Miten ihminen voi olla näin tyhmä?

[Näinpä juuri]

On se kätevää kun voi petettyään hurskastella ajattelevansa sen toisen parasta, kun ihan hyvää hyvyyttään ja armeliaisuuttaan pimittää toiselta tiedon ja pakottaa elämään paitsi kaksinaamaisen kumppanin, myös kaksinaamaisen kaverin kanssa.

Mutta pääasiahan on se, että pettäjä saa pitää parisuhteensa, ei joudu kestämään seurauksia eikä mahdollista jätetyksi tulemista. Samallahan tämä johtaa siihen että petetyltä viedään valinnanvapaus siitä haluaako hän elää parisuhteessa pettäjän kanssa, haluaako selvittää asian vaiko etsiä luotettavamman kumppanin.

Onpa mukava ajatus että mieheni höyläilisi jotain kaveriani, ja he yhdessä sopisivat että pidetään se yksi hölmä autuaan tietämättömänä, niin me selvitään vähällä ja onhan se niinq silleen parasta sille reppanallekin.

Se kertominen EI vahingoita petettyä. Se pettäminen siinä se paha juttu oli. Ja kertomatta jättäminen on se toinen paha.

Itse sain tietää vastaavasta tapauksesta kolme vuotta tapahtuneen jälkeen kun kaverini oli humalaspäiten mennyt puhdistamaan omaatuntoaan kertomalla uudelle miehelleen, joka sitten kertoi minulle. Kiva kiva. Sen pettämisen olisin antanut anteeksi, mutta kolme vuotta kaksinaamaista valehtelua - ei. Jos pystyy kirkkain silmin tuollaisen pitämään sisällään, niin ei ole luottamuksen arvoinen.

 

[vieras]

Millaiset periaatteet sulla on oikein ollut, kun ne jäi helposti tyhmyyden jalkoihin?

Oon rikkonu omia periaatteitani

Mitäs olin niin tyhmä, etten osannu sanoa ei?

 

[näin]

On se kätevää kun voi petettyään hurskastella ajattelevansa sen toisen parasta, kun ihan hyvää hyvyyttään ja armeliaisuuttaan pimittää toiselta tiedon ja pakottaa elämään paitsi kaksinaamaisen kumppanin, myös kaksinaamaisen kaverin kanssa.

Mutta pääasiahan on se, että pettäjä saa pitää parisuhteensa, ei joudu kestämään seurauksia eikä mahdollista jätetyksi tulemista. Samallahan tämä johtaa siihen että petetyltä viedään valinnanvapaus siitä haluaako hän elää parisuhteessa pettäjän kanssa, haluaako selvittää asian vaiko etsiä luotettavamman kumppanin.

Onpa mukava ajatus että mieheni höyläilisi jotain kaveriani, ja he yhdessä sopisivat että pidetään se yksi hölmä autuaan tietämättömänä, niin me selvitään vähällä ja onhan se niinq silleen parasta sille reppanallekin.

Se kertominen EI vahingoita petettyä. Se pettäminen siinä se paha juttu oli. Ja kertomatta jättäminen on se toinen paha.

Itse sain tietää vastaavasta tapauksesta kolme vuotta tapahtuneen jälkeen kun kaverini oli humalaspäiten mennyt puhdistamaan omaatuntoaan kertomalla uudelle miehelleen, joka sitten kertoi minulle. Kiva kiva. Sen pettämisen olisin antanut anteeksi, mutta kolme vuotta kaksinaamaista valehtelua - ei. Jos pystyy kirkkain silmin tuollaisen pitämään sisällään, niin ei ole luottamuksen arvoinen.

HYVIN kirjoitettu kiitos! Kiteytit erinomaisesti asian OIKEAN laidan!

 

[ap]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

 

[ap]

Millaiset periaatteet sulla on oikein ollut, kun ne jäi helposti tyhmyyden jalkoihin?

Oon rikkonu omia periaatteitani

Mitäs olin niin tyhmä, etten osannu sanoa ei?

Ilmeisesti tosi löyhät. :/

 

[nöppönen]

En ole asiasta aiemmin kirjoittanut, joten en ole kukaan keneksi on veikattu.

Ja tiedän kyllä, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tunnen itseni todella likaiseksi ja saastaiseksi, kuinka saatoin antaa toisen miehen koskea itseeni?

Tämä miehen ystävä ei ole mikään renttu, ihan tavallinen mies vain. Ja vaikka en todellakaan ansaitse miestäni, en aio häntä satuttaa tällä tiedolla. Itse olen kärsimykseni ansainnut.

anna miehellesi edes mahdollisuus valintaan jos kerta rakastat häntä. se että valehtelet ja annat hänen elää kanssasi vaikkei tiedä kaikkea ei osoita myöskään rakkautta. valitettavasti tekosi saattaa hajottaa monta asiaa, mutta anna miehesi tehdä se päätös itse. ehkä hän antaa anteeksi ja voitte elää ilman valhetta alla, aloittaa puhtaalta pöydältä tai sitten hän ei kestä katsoa sinua. mutta älä vie mieheltäsi mahdollisuutta päättää itse tulevaisuudestaan..

 

[Näinpä juuri]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Sehän siinä on kun se ei tiedä varmaksi. Se epäilee sua, muttei tiedä. Ja se kalvaa sisältä.

Ja kuitenkin sillä päässä hakkaa ajatus siitä että eihän se voi olla niin paska että pettäis? Oonko ihan väärässä jos nyt lähen syytteleen sitä? Oonko vaan liian mustasukkanen? Epäilenkö turhaan?

Siis tällä hetkellähän sä pakoilet vastuuta etkä kerro. Jos ottasit vastuun omasta elämästäs ja tekemisistä, niin kerrot asian niinkun se on, ja seisot tekojes takana, otat vastaan mitä tulee.

Nythän sä sysäät miehelle sitä vastuuta, se epäilee jo, ja sä haluaisit että se ottaa asian puheeks, se saa selville, se vapauttaa sut kertomisen taakasta.

Nyt sitä jäytää se epäilys. Se varmuuden saaminen on helpotus.

 

[Se]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Jos kerran tiedät ettei miehes haluais kattella sua enää jos kerrot, niin sun todellinen syy kertomatta jättämiseen on siinä ettet halua antaa sille mahollisuutta lempata sua.

Eli sä täysin tietosesti valehtelemalla pakotat sen oleen ihmisen kanssa, jonka kanssa se ei halua olla. Ja vielä kaiken kukkuraksi huijaat sen kaveeraan sellasen miehen kanssa, joka panee sen naista.

 

[ap]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Sehän siinä on kun se ei tiedä varmaksi. Se epäilee sua, muttei tiedä. Ja se kalvaa sisältä.

Ja kuitenkin sillä päässä hakkaa ajatus siitä että eihän se voi olla niin paska että pettäis? Oonko ihan väärässä jos nyt lähen syytteleen sitä? Oonko vaan liian mustasukkanen? Epäilenkö turhaan?

Siis tällä hetkellähän sä pakoilet vastuuta etkä kerro. Jos ottasit vastuun omasta elämästäs ja tekemisistä, niin kerrot asian niinkun se on, ja seisot tekojes takana, otat vastaan mitä tulee.

Nythän sä sysäät miehelle sitä vastuuta, se epäilee jo, ja sä haluaisit että se ottaa asian puheeks, se saa selville, se vapauttaa sut kertomisen taakasta.

Nyt sitä jäytää se epäilys. Se varmuuden saaminen on helpotus.

Näinkö luulet?

Nyt vois kaikki petetyt tulla kertoon, että olisitko halunnut kuulla totuuden?

 

[ap]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Jos kerran tiedät ettei miehes haluais kattella sua enää jos kerrot, niin sun todellinen syy kertomatta jättämiseen on siinä ettet halua antaa sille mahollisuutta lempata sua.

Eli sä täysin tietosesti valehtelemalla pakotat sen oleen ihmisen kanssa, jonka kanssa se ei halua olla. Ja vielä kaiken kukkuraksi huijaat sen kaveeraan sellasen miehen kanssa, joka panee sen naista.

Mä oon totaalisen paska ihminen! En tosiaan ansaitse tätä elämää..

 

[Petetty]

Näinkö luulet?

Nyt vois kaikki petetyt tulla kertoon, että olisitko halunnut kuulla totuuden?

No minä voin tulla kertoon että ehdottomasti oisin halunnu kuulla totuuden. Oisin halunnu että mulle ois annettu edes sen verran ihmisarvoa että mun ois ite annettu vaikuttaa mun elämääni koskeviin asioihin.

Se salailu ja valehtelu teki siitä koko jutusta kymmenen kertaa saastasempaa ja nöyryyttävämpää kuin se, että olisi suoraselkäisesti kertonut että nyt mä kusin tän homman, mun moka.

 

[x]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Jos kerran tiedät ettei miehes haluais kattella sua enää jos kerrot, niin sun todellinen syy kertomatta jättämiseen on siinä ettet halua antaa sille mahollisuutta lempata sua.

Eli sä täysin tietosesti valehtelemalla pakotat sen oleen ihmisen kanssa, jonka kanssa se ei halua olla. Ja vielä kaiken kukkuraksi huijaat sen kaveeraan sellasen miehen kanssa, joka panee sen naista.

Mä oon totaalisen paska ihminen! En tosiaan ansaitse tätä elämää..

Ei hän niin sanonut, vaan ainoastaan kylmän loogisen toteamuksen:

...sun todellinen syy kertomatta jättämiseen on siinä ettet halua antaa sille mahollisuutta lempata sua....

 

[Kyllä]

Mä oon totaalisen paska ihminen! En tosiaan ansaitse tätä elämää..

Mut jos kerrot niin ainakin voit sanoa olevas rehellinen.

Kerrot miten kävi, kerrot miksi, kerrot kuinka hirvittävän pahoillas oot ja kerrot että haluaisit jatkaa.

Ja sitten annat miehes päättää mitä seuraa. Annat aikaa miettiä ratkasuaan ja kestät sen suuttumuksen mikä on varmaan ensimmäinen reaktio.

 

[petetty]

Halusin tietää se oli kaikista pahinta, että sain tietää vasta paljon myöhemmin!! Mies ei olisi ikinä kertonut, mutta sain selville muuta kautta, se loukkasti TODELLA paljon. Tuoreeltaan jos olisi kertonut ja näin katunut ja ottanut vastuun olisin kunnioittanut miestäni enemmän, nyt en tiedä pystynkö rakastamaan enää.

 

[ap]

Näinkö luulet?

Nyt vois kaikki petetyt tulla kertoon, että olisitko halunnut kuulla totuuden?

No minä voin tulla kertoon että ehdottomasti oisin halunnu kuulla totuuden. Oisin halunnu että mulle ois annettu edes sen verran ihmisarvoa että mun ois ite annettu vaikuttaa mun elämääni koskeviin asioihin.

Se salailu ja valehtelu teki siitä koko jutusta kymmenen kertaa saastasempaa ja nöyryyttävämpää kuin se, että olisi suoraselkäisesti kertonut että nyt mä kusin tän homman, mun moka.

Kiitos sulle tästä! Nyt mä tiedän mitä mun täytyy tehdä. Helppoa se ei tuu olemaan, joulukin vielä tässä. Mutta kaipa se on pakko kertoo..

 

[nöppönen]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Sehän siinä on kun se ei tiedä varmaksi. Se epäilee sua, muttei tiedä. Ja se kalvaa sisältä.

Ja kuitenkin sillä päässä hakkaa ajatus siitä että eihän se voi olla niin paska että pettäis? Oonko ihan väärässä jos nyt lähen syytteleen sitä? Oonko vaan liian mustasukkanen? Epäilenkö turhaan?

Siis tällä hetkellähän sä pakoilet vastuuta etkä kerro. Jos ottasit vastuun omasta elämästäs ja tekemisistä, niin kerrot asian niinkun se on, ja seisot tekojes takana, otat vastaan mitä tulee.

Nythän sä sysäät miehelle sitä vastuuta, se epäilee jo, ja sä haluaisit että se ottaa asian puheeks, se saa selville, se vapauttaa sut kertomisen taakasta.

Nyt sitä jäytää se epäilys. Se varmuuden saaminen on helpotus.

Näinkö luulet?

Nyt vois kaikki petetyt tulla kertoon, että olisitko halunnut kuulla totuuden?

olisin ja tulihan se lopulta ilmi. olisin vaan halunnut tietää heti.. vuosi oli pitkä aika pimennossa ja se pahensi asioita entisestään. mua kuvotti se että mieheni makasi parhaan ystäväni kanssa ja silti tuli joka ilta viereeni, sanoi rakastavansa, rakasteli. kuvotti se valehtelu.. kaikki oli ihan pelkkää esitystä. kaikki ne asiat, kivat ja ihanat asiat, joita vuoden aikana oli tapahtunut menetti arvoaan. kaikki tuntui liatulta. kaikki makasi valheen päällä. tosin mun mies oli siis suhteessa, mutta jos se eka kertakin olisi mulle kerrottu :/

 

[Chick]

Näinpä juuri: täyttä asiaa!!! :flower:

 

[Minusta]

Mun mielestä kaikki tekee virheitä, ja virheen voi antaa anteeks, mutta ei sitä että ei edes myönnä virheettään eikä pyydä sitä anteeks.

Miten voi saada anteeks mitään mistä ei oo ees pyytäny anteeks?

Arvostaisin rehellisyyttä tuossakin tilanteessa, enkä sitä että itketään ja kadutaan vasta jos jäädään kiinni.

 

[PipariSuu]

Tässä on kyllä tullu hyviä puolia myös ton kertomisen kannalta. Enkä mä tiedä enää mitä mä tekisin. Musta kyllä tuntuu, että sisimmässään mies kyllä tietää. Ei se mikään tyhmä oo. Mutta haluaako sulkea silmänsä todellisuudelta kun ei asiasta tenttää mua? Vai luottaako liikaa muhun?

Helpompaahan se olisi kertoa. Antaa vastuu miehelle. Haluaako hän jatkaa vielä tälläisen paskan kanssa (vastaus on ei, tiedän sen)? Mutta haluaako mies sitä vastuuta?

Ehkä hän odottaa, että oletko edes sen arvoinen, että nostat itseäsi niskasta kiinni ja kerrot toiselle totuuden.

Jos et pysty edes omien tekojesi takana seistä ja kantaa vastuuta, et ole minkään luottamuksen väärti. Ehkä hän testaa, voiko suhun edes luottaa senverran, että jos tötöilet, niin kerrot toiselle ja yrität edes ansaita sitä luottamusta uudelleen.

 

[PipariSuu]

Mun mielestä kaikki tekee virheitä, ja virheen voi antaa anteeks, mutta ei sitä että ei edes myönnä virheettään eikä pyydä sitä anteeks.

Miten voi saada anteeks mitään mistä ei oo ees pyytäny anteeks?

Arvostaisin rehellisyyttä tuossakin tilanteessa, enkä sitä että itketään ja kadutaan vasta jos jäädään kiinni.

Peesi.

AP:lle: Se mitä olet tehnyt, tulee olemaan aina ja ikuisesti teidän välissä "esteenä". Joko valehtelet päin naamaan rakkaudentunnustuksia ja "en-sinua-ikinä-petä" lurituksia ja kasaat itsellesi oikein kunnon valehtelu kuoren, ehkä vuosien päästä jopa itsekin alat uskomaan omia valheitasi. Miehesi silmissä olet ihan toinen, kuin mitä itse olet. Ikinä ette pääse kunnon rakentavaan suhteeseen enää, jos hyvin oleellisen asian itsestäsi pimität.

Mutta jos kerrot ja olet rehellinen, miehesi pystyy edes luottamaan suhun senverran, että olet rehellinen, vaikka tekisitkin väärin. Pystyt kantamaan vastuun omista teoistasi ja pystyt aidosti pyytämään anteeksi tekojasi. Jos silloin saat anteeksi, voitte aloittaa uudelta pöydältä. Jos et saa, niin valitettavasti miehesi ei halua elää pettäjän kanssa. Mutta eipä silloin tarvi valehtelun takia elämään sellaisen kanssa, minkä kanssa ei halua elää.

 

[ap]

Mun mielestä kaikki tekee virheitä, ja virheen voi antaa anteeks, mutta ei sitä että ei edes myönnä virheettään eikä pyydä sitä anteeks.

Miten voi saada anteeks mitään mistä ei oo ees pyytäny anteeks?

Arvostaisin rehellisyyttä tuossakin tilanteessa, enkä sitä että itketään ja kadutaan vasta jos jäädään kiinni.

Peesi.

AP:lle: Se mitä olet tehnyt, tulee olemaan aina ja ikuisesti teidän välissä "esteenä". Joko valehtelet päin naamaan rakkaudentunnustuksia ja "en-sinua-ikinä-petä" lurituksia ja kasaat itsellesi oikein kunnon valehtelu kuoren, ehkä vuosien päästä jopa itsekin alat uskomaan omia valheitasi. Miehesi silmissä olet ihan toinen, kuin mitä itse olet. Ikinä ette pääse kunnon rakentavaan suhteeseen enää, jos hyvin oleellisen asian itsestäsi pimität.

Mutta jos kerrot ja olet rehellinen, miehesi pystyy edes luottamaan suhun senverran, että olet rehellinen, vaikka tekisitkin väärin. Pystyt kantamaan vastuun omista teoistasi ja pystyt aidosti pyytämään anteeksi tekojasi. Jos silloin saat anteeksi, voitte aloittaa uudelta pöydältä. Jos et saa, niin valitettavasti miehesi ei halua elää pettäjän kanssa. Mutta eipä silloin tarvi valehtelun takia elämään sellaisen kanssa, minkä kanssa ei halua elää.

Olet PipariSuu oikeassa. Kyllä minäkin tiesin tämän. Mutta niin valehtelu kuin tunnustuskaan ei ole helppoa.

 

[PipariSuu]

Olet PipariSuu oikeassa. Kyllä minäkin tiesin tämän. Mutta niin valehtelu kuin tunnustuskaan ei ole helppoa.

Tule sitten kertomaan miten käy!

 

[ap]

Olet PipariSuu oikeassa. Kyllä minäkin tiesin tämän. Mutta niin valehtelu kuin tunnustuskaan ei ole helppoa.

Tule sitten kertomaan miten käy!

Voin kertoa sen jo nyt. Jos kerron, jättää mies minut välittömästi. Näin ainakin uskon. Enkä minä mitään muuta ansaitsekaan.

 

[ap]

Oon nyt miettiny tätä koko päivän. Tulin siihen tulokseen, että olen kuitenkin se raukka, joka ei kerro puolisolleen. Vaikka meillä on ollut omat vaikeutemme, liian paljon hyvää kuitenkin kaatuisi yhteen virheeseen.

Joten miksi turhaa satuttaa puolisoaan? Tiedän kyllä ottavani riskin, että joku päivä tää kaikki läjähtää päin näköö. Mutta tää on mun päätökseni nyt. Nyt tää tuntuu kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta. Ehkä näin vien mieheltäni oikeuden päättää haluaako elää pettäjän kanssa. Mutta lasten takia päätän hänen puolestaan.

Ja varmasti tästä olen ottanut opikseni. Kannan tätä mukanani enkä päästä asiaa unohtumaan, jotta historia ei toistaisi itseään.

Kiitos teille kaikille, kun sain tänne tätä asiaa purkaa. Kenellekään muullekaan en voi tätä kertoa.

 

[??]

Minusta taas on säälittävää ja törkeää antaa toisen elää siinä luulossa, että toinen on uskollinen ja kunnioittava.

Minä haluan tietää puolisoni pettämisestä, koska sitten saan VALITA, haluanko elää petturin kanssa.

Olisin helvetin VIHAINEN, jos eläisin suhteessa vaikka vuosia "väärin perustein".