä